Tampereen Ilves (jalkapallo)

Ilves

Perustettu	1931
Kaupunki	Tampere, Suomi
Kotikenttä	Tammelan stadion
Puheenjohtaja	Ari Mäntyniemi (jalkapallojaoksen pj)
Valmentaja	Mika Malinen (miehet) Rami Rosenberg (naiset)
Sarja	Ykkönen (miehet) Naisten Ykkönen (naiset)
Kotipeliasu Vieraspeliasu

Mitalit
Miesten jalkapallo
Mestaruussarja (nyk. Veikkausliiga)
Kultaa	Mestaruussarja 1983
Hopeaa	Mestaruussarja 1985
Pronssia	Mestaruussarja 1984
Suomen Cup
Kultaa	Suomen Cup 1979
Kultaa	Suomen Cup 1990
Hopeaa	Suomen Cup 1977
Hopeaa	Pikkufinaali 2010

Ilves on tamperelainen jalkapalloseura ja osa samannimistä yleisseuraa. Ilveksen jalkapallojaoston jäsenmäärä on noin 4 800 henkeä, joista pelaajia on noin 3 900. Seuran miesten edustusjoukkue pelaa kaudella 2013 Miesten Ykkösessä ja miesten kakkosjoukkue Tampereen piirin vitosessa. Naisten edustusjoukkue pelaa puolestaan Naisten Ykkösessä, myös Ilves-Pallo lukeutuu naisten edustusjoukkueisiin. Ilveksen miehet ovat voittaneet Suomen-mestaruuden 1983, SM-hopean 1985, SM-pronssin 1984 ja Suomen Cupin mestaruuden 1979 ja 1990. Näiden lisäksi Ilves on voittanut Nesteen maalimaljan vuosina 1986 ja 1987.

Historia

Ensi vuodet

Ilves perustettiin jalkapalloseuraksi Tampereella vuonna 1931 Niilo Tammisalon voimin. Alkuvuosina toiminta keskittyi Pyynikin Lyseon ympärille ja menestys tulikin käytännössä lyseon oppilaiden voimin. 1940-luvulla joukkueen voimahahmoina olivat mm. myöhemmin Ilves-Kissoissa Suomen mestaruuden voittaneet Matti Laine ja Esko Valkama, sekä Aarne Honkavaara ja Pentti Isotalo, jotka tulivat keräämään menestystä myös jääkiekossa.

Alkuvuosien paras menestys tuli junioreiden mukana, jotka eivät hävinneet ainoatakaan ottelua vuonna 1935. Samaiset juniorit olivat nousseet edustusjoukkueen rinkiin 1940-luvun alussa, jolloin Ilves pelasi lähes tappioitta maakuntasarjassa. Vuoden 1945 Mestaruussarjassa Ilves kaatoi Tampereen Palloilijat maalein 4–3, mutta kaatui TUL:in mestarijoukkue TPV:lle. Ottelussa tehtiin myös Ilveksen yleisöennätys 1352 maksanutta katsojaa.

Vuoden 1946 keväällä pelattiin todellinen kuoleman kamppailu, kun maakuntasarjan viimeisellä kierroksella kohtasivat Ilves ja Ilves-Kissat. Ilves-Kissat johtivat sarjaa Ilveksen ollessa vain yhden pisteen jäljessä, joten dramaattisessa ottelussa ratkaistiin Suomisarjaan nouseva joukkue. Ilves joutui pelaamaan 1–0-tappioasemassa vajaalla miehityksellä Jussi Linkosuon murtaessa ottelun aikana jalkansa. Ilves nousu vielä nousutaisteluun Aarne Honkavaaran tasoituksella ja ottelun lopussa tarjottiin vielä hyvää mahdollisuutta Ilvekselle tuomitulla rangaistuspotkulla. Honkavaara ampui rangaistuspotkun Ilves-Kissojen maalivahtia Niilo Karjalaista. Pallo palasi kuitenkin Honkavaaran joka ei toistamiseen epäonnistunut. Tuomari tulkitsi kuitenkin tilanteen niin, että pallo olisi palautunut maalitolpasta ja hylkäsi maalin.

Lisäksi Ilves pelasi ensimmäisen kansainvälisen jalkapallo-ottelunsa tanskalaista Boldklubben 1903:ia (nyk. FC Kööpenhamina) vastaan vuonna 1946, jonka Ilves hävisi 3–0. Päätoiminen jaostotoiminta hiipui vuoden 1947 jälkeen, vaikkakin Ilves pelasi vielä mm. 1950-luvulla Tampereen piirin 3. luokassa sekä osallistui Suomen Cupiin 1960- ja 1970-luvuilla. Vuonna 1954 Ilves sijoittui 3. luokassa toiseksi ja nousi luokkaa ylemmäksi, mutta se ei tuonut suurta jalkapallobuumia vielä takaisin.

1970-luku ja nousu SM-sarjaan

Ilves palasi täysipainoisesti jalkapalloon vuonna 1974 Tampereen Ilves-Kissojen ja Tampereen Palloilijoiden yhdistyttyä Ilvekseen. Valmentajaksi tuli jääkiekossa valmentajana toiminut ja TaYKS:ssä ylilääkärinä toiminut Raimo Vasama. Seurassa käynnistettiin myös Seppo Santalan johdolla jalkapallon harrastesarja, Ilves Futis-Liiga, josta on muodostunut Suomen suurin ns. kortteliliiga. Kolme vuotta myöhemmin Ilves varmisti nousunsa SM-sarjaan valmentaja Pertti Mäkipään ja kapteeni Markku Wacklinin johdolla ja pelasi Suomen pääsarjassa yhtäjaksoisesti vuodet 1979–1996.

