Rio de Janeiro (osavaltio)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rio de Janeiro
Rio de Janeiron lippu Rio de Janeiron vaakuna
Rio de Janeiron osavaltion lippu Rio de Janeiron osavaltion vaakuna

Brasilian kartta, jossa Rio de Janeiro korostettuna

Brasilian osavaltiot
Pääkaupunki Rio de Janeiro
 - Kuvernööri Sérgio Cabral Filho
Asukkaita 15 420 375 (3.)
 - Väestötiheys 352,05 /km²
Pinta-ala 43 910 km² (24.)
ISO-lyhenne BR-RJ

Rio de Janeiro (port. Estado do Rio de Janeiro) on osavaltio Kaakkois-Brasiliassa, jolla on samanniminen pääkaupunki. Alue jaetaan 92:teen kuntaan. Sen naapuriosavaltiot ovat lännessä São Paulo, luoteessa Minas Gerais ja pohjoisessa Espírito Santo, etelässä rajana on Atlantin valtameri. Rio de Janeiro muodostaa kolmen naapuriosavaltionsa kanssa Sudesten (Kaakkoisen) alueen. Osavaltion pinta-ala on 43 910 neliökilometriä ja asukasluku 15 420 375 (vuonna 2007).[1]

Osavaltio on pinta-alaltaan suunnilleen seitsemäsosa Suomen pinta-alasta, mutta asukkaita siellä on kolme kertaa enemmän. Alue on tärkeä niin kulttuurisesti kuin taloudellisesti: Rio de Janeiron kaupunki on tärkeä kulttuurikohde, ja 67 prosenttia koko Brasilian kansantuotteesta tuotetaan 500 kilometrin etäisyydellä Rio de Janeiron kaupungista.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säteilyvyöhykkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rio de Janeiro sijaitsee juuri Kauriin kääntöpiirin yläpuolella, joten valoisa ja pimeä aika ovat aina lähes yhtä pitkät. Koska ollaan eteläisellä pallonpuoliskolla, jouluna aurinko paistaa zeniitistä. Hämärän aikaa ei juurikaan ole.

Lämpövyöhykkeistä alue kuuluu tropiikkiin, eli jokaisen kuukauden keskilämpötila on enemmän kuin 18 °C. Näin ollen alueella on vain yksi vuodenaika: kesä.

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rio de Janeiron osavaltioon vaikuttaa kaakkoispasaati läpi vuoden. Vaikka itse tuuli puhaltaakin eri tavalla vuodenajasta riippuen, osavaltion kohdalla se on aina samanlainen. Edustalla on lämmin merivirta, joka saapuu päiväntasaajalta. Merivirran ansiosta Rion meriveden lämpötila ei talvisinkaan laske.

Kesäisin sataa enemmän, sillä joulukuussa aurinko paistaa zeniitistä ja alueen yllä on matalapaineen keskus. Koska Rio de Janeiro on kuitenkin varsin kaukana päiväntasaajasta, ei voimakkaita sade- ja kuivaa kautta esiinny. Talvella, eli heinäkuussa aurinko on siirtynyt Kravun kääntöpiirille, auringonsäteet osuvat viistommin Rio de Janeiron alueelle ja sataa vähemmän.

Alueellista vaihtelua lämpötilassa esiintyy paljon. Vuorilla sijaitsevissa kaupungeissa lämpötilanvaihtelu on paljon Rio de Janeiron kaupunkia voimakkaampaa Esimerkiksi Petrópoliksessa kylmimmän kuukauden lämpötila on 10–15 °C, kun Rio de Janeiron kaupungissa ei keskilämpötila koskaan putoa alle 21 °C. Itse asiassa huomattavaa vaihtelua esiintyy kaupunginosienkin mukaan; vaihteluun vaikuttavat niin korkeuserot kuin pinnanmuotojen tuulta pysäyttävä vaikutus.

