HIFK Hockey

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Idrottsföreningen Kamraterna, Helsingfors
HIFK:n SM-liigakausi 2014–2015
HIFK-Jääkiekko.svg
Perustettu 15. lokakuuta 1897
1897 Idrottsföreningen Kamraterna Helsingfors
1928 Jäähockeyn kilpailutoiminta alkaa; 1. ottelu 21.2.1928
1945 Jääkiekkojaosto perustetaan
1975 Ligaföreningen HIFK r.f.
2000 Oy HIFK-Hockey Ab
Kaupunki Suomen lippu Helsinki, Suomi
Kotiareena Helsingin jäähalli
– kapasiteetti 8 200
Sarja SM-liiga
Värit               
HIFK Uniform.png
Toimitusjohtaja Suomen lippu Jukka Valtanen
Puheenjohtaja Suomen lippu Timo Everi
Päävalmentaja Suomen lippu Antti Törmänen
Media Hufvudstadsbladet
Helsingin Sanomat
Radio City
SM-mitalit
Kultaa 71969, 1970, 1974, 1980, 1983, 1998 ja 2011
Hopeaa 41973, 1975, 1986 ja 1999
Pronssia 91955, 1959, 1971, 1972, 1982, 1987, 1988, 1992 ja 2004

HIFK Hockey (Idrottsföreningen Kamraterna, Helsingfors) on helsinkiläisen urheiluseura HIFK:n jääkiekkojaosto, jonka edustusjoukkue pelaa jääkiekon SM-liigassa. HIFK on SM-liigan seuroista vanhin. Sen kotihalli on Nordenskiöldinkadun varrella sijaitseva Helsingin jäähalli. HIFK oli mukana ensimmäisessä SM-sarjassa vuonna 1928 ja on yksi neljästä SM-liigajoukkueesta, joka on ollut tauotta mukana Liigan ensimmäisestä kaudesta 1975–1976 asti. Muut kolme joukkuetta ovat Ilves, Tappara ja TPS.

Kauden 2011–2012 päätyttyä HIFK oli pelannut ylimmällä sarjatasolla 61 kautta ja 2224 runkosarjaottelua, joissa se oli saavuttanut 1125 voittoa, 321 tasapeliä, 789 tappiota ja 2884 pistettä maalierolla 8618–7273. HIFK on seitsemällä Suomen mestaruudellaan yksi SM-liigan menestyneimpiä joukkueita ja se on maratontaulukon toisella sijalla; 23 pistettä jäljessä Tapparaa ja 30 pistettä edellä Turun Palloseuraa.[1]

Pudotuspeleissä HIFK on pelannut 208 ottelua, joista voitto on tullut 92 ottelussa maalieron ollessa 626–687.

Seuran jääkiekkojaoston toimintaa pyörittää yritys Oy HIFK-Hockey Ab.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HIFK:hon liitetty niin sanottu brändikiekko sai alkunsa kaudella 1968–1969, kun jääkiekkojaoston puheenjohtaja Göran Stubb palkkasi pelaajavalmentajaksi NHL-puolustaja Carl Brewerin. Tämä toi tuliaisina kanadalaisen pelityylin juuri oikea-aikaisesti, kun koko kentän taklauspeli sallittiin Suomessa. Kahden kultakauden jälkeen kontakteja suosivasta pelistä tuli HIFK:n päävalmentajien suoranainen pääsyvaatimus.[2]

Kaudella 1979–1980 HIFK vei kultaa paljolti Matti Hagmanin johtaman ykköskentän ansiosta. "Hakin" laitahyökkääjinä pelasivat Esa Peltonen ja Tommi Salmelainen; puolustajina olivat Frank Neal ja Heikki Riihiranta. Finaalissa Porin Ässät joutui nöyrtymään suoraan kolmessa ottelussa.

