Brasilian jalkapallomaajoukkue
 |
|||
| Lempinimi | Canarinho, A Seleção | ||
| Liitto | Brasilian jalkapalloliitto | ||
| Valmentaja |  Luiz Felipe Scolari |
||
| Eniten otteluita | Cafu (142) | ||
| Eniten maaleja | Pelé (77) | ||
| FIFA-ranking | 11 (7/2012) | ||
|
|||
| Ensimmäinen ottelu Argentiina 5 - 0 Brasilia (Buenos Aires, Argentiina; 20. elokuuta, 1914) |
|||
| Suurinumeroisin voitto Brasilia 10 - 1 Bolivia (São Paulo, Brasilia; 10. huhtikuuta, 1949) |
|||
| Suurinumeroisin tappio Uruguay 6 - 0 Brasilia (Viña del Mar, Chile; 18. syyskuuta, 1920) |
|||
| MM-kilpailut | |||
| Esiintymiset | 19 (ensimmäiset 1930) | ||
| Paras sijoitus | Maailmanmestaruus 1958, 1962, 1970, 1994 ja 2002 (5) |
||
| Copa América | |||
| Esiintymiset | 32 (ensimmäiset 1916) | ||
| Paras sijoitus | Mestaruus 1919, 1922, 1949, 1989, 1997, 1999, 2004, 2007 |
||
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Brasilia |
|||
| Miesten jalkapallo | |||
| MM-Kilpailut | |||
 Kultaa |
Etelä-Korea/Japani 2002 | ||
| Kultaa |
Yhdysvallat 1994 | ||
| Kultaa |
Meksiko 1970 | ||
| Kultaa |
Chile 1962 | ||
| Kultaa |
Ruotsi 1958 | ||
 Hopeaa |
Ranska 1998 | ||
| Hopeaa |
Brasilia 1950 | ||
 Pronssia |
Argentiina 1978 | ||
| Pronssia |
Ranska 1938 | ||
| Copa América | |||
| Kultaa |
Venezuela 2007 | ||
| Kultaa |
Peru 2004 | ||
| Kultaa |
Brasilia 1999 | ||
| Kultaa |
Bolivia 1997 | ||
| Kultaa |
Brasilia 1989 | ||
| Kultaa |
Brasilia 1922 | ||
| Kultaa |
Brasilia 1919 | ||
| Hopeaa |
Uruguay 1995 | ||
| Hopeaa |
Chile 1991 | ||
| Hopeaa |
1983 | ||
| Hopeaa |
Argentiina 1959 | ||
| Hopeaa |
Peru 1957 | ||
| Hopeaa |
Peru 1953 | ||
| Hopeaa |
Argentiina 1946 | ||
| Hopeaa |
Chile 1945 | ||
| Hopeaa |
Argentiina 1937 | ||
| Hopeaa |
Argentiina 1925 | ||
| Hopeaa |
Argentiina 1921 | ||
| Pronssia |
Argentiina 1959 | ||
| Pronssia |
Uruguay 1942 | ||
| Pronssia |
Chile 1920 | ||
| Pronssia |
Uruguay 1917 | ||
| Pronssia |
Argentiina 1916 | ||
 Olympialaiset |
|||
| Hopeaa |
Lontoo 2012 | ||
| Hopeaa |
Soul 1988 | ||
| Hopeaa |
Los Angeles 1984 | ||
| Pronssia |
Peking 2008 | ||
| Pronssia |
Atlanta 1996 | ||
| Maanosaliittojen cup | |||
| Kultaa |
Etelä-Afrikka 2009 | ||
| Kultaa |
Saksa 2005 | ||
| Kultaa |
Saudi-Arabia 1997 | ||
| Hopeaa |
Meksiko 1999 | ||
Brasilian jalkapallomaajoukkue edustaa Brasiliaa kansainvälisissä miesten jalkapallon maajoukkuekilpailuissa. Se on saavuttanut ainoana maana viisi maailmanmestaruutta, ja se on myös ainoa joukkue, joka ei koskaan ole jäänyt MM-kisojen lopputurnauksen ulkopuolelle.
