FC Jazz

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
FC Jazz
FC Jazzin logo.
Koko nimi FC Jazz Juniorit ry.
Perustettu 1934
Kaupunki Suomen lippu Pori
Kotikenttä Porin stadion
– Kapasiteetti 12 300
Puheenjohtaja Tommi Limnell
Valmentaja Jouni Joensuu
Sarja Ykkönen (2014)
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Kotipeliasu
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Vieraspeliasu
Mitalit
Veikkausliiga
Kultaa Kultaa 1993
Kultaa Kultaa 1996
Pronssia Pronssia 1992

FC Jazz on porilainen jalkapalloseura, joka perustettiin vuonna 1934 nimellä Porin Pallo-Toverit (PPT). FC Jazziksi se vaihtoi nimensä marraskuussa 1991. Seuran edustusjoukkue pelaa vuonna 2014 Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Ykkösessä, jonne se nousi kauden 2013 päätteeksi. FC Jazzin kotikenttä on Porin stadion.

Lyhyt esittely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FC Jazzin kotikenttä Porin stadion.

Porin Pallo-Tovereiden edustusjoukkue esiintyi ensimmäistä kertaa jalkapallon SM-sarjassa kaudella 1984. Vuonna 1988 se putosi takaisin I divisioonaan, josta nousi jälleen pääsarjaan 1990. FC Jazziksi nimensä vaihtanut seura voitti Suomen mestaruuden vuosina 1993 ja 1996.

Talousvaikeuksista kärsinyt FC Jazz putosi Veikkausliigasta kauden 2004 jälkeen. Vuoden 2005 alussa seura haettiin konkurssiin ja sen edustusjoukkue siirtyi junioritoiminnasta vastanneelle FC Jazz Juniorit ry:lle, joka oli muutamaa vuotta aikaisemmin erotettu emäsaeurasta. FC Jazzin juniorijoukkueiden pelit jatkuivat keskeytyksettä ja edustusjoukkue puolestaan teki paluun jalkapallosarjoihin vuonna 2006 SPL:n Satakunnan piirin Vitosessa. Kaudet 2006–2009 joukkue esiintyi nimellä FC Jazz-juniorit, vuodesta 2010 alkaen on ollut jälleen käytössä nimi FC Jazz.

FC Jazz tunnetaan perinteisenä Työväen Urheiluliiton seurana. Nykyinen FC Jazz Juniorit ry ei kuitenkaan enää ole TUL:n jäsenseura.

Nykyinen joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilanne 14. huhtikuuta 2014.[1]
Nro Paikka Pelaaja
1 M Flag of Finland.svg Pirhonen, LauriLauri Pirhonen
3 P Flag of Finland.svg Paularinne, RikuRiku Paularinne
4 K Flag of Finland.svg Kemppinen, JuhoJuho Kemppinen
5 K Flag of Finland.svg Välilä, JussiJussi Välilä
7 K Flag of Finland.svg Nyholm, JonasJonas Nyholm
8 K Flag of Finland.svg Santahuhta, IlkkaIlkka Santahuhta
9 K Flag of Finland.svg Junnila, ToniToni Junnila
11 H Flag of Cyprus.svg Alekou, AlekosAlekos Alekou
12 M Flag of Finland.svg Koskela, LauriLauri Koskela
Nro Paikka Pelaaja
14 P Flag of the United States.svg Brundage, ChrisChris Brundage
16 P Flag of Finland.svg Virtanen, SamuliSamuli Virtanen
17 K Flag of Finland.svg Sulonen, NikoNiko Sulonen
20 H Flag of France.svg Lapnet, PrincePrince Lapnet
24 K Flag of Croatia.svg Jusufi, PëllumbPëllumb Jusufi
25 H Flag of Nigeria.svg Ukwuoma, StanleyStanley Ukwuoma
27 P Flag of Finland.svg Karlsson, RonaldRonald Karlsson
32 P Flag of Finland.svg Nurminen, AleksiAleksi Nurminen
62 P Flag of Finland.svg Laitinen, JuusoJuuso Laitinen

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1930–1970-luvut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PPT:n edustusjoukkue 1940.

Porin Pallo-Toverit perustettiin 22. syyskuuta 1934 porilaisessa ravintola Kansassa. Sen perustivat 18 aiemmin Porin Pyrinnön riveissä jalkapalloa pelannutta nuorta miestä. Porissa vaikutti jo kolme vanhempaa palloilun erikoisseuraa, Porin Palloilijat, Kärpät sekä IFK Björneborg. PPT erosi kuitenkin näistä perustajiensa työläistaustan ansiosta ja seura liittyikin heti Työväen Urheiluliiton jäseneksi. PPT:n lajeihin kuuluivat jalkapallon lisäksi jää- ja pesäpallo. 1940-luvun lopulla lajivalikoimaan lisättiin lyhytaikaisesti myös naisten koripallo sekä myöhemmin vielä jääkiekko.[2]

Ensimmäisen virallisen jalkapallo-ottelunsa PPT pelasi jo parin viikon kuluttua perustamisestaan Porin Pyrintöä vastaan. Ottelu päättyi PPT:n voittoon lukemin 3–2. Ensimmäisessä jääpallo-ottelussaan seura kohtasi vuoden 1935 tammikuussa Tampereen Pallo-Veikot vieraskentällä. PPT:n kotikentäksi muodostui aluksi Herralahden kaupunginosassa sijainnut hiekkapintainen pallokenttä ja myöhemmin sen viereen vuonna 1935 valmistunut Herralahden kenttä. Sarjatoimintaan PPT tuli mukaan heti vuoden kuluttua perustamisestaan osallistumalla pesä- ja jalkapallossa Työväen Urheiluliiton piirisarjoihin. Seuran edustusjoukkue pelasi TUL:n sarjoissa aina jatkosodan syttymiseen kesäkuuhun 1941 asti. Sodan aikana toimintaa oli pääsääntöisesti vain nuorten sarjoissa, koska suuri osa edustusjoukkueen pelaajista joutui rintamalle. Sotavuodet vaativat myös veronsa, talvisodassa PPT:n pelaajista olivat kaatuneet Aallos Kaarto, Reino Elo sekä Atte Johansson. Jatkosodassa kaatuivat vielä Reino Tommikoski ja Arvo Nordman.[2]

Sodan tauottua PPT osallistui jälleen TUL:n jalkapallosarjoihin. Seura pelasi niissä aina vuoteen 1954 saakka, lukuunottamatta kautta 1948, jolloin PPT esiintyi Suomensarjassa. Se oli Suomen Palloliitton ja TUL:n yhteinen valtakunnallinen sarja, joka oli maan toiseksi korkein sarjataso. Vuodesta 1955 lähtien PPT:n sarjatasoksi vakiintui paria kautta lukuun ottamatta Maakuntasarja, joka oli useisiin maantieteellisiin lohkoihin jaettu kolmanneksi korkein sarjataso.[2]

Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
1930–1950-luku
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
1960-luku
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
1966–1981
PPT:n kotipeliasuja vuosien varrelta.

Menneiden vuosikymmenten kiihkeä poliittinen kuohunta näkyi myös urheilussa, eikä Porin Pallo-Toveritkaan jäänyt siitä osattomaksi. Vuonna 1960 seura ilmoitti jääkiekkojoukkueensa Suomen jääkiekkoliiton alaiseen sarjaan TUL:n oman sarjan sijasta. Seurauksena PPT erotettiin välittömästi Työväen Urheiluliitosta. Vuonna 1963 seura liittyi TUL:sta eronneiden sosiaalidemokraattien perustamaan Työväen Urheiluseurojen Keskusliittoon. Riidat TUL:n kanssa olivat aiheuttaneet jo aikaisemmin pelaajien joukkopaon ja he olivat perustaneet vuonna 1960 uuden lyhytaikaiseksi jääneen seuran nimeltä Porin Urheilu-Toverit (PUT). Muun muassa PPT:n A-junioreiden jalkapallojoukkue siirtyi kokonaisuudessaan uuteen seuraan. PUT:n toiminta loppui kuitenkin jo parin vuoden kuluttua.[3]

Vuonna 1965 PPT nousi 17 vuoden tauon jälkeen Palloliiton alaiseen valtakunnalliseen sarjaan. Seura pelasi toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Suomensarjassa aina vuoteen 1972 saakka. Uudeksi kotikentäksi tuli 1960-luvun puolivälin jälkeen Porin stadion, joka oli valmistunut 1965. Vuonna 1973 Palloliitto uudisti sarjajärjestelmäänsä ja PPT jatkoi kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla II divisioonassa. Kahden kauden jälkeen joukkue putosi III divisioonaan, josta nousu takaisin onnistui heti seuraavana vuonna. PPT jäi kuitenkin lohkossaan viimeiseksi 1976 ja tie vei jälleen III divisioonaan, tällä kertaa viiden vuoden ajaksi.[2]

Nousu valtakunnallisiin sarjoihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
1982–1989
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
1990–1991
PPT:n 1980–1990-lukujen kotiasut.

