Pelicans

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pelicans
Pelicans kaudella 2012–2013
Perustettu 1891 Viipurissa, Lahteen 1945
Historia Viipurin Reipas
1891–1964
Lahden Reipas
1964–1975
Kiekkoreipas
1975–1989
Hockey Reipas
1989–1992
Reipas Lahti
1992–1996
Kotiareena Isku Areena
Kaupunki Suomen lippu Lahti
Värit                    
Media Etelä-Suomen Sanomat
Radio Voima
Omistaja(t) Suomen lippu Pasi Nurminen
Suomen lippu Lahden Pelicans Oy
Toimitusjohtaja Suomen lippu Ilkka Kaarna
Päävalmentaja Suomen lippu Tomi Lämsä
Kapteeni Suomen lippu Juha Leimu
Yhteistyöseurat Peliitat (Mestis)
Kultaa 0
Hopeaa 1 (2012)
Pronssia 0

Pelicans on lahtelainen jääkiekkoseura, joka on pelannut SM-liigassa yhtäjaksoisesti vuodesta 1999 lähtien. Seuran juuret ulottuvat aina 1800-luvulle asti, sillä Pelicans on yksi Viipurin Reippaan jälkeläisistä. Joukkue tunnettiin kevääseen 1996 asti Reippaan eri nimiversioilla, mm. taloudellisten seikkojen takia, kunnes nimi vaihdettiin markkinointi- ja imagosyistä Pelicansiksi. Reipas voitti vuonna 1966 jääkiekon Suomen Cupin. Kaudella 2011–2012 Pelicans sai ensimmäisen mitalinsa SM-liigassa (hopea).

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reipas Lahden perustaminen ja putoaminen divariin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reipas Lahti perustettiin keväällä 1992 toimittaja Kari Naskisen johdolla lahtelaisten kiekkovaikuttajien toimesta, kun Kiekkoreippaalta periytynyttä edustusjoukkuetta kolme edellisvuotta hallinnoinut Hockey Reipas Oy ajautui konkurssiin 5,7 miljoonan markan velkojen seurauksena. Joukkue sinnitteli SM-liigassa vuodet 1990–1994 ja putosi I-divisioonaan keväällä 1994 jäätyään viimeiseksi liigakarsinnoissa.

Paluu SM-liigaan vuosituhannen vaihteessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paluu ylimmälle sarjatasolle tapahtui keväällä 1999, kun Pelicans pudotti kuopiolaisen KalPan 1. divisioonaan suoraan otteluvoitoin 3–0. Joukkuetta valmensi tuolloin Kari Eloranta. Vaikka Pelicans hävisi liigakarsinnat Oulun Kärpille voitoin 1–3 keväällä 2000, joukkue säilytti liigapaikkansa, koska liiga laajennettiin 13 joukkueen suljetuksi sarjaksi.

Seuraavat kaksi kautta olivat joukkueen siihen mennessä menestyksekkäimmät, kun vuonna 2001 Pelicans sijoittui kahdeksanneksi ja seuraavana vuonna viidenneksi, joka on kautta aikojen toiseksi paras lahtelaiskausi SM-liigassa. Nämä kaudet jäivät myös Kari Elorannan toistaiseksi viimeisiksi lahtelaisjoukkueen valmentajana. Niiden jälkeen hän siirtyi Sveitsiin valmentamaan Rapperswilin joukkuetta.

NHL:n sulkukaudesta yrityssaneeraukseen, kausi 2004–2005[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 2004–2005 oli NHL:n työsulku, mikä aiheutti myös mielenkiintoa Lahdessa mahdollisten vahvistuksien kannalta. Lahdessa nähtiinkin lopulta kolme NHL-pelaajaa: yksi kautta aikain vihatuin jääkiekkoilija NHL:ssä, Sean Avery, keskinkertainen vahvistus Zdenek Blatny ja myöhemmin merkittävään osaan organisaatiossa noussut Pasi Nurminen. Heistä varsinkin Avery jätti Lahteen harvinaisen mielikuvan vahvistuksesta. Avery pelasi joukkueessa kaksi peliä tehoin 3+0, mukaan lukien 26 jäähyminuuttia, jättäen joukkueen yllättäen ilman mitään syytä ja myöhemmin haukkuen koko Pelicans-organisaation ja SM-liigan. [1] Pasi Nurminen pelasi joukkueessa alkukauden ajan ollen yksi joukkueen parhaimpia, mutta joutui siirtymään pois 16 pelin jälkeen Suomen verotuskäytännön vuoksi. [2]

