Englannin jalkapallomaajoukkue

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Englanti
Englannin jalkapallomaajoukkueen logo.svg
Lempinimi The Three Lions
(suom.
Kolme leijonaa)
Liitto Englannin jalkapalloliitto (The Football Association)
Valmentaja Englannin lippu Roy Hodgson
Eniten otteluita Peter Shilton (125)
Eniten maaleja Bobby Charlton (49)
FIFA-ranking 7 (lokakuu 2011)[1]
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Kotipeliasu
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Vieraspeliasu
Ensimmäinen ottelu
Flag of Scotland.svg Skotlanti 0–0 Flag of England.svg Englanti
(Partick, Skotlanti; 30. marraskuuta 1872)
Suurinumeroisin voitto
St Patrick's saltire.svg Irlanti 0–13 Flag of England.svg Englanti
(Belfast, Pohjois-Irlanti; 18. helmikuuta 1882)
Suurinumeroisin tappio
Flag of Hungary.svg Unkari 7–1 Flag of England.svg Englanti
(Budapest, Unkari; 23. toukokuuta 1954)
MM-kilpailut
Esiintymiset 13 (ensimmäiset 1950)
Paras sijoitus Maailmanmestaruus 1966
EM-kilpailut
Esiintymiset 7 (ensimmäiset 1968)
Paras sijoitus Pronssia 1968

Englannin miesten jalkapallomaajoukkue edustaa Englantia kansainvälisissä miesten jalkapallokilpailuissa. Sitä hallinnoi Englannin jalkapalloliitto (the FA). Historiallisista syistä Yhdistyneen kuningaskunnan osat kilpailevat omilla joukkueillaan. Britannian maajoukkueista Englanti on kaikkein menestynein. Sen paras saavutus on maailmanmestaruus 1966 MM-kotikisoista. Se on myös voittanut Britannian maajoukkueiden keskinäisen mestaruuden 34 kertaa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englannin ensimmäinen maaottelu oli Skotlantia vastaan 30. marraskuuta 1872 Hamilton Crescentillä, Partickissa, Skotlannissa. Ottelu päättyi lukemiin 0–0. Seuraavana vuonna joukkueen kohtaamisessa Kensington Ovalilla Englanti voitti maalein 4–2.

Neljänkymmenen vuoden ajan Englanti pelasi maaotteluita vain Skotlantia, Walesia ja Irlantia vastaan. Vuonna 1908 se teki kiertueen manner-Euroopaan, missä se kohtasi Itävallan, Unkarin ja Böömin. Ensimmäisen tappionsa mannereurooppalaista maajoukkuetta vastaan se kärsi vuonna 1929 hävittyään Madridissa Espanjalle maalein 4–3.

FA liittyi FIFAn jäseneksi vuonna 1906, mutta järjestöjen suhde oli viileä ja brittiläiset jalkapalloliitot erosivat FIFAsta vuonna 1928. Tämän johdosta Englanti ei osallistunut kolmeen ensimmäiseen maailmanmestaruuskisoihin. Marraskuussa 1934 Englanti pelasi ottelun samana vuonna maailmanmestaruuden voittanutta Italiaa vastaan ja voitti kamppailun.

Englanti liittyi uudelleen FIFAan toisen maailmansodan jälkeen. Tuolloin joukkueella oli myös ensimmäistä kertaa manageri, Walter Winterbottom. MM-kisoissa Englanti pelasi ensimmäisen kerran 1950, mutta jäi alkulohkoon hävittyään katastrofaalisesti Yhdysvalloille maalein 1–0. Englanti ei enää ollut entisaikojensa tasoinen joukkue, ja se epäonnistui myös 1954- ja 1958 MM-kisoissa.

1960-luvulla Englannissa alkoi uusi nousu takaisin maailman huipulle. 1962 MM-kisoissa se selviytyi puolivälieriin asti, missä hävisi Brasilialle. Samana vuonna Winterbottom erosi ja uudeksi manageriksi tuli joukkueen entinen kapteeni Alf Ramsey tähtäimenään neljän vuoden kuluttua pelatut kotikisat.

