Tampereen Ilves (jalkapallo)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ilves
Ilveksen tunnus
Perustettu 1931
Kaupunki Suomen lippu Tampere, Suomi
Kotikenttä Tammelan stadion
Puheenjohtaja Ari Mäntyniemi
(jalkapallojaoksen pj)
Valmentaja Mika Malinen (miehet)
Rami Rosenberg (naiset)
Sarja Ykkönen (miehet)
Naisten Ykkönen (naiset)
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Kotipeliasu
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Vieraspeliasu
Mitalit
Miesten jalkapallo
Mestaruussarja (nyk. Veikkausliiga)
Kultaa Kultaa Mestaruussarja 1983
Hopeaa Hopeaa Mestaruussarja 1985
Pronssia Pronssia Mestaruussarja 1984
Suomen Cup
Kultaa Kultaa Suomen Cup 1979
Kultaa Kultaa Suomen Cup 1990
Hopeaa Hopeaa Suomen Cup 1977
Hopeaa Hopeaa Pikkufinaali 2010

Ilves on tamperelainen jalkapalloseura ja osa samannimistä yleisseuraa. Ilveksen jalkapallojaoston jäsenmäärä on noin 4 800 henkeä, joista pelaajia on noin 3 900.[1] Seuran miesten edustusjoukkue pelaa kaudella 2013 Miesten Ykkösessä ja miesten kakkosjoukkue Tampereen piirin vitosessa. Naisten edustusjoukkue pelaa puolestaan Naisten Ykkösessä, myös Ilves-Pallo lukeutuu naisten edustusjoukkueisiin.[2] Ilveksen miehet ovat voittaneet Suomen-mestaruuden 1983, SM-hopean 1985, SM-pronssin 1984 ja Suomen Cupin mestaruuden 1979 ja 1990. Näiden lisäksi Ilves on voittanut Nesteen maalimaljan vuosina 1986 ja 1987.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensi vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilves perustettiin jalkapalloseuraksi Tampereella vuonna 1931 Niilo Tammisalon voimin. Alkuvuosina toiminta keskittyi Tampereen lyseon ympärille ja menestys tulikin käytännössä lyseon oppilaiden voimin. 1940-luvulla joukkueen voimahahmoina olivat mm. myöhemmin Ilves-Kissoissa Suomen mestaruuden voittaneet Matti Laine ja Esko Valkama, sekä Aarne Honkavaara ja Pentti Isotalo, jotka tulivat keräämään menestystä myös jääkiekossa.

Alkuvuosien paras menestys tuli junioreiden mukana, jotka eivät hävinneet ainoatakaan ottelua vuonna 1935. Samaiset juniorit olivat nousseet edustusjoukkueen rinkiin 1940-luvun alussa, jolloin Ilves pelasi lähes tappioitta maakuntasarjassa. Vuoden 1945 Mestaruuskilpailussa Ilves kaatoi Tampereen Palloilijat maalein 4–3, mutta kaatui TUL:in mestarijoukkue TPV:lle. Ottelussa tehtiin myös Ilveksen yleisöennätys 1352 maksanutta katsojaa.

Vuoden 1946 keväällä pelattiin todellinen kuoleman kamppailu, kun maakuntasarjan viimeisellä kierroksella kohtasivat Ilves ja Ilves-Kissat. Ilves-Kissat johtivat sarjaa Ilveksen ollessa vain yhden pisteen jäljessä, joten dramaattisessa ottelussa ratkaistiin Suomisarjaan nouseva joukkue. Ilves joutui pelaamaan 1–0-tappioasemassa vajaalla miehityksellä Jussi Linkosuon murtaessa ottelun aikana jalkansa. Ilves nousi vielä nousutaisteluun Aarne Honkavaaran tasoituksella ja ottelun lopussa tarjottiin vielä hyvää mahdollisuutta Ilvekselle tuomitulla rangaistuspotkulla. Honkavaara ampui rangaistuspotkun Ilves-Kissojen maalivahtia Niilo Karjalaista. Pallo palasi kuitenkin Honkavaaralle joka ei toistamiseen epäonnistunut. Tuomari tulkitsi kuitenkin tilanteen niin, että pallo olisi palautunut maalitolpasta ja hylkäsi maalin.

Lisäksi Ilves pelasi ensimmäisen kansainvälisen jalkapallo-ottelunsa tanskalaista Boldklubben 1903:ia (nyk. FC Kööpenhamina) vastaan vuonna 1946, jonka Ilves hävisi 3–0. Päätoiminen jaostotoiminta hiipui vuoden 1947 jälkeen, vaikkakin Ilves pelasi vielä mm. 1950-luvulla Tampereen piirin 3. luokassa sekä osallistui Suomen Cupiin 1960- ja 1970-luvuilla. Vuonna 1954 Ilves sijoittui 3. luokassa toiseksi ja nousi luokkaa ylemmäksi, mutta se ei tuonut suurta jalkapallobuumia vielä takaisin.

1970-luku ja nousu SM-sarjaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilves palasi täysipainoisesti jalkapalloon vuonna 1974 Tampereen Ilves-Kissojen ja Tampereen Palloilijoiden yhdistyttyä Ilvekseen. Valmentajaksi tuli jääkiekossa valmentajana toiminut ja TaYKS:ssä ylilääkärinä toiminut Raimo Vasama. Seurassa käynnistettiin myös Seppo Santasen johdolla jalkapallon harrastesarja, Ilves Futis-Liiga[3], josta on muodostunut Suomen suurin ns. kortteliliiga. Kolme vuotta myöhemmin Ilves varmisti nousunsa SM-sarjaan valmentaja Pertti Mäkipään ja kapteeni Markku Wacklinin johdolla ja pelasi Suomen pääsarjassa yhtäjaksoisesti vuodet 1979–1996[4].