Kausi oli kuitenkin pettymys. Joukkueessa pelasi kauden aikana lukuisia eri pelaajia mikä sotki pelitapaa; joukkueessa vain 16 pelaajaa pelasi yli 45 ottelua kauden aikana. [3] Joukkueen ykkösketjuna toimi lopulta Tommi HannusSami SalonenDaniel Widing. Kyseisten pelaajien taitotaso oli kuitenkin työsulkukaudella auttamatta jäljessä vastustajien tehoketjuista: kolmikosta kukaan ei saanut yli 30 tehopistettä. Voittoja tuli lopulta vain seitsemän ja Pelicans sijoittui sarjassa viimeiselle sijalle.

Kaksi huonommin mennyttä kautta aiheuttivat lopulta aikaisemman velkataakan kanssa sen, että Pelicans hakeutui yrityssaneeraukseen keväällä 2005. Yrityssaneeraus aiheutti paljon keskustelua koskien SM-liigan myöntämää 400 000 euron pääomalainaa, jonka myöntäminen nähtiin epäreiluna muita heikossa taloustilanteessa olleita seuroja kohtaan.[4][5]

Pasi Nurmisen paluu Pelicansin pelastajaksi ja epäonnistunut rokkikiekkoyritys, kausi 2005–2006[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uudet omistusjärjestelyt saatettiin lopulta päätökseen huhtikuussa 2005, kun seuran uudeksi pääomistajaksi tuli entinen NHL-ammattilainen Pasi Nurminen.[6] Kaudelle 2005–2006 Pelicans uudistui johtoporrastasoa myöten täysin, mistä merkittävimpänä muutoksena voidaan mainita Ilkka Kaarnan tulo Pelicansin toimitusjohtajaksi ja Hannu Aravirran tulo päävalmentajaksi epäonnistuneen Jami Kaupin tilalle 7. tammikuuta 2006 alkaen.

Pelaajarintamalle saatiin myös vahvistuksena yksi Pelicansin edellisen menestyskauden tehokkaimmista pelaajista: Tommi Turunen. Turunen oli kuitenkin yhtä suuri pettymys kuin epäonnistunut valmentajakokeilu. Turusen 15 pistettä 55 pelissä eivät täyttäneet ennakkoon asetettuja osoituksia. Vastaavasti yksi Pelicansin kautta historian parhaista pistemiehistä, Toni Saarinen, poistui joukkueesta Itävaltaan. [7] Aravirran tulo nosti Pelicansin pelaamisen uudelle tasolle, ja joukkue oli yksi kevätkauden menestyneimmistä joukkueista piste per ottelu -mittarilla mitattuna.

Pelicansin menestys ja Aravirran tulo näkyivät myös rahallisesti, sillä Pelicans teki nykyisen nimen alla yhtiön historian parhaan tilikauden kaudella 2005–2006, vaikka sarjasijoitus oli vasta 12:s. Voitollinen tulos oli 103 651 euroa [8]. Merkittävin tekijä voitolliseen tulokseen oli liikevaihto, joka kasvoi edellisestä kaudesta lähes 40 prosenttia.

Kauden loputtua nähtiin myös lahtelaisten juniorimyllyn ensimmäisiä helmiä pitkään aikaan, kun joukkueen parhaat pistemiehet olivat jo aikaisemmin A-junioreissa pisteitä tehtailleet Tuomas Santavuori ja Jesse Saarinen.

Paluu playoffseihin, kausi 2006–2007[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelicans sai kauden alussa monille lahtelaisille mieluisen vahvistuksen, kun yksi kautta aikain parhaista lahtelaisista kasvateista, Marko Jantunen, palasi kahden vuoden sopimuksella Lahteen.[9] Joukkueeseen siirtyi myöhemmin Pelicansissa suureen rooliin nouseva kauden 2005–2006 hopeamitalisti, Leo Komarov. Kauden aikana joukkue hankki myös Tapparasta ylijäämäpuolustajaksi jääneen Anssi Salmelan paikkaamaan puolustuspään loukkaantumisia.[10] Salmela pelasikin vastoin odotuksia loistokauden Lahdessa, pääsi kauden aikana maajoukkueleiritykseen [11] ja myöhemmin siirtyi kaudeksi 2008–2009 New Jersey Devilsin organisaatioon.

