Chuck Wepner

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Chuck Wepner
Tiedot
Oikea nimi Charles Wepner
Lempinimi The Bayonne Bleeder
Painoluokka Raskassarja
Maa Flag of the United States.svg Yhdysvallat
Syntymäaika 26. helmikuuta 1939 (ikä 75)
Syntymäpaikka New York City, New York, Yhdysvallat
Otteluasento Oikeakätinen eli nyrkkeilytermein orthodox
Ammattilaistilastot
Ottelut 51
Voitot 35
Tyrmäysvoitot 17
Tappiot 14
Ratkaisemattomat 2
Ei tuomiota/
mitätöity
0

Charles ”Chuck” Wepner (26. helmikuuta 1939 New York City, New York, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen entinen raskaansarjan nyrkkeilijä, joka tunnettiin lempinimellä Bayonne Bleeder (suom.Bayonnen vuotaja).[1] Tämä johtui hänen kotipaikkakunnastaan New Jerseyn Bayonnesta[1] ja Wepneriä koko uran ajan vaivanneista heikoista kasvoista, joihin aukesi otteluiden aikana useita verta vuotavia haavoja. Tästä syystä monet Wepnerin ottelut päättyivät tappioon tekniseen tyrmäyksellä, kun ottelut keskeytettiin lääkärin toimesta.[2] Wepnerin kasvoja jouduttiin hänen ammattilaisuransa aikana paikkaamaan yli 300 tikillä.[3]

Wepner kohtasi uransa aikana monia entisiä tai tulevia maailmanmestareita, kuten George Foreman, Sonny Liston ja Ernie Terrell, mutta silti hänellä oli vaikeuksia päästä haastamaan hallitseva maailmanmestari. Hän onnistui uransa aikana nousemaan korkeimmillaan New Jerseyn osavaltion raskaansarjan mestariksi.[4] Vaikka Wepner ei koskaan voittanutkaan maailmanmestaruusvyötä, muistetaan hänet erityisesti vuonna 1975 käymästään maailmanmestaruusottelusta Muhammad Alia vastaan, johon hän lähti selkeänä altavastaajana. Viinakaupassa työskennellyt Wepner sai suuren ottelupalkkionsa turvin ensimmäistä kertaa elämässään peräti kahdeksan viikon ajan keskittyä pelkästään harjoitteluun tulevaa otteluaan varten, josta muodoistuikin pienoinen yllätys, kun Wepner onnistui kaatamaan Alin yhdeksännessä erässä kerran kanveesiin. Vastoin odotuksia hän kesti ottelussaan Alia vastaan aina sen viimeiseen erään asti, jolloin Ali tyrmäsi hänet.[3] Sylvester Stallone on sanonut, että tuo ottelu ja ennen kaikkea Wepnerin yllättävä nousu odotusten yläpuolelle inspiroi häntä käsikirjoittamaan läpimurtoelokuvansa Rocky.[5]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wepner nyrkkeili jo lapsena 9-10-vuotiaana, mutta menetti kiinnostuksensa löydettyään itselleen uuden lajin koripallosta. Myöhemmin liityttyään merijalkaväkeen hän aloitti amatöörinyrkkeilemisen, koska pääsi sillä tavalla viettämään ylimääräisiä lomia. Hän nousi oman lentotukikohtansa nyrkkeilymestariksi. Kun hän pari vuotta myöhemmin vapautettiin palveluksesta häntä kehotettiin osallistumaan Golden Gloves-turnaukseen. Wepner voitti raskaansarjan kultaa ja siirtyi ammattilaiseksi pian tämän jälkeen.[2]