Sisällysluettelo |
MM-kisahistoria [muokkaa]
Brasilia on ainoana joukkueena osallistunut jokaisiin MM-kisoihin. Se on saavuttanut MM-kisoista viisi maailmanmestaruutta, kaksi hopeaa ja kaksi pronssia.
Vuodet 1914-1938 [muokkaa]
Brasilian maajoukkue perustettiin vuonna 1914 ja ensimmäisessä ottelussaan se kohtasi englantilaisen seurajoukkueen Exeter Cityn, jonka se myös voitti maalein 2-0. Joukkueen varhaishistoria ei kuitenkaan ollut erityisen menestyksekästä. Osasyynä tähän olivat Brasilian jalkapalloliiton sisäiset ammattilaisurheiluun liittyneet kiistat, jotka vaikuttivat maan jalkapallon kehitykseen kielteisesti, eikä Brasilia kyennyt muodostamaan parhaita mahdollisia maajoukkueita.lähde? Oman osansa kiistaan toivat São Paulon ja Rio de Janeiron osavaltioiden liittojen väliset erimielisyydet. Maajoukkuepelaajat tulivat aina jommastakummasta osavaltiosta. Brasilia putosi sekä 1930 että 1934 heti lohkovaiheen jälkeen. 1938 kuitenkin meni paremmin ja joukkue saavutti pronssia. Leônidas da Silva teki Puolaa vastaan käydyssä ottelussa kolme maalia pelattuaan osan ajasta ilman kenkiä.
1950-luku [muokkaa]
Vuoden 1950 MM-lopputurnaus järjestettiin Brasiliassa. Kilpailussa ei järjestetty loppuottelua, vaan pisimmälle selviytyneet neljä joukkuetta pelasivat keskenään loppusarjan. Brasilian ja Uruguayn välinen kamppailu kuitenkin muodostui maailmanmestaruuden kannalta ratkaisevaksi. Rio de Janeiron Maracanã-stadionilla ottelua seurasi 199 854 ihmistä ja Brasilialle olisi riittänyt tasapeli mestaruuteen, mutta vaikka se eräässä vaiheessa johti ottelua maalein 1-0, voitti Uruguay lopulta maalein 1-2. Ottelu tunnetaan Etelä-Amerikassa nimellä "Maracanazo" (suom. Maracanan isku).
1954 Sveitsin MM-turnaukseen Brasilia lähti lähes täysin uudistetulla joukkueella. Joukkue vilisi sellaisia tähtipelaajia kuin Nilton Santos, Djalma Santos ja Didi, mutta putosi leikistä hävittyään väkivallan sävyttämässäkenen mukaan? puolivälieräottelussa Unkarille 2-4. Ottelussa ajettiin 76. minuutin kohdalla ulos sekä Nilton Santos että Unkarin József Bozsik, ja vielä 79. minuutin kohdalla Humberto. Jälkipelit jatkuivat vielä loppuvihellyksen jälkeen, kun Unkarin pelaaja Ferenc Puskás, joka oli joutunut loukkaannuttuaan jättämään ottelun kesken jo aikaisemmassa vaiheessa, sai pukuhuoneessa pullosta päähänsä.lähde?