Kokonaisuutena kausi 2006–2007 oli Pelicansille tuloksellisesti paras moneen vuoteen. Joukkue eteni SM-liigan pudotuspelien karsintakierrokselle runkosarjasijalla 10. Karsintakierroksella vastaan tuli Pelicansille tilastojen valossa vaikea vastustaja, TPS. Lahtelaiset kuitenkin voittivat turkulaiset otteluvoitoin 2–0 ja etenivät puolivälieriin Kärppiä vastaan. Kärpät oli kuitenkin liian kova vastus edeten 4–0-voitoin välieriin. Taloudellisesti kausi oli positiivinen, mistä yhtenä osoituksena oli kasvanut yleisömäärä; 4 042, joka ylitti selvästi budjetoidun 3 400:n. Kasvua edelliseen kauteen oli 587 katsojaa.

Altavastaajasta runkosarjan kuudenneksi, kausi 2007–2008[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauden 2007–2008 Pelicansin joukkue kärsi vain vähän pelaajamuutoksista; pitkälti edellisen kauden hyvän menestyksen ja jo aikaisemmin sovittujen pidempien sopimusten ansiosta. Merkittävimmät muutokset joukkueessa tapahtuivat puolustukselle, josta poistuivat Sami Helenius ja Anssi Salmela. Paluun joukkueeseen teki Pelicansin edelliseltä menestysajalta tuttu Jan Latvala, jonka kanssa solmittiin kaksivuotinen sopimus.

Sopimuksen julkistamisen yhteydessä Pelicans ilmoittikin etsivänsä aktiivisesti enää yhtä kovan tason hyökkääjää Latvalan ja aikaisempien hankintojen lisäksi. Tämä hankinta toteutui myöhemmin kanadalaisena Evan Schwabena. Pelicansin toimitusjohtaja Ilkka Kaarna totesi Etelä-Suomen Sanomien 3. toukokuuta 2007 julkaistussa haastattelussa kuitenkin, että joukkue on täysin valmis vasta 1. tammikuuta 2008.

Kausi päättyi lahtelaisittain hyvin lopullisen runkosarjasijoituksen oltua kuudes. Playoffseissa Pelicansia vastaan asettui Jokerit, joka oli kuitenkin parempi vieden voitot lukemin 4–2 helsinkiläisille. Playoffsit eivät kuitenkaan muuttaneet merkittävästi lopullista sarjataulukkoa, joten Pelicansin lopullinenkin sijoitus oli kuudes. Sijoitus oli paras sitten kauden 2001–2002, jolloin Kari Eloranta luotsasi Pelicansin sijalle viisi.

Aika jälkeen Niemen ja Lopin, kausi 2008–2009[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen kauden 2008–2009 alkua Pelicans esiintyi hillitysti pelaajamarkkinoilla noudattaen pienen pelaajavaihtuvuuden taktiikkaa. Merkittävimpinä menetyksinä voidaan pitää maalivahti Antti Niemen siirtymistä NHL-seura Chicago Blackhawksin organisaatioon ja viime kauden joukkueen parhaimmistoon kuuluneen Matias Lopin paluuta kasvattajaseuraansa (HIFK:iin)[12]. Vastaavasti uusina pelaajina Lahteen tulivat Ruotsista kaksikko Lasse Pirjetä ja Jari Kauppila, joista Kauppila oli jo entuudestaan lahtelaisille tuttu kasvo.[13] Maalivahtikaksikkokin uusiutui kokonaan Tommi Nikkilällä ja Jokereiden junioriorganisaatiosta tulleelta Niko Hovisella.[14][15]

Alkukausi 2008–2009 oli Pelicansin osalta aikaisempiin vuosiin verrattuna murheellinen. Pelicans sijoittui joulutauolle mentäessä sijalle 12. Aikaisempiin vuosiin verrattuna SM-liiga oli kuitenkin tasaisempi, joten 12. sija ei ollut kovinkaan kaukana kärjestä, sillä 6. ja 13. sija olivat vain kahdeksan pisteen päässä toisistaan. Merkittävänä tekijänä heikkoon sijoitukseen olivat muun muassa Lasse Pirjetän loukkaantuminen vain seitsemän pelin jälkeen [16] ja Toni Koivusen [17] loukkaantuminen lokakuun puolivälissä.

