Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1930

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
1930 FIFA World Cup
1er Campeonato Mundial de Futbol
Uruguay 1930 World Cup.jpg
Joukkueet 13
Isäntämaa  Uruguay
Ajankohta 13. heinäkuuta30. heinäkuuta 1930
Mitalistit
Gold medal blank.svg Kulta  Uruguay
Silver medal blank.svg Hopea  Argentiina
Bronze medal blank.svg Pronssi  Yhdysvallat
Ottelut 18
Maalit 70
  3,89 keskiarvo
Yleisö 434 500
  24 139 keskiarvo
Maalintekijä Guillermo Stábile (8 maalia)

 ←  

1934 → 

Ensimmäiset jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin vuonna 1930 Uruguayssa. Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA päätti myöntää MM-kilpailut Uruguayn järjestettäväksi, sillä maa oli voittanut kaksi edellistä jalkapallon olympiaturnausta ja maan kansallinen liitto myös oli valmis maksamaan kustannukset.[1]

Ensimmäiset jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut olivat ainoat kisat joihin ei järjestetty karsintoja, vaan osallistuvat joukkueet kutsuttiin. Euroopan parhaista maista monet eivät olleet kiinnostuneita lähtemään pitkälle merimatkalle Atlantin yli, eivätkä monet seurat halunneet päästää parhaita pelaajiaan kahden kuukauden Etelä-Amerikan matkalle. Mukaan saatiin houkuteltua neljä eurooppalaista joukkuetta.[1][2]

Ensimmäiseen MM-turnaukseen osallistui 13 joukkuetta, joista suurin osa tuli Etelä-Amerikasta. Joukkueet arvottiin neljään lohkoon, joiden voittajat etenivät välieriin. Arvonta suoritettiin vasta paikan päällä, kun nähtiin mitkä maat olivat saapuneet paikalle.[3][4]

Historiallinen avausottelu pelattiin 13. heinäkuuta 1930 Ranskan ja Meksikon välillä. Ranska voitti ottelun maalein 4–1. MM-kisahistorian ensimmäisen maalin viimeisteli ranskalainen Lucien Laurent Ernst Libératin keskityksestä.[5] Yhdysvaltain ja Paraguayn välisessä ottelussa nähtiin MM-historian ensimmäinen hattutemppu, kun Yhdysvaltain Bert Patenaude teki joukkueensa kaikki maalit. Huomionarvoista hattutempussa on, että FIFA myönsi hattutempun olleen MM-historian ensimmäinen vasta 64 vuoden kuluttua, sillä yksi maaleista merkittiin Paraguayn omaksi maaliksi. Ensimmäisenä hattutemppuna pidettiin 64 vuoden ajan Argentiinan Guillermo Stábilen kolmea maalia Meksikoa vastaan pelatussa ottelussa. Sekä Stábile että Patenaude ehtivät nukkua pois ennen FIFA:n korjausta.[6]

Lohkovoittajina välieriin selviytyivät Argentiina, Jugoslavia, Uruguay ja Yhdysvallat. Kumpikin välieräkamppailu päättyi lukemiin 6–1, kun Argentiina voitti Yhdysvallat ja Uruguay Jugoslavian.

Ensimmäisten MM-kilpailujen loppuottelu pelattiin 30. heinäkuuta pääkaupunki Montevideossa, Estadio Centenariolla. Ennen ottelua vallitsi epätietoisuuden ilmapiiri, koska oli epäselvää kumpi joukkue toimittaa pelipallon otteluun, sillä joukkueiden käyttämät pelipallot olivat ominaisuuksiltaan hieman erilaiset. Ottelun erotuomari päätti, että Argentiinan joukkue tuo pallon ensimmäiselle puoliajalle ja Uruguay vuorostaan toiselle.[7] Ottelussa johtoasema vaihteli ja tauolle mentiin Argentiinan 1-2 johdossa, mutta koko ottelu päättyi lopulta tapahtumarikkaiden vaiheiden jälkeen isäntäjoukkue Uruguayn 4-2 voittoon. FIFA:n puheenjohtaja ja MM-kilpailujen tärkeä taustahahmo Jules Rimet paljasti maailmanmestaruuspokaalin, mikä myöhemmin nimettiin hänen mukaansa Jules Rimet -pokaaliksi.[7]

Järjestelyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympialaisten jalkapallo oli ollut menestys, minkä takia FIFA:ssa heräsi toive omista jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuista. Asiaan perehdyttiin ranskalaisen FIFA:n puheenjohtaja Jules Rimet'n johtaman komitean johdolla. Apunaan hänellä oli Ranskan jalkapalloliiton sihteeri Henri Delaunay.[1]

