Pelé

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee jalkapalloilijaa. Muita merkityksiä luetellaan täsmennyssivulla.
Pelé
Pele - World Economic Forum Annual Meeting Davos 2006.jpg
Henkilötiedot
Koko nimi Edson Arantes do Nascimento
Syntymäaika 23. lokakuuta 1940 (ikä 74)
Syntymäpaikka Três Corações, Brasilia
Pelipaikka hyökkääjä
hyökkäävä keskikenttäpelaaja
Pituus 173 senttimetriä
Junioriseurat
1953–1956 Bauru
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1956–1974 Santos 638 (619)
1975–1977 New York Cosmos 56 (31)
Yhteensä 694 (650)
Maajoukkue
1957–1971 Brasilia 92 (77)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Edison[1] (Edson) Arantes do Nascimento eli Pelé, KBE[2] (s. 23. lokakuuta 1940 Três Corações, Minas Geraisin osavaltio, Brasilia)[3] on entinen brasilialainen jalkapalloilija, jota usein pidetään kaikkien aikojen parhaana pelaajana. Hän on lajin ainoa kolminkertainen maailmanmestari. Pelé teki 22-vuotisen uransa aikana ennätykselliset 1 283 (lähteestä riippuen 1 281–1 284) maalia 1 363 ottelussa,[4] joista Brasilian maajoukkueessa 92 ottelua ja 77 maalia. Hän voitti pelaamissaan sarjoissa maalikuninkuuden yhteensä 11 kertaa.

Peléllä on 32 joukkuemestaruutta, ja hän on jalkapallossa voittojen ykkössijalla yhdessä Portugalin Vítor Baían kanssa.[5]

Kaikkiaan Pelé voitti kolme maailmanmestaruutta Brasilian maajoukkueessa 1958, 1962 (loukkaantui turnauksen alussa) ja 1970. Hän on yksi neljästä pelaajasta, joka on tehnyt maalin useammassa kuin yhdessä MM-finaalissa.[6]

Peléstä on julkaistu useita kirjoja, ensimmäiset kaksi vuonna 1961. Ensimmäinen Pelé-elokuva O Rei Pelé julkaistiin 1962.[7][8]

Nimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelén oikea nimi on Edison Arantes do Nascimento, mutta oikeasti etunimen pitäisi olla ilman i:tä, Edson, sillä syntymätodistukseen sattui virhe.[1] Etunimi Edison on annettu keksijä Thomas Edisonin mukaan.[3] Peléllä on useita lempinimiä. Perheen kesken hänet tunnetaan Dicona. Häntä on myös kutsuttu Gasolinaksi samannimisen brasilialaisen laulajan mukaan. Kuuluisin lempinimi on tietenkin Pelé, jonka alkuperä on jalkapalloseura Vasco de São Lourençon maalivahti Biléssä. Pieni Edson ei osannut sanoa tätä kunnolla, ja kotiseudulla Baurussa eräs poika alkoi kiusata häntä kutsumalla Peléksi (sanasta Pilé), joka ei tarkoita mitään.[9] Hänestä on käytetty myös nimitystä Kuningas (port. O Rei), Musta helmi (port. Pérola Negra) ja Kreoli (port. Crioulo).[10]

Tausta ja lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelén sukujuurista on kaksi teoriaa: ne juontavat joko Angolaan tai Nigeriaan. Pelé syntyi köyhään perheeseen Três Coraçõesin kaupunkiin, Rio de Janeiron pohjoispuolelle. Pelén isä, João Ramos do Nascimento (tunnetaan lempinimellään Dondinho) oli paikallisen jalkapallojoukkueen Atlético Três Coraçõesin pelaaja. Dona Celeste, Pelén äiti, oli paikallisen hevoskuskin tytär. Peléllä on veli Jair (tunnetaan nimillä Zico ja Zoca), joka pelasi myös jalkapalloa, mutta jäi veljensä varjoon Santoksessa, lopetti jalkapallouransa ja opiskeli juristiksi. Peléllä on myös sisar Maria Lúcia.[11]