Keskushyökkääjien loukkaantumisia paikkaamaan Pelicans hankki joulutaukoon saakka vuokralle Tapparasta Arsi Piispasen, joka oli pettymys monelle Pelicansin fanille.[18][19] Piispasen tehot olivatkin heikot vahvistukselle; 12 peliä tehoin 1+1. Vastauksena Pelicans-fanien toivomuksiin kunnollisista hankinnoista, seura hankki tšekkihyökkääjät Michal Birnerin ja Jakub Sindelin marras-joulukuun vaihteessa. [20][21] Vahvistuksista Sindel oli lahtelaiselle yleisölle mielenkiintoinen, koska hänen isänsä Jaromír Šindel oli Pelicansin edeltäjän Hockey Reippaan maalivahti vuosina 1989–1992 ja myöhemmin osa Pelicansin A-nuorten valmennusta vuonna 2006.[22]

Pelicansin epäonni pelaajarintamalla kuitenkin jatkui, kun vahvistukseksi hankittu Michal Birner loukkaantui joukkueen harjoituksissa SM-liigan joulutauon aikana 18. joulukuuta.[23] Pari viikkoa tämän jälkeen Pelicans teki yllättävän ilmoituksen, kun vuokralla olleen Arsi Piispasen vuokrasopimus muutettiin loppukauden kestäväksi ja samalla kattamaan myös kauden 2009–2010 [24]. Jatkosopimus herätti samanlaisen keskustelun fanien joukossa kuin mitä ensimmäinen ilmoitus Piispasen liittymisestä joukkueeseen aiheutti.

2. helmikuuta 2009 otettiin ensimmäiset askeleet seuraavalle kaudelle, kun Pelicans julkisti tulevien kahden seuraavan kauden päävalmentajan olevan Mika Toivola [25]. Toivolan saapuminen Lahteen oli kiertänyt pitkään huhuna, varsinkin kun Hannu Aravirran poistuminen Pelicansin organisaatiosta oli ollut pitkään tiedossa. Samassa yhteydessä Pelicans ilmoitti myös, että nykyisen valmennustiimin jäsenet Pasi Räsänen ja Pasi Nurminen jatkavat samoissa rooleissa myös Toivolan valmennuskaudella. Pelaajarintamalla ilmoitettiin yksivuotiset jatkosopimukset maalivahti Tommi Nikkilän ja hyökkääjä Leo Komarovin kanssa.

Mikko Kousa playoff-ottelussa Lahdessa Ilvestä vastaan.

Runkosarjan päätyttyä Pelicansin sijoitus oli yhdeksäs, mikä tarkoitti joukkueen pääsemistä "Villi kortti" -kierroksena tunnetulle pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle. Vastaan asettui runkosarjassa paremmin sijoittunut Ilves. Ensimmäinen osaottelu alkoi masentavasti Pelicansin osalta, kun Ilves siirtyi kahdesti johtoon Masi Marjamäen tekemillä maaleilla. Pelicans kuitenkin kokosi rivinsä kolmannessa erässä ja nousi lopulta voittoon Henri Heinon tekemällä voittomaalilla ajassa 51.48.

Toinen osaottelu pelattiin Lahdessa. Ottelusta muodostuikin maalivahtien taistelu, kun Ilveksen Hannu Toivonen nollasi lahtelaiset ja siirsi ottelun jatkoajalle, missä Ilves teki lahtelaisittain katkeran jatkoaikamaalin. Kolmas osaottelu oli sarjan ratkaiseva ottelu, ja se näyttikin olevan lahtelaisten hallussa, kun Pelicans pääsi 0–2-johtoon ennen toisen erän loppua. Ilves tasoitti kuitenkin pelin ja siirsi ottelun jälleen kerran jatkoajalle. Tällä kertaa lahtelaiset olivat kuitenkin parempia, kun Olli Julkunen laukoi ajassa 74.34 "200 000 euron" maalin ja hankki voiton Pelicansille[26].