Ilves aloitti kauden 1975 I divisioonassa hyvin. Aikaisemmin jääkiekkovalmentajana toimineen Raimo Vasaman harjoitusmetodit toimivat jalkapallossakin ja Ilves kamppaili jopa noususta mestaruussarjaan. Ilveksen pelikunnon sai kokea mm. Pyrkivä joka kaatui maalein 9–2 Raimo Kuuluvaisen ansiosta ja Ilves sijoittui kauden loputtua I divisioonan kolmanneksi, mestaruussarjan jäädessä vain yhden pisteen päähän. Kauden parhaimpina pelaajina olivat Hannu Hisso sekä 13 maalia tehnyt Raimo Kuuluvainen. Ilves paransi myös alkuaikojen yleisöennätystä, kun Ilves–Ponnistus-ottelua oli seuraamassa peräti 2599 katsojaa.

Kaudella 1976 Ilveksen valmentajaksi vaihtui Martti Halme apunaan Ossi Artimaa ja pelaajauraansa lopetteleva Pertti Mäkipää. Kausi päättyi I divisioonan neljänteen sijaan Heikki Hyysalon 13 maalista huolimatta. Kaikkien yllätykseksi Ilves selviytyi Suomen Cupin finaaliin, mutta kaatui Lahden Reippaalle maalein 2–0. Kauden päätyttyä joukkue koki radikaaleja pelaajamuutoksia Erkki Vihtilän siirryttyä vuodeksi Reippaaseen, Heikki Hyysalon ja Mikko Lammen SePS:iin, sekä Martti Kuuselan FinnPaan.

Ilves lähti kaudelle 1977 nuorella ja täysin opiskelijapainotteisella joukkueella. Vahvana kotijoukkueena Ilves hävisi ainoastaan kahdesti Tampereella ja sijoittu kauden päätteeksi viidenneksi. Kauden parhaimpana maalintekijänä kunnostautui jälleen Raimo Kuuluvainen 17 osumallaan, joka oli samalla koko I divisioonan paras maalintekijä.

Kaudeksi 1978 ja päävalmentajaksi nousi pelaajauransa päättänyt Pertti Mäkipää, jonka aisaparina toimi tuleva mestarivalmentaja Jussi Ristimäki. Ilvekseen siirtyivät myös Tampereelle palannut Harri Holli ja Jari Niinimäki. Ilveksen edelliskausien nuorennusleikkaus tuli olemaan myös tärkeässä roolissa, sillä nuoret pelaajat kehittyivät vastuun kasvaessa. Vaikka Ilves oli kauden aikana murskaava kaatamalla Grankulla IFK Fotbollin 7–0 ja MyPan 5–0 tultiin nousukamppailu käymään kolmen seuran: Ilveksen, Sepsi-78:n ja Kotkan Työväen Palloilijoiden kesken. Ilveksen ja Sepsi-78:n välinen nousukamppailu ratkesi 26. syyskuuta 1978 Seinäjoella pelatussa ottelussa, jonka Ilves voitti Juha Ojasen maalilla. Ilves nousi mestaruussarjaan I divisioonan voittajana yhdessä Kotkan Työväen Palloilijoiden kanssa.

1979 oli Ilveksen ensimmäinen kausi SM-sarjassa. Joukkue aloitti kauteen valmistauduttiin huolella aloittamalla harjoitukset jo marraskuussa 1978. Ilves pelasi talvella 15 harjoitusottelua, joiden maaliero oli lupaava 40–15. Joukkueen keski-iän ollessa 22,5 vuotta joukkueen kokenutta kaartia edustivat Harri Holli, Pertti Peltonen ja Markku Wacklin. Ennen varsinaisen SM-sarjan käynnistymistä pelattiin jo Suomen Cupia. Cup alkoi Ilveksen osalta varsin lupaavasti kun hallitseva Cup-mestari Valkeakosken Haka kaatui 2–1. Varsinainen SM-sarja ei käynnistynyt kuitenkaan yhtä hyvin ja Ilves ajautui karsintasarjaan. Ilves välttyi kuitenkin putoamiselta varmistamalla sarjapaikan jo ennen karsintasarjan päättymistä. Alavireisestä kaudesta huolimatta Ilveksen katsojakeskiarvo hipoi 3000 silmäparia. Kausi ei kuitenkaan päättynyt sarjapaikan varmistamiseen, sillä Ilves oli yhä Suomen Cupissa mukana. Ilves selvitti tiensä Suomen Cupin finaaliin jo toisen kerran historiansa aikana kaatamalla HJK:n 2–1 Esa Vuorisen ja Raimo Kuuluvaisen maaleilla. Suomen Cupin finaalissa vastaan asettui Turun Palloseura, jonka Ilves kaatoi Olympiastadionilla maalein 2–0. Suomen Cupin mestaruus ja siitä saatu 30 000 markan palkintoraha, sekä europaikka oli alkua 1980-luvun menestykselle.

Menestyksekäs 1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luku oli Ilveksen kulta-aikaa, jolloin seura saavutti muun muassa yhden Suomen-mestaruuden (1983) ja kaksi Suomen cupin mestaruutta (1979 ja 1990) sekä pelasi useana vuonna eurocupeissa. Pitkään kakkosvalmentajana toiminut Jussi Ristimäki pestattiin joukkueen päävalmetajaksi kolmen vuoden sopimuksella. Ilves voitti kaudella 1983 valmentaja Jussi Ristimäen ja maalitykki Ari Hjelmin johdolla Suomen mestaruuden. Samalla kaudella saatiin myös Ilveksen yleisöennätys, jolloin Ilves–KPV-ottelua seurasi Ratinassa 15 000 silmäparia. Vuonna 1984 Ilves sijoittui kolmanneksi ja oli lähellä uusia Suomen-mestaruuden seuraavalla kaudella. 1985 Ilves selvisi loppuotteluun, jonka se hävisi loppuottelussa HJK:lle, vaikka voittikin ensimmäisen osaottelun 1–0. Vuotta myöhemmin (1984) Ratinassa oli yleisöä 24 000, kun Ilves kohtasi italialaisen Juventuksen Euroopan cupin ottelussa.