Vuonna 1944 Dondinho sai mahdollisuuden pelata jalkapalloa Baurussa, jonne koko perhe muutti mukanaan Pelén eno Jorge sekä isänäiti Dona Ambrosina. Seitsemän vanhana Pelé alkoi kiillottaa kenkiä ja siirtyi myöhemmin työskentelemään kenkätehtaaseen.[12] Nuorena poikana Pelé itse tahtoi, että hänestä olisi tullut lentäjä, mutta jalkapallo oli pienelle pojalle todella rakas harrastus.[11]

Katupeleistä Santosiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isän jalkapallo-ammatti takasi sen, että jalkapallo oli osa Pelén elämää. Pelé perusti naapurin lapsien kanssa ensimmäisen jalkapallojoukkueensa Sete de Setembro.[13] 1950-luvulla Pelé pelasi myös muissa pienissä seuroissa, mutta Kengättömät oli Pelén ensimmäinen seura. Kun paikallinen kauppias lahjoitti joukkueen pelaajille kengät, he joutuivat vaihtamaan joukkueen nimeksi Amériquinha.[14] Joukkue pärjäsi hyvin kaupungin järjestämässä turnauksessa ja Pelé oli turnauksen paras maalintekijä. Tämän jälkeen Pelé teki uransa ensimmäisen sopimuksen liittyessään Baquinhon joukkueeseen, joka oli Bauru Atlético Cluben poikien joukkue.[15] Pelé menestyi Baquinhossa ja teki suuren vaikutuksen jalkapallopäättäjiin, erityisesti Waldemar de Britoon, joka oli saanut Pelén liittymään BAC:iin. Hän järjesti nuorelle lupaukselle mahdollisuuden pelata Santoksessa, ja Pelé pelasikin ensimmäisen ottelunsa 7. syyskuuta 1956 Santoksen paidassa.[16]

Seurajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Santos (1956–1974)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelén jaloista tehty muistomerkki Maracanãlla.

Vasta 15-vuotias Pelé sai mahdollisuuden pelata yhdessä Brasilian tasokkaimmassa jalkapallojoukkueessa Santoksessa, jossa pelasi useita maajoukkueessakin pelaavia pelaajia, kuten Pepe. Santoksessa Pelé aloitti pelaamalla alle 20-vuotiaiden sarjassa, vaikka hän 15-vuotiaana olisi pystynyt pelaamaan alle 16-vuotiaiden joukkueessa.[17] Lopulta hän pääsi myös viralliseen joukkueeseen ja teki ensimmäisessä ottelussaan, joka oli kuitenkin ystävyysottelu, maalin. Maalin päästänyt maalivahti Zaluar teetti myöhemmin käyntikortin, jonka mukaan hän oli "maalivahti, joka päästi sisään Pelén ensimmäisen maalin".[16] Debyyttinsä ottelussa, joka ei ollut ystävyysottelu, Pelé teki 12. tammikuuta 1957 ruotsalaista AIK:ta vastaan.[18]

Pelén ensimmäinen Campeonato Paulistan voitto tuli jo vuonna 1956, mutta tuolloin hän ei pelannut virallisessa joukkueessa. Ensimmäisen varsinaisen mestaruutensa kansallisella tasolla Pelé saavutti 1958 tehden liigassa 58 maalia 38 ottelussa.[19] 1959 Pelé suoritti asepalveluksen ja pelasi myös Brasilian armeijan joukkueessa.[20]

Vuonna 1961 Pelé loukkaantui vakavasti ottelussa Necaxaa vastaan. Hän sai vakavan osuman puolustajan kädestä kasvoihin ja olkapäähän. Loukkaantuminen johti kolmen viikon taukoon.[21] 1962 Pelé kärsi nivusvammasta, joka johtui liian suuresta pelimäärästä.[22]

Pelén edustama Santos pelasi useasti ulkomailla, kuten Euroopassa ja Afrikassa. Monet varakkaat eurooppalaiset seurat (Real Madrid, Juventus FC ja Manchester United) yrittivät saada Pelén siirtymään Eurooppaan, mutta Brasilian hallitus oli nimennyt Pelén "kansallisarteeksi", eikä päästänyt häntä lähtemään pois Brasiliasta[23].