1958 Ruotsin MM-turnaukseen valmentaja Vicente Feola laati joukkueen pelaajille tiukan, 40-kohtaisen sääntöohjelman, joka muun muassa kielsi hattujen ja sateenvarjojen käytön, edustusasussa tupakoinnin ja lehdistölle kommenttien antamisen lukuun ottamatta tiettyjä ajankohtia.lähde? Ainoana joukkueena Brasilialla oli mukana myös psykologi, sillä vuoden 1950 tapahtumat raastoivat yhä eräiden pelaajien mieliä, sekä hammaslääkäri, koska monilla köyhistä oloista lähtöisin olleilla pelaajilla oli hammasongelmia.lähde? Joukkue lähetti myös tarkkailijan seuraamaan Euroopan sisäisiä karsintoja jo vuotta ennen kisojen alkua. MM-kisoissa Brasilia joutui kovaan lohkoon, jossa sen lisäksi pelasivat Englanti, Neuvostoliitto ja Itävalta. Ensimmäisessä ottelussaan joukkue voitti Itävallan 3-0 ja toisessaan pelasi Englannin kanssa maalittoman tasapelin. Turnauksen ennakkosuosikki oli hyväkuntoinen Neuvostoliitto. Brasilia lähti otteluun tavallisesta poikkeavalla kokoonpanolla. Aloitusmiehistössä pelasivat nuoret Zito, Garrincha ja Pelé. Ottelussa maalinteon aloitti Garrincha heti alkuhetkillä, ja kolmen minuutin kuluttua tästä myös Pelé onnistui maalinteossa. Lopulta ottelu myös päättyi 2-0, ja joukkue eteni puolivälieriin Walesia vastaan, jonka se voitti Pelén tekemällä maalilla. Välierässä vastaan asettui Ranska, joka kaatui 5-2, ja Brasilia eteni loppuotteluun isäntäjoukkuetta Ruotsia vastaan. Myös loppuottelun numerot olivat 5-2 Brasilian hyväksi, minkä seurauksena siitä tuli ensimmäinen joukkue, joka kykeni maailmanmestaruuteen kotimaanosansa ulkopuolella.
1960-luku [muokkaa]
Brasilia uusi maailmanmestaruutensa vuoden 1962 kisoissa Chilessä. Joukkueen tähtipelaaja oli Garrincha. Pelé loukkaantui alkulohkon toisessa ottelussa Tšekkoslovakiaa vastaan.
Vuoden 1966 Englannin MM-kisoja varjostivat jälleen erimielisyydet. Kaikki Brasilian huippujoukkueet halusivat joukkueeseen mahdollisimman paljon omia pelaajiaan. Ennen turnausta valmentaja Feola joutui tekemään valinnan 46 pelaajan joukosta,lähde? josta vain 22 matkusti kisoihin. Kisoissa sallittu kova peli ei sopinut Brasilialle,lähde? joka menestyi huonoiten aikoihin jäätyään alkulohkoon.
1970-luku [muokkaa]
1970 Meksikon MM-kisoissa Brasilian joukkueessa pelasivat lukuisat sen aikaiset huippunimet, kuten Pelé, josta tuli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa lajin kolminkertainen maailmanmestari. Hänen "adjuntanttinaan" Jairzinhosta tuli ensimmäinen pelaaja, joka on tehnyt maalin jokaisessa MM-lopputurnausottelussa ja vielä pelannut suurimman mahdollisen määrän pelejä. Lisäksi tähtisikermään kuuluivat esimerkiksi Carlos Alberto, Tostão, Gérson ja Rivelino. Joukkue raivasi puolivälierissä tieltään Perun ja välierissä Uruguayn edeten loppuotteluun Italiaa vastaan. Italia kaatui maalein 4-1. Kolmannen maailmanmestaruutensa ansiosta Brasilia sai vanhan kiertopalkinnon Jules Rimet -pokaalin omakseen. Pokaali varastettiin myöhemmin, eikä sitä koskaan löydetty.
Pelén ja muiden kirkkaimpien tähtien lopetettua maajoukkueuransa ei Brasilia ollut entisensä 1974 Saksan liittotasavallan MM-turnauksessa. Joukkue hävisi jatkosarjassa totaalista jalkapalloa pelanneelle Alankomaiden joukkueelle ja eteni pronssiotteluun, missä kuitenkin kärsi tappion Puolalle.