Ari Hjelmin lähdettyä Saksaan Stuttgarter Kickersiin 1988 taittui myös Ilveksen menestys ja kaudella 1989 Ilves sijoittui SM-sarjassa kuudenneksi.

1990-luku ja talousvaikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Futisliigan ensimmäisellä kaudella 1990 Ilvestä valmensi jälleen Jussi Ristimäki, mutta Ilves ei selviytynyt runkosarjan loppukierroksille, vaikka Ilves sai mukaan Suomeen palanneen Hjelmin. Marek Czakon maalikuninkuudesta[5] huolimatta kausi päättyi yhdeksänteen sijaan. Vuosi päättyi kuitenkin voitokkaasti Ilveksen kaataessa Suomen cupin finaalissa mestari-HJK:n 2–1.

Kaudella 1991 Ilvestä valmensi skotlantilainen Ian Crawford. Ari Hjelmin 16 maalin ansiosta Ilves taisteli mitaleista ja oli kolmanneksi viimeisellä kierroksella vain kaksi pistettä sarjaa johtavaa Kuusysiä jäljessä. Kahden viimeisen kierroksen vierastappio ja kotitasapeli pudotti Ilveksen loppusijoituksen kuitenkin kuudenneksi. Veikkausliigan lisäksi Ilves pelasi Cup-voittajien Cupissa ja eteni toiselle kierrokselle pudottamalla Pohjois-Irlantilaisen Glenavonin vierasmaalisäännön turvin. Toisella kierroksella vastaan asettui AS Roma. Ilves pelasi kunniakkaan 1–1-tasapelin Tampereella, mutta AS Roma oli kotonaan parempi maalein 5–2.

Kaudella 1992 Ilves pelasi Ilves-fanien kauhistukseksi keltaisen pelipaidan sijasta sponsorin punaisella värillä.[5] Joukkue vahvistui maajoukkuepelaajilla Markus Törnvallilla sekä Kari Rissasella, mutta kausi sujui kuitenkin alavireisesti. Toista kauttaan Ilvestä valmentanut Ian Crawfordille sai väistyä neljän ottelun tappioputken jälkeen, kun maajoukkueveteraani Esko Ranta tarttui ruoriin. Ilves varmisti kolmen viimeisen ottelun loppukirillä liigapaikan seuraavalle kaudelle.

Ilves siirtyi vuonna 1993 kolkosta Ratinasta tunnelmalliselle Tammelan stadionille.[5] Ilveksen pelaajistossa tapahtui merkittäviä muutoksia, kun nimimiehet suuntasivat muihin seuroihin. Myös Ari Hjelm vaihtoi seuraa siirtyen pelaamaan ammattilaisena Saksaan. Joukkuetta valmentanut Matti Paatelainen väistyi kauden puolessa välissä Markku Wacklinin tieltä, mutta Ilves joutui silti karsintasarjaan. Karsintasarjassa Ilveksen taakse jäivät Kajaanin Hakan sekä Kontulan Urheilijat ja Ilves säilytti edelleen paikkansa Veikkausliigassa.

Kaudella 1994 Ilves pelasi jälleen perinteisellä keltaisella peliasulla Markku Wacklinin jatkaessa valmentajana. Kausi lupasi Ilvekselle paljon, kun Valeri Popovitš ja Oleg Ivanov siirtyivät Ilvekseen. Näiden lisäksi Ari Hjelm palasi Saksasta Tampereelle. Liigakausi alkoi kuitenkin heikosti, ja vielä heikommin meni Ilveksen talouspuoli. Popovitš ja Ivanov oli myytävä kesän päätteeksi Hakaan ja kausi päättyi jälleen putoamistaisteluun. Viimeisten kierrosten loppukiri piti Ilveksen lopulta FC Oulun ja KuPSin edellä ja Ilves pysyi kuin pysyi Veikkausliigassa.

Kauden 1995 kynnyksellä Ilves koki jälleen pelaajamenetyksiä Ari Hjelmin siirtyessä HJK:hon, maalivahti Teuvo Moilanen FF Jaroon ja valmentaja Wacklinin lähtiessä Kotkaan. Wacklinin lähtiessä valmentajaksi ryhtyi Ilveksen entinen pelaaja Esa Kuusisto. Kuusiston valmentama Ilves pysytteli lähes koko kauden ylemmässä keskikastissa. Maalitykki Hjelmin siirtymistä paikkaamisessa onnistui nuori keskikenttäpelaaja Miikka Kajander. Kajander laukoi kauden aikana peräti 13 maalia ja valittiin Vuoden liigatulokkaaksi. Heikko taloustilanne ei kuitenkaan parantunut ja Kajander myytiin kauden päätteeksi Ruotsiin. Kaudella 1996 Ilves oli jälleen kaupungin valtias TPV:n pudottua edelliskautena Miesten Ykköseen. Kaupungin valta-asemasta huolimatta Ilveksen taistelulle nousi seinä vastaan, kun liigaa supistettiin kahdella joukkueella. Putoamissarjassa Ilves jätti taakseen MP:n ja Hakan, mutta liigajoukkueiden vähentämisen seurauksena Ilves ei säilyttänyt paikkaansa Veikkausliigassa.