Kansainvälistä menestymistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loukkaantumisten jälkeen Pelé auttoi joukkueensa Copa Libertadoresin voittoon uruguaylaista Peñarolia vastaan 1962. Voitto cupista avasi tien Intercontinental Cupiin, jonka loppuottelussa Santos voitti portugalilaisen Benfican.[24] Seuraavana vuonna Brasilia pystyi uusimaan kummatkin mestaruutensa: ensin Copa Libertadoresissa voitto argentiinalaisesta Boca Juniorsista sekä Intercontinental Cupissa voitto italialaisesta AC Milanista.[25] Pelén edustama Santos ei näiden mestaruuksien jälkeen saavuttanut menestystä kansainvälisillä kentillä, mutta São Paolon mestaruussarjan voittoja Santos saavutti vielä kuudesti (1964, 1965, 1967, 1968, 1969, 1973). Yhteensä Pelé saavutti 10 Campeonato Paulistan mestaruutta Santoksessa ja oli 11 kertaa turnauksen paras maalintekijä.[26]

Viimeiset kaudet Santoksessa ja jäähyväiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelé alkoi kyllästyä jatkuvaan matkustamiseen ja harkitsi seurajoukkueuransa lopettamista.[27] 1972 rahavaikeuksissa oleva Pelé kuitenkin teki vielä kahden vuoden sopimuksen seuran kanssa. Toisena sopimusvuonna kaikki palkkiot ja palkintorahat menisivät hyväntekeväisyyteen. Seurajoukkuejäähyväiset olivat edessä 1. lokakuuta 1974 Maracanãn stadionilla, kun Santos pelasi Ponte Pretaa vastaan. Ottelussa Pelé otti pallon käsiinsä, vei sen keskiympyrään ja kävi kiittämässä jokaisessa kulmassa katsojia.[28]

Santoksessa Pelé pelasi 1265 peliä viimeistellen niissä 1124 maalia.[29]

New York Cosmos (1975–1977)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelén omistama liikeyritys joutui vaikeuksiin, ja Pelén oli tehtävä yhdeksän miljoonan[30] sopimus yhdysvaltalaisen New York Cosmosin kanssa. Yhdysvaltoihin oli hankittu myös monia muita huippujalkapalloilijoita, joiden ura alkoi olla loppupuolella, esimerkkinä Franz Beckenbauer, joka oli Pelén joukkuetoverina Cosmoksessa. Pelé muutti perheineen New Yorkiin 1975. Ensimmäisen pelinsä Cosmoksessa Pelé pelasi kesäkuussa. Vuonna 1976 Cosmos sijoittui toiseksi NASL:n pohjoisessa lohkossa ja vuonna 1977 Cosmos voitti mestaruuden. Pelé jätti lopulliset jäähyväisensä Giants Stadiumilla 75 000 katsojan läsnä ollessa 1. lokakuuta 1977.[31][32]

Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitalit
Pelé Brasilialaisessa postimerkissä vuodelta 1969.
Pelé Brasilialaisessa postimerkissä vuodelta 1969.
Maa: Brasilian lippu Brasilia
Miesten jalkapallo
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Meksiko 1970 jalkapallo
Kultaa Kultaa Chile 1962 jalkapallo
Kultaa Kultaa Ruotsi 1958 jalkapallo
Copa América
Hopeaa Hopeaa Argentiina 1959 jalkapallo

Pelé pelasi ensimmäisen maaottelunsa Argentiinaa vastaan 7. heinäkuuta 1957.[33] Hän päätti maajoukkueuransa 18. heinäkuuta 1971 ystävyysottelussa Jugoslaviaa vastaan Maracanãlla, jonne oli saapunut 180 000 katsojaa. Ottelu päättyi 2–2.[31] Pelé pelasi Brasilian maajoukkueessa 92 ottelua tehden niissä 77 maalia.[34]