Ilves aloitti kauden 1975 I divisioonassa hyvin. Aikaisemmin jääkiekkovalmentajana toimineen Raimo Vasaman harjoitusmetodit toimivat jalkapallossakin ja Ilves kamppaili jopa noususta mestaruussarjaan. Ilveksen pelikunnon sai kokea mm. Pyrkivä joka kaatui maalein 9–2 Raimo Kuuluvaisen ansiosta ja Ilves sijoittui kauden loputtua I divisioonan kolmanneksi, mestaruussarjan jäädessä vain yhden pisteen päähän. Kauden parhaimpina pelaajina olivat Hannu Hisso sekä 13 maalia tehnyt Raimo Kuuluvainen. Ilves paransi myös alkuaikojen yleisöennätystä, kun Ilves–Ponnistus-ottelua oli seuraamassa peräti 2599 katsojaa.

Kaudella 1976 Ilveksen valmentajaksi vaihtui Martti Halme apunaan Ossi Artimaa ja pelaajauraansa lopetteleva Pertti Mäkipää. Kausi päättyi I divisioonan neljänteen sijaan Heikki Hyysalon 13 maalista huolimatta. Kaikkien yllätykseksi Ilves selviytyi Suomen Cupin finaaliin, mutta kaatui Lahden Reippaalle maalein 2–0. Kauden päätyttyä joukkue koki radikaaleja pelaajamuutoksia Erkki Vihtilän siirryttyä vuodeksi Reippaaseen, Heikki Hyysalon ja Mikko Lammen SePS:iin, sekä Martti Kuuselan FinnPaan.

Ilves lähti kaudelle 1977 nuorella ja täysin opiskelijapainotteisella joukkueella. Vahvana kotijoukkueena Ilves hävisi ainoastaan kahdesti Tampereella ja sijoittu kauden päätteeksi viidenneksi. Kauden parhaimpana maalintekijänä kunnostautui jälleen Raimo Kuuluvainen 17 osumallaan, joka oli samalla koko I divisioonan paras maalintekijä.

Kaudeksi 1978 ja päävalmentajaksi nousi pelaajauransa päättänyt Pertti Mäkipää, jonka aisaparina toimi tuleva mestarivalmentaja Jussi Ristimäki. Ilvekseen siirtyivät myös Tampereelle palannut Harri Holli ja Jari Niinimäki. Ilveksen edelliskausien nuorennusleikkaus tuli olemaan myös tärkeässä roolissa, sillä nuoret pelaajat kehittyivät vastuun kasvaessa. Vaikka Ilves oli kauden aikana murskaava kaatamalla Grankulla IFK Fotbollin 7–0 ja MyPan 5–0 tultiin nousukamppailu käymään kolmen seuran: Ilveksen, Sepsi-78:n ja Kotkan Työväen Palloilijoiden kesken. Ilveksen ja Sepsi-78:n välinen nousukamppailu ratkesi 26. syyskuuta 1978 Seinäjoella pelatussa ottelussa, jonka Ilves voitti Juha Ojasen maalilla. Ilves nousi mestaruussarjaan I divisioonan voittajana yhdessä Kotkan Työväen Palloilijoiden kanssa.

1979 oli Ilveksen ensimmäinen kausi SM-sarjassa. Joukkue aloitti kauteen valmistauduttiin huolella aloittamalla harjoitukset jo marraskuussa 1978. Ilves pelasi talvella 15 harjoitusottelua, joiden maaliero oli lupaava 40–15. Joukkueen keski-iän ollessa 22,5 vuotta joukkueen kokenutta kaartia edustivat Harri Holli, Pertti Peltonen ja Markku Wacklin. Ennen varsinaisen SM-sarjan käynnistymistä pelattiin jo Suomen Cupia. Cup alkoi Ilveksen osalta varsin lupaavasti kun hallitseva Cup-mestari Valkeakosken Haka kaatui 2–1. Varsinainen SM-sarja ei käynnistynyt kuitenkaan yhtä hyvin ja Ilves ajautui karsintasarjaan. Ilves välttyi kuitenkin putoamiselta varmistamalla sarjapaikan jo ennen karsintasarjan päättymistä. Alavireisestä kaudesta huolimatta Ilveksen katsojakeskiarvo hipoi 3000 silmäparia. Kausi ei kuitenkaan päättynyt sarjapaikan varmistamiseen, sillä Ilves oli yhä Suomen Cupissa mukana. Ilves selvitti tiensä Suomen Cupin finaaliin jo toisen kerran historiansa aikana kaatamalla HJK:n 2–1 Esa Vuorisen ja Raimo Kuuluvaisen maaleilla. Suomen Cupin finaalissa vastaan asettui Turun Palloseura, jonka Ilves kaatoi Olympiastadionilla maalein 2–0. Suomen Cupin mestaruus ja siitä saatu 30 000 markan palkintoraha, sekä europaikka oli alkua 1980-luvun menestykselle.

