Espoo Blues
| Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Tyyli ja aikamuodot eivät toimi |
| Espoo Blues | |
|---|---|
| Perustettu | 1984 1984 Kiekko-Espoo ry 1999 Blues Hockey Oy |
| Historia | Kiekko-Espoo 1984–1999 Espoo Blues 1999– |
| Kotiareena | Barona Areena |
| Kaupunki | Espoo, Suomi |
| Värit | |
| Media | Länsiväylä Kaupunkilehti Vartti Trombit FM |
| Omistaja(t) | myynnissä |
| Toimitusjohtaja | Jussi Salonoja |
| Päävalmentaja | Lauri Marjamäki |
| Kapteeni | Toni Kähkönen |
| Yhteistyöseurat | Kiekko-Vantaa (Mestis) |
| Hopeaa | 2 (2008, 2011) |
Espoo Blues (usein myös Espoon Blues) on espoolainen jääkiekkoseura, joka on perustettu 15. helmikuuta 1984, ja jonka kotihallina toimii Barona-areena. Alun perin seura tunnettiin nimellä Kiekko-Espoo ja sen kotikenttänä toimi Matinkylän jäähalli. Espoo Blues saavutti ensimmäisen SM-hopeansa kaudella 2007-2008 ja toisen hopeansa kaudella 2010-2011. Kauden 2007-2008 hopea oli Bluesin seurahistorian ensimmäinen mitali Jääkiekon SM-liigassa. Espoo Bluesilla on epävirallinen yhteistyösopimus Mestiksessä pelaavan Kiekko-Vantaan kanssa.
Bluesin maalilauluna toimii Baha Menin "Who Let the Dogs Out".
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
[muokkaa] Kiekko-Espoo: Aika alasarjoissa 1984 – 1991
15. helmikuuta 1984 Jäähonka, EPS ja EJK yhdistyivät Kiekko-Espooksi ja K-Espoo peri Jäähongan paikan II-divisioonaan. Kiekko-Espoo pelasi ensimmäisen kautensa 1984–1985 II-divisioonan etelälohkossa. Kaudella 1985–1986 K-Espoo pelasi toisen kautensa II-divisioonassa ja oli lohkonsa neljäs. Kaudella 1986–1987 K-Espoo sijoittui lopulta kolmanneksi. Kaudella 1987–1988 Kiekko-Espoo oli II-divisioonan lohkonsa paras ja nousi kauden päätteeksi I-divisioonaan. K-Espoo ylsi heti kolmanneksi ensimmäisellä I-divisioonakaudellaan kaudella 1988–1989. Kausi 1989–1990 I-divisioonassa ei sujunut yhtä menestyksekkäästi K-Espoon jäädessä 9. sijalle. K-Espoo paransi sijoitustaan kaudella 1990–1991 taistelemalla itsensä viidenneksi.
[muokkaa] Nousu SM-liigaan 1991 – 1998
Kausi 1991–1992 oli menestyksekäs Kiekko-Espoon ollessa I-divisioonan paras ja keväällä joukkue juhli nousuaan SM-liigaan pudotettuaan Joensuun Kiekko-Pojat (JoKP) liigasta[1]. Joukkueen tehokkaimmat pistemiehet SM-karsinnassa olivat Jan Långbacka ja tuleva NHL-tähti Jere Lehtinen, I-divisioonan tehokkain oli Tero Lehterä. Kausilla 1992–1993 ja 1993–1994 K-Espoo vältti karsinnat ollen 11. ja kaudella 1994–1995 seura yltää ensimmäisen kerran pudotuspeleihin, mutta nöyrtyi Lukon edessä otteluvoitoin 3–1. Jälleen kaudella 1996–1997 K-Espoo ylsi pudotuspeleihin, tällöin häviten HPK:lle 3–1. Viimeisiään vedellyt K-Espoo yllätti kaudella 1997–1998 pudottamalla runkosarjan voittajan TPS:n puolivälierissä, vaikka K-Espoo oli sijoittunut runkosarjassa vasta sijalle kahdeksan. Välierissä joukkue hävisi kuitenkin HIFK:lle sekä pronssiottelussa Jokereille oltuaan lopulta neljäs, mikä oli Kiekko-Espoon paras sijoitus SM-liigassa.