MM-kisat 1958[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelén valinta maajoukkueeseen Ruotsin MM-kisoihin herätti hämmästystä, sillä hänet oli valittu Corinthiansin tähtipelaajan Luisinhon tilalle MM-joukkueeseen.[35] Pelé loukkasi ennen kisoja polvensa ottelussa Corinthiansia vastaan. Pelé pelasi lopulta alkusarjassa vain ottelussa Neuvostoliittoa vastaan.[36]

MM-kisoissa hän nousi urheilevan maailman tietoisuuteen tehtyään välierissä Ranskaa vastaan hattutempun. Loppuottelussa Ruotsia vastaan Pelé kuoletti keskityspallon reidellä, vippasi sen yli vastustajan puolustajan ja potkaisi pallon suoraan ilmasta Ruotsin verkkoon siirtäen Brasilian 3–1 -johtoon. Hän viimeisteli vielä loppunumerot 5–2 puskemalla. Näin hänestä tuli kaikkien aikojen nuorin maailmanmestaruuden voittanut pelaaja.[37][38]

MM-kisat 1962[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brasilian maajoukkueella oli ennakkosuosikin paineet ennen Chilen MM-kisoja. Suurin osa joukkueesta oli sama kuin vuoden 1958 MM-kisoissa, mutta valmentaja oli vaihtunut. Brasilia joutui C-lohkoon yhdessä Meksikon, Tšekkoslovakian ja Espanjan kanssa. Brasilia voitti Meksikon ja Pelé teki ottelussa syötti Brasilian ensimmäisen maalin ja teki toisen. Pelé oli kuitenkin ottelun jälkeen epätavallisen väsynyt. Pelé loukkaantui ottelussa Tšekkoslovakiaa vastaan, ja ottelu päättyi 0–0. Pelé ei pelannut alkusarjan päättävässä pelissä Espanjaa vastaan, eikä myöskään myöhemmissä otteluissa Englantia, Chileä ja Tšekkoslovakiaa vastaan.[24]

MM-kisat 1966[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brasilia oli kaksien edellisten MM-kisojen mestari, minkä vuoksi heihin kohdistettiin suuret odotukset, että he voittaisivat kolmannen kerran Jules Rimet-palkinnon ja saisivat sen omakseen. Joukkueen valmistautuminen ei kuitenkaan ollut optimaalista ja pelaajavalinnoissa oli huomattavia epäselvyyksiä.[39] Lopulta Englannin MM-kisoista muodostui Pelén synkin MM-muisto, sillä Brasilia jäi alkulohkoon.

Brasilia voitti turnauksen avausottelun Bulgariaa vastaan 2–0 Pelén onnistuessa maalinteossa kertaalleen. Seuraavassa ottelussa Unkaria vastaan Pelé oli vaihtopenkillä, kun Brasilia kärsi 3–1 -tappion. Alkulohkon viimeisessä ottelussa Portugalia vastaan Brasilia kärsi myös 3–1 -tappion Pelén pelatessa. Turnauksen jälkeen Pelé sanoi lopettavansa maajoukkueuransa. Brasilian kannattajien onneksi hän pyörsi päätöksensä.[12][38][39]

MM-kisat 1970[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omien sanojensa mukaan Pelé ei halunnut lopettaa maajoukkueuraansa tappioon, ja hän päätti osallistua Meksikon MM-kisoihin 1970. Brasilian maajoukkue sai uuden valmentajan, Mario Zagallon ja Brasilia eteni karsinnoista suoraan kuudella voitolla MM-kisoihin.