1978 MM-kisat pelattiin kiistanalaisissa tunnelmissa, kun joukkue kohtasi jatkosarjassa isäntämaa Argentiinan ottelussa, joka päättyi 0-0. Sekä Argentiina että Brasilia voittivat ottelunsa lohkon muita joukkueita, Perua ja Puolaa vastaan, mutta ennen viimeistä ottelua, Argentiinan ja Perun välistä kohtaamista, Brasilian maaliero oli parempi. Ottelussa Perun argentiinalaissyntyinen maalivahti Ramón Quiroga kuitenkin päästi kuusi maalia ja Argentiina eteni paremman maalieron turvin loppuotteluun. Quirogan tilanne aiheutti suuria epäilyksiä, vaikka molemmat osapuolet ovat vakuuttaneet, ettei mitään vääryyttä tapahtunut.lähde? Brasilia jäi pronssiotteluun, missä se voitti Italian 2-1.
1980-luku [muokkaa]
1982 Espanjan MM-kisoissa Telê Santanan valmentamassa joukkueessa pelasivat muiden muassa Zico, Paulo Falcão ja Sócrates. Joukkue voitti oman alkulohkonsa ja toisella kierroksella kaatoi Argentiinan 3-1, mutta putosi turnauksesta hävittyään Italialle 2-3 Paolo Rossin tehtyä ottelun kaikki kolme maalia. Osa asijantuntijoista pitää Brasilian 1982 joukkuetta kaikkien aikojen parhaana.kenen mukaan?
1986 MM-kisoissa neljä vuotta vanhempi joukkue ei ollut enää entisensä. Kisat päättyivät puolivälierissä rangaistuspotkukilpailutappioon Ranskaa vastaan.
1990-luku [muokkaa]
1990 Italian MM-turnauksessa joukkuetta valmensi melko kokematon Sebastião Lazaroni. Joukkueen keulahahmo oli keskikenttämies Dunga. Kisat päättyivät jo neljännesvälierissä Diego Maradonan Argentiinaa vastaan. Brasilia hallitsi peliä mielin määrin,kenen mukaan? mutta tappio 0-1 pudotti kirvelevästi ennakkosuosikit jatkosta.
Vuoden 1994 MM-kilpailuissa Yhdysvalloissa Brasilia kykeni jälleen mestaruuteen, 24 vuoden tauon jälkeen. Joukkue voitti alkulohkonsa ja pudotuspelivaiheessa voitti Yhdysvallat, Alankomaat ja Ruotsin, ja eteni loppuotteluun Italiaa vastaan. Loppuottelussa ei tehty peliajalla yhtään maalia ja ensimmäisen kerran MM-kisahistoriassa jouduttiin turvautumaan rangaistuspotkukilpailuun mestarin ratkaisemiseksi. Brasilian mestaruus ratkesi, kun Italian Roberto Baggio veti pallon yli maalin.
1998 Ranskan MM-kisoissa joukkuetta valmensi Mário Zagallo, joka itse oli ollut pelaajana voittamassa mestaruutta vuosina 1958 ja 1962, valmentajana 1970 ja apuvalmentajana 1994. Joukkue eteni loppuotteluun, missä kotijoukkue Ranska voitti kamppailun maalein 3-0.
2000-luku [muokkaa]
Vuoden 2002 MM-kisoissa Japanissa ja Etelä-Koreassa Brasilia voitti historiallisen viidennen mestaruutensa. Loppuottelussa se kohtasi toiseksi menestyneimmän MM-kisamaan Saksan, jota vastaan se ei koskaan aikaisemmin ollut pelannut MM-turnauksessa,[1] tosin Brasilia kohtasi Itä-Saksan vuoden 1974 MM-kisoissa. Vuoden 2002 finaali päättyi Brasilian 2-0-voittoon maalikuninkuuden kahdeksalla osumalla voittaneen Ronaldon viimeisteltyä molemmat maalit.
