Matti Murto (jääkiekkoilija)
Sivulta puuttuu Matti Murto (s. 9. helmikuuta 1949 Helsinki) on entinen suomalainen jääkiekkohyökkääjä.
Hifk-vaikuttaja Frank Moberg nimesi "ylivoimaisen kahden suunnan sentteri" Murron vuonna 2011 seuran historian neljänneksi suurimmaksi legendaksi, joka pelasi parhaat kautensa yhdessä Harri Linnonmaan ja Hannu Kapasen kanssa.[1]
Sisällysluettelo |
Ura [muokkaa]
Seurajoukkue [muokkaa]
Murto edusti Suomessa HIFK:ta 18 kauden ajan 1964–1983, eli lähes koko peliuransa. Yksi vuosi vierähti välissä Itävallassa HC Feldkirchin joukkueessa. Murto tunnettiin urallaan kovasti töitä tekevänä herrasmiespelaajana. Hän sai 450 ottelussaan vain 98 jäähyminuuttia. Pisteitä Murto teki 177+158. Viiden kullan Murto voitti yhteensä yhdeksän SM-mitalia. HIFK jäädytti Murron pelinumeron 17 heti peliuran jälkeen.
Maajoukkue [muokkaa]
Murto pelasi Suomen paidassa yhteensä 158 A-maaottelua tehoin 36+21. MM-kisoissa hän kiekkoili kuusi ja olympialaisissa kaksi kertaa.
Saavutukset ja palkinnot [muokkaa]
- 5 Suomen mestaruutta (1969, 1970, 1974, 1980, 1983)
- 2 SM-hopeaa ja 2 -pronssia
- Herrasmiespelaaja (1971)
- Suomen Jääkiekkoleijona #77
- HIFK on jäädyttänyt Murron pelinumeron 17
Lähteet [muokkaa]
- Mennander, Ari; Mennander, Pasi: Leijonien tarina. Gummerus, 2003. ISBN 951-20-6455-3.
- ↑ Riku Korkki: Jäätävä polte. Iltalehti Urheilu, 2011, nro 20.4., s. 8.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Matti Murto Eurohockey-sivustolla (englanniksi)