1966 MM-kisoissa Englanti, kapteeninaan Bobby Moore, raivasi tieltään Argentiinan, Portugalin ja loppuottelussa voitti Saksan liittotasavallan. Ottelu päättyi jatkoajan jälkeen lukemiin 4–2. Geoff Hurst teki kolme maalia ja Martin Peters yhden.

Kaksi vuotta myöhemmin, 1968 EM-kisoissa, Englanti saavutti pronssia. Se lähti ennakkosuosikkina myös 1970 MM-kisoihin, missä se kuitenkin putosi puolivälierävaiheessa hävittyään Saksan liittotasavallalle maalein 3–2. Saksa pudotti Englannin puolivälierissä myös kaksi vuotta myöhemmin 1972 EM-kisoissa lukemin 3–1.

1974 MM-kisoihin Englanti ei selviytynyt lainkaan. Tämän johdosta FA antoi potkut Ramseylle, jonka alaisuudessa Englanti oli pelaamastaan 113 ottelusta voittanut 69 ja pelannut 27 tasapeliä. Joe Mercerin toimittua hetken aikaa väliaikaisena managerina palkattiin Ramseyn seuraajaksi Don Revie. Revien alaisuudessa Englannin otteet eivät huomattavasti parantuneet. 1976 EM-kisoissa taival päättyi alkulohkoon.

Revien jälkeen manageriksi tuli Ron Greenwood, mutta 1978 Englanti jäi toistamiseen peräkkäin ulkopuolelle MM-lopputurnauksesta. Samoihin aikoihin alkoi maajoukkuekannattajien keskuudessa voimakas huliganismin nousu. 1980 EM-kisoissa poliisi joutui turvautumaan kyynelkaasuun. 1982 MM-kisoissa Englanti eteni toiseen lohkovaiheeseen, mutta putosi jatkosta vaikkei hävinnyt otteluakaan. Myös näissä kisoissa uutisoitiin kannattajien väkivaltaisesta käyttäytymisestä.

1982 manageriksi tuli Bobby Robson. Englanti ei selvinnyt 1984 EM-lopputurnaukseen, ja kaksi vuotta myöhemmin MM-kisat alkoivat heikosti tappiolla Portugalia vastaan ja tasapelillä Marokkoa vastaan ilman kapteeni Bryan Robsonia, joka oli loukkaantunut. Gary Linekerin kolme maalia Puolaa vastaan takasivat kuitenkin paikan jatkokierroksille. Neljännesvälierissä joukkue voitti Paraguayn maalein 3–0 ja eteni puolivälieriin Argentiinaa vastaan. Ottelussa Diego Maradonan nimiin merkittiin kaksi maalia. Ensimmäinen maali syntyi kädellä, ja toinen syntyi, kun Maradonan 50 metrin nousun jälkeen Englannin puolustaja Terry Fenwick potkaisi pallon maalivahdin jalkojen välistä omaan maaliin. Englanti putosi jatkosta.

1988 Englanti jäi jälleen EM-lopputurnauksessa alkulohkoon, mutta 1990 MM-kisoissa ylsi parhaaseen saavutukseensa sitten vuoden 1966 kotikisojen. Joukkue eteni välieriin saakka, missä kuitenkin maaleihin 1–1 päättyneen varsinaisen peliajan jälkeen putosi Saksan liittotasavaltaa vastaan rangaistuspotkukilpailussa. Turnauksen jälkeen Peter Shilton lopetti maajoukkueuransa ennätyksellisten 125 maaottelun jälkeen.

Robsonia managerina seurasi Graham Taylor. Taylorin alaisuudessa Englanti jäi alkulohkoonsa 1992 EM-kisoissa ja kokonaan 1994 MM-kisoista. Taylor sai potkut vuonna 1993 ja hänen tilalleen tuli Terry Venables. Joukkue pelasi Venablesin alaisuudessa hyvin 1996 EM-kotikisoissa ja eteni välierävaiheeseen saakka. Välierissä Saksaa vastaan ottelu venyi 1–1 päättyneen peliajan jälkeen rangaistuspotkukilpailuun saakka, missä Gareth Southgatetin epäonnistuttua rangaistuspotkussaan Saksa eteni loppuotteluun.