Vuonna 1997 joukkuetta valmensi Ilveksen entinen pelaaja Arto Uimonen. Myös peliuransa lopettanut Ari Hjelm palasi seuraan managerin roolissa ja Harri Holli puolestaan joukkueenjohtajaksi. Ilves r.y. aloitti III-divisioonassa FC Ilveksen kakkosjoukkueena. Joukkueen tavoitteena oli saada kehittyvät parikymppiset pysymään seurassa vaikka edustuksessa ei aukenisi mahdollisuutta pelata. Joukkueiden välille solmittiin Palloliiton sääntöjenmukainen farmisopimus keväällä 1997 ja valmentajana toimi Veijo Visuri.

Vuonna 1998 talousvaikeuksien seurauksena Ilveksen miesten edustusjoukkue lopetti toimintansa ja muuttui Tampere Unitediksi. United oli aluksi Ilveksen ja Tampereen Pallo-Veikkojen yhteistyöprojekti, mutta TPV vetäytyi fuusiosta. United peri Ilveksen paikan Ykkösessä ja nousi heti ensimmäisen kauden jälkeen Veikkausliigaan. Vuonna 2000 Ilves teki yhteistyösopimuksen Kakkosessa pelanneen Duck Park Rangersin kanssa ja joukkue pelasi kaudesta 2001 Ilveksen nimellä ja väreissä. Sorsapuiston Ilves nimeä kantanut joukkue toimi aina vuoteen 2004 saakka, jolloin nimeksi tuli Ilves FS joukkueen keskityttyä ainoastaan futsaliin[6] ja KOO-VEE otti Ilveksen sarjapaikan. Ilveksen jalkapallojaosto jatkoi kuitenkin toimintaansa junioritoiminnan ja naisten edustusjoukkueen kanssa.

Ilves 2000-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tommi Malinen kotiyleisön edessä 2010.

Ilveksen miesten edustusjoukkue teki varsinaisen paluun syksyllä 2007, jolloin Ilves ry:n alainen joukkue sai suunnitellusti Kooveeltä paikan Kakkosesta.[7] Ilves aloitti Kakkosessa kaudella 2008 ja taustahenkilöt määrittivät joukkueen tavoitteeksi nousta Ykköseen 1–3 vuodessa.

Ilves sijoittui Veijo Visurin johdolla kaudella 2008 Kakkosen B-lohkon viidenneksi ja kaudella 2009 kolmanneksi. 247 pääsarjaottelua pelannut Jussi Kuoppala teki myös paluun Ilvespaitaan kaudella 2009.[8] Lokakuussa 2009 Ilves ja Valeri Popovitš solmivat kahden vuoden sopimuksen. Valeri Popovitš toimii Ilveksessä pelaajavalmentajan roolissa ja sopimus sisältää myös option yhdestä lisävuodesta.[9] Popovitš toimii edustusjoukkueen lisäksi Ilveksen Futis Akatemiassa (IFA), talenttiryhmissä sekä jalkapallokouluissa valmentajana.[10] Popovitšin sopimuksen jälkeen Ilveksen pelaajistoon liittyi lisää nimekkäitä pelaajia. Ilveksen kasvatti ja entinen liigapelaaja Jussi Kotilahti oli ensimmäinen,[11] ja keväällä 2010 Henri Scheweleff siirtyi Tampere Unitedista Ilvekseen.[12]

Kaudella 2010 Ilves voitti oman lohkonsa B, ja selvisi Kakkosen nousukarsintoihin.[13] Kolmen joukkueen karsintasarjassa se kuitenkin hävisi ottelunsa HIFK:ta ja rovaniemeläistä FC Santa Clausia vastaan jääden lohkon viimeiseksi.[14] Avausottelua HIFK:ta vastaan saapui katsomaan Tammelan ennätysyleisö – 2 136 silmäparia. HIFK voitti ottelun Ilves-kasvatti Petri Heinäsen neljännen lisäaikaminuutin osumalla 1–2.[15] Vieraissa pelatussa kohtalonottelussa FC Santa Clausia vastaan Ilves kärsi 3–5-tappion, mikä merkitsi nousuhaaveen lopullista romuttumista.[16] Ilves eteni myös Suomen Cupissa aina 7.kierrokselle jossa vastaan asettui Turun Palloseura, jonka TPS vei maalein 2–1. Ilves raivasi tiensä kuitenkin Suomen Cupin pikkufiinaaliin.

Jari Niemi Ilveksen ja TPV:n paikalliskamppailussa.

Toni Hevonkorpi nousi kaudella 2011 80-juhlavuottaan viettävän Ilveksen pelaavaksi kakkosvalmentajaksi Janne Sallin lopettaessa uransa. Ilves kohtasi 15. heinäkuuta 80-vuotisjuhlaottelussaan englantilaisen ja Englannin Ykkösliigassa pelaavan Leyton Orientin. Juhlaottelu pelattiin Tammelan stadionilla 2464 katsojan edessä, jonka Leyton Orient voitti maalein 2–3.[17][18] Juhlaottelun jälkeen Ilves julkisti uuden strategian vuosille 2011–2016. Stratefian tavoitteena on että Ilves pelaa Miesten Ykkösessä viimeistään 2013 ja liigassa jo vuonna 2015.[19] Samalla perustettiin Ilves Edustus Oy, jonka toimitusjohtajaksi pestattiin Toni Hevonkorpi. Ilves Edustus Oy:n hallitukseen nousi puolestaan Tomi Erola, Petri Ojala, Markku Lehtola, Ari Ruuth ja Harri Talonen.[20] Kesällä 2011 Ilves julkisti sopimuksen 6 Suomen mestaruutta voittaneen ja 23 A-maaottelua pelanneen Jari Niemen kanssa. Niemen sopimus kattaa kaudet 2011 ja 2012.[21][22] Jari Niemi debytoi Ilveksen paidassa 3. elokuuta paikallisottelussa TPV:tä vastaan, jonka Ilves voitti 2713 katsojan edessä.[23] Junioripuolella Tampereen Piirin Ilves ja HJS aloittivat yhteisen seuraotteluntapahtuman, jossa vuosittain kohtaavat kaikki seurojen ikäluokat.

