Lalli Partinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lalli Partinen

Lalli Simo Samuli Partinen (s. 20. elokuuta 1941 Kannonkoski, Suomi) on suomalainen entinen jääkiekkopuolustaja, joka edusti urallaan SM-sarjassa Saimaan Palloa ja HIFK:ta.

Partinen oli Suomen Jääkiekkoliiton toimitusjohtaja 1986–1988 ja siirtyi sen jälkeen takaisin Lappeenrantaan, jossa työskenteli isännöitsijätoimistossa vuoteen 1999. Nykyisin hän on eläkkeellä.

Kunnallisvaaleissa 2012 hänet valittiin Lappeenrannan kaupunginvaltuustoon sitoutumattoman Myö -kansalaisliikkeen ehdokkaana. [1]

Peliura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Partinen pelasi urallaan Saimaan Pallossa (1959–1969) ja HIFK:ssa (1969–1977). Toimi Saipan kapteenina v.1962-1969. 436:ssa ottelussa tämä kovaotteinen puolustaja keräsi yhteensä 165 pistettä (56 + 109), mutta jäähyminuutteja peräti 858. Hän johtikin Suomen pääsarjan jäähytilastoa aina kauteen 2002–2003 asti, jolloin Toni Mäkiaho ohitti hänet. Partisella oli hallussaan myös SM-liigan yhden kauden jäähyennätys aina vuoteen 1987 asti.

”Punainen kolmonen”, jota Partisen lempinimenä käytettiin, oli kaukalossa pelätty henkilö. Lempinimi tulee Partisen pelinumerosta ja HIFK:n punaisesta peliasusta. Partinen oli sekä puheissaan, että teoissaan puolustaja, jota moni silloinen jääkiekkoilija pelkäsi niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Eikä turhaan, sillä hän teloi muun muassa Ljubljanan MM-kilpailuissa vuonna 1966 tšekkoslovakialaisen Josef Černýn, joka ei ehtinyt livahtaa Partisen ja laidan välistä tarpeeksi nopeasti. Myös viimeisissä MM-kilpailuissaan Moskovassa vuonna 1973 hän taklasi pelaajan pois kilpailuista. Tällä kertaa Partisen ja laidan väliin jäi Puolan huippuhyökkääjä Krzysztof Białynicki. Hänen polvensa vääntyi niin pahasti, ettei häntä sen jälkeen nähty kansainvälisillä jäillä.

Jäähyväisottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Partinen on siinäkin mielessä ainutlaatuinen kiekkoilija, ettei ketään toista suomalaista varten ole järjestetty erikseen jäähyväisottelua. Syyskuussa 1977 HIFK pelasi Ässiä vastaan, ja kyseessä ei siis ollut normaali kausiottelu eikä näytösottelu. Yli 4 000 ihmistä oli katsomassa Helsingin jäähallissa, kun Partinen vietti viimeisiä hetkiään kiekkokaukalossa. Aikaisemmin samat ihmiset olivat viheltäneet ja huutaneet hänelle sekä sylkeneet hänen päälleen, mutta nyt he olivat katsomossa haikeina, kun mies, jonka kautta he olivat purkaneet aggressioitaan ja ahdistuneisuuttaan, oli jättämässä heidät.

Ottelun jälkeen Partinen sai seuraltaan lahjaksi jättimäisen, yli kolmimetrisen kiekkomailan, joka juuri ja juuri pysyi käsissä. Kotiin hän ei sitä koskaan vienyt, sillä hän lahjoitti sen suoraan Urheilumuseolle.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Partinen asuu Lappeenrannassa ja hänellä on kaksi lasta. Hänen vaimonsa kuoli vuonna 2012.[2]

Partinen sai etunimensä talonpoika-Lallin mukaan. Hänen isänsä kirjoitti sotarintamalta kirjeen kotiin, jossa sanoi, että jos lapsi on poika se on nimettävä Lallin mukaan, koska hän ensimmäisenä torjui vieraan vallan edustajaa Suomen maaperällä tappaessaan piispa Henrikin Köyliönjärven jäällä. Isä ehti nähdä Lallin vain ristiäisissä.

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 2 SM-kultaa (1970, 1974)
  • 2 SM-hopeaa ja 3 -pronssia
  • MM-kilpailut 1965, 1966, 1968 (myös olympialaiset), 1969, 1970, 1973
  • Valinta SM-sarjan tähdistökentälliseen (1965, 1973)
  • Aateloitu jääkiekkoleijonaksi (numero 52)
  • Saimaan Pallo on jäädyttänyt Partisen pelinumeron 3

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Perstaklaus vei komeasti valtuustoon 28.10.2012. Etelä-Saimaa. Viitattu 29.10.2012.
  2. Lalli Partinen järkyttyi vaimonsa kohtelusta Imatralainen. 30.8.2012. Viitattu 13.12.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]