Puolivälierissä Pelicansia vastaan asettui runkosarjassa toiseksi sijoittunut Espoon Blues. Ottelusarjan piti olla "läpihuutojuttu" Bluesin osalta ja ottelusarjan piti katketa suoraan 4–0[27][28]. Lahtelaiset olivat kuitenkin toista mieltä jo heti ottelusarjan alkaessa, kun Pelicans voitti ensimmäisen ottelun maalein 0–1.

Ottelusarjasta muodostui tiukka vierasvoittojen sarja, jossa kumpikaan seuroista ei saanut kotivoittoa. Ensimmäinen mahdollisuus sarjan katkaisemiseen tuli Pelicansille sarjan kuudennessa ottelussa. Ottelu alkoi taas kerran Pelicansin osalta hyvin, kun lahtelaiset pääsivät 2–1 johtoon ottelun puolivälissä. Tämän jälkeen alkoikin Pelicansin alamäki. Ottelu päättyi playoffs-tasolla harvinaisiin lukemiin 2–7. Seuraavassa ottelussa sama tahti jatkui, kun Blues teki ensimmäisessä erässä peräti seitsemän maalia. Ottelun lopullinen tulos 8–2 varmisti Pelicansin kauden päättymisen ja lopullisen sarjasijoituksen (7.).

Minimaalisella vaihtuvuudella Toivolan ensimmäiselle, kausi 2009–2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kautta 2009–2010 koskevat ensimmäiset ilmoitukset saatiin jo 7. huhtikuuta, kun Pelicans tiedotti neljän pelaajan jatkosopimukset[29]. Kaksivuotiset jatkosopimukset tehtiin Jan Latvalan, Kari Sihvosen ja Henri Heinon kanssa. Lahtelaisikoni Toni Koivusen sopimusta jatkettiin vuodella. Pelicansilla oli kasassa 22 pelaajasopimusta, mikä tarkoitti samalla, että vaihtuvuus pelaajistossa jäi edellisten kausien tapaan hyvin pieneksi.

Samassa yhteydessä Pelicans uutisoi, että se juhlistaa neliosaisella juttusarjalla 10 vuotta aiemmin tapahtunutta (11.4.1999) nousuaan SM-liigaan[30].

Liigakarsintaan päättynyt kausi 2010–2011[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen kauden alkua Pelicans teki pari merkittävää pelaajasopimusta. Yksi kärkihankinnoista oli paluun SM-liigaan tehnyt Dwight Helminen, joka pelasi viimeksi kaudella 2007–2008 JYP:issä. Lisäksi joukkueeseen palasi kahden välivuoden jälkeen Matias Loppi. Hän siirtyi kuitenkin myöhemmin kauden aikana HPK:hon. Myös Jakub Sindel teki paluun joukkueeseen. Kolmen edellä mainitun pelaajan lisäksi joukkueeseen saapui pitkään NHL:ssä pelannut Mike York. York oli kuitenkin kauden alussa muutaman ottelun sivussa loukkaantuneena.

Päävalmentaja Mika Toivola vapautettiin valmentajanvastuustaan 24. lokakuuta 2010 ja hänen tilalleen tuli ennen joukkueen apuvalmentajana toiminut Pasi Räsänen.[31] Toivolan potkujen hetkellä Pelicans oli hävinnyt kuusi ottelua peräkkäin ja vajonnut liigassa viimeiseksi ottelupistekeskiarvolla 1,07.