Kausi 2010 jäi Valeri Popovitsin viimeiseksi päävalmentajakaudeksi Mika Malisen astuttua päävalmentajaksi. Malisen lisäksi kauden 2012 valmentajiksi ryhtyi Mikko Kaven sekä Topi Priha[24][25].

Ilves esitteli syksyllä 2011 seuran viisivuotisstrategian, jonka tavoitteina edustusjoukkue pelaa Ykköstä kaudella 2013 ja Veikkausliigaa kaudella 2015. Toimintaa tukemaan perustettiin Ilves Edustus Oy, jonka hallituksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin managerina toimina Tomi Erola, sekä toimitusjohtajaksi Toni Hevonkorpi[19]. Osakeyhtiön lisäksi Ilveksen kakkosjoukkue aloittaa Tampereen piirin Kutosen kolmoslohkossa. Kaudelle 2012 edustusjoukkueen uudeksi päävalmentajaksi ryhtyi seuran entinen pelaaja ja juniorivalmentaja Mika Malinen. Malisen lisäksi kauden 2012 valmentajiin kuuluu Mikko Kaven sekä Topi Priha. Joukkueenjohtajina toimii puolestaan Leena Mäkelä sekä entinen Ilvespelaaja Seppo Nikkilä[26] Kapteeniksi valittu[27] Toni Kallio[28] ja Gustav Långbacka[29] tuovat uusina pelaajina puolestaan maajoukkue, sekä liigakokemusta. Kauden 2012 jälkeen Ilves nousi Ykköseen.

Stadion[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammelan stadion
Pääartikkeli: Tammelan stadion

Ilves pelaa kotiottelunsa Tammelan stadionilla.

Tammelan pallokentä avattiin käyttöön vuonna 1931 ja sen ensimmäinen katsomo valmistui kuusi vuotta myöhemmin 1937[30]

Silloinen pallokenttä laajennettiin stadioniksi 90-luvun alussa rakentamalla nykyiset katsomot. Vuonna 2002 stadionin katsomoihin asennettiin Hakametsän jäähallin käytöstä poistetut 3100 numeroitua kuppi-istuinta. Ennen asennusta A-katsomo veti 1262, B-katsomo 1500, C- ja D-katsomot kumpikin 864 sekä E-katsomo 84 ja F-katsomo 118 katsojaa. Stadionin ilmoitettu kapasiteetti on 5040, mutta stadionin kunnon vuoksi todellinen kapasiteetti on ilmoitettua pienempi. Katsomoiden lisäksi kentän laidalle kulmiin (paitsi B- ja C-katsomoiden väliin), erityisesti A- ja F-katsomoiden väliin, olisi mahdollisuus myydä seisomalippuja. Stadionilla on 1200 luxin vahvuinen valaistus. Stadionin valaistus kattaa ns. liigalisenssin kriteerit, mutta kentältä puuttuu lämmitys sekä mm. yleisön saniteettitilat ja pelaajien sekä tuomareiden pukukoppijärjestelyt eivät täytä liigakelpoisuusehtoja.

Tunnukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Värit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilveksen perinteiset värit ovat keltainen ja vihreä. Keltainen väri on toiminut joukkueen peliasuissa kotivärinä, kun vihreää on käytetty vierasvärinä. Kaudella 1992 Ilveksen peliasu oli poikkeuksellisesti punainen pääsponsorin tahdon mukaisesti, tämä aiheutti myös suurta vastustusta seuran fanien keskuudessa. Ilves on pelannut myös valkoisella peliasulla.

Nykyään Ilves pelaa kotiottelunsa keltaisessa paidassa, vihreissä housuissa ja keltaisissa sukissa. Vara- ja vierasasuna on kokovihreä peliasu. Maalivahdit käyttävät pääasiassa mustaa tai harmaata peliasua.

Kannattajatoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilveksen kannattajat heinäkuussa 2010.

Ilveksellä on ollut sen historian aikana monenlaista kannattajatoimintaa. 1970-luvun lopulla toiminta alkoi organisoitua ja Ilveksen huutosakiksi nimetty ryhmä seurasi Ilveksen nousua SM-sarjaan. Ilveksen kannattajat olivat näkyvästi esillä myös 1990-luvun lopulla perustaen kannattajayhdistyksen. Kannattajayhdistyksen tarkoituksena oli tukea talousvaikeuksissa polkenutta FC Ilvestä taloudellisesti. Nykyisin Ilveksen kannattajat kokoontuvat Tammelan stadionin itäpäätyyn jossa faniporukka kulkee nimellä "Niilon Pojat".

Saavutuksia sekä tilastoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1 Suomen-mestaruus: 1983
    • 1 Suomen-mestaruushopea: 1985
    • 1 Suomen-mestaruuspronssi: 1984
  • 2 Suomen cupin mestaruutta: 1979 ja 1990
    • 1 Suomen cupin hopea: 1977
    • 1 Suomen cupin pikkufinaalin hopea: 2010
  • 2 Nesteen maalimalja: 1986 ja 1987
  • 1 osallistuminen Euroopan cupiin: 1984
  • 2 osallistumista Cup-voittajien cupiin: 1980 ja 1991
  • 1 osallistuminen UEFA Cupiin: 1986

Ilves Euroopassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Kilpailu Vastustaja Tulos
1980 Cup-voittajien cup Alankomaiden lippu Feyenoord 1–3, 2–4
1984 Euroopan Cup Italian lippu Juventus 0–4, 1–2
1986 UEFA Cup Skotlannin lippu Glasgow Rangers 0–4, 2–0
1991 Cup-voittajien cup Pohjois-Irlannin lippu Glenavon 2–3, 2–1
1991 Cup-voittajien cup Italian lippu AS Roma 1–1, 2–5