Ammattilaisura ja aika osavaltion mestarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wepnerin ensimmäinen ottelu ammattilaisena oli George Cooperia vastaan 5. elokuuta 1964 ja voitti tyrmäyksellä kolmannessa erässä. Tämän jälkeen hän otteli kolme voittoa ja kaksi tasapeliä ennen kohtaamistaan Bob Stallingsin kanssa 19. lokakuuta 1965, jolle hän hävisi kuudennessa erässä pisteillä.[1] Vuonna 1966 hän otteli Madison Square Gardenissa New Yorkissa Buster Mathisia vastaan, joka oli aiemmin voittanut maailmanmestari Joe Frazierin olympiakarsinnoissa ja tulisi vielä nousemaan maailmanmestarin haastajaksi.[2] Tuolloin voittamaton Mathis voitti ottelun 3. erässä teknisellä tyrmäyksellä.[1] Wepner otteli viisi ottelua vuonna 1966 (yksi tappio, neljä voittoa), kolme vuonna 1967 (yksi tappio, kaksi voittoa) ja kuusi vuonna 1968 (kuusi voittoa).[1] Vuonna 1969 hän kohtasi José Romanin San Juanissa Puerto Ricossa 22. kesäkuuta. Roman voitti ottelun jaetuin tuomariäänin 2-1, mitä Wepner on kuvaillut ryöstöksi. Omasta mielestään hän voitti ottelun selvästi.[2]

Seuraavaksi Wepner kohtasi tulevan maailmanmestarin George Foremanin, joka oli voittanut olympiakultaa raskaassa sarjassa ja otellut ammattilaisurallaan vasta kolme ottelua. Wepner hävisi nuorelle nyrkkeilijälle kolmannessa erässä teknisellä tyrmäyksellä, kun Wepnerin silmäkulma oli auennut vaarallisesti. Wepner on myöhemmin myöntänyt yllättyneensä siitä, miten voimakas Foreman oli. 29. kesäkuuta 1970 Wepner kohtasi entisen maailmanmestarin Sonny Listonin tämän uran viimeisessä ottelussa. Liston voitti kymmenennessä erässä teknisellä tyrmäyksellä.[2] Wepner kävi ottelun aikana viidennessä erässä ensimmäisen kerran kanveesissa Listonin voimakkaan vartaloiskun takia. Yhdeksännen erän jälkeen tuomari keskeytti ottelun, kun Wepnerin kasvoihin oli auennut monia verta vuotavia haavoja.[1] Ottelun jälkeen Wepner harkitsi ensimmäistä kertaa uransa aikana lopettamista, koska katsoi tulleensa kunnolla lyödyksi. Hän keskusteli asiasta managerinsa kanssa ja he päättivät pitää taukoa nyrkkeilystä. Mietittyään asiaa tarkkaan päätti Wepner antaa lajille vielä mahdollisuuden.[2]

Vuonna 1971 Wepner otteli neljä ottelua, vuonna 1972 ja 1973 kaksi ja vuonna 1974 neljä. Vuonna 1973 hän voitti entisen WBA:n maailmanmestarin Ernie Terrellin pisteillä 12. eräisessä kamppailussa.[1]

Wepnerin ammattilaisuran kirkkaimpiin hetkiin kuuluu New Jerseyn raskaansarjan osavaltionmestaruus, jota hän piti hallussaan kahteen otteeseen. 28. huhtikuuta 1967 voitti John McAteerin ottelussa vapaana olevasta.[1][4] Hän menetti mestaruuden vuonna 1971 Randy Neumannille, joka voitti Wepnerin pisteillä 12. eräisessä ottelussa 9. joulukuuta. Wepner kuitenkin palasi ja voitti osavaltionmestaruutensa takaisin uusintaottelussa 15. huhtikuuta 1972.[1] Tämän jälkeen Wepner puolusti osavaltionmestaruuttaan epäsäännöllisesti, mutta menestyksekkäästi kolme kertaa ennen sen menettämistä Scott Frankille vuonna 1978, uransa viimeiseksi jääneessä ottelussa.[1]

Ottelu maailmanmestaruudesta ja uran lopettaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wepner oli rankattu yhdeksi maailman kymmenestä parhaimmasta nyrkkeilijästä, mutta silti hänen mahdollisuutensa nousta maailmanmestaruusotteluun olivat pienet. Vuonna 1974 promoottori Don King soitti hänelle ja kysyi, haluaisiko Wepner otella Terry Hinkea vastaan Salt Lake Cityssa syyskuussa 1974. Ottelun palkintona olisi ottelu maailmanmestari George Foremania vastaan. Wepner tyrmäsi Hinken 11. erässä, mutta pian ottelun jälkeen Foreman yllättäen menetti mestaruutensa Muhammad Alille. Wepner kuvitteli näin menettäneensä mahdollisuutensa päästä ottelemaan tittelistä, mutta toisin kävi. Katsoessaan televisiota kotonaan hänen äitinsä soitti hänelle ja kertoi lukeneensa lehdestä, että Ali puolustaisi maailmanmestaruuttaan ensimmäistä kertaa Wepneriä vastaan.[6]