Brasilian avausottelu oli 3. kesäkuuta Tšekkoslovakiaa vastaan. Pelé teki ottelussa maalin ja Brasilia voitti 4–1. Alkulohkon toisessa ottelussa vastaan asettui Englanti, jonka Brasilia voitti 1–0. Alkulohkon viimeisessä ottelussa Romaniaa vastaan Pelé teki kaksi maalia, joiden ansiosta Brasilia voitti 3–2. Puolivälierissä Brasilia voitti Perun 4–1. Välierissä vastaan asettui Uruguay, joka oli voittanut isäntämaa Brasilian vuoden 1950 maailmanmestaruuden ratkaisseessa ottelussa. Brasilia voitti ottelun 3–1. Loppuottelussa Brasilia kohtasi Italian: ottelu päättyi 4–1 Brasilian eduksi. Meksikon MM-kisat olivat Pelén ensimmäiset MM-kisat, joissa hän pystyi pelaamaan turnauksen jokaisen ottelun.[40]

Pelén maalit MM-kisoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kisat Ajankohta Vastustaja Pelén maali
MM-1958 Puolivälierät 19.7. Walesin lippu Wales 1-0 [41]
MM-1958 Välierät 24.7. Flag of France.svg Ranska 3-1 [42]
MM-1958 Välierät 24.7. Flag of France.svg Ranska 4-1 [42]
MM-1958 Välierät 24.7. Flag of France.svg Ranska 5-1 [42]
MM-1958 Loppuottelu 29.7. Flag of Sweden.svg Ruotsi 3-1 [43]
MM-1958 Loppuottelu 29.7. Flag of Sweden.svg Ruotsi 5-2 [43]
MM-1962 Alkulohko 30.5. Flag of Mexico.svg Meksiko 2-0 [44]
MM-1966 Alkulohko 12.6. Flag of Bulgaria.svg Bulgaria 1-0 [45]
MM-1970 Alkulohko 3.6. Flag of the Czech Republic.svg Tšekki 2-1 [46]
MM-1970 Alkulohko 10.6. Flag of Romania.svg Romania 1-0 [47]
MM-1970 Alkulohko 10.6. Flag of Romania.svg Romania 3-1 [47]
MM-1970 Loppuottelu 21.6. Flag of Italy.svg Italia 1-0 [48]

Tilastot vuosi vuodelta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parhaana kautenaan Pelé teki 104 pelissä 126 maalia, joista 73 ystävyys- ja näytösotteluissa.

Pelé teki 822 virallisessa ottelussa 760 maalia. Näistä 541 oli pääsarjamaaleja 560 ottelussa. Kun lasketaan mukaan ystävyys- ja näytösottelut, on lukema 1282 maalia 1366 ottelussa.[49]

Kausi Santos[33] New York Cosmos[33] Muita[33] Brasilia[33] Yhteensä
Ottelut Maalit Ottelut Maalit Ottelut Maalit Ottelut Maalit Ottelut Maalit
1956 2 2 - - 0 0 0 0 2 2
1957 71 64 - - 0 0 2 2 73 66
1958 60 80 - - 0 0 8 10 68 90
1959 82 100 - - 12[50] 14[51] 10 12 104 126
1960 66 59 - - 7[52] 6[52] 9 8 82 73
1961 74 110 - - 1[53] 1[53] 0 0 75 111
1962 50 63 - - 1[53] 2[53] 8 8 59 73
1963 52 67 - - 0 0 7 7 59 74
1964 47 58 - - 0 0 3 1 50 59
1965 66 97 - - 0 0 9 9 75 106
1966 38 28 - - 0 0 12 12 50 40
1967 65 56 - - 0 0 0 0 65 56
1968 73 56 - - 1[53] 1[53] 8 4 82 61
1969 61 57 - - 3[52] 1[52] 14 10 78 68
1970 54 47 - - 0 0 21 12 75 59
1971 72 31 - - 0 0 2 1 74 32
1972 74 50 - - 0 0 0 0 74 50
1973 66 52 - - 1[54] 1[54] 0 0 67 53
1974 45 19 - - 0 0 0 0 45 19
1975 - - 23 15 1[55] 0 0 0 24 15
1976 - - 41 28 3[56] 0 0 0 44 28
1977 - - 41 23 0 0 0 0 41 23
Yhteensä 1118 1096 105 66 30 26 113 96 1363 1283

Pelitapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelén päätä on kuvailtu tietokoneeksi, joka antoi jatkuvasti uusia ohjeita pallon ja muiden pelaajien sijainnin muuttuessa.[12] Tämän ansiosta hän saattoi olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan tekemässä tehokkaimman siirron.[57] Pelé hallitsi palloa eri ruumiinosillaan[58] ja yhdisti tämän erinomaiseen koordinaatiokykyyn sekä tasapainon hallintaan[23]. Hänellä oli myös tarkka ja voimakas laukaus kummallakin jalalla[23]. Kaiken täydensi ylivertainen peliäly.[12]

Pelé pelasi oppaiden vastaisesti murtautumalla puolustussumppujen läpi rangaistusalueen keskeltä.[23] Hänen pelityyliään tutkineet ovat nimenneet brasilialaistähden vahvuudeksi käsivarsien ja kyynärpäiden käytön. Tämä kykeni "kauhomaan" vastustajien muodostaman miesmeren keskellä niin, että sallittu olkapäätaklaus kävi miltei mahdottomaksi. Jalkatekniikallaan Pelé puolestaan pystyi välttämään pallonriistoyritykset. Pelén pelitapa oli osin olosuhteiden sanelema, sillä hänen huippuaikanaan 1960-luvun alussa lajin puolustustaktiikka kukoisti, ja elettiin myös jalkapalloväkivallan kukkeinta aikaa ennen kuin FIFA alkoi tiukentaa varoituskäytäntöä ja kentältäpoistokäytäntöä.[12]

Maineikkaita maaleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 1961 ottelussa Fluminesea vastaan Pelé teki maalin, jossa hän harhauttaa kuusi pelaajaa sekä maalivahdin. O-Esporte-lehti nimesi sen "kauneimmaksi Maracanãlla tehdyksi maaliksi". Maalin kunniaksi on muistolaatta stadionin sisäänkäynnin päällä.[21]

Pelén uran yksi suurimmista saavutuksia tapahtui vuonna 1969. Pelén uran tuhannes maali lähestyi ja jokaisessa pelissä ennen tuota maalia oli satoja toimittajia. Pelé teki uransa 999. maalin rangaistuspotkusta ottelussa João Pessoassa Botafogoa vastaan, mutta samassa ottelussa Pelé joutui maalivahdiksi. Ottelussa Vasco da Gamaa vastaan vastustajan puolustaja teki oman maalin, ettei Pelé olisi saanut tehtyä 1000. maaliaan. Samassa ottelussa Pelé kuitenkin teki rangaistuspotkusta maalin.[59][4]

Urheilu-uran jälkeinen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fernando Henrique Cardoson noustua valtaan, Pelé ryhtyi Brasilian urheiluministeriksi vuonna 1995.[2] Hän toimi ministerinä 3 vuotta.[2] Hän on näytellyt useissa elokuvissa, muun muassa Pako voittoon -elokuvassa yhdessä Sylvester Stallonen kanssa.[60] Pelé on toiminut englantilaisen Fulhamin kykyjenetsijänä.[61]

Pelé aloitti toimintansa UNESCOn hyvän tahdon lähettiläänä 19. huhtikuuta 1994.[62] Pelén teemana on urheilu huumeidenkäytön ja köyhyyden vastaisena toimintana.[62]

Valikoitu filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[63]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aktiiviuran jälkeen Pelé (oikealla) on tehnyt paljon urheilullista PR-työtä. Tässä hän on pallottelemassa Bill Clintonin kanssa.

Pelé meni naimisiin vuonna 1966 Rosemerin kanssa Pelén vanhempien talossa Santosissa.[64] Pelélle syntyi ensimmäinen lapsi, Kelly Cristina vuonna 1967 ja toinen, Edson Cholbi do Nascimento eli Edinho 27. elokuuta 1970.[65][66] Kolmas lapsi Rosemerin Jennifer syntyi 1978, mutta samana vuonna Pelé ja Rose erosivat.[67] Peléllä on kaksi aviotonta lasta, Flávia Christina Kurtz, toimittaja Lenita Kurtzin kanssa vuodelta 1968 sekä Sandra Regina Machado sisäkkö Anísia Machadon kanssa. Sandra on kirjoittanut kirjan Tytär, jota Kuningas ei halunnut (port. A filha que o Rei não quis).[67]