Menestyksekäs 1980-luku

1980-luku oli Ilveksen kulta-aikaa, jolloin seura saavutti muun muassa yhden Suomen-mestaruuden (1983) ja kaksi Suomen cupin mestaruutta (1979 ja 1990) sekä pelasi useana vuonna eurocupeissa. Pitkään kakkosvalmentajana toiminut Jussi Ristimäki pestattiin joukkueen päävalmetajaksi kolmen vuoden sopimuksella. Ilves voitti kaudella 1983 valmentaja Jussi Ristimäen ja maalitykki Ari Hjelmin johdolla Suomen mestaruuden. Samalla kaudella saatiin myös Ilveksen yleisöennätys, jolloin Ilves–KPV-ottelua seurasi Ratinassa 15 000 silmäparia. Vuonna 1984 Ilves sijoittui kolmanneksi ja oli lähellä uusia Suomen-mestaruuden seuraavalla kaudella. 1985 Ilves selvisi loppuotteluun, jonka se hävisi loppuottelussa HJK:lle, vaikka voittikin ensimmäisen osaottelun 1–0. Vuotta myöhemmin (1984) Ratinassa oli yleisöä 24 000, kun Ilves kohtasi italialaisen Juventuksen Euroopan cupin ottelussa.

Ari Hjelmin lähdettyä Saksaan Stuttgarter Kickersiin 1988 taittui myös Ilveksen menestys ja kaudella 1989 Ilves sijoittui SM-sarjassa kuudenneksi.

1990-luku ja talousvaikeudet

Futisliigan ensimmäisellä kaudella 1990 Ilvestä valmensi jälleen Jussi Ristimäki, mutta Ilves ei selviytynyt runkosarjan loppukierroksille, vaikka Ilves sai mukaan Suomeen palanneen Hjelmin. Marek Czakon maalikuninkuudesta huolimatta kausi päättyi yhdeksänteen sijaan. Vuosi päättyi kuitenkin voitokkaasti Ilveksen kaataessa Suomen cupin finaalissa mestari-HJK:n 2–1.

Kaudella 1991 Ilvestä valmensi skotlantilainen Ian Crawford. Ari Hjelmin 16 maalin ansiosta Ilves taisteli mitaleista ja oli kolmanneksi viimeisellä kierroksella vain kaksi pistettä sarjaa johtavaa Kuusysiä jäljessä. Kahden viimeisen kierroksen vierastappio ja kotitasapeli pudotti Ilveksen loppusijoituksen kuitenkin kuudenneksi. Veikkausliigan lisäksi Ilves pelasi Cup-voittajien Cupissa ja eteni toiselle kierrokselle pudottamalla Pohjois-Irlantilaisen Glenavonin vierasmaalisäännön turvin. Toisella kierroksella vastaan asettui AS Roma. Ilves pelasi kunniakkaan 1–1-tasapelin Tampereella, mutta AS Roma oli kotonaan parempi maalein 5–2.

Kaudella 1992 Ilves pelasi Ilves-fanien kauhistukseksi keltaisen pelipaidan sijasta sponsorin punaisella värillä. Joukkue vahvistui maajoukkuepelaajilla Markus Törnvallilla sekä Kari Rissasella, mutta kausi sujui kuitenkin alavireisesti. Toista kauttaan Ilvestä valmentanut Ian Crawfordille sai väistyä neljän ottelun tappioputken jälkeen, kun maajoukkueveteraani Esko Ranta tarttui ruoriin. Ilves varmisti kolmen viimeisen ottelun loppukirillä liigapaikan seuraavalle kaudelle.

Ilves siirtyi vuonna 1993 kolkosta Ratinasta tunnelmalliselle Tammelan stadionille. Ilveksen pelaajistossa tapahtui merkittäviä muutoksia, kun nimimiehet suuntasivat muihin seuroihin. Myös Ari Hjelm vaihtoi seuraa siirtyen pelaamaan ammattilaisena Saksaan. Joukkuetta valmentanut Matti Paatelainen väistyi kauden puolessa välissä Markku Wacklinin tieltä, mutta Ilves joutui silti karsintasarjaan. Karsintasarjassa Ilveksen taakse jäivät Kajaanin Hakan sekä Kontulan Urheilijat ja Ilves säilytti edelleen paikkansa Veikkausliigassa.

Kaudella 1994 Ilves pelasi jälleen perinteisellä keltaisella peliasulla Markku Wacklinin jatkaessa valmentajana. Kausi lupasi Ilvekselle paljon, kun Valeri Popovitš ja Oleg Ivanov siirtyivät Ilvekseen. Näiden lisäksi Ari Hjelm palasi Saksasta Tampereelle. Liigakausi alkoi kuitenkin heikosti, ja vielä heikommin meni Ilveksen talouspuoli. Popovitš ja Ivanov oli myytävä kesän päätteeksi Hakaan ja kausi päättyi jälleen putoamistaisteluun. Viimeisten kierrosten loppukiri piti Ilveksen lopulta FC Oulun ja KuPSin edellä ja Ilves pysyi kuin pysyi Veikkausliigassa.

