Jere Lehtinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jere Lehtinen
Jere Lehtinen (Dallas).JPG
Henkilötiedot
Syntynyt 24. kesäkuuta 1973 (ikä 41)
Espoo
Kansalaisuus Suomen lippu Suomi
Pelipaikka laitahyökkääjä
Maila oikea
Pituus 183 cm
Paino 89 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 1992–2010
Seurat EJK (j.)
Kiekko-Espoo (SML)
TPS (SML)
Michigan K-Wings (IHL)
Dallas Stars (NHL)
NHL-varaus 88. varaus, 1992
Minnesota North Stars
Stanley Cup
Stanley Cup winner.gif Dallas Stars 1999

Jere Kalervo Lehtinen (s. 24. kesäkuuta 1973 Espoo) on uransa päättänyt suomalainen jääkiekkoilija, Stanley Cup-voittaja sekä olympia- ja MM-mitalisti. Lehtinen oli pelipaikaltaan laitahyökkääjä.

Lehtinen pelasi junioritasolla espoolaisissa jääkiekkoseuroissa. Hänen ammattilaisuransa käynnistyi Jääkiekon SM-liigan Kiekko-Espoossa kaudella 1992-1993. Seuraavaksi kaudeksi hän siirtyi Turun Palloseuraan, jossa hän voitti Suomen mestaruuden ja Raimo Kilpiö -palkinnon kauden 1994-1995 päätteeksi. Minnesota North Stars varasi Lehtisen NHL:ään vuoden 1992 varaustilaisuudessa numerolla 88, ja Lehtinen siirtyi NHL:ään voitettuaan jääkiekon maailmanmestaruuden vuoden 1995 keväällä. North Stars siirtyi kuitenkin talousongelmien vuoksi ennen Lehtisen NHL-uran alkua Dallasiin ja vaihtoi nimensä Dallas Starsiksi. Lehtinen edusti Dallasia koko 14 kautta kestäneen NHL-uransa ollen seuransa merkittävimpiä pelaajia,[1] ja voitti Dallasissa myös Stanley Cup -mestaruuden kaudella 1998-1999.[2] Hän voitti NHL:n parhaan puolustavan hyökkääjän palkinnon, Frank J. Selke Trophyn urallaan kolmesti. Hän pelasi NHL:n runkosarjassa 875 runkosarjan ottelua tehopistein 234+271=514. Vuonna 2010 uransa päättäneen Lehtisen viimeisiä vuosia jääkiekkoilijana varjostivat loukkaantumiset.[1]

Suomen jääkiekkomaajoukkueessa Lehtinen oli pitkään joukkueen tärkeimpiä pelaajia. Hän edusti Suomea neljästi maailmanmestaruuskilpailuissa, kahdesti maailmancupissa ja viidesti olympialaisissa saavuttaen kahdeksan arvokisamitalia ja maailmancupin toisen sijan. Lehtinen on yksi menestyneimmistä suomalaisista jääkiekkoilijoista ja myös ainoa suomalainen jääkiekkoilija, joka on voittanut sekä jääkiekon maailmanmestaruuden että Stanley Cupin.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelivuodet Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtinen aloitti jääkiekkoilun Espoon Jäähongissa, ja nousi A-nuorten SM-liigaan Kiekko-Espoon riveissä 16-vuotiaana. Tulokaskaudellaan A-nuorten joukkueessa Lehtinen tehtaili 32 runkosarjan ottelussa tehopisteet 23+23=46, ja oli joukkueensa parhaimmistoa. Hän tahkosi espoolaisjoukkueen riveissä myös B-nuorten SM-liigaa ja I-divisioonaa. Kauden 1991–92 päätteeksi Lehtinen oli mukana ratkaisevassa osassa, kun Kiekko-Espoo nousi ensimmäistä kertaa SM-liigaan kukistaen nousussa Joensuun Jokipojat Lehtisen syöttäessä Tero Lehterän tekemän ratkaisumaalin. Menestyksekkään kauden johdosta 19-vuotias Lehtinen valittiin ensimmäistä kertaa MM-kilpailuihin edustamaan Suomea. MM-kilpailuissa Lehtinen pelasi 7 ottelua tehoin 1+1=2 Suomen joukkueen saavuttaessa hopeaa. Kesällä Lahdessa, Hennalan varuskunnassa varusmiespalvelukseen astunut Lehtinen varattiin NHL:ään Minnesota North Starsin toimesta numerolla 88.