"Projekti -84"[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PPT:n uusi nousu alkoi vuonna 1981 III divisioonasta. Vuotta aiemmin oli aloitettu "Projekti -84", jonka tarkoituksena oli nostaa seura pääsarjaan sen 50-vuotisjuhlavuonna 1984. Valmentajaksi pestattiin 28-vuotias Pertti Lundell, joka oli voittanut A-poikien Suomen mestaruuden Porin Ässien riveissä 1970. Projekti tuotti tulosta jo vuotta etuajassa. PPT voitti omat lohkonsa III ja II divisioonissa ja nousi syksyllä 1982 karsintojen jälkeen I divisioonaan.[2] Samana vuonna joukkue selvisi Suomen Cupissa aina puolivälieriin saakka, jossa se hävisi cup-mestaruuden myöhemmin voittaneelle Valkeakosken Hakalle.[4]

Vuonna 1983 PPT pelasi Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla ensi kertaa sitten vuoden 1972. Joukkue sijoittui toiseksi Mikkelin Palloilijoiden jälkeen. Kahdeksan joukkueen karsintasarjassa PPT tuli neljänneksi ja nousi viimeisenä joukkueena SM-sarjaan. Edellinen porilaisjoukkue oli korkeimmalla sarjatasolla nähty vuonna 1969. Menestys herätti myös paikallisen jalkapalloyleisön. Kun otteluita III divisioonassa vuonna 1980 oli käynyt seuraamassa vain kourallinen katsojia, päästiin seuraavalla kaudella jo 300 hengen keskiarvoon. II divisioonassa vuonna 1982 yleisökeskiarvo nousi lähes viiteensataan ja karsintaotteluissa nähtiin jo tuhatpäisiä katsojajoukkoja. Varsinainen jalkapallobuumi syntyi syksyllä 1983, kun SM-karsintasarjan neljää ottelua oli seuraamassa keskimäärin yli 3000 katsojaa. Huippuna oli ottelu Kemin Palloseuraa vastaan, johon yleisöä saapui lähes 4000.[5]

Nopea nousu III divisioonasta SM-sarjaan perustui taitavan valmentajan lisäksi onnistuneeseen yhdistelmään vanhempia kokeneita pelaajia sekä lahjakkaita nuoria, joita nousi edustusjoukkueeseen vuosittain. Oma osuutensa oli myös joukkueen fysiikkavalmentajana toimineella painonnoston olympiavoittajalla Kaarlo Kangasniemellä. Kokenutta kaartia joukkueessa edustivat muun muassa 7 A-maaottelua pelannut Jarmo Manninen sekä SM-sarjassa TPS:n ja Pyrkivän riveissä esiintynyt Olli Lamminen. Nuorista pelaajista mittavimman uran loivat myöhemmin Jarmo Alatensiö, Petri Sulonen, Risto Puustinen ja Pasi Sulonen sekä Sepsi-78:n SM-sarjajoukkueesta Poriin siirtynyt Mika Sankala. Vuonna 1983 PPT:ssä pelasi myös seuran kaikkien aikojen ensimmäinen ulkomaalaispelaaja, englantilainen Richard Wilson.[5]

PPT:n vuodet huipulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1984 Porissa nähtiin pääsarjatason jalkapalloa ensimmäisen kerran 15 vuoteen. Helsingin Jalkapalloklubia vastaan pelattu kauden avausottelu keräsi Porin stadionille yli 5 300 katsojaa. PPT aloitti sarjan neljällä peräkkäisellä tappiolla ja saavutti ensimmäisen voittonsa viidennellä kierroksella Kokkolan Palloveikkoja vastaan. Lopulliseksi sijoitukseksi sarjan päätyttyä tuli yhdeksäs. Kauden aikana PPT:ssä pelasi 11 ottelun ajan englantilainen Carlton Fairweather, joka myöhemmin loi pitkän uran Englannin liigan Wimbledonissa.[5] Samana vuonna valittiin myös ensimmäinen PPT-pelaaja A-maajoukkueeseen, kun Risto Puustinen esiintyi kuudessa A-maaottelussa.[6] Puustisen hyvät otteet herättivät mielenkiintoa myös Porin ulkopuolella ja hän siirtyikin seuraavaksi kaudeksi HJK:n riveihin.

Vuosien 1985 ja 1986 aikana edustusjoukkueessa tekivät ensiesiintymisensä seuran omat kasvatit Pasi Sulonen, Rami Nieminen, Vesa Rantanen ja Risto Koskikangas, jotka myöhemmin olivat tärkeässä roolissa FC Jazzin 1990-luvun menestysvuosina. Vuonna 1985 PPT sijoittui SM-sarjassa yhdeksänneksi ja seuraavana vuonna kahdeksanneksi. Kauden 1986 jälkeen Pertti Lundell siirtyi Euran Palloon ja uudeksi valmentajaksi nimettiin turkulainen entinen maajoukkuepelaaja Pauno Kymäläinen. PPT oli vuonna 1987 pitkään mukana jopa mitalikamppailuissa, mutta syyskierroksen vaisumpi jakso pudotti joukkueen lopulta kuudenneksi. Samana vuonna nähtiin Porissa myös ensimmäiset eteläamerikkalaiset pelaajat, kun joukkueen riveissä esiintyivät uruguaylainen Mauro Paglioni ja argentiinalainen Nestor Alfonso.[5]

PPT:n pelaajat juhlivat maalia Lahden stadionilla vuonna 1986.

Kauden 1987 päätyttyä PPT menetti useita runkopelaajiaan, Jarmo Alatensiö siirtyi Ruotsiin IK Brageen, Rami Nieminen Hakaan ja Petri Nieminen Rovaniemen Palloseuraan. Jo aikaisemmin olivat Risto Puustisen lisäksi seuran jättäneet hyökkääjät Richard Wilson ja Marko Nieminen sekä puolustaja Petri Sulonen ja 21-vuotiaiden maajoukkuepelaaja Mika Sankala. Menetyksiä ei pystytty enää paikkaamaan omilla junioreilla ja kun maalintekijäksi Raumalta hankittu Kari Ketola vielä loukkaantui vakavasti pystymättä pelaamaan yhtään sarjaottelua, muodostui kaudesta 1988 täydellinen katastrofi.[5] PPT sijoittui runkosarjassa viimeiseksi voittamatta yhtään ottelua. Sama tahti jatkui myös alemmassa loppusarjassa, jossa pelatut viisi ottelua tuottivat saldoksi ainoastaan yhden tasapelin ja PPT putosi näin ollen sarjatasoa alemmas.[7] Ainoat voitot virallisissa otteluissa tulivat Suomen Cupissa alempien sarjojen seuroja vastaan. Tie kuitenkin katkesi puolivälierissä tappioon Oulun Työväen Palloilijoille, joten PPT ei voittanut edes Cupissa saman sarjatason joukkuetta. [8] Myös yleisö hylkäsi sarjan hännille pudonneen ryhmän. Kauden viimeistä ottelua seurasi vaivaiset 175 katsojaa.[5]

Seura oli ennen kauden alkua tehnyt historiansa kovimman pelaajahankinnan kun Neuvostoliittoa yhteensä 46:ssa A-maaottelussa edustanut ja vuoden 1982 MM-kisoissa esiintynyt keskikenttäpelaaja Juri Gavrilov siirtyi Moskovan Lokomotivista PPT:n riveihin. Loukkaantumisista kärsinyt Gavrilov ei kuitenkaan noussut sille tasolle, jota häneltä odotettiin.[9] Seuraava kausi onnistui Gavrilovilta paremmin ja hän olikin joukkueen paras maalintekijä yhdeksällä osumallaan. Vuonna 1989 PPT sijoittui I divisioonassa nuorella joukkueella neljänneksi ja jäi ulos SM-karsinnasta maalieron vuoksi. Valmentajana jatkoi edellisen kauden heikoista esityksista huolimatta Pauno Kymäläinen.[10] Debyyttinsä aikuisten sarjoissa tekivät nuoret Saku Laaksonen ja vasta 15-vuotias Antti Sumiala.[11]

Seuraavaksi kaudeksi PPT vahvistui neljällä kovalla paluumuuttajalla kun Jarmo Alatensiö (IK Brage), Rami Nieminen (Haka), Petri Nieminen (RoPS) ja Jorma Heinonen (OTP) palasivat Poriin. Muita hankintoja olivat Rauman Pallo-Iiroista tullut Petri Toivonen sekä puolalaiset Marek Sadowski [12] ja Kazimierz Putek,[13] joista jälkimmäinen oli pelannut edelliset kaudet Puolan pääsarjassa Widzew Łódźin ja Legia Varsovan joukkueissa. Antti Sumiala siirtyi heinäkuussa belgialaisen Anderlechtin nuorisoakatemiaan.[14] PPT oli sarjan ennakkosuosikki, mutta pelit eivät sujuneet seurajohtoa tyydyttävällä tavalla, mikä johti valmentaja Kymäläisen erottamiseen elokuussa. Hänen tilalleen nimettiin kakkosvalmentajana toiminut Seppo Sairanen.[15] Lopulta PPT voitti I divisioonan ja nousi samana vuonna perustettuun uuteen Futisliigaan.

Kaudesta 1991 muodostui viimeinen Porin Pallo-Toverien nimellä pelattu. Valmentajana toimi tamperelainen Markku Wacklin ja uusina niminä joukkueeseen liityivät muun muassa Tommi Pikkarainen ja Juha Riippa KPV:sta sekä unkarilainen Laszlo Emmer. Antti Sumiala puolestaan palasi kesäkuussa Belgiasta ja liittyi välittömästi joukkueeseen. Nousijana kauteen lähtenyt PPT kuului alkukaudesta sarjan suurin yllättäjiin. Joukkue oli mukana mitalitaistossa aina syyskuulle saakka, jolloin tullut viiden voitottoman ottelun putki pudotti sen lopulta kahdeksanneksi.[5] Suomen Cupissa PPT selvisi kahdeksan parhaan joukkoon.[16]

FC Jazzin lligavuodet 1992–2004[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimenmuutos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veikkausliigan mitalien jako lumisella Porin stadionilla lokakuussa 1992.

