Englannin jalkapallomaajoukkue

**Englanti**
Lempinimi	The Three Lions; (suom. Kolme leijonaa)
Liitto	Englannin jalkapalloliitto (The Football Association)
Valmentaja	Roy Hodgson
Eniten otteluita	Peter Shilton (125)
Eniten maaleja	Bobby Charlton (49)
FIFA-ranking	7 (lokakuu 2011)
Kotipeliasu	Vieraspeliasu
	Ensimmäinen ottelu; Skotlanti 0–0 Englanti; (Partick, Skotlanti; 30. marraskuuta 1872)
	Suurinumeroisin voitto; Irlanti 0–13 Englanti; (Belfast, Pohjois-Irlanti; 18. helmikuuta 1882)
	Suurinumeroisin tappio; Unkari 7–1 Englanti; (Budapest, Unkari; 23. toukokuuta 1954)
	MM-kilpailut
Esiintymiset	13 (ensimmäiset 1950)
Paras sijoitus	Maailmanmestaruus 1966
	EM-kilpailut
Esiintymiset	7 (ensimmäiset 1968)
Paras sijoitus	Pronssia 1968

Englannin miesten jalkapallomaajoukkue edustaa Englantia kansainvälisissä miesten jalkapallokilpailuissa. Sitä hallinnoi Englannin jalkapalloliitto (the FA). Historiallisista syistä Yhdistyneen kuningaskunnan osat kilpailevat omilla joukkueillaan. Britannian maajoukkueista Englanti on kaikkein menestynein. Sen paras saavutus on maailmanmestaruus 1966 MM-kotikisoista. Se on myös voittanut Britannian maajoukkueiden keskinäisen mestaruuden 34 kertaa.

Sisällysluettelo

1 Historia
2 Nykyinen joukkue
- 2.1 Valmennus
3 Turnaushistoria
- 3.1 Maailmanmestaruuskilpailut
- 3.2 Euroopan-mestaruuskilpailut
4 Kuuluisia entisiä maajoukkuepelaajia
5 Lähteet
- 5.1 Tilastolähteet
- 5.2 Viitteet
6 Aiheesta muualla

Historia [muokkaa]

Englannin ensimmäinen maaottelu oli Skotlantia vastaan 30. marraskuuta 1872 Hamilton Crescentillä, Partickissa, Skotlannissa. Ottelu päättyi lukemiin 0–0. Seuraavana vuonna joukkueen kohtaamisessa Kensington Ovalilla Englanti voitti maalein 4–2.

Neljänkymmenen vuoden ajan Englanti pelasi maaotteluita vain Skotlantia, Walesia ja Irlantia vastaan. Vuonna 1908 se teki kiertueen manner-Euroopaan, missä se kohtasi Itävallan, Unkarin ja Böömin. Ensimmäisen tappionsa mannereurooppalaista maajoukkuetta vastaan se kärsi vuonna 1929 hävittyään Madridissa Espanjalle maalein 4–3.

FA liittyi FIFAn jäseneksi vuonna 1906, mutta järjestöjen suhde oli viileä ja brittiläiset jalkapalloliitot erosivat FIFAsta vuonna 1928. Tämän johdosta Englanti ei osallistunut kolmeen ensimmäiseen maailmanmestaruuskisoihin. Marraskuussa 1934 Englanti pelasi ottelun samana vuonna maailmanmestaruuden voittanutta Italiaa vastaan ja voitti kamppailun.

Englanti liittyi uudelleen FIFAan toisen maailmansodan jälkeen. Tuolloin joukkueella oli myös ensimmäistä kertaa manageri, Walter Winterbottom. MM-kisoissa Englanti pelasi ensimmäisen kerran 1950, mutta jäi alkulohkoon hävittyään katastrofaalisesti Yhdysvalloille maalein 1–0. Englanti ei enää ollut entisaikojensa tasoinen joukkue, ja se epäonnistui myös 1954- ja 1958 MM-kisoissa.

1960-luvulla Englannissa alkoi uusi nousu takaisin maailman huipulle. 1962 MM-kisoissa se selviytyi puolivälieriin asti, missä hävisi Brasilialle. Samana vuonna Winterbottom erosi ja uudeksi manageriksi tuli joukkueen entinen kapteeni Alf Ramsey tähtäimenään neljän vuoden kuluttua pelatut kotikisat.