SM-liigaa Lehtinen pelasi Espoossa vain yhden kauden ajan. Nuori hyökkääjä kiinnostui Vladimir Jursinovin kovasta valmennustyylistä, joka oli tuottanut tulosta Turun Palloseuralle. Lehtiselle tarjottiin sopimusta Kiekko-Espoon lisäksi myös muilta Helsingin seudun liigajoukkueilta, mutta hyökkääjä päätti tarttua turkulaisjoukkueen tarjoukseen. Ensimmäisellä kaudellaan TPS:n riveissä Lehtinen pelasi 42 ottelua tehopistein 19+20=39, ja pudotuspelien 11 ottelussa yhtä monta maalia mättänyt Lehtinen oli ratkaiseva tekijä TPS:n noustessa SM-finaaliin kauden päätteeksi. Suomen mestaruuden vei kuitenkin Lehtiselle sopimusta tarjonnut Helsingin Jokerit. Samalla kaudella TPS kuitenkin voitti Jääkiekon Euroopan cupin. Keväällä 1992 Lehtinen oli jälleen Suomen joukkueen mukana Suomessa järjestetyissä MM-kilpailuissa. Viimeisellä kaudellaan Suomessa Lehtinen teki oman piste-ennätyksensä SM-liigassa, kun 39 runkosarjaottelussa syntyi 42 tehopistettä. Pudotuspelien pistepörssissä Lehtinen oli kolmas tehopistein 2+13=15 TPS:n edetessä SM-kultaan tällä kertaa Jokerien jäädessä hopealle. Lehtinen valittiin SM-liigan tähdistökentälliseen yhdessä joukkuetovereidensa Saku Koivun ja Marko Kiprusoffin kanssa, ja hänet palkittiin myös liigan herrasmiespelaajalle annettavalla Raimo Kilpiö -palkinnolla. Menestyksekäs kausi sai jatkoa keväällä 1995, kun Lehtinen sekä Koivu tekivät ketjukaverinsa Ville Peltosen kanssa tuhoisaa jälkeä Tukholman MM-kilpailuissa, joissa Suomi saavutti historiansa ensimmäisen maailmanmestaruuden.

NHL-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtinen suuntasi Pohjois-Amerikkaan kaudelle 1995–96. Harjoitusleirillä hyvän vastaanoton saanut hyökkääjä vakiinnutti pelipaikkansa Dallas Starsissa, mutta tammikuussa 1996 Lehtinen pudotettiin Dallasin IHL-liigassa pelaavaan farmiseuraan, Michigan K-Wingsiin yhden ottelun ajaksi. Tulokaskaudellaan NHL:ssä Lehtinen pelasi 57 ottelua tehopistein 6+22=28, pelaten pääasiassa samassa ketjussa supertähti Mike Modanon kanssa. Helmikuussa 1996 Lehtinen valittiin myös kuukauden tulokkaaksi. Lehtinen kasvatti ottelumääräänsä toisella NHL-kaudellaan, kun hän pelasi 63 runkosarjaottelua tehoin 16+27=43. Modanon rinnalla tehoja iskenyt Lehtinen selviytyi joukkueineen myös pudotuspeleihin, mutta tutkapariksi kauden aikana kasvanut kaksikko ei pystynyt viemään joukkuettaan pudotuspeleissä seitsemää ottelua pidemmälle. Kaudella Lehtisen kyvyt noteerattiin kuitenkin tulokaskauteen verrattuna isommalla prosentilla, ja hän pääsi ensimmäistä kertaa urallaan ehdolle Frank J. Selke Trophyn, parhaan puolustavan hyökkääjän, saajaksi. Palkinto päätyi kuitenkin Buffalo Sabresissa kiekkoilleen Michael Pecan palkintokaappiin.