[muokkaa] Bluesin aikakausi
Kiekko-Espoon nimi vaihtui Bluesiksi kesällä 1998 ja uudella nimellään joukkue pelasi kauden 1998–99 ensimmäisen puoliskon evakossa Helsingin jäähallissa, koska uusien vaatimusten takia Matinkylän jäähalli ei enää täyttänyt SM-liigan vaatimuksia. Tammikuussa 1999 valmistui Tapiolaan Länsiauto-areena Bluesin uudeksi kotihalliksi ja Areenan ensimmäisessä ottelussa HIFK kävi hakemassa 1–3 vierasvoiton Christian Ruutun viimeistellessä Bluesin ensimmäisen maalin uudessa kotihallissa laukomalla toisessa erässä siniviivalta tasoituksen 1–1:een. Areenan historian ensimmäisen maalin ampui myöhemmin myös Bluesia edustanut, silloinen HIFK-puolustaja Jere Karalahti. Pudotuspeleissä vastaan asettunut HIFK oli tälläkin kertaa espoolaisia parempi, otteluvoitoin 3–1. Kaudella 1999–2000 Bluesin alku oli lupaava ja Dale McTavish tehtaili runkosarjassa Bluesille peräti 32 maalia, mutta jälleen tie päättyi neljännesvälieriin, kun HPK pudotti espoolaiset voitoin 3–1. Kaudella 2000–2001 Blues jäi pudotuspelien ulkopuolelle hävittyään ratkaisevan viimeisen runkosarjapelinsä HIFK:lle 1–3 kotihallissaan.
Kaudella 2001–2002 Blues oli kahdeksas hävittyään puolivälierissä suoraan kolmessa ottelussa Tapparalle. Samaa joukkuetta vastaan päättyi Bluesin taival myös seuraavalla kaudella, kun Tappara vei puolivälieräsarjan seitsemännen ottelun jatkoajalla, joten Bluesin lopullinen sijoitus oli viides. Seuraavat kaksi kautta sujuivat huomattavasti vaatimattomammin. Keväällä 2004 Blues oli kahdeksas ja Bluesin 20-vuotisjuhlakaudella kaudella 2004–2005 vasta kolmastoista, jääden pudotuspelien ulkopuolelle. Tuona keväänä joukkue teki isoja muutoksia organisaationsa, ja suunta kääntyi hiljalleen ylöspäin. Kausi 2005–2006 toi kahdeksannen sijan ja saman kauden alussa otettiin käyttöön Bluesin uusittu logo, johon palasi espoolaisten vanha symboli kruunu. Kaudella 2006–2007 joukkue eteni yhdeksän vuoden tauon jälkeen välieriin. Tälläkin kertaa joukkue hävisi pronssiottelun, jossa vastustajana oli HPK.
Kaudella 2007–2008 Blues rikkoi joukkueen ennätyksen voitettujen otteluiden putkessa 12 ottelulla edellisen ennätyksen ollessa 6 voitettua ottelua. Playoffeissa Blues eteni ensi kertaa finaaleihin pudotettuaan ensin HIFK:n puolivälierissä ja sitten noustuaan välierissä 1–3-tappioasemasta 4–3-voittoon Jokereita vastaan. Finaalisarjassa Blues hävisi Oulun Kärpille otteluvoitoin 4–1. Tästä seurannut hopeamitali oli myös Bluesin kaikkien aikojen ensimmäinen mitali. Kaudella 2008–2009 Blues sijoittui runkosarjassa edellisvuoden tapaan toiseksi. [2] Pudotuspeleissä joukkue eteni välieriin, mutta jäi kuitenkin ilman mitalia kauden päättyessä tappioon pronssiottelussa KalPaa vastaan.
Kaudelle 2009–2010 Espoo Blues otti käyttöön uuden logon. [3] Menestys jäi kolmen perättäisen mitalipeleihin johtaneen kauden jälkeen laihemmaksi, ja Blues putosi pudotuspelien 1. kierroksella Kärppiä vastaan otteluvoitoin 1–2.