Kauden 1995 kynnyksellä Ilves koki jälleen pelaajamenetyksiä Ari Hjelmin siirtyessä HJK:hon, maalivahti Teuvo Moilanen FF Jaroon ja valmentaja Wacklinin lähtiessä Kotkaan. Wacklinin lähtiessä valmentajaksi ryhtyi Ilveksen entinen pelaaja Esa Kuusisto. Kuusiston valmentama Ilves pysytteli lähes koko kauden ylemmässä keskikastissa. Maalitykki Hjelmin siirtymistä paikkaamisessa onnistui nuori keskikenttäpelaaja Miikka Kajander. Kajander laukoi kauden aikana peräti 13 maalia ja valittiin Vuoden liigatulokkaaksi. Heikko taloustilanne ei kuitenkaan parantunut ja Kajander myytiin kauden päätteeksi Ruotsiin. Kaudella 1996 Ilves oli jälleen kaupungin valtias TPV:n pudottua edelliskautena Miesten Ykköseen. Kaupungin valta-asemasta huolimatta Ilveksen taistelulle nousi seinä vastaan, kun liigaa supistettiin kahdella joukkueella. Putoamissarjassa Ilves jätti taakseen MP:n ja Hakan, mutta liigajoukkueiden vähentämisen seurauksena Ilves ei säilyttänyt paikkaansa Veikkausliigassa.

Vuonna 1997 joukkuetta valmensi Ilveksen entinen pelaaja Arto Uimonen. Myös peliuransa lopettanut Ari Hjelm palasi seuraan managerin roolissa ja Harri Holli puolestaan joukkueenjohtajaksi. Ilves r.y. aloitti III-divisioonassa FC Ilveksen kakkosjoukkueena. Joukkueen tavoitteena oli saada kehittyvät parikymppiset pysymään seurassa vaikka edustuksessa ei aukenisi mahdollisuutta pelata. Joukkueiden välille solmittiin Palloliiton sääntöjenmukainen farmisopimus keväällä 1997 ja valmentajana toimi Veijo Visuri.

Vuonna 1998 talousvaikeuksien seurauksena Ilveksen miesten edustusjoukkue lopetti toimintansa ja muuttui Tampere Unitediksi. United oli aluksi Ilveksen ja Tampereen Pallo-Veikkojen yhteistyöprojekti, mutta TPV vetäytyi fuusiosta. United peri Ilveksen paikan Ykkösessä ja nousi heti ensimmäisen kauden jälkeen Veikkausliigaan. Vuonna 2000 Ilves teki yhteistyösopimuksen Kakkosessa pelanneen Duck Park Rangersin kanssa ja joukkue pelasi kaudesta 2001 Ilveksen nimellä ja väreissä. Sorsapuiston Ilves nimeä kantanut joukkue toimi aina vuoteen 2004 saakka, jolloin nimeksi tuli Ilves FS joukkueen keskityttyä ainoastaan futsaliin ja KOO-VEE otti Ilveksen sarjapaikan. Ilveksen jalkapallojaosto jatkoi kuitenkin toimintaansa junioritoiminnan ja naisten edustusjoukkueen kanssa.

Ilves 2000-luvulla

Tommi Malinen kotiyleisön edessä 2010.

Ilveksen miesten edustusjoukkue teki varsinaisen paluun syksyllä 2007, jolloin Ilves ry:n alainen joukkue sai suunnitellusti Kooveeltä paikan Kakkosesta. Ilves aloitti Kakkosessa kaudella 2008 ja taustahenkilöt määrittivät joukkueen tavoitteeksi nousta Ykköseen 1–3 vuodessa.

Ilves sijoittui Veijo Visurin johdolla kaudella 2008 Kakkosen B-lohkon viidenneksi ja kaudella 2009 kolmanneksi. 247 pääsarjaottelua pelannut Jussi Kuoppala teki myös paluun Ilvespaitaan kaudella 2009. Lokakuussa 2009 Ilves ja Valeri Popovitš solmivat kahden vuoden sopimuksen. Valeri Popovitš toimii Ilveksessä pelaajavalmentajan roolissa ja sopimus sisältää myös option yhdestä lisävuodesta. Popovitš toimii edustusjoukkueen lisäksi Ilveksen Futis Akatemiassa (IFA), talenttiryhmissä sekä jalkapallokouluissa valmentajana. Popovitšin sopimuksen jälkeen Ilveksen pelaajistoon liittyi lisää nimekkäitä pelaajia. Ilveksen kasvatti ja entinen liigapelaaja Jussi Kotilahti oli ensimmäinen, ja keväällä 2010 Henri Scheweleff siirtyi Tampere Unitedista Ilvekseen.

Kaudella 2010 Ilves voitti oman lohkonsa B, ja selvisi Kakkosen nousukarsintoihin. Kolmen joukkueen karsintasarjassa se kuitenkin hävisi ottelunsa HIFK:ta ja rovaniemeläistä FC Santa Clausia vastaan jääden lohkon viimeiseksi. Avausottelua HIFK:ta vastaan saapui katsomaan Tammelan ennätysyleisö – 2 136 silmäparia. HIFK voitti ottelun Ilves-kasvatti Petri Heinäsen neljännen lisäaikaminuutin osumalla 1–2. Vieraissa pelatussa kohtalonottelussa FC Santa Clausia vastaan Ilves kärsi 3–5-tappion, mikä merkitsi nousuhaaveen lopullista romuttumista. Ilves eteni myös Suomen Cupissa aina 7.kierrokselle jossa vastaan asettui Turun Palloseura, jonka TPS vei maalein 2–1. Ilves raivasi tiensä kuitenkin Suomen Cupin pikkufiinaaliin.

Jari Niemi Ilveksen ja TPV:n paikalliskamppailussa.

