Sylvester Stallone

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sylvester Stallone
Stallone vuoden 2010 Comic-Conissa.
Stallone vuoden 2010 Comic-Conissa.
Syntymäaika 6. heinäkuuta 1946 (ikä 68)
Syntymäpaikka Yhdysvaltain vuosina 1912–1959 käytössä ollut 48-tähtinen lippu. New York City, New York, Yhdysvallat
Aktiivisena 1970–
Oikea nimi Michael Sylvester Gardenzio Stallone
Ammatti näyttelijä, elokuvakäsikirjoittaja, elokuvaohjaaja
Puoliso Sasha Czack
(28. joulukuuta 1974 – 14. helmikuuta 1985)
Brigitte Nielsen
(15. joulukuuta 1985 – 13. heinäkuuta 1987)
Jennifer Flavin
(17. toukokuuta 1997 –)
Merkittävät roolit Rocky Balboa
(Rocky)
John Rambo
(Taistelija)
Barney Ross
(The Expendables)
Gabe Walker
(Cliffhanger – kuilun partaalla)
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet

Sylvester Stallone (s. Michael Sylvester Gardenzio Stallone,[1] 6. heinäkuuta 1946 New York City,[2] New York, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen näyttelijä, elokuvaohjaaja, -tuottaja ja -käsikirjoittaja. Stallone tunnetaan rooleistaan lukuisissa toimintaelokuvissa, mutta hänen tunnetuin roolisuorituksensa lienee nyrkkeilijä Rocky Balboa vuoden 1976 Oscar-palkitussa urheilullisessa draamaelokuvassa Rocky, joka on sittemmin saanut viisi jatko-osaa. Muita Stallonen tunnetuimpia rooleja ovat olleet Vietnamin sodan veteraani John Rambo elokuvassa Taistelija, joka on saanut kolme jatko-osaa, sekä palkkasoturi Barney Ross elokuvassa The Expendables (2010), jonka ensimmäinen jatko-osa The Expendables 2 sai ensi-iltansa vuonna 2012.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Michael Sylvester Gardenzio Stallone[1] syntyi vuonna 1946 New York Cityssa Frank Stallone, Sr:n ja Jacqueline Stallonen esikoislapseksi. Hänen isänsä oli syntynyt Italian Gioia del Collessa ja saapunut siirtolaisena Yhdysvaltoihin 1930-luvulla,[3] ja hänen äitinsä suvun juuret ovat peräisin Venäjältä ja Ranskasta.[4] Hänen veljensä on muusikko Frank Stallone.

Hänen äitinsä kärsi synnytyksessä eri komplikaatioista, minkä vuoksi synnytyslääkärit joutuivat auttamaan synnytyksen etenemistä synnytyspihdein. Pihtien väärinkäyttö vahingoitti Stallonen hermoja mikä aiheutti hänen kasvojensa osittaisen halvaantumisen.[2] Hänen kasvojensa vasen alaosa, mukaan lukien osa hänen kielestä, huulista ja leuasta on halvaantumisen seurauksena tehnyt hänen puheestaan hieman tavallista epäselvemmän,[2] minkä vuoksi on myös poikkeuksellista, että Stallone onnistui nousemaan yhdeksi kaikkien aikojen kuuluisimmista näyttelijöistä Rockyn myötä.[2]

Stallone muutti perheensä kanssa Washington D.C:hen isän työuran mukana, mutta Sylvesterin ollessa yhdeksänvuotias hänen vanhempansa erosivat ja hän jäi asumaan äitinsä luo ja muutti lopulta Philadelphiaan veljensä ja äitinsä kanssa. High schoolissa opiskellessaan hänen kiinnostuksensa painojen nostelua ja urheilua kohtaan kasvoi, mutta hän tähtäsi silti uraan näyttelijänä ja aloitti high schoolin päättymisen myötä näyttelijänopinnot Miamin yliopistossa.

Ura elokuva-alalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen elokuvauransa menestyksen käynnistymistä Stallone oli hyvin köyhä - hänellä ei ollut lainkaan töitä näyttelijänä ja hän oli rahaton, mutta hän tahtoi silti tehdä läpimurtonsa elokuva-alalla. Hänellä ei ollut omaa asuntoa, minkä vuoksi hän joutui viettämään yönsä linja-autopysäkeillä.