Sateet ovat tropiikille tyypillisiä: äkillisiä ja rajuja kuuroja. Sateista voi olla suuriakin haittoja, sillä yhteen mittaan voi sataa päiväkaupalla. Toisinaan rankkasateet aiheuttavat tuhoisia tulvia ja maanvyöryjä. Suuressa kaupungissa pintavalunta on suurta, ja kun viemärijärjestelmä on jossain määrin puutteellinen, ei ole harvinaista että korkeuseroiltaan mataliin kohtiin jätetyt autot peittyvät veden alle.

Rio de Janeiron kaupungin alue satelliittikuvassa

Vesistöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osavaltiolla on pitkä rantaviiva (636 km) Atlantin valtameren kanssa. Rio de Janeiro on rakennettu Guanabaran lahden suulle, josta se on saanut nimensäkin: Rion perustajat luulivat tulleensa joelle (nimi on suomeksi Tammikuun joki).

Suurimmat järvet ovat Lagoa Feia ja Lagoa de Araruama. Joki Paraíba do Sul erottaa Rio de Janeiron osavaltion Minas Geraisista ja kulkee lähes koko osavaltion halki. Järviä alueella on vain muutamia, jotka kaikki sijoittuvat rannan tuntumaan. Tärkeitä vedenjakajia on vuoret alueen keskellä ja länsiosissa. Tästä syystä pintavesistöjä hallitsevatkin joet. Paraíba do Sulin lisäksi tärkeimmät joet ovat Macaé, Guandu, Piraí ja Muriaé.

Vesistöjen kunto ei ole kehuttava. Eniten on kärsinyt Guanabaran lahti. Siihen laskee 35 eri jokea 4 000 km²:n alueelta, jolla asuu yhteensä 8,2 miljoonaa asukasta. Molemmille puolille rakennetut suuret kaupungit, kalastus ja teollisuus, öljynporaus merestä sekä jätevesien vähäinen puhdistaminen tuovat paljon saasteita. On laskettu, että päivittäin lahteen lasketaan 1,5 miljoonaa tonnia jätettä. Lahden suu on kapea, joten veden vaihtuvuus on varsin vähäistä. Nykyään yksikään lahdella olevista hiekkarannoista ei ole uimakelpoinen.

Naapuriosavaltiot ja rajaviivan pituus
Osavaltio Sijainti Rajakilometrejä
Espírito Santo Koillinen 160
Atlantin valtameri Idästä lounaaseen 636
São Paulo Länsi 264
Minas Gerais Luoteesta pohjoiseen 513

Pinnanmuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoristoisuus on tyypillistä Rio de Janeiron osavaltiolle. Maaperä on syntynyt prekambrisella geologisella kaudella noin 4 600–540 miljoonaa vuotta sitten ja se koostuu graniitista ja greissistä. Korkein kohta on vuori Pico das Agulhas Negras luoteessa, jonka korkeus on 2 787 metriä.

Trooppisen ilmaston maannos on latosolimaannos, joka on hedelmällinen lehtipuille. Maannoksessa on runsaasti lehtijätettä, mutta hyvin vähän orgaanista jätettä. Kallioperä rapautuu nopeasti. Rauta-, alumiini- ja magnesiumoksidit eivät huuhtoudu pohjaveteen, vaan jäävät maankamaran yläosaan. Tästä johtuu maan pinnan punaruskea väri.

Endogeenisten tapahtumien vaikutus alueella on vähäistä. Koko Brasilia sijoittuu Etelä-Amerikan litosfäärilaatalle. Laatan reunat ovat alueesta niin kaukana ettei seismisiä ilmiöitä esiinny.

Eksogeeniset tapahtumat sitä vastoin vaikuttavat maan pinnanmuotoihin paljon. Koska alue on rannikolla, erityisesti tuuli ja aallot ovat merkittäviä eroosiotekijöitä. Myös ihminen on omalla toiminnallaan vaikuttanut pinnanmuotoihin. Rio de Janeiron kaupungin merenrannan edustaa on aikaisemmin täytetty lähinnä kaupungin omista kukkuloista, siksi kaupungin pinnanmuodot ovat nykyään tasaisemmat.

