Aarne Honkavaara
Sivulta puuttuu |
|
|
|---|---|
|
|
|
| Syntynyt | 7. kesäkuuta 1924 (ikä 87) Tampere |
| Kansalaisuus |  Suomi |
| Pelipaikka | hyökkääjä |
| Maila | left |
| Pituus | 184 cm |
| Paino | 85 kg |
| Lempinimi | Dynamo |
|
|
|
| Pääsarjaura | 1944–1958 |
| Seurat | Ilves (SM-sarja) |
Aarne Väinö Edvard Honkavaara [1] (s. 7. kesäkuuta 1924 Tampere) on entinen jääkiekkoilija ja jääkiekkovalmentaja, Suomen jääkiekkoilun "Grand Old Man".
Ammatiltaan Honkavaara on ollut liikunnan lehtori, hän on myös liikuntaneuvos. Honkavaara pelasi hyökkääjänä jääkiekkoa Suomen maajoukkueessa 1946–1953. Hänen edustamansa jääkiekkoseurat olivat Tampereen Ilves (jääkiekko) ja Tampereen Kisa-Veikot. Honkavaara oli myös vuonna 1979 perustamassa Suomen Jääkiekkomuseo ry:tä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Pelaajana
Hän sai ensimmäiset luistimet siskoltaan 11-vuotiaana. Hän pelasi ensimmäisen sarjaottelun 12-vuotiaana A-junioreissa Tampereen Kisa-Veikoissa vuonna 1936. Aarne harrasti nuorempana myös jalkapalloa ja yleisurheilua. Hän aloitti maalivahtina, mutta pääsi pian omalle paikalleen hyökkääjäksi. Hän osallistui jatkosotaan vuosina 1942–1944. Ensimmäisen varsinaisen ottelun SM-sarjassa hän pelasi Tampereen Ilveksessä HSK:ta vastaan 15. tammikuuta vuonna 1944. Honkavaara pelasi ensimmäisen maaottelun Ruotsia vastaan 25.2.1946. Honkavaara edusti Suomea 47 maaottelussa, joissa hän teki 46 maalia. Honkavaara kävi pelaamassa kaksi harjoitusottelua ensimmäisenä suomalaisena jääkiekkoilijana Kanadassa 1950-luvun alussa. Tämä matka antoi hänelle uutta tietoa jääkiekosta ja hyvien harjoitusolosuhteiden merkityksestä valmennuksessa. Näitä tietoja hän käytti hyvällä menestyksellä myöhemmin valmentajana.
Honkavaara loukkaantui vakavasti maaottelussa Puolaa vastaan tammikuussa 1953. Kun puolalaispelaaja kaatui hänen jalkansa päälle ja hänen sääriluunsa murskaantuivat, urheilu-ura jääkiekkoilijana oli käytännössä ohi, vaikka Honkavaara pelasikin vielä muutaman ottelun vuosina 1956–1958. Vamma aiheutti Honkavaaralle ongelmia pitkään ja lopullisesti se saatiin korjattua vasta 1980-luvun alussa lääketieteen kehityttyä.
[muokkaa] Valmentajana
Hän alkoi valmentaa Ilvestä ja saavutti valmentajana kolme Suomen mestaruutta kausina 1957–1958, 1959–1960, 1971–1972 ja yhden hopean 1967–1968. Honkavaara toimi myös Suomen maajoukkueen valmentajana vuosina 1955–1959. Honkavaara toimi maajoukkueen kakkosvalmentajana Joe Wirkkusen kanssa Squaw Walleyn olympialaisissa 1960 ja Innsbruckin olympialaisissa 1964. Jääkiekon maailmanmestaruuskisoissa hän toimi kakkosvalmentajana vuosina 1963, 1965, 1966.
[muokkaa] Saavutukset
- olympialaiset 1952
- kahdet jääkiekon maailmanmestaruuskisat 1949 Tukholma, 1951 Pariisi
- SM-sarjan paras maalintekijä kausina 1945–1946, 1947–1948 ja 1951–1952
- yhden ottelun maaliennätys yhdessä Kalle Havulinnan kanssa: kahdeksan maalia. (4.1.1948 Ilves–TPS 31–0)
- Eniten jääkiekon Suomen mestaruuksia yhdessä Pentti Isotalon, Reijo Mikkolaisen ja Ilkka Mikkolan kanssa: seitsemän mestaruutta
[muokkaa] Erikoispalkintoja ja kunnianosoituksia
- IIHF Kultainen ansiomitali 1974
- Suomen Jääkiekkoleijona numero 10 vuonna 1985
- Tampereen Ilves on jäädyttänyt Honkavaaran paidan numero 7
- SM-liigan parhaalle maalintekijälle myönnettävä palkinto on nimetty Honkavaaran mukaan
- Suomen urheilugaalassa 2011 erikoispalkinto elämänurasta[2]
[muokkaa] Lähteet
- Honkavaaran tiedot Jääkiekkomuseon sivulla
- Aarne Honkavaara & al.: Pelimiehiä, tulisieluja. Tampereen Ilves 50 vuotta ISBN 951-99323-7-2
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Siukonen, Markku et al: Suuri Olympiateos 10, s. 91. Jyväskylä: Gummerus, 1998.
- ↑ Hän on suomalaisen jääkiekon Grand old man 11.1.2011. YLE Urheilu. Viitattu 12.1.2011. (suomeksi)
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Timo Soukola: Honkavaara, Aarne (1924 - )(maksullinen artikkeli) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 28.2.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
| Edeltäjä: Risto Lindroos |
Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja 1954–1959 |
Seuraaja: Joe Wirkkunen |