Ilves SM-tasolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaudet 18 (1979–1996)
  • Ottelut 478
  • Voitot 178
  • Tasapelit 116
  • Tappiot 184
  • Tehdyt maalit 771
  • Päästetyt maalit 765
  • Pisteet 522

(Vuodesta 1991 lähtien voitosta on saanut kolme pistettä)

Eniten yhdessä kaudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tehtyjä maaleja SM-tasolla 63 (1983, 29 ott.), Ykkösessä 51 (1978, 22 ott.) Kakkosessa 84 (2012, 27 ott.)
  • Tehtyjä maaleja/ottelu SM-tasolla 2,2 (1983), Ykkösessä 2,32 (1978), Kakkosessa 3,11 (2012)[31]
  • Päästettyjä maaleja 57 (1982, 29 ott), Ykkösessä 38 (2013 27 ott.)
  • Päästettyjä maaleja/ottelu 2,5 (1993), Ykkösessä 1,41 (1977)
  • Voittoja SM-tasolla 17 (1983, 29 ott.), Ykkösessä 13 (1975 ja 1978, 22 ott.) Kakkosessa 22 (2012, 27 ott.)
  • Tasapelejä SM-tasolla 12 (1991, 33 ott.), Ykkösessä 8 (2013 27 ott.)
  • Tappioita 18 (1992, 33 ott.), Ykkösessä 8 (1976 22 ott. 2013 27 ott. 2014 27 ott.)
  • Pisteitä/ottelu SM-tasolla 1,41 (1983), Ykkösessä 1,57 (1979), Kakkosessa 2,6 (2012)[31]

Yhdessä ottelussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tehtyjä maaleja SM-ottelussa 8 (Ilves–RoPS 8–2 24.4.1983)
  • Tehtyjä maaleja Ykkösessä 10 (Ilves-FC Viikingit 10-0 (5-0) 4.10.2014)[32]
  • Tehtyjä maaleja Kakkosessa 10 (MuSa–Ilves 2–10 (1–4) 21.8.2011) [33]
  • Tehtyjä maaleja Suomen Cupissa 8 (FC Boda–Ilves 0–8 22.4.2010)[34]
  • Päästettyjä maaleja 7 (Reipas–Ilves 7–1, 17.6.1990)
  • Maaleja, molemmat joukkueet 12 (MuSa–Ilves 2–10 (1–4) 21.8.2011) [33]
  • 6 maalia Miki Sipiläinen (Kakkonen: MuSa–Ilves 2–10 (1–4) 21.8.2011) [33]
  • 4 maalia Ari Hjelm (SM-sarja: Ilves–OTP 7–0 13.8.1986)
  • 4 maalia Miki Sipiläinen (Suomen Cup: FC Boda–Ilves 0–8 22.5.2010)[34]
  • Suurin voitto SM-sarjassa 7–0 (MP 3.5.1981, OPS 1.8.1982, OTP 13.7.1986)
  • Suurin voitto Suomen Cupissa 0–8 (FC Boda–Ilves 22.4.2010)[34]
  • Suurin voitto Ykkösessä 10-0 (Ilves-FC Viikingit 10-0 (5-0) 4.10.2014)[35]
  • Suurin voitto Kakkosessa 2–10 (MuSa–Ilves 2–10 (1–4) 21.8.2011) [33]
  • Suurin tappio SM-sarjassa 1–7 (Reipas 17.6.1990), 0–6 (KPV 22.8.1988, Reipas 7.8.1988, Haka 12.8.1993)
  • Nuorin maalintekijä, Gullit Zolameso, 15 vuotta (Ilves–MuSa 4–0, 1.6.2011)[36]

Yleisöennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisö Ottelu Päivämäärä Sarja
24 873 Ilves–Juventus 19.9.1984 Euroopan Cup
15 000 Ilves–KPV 9.10.1983 SM-sarja
9 172 Ilves–Koparit 15.9.1985 SM-sarja
9 058 Ilves–Haka 18.8.1985 SM-sarja
8 899 Ilves–Haka 28.6.1981 SM-sarja
8 000 Ilves–KuPS 1.5.1988 SM-sarja
5 000 Ilves–Haka 16.7.2014 Ykkönen[37]
4 758 Ilves–Haka 13.7.2013 Ykkönen[38]
3 841 Ilves–ÅIFK 20.10.2012 Ykkösen nousukarsinta[39][40]
3 211 Ilves–TPV 4.7.2012 Kakkonen[41]

Yleisökeskiarvot SM-tasolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Keskiarvo Suurin Vastustaja
1979 2293 3160 Haka
1980 2785 5006 Haka
1981 2766 8899 Haka
1982 2654 4543 Haka
1983 4087 15000 KPV
1984 2681 5627 Haka
1985 4070 9172 Koparit
1986 3443 4663 Haka
1987 3868 7481 MP
1988 3594 8000 KuPS
1989 3624 5400 Haka
1990 3168 4008 MP
1991 3144 4826 Haka
1992 2892 5125 TPS
1993 2415 4523 TPV
1994 1633 2848 TPV
1995 2214 4223 TPV
1996 1951 3773 HJK

Eniten maaleja SM-tasolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eniten maaleja I divisioonassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eniten maaleja II divisioonassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[31][43]

Eniten maaleja Suomen Cupissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijoitukset viime vuosilta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Sarja Sija O V T H TM–PM ME P
2008 Kakkonen Lohko B 5. 26 13 5 8 40–24 +16 44
2009 Kakkonen Lohko B 3. 26 14 3 9 40–30 +10 45
2010 Kakkonen Lohko B 1. 26 17 4 5 59–32 +27 55
2011 Kakkonen Lohko B 2. 26 18 2 6 69–32 +37 56
2012 Kakkonen Läntinen 1. 27 22 4 1 84–21 +63 70
2013 Ykkönen 4. 27 11 8 8 46–38 +8 41
2014 Ykkönen 3. 27 14 5 8 45–29 +16 47

Edustusjoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miesten edustusjoukkue kaudella 2014[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 18. elokuuta 2014. [44]
Nro Paikka Pelaaja
1 M Flag of Finland.svg Hilander, MikaMika Hilander
2 P Flag of Finland.svg Hynynen, AnttiAntti Hynynen
3 P Flag of Finland.svg Aho, HeikkiHeikki Aho
4 H Flag of Finland.svg Järvelä, TopiasTopias Järvelä
5 P Flag of Finland.svg Ojanperä, AnttiAntti Ojanperä
7 K Flag of Finland.svg Lindberg, ArtoArto Lindberg
8 P Flag of Finland.svg Vakkala, OlliOlli Vakkala
9 H Flag of Finland.svg Hjelm, JonneJonne Hjelm
10 H Flag of Finland.svg Petrescu, TomiTomi Petrescu
11 K Flag of Finland.svg Rantanen, KaarloKaarlo Rantanen
13 K Flag of Finland.svg Salonen, VilleVille Salonen
15 K Flag of Finland.svg Ala-Myllymäki, LauriLauri Ala-Myllymäki
16 P Flag of Finland.svg Miettunen, TatuTatu Miettunen
17 K Flag of Finland.svg Köse, IbrahimIbrahim Köse
Nro Paikka Pelaaja
18 K Flag of Finland.svg Uimonen, ValtteriValtteri Uimonen
19 K Flag of Finland.svg Juuti, JaakkoJaakko Juuti
20 H Flag of Kosovo.svg Grabovci, BeratBerat Grabovci
22 K Flag of Finland.svg Zolameso, GullitGullit Zolameso
23 H Flag of Finland.svg Lahtinen, MikaMika Lahtinen
25 K Flag of Finland.svg Lappalainen, AapoAapo Lappalainen
27 P Flag of Finland.svg Rantanen, JaakkoJaakko Rantanen
29 M Flag of Finland.svg Långbacka, GustavGustav Långbacka
32 M Flag of Finland.svg Kuusinen, AnttiAntti Kuusinen
33 H Flag of Poland.svg Wójcik, WojtekWojtek Wójcik
34 P Flag of Finland.svg Malundama, HenriHenri Malundama
40 H Flag of Finland.svg Jokinen, MattiMatti Jokinen

Edustusjoukkueen taustahenkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päävalmentajat ja kapteenit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päävalmentajat

 

Kapteenit

Entisiä pelaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Naisten SM-jalkapallo kaudella 2012[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalivahdit
1 Suomen lippu Paula Myllyoja
12 Suomen lippu Minna Kallio
30 Suomen lippu Krista Moisio
Puolustajat
3 Suomen lippu Madeleine Grankull
4 Suomen lippu Anniina Pohjoismäki
5 Suomen lippu Maria Alanko
19 Suomen lippu Veera Huotari
21 Suomen lippu Emmi Ristimäki
44 Suomen lippu Jemina Hietanen
Keskikenttäpelaajat
7 Suomen lippu Tiina Jukarainen
8 Suomen lippu Taru Kulju
9 Suomen lippu Elina Kortekangas
13 Suomen lippu Ada Nikkilä
14 Suomen lippu Meiju Pelvola
16 Suomen lippu Sanna Helle
18 Suomen lippu Lotta Toivio
24 Suomen lippu Jessi Hietanen
Hyökkääjät
6 Suomen lippu Johanna Salmijärvi
10 Suomen lippu Heidi Kollanen
11 Suomen lippu Annika Tossavainen
20 Suomen lippu Sini Ruponen
31 Suomen lippu Tanja Petäjä

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Matti Wacklin: Sydämenasiana Ilves. Tampere: Ilves ry, 2006. ISBN 952-92-0783-2
  • Soininen, Heidi; Tamminen, Juha: Jalkapallokirja 2009. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2009. ISSN 0787-7188.
  • Lahtinen, Esko S.; Malmberg, Kirsti; Soininen, Heidi: Jalkapallokirja 1995. Suomen Palloliitto, 1995. ISSN 0787-7188.
  • Lahtinen Esko S.; Malmberg, Kirsti; Meri, Heikki; Salopuro,Kaija: Jalkapallokirja 1984. Suomen Palloliitto, 1984. ISBN 951-9392-07-6.
  • Lahtinen, Esko S.; Malmberg, Kirsti; Meri, Heikki; Suomalainen, Ilkka: Jalkapallokirja 1979. Suomen Palloliitto, 1979.
  • Tomi Erola: Kausikirja 2009. Tampere: Ilves ry / miesten edustusjoukkue, 2009
  • Tomi Erola: Kausikirja 2008. Tampere: Ilves ry / miesten edustusjoukkue, 2008
  • FC Ilves: Kausikirja 1997. Tampere: Ilves ry / FC Ilves ry, 1997
  • FC Ilves: Kausikirja 1995. Tampere: Ilves ry / FC Ilves ry, 1995
  • Ilves: Kausikirja 1984. Tampere: Ilves ry , 1984
  • Ilves: Kausikirja 1979. Tampere: Ilves ry , 1979
  • P. Seppänen ja J. Runsas: Suomen Palloliiton Tampereen Piiri 60 vuotta Tampere: SPL Tampereen piiri ISBN 952-9841-27-2
  • P.Seppänen: "Suomen Palloliiton Tampereen Piiri 50 vuotta" Tampere: SPL Tampereen piiri ISBN 952-9841-99-X