1970-luvun puolivaiheilla Stallone teki joitain pieniä elokuvarooleja näytellen muun muassa elokuvissa Verenpunainen yö, Al Capone ja Kalmanralli 2000. 24. maaliskuuta 1975 hän näki nyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestari Muhammad Alin ja 35-vuotiaan, täysin tuntemattoman Chuck Wepnerin välisen nyrkkeilyottelun. Ottelussa suurelle yleisölle tuntematon ja viinakaupassa työskennellyt Wepner antoi kaikkensa Alia vastaan ja onnistui muun muassa lyömään hänet kerran kanveesiin kunnes hävisi tyrmäyksellä ottelun viimeisessä erässä. Stallone sai ottelusta valtavan inspiraation ja loi sen innoittamana tarinan Rocky Balboasta, 30-vuotiaasta nyrkkeilijästä joka saa yllättäen mahdollisuuden otella raskaansarjan maailmanmestaruudesta.[5] Hän kirjoitti tarinan kolmen vuorokauden ja 20 tunnin kuluessa nukkumatta lainkaan,[6] ja alkoi etsiä sopivaa tuotantoyhtiötä joka suostuisi tekemään elokuvan hänen käsikirjoituksensa pohjalta.

Elokuvayhtiöt kuitenkin tuntuivat karsastavan käsikirjoitusta koska Stallone halusi näytellä itse pääosan. Eräs studio tarjosi suurta palkkiota käsikirjoituksesta, kunhan pääosan näyttelisi James Caan, mutta Stallone kieltäytyi. Vihdoin elokuvayhtiö United Artists suostui Rockyn kuvauksiin vuonna 1976. Stallone oli itse käsikirjoittanut elokuvan ja näytteli myös pääosan, jota varten hän rupesi harrastamaan kehonrakennusta. Elokuva kuvattiin 28 päivässä ja se oli huima menestys. Elokuvassa luuserista sankariksi-tyylisen tarinan omanneesta Rockyn hahmosta muodostui sinnikkyyden, rohkeuden ja periksiantamattomuuden vertauskuva. Hieman yli puolessa vuodessa tuntemattomuudesta tähteyteen nousseesta Stallonesta tuli Orson Wellesin ja Charles Chaplinin jälkeen kolmas näyttelijä joka on saanut sekä parhaan miespääosan ja parhaan käsikirjoituksen Oscar-ehdokkuuden samasta elokuvasta. Rocky voitti lopulta kolme Oscar-palkintoa; Paras elokuva, Paras ohjaus ja Paras leikkaus, jonka Rocky sai elokuvan lopputaistelussa käydystä vallankumouksellisesta maskeerausniksistä, jonka mukaan nyrkkeilijöiden ruhjoutuvien kasvojen meikkausta oli helpompi vähentää kuin lisätä.

Stallone Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 1993.

Rocky sai jatkoa vuonna 1979 elokuvalla Rockyn uusintaottelu, joka nousi edeltäjänsä tavoin menestykseksi. Vuonna 1982 Stallone palasi jälleen Rocky Balboan rooliin elokuvaan Tiikerinsilmä – Rocky III, ja myös ohjaten elokuvan. Samana vuonna Stallone esiintyi ensimmäisen kerran John Rambon roolissa elokuvassa Taistelija. Elokuvasta tuli kassamenestys, vaikka se ei muidenkaan Rambo-elokuvien tavoin saavuttanut kriitikoiden arvostusta. Vuonna 1985 ilmestynyt neljäs Rocky-elokuva tuotti maailmalla 300 000 000 dollaria ja siitä muodostui sekä taloudellisesti menestynein Rocky -elokuva että kaikkien aikojen menestynein urheiluelokuva.[7] Myös seuraavat elokuvat Rambo – taistelija 2 (1985), Cobra (1986), Over the Top - terästäkin kovempi (1987), Rambo – taistelija 3 (1988) ja Tango & Cash (1989) olivat hittejä. 1990-luvun puolelle tultaessa Stallonen ikä alkoi kuitenkin vaikuttaa hänen uraansa, eikä menestys enää ollut itsestäänselvyys, mikä näkyi elokuvien Rocky V, Oscar ja Seis! Tai mamma ampuu huonosta menestyksestä.