1966 MM-kisoissa Englanti, kapteeninaan Bobby Moore, raivasi tieltään Argentiinan, Portugalin ja loppuottelussa voitti Saksan liittotasavallan. Ottelu päättyi jatkoajan jälkeen lukemiin 4–2. Geoff Hurst teki kolme maalia ja Martin Peters yhden.

Kaksi vuotta myöhemmin, 1968 EM-kisoissa, Englanti saavutti pronssia. Se lähti ennakkosuosikkina myös 1970 MM-kisoihin, missä se kuitenkin putosi puolivälierävaiheessa hävittyään Saksan liittotasavallalle maalein 3–2. Saksa pudotti Englannin puolivälierissä myös kaksi vuotta myöhemmin 1972 EM-kisoissa lukemin 3–1.

1974 MM-kisoihin Englanti ei selviytynyt lainkaan. Tämän johdosta FA antoi potkut Ramseylle, jonka alaisuudessa Englanti oli pelaamastaan 113 ottelusta voittanut 69 ja pelannut 27 tasapeliä. Joe Mercerin toimittua hetken aikaa väliaikaisena managerina palkattiin Ramseyn seuraajaksi Don Revie. Revien alaisuudessa Englannin otteet eivät huomattavasti parantuneet. 1976 EM-kisoissa taival päättyi alkulohkoon.

Revien jälkeen manageriksi tuli Ron Greenwood, mutta 1978 Englanti jäi toistamiseen peräkkäin ulkopuolelle MM-lopputurnauksesta. Samoihin aikoihin alkoi maajoukkuekannattajien keskuudessa voimakas huliganismin nousu. 1980 EM-kisoissa poliisi joutui turvautumaan kyynelkaasuun. 1982 MM-kisoissa Englanti eteni toiseen lohkovaiheeseen, mutta putosi jatkosta vaikkei hävinnyt otteluakaan. Myös näissä kisoissa uutisoitiin kannattajien väkivaltaisesta käyttäytymisestä.

1982 manageriksi tuli Bobby Robson. Englanti ei selvinnyt 1984 EM-lopputurnaukseen, ja kaksi vuotta myöhemmin MM-kisat alkoivat heikosti tappiolla Portugalia vastaan ja tasapelillä Marokkoa vastaan ilman kapteeni Bryan Robsonia, joka oli loukkaantunut. Gary Linekerin kolme maalia Puolaa vastaan takasivat kuitenkin paikan jatkokierroksille. Neljännesvälierissä joukkue voitti Paraguayn maalein 3–0 ja eteni puolivälieriin Argentiinaa vastaan. Ottelussa Diego Maradonan nimiin merkittiin kaksi maalia. Ensimmäinen maali syntyi kädellä, ja toinen syntyi, kun Maradonan 50 metrin nousun jälkeen Englannin puolustaja Terry Fenwick potkaisi pallon maalivahdin jalkojen välistä omaan maaliin. Englanti putosi jatkosta.

1988 Englanti jäi jälleen EM-lopputurnauksessa alkulohkoon, mutta 1990 MM-kisoissa ylsi parhaaseen saavutukseensa sitten vuoden 1966 kotikisojen. Joukkue eteni välieriin saakka, missä kuitenkin maaleihin 1–1 päättyneen varsinaisen peliajan jälkeen putosi Saksan liittotasavaltaa vastaan rangaistuspotkukilpailussa. Turnauksen jälkeen Peter Shilton lopetti maajoukkueuransa ennätyksellisten 125 maaottelun jälkeen.

Robsonia managerina seurasi Graham Taylor. Taylorin alaisuudessa Englanti jäi alkulohkoonsa 1992 EM-kisoissa ja kokonaan 1994 MM-kisoista. Taylor sai potkut vuonna 1993 ja hänen tilalleen tuli Terry Venables. Joukkue pelasi Venablesin alaisuudessa hyvin 1996 EM-kotikisoissa ja eteni välierävaiheeseen saakka. Välierissä Saksaa vastaan ottelu venyi 1–1 päättyneen peliajan jälkeen rangaistuspotkukilpailuun saakka, missä Gareth Southgatetin epäonnistuttua rangaistuspotkussaan Saksa eteni loppuotteluun.

