HIFK Hockey

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Idrottsföreningen Kamraterna, Helsingfors
Helsingin IFK kaudella 2013–2014
Perustettu 15. lokakuuta 1897
1897 Idrottsföreningen Kamraterna Helsingfors
1928 Jäähockeyn kilpailutoiminta alkaa; 1. ottelu 21.2.1928
1945 Jääkiekkojaosto perustetaan
1975 Ligaföreningen HIFK r.f.
2000 Oy HIFK-Hockey Ab
Kotiareena Helsingin jäähalli
Kaupunki Suomen lippu Helsinki, Suomi
HIFK Uniform.png
Värit               
Media Hufvudstadsbladet
Helsingin Sanomat
Metro FM
Omistaja(t) Suomen lippu Ligaföreningen HIFK r.f.[1]
Toimitusjohtaja Suomen lippu Jukka Valtanen
Päävalmentaja Suomen lippu Antti Törmänen
Kapteeni Suomen lippu Toni Söderholm [2]
Kultaa 71969, 1970, 1974, 1980, 1983, 1998 ja 2011
Hopeaa 41973, 1975, 1986 ja 1999
Pronssia 91955, 1959, 1971, 1972, 1982, 1987, 1988, 1992 ja 2004

HIFK (eli Idrottsföreningen Kamraterna, Helsingfors) on helsinkiläinen jääkiekkojoukkue, joka pelaa jääkiekon SM-liigassa. HIFK on SM-liigan seuroista vanhin. Sen kotihalli on Nordenskiöldinkadun varrella sijaitseva Helsingin jäähalli. HIFK oli mukana ensimmäisessä SM-sarjassa vuonna 1928 ja on yksi neljästä SM-liigajoukkueesta, joka on ollut tauotta mukana Liigan ensimmäisestä kaudesta 1975–1976 asti. Muut kolme joukkuetta ovat Ilves, Tappara ja TPS.

Kauden 2011–2012 päätyttyä HIFK oli pelannut ylimmällä sarjatasolla 61 kautta ja 2224 runkosarjaottelua, joissa se oli saavuttanut 1125 voittoa, 321 tasapeliä, 789 tappiota ja 2884 pistettä maalierolla 8618–7273. HIFK on seitsemällä Suomen mestaruudellaan yksi SM-liigan menestyneimpiä joukkueita ja se on maratontaulukon toisella sijalla; 23 pistettä jäljessä Tapparaa ja 30 pistettä edellä Turun Palloseuraa.[3]

Pudotuspeleissä HIFK on pelannut 208 ottelua, joista voitto on tullut 92 ottelussa maalieron ollessa 626–687.

Seuran jääkiekkotoimintaa pyörittää yritys Oy HIFK-Hockey Ab.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HIFK:hon liitetty niin sanottu brändikiekko sai alkunsa kaudella 1968–1969, kun jääkiekkojaoston puheenjohtaja Göran Stubb palkkasi pelaajavalmentajaksi NHL-puolustaja Carl Brewerin. Tämä toi tuliaisina kanadalaisen pelityylin juuri oikea-aikaisesti, kun koko kentän taklauspeli sallittiin Suomessa. Kahden kultakauden jälkeen kontakteja suosivasta pelistä tuli HIFK:n päävalmentajien suoranainen pääsyvaatimus.[4]

Kaudella 1979–1980 HIFK vei kultaa paljolti Matti Hagmanin johtaman ykköskentän ansiosta. "Hakin" laitahyökkääjinä pelasivat Esa Peltonen ja Tommi Salmelainen; puolustajina olivat Frank Neal ja Heikki Riihiranta. Finaalissa Porin Ässät joutui nöyrtymään suoraan kolmessa ottelussa.