EM-turnauksen jälkeen Venables erosi managerin tehtävistään ja hänen tilalleen tuli Glenn Hoddle. Englanti selviytyi 1998 MM-kisoihin, missä se neljännesvälierässä putosi jatkosta 2–2 päättyneen ottelun rangaistuslaukauskilpailussa. Kisojen jälkeen Hoddle erosi tehtävästään aiheutettuaan kohua lausunnoillaan vammaisista ihmisistä. Hoddlen tilalle tuli entinen maajoukkuekapteeni Kevin Keegan. Joukkue selvisi 2000 EM-kisoihin, missä se ei kuitenkaan edennyt alkulohkovaihetta pitemmälle. Keegan erosi syyskuussa 2000 Englannin hävittyä MM-karsintaottelun Saksaa vastaan Lontoon Wembleyllä.

Vuonna 2001 manageriksi tuli ruotsalainen Sven-Göran Eriksson. Hän johdatti joukkueen 2002 MM-kisoihin, missä se hävisi puolivälierissä Brasilialle 2–1. Englanti voitti oman karsintalohkonsa ja selviytyi 2004 EM-kisoihin, missä se jälleen putosi rangaistuspotkukilpailussa puolivälierävaiheessa, tällä kertaa Portugalia vastaan. Vuonna 2005 Eriksson sai osakseen voimakasta kritiikkiä. Häntä syytettiin kykenemättömyydestä taktisiin muutoksiin, ja joukkueen ailahtelevat otteet, muun muassa MM-karsintaottelussa tappio Pohjois-Irlantia vastaan, kiihdyttivät mielipiteitä häntä vastaan. Englanti kuitenkin selviytyi karsintalohkostaan lopputurnaukseen oman karsintalohkonsa voittajana. Arvostelua ovat lisänneet myös Erikssonin siviilielämän sotkut. Hän ilmoitti eroavansa tehtävästä kesän 2006 MM-lopputurnauksen jälkeen. MM-kisoissa Englannin alkutaival oli hyvä ja se voitti alkulohkonsa. Neljännesvälieräottelussa Englanti kukisti Ecuadorin 1–0 David Beckhamin maalilla. Englannin kisat eivät kuitenkaan enää jatkuneet puolivälieräottelun jälkeen, kun se hävisi Portugalille niin tutulla tyylillä – rangaistuspotkukilpailussa. Ottelun jälkeen Beckham ilmoitti jättävänsä kapteenin tehtävän.

Uudeksi valmentajaksi valittiin Erikssonin apulaisena toiminut Steve McClaren. Vaikka McClarenin debyytti Englannin paidassa alkoi lupaavasti: 4–0 kotivoitto Kreikasta, on luotsi saanut runsaasti kritiikkiä huonosti menneitten EM-karsintaotteluiden takia.

EM-karsinnat lopputurnaukseen 2008 päättyivät Englannin osalta kehnosti. Englanti olisi voinut menettää mahdollisuutensa kisoihin pääsyyn jo viimeistä edellisellä kierroksella 17.11.2007, mutta Venäjän hävittyä Israelille 2–1 ratkaisu siirtyi 21.11. pelattuun viimeiseen otteluun. Wembleyllä Englannille olisi riittänyt tasapeli Kroatiaa vastaan, mutta maajoukkue hävisikin ottelun 2–3 ja jäi ulos kisakoneesta Venäjän vietyä toisen paikan E-lohkosta Kroatian jälkeen.