EM-turnauksen jälkeen Venables erosi managerin tehtävistään ja hänen tilalleen tuli Glenn Hoddle. Englanti selviytyi 1998 MM-kisoihin, missä se neljännesvälierässä putosi jatkosta 2–2 päättyneen ottelun rangaistuslaukauskilpailussa. Kisojen jälkeen Hoddle erosi tehtävästään aiheutettuaan kohua lausunnoillaan vammaisista ihmisistä. Hoddlen tilalle tuli entinen maajoukkuekapteeni Kevin Keegan. Joukkue selvisi 2000 EM-kisoihin, missä se ei kuitenkaan edennyt alkulohkovaihetta pitemmälle. Keegan erosi syyskuussa 2000 Englannin hävittyä MM-karsintaottelun Saksaa vastaan Lontoon Wembleyllä.

Vuonna 2001 manageriksi tuli ruotsalainen Sven-Göran Eriksson. Hän johdatti joukkueen 2002 MM-kisoihin, missä se hävisi puolivälierissä Brasilialle 2–1. Englanti voitti oman karsintalohkonsa ja selviytyi 2004 EM-kisoihin, missä se jälleen putosi rangaistuspotkukilpailussa puolivälierävaiheessa, tällä kertaa Portugalia vastaan. Vuonna 2005 Eriksson sai osakseen voimakasta kritiikkiä. Häntä syytettiin kykenemättömyydestä taktisiin muutoksiin, ja joukkueen ailahtelevat otteet, muun muassa MM-karsintaottelussa tappio Pohjois-Irlantia vastaan, kiihdyttivät mielipiteitä häntä vastaan. Englanti kuitenkin selviytyi karsintalohkostaan lopputurnaukseen oman karsintalohkonsa voittajana. Arvostelua ovat lisänneet myös Erikssonin siviilielämän sotkut. Hän ilmoitti eroavansa tehtävästä kesän 2006 MM-lopputurnauksen jälkeen. MM-kisoissa Englannin alkutaival oli hyvä ja se voitti alkulohkonsa. Neljännesvälieräottelussa Englanti kukisti Ecuadorin 1–0 David Beckhamin maalilla. Englannin kisat eivät kuitenkaan enää jatkuneet puolivälieräottelun jälkeen, kun se hävisi Portugalille niin tutulla tyylillä – rangaistuspotkukilpailussa. Ottelun jälkeen Beckham ilmoitti jättävänsä kapteenin tehtävän.

Uudeksi valmentajaksi valittiin Erikssonin apulaisena toiminut Steve McClaren. Vaikka McClarenin debyytti Englannin paidassa alkoi lupaavasti: 4–0 kotivoitto Kreikasta, on luotsi saanut runsaasti kritiikkiä huonosti menneitten EM-karsintaotteluiden takia.

EM-karsinnat lopputurnaukseen 2008 päättyivät Englannin osalta kehnosti. Englanti olisi voinut menettää mahdollisuutensa kisoihin pääsyyn jo viimeistä edellisellä kierroksella 17.11.2007, mutta Venäjän hävittyä Israelille 2–1 ratkaisu siirtyi 21.11. pelattuun viimeiseen otteluun. Wembleyllä Englannille olisi riittänyt tasapeli Kroatiaa vastaan, mutta maajoukkue hävisikin ottelun 2–3 ja jäi ulos kisakoneesta Venäjän vietyä toisen paikan E-lohkosta Kroatian jälkeen.

FA erotti päävalmentaja Steve McClarenin ja apulaisvalmentaja Terry Venablesin 22.11.2007.^[2] Joulukuussa 2007 italialainen Fabio Capello nimitettiin maajoukkueen päävalmentajaksi 2010 MM-projektin loppuun saakka. Hänen apuvalmentajikseen tulevat niin ikään italialaiset Franco Baldini ja Italo Galbiati.^[3]

Nykyinen joukkue [muokkaa]

Joukkue jalkapallon EM-kilpailuissa 2012

Maalivahdit:

Puolustajat:

Keskikenttä:

Hyökkääjät:

Valmennus [muokkaa]

Päävalmentaja	Roy Hodgson
Apuvalmentaja	Ray Lewington
Apuvalmentaja	Gary Neville
Maalivahtivalmentaja	David Watson
Maalivahtivalmentaja	Ray Clemence

^[4]^[5]^[6]

Turnaushistoria [muokkaa]

Maailmanmestaruuskilpailut [muokkaa]