Vuonna 1993 Stallone teki paluun menestyksekkäisempiin elokuviin tähdittäen suomalaisohjaaja Renny Harlinin ohjaamaa vuorikiipeilyyn keskittyvää toimintaelokuvaa Cliffhanger – kuilun partaalla (1993) sekä Wesley Snipesin kanssa tehtyä tulevaisuuteen sijoittuvaa Demolition Mania. Cliffhangerin lipputulot olivat pelkästään Yhdysvalloissa yli 84 miljoonaa dollaria, ja maailmanlaajuisessa levityksessä elokuva tuotti lippuluukuilla huikeat 255 miljoonaa dollaria Demolition Manin kerätessä niin ikään menestystä 158 miljoonan dollarin maailmanlaajuisin tuloin.[8]

Kahden maailmanlaajuisesti menestyksekkään elokuvan jälkeen Stallonen uralle ennakoitiin uutta notkahdusta, mutta näin ei käynyt ja sitä vastoin hänen menestyksensä jatkui vuonna 1994 hänen tähdittäessään Sharon Stonen kanssa Miamiin sijoittuvaa elokuvaa Spesialisti, jonka menestys maailmanlaajuisessa levityksessä oli menestykseltään hyvin pitkälti Cliffhangerin luokkaa.[9] Cliffhangerin jälkeen Stallonen 1990-luvun elokuvarooleja varjostivat ainoastaan sarjakuvafilmatisointi Judge Dredd – tuomari, jossa Stallone esitti sarjakuvasankari Judge Dreddiä, sekä trilleri Ammattitappajat. Myös Daylight – paniikki tunnelissa oli hienoinen pettymys Yhdysvalloissa, mutta maailmalla elokuva keräsi kiitettävästi lähes 160 000 000 dollarin lipputulot.[10]

Vuonna 1997 Stallone esiintyi sheriffi Freddy Heflinin roolissa Robert De Niron ja Ray Liottan rinnalla elokuvassa Cop Land, jota pidetään yleisesti hänen uransa parhaimpana roolisuorituksena, minkä johdosta hänet palkittiin myös parhaan näyttelijän palkinnolla Tukholman elokuvajuhlilla samana vuonna.[11] Seuraavana vuonna hän esiintyi ääniroolissa menestyksekkäässä animaatioelokuvassa Antz – Muurahaizet

2000-luvulla Stallone oli pääosassa vuoden 1971 Tappakaa Carter -elokuvan samannimisessä uusintaversiossa sekä kohtalaisesti menestyneessä trillerissä D-Tox, joka oli virunut tuotantoyhtiön hyllyllä jo useamman vuoden ennen ilmestymistään. Vuonna 2001 valmistui Stallonen itsensä kirjoittama ja tähdittämä ralliautoilun maailmaan sijoittuva Driven, jonka ohjasi Cliffhangerin tapaisesti Renny Harlin. Elokuva ei kuitenkaan menestynyt ja sitä pidetään yhtenä Stallonen uran pahimpana epäonnistumisena. Myöskin Angelon kosto ja Shade olivat epäonnistuneempia julkaisuja, kun taas Spy Kids 3 - Peli on pelattu oli maailmanlaajuinen menestys vaikkakin Stallone ei poikkeuksellisesti esiintynyt sankarihahmona vaan itselleen epätavallisemmassa roolissa elokuvan päävastustajana.

Vuonna 2005 Stallone kertoi tekevänsä kuudennen Rocky-elokuvan, ja Rocky Balboaksi nimetty elokuva saikin ensi-iltansa joulukuussa 2006. Samaan aikaan Rocky Balboan kanssa Stallone paljasti neljännen Rambo-elokuvan ilmestyvän elokuvateattereihin parin vuoden sisällä, ja elokuvasarjan neljäs osa Rambo sai ensi-iltansa vuonna 2008.