Porin Pallo-Toverien nimi siirtyi historiaan marraskuussa 1991, kun seuran johtokunta päätti nimenmuutoksesta FC Jazziksi. Vaihdos herätti alussa närkästystä vanhojen kannattajien parissa. Suurta kansanliikettä uutta nimeä vastaan ei kuitenkaan syntynyt, vaan vastustus jäi muutamaan kiukkuiseen yleisönosastokirjoitukseen. Uusi nimi vakiintui lopulta nopeasti ja helposti.

PPT:n aikana seuran ulkomaalaispelaajat oli hankittu pääsääntöisesti joko Englannista tai Itä-Euroopasta, mutta FC Jazz käänsi katseet välittömästi Etelä-Amerikkaan. Brasiliassa asuneen valokuvaaja Juha Tammisen suosittelemina Poriin saapuivat keväällä Suomen ensimmäiset brasilialaispelaajat Piracaia, Luiz Antonio ja Marcos Tulio. Valmentajina toimivat jo Pauno Kymäläisen aikana PPT:n valmennusportaaseen kuuluneet Seppo Sairanen ja Matti Lahtinen. FC Jazzin ensimmäisestä kaudesta muodostui suuri menestys. Joukkue pysyi mukana mestaruustaistelussa lähes sarjan loppu asti. Mestaruushaaveet kariutuivat vasta kolmanneksi viimeisellä kierroksella Helsingin Jalkapalloklubille kärsittyyn tappioon. Kauden päätösottelu pelattiin lokakuussa Porin stadionilla lumihankien keskellä Lahden Kuusysiä vastaan. Panoksena olivat hopeamitalit ja paikka seuraavan syksyn UEFA Cupiin. 6 000 katsojan edessä pelattu ottelu päättyi tasapeliin ja näin FC Jazzin oli tyytyminen pronssimitaleihin. Luiz Antonio oli Veikkausliigan paras maalintekijä 21 osumallaan.

Ensimmäinen Suomen mestaruus 1993[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavana vuonna FC Jazz sai kovan paluumuuttajan, kun Tanskan liigan Ikastissa pelannut Antti Sumiala saapui suorittamaan varusmiespalvelustaan Porin Prikaatiin. Toinen huippuvahvistus oli kokenut Miika Juntunen, joka oli jo ehtinyt voittaa kaksi Suomen mestaruutta Oulun Palloseurassa vuosina 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa. Loukkaantumisten vuoksi olivat koko kauden sivussa keskikentällä tärkeään rooliin noussut Juha Riippa sekä puolustuksen runkopelaajiin kuulunut Pasi Sulonen. Jazzin valmentajaksi palkattiin tamperelainen Jussi Ristimäki, joka oli johtanut Ilveksen Suomen mestaruuten kymmenen vuotta aikaisemmin. Edellisen kauden brasilialaista joukkueessa jatkoi aluksi vain Piracaia. Marcos Tulio oli loukkaantunut jo edellisellä kaudella ja Luiz Antonio talven aikana kotimaassaan. Heidän tilalleen oli Juha Tamminen löytänyt kaksi uutta pelaajaa, keskikenttäpelaaja Rodrigon ja hyökkääjä Dionision. Myös Antonio saapui loukkaantumisesta toivuttuaan Poriin ja ehti pelaamaan kauden seitsemän viimeistä ottelua.

FC Jazz aloitti tasaisesti, roikkuen alkukesän kärjen tuntumassa HJK:n, Finnairin Palloilijoiden ja Tampereen Palloveikkojen vuorotellen johtaessa sarjaa. Kärkipaikalle joukkue siirtyi ensimmäistä kertaa heinäkuun lopussa, eikä enää paikastaan luopunut. Myllykosken Pallo oli noussut sarjakakkoseksi muutamaa kierrosta ennen loppua. Kauden päätöksestä oli luvassa huikea spektaakkeli, kun Jazz kohtasi kotikentällään pisteen jäljessä olleen MyPan. Itse ottelussa ei Jazz jättänyt mitään sattuman varaan, vaan jyräsi vastustajansa numeroin 6–3. Viimeisen 17 minuutin aikana ottelussa syntyi kuusi maalia. Yhtä kaikkien aikojen legendaarisinta Suomessa pelattua jalkapallo-ottelua oli seuraamassa Porin stadionilla huikeat 11 193 katsojaa. Heistä noin tuhat oli junalla Anjalankoskelta saapuneita vierasjoukkueen kannattajia. Liigan maalikuninkuus tuli jälleen Jazz-pelaajan nimiin kun Antti Sumiala iski 20 maalia.

Veikkausliigan kaksinkertainen maalikuningas Luiz Antonio vuonna 1996.

Ensimmäiset Europelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mestaruusvuoden jälkeen Jazz menetti joukkuestaan kolme tärkeää pelaajaa. Antti Sumiala suuntasi varusmiespalvelunsa jälkeen takaisin Tanskaan ja Miika Juntunen sekä Dionisio siirtyivät Tampereen Palloveikkoihin. Sumialan korvaajaksi hankittiin Mikkelin Palloilijoiden Jukka Ruhanen ja edellisen kauden loukkaantuneena olleet Juha Riippa ja Pasi Sulonen palasivat myös kokoonpanoon. Kesäkuussa joukkueeseen liittyi uutena pelaajana loukkaantuneen Rodrigon paikalle hankittu Marcelo Cardoso. Jazzin suureksi ongelmaksi osoittautui maalinteko, sillä niitä syntyi lähes 20 vähemmän kuin mestaruusvuonna. Jukka Ruhanen ei onnistunut korvaamaan Sumialaa odotetulla tavalla, eikä Luiz Antoniokaan ollut samassa vireessä kuin kahdella edellisellä kaudella. Ruhanen ja Antonio onnistuivat tekemään yhteensä 23 maalia, kun Sumiala oli yksin viimeistellyt edellisellä kaudella 20 osumaa.

Vuonna 1994 FC Jazz pelasi myös seuran historian ensimmäiset Eurocup-ottelut kun se kohtasi UEFA Cupissa tanskalaisen FC Kööpenhaminan. Euroopan jalkapalloliitto UEFA oli juuri uudistanut cup-kilpailujaan. Sen johdosta hallitseva Suomen mestari ei ollut oikeutettu osallistumaan Mestarien liigan karsintoihin, eikä edes varsinaiseen UEFA Cupiin, vaan joutui aloittamaan karsintakierrokselta. Ensimmäisen osaottelun jälkeen tilanne näytti Jazzin kannalta maukkaalta kun joukkue haki Kööpenhaminasta 1–0 -vierasvoiton. Porin ottelussa kuitenkin joukkueiden välinen tasoero tuli esiin ja FC Kööpenhamina selvisi jatkoon yhteismaalein 4–1.

Vuonna 1995 Jazz lähti jälleen tavoittelemaan mitalisijoja. Maalivahti Tommi Koivistoinen oli palannut kotikaupunkiinsa Tampereelle ja hänen tilalleen hankittiin Rovaniemeltä kokenut Esa Viitanen. Muutoin joukkue pysyi pääosin samana. Valmentajaksi tuli seuran 1980-luvun alussa huipulle nostanut Pertti Lundell. Vaihtelevien otteiden jälkeen sijoitukseksi jäi edellisen kauden tapaan neljäs. Jazz selvisi kauden lopussa pelattuun Suomen Cupin finaaliin. Sekin kuitenkin päättyi pettymykseen, kun MyPa vei Olympiastadionilla pelatun ottelun nimiinsä Sami Hyypiän maalilla.

Toinen Suomen mestaruus 1996[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pertti Lundellin aika FC Jazzin valmentajana jäi vain yhteen kauteen, kun uudeksi valmentajaksi hankittiin todellinen yllätysnimi, Suomessa suhteellisen tuntematon Jari Pyykölä. Pohjois-Suomessa aiemmin vaikuttanut Pyykölä oli viimeiset vuodet valmentanut Ruotsissa paikallisia aladivisioonajoukkueita. Hän toi mukanaan myös kaksi uutta pelaajaa, edelliset kaudet Ruotsissa pelanneet Jukka Ollikkalan ja Ari-Pekka Roikon. Uusi maalivahti hankittiin jälleen Rovaniemeltä, kun maalipuiden väliin tuli Ilkka Siitonen.

Kauden avausottelu jouduttiin kenttäolosuhteiden vuoksi pelaamaan stadionin sijasta Karhuhallissa. Jazz aloitti vahvasti ja kukisti Jaron 4–1. Tämän jälkeen joukkue seurasi koko kesän kärjen takana, kunnes siirtyi sarjan johtopaikalle elokuun alussa. Ennen viimeistä ottelukierrosta tilanne oli jälleen jännittävä, Jazz johti liigaa kahden pisteen erolla FinnPaan ja MyPaan. Tällä kertaa ratkaisupeli nähtiin Pietarsaaren keskuskentällä, jonne oli matkustanut monisatapäinen joukko FC Jazzin kannattajia. Hyvätasoinen ottelu Jaroa vastaan päättyi Jazzin voittoon Luiz Antonion maalilla.

Kesäkuussa Jazz sai ns. Fair Play -paikan UEFA Cupiin. Esikarsinnassa kukistui helposti färsaarelainen Gøtu ÍF ja karsintakierroksella Jazz kohtasi Moskovan Dynamon. Avausottelu Dynamon kotikentällä päättyi 1–1 tasapeliin ja vierasmaalin turvin Jazz lähti kotiottelustaan tosissaan hakemaan jatkopaikkaa. Alku näyttikin hyvältä, kun joukkue siirtyi Tomi Leivo-Jokimäen osumalla johtoon. Toisen jakson alussa Vesa Rantanen rikkoi venäläispelaajaa ulosajon arvoisesti ja seuranneesta rangaistuspotkusta Dynamo tasoitti ottelun. Vajaamiehisenä pelannut Jazz hävisi lopulta numeroin 1–3 ja joukkueen eurotaival päättyi.