Tammikuussa 2011 Pasi Räsänen ilmoitti, että hän ei jatka Pelicansissa enää kauden 2010–2011 jälkeen.[32]. Pelicans julkisti maaliskuussa tiedon, että se oli tehnyt HIFK:n valmentaja Kari Jalosen kanssa suullisen sopimuksen Pelicansin valmentamisesta. Jalonen kuitenkin siirtyi KHL-seura Torpedo Nižni Novgorodiin. Pelicans sai tämän jälkeen solmittua yksivuotisen sopimuksen TPS:n mestaruuteen vuonna 2010 luotsanneen ja syksyllä 2010 KHL:n Lokomotivista potkut saaneen Kai Suikkasen sekä TPS:n valmentajana toimineen Riku-Petteri Lehtosen kanssa.[33]

Pelicans sijoittui runkosarjassa viimeiseksi joukkueeksi jääden yhden pisteen päähän toiseksi viimeiseksi sijoittuneesta TPS:stä. Näin ollen Pelicans joutui liigakarsintaan, jossa joukkue kohtasi Mestiksen mestaruuden voittaneen Vaasan Sportin.[34] Kausi oli joukkueen huonoin yli viiteen vuoteen. Joukkue oli viimeksi runkosarjan viimeinen kaudella 2004–2005.[35]

Joukkueen kauden valopilkuiksi voidaan laskea muun muassa maalivahti Niko Hovinen, joka pelasi kauden torjuntaprosentilla 92,40 ja maalikeskiarvolla 2,59 maalia/ottelu. Torjuntaprosenttitilastossa Hovinen oli koko liigan yhdeksänneksi paras.[36] Myös Antti Tyrväinen pelasi kokonaisuutena kelpo kauden. Hän johti kauden alussa koko liigan maalipörssiä[37] ja sijoittui Pelicansin sisäisessä pistepörssissä kuudenneksi tehoin 14+9.[38] Toisaalta hän myös "voitti" liigan jäähypörssin otettuaan 186 jäähyminuuttia.[39]

Huippuhankintoina pidetyt pelaajat eivät kuitenkaan pelanneet tasolla, jota heiltä odotettiin. Helminen teki yhteensä 28 pistettä[40], mikä oli pettymys verrattuna siihen, miten monta pistettä hän teki edellisellä liigakaudellaan. Myös Lopin pisteet jäivät odotetusta. Hän teki joukkueessa ollessaan 36:ssa ottelussa yhteensä 19 pistettä, mikä jäi paljon hänen edellisen Pelicans-kautensa saldosta. Yorkin alkukausi oli tahmea liigavauhtiin totutellessa. Loppukautta kohti tehot paranivat, mutta 27 pistettä 52:ssa ottelussa [40] olivat "NHL-pelaajalle" vaatimattomat. Liigakarsinnassa syntyi neljässä ottelussa seitsemän pistettä.[41] Voidaan sanoa, että Mike Yorkista tuli lopulta Pelicansin pelastaja. Sindel oli ainoa, joka "jatkoi siitä, mihin oli jäänyt". Hän kantoi suurimman osan kaudesta joukkueen kultakypärää ja teki kauden aikana lopulta 33 pistettä.[40]

Pelicans voitti liigakarsinnan suoraan neljässä ottelussa ja säilytti liigapaikkansa. Pelicans voitti ottelut Sportia vastaan luvuin 4–0, 3–4 ja., 8–3 ja 0–2.[42]

