Stanley Matthews

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Stanley Matthews
Stanley Matthewsin patsas
Henkilötiedot
Syntymäaika 1. helmikuuta 1915
Syntymäpaikka Hanley, Stoke-on-Trent, Britannia
Kuolinaika 23. helmikuuta 2000 (85 vuotta)
Kuolinpaikka Stoke-on-Trent, Britannia
Pelipaikka keskikenttä
Pituus 174 cm
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1931-1947 Stoke City
1947-1962 Blackpool FC
1962-1965 Stoke City
Yhteensä 700 (71)
Maajoukkue
1934-1957 Englannin jalkapallomaajoukkue 54 (11)

Sir Stanley Matthews (1. helmikuuta 1915 Hanley, Stoke-on-Trent23. helmikuuta 2000 Stoke-on-Trent) oli englantilainen jalkapalloilija.

Stanley Matthews oli ensimmäinen englantilainen jalkapalloilija, joka aateloitiin.[1] Hän oli myös kaikkien aikojen ensimmäinen Euroopan vuoden jalkapalloilijaksi valittu henkilö vuonna 1956.[2]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matthewsin isä oli kuria ja urheiluhenkeä arvostava parturi Jack Matthews, joka nyrkkeili iltaisin rahasta. Jack Matthews oli varsin hyvä nyrkkeiljä. Hänen sanotaan nyrkkeilleen noin 350 ottelua ja häviävän niistä vain yhdeksän.[1] Vaikka isä oli urheilija ja kasvatti poikansa kuntoilemaan, Stanley Matthewsin jalkapalloinnostuksesta hän ei aluksi pitänyt. Isä suostui hyväksymään jalkapalloharrastuksen, jos poika pelaisi koululaismaajoukkueessa ennen 14-vuotispäivää ja niin tapahtui.lähde?

Peliura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stanley Matthews edusti ammatilaisena Stoke Cityä 1932–1947 ja 1961–1965. Blackpool FC:n joukkueessa hän oli tällä välillä 1947–1961. Hän pelasi siis ammattilaisena 50-vuotiaaksi asti. Matthews pelasi ensimmäisen ottelunsa Englannin liigassa 19. maaliskuuta 1932 Bury FC:ta vastaan ja viimeisen ottelunsa 6. helmikuuta 1965 Fulhamia vastaan. Hänen pelipaikkansa oli käytännöllisesti katsoen aina keskikentän oikea laita. Ammattilaisuran parhaaksi saavutukseksi jäi Englannin Cupin voitto vuonna 1953. Vuosina 1948 ja 1951 Matthewsin edustama Blackpool FC oli ollut Cupin finaalissa häviävänä osapuolena.[3] Vuoden 1951 tappion jälkeen jo 36 -vuotias Matthews oli ollut varma, että hän vielä kerran pelaa Cupin finaalissa. Isä oli kuolinvuoteellaan sanonut, että älä lopeta pelaamista ennen kuin voitat cup-finaalin Wembleylla.lähde?

Stanley Matthews saavutti urallaan todella suuren suosion. Vuonna 1934 ottelussa Manchester City-Stoke rikottiin Wembleyn ulkopuolella pelattujen ottelujen yleisöennätys (84 569) ja vuoden 1946 Boltonin mustan lauantain yhtenä syynä pidetään Matthewsin suosiota. Silloin 33 ihmistä kuoli Englannin cupin ottelussa, kun tuhansia ihmisiä tunkeutui stadionille ilman pääsylippuja.

Englannin maajoukkueessa hän pelasi 54 ottelua ajalla 1934–1957 ja teki niissä 12 maalia. Jos sodan aikana pelatut epäviralliset ottelut lasketaan, niin maaotteluita Matthewsille kertyi 74.[4] Hän osallistui MM-kisoihin vuosina 1950 ja 1954 jolloin Englanti sijoittui kahdeksan parhaan joukkoon. Toimittajat valitsivat Matthewsin Englannin vuoden jalkapalloilijaksi vuosina 1948 ja 1963.[5]

Jäähyväisottelunsa Stanley Matthews pelasi 28. huhtikuuta 1965, kun Stoke FC kohtasi kansainvälisen yhdistelmäjoukkueen, jossa pelasivat muun muassa Karl-Heinz Schnellinger, Lev Jašin ja Ferenc Puskás.

Valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelattuaan 698 Englannin liigan ottelua Matthews siirtyi valmentajaksi ensin Port Valeen, sitten hän muutti Maltalle valmentamaan sikäläistä Hiberniansia, jossa oli myös pelaajana jopa 55-vuotiaaksi. Hän valmensi vielä "Stan's Men" -joukkuetta Sowetossa sekä viimeksi Kanadassa. Grangemouthissa hänet nähtiin hyväntekeväisyysottelussa vielä 1981 eli 66 vuoden iässä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Football legend Matthews dies 23.2.2000. BBC News. Viitattu 24.7.2010. (englanniksi)
  2. European Footballer of the Year Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 24.7.2010. (englanniksi)
  3. Sir Stanley Matthews The Telegraph. 24.2.2000. Viitattu 24.7.2010. (englanniksi)
  4. Sir Stanley Matthews - International Appearances Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 24.7.2010. (englanniksi)
  5. England - Players Awards Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 24.7.2010. (englanniksi)