Mário Zagallo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Mário Jorge Lobo Zagallo (s. 9. elokuuta 1931, Maceió, Alagoasin osavaltio Brasilia) on entinen jalkapalloilija ja jalkapallovalmentaja. Zagallo on libanonilaistaustainen.[1] Hän voitti ensimmäisenä maailmanmestaruuden sekä pelaajana että valmentajana. Hän on myös ainoa ihminen, joka on esiintynyt viisi kertaa MM-loppuottelussa sekä on ainut, joka on voittanut neljästi MM-loppuottelussa.[2]

Pelaajat kutsuvat Mário Zagalloa "professoriksi" hänen laajan jalkapallotietämyksensä vuoksi.

Mário Zagallo, lempinimeltään Velho lobo eli Vanha susi, aloitti uransa 16-vuotiaana Américassa vuonna 1948, mutta siirto Flamengoon osoittautui edistysaskeleeksi uran kannalta. Flamengon riveissä tuli kolme Rio de Janeiron osavaltiomestaruutta vuosina 1953-55. Vuonna 1958 hän siirtyi Botafogoon, jossa tuli kaksi Rio de Janeiron mestaruutta lisää (1961 ja 1962) ja samana vuonna hänet valittiin myös Brasilian jalkapallomaajoukkueen mukana Ruotsin MM-kisoihin. Avaukseen Zagallo pääsi kuitenkin loukkaantumisten myötä. Heti ensimmäisessä ottelussa Paraguayta vastaan Zagallo teki kaksi maalia ja osoittautui avauskokoonpanopaikan arvoiseksi. Brasilia voitti kisoissa maailmanmestaruuden. Zagallon toinen maailmanmestaruus tuli pelaajana heti seuraavissa kisoissa vuonna 1962. Mário Zagallo esiintyi Brasilian maajoukkueessa pelaajana 37 kertaa ja teki niissä kuusi maalia. Pelaajauran hän lopetti vuonna 1965.

Pelaajauran päätyttyä Mário Zagallo aloitti Botafogon juniorivalmentajana. Heti seuraavana vuonna hän siirtyi seurajoukkueen peräsimeen ja valmensi sen osavaltiomestaruuksiin vuosina 1967 ja 1968. Brasilian maajoukkueen valmentajaksi Zagallo pääsi vuonna 1970 ennen Meksikon MM-kisoja, kun edellinen valmentaja João Saldanha oli saanut potkut. Zagallo valmensi brassit maailmanmestaruuteen ja hänestä tuli ensimmäinen, joka voitti jalkapallon maailmanmestaruuden sekä pelaajana että valmentajana. Pelaajana Mário Zagallo ei koskaan ollut todella suosittu Brasiliassa, koska häntä pidettiin liian eurooppalaistyylisenä, mutta valmentajana tullut MM-kulta nosti Zagallon suosiota. Suosio lopahti kuitenkin vuoden 1974 kisojen jälkeen, kun Brasilia jäi neljänneksi. Zagallon pesti Brasilian peräsimessä loppui ja hän aloitti arabivaltioiden kiertueen. Hän valmensi Kuwaitin, Saudi-Arabian ja Arabiemiirikuntien jalkapallomaajoukkueita. Arabiemiirit Zagallo valmensi vuoden 1990 MM-kisoihin, mutta sai potkut ennen lopputurnausta.

Vuonna 1991 Mário Zagallo aloitti Brasilian maajoukkueen valmennuspäällikkönä ja MM-kultaa tuli jälleen vuoden 1994 kisoissa. Kisojen jälkeen hän siirtyi päävalmentajan paikalle ja luotsasi brassit vuoden 1998 kisoissa loppuotteluun, mutta Ranska vei maailmanmestaruuden. Zagallo jätti Romárion valitsematta kisajoukkueeseen, jonka jälkeen Romário laittoi Zagallon kuvan ravintolansa oveen.[3] Vuonna 2002 Brasilia pelasi näytösottelun Etelä-Koreaa vastaan ja Zagallo nimettiin otteluun Brasilian päävalmentajaksi. Ottelu oli tarkoitettu Zagallon jäähyväisotteluksi, mutta jo seuraavana vuonna Zagallo palasi Brasilian maajoukkueen valmennuspäälliköksi.

Brasilian maajoukkueen peräsimessä Mário Zagallo teki vakuuttavaa jälkeä. Hän valmensi 154:ssä maaottelussa, joista Brasilia voitti 110 ja hävisi vain 11. Myös seuratasolla tuli menestystä. Zagallo valmensi kaikkia neljää Rio de Janeiron suurseuraa ja kaikkien muiden peräsimessä tuli mestaruuksia paitsi CR Vasco da Gamassa. Zagallon mukaan on nimetty Maceión kaupungin jalkapallostadion Arena Zagallo.



Edeltäjä:
João Saldanha
Carlos Alberto Parreira
Brasilian maajoukkueen päävalmentaja
1970-1974
1995-1998
Seuraaja:
Osvaldo Brandão
Vanderlei Luxemburgo


Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lebanese Diaspora speedylook.com. Viitattu 10.2.2009. (englanniksi)
  2. Mario Zagallo - Legends of the Football World Cup world-cup-betting-2006.com. Viitattu 10.2.2009. (englanniksi)
  3. Rodrigo Orihuela: Romario: to 1,000 goals and beyond Guardian. 29.3.2007. Viitattu 10.2.2009. (englanniksi)