Viimeiset vuodet kärkikamppailussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauteen 1997 FC Jazz lähti edelleen Jari Pyykölän valmennuksessa. Uusina niminä joukkueeseen liittyivät Janne Hietanen, Ville Väisänen, Harri Puhakainen ja Saksan 2. Bundesliigan Mainziin siirtyneen Luiz Antonion korvaajaksi hankittu brasilialainen Marco. Pyykölän ja Jazzin seurajohdon välit olivat koko kauden ajan erittäin huonot. Kun Piracaia myytiin heinä-elokuun vaihteessa AIK Tukholmaan kiristyivät välit niin pahaksi, että se johti Pyykölän erottamiseen elokuun 11. päivänä. Tämä tapahtui ainoastaan kaksi päivää ennen Mestareiden liigan toisen karsintakierroksen ensimmäistä osaottelua. Pyykölän seuraajaksi nimitettiin entinen Suomen A-maajoukkueen päävalmentaja Jukka Vakkila. Valmentajanvaihdoksen aikaan Jazz oli sarjassa neljäntenä. Vakkilan valmennuksessa joukkue saalisti seitsemästä ottelusta ainoastaan neljä pistettä ja putosi lopulta seitsemänneksi. Erottamisensa jälkeen Pyykölä antoi Satakunnan Kansalle haastattelun, jossa hän haukkui kärkkäin sanoin seurajohtoa ja syytti heitä täydellisen epäpäteviksi.

Mestarien liigan esikarsinnassa Jazz pudotti virolaisen FC Lantanan ja sai karsintakierroksella vastaansa hollantilaisen suurseuran Feyenoordin. Avausottelu pelattiin Rotterdamin De Kuip-stadionilla 25 000 katsojan edessä. Kyseessä oli FC Jazzin otteluiden kaikkien aikojen suurin yleisömäärä. Feyenoord pudotti Jazzin lopulta selvästi yhteismaalein 8–3. Tappiosta huolimatta Jazz pääsi jatkamaan vielä UEFA Cupissa, jossa se kohtasi saksalaisen TSV 1860 Münchenin. Avausottelu päättyi niukkaan 0–1 -tappioon, mutta Münchenin olympiastadionilla Jazz oli vailla mahdollisuuksia häviten numeroin 1–6. FC Jazz joutui pelaamaan kotiottelunsa Feyenoordia ja Muncheniä vastaan Tampereen Ratinassa. Seuran johto oli myynyt otteluiden televisiontioikeudet hollantilaisille ja saksalaisille tv-yhtiölle, jotka määräsivät ne pelattaviksi illalla. Koska Porin stadionilla ei vielä tuolloin ollut valaistusta, piti ottelut siirtää Tampereelle. 20 000 katsojaa vetävälle Ratinan stadionille vaivautui molempia otteluita seuraamaan vain kourallinen yleisöä. München-ottelun reilusta tuhannesta katsojasta suuri osa oli Saksasta saapuneita vierasjoukkueen kannattajia.

Vuonna 1998 Jazzin valmentajana aloitti Tapio Raatikainen. Kausi lähti käyntiin heikosti ja toukokuun lopulla Jazz oli sarjassa viimeisenä, saldonaan ainoastaan kaksi tasapeliä. Tämä riitti seurajohdolle ja Raatikaisen tilalle vaihdettiin Pertti Lundell. Apuvalmentajaksi nimitettiin kaksi vuotta aikaisemmin peliuransa lopettanut Jarmo Alatensiö. Lopulta Jazz onnistui nousemaan viidennelle sijalle ja Lundellin sopimusta jatkettiin kehdella vuodella.

Kaudella 1999 Jazzin riveissä nähtiin useita mielenkiintoisia pelaajia. Marco jatkoi seurassa jo kolmatta kauttaan ja toista vuotta pelasi HJK:sta siirtynyt brasilialainen Rafael. Uusia ulkomaalaispelaajia olivat ruotsalainen Hasan Cetinkaya ja El Salvadorista tullut Víctor Dubón. Turusta joukkueeseen oli hankittu kokenut Kim Suominen ja maalivahtina oli jo edellisen kauden lopulla Jazzin riveihin siirtynyt Jyrki Rovio. Kymmenen ottelun ajan Jazzissa pelasi myös HJK:sta lainattu tuleva maajoukkuepelaaja Peter Kopteff.

Vuosituhannen vaihtuessa alkoi FC Jazz nousemaan otsikoihin myös muiden kuin pelillisten seikkojen ansiosta. Seuran taustoissa oli kuohunut jo parin vuoden ajan, muun muassa brasilialainen Rodrigo oli riitaantunut seura- ja valmennusjohdon kanssa. Tammikuussa 2000 oli kuitenkin luvassa vielä pahempaa, kun paljastui laaja veronkiertoskandaali. Seura oli useiden vuosien ajan maksanut ulkomaalaispelaajilleen palkkioita pimeänä. Muutamat pelaajat joutuivat hankalaan tilanteeseen, kun verottaja määräsi heidän maksettavikseen suuria verovelkoja. Kentällä taloussotkut eivät kuitenkaan näkyneet. Jazz pelasi ennakko-odotuksiin nähden erinomaisen kauden ja sijoittui viidenneksi. Erikoista oli, että joukkueen kokoonpanossa esiintyi kauden aikana peräti seitsemän ulkomaalaista pelaajaa kuudesta eri maasta. Puolustaja Petri Sulonen palasi 13 TPS-kauden jälkeen Poriin ja päätti uransa Jazz-paidassa.

Taistelu eloonjäämisestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 2001 alkoi FC Jazzin historiassa aivan uudenlainen aikakausi. Menestysvuodet olivat takana ja jokainen vuosi oli eloonjäämiskamppailua niin kentällä kuin talouden puolellakin. Oman värinsä antoivat 90-luvun taustahenkilöiden veronkiertoepäilyt ja niiden tutkiminen. Seuran uudeksi päävalmentajaksi palkattiin porilainen Jouni Joensuu, joka oli edelliset kaudet valmentanut Musan Salamaa Ykkösessä. Joukkue oli menettänyt pelaajia jokaiselta pelipaikalta, eikä taloudellinen tilanne antanut mahdollisuuksia kovien hankintojen tekemiseen. Lohduttomin oli tilanne maalivahtien suhteen. Ykkösmaalivahdiksi vuokrattiin Turun Interistä Sami Sinkkonen, joka kuitenkin palasi takaisin elokuussa ja hänen tilalleen hankittiin loppukauden ajaksi puolalainen Grzegorz Kubica.

Kesäkuussa Jazzia kohtasi kuitenkin varsinainen onnenpotku, kun seura sai paikan Intertoto-cupissa. Joukkue selvisikin toiselle kierrokselle asti. Tärkeä tekijä Intertoto-menestyksessä oli kesäkuussa Jazziin kahdeksan vuoden tauon jälkeen liittynyt Miika Juntunen. Avauskierroksella Jazz pudotti romanialaisen Gloria Bistritan Juntusen vierasmaalin ansiosta. Toisella kierroksella tuli vastaan ranskalainen suurseura Paris Saint Germain, joka oli selvästi parempi yhteismaalein 7–1. PSG:n kotiottelu pelattiin aikaisempien katsomolevottomuuksien johdosta 600 kilometrin päässä Pariisista sijaitsevassa Toulousen kaupungissa. Taloudellisesti tärkeiden intertoto-otteluiden jälkeen seurajohto erotti Jouni Joensuun heinäkuun puolivälissä ja palkkasi tilalle 1990-luvun mestarivalmentajan Jussi Ristimäen. Elokuun alkupuolella Jazz teki loppukauden mittaisen sopimuksen SSV Reutlingenin joukkueesta saapuneen Antti Sumialan kanssa. Parivaljakko onnistuikin nostamaan Jazzin jumbosijalta kymmenenneksi ja säilyttämään sarjapaikan Veikkausliigassa myös seuraavalle kaudelle. Intertoto-otteluista saadut tulot puolestaan pelastivat väliaikaisesti konkurssin partaalla roikkuneen seuran talouden.

Seuraavasta vuodesta tuli Jazzille vielä vaikeampi. Intertoto-cupista saamilla rahoillaan seura oli pystynyt hoitamaan vanhat verorästinsä, mutta pelaajien palkkoja oli maksamatta vielä kevättalvella. Tämä luonnollisesti joudutti pelaajien pakoa seurasta ja vähensi uusien mielenkiintoa liittyä joukkueeseen. Valmentajaksi palkattiin 1990-luvulla kakkosvalmentajana toiminut Risto Virtanen. Uusia pelaajahankintoja ei juurikaan tehty, vaan edustusjoukkueeseen nostettiin omia junioreita. Debyyttinsä tekivät muun muassa myöhemmin ansiokkaan liigauran tehneet pelaajat Hermanni Vuorinen ja Matti Lähitie. He olivat myös olleet vuotta aikaisemmin voittamassa FC Jazzille B-junioreiden Suomen mestaruutta. Joukkue oli koko kauden ajan liigan hännillä ja joutui lopulta kahdeksan joukkueen karsintasarjaan. Liigapaikka varmistui vasta viimeisen kierroksen ottelussa Vaasan Palloseuraa vastaan. Karsintasarjan alkaessa Jazz oli turvautunut jälleen Jussi Ristimäen valmennusoppeihin ja erottanut Risto Virtasen.