Kaudella 2010–2011 Espoo Blues teki SM-liigahistoriaa nousemalla ns. "villi kortti" -kierrokselta välieriin pudottaen ensimmäisellä kierroksella Kärpät voitoin 2-1. Puolivälierissä joukkue kohtasi Ässät, jonka Blues selvitti voitoin 4-2.[4] Semifinaaleissa espoolaisjoukkue kaatoi JYPin otteluvoitoin 4–1 ja eteni toista kertaa historiassaan liigan loppuotteluihin. Loppuottelusarjassa HIFK oli parempi voitoin 4-0 ja näin Blues voitti seurahistoriansa toisen hopeamitalin. [5]
Espoo Blues on Blues Hockey Oy:n aputoiminimi.[6] Bluesin on vuodesta 2004 omistanut rikkaiden varallisuudenhoitoon erikoistunut luxemburgilainen vakuutusyhtiö Lombard International Assurance.[7] Sitä ennen Bluesin omisti Jussi Salonojan sijoitusyhtiö JOY Capital Oy. Salonoja toimi myös Bluesin toimitusjohtajana 1. huhtikuuta 2001 – 6. elokuuta 2003.[8][9] 6.6.2011 ilmoitettiin Markus Lindströmin väistyvän toimitusjohtajan paikalta, ja samalla kokonaan pois Bluesin palveluksesta. Hänen paikkansa ottaa Jussi Salonoja, jonka tärkeimpiin tehtäviin ilmoitettiin kuuluvan "talouden tervehdyttäminen sekä omistuspohjan laajentaminen”.
[muokkaa] Jääkiekon mestareiden liiga (CHL)
Kaudella 2008–2009 Espoon Blues pelasi uudessa jääkiekon mestarien liigassa. Alkulohkossa Bluesin kanssa oli ruotsalainen HV 71 ja sveitsiläinen SC Bern. Blues meni lohkosta jatkoon voitettuaan kaikki ottelut. Välierissä kuitenkin Blues hävisi koko turnauksen voittaneelle joukkueelle ZSC Lionsille. Blues selvitti myös tiensä kauden 2009–2010 CHL:n karsintavaiheeseen, mutta maailmalla vellovan laman ja sponsoripulan takia liiga jouduttiin perumaan.
[muokkaa] Tunnukset
[muokkaa] Peliasu
Blues pelaa kotipelinsä sini-kelta-valkoisella paidalla, mustilla housuilla sini-keltaisilla sukilla sekä valkoisella kypärällä. Vierasottelut joukkue pelaa valko-sini-keltaisella paidalla ja valko-keltaisilla sukilla.
[muokkaa] Logot
[muokkaa] Barona-areena
-
Pääartikkeli: Barona-areena
Blues pelaa kotiottelunsa vuonna 1999 valmistuneessa jäähallissa Espoossa, Tapiolan Urheilupuistossa. Länsiautolla ja areenalla oli vuodesta 1999 lähtien kymmenvuotinen nimisopimus, joka päättyi 28. tammikuuta 2009. Areenan uudeksi nimeksi tuli Barona-areena. Yleisökapasiteetti jääkiekko-otteluissa areenalla on 7 017.
[muokkaa] Saavutukset
- Aaro Kivilinnan muistopalkinto 2007, 2009 ja 2011
- Kiekkolehden Hopealuistin 2008 ja 2009
- Vuoden kiekkoteko - Jääkiekkojournalistien myöntämä palkinto 2011
[muokkaa] Miehet
- SM-hopeaa 2 – 2008, 2011
[muokkaa] Naiset
Bluesin aikana
- Suomen mestari 10 – 1999, 2000, 2001, 2002, 2003, 2004, 2005, 2007, 2008 ja 2009
- SM-hopeaa 1 – 2010
- SM-pronssia 1 – 2006
- Euroopan seurajoukkueiden hopeaa: 2005–06, 2007–08, 2009–10 ja pronssia 2008–09
Kiekko-Espoon aikana
- SM-pronssia 1993, 1994, 1997, 1999
[muokkaa] Bluesin joukkueesta palkitut
Raimo Kilpiö -palkinto - herrasmiespelaaja
- Tero Lehterä 1994
- Esa Pirnes 2006
Veli-Pekka Ketola -palkinto - runkosarjan pistepörssin voittaja
- Martin Kariya 2007
Pekka Rautakallio -palkinto - paras puolustaja
- Arto Laatikainen 2008
Jarmo Wasaman muistopalkinto - paras tulokas
- Oskar Osala 2008
Kalevi Numminen -palkinto - paras valmentaja
- Petri Matikainen 2008, 2011
[muokkaa] Pelaajat
[muokkaa] Nykyinen joukkue
(Päivitetty: 25. tammikuuta 2012)
[muokkaa] Valmentajat
- Päävalmentaja
Lauri Marjamäki - Valmentaja
Timo Hirvonen - Valmentaja
Mikko Saarinen - Maalivahtivalmentaja ja joukkueenjohtaja
Marko Torenius
[muokkaa] Entisiä pelaajia
[muokkaa] Jäädytetyt pelinumerot
- #33 Timo Hirvonen
Timo Hirvonen pelasi Bluesissa/Kiekko-Espoossa vuosina 1992–2003 ja 2005–2006. 12 kaudellaan Hirvonen pelasi eniten runkosarjaotteluita ja saalisti neljänneksi eniten pisteitä Bluesissa kautta aikojen. Joulukuussa 2010 Hirvonen nimettiin Bluesin apuvalmentajaksi. Hirvosen pelinumero 33 on Bluesin seurahistorian ensimmäinen jäädytetty numero.