Stallonen ohjaama, käsikirjoittama ja tähdittämä uusi toimintaelokuva The Expendables sai ensi-iltansa vuonna 2010. Elokuva oli menestyksekäs julkaisu ja se tuotti maailmanlaajuisesti yhteensä 274 470 394 dollarin lipputulot. Elokuvaa kuvattaessa Stallone sai niskaansa hiusmurtuman, kun hän kuvasi kamppailukohtausta entisen painijan, Steve Austinin kanssa.[12] Onnettomuuden vuoksi hän joutui myöhemmin käymään läpi mittavan leikkauksen, jossa hänen operoituun niskaansa laitettiin metallilaatta.[12] Vuoden 2011 puolella käsikirjoittaja Marcus Webb haastoi Stallonen oikeuteen väittäen, että Stallonen The Expendablesiin kirjoittama käsikirjoitus oli suora kopio Webbin The Cobra Caper -elokuvaa kirjoittamasta käsikirjoituksesta.[13] Vuonna 2011 ensi-iltansa saaneessa elokuvassa Zookeeper Stallone oli jälleen ääniroolissa.

The Expendablesin jatko-osa, The Expendables 2 valmistui vuonna 2012 ja oli edeltäjänsä tapaan huikea menestys lipunmyynnissä tuottaen maailmalla yli 312 miljoonan dollarin lipputulot.[14] Samana vuonna Stallone palasi jälleen Rocky Balboan pariin aloittaessaan työnteon Rocky-aiheisessa musikaalissa Rocky - Das Musical,[15] jota esitetään Saksan Hampurissa sijaitsevassa Operettenhaus-teatterissa.[15] Juoneltaan musikaali pohjautuu hyvin tarkasti ensimmäiseen Rocky -elokuvaan.[15]

Stallonen elokuva Bullet to the Head sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa helmikuussa 2013.[16] Tällä hetkellä Stallone työstää tulevaa, kolmatta The Expendables -elokuvaa. Hän on myös kertonut mahdollisesta, viidennestä Rambo-elokuvasta jonka käsikirjoitusta hän on paljastanut kirjoittavansa.[17] Tapahtumiltaan Stallone on kertonut elokuvan sijoittuvan Meksikoon.[17] Lisäksi vuoden 2013 aikana hän esiintyi Arnold Schwarzeneggerin kanssa elokuvassa Escape Plan[18] ja Robert De Niron kanssa hän esiintyy jälleen Stallonelle ominaiseen aihepiiriin eli nyrkkeilyyn keskittyvää elokuvaa Viimeinen taisto, jonka suunniteltu ensi-ilta on 10. tammikuuta 2014.[19]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1974 Stallone avioitui Sasha Czackin kanssa ja muutti vaimonsa kanssa Kaliforniaan.[20] Vuonna 1985 päättyneestä liitosta kaksi poikaa, Sage ja Seargeoh Stallonen.[20] Erottuaan Czackista Stallone meni naimisiin Brigitte Nielsenin kanssa, mutta avioliitto päättyi jo vuonna 1987.[21] Vuodesta 1997 lähtien Stallone on ollut naimisissa Jennifer Flavinin kanssa, ja heillä on liitostaan tyttäret Sophia, Sistine ja Scarlet.[20]