FA erotti päävalmentaja Steve McClarenin ja apulaisvalmentaja Terry Venablesin 22.11.2007.[2] Joulukuussa 2007 italialainen Fabio Capello nimitettiin maajoukkueen päävalmentajaksi 2010 MM-projektin loppuun saakka. Hänen apuvalmentajikseen tulevat niin ikään italialaiset Franco Baldini ja Italo Galbiati.[3]

Nykyinen joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue jalkapallon EM-kilpailuissa 2012

Maalivahdit:

Puolustajat:

 

Keskikenttä:

Hyökkääjät:

Valmennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päävalmentaja Englannin lippu Roy Hodgson
Apuvalmentaja Englannin lippu Ray Lewington
Apuvalmentaja Englannin lippu Gary Neville
Maalivahtivalmentaja Englannin lippu David Watson
Maalivahtivalmentaja Englannin lippu Ray Clemence

[4][5][6]

Turnaushistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanmestaruuskilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Kierros Sijoitus O V T* H TM PM
Flag of Uruguay (bordered).svg 1930 Ei osallistunut kisoihin - - - - - - -
Flag of Italy (1861-1946).svg 1934 Ei osallistunut kisoihin - - - - - - -
Flag of France.svg 1938 Ei osallistunut kisoihin - - - - - - -
Flag of Brazil.svg 1950 1. kierros 11 3 1 0 2 2 2
Flag of Switzerland.svg 1954 Puolivälierät 6 3 1 1 1 8 8
Flag of Sweden.svg 1958 1. kierros 11 4 0 3 1 4 5
Flag of Chile.svg 1962 Puolivälierät 8 4 1 1 2 5 6
Flag of England.svg 1966 Maailmanmestaruus 1 6 5 1 0 11 3
Flag of Mexico.svg 1970 Puolivälierät 8 4 2 0 2 4 4
Flag of Germany.svg 1974 Ei selviytynyt kisoihin - - - - - - -
Flag of Argentina.svg 1978 Ei selviytynyt kisoihin - - - - - - -
Flag of Spain.svg 1982 2. kierros 6 5 3 2 0 6 1
Flag of Mexico.svg 1986 Puolivälierät 8 5 2 1 2 7 3
Flag of Italy.svg 1990 Välierät 4 7 3 3 1 8 6
Flag of the United States.svg 1994 Ei selviytynyt kisoihin - - - - - - -
Flag of France.svg 1998 2. kierros 9 4 2 1 1 7 4
Flag of South Korea.svgFlag of Japan.svg 2002 Puolivälierät 6 5 2 2 1 6 3
Flag of Germany.svg 2006 Puolivälierät 7 5 3 2 0 6 2
Flag of South Africa.svg 2010 2. kierros   4 1 2 1 3 5
yhteensä 13/19 1 mestaruus 59 26 19 14 77 52

Euroopan-mestaruuskilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Kierros O V T* H TM PM
Flag of France.svg 1960 Ei selviytynyt kisoihin - - - - - -
Flag of Spain (1945 - 1977).svg 1964 Ei selviytynyt kisoihin - - - - - -
Flag of Italy.svg 1968 Kolmas 2 1 0 1 2 1
Flag of Belgium.svg 1972 Ei selviytynyt kisoihin - - - - - -
Flag of SFR Yugoslavia.svg 1976 Ei selviytynyt kisoihin - - - - - -
Flag of Italy.svg 1980 1. kierros 3 1 1 1 3 3
Flag of France.svg 1984 Ei selviytynyt kisoihin - - - - - -
Flag of Germany.svg 1988 1. kierros 3 0 0 3 2 7
Flag of Sweden.svg 1992 1. kierros 3 0 2 1 1 2
Flag of England.svg 1996 Välierät 5 2 3 0 8 3
Flag of Belgium.svg Flag of the Netherlands.svg 2000 1. kierros 3 1 0 2 5 6
Flag of Portugal.svg 2004 Puolivälierät 4 2 1 1 10 6
Flag of Austria.svg Flag of Switzerland.svg 2008 Ei selviytynyt kisoihin - - - - - -
Flag of Poland.svg Flag of Ukraine.svg 2012 Puolivälierät 4 2 1 1 5 3
Yhteensä 14/27 27 9 8 10 36 31

* Rangaistuspotkukilpailulla ratkaistut pudotuspelit mukana.