Suikkasen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelicans yllätti median ja muun kiekkokansan, kun joukkue pelasi vahvaa syksyä, ja oli runkosarjassa sijoilla 1-3. Pelicans kerkesi käydä runkosarjan piikkipaikalla, mutta lopulta KalPa vei ykkössijan takaisin. Pelicansin avainpelaajaksi muodostui yhdysvaltalainen Ryan Lasch. Pelicansin lopullinen sijoitus runkosarjassa oli toinen, joka oli lahtelaisjoukkueelle historian paras. Runkosarjavoittaja KalPa oli edellä muutamalla pisteellä. Pelicans kohtasi Playoffeissa Oulun Kärpät. Pelicans voitti ensimmäisen ottelun puhtaasti 5-0. Sarja uskottiin olevan Pelicansille läpihuutojuttu, mutta Kärpät paransi peliään edellisestä enemmän, ja tasoitti voitot luvuin 4-3 jatkoerässä, Raksilassa. Kurssi vaihtui selvästi, kun Kärpät voitti kolmannen kohtaamisen Lahdessa luvuin 1-4, ja neljännen kohtaamisen Oulussa myös 4-1. Pelicansin vahva kausi oli jo muuttua keväällä painajaiseksi, kun sarja oli katkolla Lahdessa Kärppien johtaen sarjaa 1-3. Pelicans ei kuitenkaan luovuttanut, vaan otti tahtovoiton kotiyleisön edessä luvuin 4-2. Joukkueet kohtasivat jo seuraavana päivänä Oulussa, jossa Kärpillä oli mahdollisuus lähettää lahtelaiset kesälomille kotiyleisönsä edessä. Ottelusta muodostui valtava trilleri, kun Kärpät johti ottelua 2-0 Joonas Komulaisen ja Joonas Donskoinin maaleilla. Lahtelaiset tulivat kuitenkin rinnalle ja ohi,kun ensin Tero Koskiranta kaventaa 1-2:een. Tämän jälkeen Radek Smolenak iski tasoituksen, ja vain 16 sekunttia myöhemmin Marko Pöyhönen vie lahtelaiset johtoon. Kärpät onnistui kuitenkin tasoittamaan pelin reilu miinutti ennen päätössummeria Jari Viuhkolan iskettyä tasoituksen ilman maalivahtia. Jatkoerää ehdittiin Oulussa pelata viisi minuuttia, kun Smolenak iski voittomaalin, ja tasoitti ottelusarjan 3-3:een. Pelicans ja Kärpät kohtasivat legendaarisessa "game sevenissä", Lahdessa. Pelicans teki sen, mitä monet lahtelaiset toivoivat, ja eteni SM-liigan väliereihin voitettuaan viimeisen ottelun 3-2, ja sarjan 4-3. Samalla Espoo Blues teki historiaa, kun se pudotti KalPan jatkosta, vaikka kuopiolaiset johtivat ottelusarjaa jo selvästi voitoin 3-0. Tällaisesta tilanteesta ei aiemmin oltu noustu tasoihin, eikä voittoon koko liigahistorian aikana.

Pelicans kohtasi semifinaaleissa Espoo Bluesin. Pelicans voitti ensimmäisen kohtaamisen Lahdessa luvuin 5-3, ja toisen kohtaamisen Espoossa 1-3. Blues kavensi sarjan 2-1:een voitettuaan jatkoerässä kolmannen kohtaamisen luvuin 1-2. Pelicans voitti kuitenkin neljännen pelin Espoossa 4-6, ja finaalipaikka oli lahtelaisille ensi kertaa katkolla Lahdessa. Pelicans huudatti täyttä Lahden Isku-Arenaa, kun se eteni historian ensimmäistä kertaa finaaleihin, ja varmisti seurahistoriansa ensimmäisen mitalin. Pelicans sai vastaansa finaalissa JYPin.

Finaali alkoi Pelicansille loistavasti, kun se voitti JYPin Lahdessa 2-0. JYP kuitenkin kovettui ja löylytti Pelicansin Jyväskylässä peräti 6-2. Kolmas kohtaaminen Lahdessa oli Pelicansille yhtä tuskaa, kun JYP porskutti jälleen selvään 1-4-voittoon. Neljäs kohtaaminen Jyväskylässä tarjosi huikeaa finaaliviihdettä. Radek Smolenak ja Ilkka Pikkarainen veivät Pelicansin 0-2 johtoon, mutta JYP onnistui nousemaan tasoihin. Pelicans koki takaiskun, kun joukkueen playoffien ykkösmaalivahti, Niko Hovinen loukkaantui, ja tilalle luisteli nuori 17-vuotias, Janne Juvonen, joka osottautui huikeaksi maalivahdiksi. Olli Malmivaara onnistui kuitenkin ampumaan läpiajosta kiekon Juvosen taakse, mutta Pelicans iski vielä ja tasoitti ottelun 27 sekuntia ennen loppua. JYPin Harri Pesonen iski lopulta voittomaalin, ja JYPillä oli mahdollisuus voittaa seurahistoriansa toinen Suomen mestaruuden. Viides (ja ratkaiseva) kohtaaminen käytiin Lahdessa, jossa kotijoukkue onnistui iskemään avausosuman Joonas Järvisen avustuksella. Harri Pesonen tasoitti kuitenkin pelin, ja voittaja haettiin jälleen kerran jatkoaerässä. Pelicansin huikea kausi päättyi lopulta hopeajuhlaan, kun Eric Perrin iskee JYPin voittomaalin ajassa 66.58, ja samalla jyväskyläläiset voittivat JYPin seurahistorian toisen Suomen mestaruuden. Kai Suikkanen nosti Lahteen suuren kiekkobuumin.