Toni Hevonkorpi nousi kaudella 2011 80-juhlavuottaan viettävän Ilveksen pelaavaksi kakkosvalmentajaksi Janne Sallin lopettaessa uransa. Ilves kohtasi 15. heinäkuuta 80-vuotisjuhlaottelussaan englantilaisen ja Englannin Ykkösliigassa pelaavan Leyton Orientin. Juhlaottelu pelattiin Tammelan stadionilla 2464 katsojan edessä, jonka Leyton Orient voitti maalein 2–3. Juhlaottelun jälkeen Ilves julkisti uuden strategian vuosille 2011–2016. Stratefian tavoitteena on että Ilves pelaa Miesten Ykkösessä viimeistään 2013 ja liigassa jo vuonna 2015. Samalla perustettiin Ilves Edustus Oy, jonka toimitusjohtajaksi pestattiin Toni Hevonkorpi. Ilves Edustus Oy:n hallitukseen nousi puolestaan Tomi Erola, Petri Ojala, Markku Lehtola, Ari Ruuth ja Harri Talonen. Kesällä 2011 Ilves julkisti sopimuksen 6 Suomen mestaruutta voittaneen ja 23 A-maaottelua pelanneen Jari Niemen kanssa. Niemen sopimus kattaa kaudet 2011 ja 2012. Jari Niemi debytoi Ilveksen paidassa 3. elokuuta paikallisottelussa TPV:tä vastaan, jonka Ilves voitti 2713 katsojan edessä. Junioripuolella Tampereen Piirin Ilves ja HJS aloittivat yhteisen seuraotteluntapahtuman, jossa vuosittain kohtaavat kaikki seurojen ikäluokat.

Kausi 2010 jäi Valeri Popovitsin viimeiseksi päävalmentajakaudeksi Mika Malisen astuttua päävalmentajaksi. Malisen lisäksi kauden 2012 valmentajiksi ryhtyi Mikko Kaven sekä Topi Priha.

Ilves esitteli syksyllä 2011 seuran viisivuotisstrategian, jonka tavoitteina edustusjoukkue pelaa Ykköstä kaudella 2013 ja Veikkausliigassa kauden 2015 jälkeen. Toimintaa tukemaan perustettiin Ilves Edustus Oy, jonka hallituksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin managerina toimina Tomi Erola, sekä toimitusjohtajaksi Toni Hevonkorpi. Osakeyhtiön lisäksi Ilveksen kakkosjoukkue aloittaa Tampereen piirin Kutosen kolmoslohkossa. Kaudelle 2012 edustusjoukkueen uudeksi päävalmentajaksi ryhtyi seuran entinen pelaaja ja juniorivalmentaja Mika Malinen. Malisen lisäksi kauden 2012 valmentajiin kuuluu Mikko Kaven sekä Topi Priha. Joukkueenjohtajina toimii puolestaan Leena Mäkelä sekä entinen Ilvespelaaja Seppo Nikkilä Kapteeniksi valittu Toni Kallio ja Gustav Långbacka tuovat uusina pelaajina puolestaan maajoukkue, sekä liigakokemusta.

Stadion

Tammelan stadion

Pääartikkeli: Tammelan stadion

Ilves pelaa kotiottelunsa Tammelan stadionilla.

Tammelan pallokentä avattiin käyttöön vuonna 1931 ja sen ensimmäinen katsomo valmistui kuusi vuotta myöhemmin 1937

Silloinen pallokenttä laajennettiin stadioniksi 90-luvun alussa rakentamalla nykyiset katsomot. Vuonna 2002 stadionin katsomoihin asennettiin Hakametsän jäähallin käytöstä poistetut 3100 numeroitua kuppi-istuinta. Ennen asennusta A-katsomo veti 1262, B-katsomo 1500, C- ja D-katsomot kumpikin 864 sekä E-katsomo 84 ja F-katsomo 118 katsojaa. Stadionin ilmoitettu kapasiteetti on 5040, mutta stadionin kunnon vuoksi todellinen kapasiteetti on ilmoitettua pienempi. Katsomoiden lisäksi kentän laidalle kulmiin (paitsi B- ja C-katsomoiden väliin), erityisesti A- ja F-katsomoiden väliin, olisi mahdollisuus myydä seisomalippuja. Stadionilla on 1200 luxin vahvuinen valaistus. Stadionin valaistus kattaa ns. liigalisenssin kriteerit, mutta kentältä puuttuu lämmitys sekä mm. yleisön saniteettitilat ja pelaajien sekä tuomareiden pukukoppijärjestelyt eivät täytä liigakelpoisuusehtoja.

Tunnukset

Värit

Ilveksen perinteiset värit ovat keltainen ja vihreä. Keltainen väri on toiminut joukkueen peliasuissa kotivärinä, kun vihreää on käytetty vierasvärinä. Kaudella 1992 Ilveksen peliasu oli poikkeuksellisesti punainen pääsponsorin tahdon mukaisesti, tämä aiheutti myös suurta vastustusta seuran fanien keskuudessa. Ilves on pelannut myös valkoisella peliasulla.

Nykyään Ilves pelaa kotiottelunsa keltaisessa paidassa, vihreissä housuissa ja keltaisissa sukissa. Vara- ja vierasasuna on kokovihreä peliasu. Maalivahdit käyttävät pääasiassa mustaa tai harmaata peliasua.

Kannattajatoiminta

Ilveksen kannattajat heinäkuussa 2010.