Vuonna 2003 Jazzin jatkoi pelillisesti edellisten kausien linjalla. Kuusi vuotta aikaisemmin seurasta lähtenyt Piracaia teki paluun Jazzin paitaan ja valmentajana toimi seuran pronssimitaleille vuonna 1992 luotsannut Seppo Sairanen. Kausi oli jälleen vaikea, mutta tällä kertaa sarjapaikka onnistuttiin varmistamaan jo muutamaa kierrosta ennen sarjan päättymistä.

Vuosi 2004 jäi FC Jazzin viimeiseksi Veikkausliigassa. Joukkue pelasi koko kauden erittäin kapealla materiaalilla. säännöllisesti kokoonpanossa oli vain 16 pelaajaa, vaihtopenkin koostuessa lähinnä juniori-ikäisistä pelaajista. Paluumuuttajana oli joukkueeseen saatu edellisen kauden FC Interin riveissä pelannut Vesa Rantanen. Pelit alkoivat pirteillä esityksillä, mutta syksyn myötä kapea pelaajarinki alkoi näkyä ja lopulta Jazz joutui kaksiosaiseen liigakarsintaan IFK Mariehamnia vastaan. Avausottelu vieraskentällä päättyi 0–1-tappioon ja näin ollen Jazz oli Porin ottelussa pakkovoiton edessä. Yleisön kiinnostus Jazzia kohtaan heräsi jälleen joukkueen taistellessa olemassaolostaan. Karsintapeliin saapui lähes 4 000 katsojaa, joka oli koko 2000-luvun suurin yleisömäärä. Ahvenanmaalta saapui paikalle myös monisatapäinen kannattajajoukko. Kahta päivää ennen ratkaisevaa karsintapeliä päävalmentaja Seppo Sairanen erotettiin tehtävästään ja hänen tilalleen nimitettiin Sami Rintanen. Itse ottelussa Jazz sai kylmää vettä niskaansa jo ensimmäisellä jaksolla vieraiden tehtyä avausmaalin. Toisella jaksolla Jazz tuli tasoihin ja siirtyi johtoon Teemu Vihtilän ja Rami Niemisen maaleilla. Tämä ei kuitenkaan riittänyt, vaan IFK onnistui tasoittamaan ottelun loppuminuuteilla. Näin Jazzin 14 kautta kestänyt liigataival tuli päätökseen.

Karsintaotteluita seuranneella viikolla seura piti tiedotustilaisuuden, jossa se ilmoitti hakeutuvansa vapaaehtoiseen yrityssaneeraukseen. Velat olivat kohonneet jo yhteensä lähes 600 000 euroon. Joulukuussa suurimmat velkojat Työministeriö ja Lounais-Suomen verovirasto ilmoittivat vastustavansa saneerausta. Työministeriön saatavat koostuivat Palkkaturvan maksamista pelaajapalkkioista. Tammikuussa 2005 verovirasto jätti konkurssihakemuksen Porin käräjäoikeudelle. Edustusjoukkueen taru kohtasi loppunsa maaliskuun alussa, kun Porin käräjäoikeus asetti seuran konkurssiin.[17][18] FC Jazzin toimintaa jäi jatkamaan paria vuotta aikaisemmin emoseurasta erotettu juniorijaosto.

Seuran uusi tuleminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodet alasarjoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilves ja FC Jazz Tammelan stadionilla heinäkuussa 2010.

FC Jazzin junioritoiminta oli B-junioreista alaspäin siirretty vuonna 2003 perustetun FC Jazz-juniorit ry:n haltuun. Konkurssin myötä myös A-juniorijoukkue siirtyi yhdistyksen suojiin ja näin ollen junioritoimintaa voitiin jatkaa keskeytyksettä. FC Jazzin sijasta joukkueet esiintyivät kaudesta 2005 lähtien sarjoissa nimellä FC Jazz-juniorit. Myös menestystä tuli, kun seuran B-nuoret saavuttivat samana syksynä SM-hopeaa. Uusi edustusjoukkue koottiin seuraavaksi kaudeksi ja se aloitti Palloliiton Satakunnan piirin Vitosessa. Sami Rintasen ja Mikko Mannilan valmennuksessa joukkue nousi ylöspäin sarjaporras/vuosi -tahtia. FC Jazz-j:n ylivoimaa kuvaa, että kolmen kauden aikana joukkue hävisi ainoastaan kolme ottelua. Kaksi ensimmäistä kautta edustusjoukkueen kotikenttänä toimi pääsääntöisesti Pihlavan kenttä ja Kolmoseen noustuaan FC Jazz-j siirtyi pelaamaan perinteikkäälle Herralahden kentälle. Paikka Kakkosen karsintoihin syksyllä 2008 varmistui Kolmosen viimeisen kierroksen ottelussa Musan Salamaa vastaan. Syyskuussa pelatussa karsintasarjassa FC Jazz-j kohtasi FC Korsholmin, Lapuan Virkiän sekä Pirkkalan Jalkapalloklubin ja nousi jälleen valtakunnallisiin sarjoihin kaudeksi 2009.

Paluu Palloliiton sarjoihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kakkosessa joukkueen valmentajana jatkoi Mikko Mannila. Ensimmäisellä kaudellaan seura saavutti menestystä Suomen Cupissa pudottamalla Veikkausliigassa pelanneen Vaasan Palloseuran ja selviytymällä aina puolivälieriin saakka. Lahden stadionilla pelatussa ottelussa Jari Litmasen edustama FC Lahti oli kuitenkin vahvempi. Puolivälieriin pääsy toi paikan cupin Pikkufinaaliin, jossa FC Jazz-j kukisti toisen lahtelaisseuran City Starsin Sami Rintasen viime minuutin maalilla.

Vuonna 2010 seura otti jälleen käyttöön vanhan nimensä FC Jazz, ilman juniorit-lyhennettä.[19] Urheilullisesti kaudesta muodostui pettymys, sarjapaikka varmistui vasta viimeisellä ottelukierroksella. Ongelmaksi muodostui joukkueen kapea pelaajamateriaali, joka ei kestänyt lukuisia loukkaantumisia. Seuraavaksi oli Mikko Mannilan aika siirtyä sivuun valmentajan paikalta ja tilalle valittiin jo 1990-luvulla Jazzin valmennuksessa mukana ollut Risto Virtanen. Virtasen opit eivät kuitenkaan tuottaneet toivottua tulosta ja valmentajaksi vaihdettiin elokuun alussa FC Jazzia vuonna 2001 valmentanut Jouni Joensuu. Sijoitukseksi tuli seitsemäs, jota voitiin jälleen pitää pettymyksenä odotuksiin nähden. Kauden loputtua Joensuu siirtyi seuran urheilutoimenjohtajan tehtävään.[20]

FC Jazz kannattajineen juhlii nousua Ykköseen lokakuussa 2013.

Uudeksi päävalmentajaksi valittiin lokakuussa 2011 pelikentät jättänyt Matti Santahuhta. FC PoPan Ykkösessä pelanneen joukkueen lopetettua toimintansa siirtyivät seurasta Jazziin muun muassa Teemu Vihtilä, Juha Luoma ja Samu-Petteri Mäkelä. Myös maalivahti Oskari Forsman palasi kasvattajaseuraansa.[21] Vuonna 2012 FC Jazzista tuli FC PoPan konkurssin myötä korkeimmalla sarjatasolla pelaava porilaisseura. Jazz sijoittui sarjassa toiseksi ylivoimaisen Tampereen Ilveksen jälkeen ja keräsi myös toiseksi eniten pisteitä kaikista Kakkosen eri lohkojen joukkueista. FC Jazzin toimintaperiaate on viime vuosina ollut omien kasvattien ja muiden porilaistaustaisten pelaajien peluuttaminen. Ulkopuolisia pelaajahankintoja on tehty erittäin maltillisesti. Nimekkäimmät hankinnat ensimmäisten vuosien aikana ovat olleet Veikkausliigakokemusta omaavat Joonas Laurikainen ja norsunluurannikkolainen Mamadou Konate sekä oma kasvatti Oskari Forsman.

Nousu Ykköseen 2013[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauteen 2013 FC Jazz lähti tavoitteenaan nousu toiseksi korkeimmalle sarjatasolle Ykköseen.[22] Seura hankki vahvistukseksi muun muassa liigakokemusta omaava Einari Kuritun. Myöhemmin kauden aikana joukkueeseen liittyivät useiden eri maiden pääsarjoissa esiintynyt kroatialainen Pëllumb Jusufi [23] sekä amerikkalainen Chris Brundage [24] ja AC Oulusta lainattu englantilainen Tashan Adeyinka [25].