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rio de Janeiron asukasmäärä vuonna 2000 oli 14 391 282. Väestön määrä kasvaa yhä vaikka luonnollinen väestönkasvu on vähentynyt. Kahdessakymmenessä vuodessa vanhusten määrä on moninkertaistunut ja syntyvyys alkanut vähentyä. Työikäisiä on huomattavan paljon. Tulevaisuudessa Rio de Janeiroa odottaa sama ongelma kuin nykyisiä länsimaita: eläkeläisiä on paljon suhteessa työikäiseen väestöön. Absoluuttinen väestönkasvu tulee jatkumaan vielä vuosia, ennuste vuodeksi 2010 on yli 16 000 000. Brasilian koillisosista muutetaan Rio de Janeiroon jatkuvasti parempien työmahdollisuuksien toivossa, vaikka kouluttamattomille ja köyhille ihmisille harvoin löytyy hyvinpalkattua työtä. Tämä entisestään kasvattaa väestömäärää.

Kaupungistumisaste on koko osavaltiossa 96,0. Asukastiheydessä on suuria alueellisia vaihteluita alle sadasta lähes kahteen tuhanteen asukkaasta neliökilometrillä. Millään alueella ei asukastiheys ole alle 50 asukasta neliökilometrillä, joten osavaltio on kauttaaltaan tiiviisti asutettu. Suurin väestötiheys on luonnollisesti Rio de Janeiron kaupungin alueella ja pienin taas aivan pohjoiskolkassa. Metropolitanan kunta, jossa Rio de Janeiron kaupunki sijaitsee, lohkaisee yli kolme neljäsosaa koko osavaltion väkiluvusta.

Valtauskonto osavaltiossa on katolisuus. Kristinuskojen suurta kannatuspohjaa voidaan selittää eurooppalaisten vallottajien suurella määrällä ja vaikutuksella. Eurooppalainen geeniperimä näkyy myös ihonvärissä: valkoihoisia on noin 55%, mulatteja 30% ja tummia 15%.

Rio de Janeiron elinkeinorakenne jakautuu lähinnä kahtia: jalostuselinkeinoihin ja palveluelinkeinoihin, sillä alkutuotannon osuus on minimaalinen (0,4%). Palveluelinkeinojen runsautta selittää turismin merkitys elinkeinona, mutta myös kotitaloudenhoitajien ja siivojien yleisyys. Työttömyys oli vuonna 2001 4,4%.

Brasiliassa kuiluista rikkaiden ja köyhien välillä on yksi maailman suurimmista. Kansallinen vähimmäispalkka on noin 50 euroa. Ammatit jakaantuvatkin voimakkaasti matala- ja korkeapalkkaisiin. Jatkuva kouluttamattomien ihmisten muuttovirta erityisesti Koillis-Brasiliasta pitää yllä matalapalkka-alojen työvoimaa. Köyhillä ei ole varaa asuntoihin työpaikkojen lähellä, muttei myöskään julkisen liikenteen maksuihin. Tämä on synnyttänyt suuria slummialueita, faveloita, aivan osavaltion pääkaupungin Rio de Janeiron keskustaan.

Koulutuksen puute on suurin syy köyhyyteen. Valtion, osavaltion tai kaupungin ylläpitämiä ilmaisia kouluja kyllä on, mutta niiden taso alaluokilla on hyvin heikko yksityisiin kouluihin verrattuna. Julkiset yliopistot taas ovat maan parhaita, mutta koulutusta vaille jääneillä köyhillä ei ole niihin asiaa.

Lukutaitoisten osuus yli 15-vuotiaista on 93,4% koko osavaltiossa, mutta maaseudulla vain 79,4%.

Suurimmat kaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rio de Janeiron osavaltion suurin kaupunki on sen pääkaupunki Rio de Janeiro. Muita suuria kaupunkeja ovat Nova Iguaçu, Niterói, Duque de Caxias, São Gonçalo, São João de Meriti ja Volta Redonda.