Ilveksellä on ollut sen historian aikana monenlaista kannattajatoimintaa. 1970-luvun lopulla toiminta alkoi organisoitua ja Ilveksen huutosakiksi nimetty ryhmä seurasi Ilveksen nousua SM-sarjaan. Ilveksen kannattajat olivat näkyvästi esillä myös 1990-luvun lopulla perustaen kannattajayhdistyksen. Kannattajayhdistyksen tarkoituksena oli tukea talousvaikeuksissa polkenutta FC Ilvestä taloudellisesti. Nykyisin Ilveksen kannattajat kokoontuvat Tammelan stadionin itäpäätyyn jossa faniporukka kulkee nimellä "Niilon pojat".

Saavutuksia sekä tilastoja

• 1 Suomen-mestaruus: 1983
  • 1 Suomen-mestaruushopea: 1985
  • 1 Suomen-mestaruuspronssi: 1984
• 2 Suomen cupin mestaruutta: 1979 ja 1990
  • 1 Suomen cupin hopea: 1977
  • 1 Suomen cupin pikkufinaalin hopea: 2010
• 2 Nesteen maalimalja: 1986 ja 1987
• 1 osallistuminen Euroopan cupiin: 1984
• 2 osallistumista Cup-voittajien cupiin: 1980 ja 1991
• 1 osallistuminen UEFA Cupiin: 1986

Ilves Euroopassa

Vuosi	Kilpailu	Vastustaja	Tulos
1980	Cup-voittajien cup	Feyenoord	1–3, 2–4
1984	Euroopan Cup	Juventus	0–4, 1–2
1986	UEFA Cup	Glasgow Rangers	0–4, 2–0
1991	Cup-voittajien cup	Glenavon	2–3, 2–1
1991	Cup-voittajien cup	AS Roma	1–1, 2–5

Ilves SM-tasolla

• Kaudet 18 (1979–1996)
• Ottelut 478
• Voitot 178
• Tasapelit 116
• Tappiot 184
• Tehdyt maalit 771
• Päästetyt maalit 765
• Pisteet 522

(Vuodesta 1991 lähtien voitosta on saanut kolme pistettä)

Eniten yhdessä kaudessa

• Tehtyjä maaleja SM-tasolla 63 (1983, 29 ott.), Kakkosessa 69 (2010, 26 ott.)
• Tehtyjä maaleja/ottelu SM-tasolla 2,2 (1983), Kakkosessa 2,7 (2010)
• Päästettyjä maaleja 57 (1982, 29 ott)
• Päästettyjä maaleja/ottelu 2,5 (1993)
• Voittoja SM-tasolla 17 (1983, 29 ott.), Kakkosessa 18 (2010, 26 ott.)
• Tasapelejä 12 (1991, 33 ott.)
• Tappioita 18 (1992, 33 ott.)
• Pisteitä/ottelu SM-tasolla 1,41 (1983), Kakkosessa 2,2 (2010)

Yhdessä ottelussa

• Tehtyjä maaleja SM-ottelussa 8 (Ilves–RoPS 8–2 24.4.1983)
• Tehtyjä maaleja Kakkosessa 10 (MuSa–Ilves 2–10 (1–4) 21.8.2011)
• Tehtyjä maaleja Suomen Cupissa 8 (FC Boda–Ilves 0–8 22.4.2010)
• Päästettyjä maaleja 7 (Reipas–Ilves 7–1, 17.6.1990)
• Maaleja, molemmat joukkueet 12 (MuSa–Ilves 2–10 (1–4) 21.8.2011)
• 6 maalia Miki Sipiläinen (Kakkonen: MuSa–Ilves 2–10 (1–4) 21.8.2011)
• 4 maalia Ari Hjelm (SM-sarja: Ilves–OTP 7–0 13.8.1986)
• 4 maalia Miki Sipiläinen (Suomen Cup: FC Boda–Ilves 0–8 22.5.2010)
• Suurin voitto SM-sarjassa 7–0 (MP 3.5.1981, OPS 1.8.1982, OTP 13.7.1986)
• Suurin voitto Suomen Cupissa 0–8 (FC Boda–Ilves 22.4.2010)
• Suurin voitto Kakkosessa 2–10 (MuSa–Ilves 2–10 (1–4) 21.8.2011)
• Suurin tappio SM-sarjassa 1–7 (Reipas 17.6.1990), 0–6 (KPV 22.8.1988, Reipas 7.8.1988, Haka 12.8.1993)
• Nuorin maalintekijä, Gullit Zolameso, 15 vuotta (Ilves–MuSa 4–0, 1.6.2011)

Yleisöennätykset

Yleisö	Ottelu	Päivämäärä	Sarja
24 873	Ilves–Juventus	19.9.1984	Euroopan Cup
15 000	Ilves–KPV	9.10.1983	SM-sarja
9 172	Ilves–Koparit	15.9.1985	SM-sarja
9 058	Ilves–Haka	18.8.1985	SM-sarja
8 899	Ilves–Haka	28.6.1981	Veikkausliiga
3 841	Ilves–ÅIFK	4.7.2012	Ykkösen nousukarsinta
3 211	Ilves–TPV	4.7.2012	Kakkonen

Yleisökeskiarvot SM-tasolla

Kausi	Keskiarvo	Suurin	Vastustaja
1979	2293	3160	Haka
1980	2785	5006	Haka
1981	2766	8899	Haka
1982	2654	4543	Haka
1983	4087	15000	KPV
1984	2681	5627	Haka
1985	4070	9172	Koparit
1986	3443	4663	Haka
1987	3868	7481	MP
1988	3594	8000	KuPS
1989	3624	5400	Haka
1990	3168	4008	MP
1991	3144	4826	Haka
1992	2892	5125	TPS
1993	2415	4523	TPV
1994	1633	2848	TPV
1995	2214	4223	TPV
1996	1951	3773	HJK