- #33 Päivi Halonen
Numero 33 on jäädytetty myös Bluesin naisilla Päivi Halosen kunniaksi. Jäädytys oli kaikkien aikojen toinen Suomen naiskiekon historiassa.
[muokkaa] Muita maineikkaita seuran entisiä pelaajia
[muokkaa] Junioritoiminta ja kasvattajaseurat
Espoo Bluesin junioritoiminta on jääkiekossa yksi Suomen laajimmista, jos sen kasvattajaseurojen toiminta otetaan mukaan. Bluesilla on viisi kasvattajaseuraa: Espoon Jääklubi, Jäähonka, Espoon Kiekkoseura, Espoon Palloseura ja GrIFK. Kasvattajaseurojen pelaajat liittyvät C-juniori-ikäisenä joko Bluesin tai Kiekko-Espoon C-juniorijoukkueisiin. Lisäksi kasvattajaseuroilla on toimintaa vanhemmissakin ikäluokissa, jos kaikki eivät mahdu Bluesin tai Kiekko-Espoon juniorijoukkueisiin.[10] EJK ja Jäähonka ovat perustaneet HC Espoon A-, B- ja C-juniori-ikäisille, jotka ovat ohittaneet jo kasvattajaseuravaiheen.[11]
Kasvattajaseurojen edustusjoukkue on Kiekko-Espoo, jonka joukkueita pelaa valtakunnallisissa sarjoissa A-, B-, ja C-junioreissa. Espoon Bluesin ja Kiekko-Espoon juniorijoukkueet pelaavat Kiekko-Espoo Juniorit ry:n alaisuudessa.[12]
Lisäksi Blues on yhteistyössä salibandyseura Espoon Oilersin kanssa. Yhteistyön merkiksi salibandyliigan Oilers ja Oilersien A-juniorit ottavat pelipaitoihinsa "Part of Blues Family" -tunnuksen.[13]
Espoo Bluesin A-juniorit voittivat kaudella 2008-2009 A-junioreiden SM-liigan mestaruuden. Espoo Bluesin B- ja C-juniorit voittivat kaudella 2010-2011 ikäluokkiensa mestaruuden ja A-juniorit saivat hopeaa Nuorten SM-liigassa.
- A-junioreiden mestaruudet: 1989, 1990, 2009
- B-junioreiden mestaruudet: 1988, 1993, 2011
[muokkaa] Kannattajat
Blues Fan club ollut liigauran alusta asti kannustamassa Bluesia / Kiekko-Espoota.
[muokkaa] Tilastot ja luettelo
[muokkaa] Toimitusjohtajat
- Seppo Helin 1992–1997
- Ilkka Sinisalo 1997–1999
- Ari Väntsi 1999–2000
- Jerker Sederlöf 2000–2001
- Jussi Salonoja 2001–2003
- Christian Ruuttu 2003–2005
- Jouko Lintunen 2005–2006
- Jukka Soininen 2006
- Tom Kivimäki 2006–2010
- Markus Lindström 2010–2011
- Jussi Salonoja 2011–
[muokkaa] Kausitaulukko
| Joukkue | Kausi | Sija | O | V | T | H | TM | PM | P | Päävalmentaja | Kapteeni | |
| K-Espoo | 1992–1993 | 11 | 48 | 12 | 7 | 29 | 122 | 194 | 31 | Martti Merra | Jan Långbacka | |
| K-Espoo | 1993–1994 | 11 | 48 | 13 | 5 | 30 | 138 | 197 | 31 | Martti Merra Hannu Saintula 12.1.1993 alk. |
Jan Långbacka | |
| K-Espoo | 1994–1995 | 7 | 50 | 20 | 2 | 26 | 154 | 169 | 44 | Harri Rindell | Hannu Järvenpää | |
| K-Espoo | 1995–1996 | 9 | 50 | 18 | 6 | 26 | 131 | 164 | 42 | Harri Rindell | Jarmo Muukkonen | |
| K-Espoo | 1996–1997 | 6 | 50 | 21 | 9 | 20 | 154 | 163 | 51 | Håkan Nygren | Teemu Sillanpää | |