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ilveksen jäsenistö Ilves ry. Viitattu 30.12.2009.
  2. Ilveksen toimintamalli Ilves ry. Viitattu 28.12.2009.
  3. http://ilves.fi/jasenisto.php
  4. http://www.urheilumuseo.fi/portals/47/veikkausliiga20v/seurat/ilves.htm
  5. a b c Ilves Veikkausliigan verkkonäyttely. Urheilumuseo. Viitattu 9.9.2010.
  6. Ilves FS Ilves FS. Viitattu 30.12.2009.
  7. Keltavihreät palaavat pelikentille Pirkanmaan Sanomat. Viitattu 07.09.2010.
  8. Kuoppis palasi Ilves/Tamperelainen. Viitattu 28.12.2009.
  9. Valeri Popovits Ilvekseen 21.10.2009. Ilves. Viitattu 21.10.2009.
  10. Popovitshista Ilveksen monitoimimies 21.10.2009. YLE Urheilu. Viitattu 21.10.2009.
  11. Kotilahti palaa Ilvekseen 24.10.2009. Ilves. Viitattu 05.09.2010.
  12. Henri Scheweleff Ilvekseen 26.03.2010. Ilves. Viitattu 05.09.2010.
  13. Sarjataulukko Kakkonen / Lohko B Suomen Palloliiton tulospalvelu. Viitattu 30.10.2010.
  14. Kakkosen nousukarsinta Suomen Palloliitto. Viitattu 30.10.2010.
  15. HIFK voitti lisäajalla 10.10.2010. ilvesedustus.com. Viitattu 30.10.2010.
  16. Ilves kaatui pohjoisessa 17.10.2010. ilvesedustus.com. Viitattu 30.10.2010.
  17. http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite?c=AMArticle_C&childpagename=KAL_newssite%2FAMLayout&cid=1194687244728&p=1194626958999&pagename=KALWrapper
  18. http://ilvesedustus.com/index.php?mact=News,cntnt01,detail,0&cntnt01articleid=730&cntnt01origid=53&cntnt01returnid=53
  19. a b http://ilvesedustus.com/index.php?mact=News,cntnt01,detail,0&cntnt01articleid=754&cntnt01origid=53&cntnt01returnid=53
  20. http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite?c=AMArticle_C&childpagename=KAL_newssite%2FAMLayout&cid=1194687037174&p=1194626958999&pagename=KALWrapper
  21. http://ilvesedustus.com/index.php?mact=News,cntnt01,detail,0&cntnt01articleid=767&cntnt01origid=15&cntnt01returnid=15
  22. http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite?c=AMArticle_C&childpagename=KAL_newssite%2FAMLayout&cid=1194689577335&p=1194626958999&pagename=KALWrapper
  23. http://ilvesedustus.com/index.php?mact=News,cntnt01,detail,0&cntnt01articleid=770&cntnt01origid=53&cntnt01returnid=53
  24. http://www.aamulehti.fi/Urheilu/1194703753659/artikkeli/ilves+huippuveskareitten+komentoon+mika+malinen+paavalmentajaksi.html
  25. http://ilvesedustus.com/index.php?mact=News,cntnt01,detail,0&cntnt01articleid=804&cntnt01origid=15&cntnt01returnid=15
  26. http://ilvesedustus.com/index.php?page=taustahenkilot
  27. http://ilvesedustus.com/index.php?mact=News,cntnt01,detail,0&cntnt01articleid=898&cntnt01origid=53&cntnt01returnid=53
  28. http://ilvesedustus.com/index.php?mact=News,cntnt01,detail,0&cntnt01articleid=830&cntnt01origid=53&cntnt01returnid=53
  29. http://ilvesedustus.com/index.php?mact=News,cntnt01,detail,0&cntnt01articleid=833&cntnt01origid=53&cntnt01returnid=53
  30. http://www.uta.fi/koskivoimaa/kaupunki/1918-40/XVI.htm
  31. a b c Ottelut 2009. Ilves-edustus
  32. http://www.aamulehti.fi/Urheilu/1194931290505/artikkeli/ilves+latoi+hamalaislukemat+100+katso+pelin+maalit+videolta.html
  33. a b c d http://ilvesedustus.com/index.php?mact=News,cntnt01,detail,0&cntnt01articleid=784&cntnt01origid=15&cntnt01returnid=15
  34. a b c http://ilvesedustus.com/index.php?mact=News,cntnt01,detail,0&cntnt01articleid=430&cntnt01origid=15&cntnt01returnid=15
  35. http://www.aamulehti.fi/Urheilu/1194931290505/artikkeli/ilves+latoi+hamalaislukemat+100+katso+pelin+maalit+videolta.html
  36. http://ilvesedustus.com/index.php?mact=News,cntnt01,detail,0&cntnt01articleid=727&cntnt01origid=15&cntnt01returnid=15
  37. http://www.ilvesedustus.com/uutiset.html?404
  38. http://www.aamulehti.fi/Urheilu/1194826094838/artikkeli/ilves+ja+haka+tasapeliin+tammelassa+katsomossa+yleisovyory.html
  39. http://www.aamulehti.fi/Urheilu/1194772962213/artikkeli/ilves+otti+paikan+ykkosesta+loistopelilla+suuren+kotiyleison+edessa+katso+kuvagalleria+.html
  40. http://ilvesedustus.com/index.php?mact=News,cntnt01,detail,0&cntnt01articleid=1002&cntnt01origid=15&cntnt01returnid=15
  41. http://www.aamulehti.fi/Urheilu/1194752112191/artikkeli/ilves+hallitsi+kenttapelia+kahdesta+ulosajosta+huolimatta.html
  42. http://www.aamulehti.fi/Urheilu/1194772902447/artikkeli/ilveksen+multanen+potkaissut+26+maalia+tanaan+toivotaan+lisaa.html
  43. Ottelut. Ilves-edustus
  44. http://ilvesedustus.com/joukkue2014

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]