NHL-vaiheen jälkeen kotimaahan palannut Hagman oli arkkitehtina myös seuran seuraavassa mestaruudessa kaudella 1982–1983. Tukea hän sai etenkin NHL:ssäkin menestyneeltä puolustaja Pekka Rautakalliolta. Pudotuspeleissä suureen rooliin nousi toinenkin puolustaja, Pertti Lehtonen. Lopputtelussa vastassa oli paikalliskilpailija Jokerit ja täyteen viiteen otteluun venynyt sarja kuuluu monien mielestä Jääkiekon SM-liigan historian dramaattisimpiin; Jokerit johti ottelusarjaa voitoin 2–0, mutta HIFK kuitenkin voitti kolmannen ja neljännen loppuottelun. Viimeistä loppuotteluakin Jokerit johti maalein 2–0, mutta HIFK nousi rinnalle ja ohi, voittaen ottelun ja finaalisarjankin lukemin 3–2.

IFK-vaikuttaja Frank Moberg pitää kevään 1998 mestarijoukkuetta kaikkein vahvimpana, hän uskoi 13 vuotta myöhemmin, että se olisi voittanut myös tuon samaisen kevään HIFK-mestarit. Mobergin mukaan kultakokoonpanossa nousi esiin kolme johtajaa: sittemmin NHL:n parhaisiin maalivahteihin luettu Tim Thomas, puolustaja Kimmo Timonen ja mestaruuden ratkaisseen maalin ampunut nuori hyökkääjä Olli Jokinen.[5]

Kaudella 2010–2011 HIFK otti helmikuussa yhteen Jokereiden kanssa ensimmäisessä Talviklassikko-tapahtumassa, joka oli SM-liigan virallinen ottelu. Jokereiden isännöimä ottelu päättyi HIFK:n voittoon lukemin 3–4. Toinen Talviklassikko pelattiin Kaudella 2011-2012, jossa isäntäjoukkueena HIFK voitti uudelleen Jokerit voittomaalikilpailun jälkeen 3–2. Talviklassikon takana oli ajatus tuoda liigaan myös ulkoilmaotteluita. Keväällä 2011 HIFK voitti 13 vuoden tauon jälkeen kultaa kaadettuaan Espoon Bluesin otteluvoitoin 4–0. Keskeisiäselvennä pelaajia mestaruusjoukkueessa olivat Mikael Granlund, Kimmo Kuhta, Ville Peltonen, Juha-Pekka Haataja , Lennart Petrell, Petteri Wirtanen, Juuso Riksman ja Toni Söderholm. Kultajoukkuetta valmensi Kari Jalonen.

13. marraskuuta 2012 HIFK ilmoitti aikovansa rakentaa monitoimiareenan Mäntymäen kentälle Töölönlahden rannalle. Tavoitteena on siirtyä pelaamaan uuteen halliin vuonna 2016.

Tunnukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peliasu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HIFK:n kapteeni Ville Peltonen kultakypärä päässä.

HIFK pelaa kotiottelunsa puna-sini-valkoisella paidalla, jossa päävärinä on punainen. Yleensä vierasotteluissa käytettävässä paidassa väreistä punainen ja valkoinen ovat toisin päin, valkoisen ollessa paidan pääväri. Peliasun housut ja hanskat ovat siniset, kypärä punainen ja sukat samanväriset kuin käytettävä paita.

Logot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sopimukset kaudelle 2014–2015[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Päivitetty: 22.7.2014)[6]