| K-Espoo | 1997–1998 | 8 | 48 | 20 | 6 | 22 | 153 | 139 | 46 | Håkan Nygren Hannu Saintula 7.3.1998 alk. |
Teemu Sillanpää | |
| Blues | 1998–1999 | 7 | 54 | 21 | 7 | 26 | 146 | 183 | 49 | Pekka Rautakallio Hannu Saintula 27.11.1998 alk. |
Juha Ikonen | |
| Blues | 1999–2000 | 7 | 54 | 19 | 10 | 25 | 163 | 165 | 48 | Jukka Holtari Jari Härkälä 16.1.2000 alk. |
Peter Ahola | |
| Blues | 2000–2001 | 9 | 56 | 22 | 8 | 26 | 154 | 152 | 52 | Timo Tuomi | Peter Ahola | |
| Blues | 2001–2002 | 8 | 56 | 25 | 7 | 24 | 156 | 171 | 58 | Timo Tuomi Niki Andersson Hannu Kapanen 4.10.2001 alk. |
Valeri Krykov | |
| Blues | 2002–2003 | 4 | 58 | 27 | 16 | 15 | 166 | 145 | 68 | Hannu Kapanen | Juha Ylönen | |
| Blues | 2003–2004 | 9 | 56 | 18 | 15 | 23 | 134 | 139 | 56 | Hannu Virta | Rami Alanko | |
| Blues | 2004–2005 | 11 | 56 | 15 | 11 | 30 | 139 | 159 | 61 | Hannu Virta Pekka Rautakallio lokakuu 2004 alk. |
Rami Alanko | |
| Blues | 2005–2006 | 8 | 56 | 23 | 11 | 22 | 152 | 135 | 84 | Kari Heikkilä | Timo Hirvonen Markku Hurme Joakim Eriksson |
|
| Blues | 2006–2007 | 5 | 56 | 24 | 15 | 17 | 156 | 135 | 92 | Kari Heikkilä | Markku Hurme Ville Viitaluoma Erkki Rajamäki Kent Manderville |
|
| Blues | 2007–2008 | 2 | 56 | 33 | 11 | 12 | 165 | 114 | 115 | Petri Matikainen | Rami Alanko | |
| Blues | 2008–2009 | 4 | 58 | 28 | 12 | 18 | 159 | 135 | 100 | Petri Matikainen | Rami Alanko Erkki Rajamäki |
|
| Blues | 2009–2010 | 8 | 58 | 19 | 16 | 23 | 145 | 155 | 82 | Petri Matikainen | Toni Kähkönen | |
| Blues | 2010–2011 | 9 | 60 | 21 | 15 | 24 | 142 | 151 | 86 | Petri Matikainen | Toni Kähkönen |
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Bluesin historia bluesfanclub.net.
- ↑ SM-liigan sarjataulukko SM-liiga.fi. SM-liiga. Viitattu 14.7.2009.
- ↑ http://www.blues.fi/images/7064_blues_final_logo_pieni.jpg
- ↑ Espoo Blues kuilun partaalla SM-liiga.fi. SM-liiga. Viitattu 21.03.2011.
- ↑ HIFK mestariksi 13 vuoden tauon jälkeen SM-liiga.fi. SM-liiga. Viitattu 19.04.2011.
- ↑ Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä: Blues Hockey Oy
- ↑ Kristiina Tolvanen: Espoon Bluesin liigajoukkueen omistaakin veroparatiisiyhtiö 9. lokakuuta 2008. Aamulehti. Viitattu 9.10.2008.
- ↑ Salonoja Bluesin toimitusjohtajaksi. Helsingin Sanomat, 2001, nro 14.3.2001.
- ↑ Ruutusta Bluesin toimitusjohtaja. Helsingin Sanomat, 2003, nro 6.8.2003.
- ↑ Kasvattajaseurat blues.fi. Espoo Blues. Viitattu 21.9. 2009.
- ↑ Seuran esittely HC Espoo. Viitattu 21.9. 2009.
- ↑ Seuran esittely Kiekko-Espoo Juniorit ry Viitattu=21.9. 2009.
- ↑ Bluesin ja Oilersin ystävyys syventyi seurusteluksi mtv3.fi. 18. elokuuta 2009. MTV3 Oy. Viitattu 18. elokuuta 2009.
Tätä sivua ei ole 