Eniten maaleja SM-tasolla

• Ari Hjelm 139
• Jari Niinimäki 91
• Arto Uimonen 47
• Seppo Nikkilä 46
• Markku Linnusmäki 43
• Raimo Kuuluvainen 34
• Marek Czakon 27
• Michael Belfield 24
• Markku Wacklin 20
• Pekka Mattila 19

Eniten maaleja I divisioonassa

• Raimo Kuuluvainen 51
• Heikki Hyysalo 24

Eniten maaleja II divisioonassa

• Miki Sipiläinen 71
• Matti Jokinen 44
• Kalle Multanen 26
• Jussi Kotilahti 21

Eniten maaleja Suomen Cupissa

• Ari Hjelm 19
• Jari Niinimäki 12
• Marek Czakon 11

Sijoitukset viime vuosilta

2008	Kakkonen Lohko B	5.
2009	Kakkonen Lohko B	3.
2010	Kakkonen Lohko B	1.
2011	Kakkonen Lohko B	2.
2012	Kakkonen Läntinen	1.

Edustusjoukkue

Miesten edustusjoukkue kaudella 2012

Maalivahdit 1 Gustav Långbacka 12 Mikko Kruuti Puolustajat 3 Topi Mattila 4 Jani Liski 5 Vili-Atte Mäkinen 8 Olli Vakkala 16 Tommi Malinen 21 Miikka Sarviharju 24 Jan Kulokorpi (A) 26 Jari Nikkilä 21 Toni Kallio (C) Keskikenttäpelaajat 7 Jussi Kujala 17 Lassi Niemi 18 Samu Pirinen 19 Jaakko Juuti 20 Verneri Uimonen 22 Gullit Zolameso 27 Henri Scheweleff (A) 30 Jari Niemi 31 Tero Intala 34 Aleksi Pylkkönen Jusu Karvonen Hyökkääjät 10 Matti Jokinen 11 Jussi Kotilahti 14 Kalle Multanen 15 Miki Sipiläinen 23 Jesse-Juho Kuusisto 31 Mohamed Jamac Edustusjoukkueen taustahenkilöt Mika Malinen, päävalmentaja Mikko Kaven, valmentaja Topi Priha, valmentaja Arto Lievonen, huoltaja Leena Mäkelä, joukkueenjohtaja Paavo Nikkilä, joukkueenjohtaja Toni Hevonkorpi, urheilutoimenjohtaja Päävalmentajat ja kapteenit Päävalmentajat Raimo Vasama 1974–1975 Martti Halme 1976–1977 Pertti Mäkipää 1978–1981 Jussi Ristimäki 1982–1984 Turo Flink 1985–1986 Harri Holli 1987–1989 Jussi Ristimäki 1990 Ian Crawford 1991–1992 Matti Paatelainen / Markku Wacklin 1993 Markku Wacklin 1994 Esa Kuusisto 1995–1996 Arto Uimonen / Ari Hjelm 1997 Kari Nikkilä 1998 Janne Salovaara / Jarmo Virtanen 2001–2002 Veijo Visuri 2008–2009 Valeri Popovits 2010–2011 Mika Malinen 2012–   Kapteenit Niilo Tammisalo 1931–1934 Heikki Hyysalo 1975–1976 Markku Wacklin 1977–1980 Seppo Räsänen 1981–1984 Arto Uimonen 1985–1986 Mika Malinen 1987 Ari Hjelm 1988 Petri Ojala 1989–1990 Ari Hjelm 1991 Petri Ojala 1992 Pekka Mattila 1993–1994 Ari Hjelm 1994 Seppo Nikkilä 1995 Mark Joseph 1996 / Timo Korsumäki (Korsumäki toimi kapteenina viidessä ottelussa) Timo Korsumäki 1997–1998 Mikko Lahtinen 2001–2002 Petteri Poukka 2008–2010 Olli Vakkala 2011 / Henri Scheweleff kapteenina Vakkalan siirryttyä Skotlantiin) Toni Kallio 2012– Entisiä pelaajia Toni Kuivasto Ari Hjelm Harri Holli Niilo Tammisalo Miika Juntunen Teuvo Moilanen Jari Niinimäki Jukka Heinonen Kimmo Kuuluvainen Arto Uimonen Raimo Kuuluvainen Petri Heinänen Mika Aaltonen Esko Valkama Matti Laine Martti Kuusela Pertti Mäkipää Markku Linnusmäki Markku Wacklin Veikko Hovivuori Petri Ojala Jukka Pirinen Kari Rissanen Kimmo Kuuluvainen Jari Runsas Miikka Kajander Pasi Salmela Aapo Lappalainen Ilari Ruuth Seppo Räsänen Vesa Holli Jusu Karvonen Jaakko Laitinen Juha Karvinen Mikko Mäkelä Mika Vidgrén Jari Lemivaara   Olli-Pekka Toikkonen Joni Lehtonen Hannu Immonen Juuso Ollikainen Kimmo Kuula Petri Kuula Jukka Suikki Juha-Pekka Torvinen Jussi Räsänen Juha Pirinen (8 ottelua farmisopimuksen turvin) Jussi Kuoppala Esa Kuusisto Antti Ojanperä Janne Salli Juha Ojanperä Mikko Pessi Petteri