NHL-vaiheen jälkeen kotimaahan palannut Hagman oli arkkitehtina myös seuran seuraavassa mestaruudessa kaudella 1982–1983. Tukea hän sai etenkin NHL:ssäkin menestyneeltä puolustaja Pekka Rautakalliolta. Pudotuspeleissä suureen rooliin nousi toinenkin puolustaja, Pertti Lehtonen. Lopputtelussa vastassa oli paikalliskilpailija Jokerit ja täyteen viiteen otteluun venynyt sarja kuuluu monien mielestä Jääkiekon SM-liigan historian dramaattisimpiin; Jokerit johti ottelusarjaa voitoin 2–0, mutta HIFK kuitenkin voitti kolmannen ja neljännen loppuottelun. Viimeistä loppuotteluakin Jokerit johti maalein 2–0, mutta HIFK nousi rinnalle ja ohi, voittaen ottelun ja finaalisarjankin lukemin 3–2.

IFK-vaikuttaja Frank Moberg pitää kevään 1998 mestarijoukkuetta kaikkein vahvimpana, hän uskoi 13 vuotta myöhemmin, että se olisi voittanut myös tuon samaisen kevään HIFK-mestarit. Mobergin mukaan kultakokoonpanossa nousi esiin kolme johtajaa: sittemmin NHL:n parhaisiin maalivahteihin luettu Tim Thomas, puolustaja Kimmo Timonen ja mestaruuden ratkaisseen maalin ampunut nuori hyökkääjä Olli Jokinen.[3]

Kaudella 2010–2011 HIFK otti helmikuussa yhteen Jokereiden kanssa ensimmäisessä Talviklassikko-tapahtumassa, joka oli SM-liigan virallinen ottelu. Jokereiden isännöimä ottelu päättyi HIFK:n voittoon lukemin 3–4. Toinen Talviklassikko pelattiin Kaudella 2011-2012, jossa isäntäjoukkueena HIFK voitti uudelleen Jokerit voittomaalikilpailun jälkeen 3–2. Talviklassikon takana oli ajatus tuoda liigaan myös ulkoilmaotteluita. Keväällä 2011 HIFK voitti 13 vuoden tauon jälkeen kultaa kaadettuaan Espoon Bluesin otteluvoitoin 4–0. Keskeisiäselvennä pelaajia mestaruusjoukkueessa olivat Mikael Granlund, Kimmo Kuhta, Ville Peltonen, Juha-Pekka Haataja , Lennart Petrell, Petteri Wirtanen, Juuso Riksman ja Toni Söderholm. Mainittakoon, että Ville Peltonen valittiin sekä pelaajien, että urheilutoimittajien äänestyksessä kautta aikojen ylivoimaisimmalla erolla liigakauden parhaaksi pelaajaksi. Kultajoukkuetta valmensi Kari Jalonen.

13. marraskuuta 2012 HIFK ilmoitti aikovansa rakentaa monitoimiareenan Mäntymäen kentälle Töölönlahden rannalle. Tavoitteena on siirtyä pelaamaan uuteen halliin vuonna 2016.

Tunnukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peliasu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HIFK:n kapteeni Ville Peltonen kultakypärä päässä.

HIFK pelaa kotiottelunsa puna-sini-valkoisella paidalla, jossa päävärinä on punainen. Yleensä vierasotteluissa käytettävässä paidassa väreistä punainen ja valkoinen ovat toisin päin, valkoisen ollessa paidan pääväri. Peliasun housut ja hanskat ovat siniset, kypärä punainen ja sukat samanväriset kuin käytettävä paita.