# Kans. Pelaaja Paikka Kätisyys Ikä Sopimus Syntymäpaikka
18 Ranskan lippu Auvitu, YohannYohann Auvitu P L 25 2016 Ivry-sur-Seine, Ranska
Suomen lippu Blomqvist, SamiSami Blomqvist LH L 24 Try-out Örnsköldsvik, Ruotsi
91 Yhdysvaltain lippu Elkins, CoreyCorey Elkins KH L 29 2015 West Bloomfield, MI, Yhdysvallat
Ruotsin lippu Grillfors, DanielDaniel Grillfors P L 32 2015 Enköping, Ruotsi
Suomen lippu Honkaheimo, OttoOtto Honkaheimo P L 29 2015 Rauma
34 Suomen lippu Husso, VilleVille Husso MV L 19 2016 Helsinki
28 Suomen lippu Ikonen, JasseJasse Ikonen LH L 24 2016 Kuopio
24 Suomen lippu Juutinen, JanneJanne Juutinen LH L 20 2015 Hyvinkää
11 Suomen lippu Kuparinen, MattiMatti Kuparinen KH R 29 2015 Pori
Suomen lippu Lamberg, MattiMatti Lamberg LH R 21 2016 Kiiminki
Suomen lippu Lankinen, KevinKevin Lankinen MV L 19 2017 Helsinki
89 Suomen lippu Leino, RobertRobert Leino KH R 21 2017 Hämeenlinna
29 Suomen lippu Leinonen, ToniToni Leinonen LH L 22 2015 Helsinki
39 Suomen lippu Luttinen, ArttuArttu Luttinen (A) LH L 30 2014 Helsinki
46 Suomen lippu Nykopp, ThomasThomas Nykopp LH L 21 2014 Helsinki
40 Suomen lippu Nyqvist, JuliusJulius Nyqvist P R 21 2014 Vantaa
81 Suomen lippu Pakarinen, IiroIiro Pakarinen LH L 22 2015 Suonenjoki
21 Suomen lippu Partanen, MikaMika Partanen LH L 21 2015 Helsinki
71 Suomen lippu Puustinen, JuusoJuuso Puustinen (A) LH R 26 2015 Kuopio
10 Suomen lippu Ramstedt, TeemuTeemu Ramstedt KH L 26 2016 Helsinki
88 Suomen lippu Rask, JoonasJoonas Rask KH R 24 2016 Savonlinna
47 Suomen lippu Salmi, JuusoJuuso Salmi P L 23 2014 Helsinki
26 Suomen lippu Söderholm, ToniToni Söderholm (C) P L 36 2015 Kauniainen
56 Suomen lippu Taipalus, LauriLauri Taipalus P L 26 2016 Alavus
4 Suomen lippu Tarkkanen, JuhaJuha Tarkkanen P L 21 juniori Helsinki
43 Suomen lippu Teppo, MiihkaliMiihkali Teppo P L 21 2015 Helsinki
37 Suomen lippu Öfverström, JanneJanne Öfverström LH L 23 2014 Helsinki

Valmennus ja huolto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muokkaa kokoonpanoa