Stallonen ja Sasha Czackin avioliitosta syntynyt poika Sage löydettiin menehtyneenä kotoaan Los Angelesista heinäkuussa 2012.[22][23] Stallonen asianajajan antamien tietojen mukaan hänet löysi kotiapulainen,[23] mutta arvioiden mukaan hän oli ehtinyt lojua asunnossaan kuolleena jo useamman päivän ajan.[24] Alun perin kuolinsyytutkijat uskoivat Sagen menehtyneen lääkkeiden yliannostukseen,[25] mutta ruumiinavauksessa häneltä löydettiin merkkejä sepelvaltimotaudista ja hänen kuolemansyykseen vahvistettiin sydänkohtaus.[26] Sage oli kuollessaan vain 36-vuotias.[26] Kuusi viikkoa Sagen kuoleman jälkeen Stallonen siskopuoli Toni-Ann Filiti menehtyi keuhkosyöpään 48-vuotiaana elokuussa.[27]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sylvester Stallone vuonna 1983.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hollywood star is back on the big screen with latest outing for Rambo Evening Times. Viitattu 25.2.2013. (englanniksi)
  2. a b c d Sylvester Stallone Biography The Biography Channel. Viitattu 25.2.2013. (englanniksi)
  3. Polo player and former Marylander Frank Stallone dies 13.7.2011. The Equiery. Viitattu 25.2.2013. (englanniksi)
  4. Rambo-ski - Hollywood star Sylvester Stallone's Russian secret 11.4.2009. Daily Mail. Viitattu 25.2.2013. (englanniksi)
  5. Rocky (1976): Production Notes, TotalRocky.com, 24.10.2010
  6. The Rocky Story YouTube. Viitattu 4.3.2013. (englanniksi)
  7. Guinnes World Records 2007, s. 182. Elokuvat. Suom. Annukka Kolehmainen (sivut 148-159 Matti Kinnunen ja sivut 140-145 Juhani Kokkonen). , 2007. ISBN 951-32-2093-184526. (suomeksi)
  8. Demolition Man (1993) The Internet Movie Database. Viitattu 25.2.2013. (englanniksi)
  9. Spesialisti (1994) The Internet Movie Database. Viitattu 25.2.2013. (englanniksi)
  10. Daylight (1996) Box Office Mojo. Viitattu 1.3.2013. (englanniksi)
  11. Cop Land (1997) - Awards The Internet Movie Database. Viitattu 25.2.2013. (englanniksi)
  12. a b Sylvester Stallone mursi niskansa kuvauksissa 6.1.2010. MTV3. Viitattu 26.2.2013.
  13. Sylvester Stallone oikeuteen - syytetään käsikirjoitusvarkaudesta! 28.10.2011. The Voice. Viitattu 26.2.2013.
  14. The Expendables 2 Box Office Data, DVD Sales, Movie News & Cast Information The Numbers. Viitattu 26.2.2013. (englanniksi)
  15. a b c Sylvester Stallone jälleen Rockyn kimpussa – odottamattomalla tavalla 25.11.2012. Stara. Viitattu 26.2.2013.
  16. 66-vuotias Sylvester Stallone on käsittämätön lihaskimppu - katso sixpack-kuva 19.8.2012. The Voice. Viitattu 26.2.2013.
  17. a b Sylvester Stallone vihjasi Rambon paluusta 3.5.2012. Iltalehti. Viitattu 26.2.2013.
  18. http://www.v2.fi/uutiset/viihde/15702/Schwarzeneggerin-ja-Stallonen-yhteisen-leffan-nimi-vaihdettiin-vahemman-huvittavaksi/
  19. http://stallonezone.com/wordpress/?p=5774
  20. a b c Sylvester Stallone purkaa ahdistustaan näyttävästi 2.12.2012. Stara. Viitattu 26.2.2013.
  21. Sylvester Stallone: "Se avioliitto oli hetkellinen mielenhäiriö" 4.8.2010. Iltalehti. Viitattu 26.2.2013.
  22. Stallone otti poikansa kuoleman raskaasti 14.7.2012. MTV3. Viitattu 26.2.2013.
  23. a b Sylvester Stallonen poika Sage löydettiin kuolleena 14.7.2012. MTV3. Viitattu 26.2.2013.
  24. Sylvester Stallonen poika lojui kuolleena päiviä 15.7.2012. Iltalehti. Viitattu 26.2.2013.
  25. Stallonen poika löydettiin kuolleena - epäillään huumeiden yliannostusta 14.7.2012. Iltalehti. Viitattu 26.2.2013.
  26. a b Sylvester Stallonen pojan kuolinsyy selvisi 31.8.2012. Iltalehti. Viitattu 26.2.2013.
  27. Ensin kuoli poika, sitten sisar – Sylvester Stallonen koettelemukset jatkuvat 24.2.2013. Como. Viitattu 26.2.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sylvester Stallone.