Ray Wilson

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ray Wilson
Vuoden 1966 maailmanmestareita kuvaava patsas lähellä Boleyn Groundin stadionia Lontoossa. Ray Wilson oikealla.
Henkilötiedot
Koko nimi Ramon Wilson
Syntymäaika 17. joulukuuta 1934 (ikä 79)
Syntymäpaikka Shirebrook, Englanti
Pelipaikka vasen puolustaja
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1952–1964
1964–1969
1969–1971
Huddersfield Town
Everton
Oldham Athletic
Maajoukkue
1960–1968 Englanti 63 (0)

Ramon ”Ray” Wilson MBE (s. 17. joulukuuta 1934 Shirebrook, Derbyshire, Englanti) on englantilainen entinen jalkapalloilija, pelipaikaltaan vasen puolustaja.

Wilson aloitti uransa Huddersfieldissä, jossa debytoi vuonna 1955 ottelussa Manchester Unitedia vastaan. Kahden kauden aikana hän oli noussut jo joukkueen ykkösvaihtoehdoksi vasemman puolustajan paikalle.

Huhtikuussa 1960 Wilson pelasi ensimmäisen maaottelunsa 1–1-tasapeliin päättyneessä ottelussa Skotlantia vastaan. Hänet valittiin myös vuoden 1962 MM-kisoihin Chileen. Kisoissa hän pelasi kaikki alkulohkon ottelut ja puolivälierätappio-ottelun Brasiliaa vastaan. Alf Ramseyn tultua valmentamaan Englantia Wilson pystyi pitämään paikkansa maajoukkueessa.

Tämä muuttui hetkeksi kun Wilson vuonna 1964 jätti Huddersfieldin ja liittyi Evertonin riveihin. Wilson loukkaantui heti ensimmäisessä Evertonin ottelussaan ja joutui olemaan poissa pelikentiltä suurimman osan kaudesta. Vuoden 1966 MM-kisojen karsintapeleissäkään Wilsonia ei juuri nähty, koska karsintalohko oli suhteellisen helppo ja valmentaja Ramsey halusi kokeilla eri vaihtoehtoja vasemman puolustajan paikalle. Evertonissa Wilson oli mukana voittamassa FA Cupia.

Everton lähti FA Cupin loppuotteluun Sheffield Wednesdayta vastaan selvänä ennakkosuosikkina. Ottelu lähti kuitenkin Wilsonin kannalta ikävästi käyntiin, kun Sheffieldin keskikenttäpelaajan Jim McCalliogin ottelun neljännellä minuutilla laukoma volley muutti suuntaa Wilsonista ja meni maaliin. Maali merkittiin Wilsonin omaksi. Wednesday ehti mennä jo 2–0-johtoon, ennen kuin Everton voitti ottelun sensaatiomaisesti 3–2.

Myöhemmin samana vuonna Englannissa pidetyissä MM-kisoissa Englanti sai alkulohkossaan vastaansa Uruguayn, Meksikon ja Ranskan. Ainoastaan neljä maalia alkulohkon peleissä tehnyt isäntämaa voitti lohkonsa päästämättä maaliakaan. Puolivälierissä Englanti voitti Argentiinan 1–0 ja välierissä Portugalin 2–1. Loppuottelussa Englanti kohtasi Saksan. Englanti voitti jatkoajalle venyneen kamppailun numeroin 4–2. 32-vuotias Wilson oli MM-kultajoukkueen vanhin pelaaja.

Wilson valittiin maajoukkueeseen vielä karsintoihin vuoden 1968 Euroopanmestaruuskisoihin. Viimeisen uransa 63:sta maaottelusta Wilson pelasi Neuvostoliittoa vastaan. Jos vuosi 1966 oli Wilsonin uran menestyksekkäin, niin 1968 oli yksi huonoimmista. Polvivamma piti hänet sivussa pelikentiltä ja FA Cupin loppuottelussakin West Bromwich Albion voitti suurena ennakkosuosikkina peliin lähteneen Evertonin Jeff Astlen jatkoaikamaalilla.

Vuonna 1969 Wilson siirtyi Oldhamiin, jossa hän pelasi vuoteen 1971 saakka, jolloin lopetti pelaajauransa.

Vuoden 1966 MM-joukkueessa pelanneet Wilson, Roger Hunt, George Cohen, Nobby Stiles ja Alan Ball kutsuttiin vuonna 2000 Brittiläisen ritarikunnan jäseniksi jalkapalloilun hyväksi tekemänsä työn vuoksi.