Toukokuussa vuonna 1928 Amsterdamissa pidetyssä kokouksessa päätettiin FIFA:n hallinnoimien jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen järjestämisestä. Seuraavaksi piti valita turnauksen järjestävä maa, ja isäntämaiksi olivat aluksi halukkaita Unkari, Ruotsi, Italia, Alankomaat, Espanja ja Uruguay. Uruguay oli alusta alkaen suurin suosikki isäntämaaksi, sillä maa oli voittanut jalkapallon olympiaturnauksen kahdesti perättäin, vuosina 1924 ja 1928. Ratkaisevinta kuitenkin oli, että Uruguayn kansallinen liitto oli valmis kattamaan kaikki kulut, mukaanlukien joukkueiden matka- ja majoituskustannukset. FIFA:n kongressi päätti vuonna 1929 Barcelonassa myöntää MM-kilpailut Uruguayn järjestettäväksi. Muut hakijamaat myös vetivät hakemuksensa pois.[1]

Suuri lama koetteli eurooppalaisia valtioita 1920-30 -luvun taitteessa, mikä aiheutti sen että monet Euroopan maat eivät olleet halukkaita lähettämään joukkuetta Uruguayn kisohin. Euroopan ja Uruguayn välissä oli myös kolmen viikon höyrylaivamatka Atlantin yli, minkä vuoksi monet seurat olisivat joutuneet luopumaan huippupelaajistaan kahdeksi kuukaudeksi. Tähän eivät eurooppalaiset liitot olleet valmiita. Ja vaikka Uruguayssa oli korkeampi elintaso kuin suuressa osassa Eurooppaa, katsottiin pientä Etelä-Amerikan valtiota nenänvartta pitkin, siitä huolimatta että maa oli kaksinkertainen olympiavoittaja. Näin ollen yhä useampi Euroopan maa jättäytyi kisoista pois.[1][2] Joillekin maille oli tärkeää myös ammattilaiskysymys. Ruotsi, Tanska ja Saksa, jättäytyivät kisoista pois, sillä maiden liitot olivat tiukasti amatöörihenkisiä, eivätkä ne halunneet olla tekemisissä ammattilaisjalkapalloilijoiden kanssa. Tammikuussa 1930 yksikään eurooppalainen maa ei vielä ollut ilmoittautunut halukkuudesta osallistua kisoihin. Tästä suivaantuneet eteläamerikkalaiset taas uhkasivat erota koko FIFA:sta.[2]

Jules Rimet oli kuitenkin ottanut asiakseen saada eurooppalaisia joukkueita mukaan. Ehkä helpointa hänen oli saada houkuteltua mukaan Romanian joukkue, sillä Romanian kuningas Kaarle II suhtautui urheiluun intohimoisesti, ja hän lähetti omakätisesti maan joukkueen Uruguayn kisoihin. Ensimmäisenäeurooppalaisena maana kisoihin lupautui lähtemään Belgia, mistä oli kiittäminen FIFA:n belgialaista varapresidenttiä Rodolphe Seeldrayersia. Jules Rimetin helpotukseksi myös hänen kotimaansa liitto taipui MM-kilpailuihin osallistumiselle ja Ranska osallistui kisoihin.[8] Neljäs eurooppalainen valtio kisoissa oli Jugoslavia. Jugoslavian joukkue koostui ainoastaan serbeistä, sillä maan kroaattipelaajat eivät suostuneet edustamaan Jugoslaviaa.[3] Euroopassa MM-kisojen seuraaminen ei saavuttanut suurta kiinnostusta, sillä kisoihin osallistuneet eurooppalaismaat eivät edustaneet maanosan parhaimmistoa.[3] On ollut ikuinen kiistelynaihe, miten MM-turnaus olisi edennyt jos Euroopan parhaimpiin maihin lukeutuneet maat olisivat olleet mukana.[7]

Etelä-Amerikan maista kisoihin osallistuivat isäntämaa Uruguayn lisäksi Argentiina, Brasilia, Bolivia, Chile, Peru ja Uruguay. Pohjois- ja Keski-Amerikasta kisoihin osallistuivat Meksiko ja Yhdysvallat.[4] Afrikasta ei osallistunut yhtään joukkuetta vuoden 1930 kisoihin. Alunperin Egyptin oli määrä osallistua, mutta joukkue myöhästyi Marseillesta lähteneestä postilaivasta.[8]

Kisapaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MM-kilpailujen kaikki pelipaikat sijaitsivat Uruguayn pääkaupungissa Montevideossa. Kisojen päänäyttämö oli Estadio Centenario, jonka avajaisia vietettiin kisojen aikana. Stadion oli tuolloin yhä rakenteilla. Se oli aikansa modernein jalkapallostadion, ja suurin stadion Britannian ulkopuolella. Ensimmäiset ottelut pelattiin pienemmillä Estadio Gran Parque Central ja Estadio Pocitos -stadioneilla. Historian ensimmäinen MM-ottelu Ranskan ja Meksikon välillä pelattiin Pocitos-stadionilla.[3]

Montevideo Montevideo Montevideo
Estadio Centenario Estadio Gran Parque Central Estadio Pocitos
Kapasiteetti: 80 000 Kapasiteetti: 20 000 Kapasiteetti: 1 000
Estadio centenario 2.JPG Fachada Estadio Gran Parque Central.JPG EsquinaEstadio Pocitos.JPG

Joukkueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MM-turnaukseen osallistuneet maat kartalla.

Lopulta MM-turnaukseen osallistui 13 maata. Alunperin tavoitteena oli ollut saada mukaan 32 joukkuetta, mutta tämä toteutui vasta 68 vuotta myöhemmin, vuoden 1998 kisoissa. Lopulta kun nähtiin mitkä maat olivat saapuneet paikalle, arvottiin lohkot. Lohkot pyrittiin jakamaan siten että valtameren yli tulleet eurooppalaiset saisivat pelata enemmän kuin yhden ottelun, joten kolmetoista joukkuetta jaettiin neljään alkulohkoon. Lohkojaossa aiheutti ongelmia se että joukkueiden tasosta ei tiedetty. Ennakkoon tiedettiin vain että olympiamenestystä saanut Uruguay ja vuoden 1929 Etelä-Amerikan mestaruuskilpailujen voittaja Argentiina olivat kisojen suosikkeja.[3]

Lohko 1 Lohko 2 Lohko 3 Lohko 4

 Argentiina
 Chile
 Ranska
 Meksiko

 Bolivia
 Brasilia
 Jugoslavia

 Peru
 Romania
 Uruguay

 Belgia
 Paraguay
 Yhdysvallat

Alkulohkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkulohkoon A arvottiin neljä joukkuetta ja muihin lohkoihin kolme joukkuetta. Lohkojen voittajat etenivät välieriin.[4]

Lohko A[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-lohkon avausottelu Ranskan ja Meksikon välillä oli jalkapallon MM-historian ensimmäinen ottelu; se alkoi kymmenen minuuttia aikaisemmin kuin Yhdysvaltain ja Belgian välinen ottelu. Avausottelu ei vielä herättänyt nykyisenkaltaista kiinnostusta MM-kisoihin. Avausottelun virallinen yleisömäärä oli 4 444, mutta todellisuudessa tuhat katsojaa oli lähempänä totuutta. Itse ottelu päättyi Ranskan 4-1 voittoon ja historiallisen avausosuman teki ranskan Lucien Laurent Ernst Libératin keskityksestä.[5]

A-lohkon voitti Argentiina, joka voitti kaikki alkulohkon ottelunsa. Sen lohkovoitto varmistui viimeisessä ottelussa Chileä vastaan. Ottelu Argentiinan ja Chilen välillä oli kuuma ja nujakoivia pelaajia erotettiin poliisivoimin, mutta ulosajoja ei ottelussa jaettu. Uruguaylaiset kannattajat olivat Argentiinan jokaisessa ottelussa Argentiinaa vastaan, mikä hiersi maiden välejä.[5]


Joukkue O V T H TM PM ME P
 Argentiina 3 3 0 0 10 4 +6 6
 Chile 3 2 0 1 5 3 +2 4
 Ranska 3 1 0 2 4 3 +1 2
 Meksiko 3 0 0 3 4 13 -9 0







Lohko B[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

B-lohkosta selviytyi voittajaksi Jugoslavia. Jo ennakkoarvioissa oli oletettavissa, että lohkosta selviytisi jatkoon Jugoslavia-Brasilia ottelun voittaja, sillä Boliviasta ei uskottu olevan kummallekkaan vastusta. Brasilia ei vielä ensimmäisissä MM-kilpailuissa ollut jalkapallon mahtimaa. Jugoslavia voitti ratkaisevan ottelun 2-1.[9]


Joukkue O V T H TM PM ME P
 Jugoslavia 2 2 0 0 6 1 +5 4
 Brasilia 2 1 0 1 5 2 +3 2
 Bolivia 2 0 0 2 0 8 -8 0




Lohko C[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isäntämaa Uruguayn ottelut C-lohkossa herättivät suurta kiinnostusta kotiyleisön keskuudessa, sen sijaan lohkon avausottelu Perun ja Romanian välillä keräsi raporttien mukaan vain noin kolmesataa katsojaa. Uruguay voitti avausottelussaan Perun nihkeästi 1-0 ja jatkoonmenijä ratkaistiin viimeisessä ottelussa Romanian ja Uruguayn välillä. Uruguay ratkaisi ottelun jo avausjaksolla ja ottelu päättyi isäntien 4-0 voittoon.[10]