FC Jazz varmisti lohkovoittonsa jo kuukautta ennen sarjan päättymistä ja Ykkösen karsinnoissa vastaansa tammisaarelaisen Ekenäs IF:n.[26] Kaksiosaisen karsinnan avausottelu Porin stadionilla päättyi tasanumeroihin 2–2. Ottelua oli seuraamassa 3 024 katsojaa, joka on FC Jazzin suurin yleisömäärä liigavuosien jälkeen.[27] Karsinnan toinen osaottelu Tammisaaren keskuskentällä päättyi FC Jazzin 2–0-voittoon ja näin seura varmisti nousunsa Ykköseen kaudelle 2014.[28] Suomen Cupissa FC Jazz selvisi aina puolivälieriin saakka, jossa se hävisi cupin voittaneelle Rovaniemen Palloseuralle maalein 0-3.[29]

Talousvaikeudet ja rikosepäilyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Epäselvyydet FC Jazzin taloudenpidossa nousivat julkisuuteen ensimmäistä kertaa talvella 2000. Poliisitutkinnassa kävi ilmi, että viisi seuran johtohenkilöä oli usean vuoden ajan 1990-luvulla pimittänyt osan pääsylipputuloista verottajalta ja rahoilla oli maksettu pimeitä pelaajapalkkioita. Yhteensä verottajalle oli jätetty ilmoittamatta vuosina 1994–1998 yli 50 000 euroa. Pimeistä pelaajapalkkioista käytettiin leikkimielistä nimitystä "pimulainen". Jazzin entiset pelaajat Piracaia, Luiz Antonio, Rodrigo ja Marco joutuivat maksamaan verottajalle summia, jotka kohosivat pahimmillaan jopa 20 000–30 000 euroon. Seura ei lupauksistaan huolimatta auttanut heitä maksuissa. Porin käräjäoikeus tuomitsi syytetyt helmikuussa 2003 ehdollisiin vanheusrangaistuksiin, mutta Turun hovioikeus alensi rangaistukset sakkotuomioiksi. Syyttäjä valitti vielä Korkeimpaan oikeuteen, joka oli samoilla linjoilla käräjäoikeuden kanssa ja kovensi tuomiot jälleen ehdolliseksi vankeudeksi.[30]

Konkurssiuhka nousi Jazzin ylle ensimmäistä kertaa helmikuussa 2003, jolloin verottaja jätti konkurssihakemuksen vaatien seuralta lähes puolen miljoonan euron verovelkoja. Hätiin tuli kuitenkin tuntematon ulkopuolinen rahoittaja ja kuukautta myöhemmin konkurssihakemus vedettiin pois. Heikko taloudellinen tilanne vaikeutti myös Veikkausliigassa pelaamisen edellytyksenä olevan lisenssin saamista. Vuonna 2001 se myönnettiin toisella yrittämällä lisäselvitysten jälkeen ja kaksi vuotta myöhemmin vasta kolmannella kerralla. Keväällä 2003 Jazz ilmoitti olevansa maksukyvytön ja hakeutuvansa yrityssaneeraukseen. Hakemus oli kuitenkin pakko vetää pois käräjäoikeudesta, koska Veikkausliiga ei suostunut antamaan liigalisenssiä velkasaneerauksessa olevalle organisaatiolle. Samana keväänä verottaja oli jälleen Jazzin kimpussa. Tällä kertaa onnistuttiin keräämään ulkopuolisilta rahoittajilta 100 000 euroa, jolla tilanne saatiin rauhoitettua pelikauden ajaksi.[17] Syksyllä 2004 liigasta putoamisen jälkeen Jazz hakeutui jälleen velkasaneeraukseen. Tästä ei ollut apua, vaan joulukuussa Länsi-Suomen verovirasto ja Työministeriö jättivät konkurssihakemuksen. Lopulta maaliskuussa 2005 Porin käräjäoikeus määräsi seuran konkurssiin.[18]

Reservi- ja kakkosjoukkueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PPT:llä oli alusta asti varsinaisen edustusjoukkueen lisäksi myös kakkos- ja kolmosjoukkueet. Nämä osallistuivat piirisarjoihin ja Satakunnan alueellisiin sarjoihin. 1940-luvulla perustettiin kakkosjoukkueeksi Porin Pallo-Pojat (PPP) ja 1981 puolestaan kolmosjoukkueeksi PPT-81. 1980-luvulla nämä pelasivat vielä Satakunnan 4. ja 5. divisioonissa. PPP toimii yhä tänäkin päivänä beachfutiksen parissa. Seuralla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä FC Jazzin organisaation kanssa.[31] 1990- ja 2000-luvuilla FC Jazzilla oli erilaista reservi- ja farmitoimintaa ainakin EuPan, Pallo-Iirojen ja Musan Salaman kanssa. Viime vuosina Jazzin kakkos- ja kolmosjoukkueet ovat pelanneet Satakunnan Nelosessa ja Vitosessa. Kaudella 2013 Jazzilla oli vuoden tauon jälkeen jälleen kakkosjoukkue, joka osallistui Satakunnan Vitoseen ja onnistui nousemaan kauden päätteeksi sarjaporrasta ylemmäksi.[32]

Junioritoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pori Cupin finaaleja Herralahden kentällä.

FC Jazzilla on noin 600 junioripelaajaa kaikissa ikäluokissa.[33] Seuran A- ja B-juniorit osallistuivat kaudella 2013 ikäluokkiensa SM-sarjoihin, lisäksi C-juniorit olivat mukana ikäluokkansa lopputurnauksessa. FC Jazz oli TPS:n ohella ainoa seura, jolla oli joukkue mukana korkeimmalla sarjatasolla viidessä vanhimmassa ikäluokssa.[34] FC Jazz on myös yhdeksän muun suomalaisen joukkueen ohella mukana Sami Hyypiä Akatemian toiminnassa.[33]

Vuodesta 2005 lähtien FC Jazz on järjestänyt Pori Cup -juniorijalkapalloturnausta. Se on kasvanut yhdeksi Suomen suurimmista junioriturnauksista, esimerkiksi vuonna 2011 siihen osallistui yli 140 joukkuetta ja lähes 3 000 pelaajaa.[35]

Naisten jalkapallotoiminta ja muut lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naisjalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naisten jalkapallotoiminta aloitettiin PPT:ssä vuonna 1972. Seura osallistui SM-sarjan karsintoihin vuosittain ja selvityi lopputurnaukseen ensimmäistä kertaa vuonna 1977. Joukkue joutui kuitenkin luopumaan osallistumisesta turnaukseen. 1980-luvulla porilaista naisjalkapalloa hallitsi SM-sarjassakin useita kausia pelannut Musan Salama ja PPT nähtiin vain alueellisissa sarjoissa. MuSan luovuttua naisjoukkueesta onnistui PPT nousemaan I divisioonaan vuonna 1988. Seura kuitenkin lopetti naisten jalkapallon ja sarjapaikka siirrettiin samana vuonna perustetulle NiceFutikselle, johon myös PPT:n pelaajat siirtyivät. Naisten piirinmestaruuden PPT voitti vuonna 1973. Tunnetuin seuran riveissä esiintynyt naispelaaja oli Miska Suves, joka myöhemmin 1990-luvulla valittiin Ruotsissa Vuoden naisjääpalloilijaksi.

Vuonna 2012 FC Jazz aloitti uudestaan naisten jalkapallotoiminnan FC Jazz Leidit -nimisellä harrastejoukkueella.[33]

Futsal[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvulla FC Jazzin ohjelmaan tuli myös futsal. FC Jazz osallistui khdella joukkueella futsalin Satakunnan Neloseen ja Kolmoseen. Kakkosjoukkue toimi nimellä FC Jazz University. Porin Palloilijoiden luovuttua Futsal-liigan paikastaan kauden 2012 jälkeen, siirrettiin se kesällä 2012 FC Jazzille. Suurin osa PoPan pelaajista jatkoi liigan pelaamista Jazzin riveissä.

Kauden 2012–2013 päätteksi FC Jazz putosi liigasta hävitessään karsinnoissa jyväskyläläiselle Liikunnan Riemulle.[36] Seura lopetti putoamisen jälkeen edustusjoukkueen toiminnan ja sen sarjapaikka Futsal-Ykkösessä siirrettiin syyskuussa 2013 perustetulle Pori Futsalille.[37]

Jääpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääpalloa PPT:ssä harrastettiin aktiivisesti 1960-luvulle asti. Se oli seuran alkuaikoina toinen valtalajeista jalkapallon ohella. Suurin menestys tuli vuonna 1947, jolloin PPT voitti TUL:n mestaruuden ja pääsi pelaamaan Suomen mestaruudesta SPL:n mestaria vastaan. Mestaruusottelun voitti kuitenkin WP-35 murskaavasti 9–0.

Pesäpallo ja jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesäpallo kuului PPT:n ohjelmaan 1950-luvun lopulle saakka ja joukkue osallistui lähinnä alueellisiin sarjoihin. Jääkiekkoa seurassa pelattiin vuoteen 1969 asti. Parhaimmillaan PPT esiintyi toiseksi korkeimmalla sarjatasolla suomensarjassa ja karsi 1953 mestaruussarjaan, mutta KuPS ja TK-V nousivat. Vuonna 1951 seura voitti Työväen Urheiluliiton jääkiekkomestaruuden ja 1957 A-juniorit saavuttivat SM-pronssia.

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juniori- ja naisjalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisöennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FC Jazzin yleisöennätys 11 193 syntyi 3. lokakuuta 1993 Veikkausliigan viimeisen kierroksen ottelussa FC Jazz–MyPa. Lukemä on kaikkien aikojen viidenneksi suurin Veikkausliigan otteluissa ja toiseksi suurin otteluissa, joissa ei ole ollut ilmaislippukampanjaa. Eurocup-otteluiden ennätys 5968 nähtiin 20. elokuuta 1996 UEFA Cupin karsintakierroksen ottelussa Moskovan Dynamoa vastaan. Porin Pallo-Toverien nimellä pelatessa yleisöennätykseksi jäi vuoden 1984 avauskierroksen PPT–HJK-ottelun lukema 5 384.