Kuuluisia entisiä maajoukkuepelaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eniten otteluita maajoukkueessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 5. marraskuuta 2011:

# Nimi Ura Ottelut Maalit
1 Peter Shilton 1970–1990 125 0
2 David Beckham 1996– 115 17
3 Bobby Moore 1962–1973 108 2
4 Bobby Charlton 1958–1970 106 49
5 Billy Wright 1946–1959 105 3
6 Ashley Cole 2001– 92 0
7 Bryan Robson 1980–1991 90 26
8 Michael Owen 1998– 89 40
8 Steven Gerrard 2000– 89 19
8 Frank Lampard 1999– 89 22

Parhaat maalintekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

# Pelaaja Ura Maalit (Ottelut) Maali/peli
1 Bobby Charlton 1958–1970 49 (106) 0.4622
2 Gary Lineker 1984–1992 48 (80) 0.6000
3 Jimmy Greaves 1959–1967 44 (57) 0.7719
4 Michael Owen 1998– 40 (89) 0.4494
5 Tom Finney 1946–1958 30 (76) 0.3947
= Nat Lofthouse 1950–1958 30 (33) 0.9091
= Alan Shearer 1992–2000 30 (63) 0.4762
8 Viv Woodward 1903–1911 29 (23) 1.2609
9 Steve Bloomer 1895–1907 28 (23) 1.2174
10 David Platt 1989–1996 27 (62) 0.4355

Englannin kapteenit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

# Pelaaja Ura maajoukkueessa Ott. Kapteenina (Ottelut yhteensä)
1 Billy Wright 1946–1959 90 (105)
= Bobby Moore 1962–1973 90 (108)
3 Bryan Robson 1980–1991 65 (90)
4 David Beckham 1996–2013 58 (97)
5 Alan Shearer 1992–2000 34 (63)
6 Kevin Keegan 1972–1982 31 (63)
7 Emlyn Hughes 1969–1980 23 (62)
8 Bob Crompton 1902–1914 22 (41)
= Johnny Haynes 1954–1962 22 (56)
10 Eddie Hapgood 1933–1939 21 (30)

Englannin valmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmentaja Ura maajoukkueessa Ottelut Voitot Tasapelit Häviöt Tehdyt maalit Päästetyt maalit Voitto %
Walter Winterbottom 1946–1962 139 78 33 28 383 196 56.11%
Alf Ramsey 1963–1974 113 69 27 17 224 98 61.06%
Joe Mercer 1974 7 3 3 1 9 7 42.85%
Don Revie 1974–1977 29 14 8 7 49 25 48.27%
Ron Greenwood 1977–1982 55 33 12 10 93 40 60.00%
Bobby Robson 1982–1990 95 47 30 18 151 60 49.47%
Graham Taylor 1990–1993 38 18 13 7 62 32 47.36%
Terry Venables 1994–1996 23 11 11 1 35 13 47.82%
Glenn Hoddle 1996–1999 28 17 6 5 42 13 60.71%
Howard Wilkinson 1999 1 0 0 1 0 2 0.00%
Kevin Keegan 1999–2000 18 7 7 4 26 15 38.88%
Howard Wilkinson 2000 1 0 1 0 0 0 0.00%
Peter Taylor 2000 1 0 0 1 0 1 0.00%
Sven-Göran Eriksson 2001–2006 67 40 17 10 128 61 59.70%
Steve McClaren 2006–2007 18 9 4 5 32 12 50.00%
Fabio Capello 2008–2012 42 28 8 6 23 7 66.70%
Stuart Pearce 2012 1 0 0 1 2 3 0.00%
Roy Hodgson 2012- 0 0 0 0 0 0 0.00%

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Story So Far Englannin jalkapalloliitto. Viitattu 16.10.2008. (englanniksi)

Tilastolähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]