Lehtisen kolmannella NHL-kaudella Dallasin peli oli ottanut suuren askeleen eteenpäin: joukkue voitti runkosarjan Modanon ja tehopisteet 23+19=42 iskeneen Lehtisen johdolla. Joukkueen menestyksekkäästi kulkenut kausi päättyi kuitenkin konferenssifinaaleihin, kun se putosi pudotuspeleistä Detroit Red Wingsiä vastaan. Lehtinen voitti kuitenkin Frank J. Selke Trophyn, johon oli jo edellisellä kaudella ollut ehdolla. Neljännellä NHL-kaudellaan Lehtinen iski runkosarjassa 52 tehopistettä. Pudotuspeleissä Dallas eteni pitkän tien kautta finaaleihin kohtaamaan Buffalo Sabresin. Kuudenteen otteluun venynyt ottelusarja ratkesi vasta, kun ottelua oli pelattu lähes kahden tavallisen jääkiekko-ottelun verran: Lehtinen syötti kiekon ketjukaverilleen Brett Hullille, joka iski kiekon maaliin varmistaen Dallasille sen seurahistorian ensimmäisen Stanley Cup-mestaruuden. Lehtinen voitti myös Frank J. Selke Trophyn toistamiseen liigan parhaana puolustavana hyökkääjänä. Lehtinen toi mestaruuspokaalin näytille Espoon Länsi-Auto Areenalle, ja myöhemmin suomalaislaiturin nilkkaan tatuoitiin Stanley Cupin kuva, Dallasin logo sekä vuosiluku 1999 ja Lehtisen pelinumero 26.

Kausi 1999–2000 kului Lehtisen osalta sairastuvalla. Selkävaivoista koko kauden kärsinyt laituri pelasi runkosarjassa vain 17 ottelua, mutta pudotuspeleissä hän oli mukana 13 ottelussa Dallasin pelatessa jälleen finaaleissa, joissa se koki tappion New Jersey Devilsille. Kaudella 2002–03 Lehtinen pelasi 80 ottelua tehoin 31+17=48. Hyökkääjä palkittiin kolmatta kertaa urallaan parhaana puolustavana hyökkääjänä. Lisäksi Lehtinen valittiin edustamaan Suomea Salt Lake Cityn talviolympialaisiin. Seuraavalla kaudella NHL:ssä koitti työsulku, jonka vuoksi kausi jätettiin pelaamatta ja Lehtinen päätti pitää välivuoden ammattilaiskiekkoilusta.

Viimeisillä kausillaan NHL:ssä Lehtinen kärsi loukkaantumisista, jotka vaivasivat hyökkääjän kausia. Viimeisellä kaudellaan NHL:ssä 58 ottelua pelannut suomalaishyökkääjä takoi tehopisteet 4+13=17, jotka olivat edellisvuosiin verrattuna vajavaiset. Menestyksekkään pelaajauran luonut konkari tiedotti joulukuussa 2010 järjestetyssä tiedotustilaisuudessa ripustavansa luistimet naulaan 875 NHL-ottelun jälkeen.

Dallas Starsin täytettyä 20 vuotta vuonna 2013 seuran kannattajat äänestivät joukkueelle kaikkien aikojen unelmakokoonpanon. Lehtisen kannattajat valitsivat unelmajoukkueen ykkösketjuun Mike Modanon ja Brett Hullin rinnalle.[3] Lehtinen nimettiin vuonna 2013 Hockey Hall Of Fame-ehdokkaaksi.

Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitalit
Maa: Suomen lippu Suomi
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Torino 2006 jääkiekko
Pronssia Pronssia Lillehammer 1994 jääkiekko
Pronssia Pronssia Nagano 1998 jääkiekko
Pronssia Pronssia Vancouver 2010 jääkiekko
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Ruotsi 1995 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Tšekkoslovakia 1992 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Italia 1994 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Venäjä 2007 jääkiekko

Lehtinen pelasi arvokisoissa useaan otteeseen. Hän edusti Suomen jääkiekkomaajoukkuetta neljissä maailmanmestaruuskilpailuissa, viisissä olympiakisoissa sekä kahdessa maailmancupissa. Maajoukkueurallaan Lehtinen saavutti yhdeksän arvokisamitalia. Olympialakisoista Lehtinen saavutti kolme kertaa pronssimitalin sekä kerran hopeaa, MM-kilpailuista kerran kultaa ja kolmesti hopeaa, ja maailmancupista yhden hopeamitalin.