Huhtikuussa 1994 Pelé meni naimisiin recifeläisen gospelmuusikko Assíria Seixas Lemosin kanssa. Hän sai Assírian kanssa kaksoset, Joshuan ja Celesten 26. syyskuuta 1996.[68]

Mestaruudet seurajoukkueissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saavutuksia ja palkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelén merkitys tunnustettiin jo hänen aktiivivuosinaan. Hänet valittiin vuonna 1973 Etelä-Amerikan parhaaksi jalkapalloilijaksi.[57]

Peléä on kunnioitettu myös urheilu-uransa jälkeen useilla huomionosoituksilla. Hänet valittiin National Soccer Hall of Fameen vuonna 1993.[34] Vuonna 1999 Pelé nimettiin vuosisadan parhaaksi urheilijaksi sekä Helsingin Sanomien,[75] Dagens Nyheterin,[76] L'Équipen,[37] että Reutersin[37] julkaisemilla listoilla. Kansainvälinen olympiakomitea on nimennyt hänet 1900-luvun urheilijaksi.[77] ja Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA "Vuosisadan pelaajaksi".[78]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pelé yhdessä Orlando Duarten ja Alex Bellosin kanssa: Pelé. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-20594-3.
  • Timo Järviö: HS-tähdet. Vuosisadan 100 parasta urheilijaa. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24592-5.
  • Pelé, toim. Robert L. Fish: Jalkapallo – elämäni. (Alkuteos: My life and the beautiful game). Suom. Yrjö Lautela. Espoo: Weilin + Göös, 1977. ISBN 951-35-1539-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Syntymätodistuksen mukaan, Duarte, Bellos, Pelé, s. 13
  2. a b c Duarte, Bellos, Pelé s.212-216
  3. a b Duarte, Bellos, Pelé, s. 12–13
  4. a b This Day in History 1969 Pele scores 1,000th goal 19. marraskuuta 1969. history.com. Viitattu 17.4.2009. (englanniksi)
  5. Best of Pelé beckham32.blogspot.com. Viitattu 18.4.2009. (englanniksi)
  6. Muut kolme ovat Vavá (1958, 1962), Paul Breitner (1974, 1982) ja Zinédine Zidane (1998, 2006)
  7. Duarte, Bellos, Pelé, s. 101
  8. O Rei Pelé Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)
  9. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä OBP_s._35.E2.80.9337 ei löytynyt
  10. Duarte, Bellos, Pelé s. 70
  11. a b Duarte, Bellos, Pelé 10–26
  12. a b c d e Järviö s.11
  13. Fish s.18
  14. Fish s.68
  15. Duarte, Bellos, Pelé s. 42–43
  16. a b Duarte, Bellos, Pelé s. 63
  17. Duarte, Bellos, Pelé, s. 59
  18. Duarte, Bellos Pelé s. 64–65
  19. Duarte, Bellos, Pelé s. 90
  20. Duarte, Bellos, Pelé s. 96
  21. a b Duarte, Bellos, Pelé s. 99
  22. Duarte, Bellos, Pelé s. 103
  23. a b c d Biography - Edson Arantes "Pelé" Nascimento Viitattu 24.4.2009. (englanniksi)
  24. a b Duallo, Bellos, Pelé s. 102–111
  25. Duarte, Bellos, Pelé s. 114
  26. Duarte, Bellos, Pelé s. 173
  27. Duarte, Bellos, Pelé s. 167
  28. Duarte, Bellos, Pelé s. 178
  29. Additional Data on Pelé (Lasketaan myös epäviralliset ottelut) rsssf.com. Viitattu 10.4.2009. (englanniksi)
  30. Notable Biographies - Pelé Biography Viitattu 24.4.2009. (englanniksi)
  31. a b Järviö s. 12
  32. Duarte, Bellos, Pelé s. 181–195
  33. a b c d e Duarte, Bellos, Pelé, liite
  34. a b National Soccer Hall of Fame - Pele Viitattu 12.4.2009. (englanniksi)
  35. Duarte, Bellos, Pelé s. 69
  36. Duallo, Bellos, Pelé s. 78