FC Jazzin liigavuosien jälkeinen yleisöennätys on 3 024, joka syntyi 13. lokakuuta 2013 Ykkösen nousukarsinotjen ensimmäisessä osaottelussa Ekenäs IF:ää vastaan.[38]

PPT ja FC Jazz valtakunnallissa sarjoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtakunnallisilla sarjoilla tarkoitetaan Suomen Palloliiton alaisia sarjoja, joita nykyään ovat kolme korkeinta sarjatasoa.

Kausi Sarja Sijoitus Suomen Cup Valmentaja Paras
maalintekijä
Yleisö-
keskiarvo
1948 Suomensarja 10. ei pelattu Tauno Mäkelä Veikko Tranberg: 7 1 0370
1966 Suomensarja 7. 1. kierros Pauli Virtanen Olli Salminen: 24 0296
1967 Suomensarja 5. 1. kierros Heikki Kylänpää Tapio Aro: 11 0491
1968 Suomensarja 8. 1. kierros Heikki Kylänpää Tapio Aro: 5 0165
1969 Suomensarja 7. 1. kierros Kari Järvensivu Tapio Aro: 15 0122
1970 II divisioona 3. 2. kierros Antero Laiho Tapio Aro: 16 0412
1971 II divisioona 4. 3. kierros Heikki Kylänpää Pekka Lepistö: 8 0305
1972 II divisioona 10. 2. kierros Antero Laiho Heikki Salminen: 4 0200
1973 II divisioona 4. 1. kierros Esa Vironen Juhani Villanen: 8 0158
1974 II divisioona 10. 1. kierros Kari Järvensivu Heikki Salminen: 8 0137
1976 II divisioona 12. 2. kars.kierr. Kari Vesalainen Olli Tuomi: 9 0060
1982 II divisioona 1. Puolivälierä Pertti Lundell Risto Puustinen: 18 0486
I div. karsinta 1. Jarmo Alatensiö, Jarmo Manninen,
Pekka Pihl, Risto Puustinen: 1
1 093
1983 I divisioona 2. 6. kierros Pertti Lundell Risto Virtanen: 11 0967
SM-karsinta 4. Richard Wilson: 10 3 222
1984 SM-sarja 9. 6. kierros Pertti Lundell Richard Wilson: 9 2 301
1985 SM-sarja 9. Välierä Pertti Lundell Mika Sankala: 7 1 611
1986 SM-sarja 8. 6. kierros Pertti Lundell Petri Järvinen: 8 1 512
1987 SM-sarja 6. 6. kierros Pauno Kymäläinen Jarmo Alatensiö: 10 1 520
1988 SM-sarja 12. Puolivälierä Pauno Kymäläinen Seppo Sulonen: 5 1 073
Alaloppusarja 6. Seppo Sulonen: 2 0340
1989 I divisioona 4. 6. kierros Pauno Kymäläinen Juri Gavrilov, Saku Laaksonen: 9 0842
1990 I divisioona 1. 7. kierros Pauno Kymäläinen,
Seppo Sairanen (9.8. alkaen)
Petri Toivonen: 12 1 256
1991 Futisliiga 8. Puolivälierä Markku Wacklin Rami Nieminen: 15 1 659
1992 Veikkausliiga 3. 6. kierros Seppo Sairanen Luiz Antonio: 21 3 052
1993 Veikkausliiga 1. 6. kierros Jussi Ristimäki Antti Sumiala: 20 4 064
1994 Veikkausliiga 4. Puolivälierä Jussi Ristimäki Jukka Ruhanen: 12 2 819
1995 Veikkausliiga 4. Finaali Pertti Lundell Luiz Antonio: 12 2 794
1996 Veikkausliiga 1. 8. kierros Jari Pyykölä Luiz Antonio: 17 2 481
1997 Veikkausliiga 7. 8. kierros Jari Pyykölä,
Jukka Vakkila (11.8. alkaen)
Marco: 9 2 226
1998 Veikkausliiga 5. Puolivälierä Tapio Raatikainen,
Pertti Lundell (7.6. alkaen)
Marco, Ricky, Rodrigo: 6 1 898
1999 Veikkausliiga 6. Puolivälierä Pertti Lundell Hasan Cetinkaya, Marco: 6 1 625
2000 Veikkausliiga 5. 6. kierros Pertti Lundell Matti Santahuhta, Hector Takayama: 6 1 779
2001 Veikkausliiga 10. 5. kierros Jouni Joensuu,
Jussi Ristimäki (13.7. alkaen)
Rodrigo, Antti Sumiala: 8 1 505
2002 Veikkausliiga 12. 6. kierros Risto Virtanen Rodrigo: 8 1 488
Veikkausliigan
karsintasarja
5. Jussi Ristimäki Toni Junnila: 3 0991
2003 Veikkausliiga 12. 5. kierros Seppo Sairanen Piracaia: 7 1 897
2004 Veikkausliiga 13. 5. kierros Seppo Sairanen Mikael Muurimäki, Matti Santahuhta: 6 2 511
Liigakarsinta 2. Seppo Sairanen,
Sami Rintanen (11.10. alkaen)
Rami Nieminen Teemu Vihtilä: 1 3 616
2009 Kakkonen 10. Puolivälierä 2 Mikko Mannila Ari Qvist: 7 0213
2010 Kakkonen 10. 5. kierros Mikko Mannila Mamadou Konate: 9 0335
2011 Kakkonen 7. 5. kierros Risto Virtanen,
Jouni Joensuu (1.8. alkaen)
Jesse Junnila: 15 0453
2012 Kakkonen 2. 6. kierros Matti Santahuhta Sekou Konate: 14 0493
2013 Kakkonen 1. Puolivälierä Matti Santahuhta Samu-Petteri Mäkelä: 14 0542
Ykkösen karsinta 1. Samu-Petteri Mäkelä: 3 3 024
2014 Ykkönen Jouni Joensuu
1 Kaikki maalintekijät eivät tiedossa
2 Pikkufinaalin voitto

FC Jazz Eurokentillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mestarien liiga[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1997–1998


23. heinäkuuta 1997
Esikarsinta
FC Lantana Viron lippu 0–2 Suomen lippu FC Jazz Kadrioru staadion, Tallinna
Yleisöä: 1 000
Tuomari: Tom Henning Øvrebø, Norja
Raportti Maali 5' Rami Nieminen
Maali 78' Rami Nieminen

30. heinäkuuta 1997
Esikarsinta
FC Jazz Suomen lippu 1–0 Viron lippu FC Lantana Porin stadion, Pori
Yleisöä: 3 760
Tuomari: Vladimír Hriňák, Slovakia
Maali 65' Marco Pogioli Raportti
FC Jazz jatkoon yhteismaalein 3–0.


13. elokuuta 1997
1. karsintakierros
Feyenoord Alankomaiden lippu 6–2 Suomen lippu FC Jazz De Kuip, Rotterdam
Yleisöä: 24 330
Tuomari: Alfredo Trentalange, Italia
Maali 14' Jean-Paul van Gastel (rp)
Maali 22' Henk Vos
Maali 39' Henk Vos
Red card.svg 46' Henk Vos
Maali 58' Pablo Sanchez
Maali 65' Jean-Paul van Gastel (rp)
Maali 85' Giovanni van Bronckhorst
Raportti Maali 28' Marco Pogioli
Maali 70' Marco Pogioli

27. elokuuta 1997
1. karsintakierros
FC Jazz Suomen lippu 1–2 Alankomaiden lippu Feyenoord Ratinan stadion, Tampere
Yleisöä: 2 720
Tuomari: Aron Huzu, Romania
Maali 37' Saku Laaksonen Raportti Maali 21' George Boateng
Maali 90' Jean-Paul van Gastel
Feyenoord jatkoon yhteismaalein 8–3.

UEFA Cup[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1994–1995


9. elokuuta 1994
1. karsintakierros
FC Kööpenhamina Tanskan lippu 0–1 Suomen lippu FC Jazz Parken, Kööpenhamina
Yleisöä: 4 390
Tuomari: Karol Ihring, Slovakia
Maali 33' Jukka Ruhanen

23. elokuuta 1994
1. karsintakierros
FC Jazz Suomen lippu 0–4 Tanskan lippu FC Kööpenhamina Porin stadion, Pori
Yleisöä: 4 770
Tuomari: Oleg Timofejev, Viro
Maali 54' Michael Johansen
Maali 81' Morten Nielsen
Maali 83' Per Frandsen
Maali 87' Allan Nielsen
FC Kööpenhamina jatkoon yhteismaalein 4–1.

1996–1997


17. heinäkuuta 1996
Esikarsinta
FC Jazz Suomen lippu 3–1 Färsaarten lippu Gøtu ÍF Porin stadion, Pori
Yleisöä: 3 196
Tuomari: Romans Lajuks, Latvia
Maali 38' Jani Suikkanen
Maali 49' Tomi Leivo-Jokimäki
Maali 77' Piracaia
Maali 89' Bardur Heinason

24. heinäkuuta 1996
Esikarsinta
Gøtu ÍF Färsaarten lippu 0–1 Suomen lippu FC Jazz Svangaskarð, Toftir
Yleisöä: 400
Tuomari: -
Maali 86' Luiz Antônio
FC Jazz jatkoon yhteismaalein 4–1.


20. elokuuta 1996
1. karsintakierros
Dynamo Moskova Venäjän lippu 1–1 Suomen lippu FC Jazz Dynamo-stadion, Moskova
Yleisöä: 2 500
Tuomari: Zbigniew Przesmycki, Puola
Maali 15' Andrei Kobelev Maali 30' Saku Laaksonen

6. elokuuta 1996
1. karsintakierros
FC Jazz Suomen lippu 1–3 Venäjän lippu Dynamo Moskova Porin stadion, Pori
Yleisöä: 5 920
Tuomari: Roy Helge Olsen, Norja
Maali 40' Tomi Leivo-Jokimäki
Red card.svg 58' Vesa Rantanen
Maali 59' Andrei Kobelev (rp)
Maali 67' Sergei Artimov
Maali 80' Sergei Artimov
Dynamo jatkoon yhteismaalein 4–2.