Vuosi	Kierros	Sijoitus	O	V	T*	H	TM	PM
1930	Ei osallistunut kisoihin	-	-	-	-	-	-	-
1934	Ei osallistunut kisoihin	-	-	-	-	-	-	-
1938	Ei osallistunut kisoihin	-	-	-	-	-	-	-
1950	1. kierros	11	3	1	0	2	2	2
1954	Puolivälierät	6	3	1	1	1	8	8
1958	1. kierros	11	4	0	3	1	4	5
1962	Puolivälierät	8	4	1	1	2	5	6
1966	Maailmanmestaruus	1	6	5	1	0	11	3
1970	Puolivälierät	8	4	2	0	2	4	4
1974	Ei selviytynyt kisoihin	-	-	-	-	-	-	-
1978	Ei selviytynyt kisoihin	-	-	-	-	-	-	-
1982	2. kierros	6	5	3	2	0	6	1
1986	Puolivälierät	8	5	2	1	2	7	3
1990	Välierät	4	7	3	3	1	8	6
1994	Ei selviytynyt kisoihin	-	-	-	-	-	-	-
1998	2. kierros	9	4	2	1	1	7	4
2002	Puolivälierät	6	5	2	2	1	6	3
2006	Puolivälierät	7	5	3	2	0	6	2
2010	2. kierros		4	1	2	1	3	5
yhteensä	13/19	1 mestaruus	59	26	19	14	77	52

Euroopan-mestaruuskilpailut [muokkaa]

Vuosi	Kierros	O	V	T*	H	TM	PM
1960	Ei selviytynyt kisoihin	-	-	-	-	-	-
1964	Ei selviytynyt kisoihin	-	-	-	-	-	-
1968	Kolmas	2	1	0	1	2	1
1972	Ei selviytynyt kisoihin	-	-	-	-	-	-
1976	Ei selviytynyt kisoihin	-	-	-	-	-	-
1980	1. kierros	3	1	1	1	3	3
1984	Ei selviytynyt kisoihin	-	-	-	-	-	-
1988	1. kierros	3	0	0	3	2	7
1992	1. kierros	3	0	2	1	1	2
1996	Välierät	5	2	3	0	8	3
2000	1. kierros	3	1	0	2	5	6
2004	Puolivälierät	4	2	1	1	10	6
2008	Ei selviytynyt kisoihin	-	-	-	-	-	-
2012		-	-	-	-	-	-
Yhteensä	7/12	23	7	7	9	31	28

* Rangaistuspotkukilpailulla ratkaistut pudotuspelit mukana.

Kuuluisia entisiä maajoukkuepelaajia [muokkaa]

Tony Adams 1987–2000
Darren Anderton 1992–2001
Viv Anderson 1978–1988
Jimmy Armfield 1959–1966
Alan Ball 1965–1975
Gordon Banks 1963–1972
John Barnes 1983–1995
Cliff Bastin 1931–1938
Peter Beardsley 1986–1996
Colin Bell 1968–1975
Steve Bloomer 1895–1907
Eric Brook 1929–1939
Trevor Brooking 1974–1982
Terry Butcher 1980–1990
Mick Channon 1972–1977
Bobby Charlton 1958–1970
Jack Charlton 1965–1970
Ray Clemence 1972–1983
George Cohen 1964–1967
Terry Cooper 1969–1975
Steve Coppell 1976–1983
Bob Crompton 1902–1914
Dixie Dean 1927–1932
Jimmy Dickinson 1949–1956
Duncan Edwards 1955–1957
Tom Finney 1946–1958
Ron Flowers 1955–1966

Trevor Francis 1977–1986
Paul Gascoigne 1988–1998
Jimmy Greaves 1959–1967
Eddie Hapgood 1933–1939
Sam Hardy 1907–1920
Johnny Haynes 1954–1962
Glenn Hoddle 1979–1988
Don Howe 1957–1959
Emlyn Hughes 1969–1980
Roger Hunt 1962–1969
Norman Hunter 1961–1976
Geoff Hurst 1966–1972
Paul Ince 1992–2000
Kevin Keegan 1972–1982
Tommy Lawton 1938–1948
Gary Lineker 1984–1992
Nat Lofthouse 1950–1958
Paul Madeley 1962–1980
Paul Mariner 1977–1984
Stanley Matthews 1934–1957
Steve McManaman 1994–2001
Bobby Moore 1962–1973
Stan Mortensen 1947–1953
Phil Neal 1976–1983
Stuart Pearce 1987–1999
Martin Peters 1966–1974
David Platt 1989–1996