Logot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sopimukset kaudelle 2015–2016[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Päivitetty: 9.4.2015)[4]

# Kans. Pelaaja Paikka Kätisyys Ikä Sopimus Syntymäpaikka
18 Ranskan lippu Auvitu, YohannYohann Auvitu P L 26 2016 Ivry-sur-Seine, Ranska
91 Yhdysvaltain lippu Elkins, CoreyCorey Elkins KH L 30 2016 West Bloomfield, MI, Yhdysvallat
2 Yhdysvaltain lippu Generous, MattMatt Generous P R 30 2016 Cheshire, CT, Yhdysvallat
8 Ruotsin lippu Grillfors, DanielDaniel Grillfors P L 33 2016 Enköping, Ruotsi
6 Suomen lippu Heikkinen, EemeliEemeli Heikkinen P R 20 2017 Helsinki
34 Suomen lippu Husso, VilleVille Husso MV L 20 2016 Helsinki
28 Suomen lippu Ikonen, JasseJasse Ikonen LH L 25 2016 Kuopio
14 Suomen lippu Lamberg, MattiMatti Lamberg LH R 22 2016 Kiiminki
30 Suomen lippu Lankinen, KevinKevin Lankinen MV L 20 2017 Helsinki
89 Suomen lippu Leino, RobertRobert Leino KH R 22 2017 Hämeenlinna
39 Suomen lippu Luttinen, ArttuArttu Luttinen (A) LH L 31 2017 Helsinki
33 Suomen lippu Moberg, SebastianSebastian Moberg P L 19 jun. Espoo
46 Suomen lippu Nykopp, ThomasThomas Nykopp LH L 22 2017 Helsinki
71 Suomen lippu Puustinen, JuusoJuuso Puustinen (A) LH R 27 2016 Kuopio
10 Suomen lippu Ramstedt, TeemuTeemu Ramstedt KH L 27 2016 Helsinki
88 Suomen lippu Rask, JoonasJoonas Rask KH R 25 2016 Savonlinna
12 Suomen lippu Saarelainen, Miro-PekkaMiro-Pekka Saarelainen LH R 21 2018 Vantaa
56 Suomen lippu Taipalus, LauriLauri Taipalus P L 27 2016 Alavus
67 Slovakian lippu Záborský, TomášTomáš Záborský LH L 27 2016 Trenčín, Tšekkoslovakia
45 Suomen lippu Åsten, MickeMicke Åsten LH L 23 2016 Helsinki