1997–1998


16. syyskuuta 1997
1. kierros
FC Jazz Suomen lippu 0–1 Saksan lippu 1860 München Ratinan stadion, Tampere
Yleisöä: 1 320
Tuomari: Alan Snoddy, Pohjois-Irlanti
Raportti Maali 90' Abédi Pelé

30. syyskuuta 1997
1. kierros
1860 München Saksan lippu 6–1 Suomen lippu FC Jazz Olympiastadion, München
Yleisöä: 7 500
Tuomari: John McDermott, Skotlanti
Maali 34' Bernhard Winkler
Maali 44' Harald Cerny
Maali 50' Jörg Böhme
Maali 52' Piotr Nowak
Maali 67' Mathias Hamann
Maali 71' Bernhard Winkler
Raportti Maali 83' Alvaro Méndez
1860 München jatkoon yhteismaalein 7–1.

Intertoto Cup[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2001


17. kesäkuuta 2001
1. kierros
FC Jazz Suomen lippu 1–0 Romanian lippu Gloria Bistrița Porin stadion, Pori
Yleisöä: 1 717
Tuomari: Grzegorz Gilewski, Puola
Maali 40' Strati Iliev Raportti Red card.svg 75' Lucian Sânmărtean

24. kesäkuuta 2001
1. kierros
Gloria Bistrița Romanian lippu 2–1 Suomen lippu FC Jazz Stadionul Gloria, Bistrița
Yleisöä: 7 000
Tuomari: Darko Ceferin, Slovenia
Maali 20' Ion Ceausu
Maali 78' Vasile Popa
Raportti Red card.svg 14' Marko Koivuranta
Maali 58' Miika Juntunen
FC Jazz jatkoon vierasmaalisäännön perusteella yhteismaalein 2–2.


1. heinäkuuta 2001
2. kierros
Paris Saint-Germain Ranskan lippu 3–0 Suomen lippu FC Jazz Stadium Muncipal, Toulouse
Yleisöä: 3 600
Tuomari: Ivan Novak, Kroatia
Maali 19' Laurent Robert
Maali 57' Laurent Robert
Maali 71' Laurent Robert

8. heinäkuuta 2001
2. kierros
FC Jazz Suomen lippu 1–4 Ranskan lippu Paris Saint-Germain Porin stadion, Pori
Yleisöä: 3 803
Tuomari: Athanassios Briakos, Kreikka
Maali 54' Miika Juntunen Maali 20' Jay-Jay Okocha
Maali 32' Laurent Robert
Maali 62' Jay-Jay Okocha (rp)
Maali 73' Gael Hiroux
Paris Saint-Germain jatkoon yhteismaalein 7–1.

Kansainvälisiä ystävyysotteluita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


3. elokuuta 1984
50-vuotisjuhlaottelu
Porin Pallo-Toverit Suomen lippu 1–2 Neuvostoliiton lippu Dynamo Tbilisi Musan kenttä, Pori
Yleisöä: 500
Tuomari: Olavi Fast, Suomi
Maali 10' Jarmo Manninen Maali 4' Malkhaz Arziani
Maali 85' Grigol Tsaava


27. heinäkuuta 1994
60-vuotisjuhlaottelu
FC Jazz Suomen lippu 0–1 Englannin lippu Ipswich Town Porin stadion, Pori
Yleisöä: 3 040
Tuomari: Tapio Yli-Karro, Suomi
Raportti Maali 21' Simon Milton

Tunnettuja entisiä pelaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuran tunnukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jazzvanhatlogot.jpeg

PPT:llä ja FC Jazzilla on historiansa aikana ollut viisi erilaista logoa. Ensimmäinen oli käytössä 1930-luvulta 1960-luvulle. Seuraavaa versiota käytettiin 1980-luvun alkuun ja viimeinen PPT-logo toimi seuran tunnuksena vuoteen 1991 asti. Nykyinen Jazzin logo on mainosgraafikko Kimmo Turtiaisen vuonna 1992 suunnittelema. FC Jazz-junioreilla oli vuosina 2005–2009 käytössä oma tunnuksensa, mutta 2010 seura palasi jälleen perinteiseen Jazz-logoon.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pelaajat FC Jazz. Viitattu 14.4.2014.
  2. a b c d e Tuominen, Markku: "Palloilun poluilla taivallettu 50 vuotta". Porin Pallo-Toverit ry 1985. Viitattu 21.10.2013.
  3. Porilaista jalkapallohistoriikkia 1960-1979. Viitattu 7.10.2012.
  4. Lahtinen Esko S.; Malmberg, Kirsti; Meri, Heikki; Salopuro,Kaija; Suomalainen, Ilkka: "Jalkapallokirja 1983". Suomen Palloliitto, 1983. ISBN 951-9392-03-3. Viitattu 21.10.2013.
  5. a b c d e f g "Porin Pallo-Toverit 1934–1991". Firman perinnetoimikunta 2010. viitattu 21.10.2013.
  6. Piirin maaottelupelaajat 1947-2005 Suomen Palloliiton Satakunnan piiri. Viitattu 21.10.2013.
  7. Lahtinen, Esko S.; Malmberg, Kirsti; Sainio, Iris: "Jalkapallokirja 1989". Suomen Palloliitto, 1989. ISBN 951-9392-30-0. Viitattu 21.10.2013.
  8. Finland Cup 1988. The Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 8.2.2013
  9. "PPT:n vahvistus onkin raihnainen?" Satakunnan Työ, huhtikuu 1988. Viitattu 21.10.2013.
  10. "Kymäläinen jatkaa PPT:n valmentajana?" Satakunnan Kansa 23.11.1988. Viitattu 21.10.2013.
  11. Lahtinen, Esko S.; Malmberg, Kirsti; Sainio, Iris: "Jalkapallokirja 1990". Suomen Palloliitto, 1990. ISBN 951-9392-37-8. Viitattu 21.10.2013.
  12. Marek Sadowski 90minut. Viitattu 6.10.2012.
  13. Kazimierz Putek 90minut. Viitattu 6.10.2012.
  14. "Antti Sumiala Anderlechtiin". Futari 5/1990. Viitattu 21.10.2013.
  15. "PPT sai mitä ansaitsi", Futari 8/1990 (s. 30). Viitattu 21.10.2013.
  16. Finland Cup 1991. The Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 6.10.2012.
  17. a b Verovirasto hakee FC Jazzia konkurssiin 7.2.2003. MTV3. Viitattu 8.2.2013.
  18. a b FC Jazz konkurssiin 4.3.2005. MTV3. Viitattu 8.2.2013.
  19. FC Jazzin nimi ja logo tekevät paluun 15.2.2010. Porin Sanomat. Viitattu 8.2.2013.
  20. Jouni Joensuu FC Jazzin johtoon 1.8.2011. YLE Urheilu. Viitattu 8.2.2013.
  21. Matti Santahuhta on FC Jazzin päävalmentaja 5.10.2011. Radio Pori. Viitattu 8.2.2013.
  22. FC Jazz hankki neljä uutta pelaajaa – Tavoitteena nousu Ykköseen 14.12.2012. Kymppipaikka. Viitattu 20.10.2013.
  23. FC Jazz pestasi kroatialaisen taitajan 14.8.2013. Yle Uutiset. Viitattu 20.10.2013.
  24. Former UW Soccer Player invited to play for the FC Jazz in Pori, Finland! 8.8.2013. University of Washington – Department of Scandinavian Studies. Viitattu 20.10.2013.
  25. Tashan Adeyinka saapuu AC Oulusta vahvistamaan FC Jazzin hyökkäystä 5.8.2013. Yle Uutiset. Viitattu 20.10.2013.
  26. FC Jazz varmisti lohkovoittonsa 8.9.2013. Satakunnan Kansa. Viitattu 20.10.2013.
  27. EIF haki 2-2-tasapelin Jazzin vieraana 13.10.2013. Suomen Palloliitto. Viitattu 20.10.2013.
  28. Festen kom av sig 19.10.2013. Västra Nyland. Viitattu 20.10.2013.
  29. Jazz kaatui RoPS:lle saappaat jalassa 20.5.2013. Suomen Palloliitto. Viitattu 20.10.2013.
  30. Korkein oikeus - KKO:2006:44 19.5.2006. Korkein oikeus. Viitattu 8.2.2013.
  31. PPP – Journey to the Glory Porin Pallo-Pojat. Viitattu 8.2.2013.
  32. Satakunnan Vitonen 2013 Suomen Palloliiton Satakunnan piiri. Viitattu 5.11.2013.
  33. a b c Seuran esittely FC Jazzin kotisivut. Viitattu 15.2.2013.
  34. TPS:n A-juniorit selvin numeroin varsinaiseen SM-sarjaan 12.4.2013. Turun Palloseura. Viitattu 5.11.2013.
  35. Pori Cupin kotisivut. Viitattu 15.2.2013.
  36. Liikunnan Riemu nousi liigaan 11.3.2013. Suomen Palloliitto. Viitattu 20.10.2013.
  37. Pori Futsal edustamaan Poria Futsal Ykkösessä 19.9.2013. Radio Pori. Viitattu 20.10.2013.
  38. Ykkösen nousukarsintaa seurasi jättiyleisö Porissa 14.10.2013. SuomiFutis. Viitattu 5.11.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]