Alf Ramsey 1948–1953
Bryan Robson 1980–1991
Kenny Sansom 1979–1988
Paul Scholes 1997–2004
David Seaman 1988–2002
Alan Shearer 1992–2000
Teddy Sheringham 1993–2002
Peter Shilton 1970–1990
Ron Springett 1959–1966
Gareth Southgate 1995–2004
Trevor Steven 1985–1992
Gary Stevens 1985–1992
Nobby Stiles 1965–1970
Frank Swift 1946–1949
Phil Thompson 1976–1982
Chris Waddle 1985–1991
Des Walker 1988–1993
Dave Watson 1974–1982
Ray Wilkins 1976–1986
Ray Wilson 1960–1968
Tony Woodcock 1978–1986
Chris Woods 1985–1993
Vivian Woodward 1903–1911
Billy Wright 1946–1959
Ian Wright 1991–1998
Mark Wright 1984–1996

Eniten otteluita maajoukkueessa [muokkaa]

Päivitetty 5. marraskuuta 2011:

#	Nimi	Ura	Ottelut	Maalit
1	Peter Shilton	1970–1990	125	0
2	David Beckham	1996–	115	17
3	Bobby Moore	1962–1973	108	2
4	Bobby Charlton	1958–1970	106	49
5	Billy Wright	1946–1959	105	3
6	Ashley Cole	2001–	92	0
7	Bryan Robson	1980–1991	90	26
8	Michael Owen	1998–	89	40
8	Steven Gerrard	2000–	89	19
8	Frank Lampard	1999–	89	22

Parhaat maalintekijät [muokkaa]

#	Pelaaja	Ura	Maalit (Ottelut)	Maali/peli
1	Bobby Charlton	1958–1970	49 (106)	0.4622
2	Gary Lineker	1984–1992	48 (80)	0.6000
3	Jimmy Greaves	1959–1967	44 (57)	0.7719
4	Michael Owen	1998–	40 (89)	0.4494
5	Tom Finney	1946–1958	30 (76)	0.3947
=	Nat Lofthouse	1950–1958	30 (33)	0.9091
=	Alan Shearer	1992–2000	30 (63)	0.4762
8	Viv Woodward	1903–1911	29 (23)	1.2609
9	Steve Bloomer	1895–1907	28 (23)	1.2174
10	David Platt	1989–1996	27 (62)	0.4355

Englannin kapteenit [muokkaa]

#	Pelaaja	Ura maajoukkueessa	Ott. Kapteenina (Ottelut yhteensä)
1	Billy Wright	1946–1959	90 (105)
=	Bobby Moore	1962–1973	90 (108)
3	Bryan Robson	1980–1991	65 (90)
4	David Beckham	1996–	58 (97)
5	Alan Shearer	1992–2000	34 (63)
6	Kevin Keegan	1972–1982	31 (63)
7	Emlyn Hughes	1969–1980	23 (62)
8	Bob Crompton	1902–1914	22 (41)
=	Johnny Haynes	1954–1962	22 (56)
10	Eddie Hapgood	1933–1939	21 (30)

Englannin valmentajat [muokkaa]

Valmentaja	Ura maajoukkueessa	Ottelut	Voitot	Tasapelit	Häviöt	Tehdyt maalit	Päästetyt maalit	Voitto %
Walter Winterbottom	1946–1962	139	78	33	28	383	196	56.11%
Alf Ramsey	1963–1974	113	69	27	17	224	98	61.06%
Joe Mercer	1974	7	3	3	1	9	7	42.85%
Don Revie	1974–1977	29	14	8	7	49	25	48.27%
Ron Greenwood	1977–1982	55	33	12	10	93	40	60.00%
Bobby Robson	1982–1990	95	47	30	18	151	60	49.47%
Graham Taylor	1990–1993	38	18	13	7	62	32	47.36%
Terry Venables	1994–1996	23	11	11	1	35	13	47.82%
Glenn Hoddle	1996–1999	28	17	6	5	42	13	60.71%
Howard Wilkinson	1999	1	0	0	1	0	2	0.00%
Kevin Keegan	1999–2000	18	7	7	4	26	15	38.88%
Howard Wilkinson	2000	1	0	1	0	0	0	0.00%
Peter Taylor	2000	1	0	0	1	0	1	0.00%
Sven-Göran Eriksson	2001–2006	67	40	17	10	128	61	59.70%
Steve McClaren	2006–2007	18	9	4	5	32	12	50.00%
Fabio Capello	2008–2012	42	28	8	6	23	7	66.70%
Stuart Pearce	2012	1	0	0	1	2	3	0.00%
Roy Hodgson	2012-	0	0	0	0	0	0	0.00%