Aluejako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kartta osavaltion aluejaosta

Rio de Janeiro jaettu väestönlaskua ja tilastointia varten kuuteen suuralueeseen (port. mesorregião): Baixadas Litorâneas, Centro Fluminense, Rion metropoli, Noroeste Fluminense, Norte Fluminense ja Sul Fluminense. Hallinnollisesti osavaltio jakautuu 18 ala-alueeseen (port. microrregião), jotka on jaettu edelleen 92 kuntaan. Ala-alueet ovat:

   

Luonnonvarat ja tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rio de Janeiron osavaltio tuottaa yli 1,3 miljoonaa tynnyriä raakaöljyä vuorokaudessa, mikä vastaa 81% koko maan tuotannosta. Raakaöljyn tuotanto sijoittuu lähinnä Norten eli pohjoisen merialueelle, mutta jalostus hoidetaan Metropolitanassa. Yli 90% koko maan öljyvarannoista sijaitsee Rio de Janeirossa. Riossa tuotetaan myös 44% koko maan maakaasusta, eli 19 miljoonaa kuutiometriä.

Rio de Janeiron tärkeimmät teollisuuden tuotteet ovat synteettinen kumi, paperi ja sementti. Synteettistä kumia tuotettiin 160 000 tonnia ja paperia 200 000 tonnia vuonna 2001. Sen lisäksi on kemianteollisuutta, marmorinlouhintaa, rauta- ja terästeollisuutta, graafista sekä paperitollisuutta.

Rio de Janeirossa sijaitsee koko maan ainoa ydinvoimala. Alueella sijaitsee myös yksi hiilivoimala ja kahdeksan maakaasulla toimivaa voimalaa. Energian omavaraisuusaste on noussut huimasti: vuonna 1999 osavaltioon tuotiin 70% käytetystä energiasta, mutta tavoitteeksi on asetettu täysi omavaraisuus vuoteen 2005 mennessä. Rion alueella uusiutuvia energianlähteitä ei ole käytössä.

Teollisuus on ollut jatkuvassa kasvussa. Vuonna 1998 kasvu oli 7,3% ja 2002 10,11%. Tulevaisuudessa erityisesti tulevat kehittymään raakaöljyn jalostaminen ja laivojen rakentaminen, korkea teknologia ja elektroniikkateollisuus.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rio de Janeiron bruttokansantuote vuonna 2001 oli 216 miljardia realia eli 15 050 realia per asukas. Vaikka Rion pinta-ala on vain 0,5% koko maan pinta-alasta, on sen kansantuote 15% koko maan kansantuotteesta, kokonaisuudessaan yhtä suuri kuin koko Chilen kansantuote.

Matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osavaltion talous perustuu pitkälti teollisuudelle sekä matkailulle. Rio de Janeiron kaupunki on matkakohteena tunnettu ympäri maailman, mutta osavaltiossa on muitakin suosittuja turistikohteita.

Tärkeimmät nähtävyydet Rion kaupungissa ovat Sokeritoppa-vuori, Cristopatsas, Copacabanan ja Ipaneman uimarannat, maailman suurin jalkapallostadion Maracanã, karnevaalin aikaan täyttyvä Sambódromo sekä Tijucan trooppinen metsä kaupungin keskellä.

190 kilometriä Rion kaupungista itään sijaitsee Costa do Sol, ’aurinkoranta’, joka on tunnettu kauniista uimarannoistaan ja pikkukaupungeistaan. Búzios ja Cabo Frio ovat alueen tärkeimmät kaupungit.

Riosta länteen on Costa Verde, ’vihreä rannikko’, joka on saanut nimensä tiivistä kasvillisuudestaan. Luonnonmukaisessa tilassa olevia alueita on paljon: vuoria, sademetsää, hiekkarantoja ja saaria. Viimeisinä kymmenenä vuotena turismista on tullut alueen pääelinkeino. Suurin kaupunki alueella on 80 000 asukkaan Angra dos Reis.

Turismi ulottuu myös sisämaahan. Petrópolis ja Teresópolis ovat vierekkäisiä pieniä vuoristokaupunkeja 65 km Rio de Janeirosta, kuuluisia arkkitehtuuristaan ja kauniista luonnostaan.

Rio de Janeiron osavaltiossa on maan ensimmäinen kansallispuisto, Itatiaia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Brazil: Federal States & Major Cities Citypopulation.de. Viitattu 19.07.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]