Lehtinen debytoi A-maajoukkueen riveissä arvoturnauksessa vuoden 1992 MM-kilpailuissa. Kisoissa Lehtistä peluutettiin pääasiassa joukkueensa neljännessä hyökkäysketjussa, ja seitsemän ottelua pelannut hyökkääjä saavutti kisoissa tehopisteet 1+1=2. Suomi eteni finaaleihin, jonka Ruotsi voitti kuitenkin lukemin 5–2 NHL-tähtiensä johdolla. Seuraavan kerran Lehtinen nähtiin maajoukkuepaidassa vuonna 1994 Lillehammerin olympialaisissa. Suomi saavutti kisoissa pronssia, ja Lehtinen teki turnauksessa kolme maalia. Samana keväänä hän osallistui myös MM-kilpailuihin. Suomi selvitti tiensä jälleen MM-finaaliin, jossa vastaan asettui kuitenkin Kanada. Lopulta ottelu venyi aina rangaistuslaukauskilpailuun, jossa Kanada selviytyi voittajaksi lukemin 2–1 peräti 12 lauotun rankkarin jälkeen. Tehot 3+5=8 turnauksessa iskenyt Lehtinen sijoittui turnauksen pistepörssissä jaetulle yhdeksännelle sijalle.

Kahden MM-hopean ja yhden olympiapronssin jälkeen suuret voitot tuntuivat karttavan Lehtistä. Tukholman MM-kilpailuihin valittu Lehtinen osoittautui MM-turnauksessa yhdeksi koko Suomen joukkueen avainpelaajista. Samassa hyökkäysketjussa Saku Koivun ja Ville Peltosen kanssa pelannut Lehtinen iski turnauksessa tehopisteet 2+5=7, ja kruunasi turnauksensa finaaliottelussa syöttämällä Peltosen tekemän 2–0-maalin, joka jäi lopulta ottelun voittomaaliksi Suomen voittaessa MM-kultaa Ruotsilta lukemin 4–1. Lehtinen valittiin turnauksen tähdistökentälliseen yhdessä ketjukaveriensa kanssa. Peltonen-Koivu-Lehtinen-ketjua alettiinkin kutsua Tupu-Hupu-Lupu-ketjuksi kolmikon loistavan yhteispelin johdosta.

Lehtisen seuraavaa arvokisamitalia tavoiteltiin vuoden 1996 maailmancupista, jossa Suomi kuitenkin putosi puolivälierissä. Naganon talviolympialaisissa vuonna 1998 Lehtinen oli joukkueensa johtavia pelaajia. Turnauksessa häntä peluutettiin yhdessä Koivun sekä Teemu Selänteen kanssa. Lehtinen iski kisoissa tehopisteet 4+2=6, ja sijoittui turnauksen pistepörssissä kahdeksanneksi Selänteen ja Koivun vallatessa pistepörssin kärkisijat. Suomi selvitti tiensä pronssiotteluun, jota ennen Selänne kuitenkin loukkaantui ja joutui jättämään ottelun väliin. Selänteen tilalle nostettiinkin entinen ketjukaveri Ville Peltonen, joka iski pronssiottelussa voittomaalin Suomen kaataessa Kanadan lukemin 3–2.

Lehtisen seuraava arvokisamitali tuli vuoden 2004 maailmancupista. Finaaliin selviytynyt Suomi joutui taipumaan Kanadalle lukemin 3–2. Torinon talviolympialaisissa 2006 Lehtinen saavutti olympiahopeaa Ruotsin viedessä olympiakultaa. Mikäli Suomi olisi voittanut ottelun, Lehtisestä olisi tullut ensimmäinen suomalainen, joka liittyisi Kolmen kullan klubiin maailmanmestarina sekä Stanley Cup- ja olympiavoittajana. Pettymyksellisen olympiafinaalin jälkeen Lehtinen kieltäytyi paikasta vuoden 2006 MM-kisoissa, mutta seuraavana vuonna Lehtinen oli mukana MM-hopeaa saavuttaneessa joukkueessa. Lehtinen teki viimeisen esiintymisensä maajoukkueen nutussa Vancouverin olympialaisissa 2010. Suomi saavutti turnauksessa pronssia, mutta Lehtinen jäi tehopisteittä.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtinen tutustui vaimoonsa Jaanaan vuonna 1994 Lillehammerin talviolympialaisten aikana. Pari avioitui kesäkuussa 1998, ja heillä on kaksostyttäret Anna ja Sofia sekä poika Joel, joka on isänsä tavoin jääkiekkoilija. Lehtinen asuu perheineen edelleen Dallasissa, jossa hänellä on hyvin suuri ja vankka ihailijakanta. Lehtinen tunnetaan suurena metallimusiikin ystävänä. Hän on kertonut pitävänsä muun muassa Slayerin, Iron Maidenin, Metallican sekä Megadethin musiikista, ja Suomessa kesät viettävä Lehtinen käy usein musiikkifestivaaleilla ympäri Suomea. Hän on maininnut suosikkialbumeikseen Slayerin Reign in Bloodin, Metallican Master of Puppetsin ja Iron Maidenin Live After Deathin. Hän on myös lahjoittanut Slayerin muusikoille yhtyen jäsenten nimillä varustetut Dallas Starsin pelipaidat.