Joukkue O V T H TM PM ME P
 Uruguay 2 2 0 0 5 0 +5 4
 Romania 2 1 0 1 3 5 -2 2
 Peru 2 0 0 2 1 4 -3 0




Lohko D[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

D-lohkossa voittajaksi selviytyi Yhdysvaltain joukkue. Yhdysvaltain joukkue oli turnauksen ainoa, joka koostui pelkästään ammattilaisjalkapalloilijoista. Pohjois-Amerikan ulkopuolella Yhdysvaltain maajoukkueesta ei kuitenkaan tiedetty mitään. USA:n joukkue oli tasokas ja se voitti sekä Belgian että Paraguayn maalein 3-0.[6]


Joukkue O V T H TM PM ME P
 Yhdysvallat 2 2 0 0 6 0 +6 4
 Paraguay 2 1 0 1 1 3 -2 2
 Belgia 2 0 0 2 0 4 -4 0




Jatkopelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välierät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välieräparit arvottiin alkulohkojen päätyttyä. Argentiina sai vastaansa Yhdysvallat ja isäntämaa Uruguay Jugoslavian. Argentiinan ja Yhdysvaltain välisessä ottelussa Yhdysvallat pystyi pysymään Argentiinan vauhdissa ensimmäisen puoliajan. Yhdysvalloilta loukkaantui ottelussa kolme pelaajaa ja koska vaihtoja ei tunnettu, alkoi ottelun voitosta kamppailu muuttua mahdottomaksi. Argentiina voitti ottelun lopulta 6-1.[6]

Argentiinan voitettua oman välieränsä oli Uruguay omassa välierässään pakkovoiton edessä, sillä Argentiinaa huonompi sijoitus ei voinut olla vaihtoahto. Ottelu Jugoslaviaa vastaan alkoi kuitenkin shokeeraavasti kun Jugoslavia teki ensimmäisen maalin. Uruguay kuitenkin oli lopulta selvästi parempi maalein 6-1. Epäselvyyttä paremmuudesta ei himmentänyt sekään, että yksi maaleista haiskahti paitsiolta, ja se että kolmas maali oli varsin erikoinen, sillä pallo oli jo mennyt yli päätyrajan, kun kentän laidalla ollut poliisi palautti pallon kentälle erotuomarin näkemättä. Seuranneesta tilanteesta Uruguayn Anselmo iski maalin. Yksi Jugoslavian maaleista myös hylättiin.[6]



Loppuottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loppuottelu oli odotettu kohtaaminen isäntämaa Uruguayn ja naapurimaa Argentiinan välillä. Ottelu oli seurattu Río de la Platan molemmin puolin, ja Argentiinassa kymmeniä tuhansia halukkaita ei mahtunut lahden yli kulkeviin laivoihin. Ottelun yleisömäärä oli turvallisuussyistä rajoitettu, virallisesti katsojia oli 68 000, mutta jotkut puhuvat jopa yli 90 000 katsojan yleisömäärästä.[7]

Itse ottelu oli tapahtumarikas ja täynnä arvaamattomia käänteitä. Uruguay teki ensimmäisen maalin, mutta tauolle mentiin Argentiinan johdossa. Toisella jaksolla Uruguay teki 11 minuutissa kaksi maalia ja siirtyi johtoon. Ottelun loppuhetkillä Argentiina oli lähellä tasoitusta, mutta laukaus pysähtyi poikkipuuhun. Ottelun 89. minuutilla Uruguay viimeisteli loppulukemiksi 4-2 ja maa voitti ensimmäisen maailmanmestaruuden.[7]

Maalintekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

8 maalia
5 maalia
4 maalia
3 maalia
2 maalia
1 maali

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jalkapallon MM 1930.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e History of FIFA - The first FIFA World Cup™ FIFA. Viitattu 15.5.2015. (englanniksi)
  2. a b c Kuin taivasta koskettaisi, s.11-13
  3. a b c d e Kuin taivasta koskettaisi, s.17-18
  4. a b c Kuin taivasta koskettaisi, s.31-33
  5. a b c Kuin taivasta koskettaisi, s.18-21
  6. a b c d Kuin taivasta koskettaisi, s.24-27
  7. a b c d e Kuin taivasta koskettaisi, s.27-30
  8. a b Kuin taivasta koskettaisi, s.14-16
  9. Kuin taivasta koskettaisi, s.23-24
  10. Kuin taivasta koskettaisi, s.21-23