Sijoitukset SM-liigassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SM-liigan tunnustuspalkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HIFK:ssa kolme kautta pelannut Mikael Granlund sai Raimo Kilpiö -palkinnon kaudella 2009–2010.
Kausi Palkinto Voittaja
1970–1971 Raimo Kilpiö -palkinto Matti Murto
1973–1974 Jarmo Wasaman muistopalkinto Matti Hagman
1979–1980 Kalevi Numminen -palkinto Jorma Rikala
1979–1980 Aarne Honkavaara -palkinto Matti Hagman
1979–1980 Veli-Pekka Ketola -palkinto Matti Hagman
1981–1982 Pekka Rautakallio -palkinto Pekka Rautakallio
1982–1983 Matti Keinonen -palkinto Carey Wilson
1982–1983 Veli-Pekka Ketola -palkinto Matti Hagman
1983–1984 Jarmo Wasaman muistopalkinto Joel Paunio
1983–1984 Veli-Pekka Ketola -palkinto Matti Hagman
1984–1985 Matti Keinonen -palkinto Esa Tikkanen
1984–1985 Veli-Pekka Ketola -palkinto Matti Hagman
1985–1986 Aaro Kivilinnan muistopalkinto Helsingin IFK
1986–1987 Aaro Kivilinnan muistopalkinto Helsingin IFK
1987–1988 Kalevi Numminen -palkinto Pentti Matikainen
1987–1988 Aaro Kivilinnan muistopalkinto Helsingin IFK
1988–1989 Aaro Kivilinnan muistopalkinto Helsingin IFK
1992–1993 Jarmo Wasaman muistopalkinto Ville Peltonen
1996–1997 Jarmo Wasaman muistopalkinto Olli Jokinen
1997–1998 Kalevi Numminen -palkinto Erkka Westerlund
1997–1998 Urpo Ylönen -palkinto Tim Thomas
1997–1998 Jari Kurri -palkinto Olli Jokinen
1997–1998 Matti Keinonen -palkinto Olli Jokinen
1998–1999 Pekka Rautakallio -palkinto Brian Rafalski
1998–1999 Matti Keinonen -palkinto Brian Rafalski
1998–1999 Veli-Pekka Ketola -palkinto Jan Čaloun
1998–1999 Lasse Oksanen -palkinto Jan Čaloun
1999–2000 Pekka Rautakallio -palkinto Toni Lydman
2000–2001 Aarne Honkavaara -palkinto Jaroslav Bednář
2001–2002 Jarmo Wasaman muistopalkinto Joonas Vihko
2002–2003 Jarmo Wasaman muistopalkinto Toni Söderholm
2003–2004 Raimo Kilpiö -palkinto Kimmo Kuhta
2003–2004 Pekka Rautakallio -palkinto Toni Söderholm
2003–2004 Aarne Honkavaara -palkinto Timo Pärssinen
2003–2004 Veli-Pekka Ketola -palkinto Timo Pärssinen
2003–2004 Lasse Oksanen -palkinto Timo Pärssinen
2005–2006 Aarne Honkavaara -palkinto Tony Salmelainen
2005–2006 Veli-Pekka Ketola -palkinto Tony Salmelainen
2005–2006 Lasse Oksanen -palkinto Tony Salmelainen
2006–2007 Pekka Rautakallio -palkinto Cory Murphy
2006–2007 Lasse Oksanen -palkinto Cory Murphy
2008–2009 Kotipizzan kauden syöttäjä -palkinto Kim Hirschovits
2008–2009 Veli-Pekka Ketola -palkinto Kim Hirschovits
2009–2010 Jarmo Wasaman muistopalkinto Mikael Granlund
2009–2010 Raimo Kilpiö -palkinto Mikael Granlund
2010–2011 Jari Kurri -palkinto Toni Söderholm
2010–2011 Lasse Oksanen -palkinto Ville Peltonen
2010–2011 Urpo Ylönen -palkinto Juuso Riksman
2010–2011 Raimo Kilpiö -palkinto Ville Peltonen
2011–2012 Matti Keinonen -palkinto Toni Söderholm

Jäädytetyt pelinumerot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Fanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HIFK:n virallinen faniklubi on HIFK Fan Club, joka aiemmin tunnettiin nimellä B2 Reds. Nimi juonsi juurensa ajoilta, jolloin faniklubi kannusti joukkuetta Helsingin jäähallin katsomosta B2. 2000-luvulla faniklubin jäsenet olivat otteluissa uudessa seisomakatsomo D6:ssa sekä sen yläpuolisissa katsomoissa, mutta fanit muuttivat toiseen päätyyn ja yläkatsomo F1:een, joka on seisomakatsomo. Muut fanit siirtyivät seisomakatsomon alapuolelle hyökkäyspäädyn kulmaukseen katsomoihin B5-C1 kaudesta 2009–2010 lähtien. Toinen HIFK:n fanijärjestö on Stadin Kingit, jotka kannattavat aktiivisesti HIFK:ta heidän lähes joka lajissa.


Tilastot ja luettelot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SM-sarja

SM-liiga

Muut

  • Ahearne Cupin voitto 1970
  • Euroopan Cupin hopeaa 1981
  • Nordic Trophyn pronssia 2008

Toimitusjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päävalmentajat 2000-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. STT: Helsingin IFK:lle uusia omistajia HS.fi. 8.12.2008. Viitattu 4.4.2009.
  2. HIFK, HPK, Ilves ja Lukko julkistivat ensi kauden kapteenistonsa Liiga.fi. 5.8.2014.
  3. Sarjataulukko - kaikki kaudet: pisteet 21.3.2010. SM-liiga.fi. Viitattu 11.5.2010.
  4. Riku Korkki: Jäätävä polte. Iltalehti Urheilu, 2011, nro 20.4., s. 8.
  5. Riku Korkki: Huikea joukkue poltti kannun. Iltalehti Urheilu, 2011, nro 20.4., s. 9.
  6. HIFK 2014–2015 HIFK Hockey.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HIFK.