  37. a b c The football legend Pelé 6.4.2009. Viitattu 12.4.2009. (englanniksi)
  38. a b Järviö s. 10
  39. a b Duarte, Bellos, Pelé s. 121–129
  40. Duarte, Bellos, Pelé s. 145–159
  41. Match Report - Brazil - Wales FIFA. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  42. a b c Match Report - Brazil - France FIFA. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  43. a b Match Report - Brazil - Sweden FIFA. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  44. Match Report - Brazil - Mexico FIFA. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  45. Match Report - Brazil - Bulgaria FIFA. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  46. Match Report - Brazil - Czechoslovakia FIFA. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  47. a b Match Report - Brazil - Romania FIFA. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  48. Match Report - Brazil - Italy FIFA. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  49. http://www.santosfc.com.br/upload/site/Jogos%20e%20gols%20de%20Pel%C3%A9%20pelo%20Santos%20FC.pdf
  50. Sisältää 2 ottelua osavaltion ja 8 ottelua armeijan riveissä
  51. 1 osavaltion ja 13 armeijan joukkueessa
  52. a b c d osavaltion joukkueessa
  53. a b c d e f Erikoisottelu AU (São Paulo) vs. AU (Rio)
  54. a b Garrinchan jäähyväisottelu
  55. All-Stars-ottelu Anderlechtiä vastaan
  56. Kaksi USA:n All-Stars joukkueessa ja yksi Brasilian XI joukkueessa
  57. a b c Pele - I was there FIFA. Viitattu 27.4.2009. (englanniksi)
  58. Pelé Biography 360Soccer. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  59. Duarte, Bellos, Pelé s. 139–144
  60. IMDB: Victory Internet moviedatabasessa Viitattu 12.4.2009. (englanniksi)
  61. Pele scouts for Fulham 9.10.2002. BBC Sport. Viitattu 12.4.2009. (englanniksi)
  62. a b Participation of Edson Arantes Do Nascimento Pele in UNESCO Activities UNESCO. Viitattu 12.4.2009. (englanniksi)
  63. Pelé Internet Movie Databasessa IMDB. Viitattu 17.4.2009. (englanniksi)
  64. Fish s.136
  65. Duarte, Bellos, Pelé s.132
  66. Duarte, Bellos, Pelé s.162
  67. a b Duarte, Bellos, Pelé s.198-199
  68. Duarte, Bellos, Pelé s.207-208
  69. Rec.Sport.Soccer: Copa Libertadores de América 1962 Viitattu 17.4.2009. (englanniksi)
  70. Rec.Sport.Soccer: Copa Libertadores de América 1963 Viitattu 17.4.2009. (englanniksi)
  71. Rec.Sport.Soccer: Intercontinental Club Cup 1962 Viitattu 17.4.2009. (englanniksi)
  72. Rec.Sport.Soccer: Intercontinental Club Cup 1963 Viitattu 17.4.2009. (englanniksi)
  73. Rec.Sport.Soccer: Brazil Cup History (Löytyy myös vuosittain tilastot samalta sivustolta) Viitattu 17.4.2009. (englanniksi)
  74. Top International Stars in the NASL 10.8.2003. Viitattu 27.4.2009. (englanniksi)
  75. Jukka Virtanen: Urheilijat taistelivat, toimittajat kertovat Helsingin Sanomat. 26.9.2000. Viitattu 12.4.2009.
  76. Tidernas 100 bästa idrottare Dagens nyheter. 12.8.2008. Viitattu 12.4.2009. (ruotsiksi)
  77. CNN/Sports Illustrated: Pele still in global demand 29.5.2002. Viitattu 12.4.2009. (englanniksi)
  78. CNN/Sports Illustrated: Pele, Maradona each win FIFA century awards after feud 11.12.2000. Viitattu 12.4.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pelé.
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Pelé -sitaatteja.