Päästessään vihdoin mestaruusotteluun Wepner oli 35-vuotias mies, joka työskenteli päivisin viinakaupassa ja harjoitteli nyrkkeilemistä öisin. Hän oli otellut amatöörinä ja ammattilaisena yhteensä 147 ottelua ja hänen ammattilaistilastonsa olivat 30-9-2 ennen pääsyä haastajaksi.[2] Epätodennäköistä ottelua pidettiin vain lämmittelynä ennen Alin seuraavaa korkeatasoista ottelua. Mestarin ottelupalkkio oli 1,5 miljoonaa kun Wepnerille annettiin vain 100 000 dollaria, mikä oli silti kymmenen kertaa enemmän, mitä hän oli koskaan tienannut yhdestä ottelusta. 35-vuotias Wepner pystyi palkkionsa turvin ensimmäistä kertaa urallaan harjoittelemaan koko päiväisesti keskittyen vain otteluunsa. Yhdessä valmentajansa Bill Prezantin kanssa hän matkusti Catskill Mountainsiin kahdeksan viikon harjoitusleirille, minkä jälkeen Prezant lupasi, että hänen suojattinsa mestaruusottelusta tulisi "suurin yllätys nyrkkeilyhistoriassa".[3]

Wepner kohtasi Alin 14. helmikuuta 1975 Ohiossa Clevelandissa ottelussa, jonka panoksena olivat kahden merkittävimmän nyrkkeilyliiton, WBA:n ja WBC:n, maailmanmestaruudet.[1] Hänen taktiikkanaan oli läpi ottelun painostaa Alia ja yrittää näin saada hänet väsymään.[2] Ensimmäiset kuusi erää mestari yritti hyödyntää rope-a-dope-taktiikkaa saadakseen Wepnerin väsyttämään itsensä ja jäi köysiin makaamaan päätään suojaten. Kun Wepner tajusi, että hänen olisi tässä tilanteessa vaikea lyödä Alia päähän, hän alkoi iskeä sääntöjenvastaisia iskuja mestarin takaraivoon. Kun Wepner ei saanut tästä varoitusta, joutui Ali muuttamaan taktiikkaansa ja ottelemaan aggressiivisemmin. Seitsemännessä erässä Alin isku avasi haavan Wepnerin vasemman silmän yläpuolelle ja hänen lääkintämiehensä joutuivat paikkaamaan sitä erityisellä voiteella.[3] Ali oli hallinnut ottelua selvästi ensimmäisten kahdeksan erän ajan,[3] kunnes yhdeksännessä erässä Wepnerin isku vartaloon kaatoi Alin kanveesiin.[1] Tämänkin jälkeen Wepner jatkoi painostavaa taktiikkaansa, mutta alkoi väsyä kovaan tahtiin. 13. erän jälkeen hän ei enää kyennyt saamaan ottelua hallintaansa ja kaatui kanveesiin 15 erässä. Vaikka hän kykeni vielä nousemaan ylös tuomarin laskennan ollessa jo yhdeksän kohdalla, ei hänen annettu enää jatkaa ottelua, jolloin Ali julistettiin ottelun voittajaksi teknisellä tyrmäyksellä.[1] Kamppailun päätyttyä Ali kaatui kanveesiin väsymyksestä. Hän on myöhemmin sanonut, ettei kukaan muu ihminen Wepnerin lisäksi pystyisi ottelemaan noin viidentoista erän ajan. Myös Wepner oli tappiostaan huolimatta tyytyväinen kamppailuun, sillä hän katsoi hävinneensä parhaimmalle.[3]

Haastajan kasvoja jouduttiin paikkaamaan ottelun jälkeen 23 uudella tikillä.[3] Vaikka Wepnerin avustajat yrittivät useita kertoja saada Alin suostuteltua uusintaotteluun, nämä kaksi eivät enää tämän jälkeen kohdanneet kehässä.[6]

Wepnerin sinnikkyys huomioitiin nopeasti, sillä hän poseerasi maaliskuun 1975 Sports Illustratedin kannessa.[7]