Vuoden 2006 MM-kisoissa Saksassa Brasilian pelit päättyivät puolivälierissä Ranskaa vastaan numeroin 0-1. Brasilian kaatajaksi nousi Thierry Henry, joka Zinédine Zidanen syötöstä viimeisteli Ranskan voittomaalin. Brasilian joukkueessa jo neljänsiin MM-kisoihinsa osallistunut Ronaldo teki historiaa, kun hän kisojen kolmella maalillaan nousi kautta aikain maalintekijäpörssissä ohi Gerd Müllerin yhteensä 15:llä MM-kisaosumallaan.
2010-luku [muokkaa]
Brasilia voitti Etelä-Amerikan karsintalohkon ja pääsi Etelä-Afrikassa vuonna 2010 järjestettyihin maailmanmestaruuskilpailuihin. Brasiliaa valmensi aiemmin joukkueen pelaajana ja kapteenina vaikuttanut Dunga, joka oli voittanut maailmanmestaruuden vuoden 1994 MM-kilpailuissa. Hänen kokoamansa joukkueen pelityyliä arvosteltiin Brasiliassa tylsäksi ja liian puolustavaksi. Brasilia eteni aina puolivälieriin asti, joissa Hollanti pudotti sen maalein 2-1. Kilpailujen jälkeen Dunga ilmoitti jättävänsä valmennustehtävänsä.
Dungan jälkeen päävalmentajaksi nimettiin Mano Menezes, jonka johdolla Brasilia putosi jo puolivälierissä vuoden 2011 Copa Américassa. Menezes valmensi Brasilian joukkuetta myös olympialaisissa 2012. Brasilian historian ensimmäisen miesten jalkapallon olympiakullan tavoittelu kariutui lopulta finaaliin, jossa Meksiko oli parempi maalein 2-1. Menezes sai potkut tehtävästään marraskuussa 2012 ja maan jalkapalloliitto palkkasi Luiz Felipe Scolarin kymmenen vuoden tauon jälkeen joukkueen päävalmentajaksi.
Turnaukset [muokkaa]
Maanosaliittojen Cupin Brasilia on voittanut 1997, 2005 ja 2009. Olympialaisissa se on kyennyt kolmesti hopealle (1984, 1988 ja 2012) ja kerran pronssille (1996). Copa Américassa Brasilia on voittanut 7 kultaa, 11 hopeaa ja 5 pronssia. MM-kisat se on voittanut viidesti ja yltänyt niin pronssille kuin hopeallekin kahdesti.
Arvokisat [muokkaa]
Maailmanmestaruuskilpailut [muokkaa]
Etelä-Amerikan mestaruuskilpailut / Copa América [muokkaa]
Olympialaiset [muokkaa]
- 1952 - 2. kierros
- 1960 - alkusarjassa
- 1964 - alkusarjassa
- 1968 - alkusarjassa
- 1972 - alkusarjassa
- 1976 - 4. sija
- 1984 - hopeaa
- 1988 - hopeaa
- 1996 - pronssia
- 2000 - 4. sija
- 2008 - pronssia
- 2012 - hopeaa
Pelaajat [muokkaa]
|
Maalivahdit Puolustajat |
Keskikenttäpelaajat
Hyökkääjät |
Lähteet [muokkaa]
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Brasilian jalkapalloliitto
- Tilastoja vuodesta 1906 lähtien
- A-maajoukkueen ottelut
- Brasilia MM-turnauksessa
Kirjallisuus [muokkaa]
- Alex Bellos: Futebol: brasilialainen elämäntapa (Koala, 2002) ISBN 952-5186-41-5 (sid.)
.svg){kind=small}
Lajiliitto: Brasilian jalkapalloliitto
Sarjat:Campeonato Brasileiro Série A | Campeonato Brasileiro Série B | Campeonato Brasileiro Série C | Campeonato Brasileiro Série | Osavaltiosarjat
Cup-kilpailut: Copa do Brasil
Maajoukkueet: Brasilian maajoukkue | Brasilian naisten maajoukkue | Alle 21-vuotiaiden maajoukkue