Poukka Mike Belfield Dean Thomas Mark Dziadulewicz Mark Nangle Jason Thomas Abdul Aziz Moshood Mark Joseph Marek Czakon Oleg Ivanov Chris James (1 ottelu farmisopimuksen turvin) Naisten SM-jalkapallo kaudella 2012 Maalivahdit 1 Paula Myllyoja 12 Minna Kallio 30 Krista Moisio Puolustajat 3 Madeleine Grankull 4 Anniina Pohjoismäki 5 Maria Alanko 19 Veera Huotari 21 Emmi Ristimäki 44 Jemina Hietanen Keskikenttäpelaajat 7 Tiina Jukarainen 8 Taru Kulju 9 Elina Kortekangas 13 Ada Nikkilä 14 Meiju Pelvola 16 Sanna Helle 18 Lotta Toivio 24 Jessi Hietanen Hyökkääjät 6 Johanna Salmijärvi 10 Heidi Kollanen 11 Annika Tossavainen 20 Sini Ruponen 31 Tanja Petäjä Lähteet Matti Wacklin: Sydämenasiana Ilves. Tampere: Ilves ry, 2006. ISBN 952-92-0783-2 SPL: Jalkapallokirja 2009. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2006. ISSN-0787-7188' SPL: Jalkapallokirja 1995. Helsinki: Suomen Palloliitto, 1995. SPL: Jalkapallokirja 1984. Helsinki: Suomen Palloliitto, 1984. SPL: Jalkapallokirja 1979. Helsinki: Suomen Palloliitto, 1979. Tomi Erola: Kausikirja 2009. Tampere: Ilves ry / miesten edustusjoukkue, 2009 Tomi Erola: Kausikirja 2008. Tampere: Ilves ry / miesten edustusjoukkue, 2008 FC Ilves: Kausikirja 1997. Tampere: Ilves ry / FC Ilves ry, 1997 FC Ilves: Kausikirja 1995. Tampere: Ilves ry / FC Ilves ry, 1995 Ilves: Kausikirja 1984. Tampere: Ilves ry , 1984 Ilves: Kausikirja 1979. Tampere: Ilves ry , 1979 P. Seppänen ja J. Runsas: Suomen Palloliiton Tampereen Piiri 60 vuotta Tampere: SPL Tampereen piiri ISBN 952-9841-27-2 P.Seppänen: "Suomen Palloliiton Tampereen Piiri 50 vuotta" Tampere: SPL Tampereen piiri ISBN 952-9841-99-X Viitteet Aiheesta muualla Ilveksen edustusjoukkueen sivut Ilveksen jalkapallojaoston sivusto Ilves ry:n sivusto Ilveksen tilastoja (UrheiluSuomi.com) Ykkösen joukkueet kaudella 2013 AC Kajaani | AC Oulu | Haka | Ilves | JIPPO | FC KooTeePee | OPS | PK-35 Vantaa | SJK | FC Viikingit Jalkapallon Suomen-mestarit 1908: Unitas | 1909: PUS | 1910: ÅIFK | 1911: HJK | 1912: HJK | 1913: KIF | 1914: ei pelattu | 1915: KIF | 1916: KIF | 1917: HJK | 1918: HJK | 1919: HJK | 1920: ÅIFK | 1921: HPS | 1922: HPS | 1923: HJK | 1924: ÅIFK | 1925: HJK | 1926: HPS | 1927: HPS | 1928: TPS | 1929: HPS | 1930: HIFK | 1931: HIFK | 1932: HPS | 1933: HIFK | 1934: HPS | 1935: HPS | 1936: HJK | 1937: HIFK | 1938: HJK | 1939: TPS | 1940: Sudet | 1941: TPS | 1942: HT | 1943: ei pelattu | 1944: VIFK | 1945: VPS | 1946: VIFK | 1947: HIFK | 1948: VPS | 1949: TPS | 1950: I-Kissat | 1951: KTP | 1952: KTP | 1953: VIFK | 1954: Pyrkivä | 1955: KIF | 1956: KuPS | 1957: HPS | 1958: KuPS | 1959: HIFK | 1960: Haka | 1961: HIFK | 1962: Haka | 1963: Reipas | 1964: HJK | 1965: Haka | 1966: KuPS | 1967: Reipas | 1968: TPS | 1969: KPV | 1970: Reipas | 1971: TPS | 1972: TPS | 1973: HJK | 1974: KuPS | 1975: TPS | 1976: KuPS | 1977: Haka | 1978: HJK | 1979: OPS | 1980: OPS | 1981: HJK | 1982: Kuusysi | 1983: Ilves | 1984: Kuusysi | 1985: HJK | 1986: Kuusysi | 1987: HJK | 1988: HJK | 1989: Kuusysi | 1990: HJK | 1991: Kuusysi | 1992: HJK | 1993: Jazz | 1994: TPV | 1995: Haka | 1996: Jazz | 1997: HJK | 1998: Haka | 1999: Haka | 2000: Haka | 2001: TamU | 2002: HJK | 2003: HJK | 2004: Haka | 2005: MyPa | 2006: TamU | 2007: TamU | 2008: FC Inter | 2009: HJK | 2010: HJK | 2011: HJK | 2012: HJK sp:FC Ilves