Muokkaa kokoonpanoa

Valmennus ja huolto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Sijoitukset SM-liigassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SM-liigan tunnustuspalkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HIFK:ssa kolme kautta pelannut Mikael Granlund sai Raimo Kilpiö -palkinnon kaudella 2009–2010.
Kausi Palkinto Voittaja
1970–1971 Raimo Kilpiö -palkinto Matti Murto
1973–1974 Jarmo Wasaman muistopalkinto Matti Hagman
1979–1980 Kalevi Numminen -palkinto Jorma Rikala
1979–1980 Aarne Honkavaara -palkinto Matti Hagman
1979–1980 Veli-Pekka Ketola -palkinto Matti Hagman
1981–1982 Pekka Rautakallio -palkinto Pekka Rautakallio
1982–1983 Matti Keinonen -palkinto Carey Wilson
1982–1983 Veli-Pekka Ketola -palkinto Matti Hagman
1983–1984 Jarmo Wasaman muistopalkinto Joel Paunio
1983–1984 Veli-Pekka Ketola -palkinto Matti Hagman
1984–1985 Matti Keinonen -palkinto Esa Tikkanen
1984–1985 Veli-Pekka Ketola -palkinto Matti Hagman
1985–1986 Aaro Kivilinnan muistopalkinto Helsingin IFK
1986–1987 Aaro Kivilinnan muistopalkinto Helsingin IFK
1987–1988 Kalevi Numminen -palkinto Pentti Matikainen
1987–1988 Aaro Kivilinnan muistopalkinto Helsingin IFK
1988–1989 Aaro Kivilinnan muistopalkinto Helsingin IFK
1992–1993 Jarmo Wasaman muistopalkinto Ville Peltonen
1996–1997 Jarmo Wasaman muistopalkinto Olli Jokinen
1997–1998 Kalevi Numminen -palkinto Erkka Westerlund
1997–1998 Urpo Ylönen -palkinto Tim Thomas
1997–1998 Jari Kurri -palkinto Olli Jokinen
1997–1998 Matti Keinonen -palkinto Olli Jokinen
1998–1999 Pekka Rautakallio -palkinto Brian Rafalski
1998–1999 Matti Keinonen -palkinto Brian Rafalski
1998–1999 Veli-Pekka Ketola -palkinto Jan Čaloun
1998–1999 Lasse Oksanen -palkinto Jan Čaloun
1999–2000 Pekka Rautakallio -palkinto Toni Lydman
2000–2001 Aarne Honkavaara -palkinto Jaroslav Bednář
2001–2002 Jarmo Wasaman muistopalkinto Joonas Vihko
2002–2003 Jarmo Wasaman muistopalkinto Toni Söderholm
2003–2004 Raimo Kilpiö -palkinto Kimmo Kuhta
2003–2004 Pekka Rautakallio -palkinto Toni Söderholm
2003–2004 Aarne Honkavaara -palkinto Timo Pärssinen
2003–2004 Veli-Pekka Ketola -palkinto Timo Pärssinen
2003–2004 Lasse Oksanen -palkinto Timo Pärssinen
2005–2006 Aarne Honkavaara -palkinto Tony Salmelainen
2005–2006 Veli-Pekka Ketola -palkinto Tony Salmelainen
2005–2006 Lasse Oksanen -palkinto Tony Salmelainen
2006–2007 Pekka Rautakallio -palkinto Cory Murphy
2006–2007 Lasse Oksanen -palkinto Cory Murphy
2008–2009 Kotipizzan kauden syöttäjä -palkinto Kim Hirschovits
2008–2009 Veli-Pekka Ketola -palkinto Kim Hirschovits
2009–2010 Jarmo Wasaman muistopalkinto Mikael Granlund
2009–2010 Raimo Kilpiö -palkinto Mikael Granlund
2010–2011 Jari Kurri -palkinto Toni Söderholm
2010–2011 Lasse Oksanen -palkinto Ville Peltonen
2010–2011 Urpo Ylönen -palkinto Juuso Riksman
2010–2011 Raimo Kilpiö -palkinto Ville Peltonen
2011–2012 Matti Keinonen -palkinto Toni Söderholm

Jäädytetyt pelinumerot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HIFK:n virallinen faniklubi on HIFK Fan Club, joka aiemmin tunnettiin nimellä B2 Reds. Nimi juonsi juurensa ajoilta, jolloin faniklubi kannusti joukkuetta Helsingin jäähallin katsomosta B2. 2000-luvulla faniklubin jäsenet olivat otteluissa uudessa seisomakatsomo D6:ssa sekä sen yläpuolisissa katsomoissa, mutta fanit muuttivat toiseen päätyyn ja yläkatsomo F1:een, joka on seisomakatsomo. Muut fanit siirtyivät seisomakatsomon alapuolelle hyökkäyspäädyn kulmaukseen katsomoihin B5-C1 kaudesta 2009–2010 lähtien. Toinen HIFK:n fanijärjestö on Stadin Kingit, joka kannattaa HIFK:ta aktiivisesti lähes joka lajissa.

Tilastot ja luettelot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SM-sarja

SM-liiga

Muut

  • Ahearne Cupin voitto 1970
  • Euroopan Cupin hopeaa 1981
  • Nordic Trophyn pronssia 2008

Toimitusjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päävalmentajat 2000-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sarjataulukko - kaikki kaudet: pisteet 21.3.2010. SM-liiga.fi. Viitattu 11.5.2010.
  2. Riku Korkki: Jäätävä polte. Iltalehti Urheilu, 2011, nro 20.4., s. 8.
  3. Riku Korkki: Huikea joukkue poltti kannun. Iltalehti Urheilu, 2011, nro 20.4., s. 9.
  4. HIFK 2014–2015 HIFK Hockey.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HIFK.