Hävittyään Alille Wepner otteli enää yhdeksän ottelua. Vuonna 1976 hän kohtasi vapaapainija André the Giantin näytösottelussa, joka päättyi Wepnerin tappioon, kun Giant heitti hänet ulos kehästä.[8] Hän lopetti uransa vuonna 1978. Wepnerin uratilastot ovat 35 voittoa (17 tyrmäyksellä), 14 tappiota ja kaksi tasapeliä.[1]

Uran jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyään Wepner työskentelee newjerseylaisissa Majestic Wines ja Spirits in Carlstadt-yrityksissä.[6]

Rocky -elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chuck Wepnerin ottelu Muhammad Alia vastaan innoitti nuorta näyttelijää Sylvester Stallonea käsikirjoittamaan Rocky-elokuvan. Kaksi viikkoa käymänsä maailmanmestaruusottelun jälkeen Stallone soitti Wepnerille ja kertoi elokuvaideastaan, jolle Wepner antoi luvan.[6] Elokuva kertoi 30-vuotiaasta amerikanitalialaisesta nyrkkeilijästä, Rocky Balboasta, joka pääsee yllättäen haastamaan maailmanmestari Apollo Creedin.[5] Nähtyään vuonna 1976 ilmestyneen filmin kertoi Wepner olevansa siihen hyvin tyytyväinen.[6]

Sylvester Stallone kirjoitti Wepnerille roolin menestyselokuvan jatko-osaan Rockyn uusintaottelu, jossa hänen oli tarkoitus näytellä Ching Wepner nimistä hahmoa. Vaikka hahmolla oli käsikirjoituksessa peräti 32 vuorosanaa, leikattiin koko rooli pois käsikirjoituksesta 19 päivää ennen kuvausten alkamista.[2]

2000-luvun alkupuolella Wepner haastoi Stallonen oikeuteen Rocky-elokuvasarjan DVD-julkaisujen vuoksi, joissa mainittiin hänen nimensä useita kertoja ilman, että asianosaiselle olisi maksettu tästä korvauksia.[2]

Ottelutilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

35 voittoa (17 tyrmäystä), 14 tappiota (9 tyrmäystä), 2 tasapeliä[1]
KO = Tyrmäys, TKO = Tekninen tyrmäys, PTS = Pisteillä
Tulos Vastustaja Tuomio Erä Päivä Paikka Huomio
Voitto George Cooper KO 3 5.8.1964 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, Bayonne, New Jersey Debyyttiottelu ammattilaisena
Voitto Rudy Pavesi PTS 4 14.8.1964 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, New York, New York
Tasan Everett Copeland PTS 6 27.10.1964 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, Queens, New York
Voitto Jerry Tomasetti PTS 4 18.12.1964 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, New York, New York
Voitto Ray Patterson PTS 6 19.1.1965 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, Queens, New York
Tasan Everett Copeland PTS 6 23.3.1965 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, Queens, New York
Tappio Bob Stallings PTS 6 19.10.1965 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, Queens, New York
Tappio Buster Mathis TKO 3 7.1.1966 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, New York, New York
Voitto Jerry Tomasetti PTS 6 22.2.1966 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, Queens, New York
Voitto Cleo Daniels PTS 6 6.4.1966 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, White Plains, New York
Voitto Johnny Deutsch KO 6 3.8.1966 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, Scranton, Pennsylvania
Voitto Dave Centi PTS 6 21.10.1966 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, New York, New York
Voitto Don McAteer TKO 7 8 28.4.1967 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, Jersey City, New Jersey
Tappio Jerry Tomasetti TKO 5 6 19.7.1967 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, New York, New York
Voitto Charlie Harris TKO 6 27.11.1967 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, Secaucus, New Jersey
Voitto Clay Thomas TKO 3 22.1.1968 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, Secaucus, New Jersey
Voitto Eddie Vick PTS 10 30.4.1968 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, Walpole, Massachusetts
Voitto Mike Bruce PTS 8 20.5.1968 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, Secaucus, New Jersey
Voitto Forest Ward TKO 7 8 26.9.1968 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, New York, New York
Voitto Mert Brownfield PTS 10 9.11.1968 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, Scranton, Pennsylvania
Voitto Jerry Tomasetti TKO 1 10 13.12.1968 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, New York, New York
Voitto Roberto Davila PTS 10 14.3.1969 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, New York, New York
Voitto Mike Bruce PTS 8 28.4.1969 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, Secaucus, New Jersey
Tappio José Roman PTS 10 22.6.1969 Puerto Ricon lippu Puerto Rico, San Juan
Tappio George Foreman TKO 3 8 18.8.1969 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, New York, New York
Voitto Pedro Agosto PTS 10 19.12.1969 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, New York, New York
Voitto Manuel Ramos PTS 10 26.1.1970 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, New York, New York
Tappio Sonny Liston TKO 10 10 29.6.1970 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, Jersey City, New Jersey
Tappio Joe Bugner TKO 3 10 8.9.1970 Iso-Britannia, Lontoo, Englanti
Tappio Jerry Judge TKO 5 8 6.1.1971 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, Scranton, Pennsylvania
Voitto Jesse Crown KO 4 16.9.1971 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, North Bergen, New Jersey
Voitto Mike Boswell TKO 10 10 14.10.1971 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, North Bergen, New Jersey
Tappio Randy Neumann PTS 12 12 9.12.1971 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, North Bergen, New Jersey
Voitto Randy Neumann PTS 12 12 15.4.1972 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, Jersey City, New Jersey
Voitto John Clohessy PTS 10 7.12.1972 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, Bayonne, New Jersey
Voitto Billy Marquart PTS 12 15.3.1973 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, North Bergen, New Jersey
Voitto Ernie Terrell PTS 12 23.6.1973 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, Atlantic City, New Jersey
Voitto Billy Williams PTS 10 17.1.1974 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, North Bergen, New Jersey
Voitto Randy Neumann TKO 6 12 8.3.1974 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, New York, New York
Voitto Charley Polite KO 4 23.5.1974 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, North Bergen, New Jersey
Voitto Terry Hinke TKO 11 12 3.9.1974 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, Salt Lake City, Utah Ottelu oli maailmanmestaruusottelusta hallitsevaa mestaria vastaan
Tappio Muhammad Ali KO 15 15 24.3.1975 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, Richfield, Ohio Ottelu oli WBA:n/WBC:n raskaansarjan maailmanmestaruudesta
Voitto Johnny Evans TKO 4 10 13.11.1975 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, Portland, Maine
Voitto Johnny Dolan KO 3 10 29.11.1975 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, Fort Lauerdale, Florida
Voitto Tommy Sheehan TKO 2 6.5.1976 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, Kearny, New Jersey
Tappio Duane Bobick TKO 6 10 2.10.1976 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, Utica, New York
Tappio Mike Schutte PTS 10 10 19.2.1977 Etelä-Afrikan lippu Etelä-Afrikka, Johannesburg, Gauteng
Tappio Horst Geisler TKO 10 10 20.5.1977 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, Birminghamton, New York
Voitto Johnny Blaine KO 3 7.4.1978 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, North Bergen, New Jersey
Voitto Tom Healy KO 5 2.6.1978 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, Jersey City, New Jersey
Tappio Scott Frank PTS 12 12 26.9.1978 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, Totowa, New Jersey Viimeinen ottelu

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o Boxer: Chuck Wepner BoxRec.com. Viitattu 24.10.2010. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j Robert Ecksel: Don't Bleed For Me Bayonne TheSweetScience.com. 7.11.2004. Viitattu 24.10.2010. (englanniksi)
  3. a b c d e f g Sport: In Stitches Time Magazine. 7.4.1975. Viitattu 24.10.2010. (englanniksi)
  4. a b USA New Jersey State: Heavyweight Boxrec.com. Viitattu 30.10.2010. (englanniksi)
  5. a b Rocky (1976): Production Notes TotalRocky.com. Viitattu 24.10.2010. (englanniksi)
  6. a b c d e Jerry Milani: 35 years after facing Muhammad Ali, 'Bayonne Bleeder' Chuck Wepner still pulls no punches NewJerseyNewsRoom.com. 23.3.2010. Viitattu 24.10.2010. (englanniksi)
  7. Chuck Wepner Cover - Sports Illustrated 03.24.75 Sports Illustrated. 24.3.1975. Viitattu 28.10.2010. (englanniksi)
  8. Aaron Tallent: The Joke That Almost Ended Ali's Career TheSweetScience.com. 21.2.2005. Viitattu 24.10.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chuck Wepnerin tulokset Boxrecissa