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkiekon SM-liiga[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NHL[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maajoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita palkintoja ja kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1989–1990 Kiekko-Espoo A-SM 32 23 23 46 6 5 0 3 3 0 JEM 6 4 2 6 0
1990–1991 Kiekko-Espoo I-div 32 15 9 24 12 JMM 4 2 0 2 0
Kiekko-Espoo A-SM 3 3 1 4 0 JEM 6 5 4 9 6
Kiekko-Espoo B-SM 11 18 14 32 0
1991–1992 Kiekko-Espoo I-div 43 32 17 49 6 5 2 4 6 2 JMM 7 0 2 2 2
Kiekko-Espoo A-SM 8 5 4 9 2 MM 7 1 1 2 0
1992–1993 Kiekko-Espoo SM-liiga 45 13 14 27 6 JMM 7 6 8 14 10
Kiekko-Espoo A-SM 4 5 3 8 8
1993–1994 TPS SM-liiga 42 19 20 39 6 11 11 2 13 2 OK 8 3 0 3 0
TPS C-Cup 4 2 2 4 4 MM 8 3 5 8 4
1994–1995 TPS SM-liiga 39 19 23 42 33 13 8 6 14 4 Kanada-malja Ykköstähdistö MM 8 2 5 7 4
TPS C-Cup 4 5 2 7 0
1995–1996 Dallas Stars NHL 57 6 22 28 16
Michigan K-Wings IHL 1 1 0 1 0
1996–1997 Dallas Stars NHL 63 16 27 43 2 7 2 2 4 0 WC 4 2 1 3 0
1997–1998 Dallas Stars NHL 72 23 19 42 20 12 3 5 8 2 Selke Trophy OK 6 4 2 6 2
1998–1999 Dallas Stars NHL 74 20 32 52 18 23 10 3 13 2 Stanley Cup Selke Trophy
1999–2000 Dallas Stars NHL 17 3 5 8 0 13 1 5 6 2
2000–2001 Dallas Stars NHL 74 20 25 45 24 10 1 0 1 2
2001–2002 Dallas Stars NHL 73 25 24 49 14 OK 4 1 2 3 2
2002–2003 Dallas Stars NHL 80 31 17 48 20 12 3 2 5 0 Selke Trophy
2003–2004 Dallas Stars NHL 58 13 13 26 20 5 0 0 0 0
2004–2005 ei pelannut (työsulku) WC 6 1 3 4 2
2005–2006 Dallas Stars NHL 80 33 19 52 30 5 3 1 4 0 OK 8 3 5 8 0
2006–2007 Dallas Stars NHL 73 26 17 43 16 7 0 0 0 2 MM 7 2 2 4 0
2007–2008 Dallas Stars NHL 48 15 22 37 14 14 4 4 8 2
2008–2009 Dallas Stars NHL 48 8 16 24 8 -- -- -- -- --
2009-2010 Dallas Stars NHL 58 4 13 17 8 -- -- -- -- -- OK 6 0 0 0 0
3 kautta YHTEENSÄ SML 126 51 57 108 45 24 19 8 27 8
14 kautta YHTEENSÄ NHL 875 243 271 514 210 108 27 22 49 12

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Jere Lehtinen ripustaa hokkarit naulaan jatkoaika.com. Viitattu 9.12.2010.
  2. Jere Lehtinen Yle.fi. Helmikuu 2010. YLE. Viitattu 19.2.2010. [vanhentunut linkki]
  3. Jere Lehtinen valittiin kaikkien aikojen kentälliseen 1.3.2013. MTV3. Viitattu 12.3.2013.
  4. Tälle huikealle listalle liitettiin Mikael Granlundin nimi - Vuoden jääkiekkoilijat 1948-2011 16.1.2012. Leijonat.fi. Viitattu 11.5.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jere Lehtinen.