Pelicans lähti kauteen 2012-2013 täysin uusilla pelaajahankinnoilla, eikä Lahdessa osattu odottaa samalaista menestystä kuin viime kaudella. Pelicans aloitti kauden vahvasti oltuaan sijoilla 2-5, mutta syksyn edettyään joukkue tippui aina liigan häntäpäähän. Joukkueesta on lähtenyt kauden mittaan nippu pelaajia. Ryan O'Marra sai lähteä omasta toivomuksestaan, Danny Richmond siirtyi Itävaltaan ja Radek Smolenak Venäjälle, ja kaksikko Lee Goren ja Angelo Esposito saivat kenkää joukkueesta. Kai Suikkanenkaan ei jatka menevän kauden jälkeen Lahdessa, vaan siirtyy todennäköisesti takaisin TPS:ään, missä mies oli voittamassa Suomen mestaruuden kaudella 2009-2010. Pelicans kävi ajoittain kovaa jumbotaistelua Tampereen Ilvestä vastaan, mutta tammikuun tasauskierroksen jälkeen Pelicans onnistui repimään Ilvekseen tukevan piste-eron. Pelicans jahtasi koko kevätkauden vimmatusti pudotuspeliviivaa ja lahtelaiset säilyttivät ohuet mahdollisuudet vielä runkosarjan päätöskierrokselle asti. SaiPan tuli hävitä varsinaisella peliajalla, vastaavasti Pelicansin oli voitettava. Homma meni kuitenkin päinvastoin, ja näin ollen Pelicans jäi playoff-viivasta kolmen pisteen päähän ja mutkikas kausi hopeakevään jälkeen päättyi pettymyksellisesti runkosarjaan.

Tunnukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peliasu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkipäivien kotiottelunsa Pelicans pelaa turkoosi-kultaisella paidalla, mustilla housuilla, musta-kultaisissa sukissa sekä mustalla kypärällä.

Vierasotteluissa joukkueen peliasuna toimivat valko-turkoosi-kultainen paita ja musta kypärä.

Pelicans pelaa kaikki lauantaiset kotiottelunsa mustilla "Saturday Night Fever"-paidoilla, joiden rinnassa lukee vinottain PELICANS. Pelicans oli SM-liigan ensimmäinen seura, joka otti käyttöönsä tämän NHL:stä tutun kolmannen pelipaidan.

Logot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelicansin maskotin nimi on Pekko Pelikaani.

Kannattajatoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flying Pelicans Fan Club Ry[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flying Pelicans on Pelicansin virallinen kannattajayhdistys, joka perustettiin vuonna 1999. Yhdistyksen pääasillista toimintaa ovat vieraspelimatkojen järjestäminen jäsenilleen ja muille Pelicans-kannattajille, jäsenetujen hankkiminen ja erilaiset muut tapahtumat.

Ääriliike Lahti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ääriliike Lahti on Lahden Pelicansin epävirallinen ja itsenäinen kannattajaryhmä. Keväällä 2005 tapahtuneen perustamisensa jälkeen ryhmä on ollut näkyvin osakenen mukaan? Pelicansin kannattajatoimintaa koti- ja vierasotteluissa.

Pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Päivitetty: 27.8.2014)[43][44]

# Kans. Pelaaja Paikka Kätisyys Ikä Sopimus Syntymäpaikka
25 Suomen lippu Alanne, JoonasJoonas Alanne KH L 23 2016 Rovaniemi
24 Suomen lippu Björninen, HannesHannes Björninen LH L 18 Jun. Lahti
33 Suomen lippu Eskelinen, ToniToni Eskelinen MV L 19 2016 +1 Oulu
23 Suomen lippu Hakulinen, AnreiAnrei Hakulinen KH L 24 2016 Turku
12 Suomen lippu Hurri, JoonasJoonas Hurri P L 23 2015 Lahti
41 Suomen lippu Juvonen, JanneJanne Juvonen MV L 19 2015 Kiihtelysvaara
88 Tšekin lippu Kudělka, TomášTomáš Kudělka P L 27 2015 +1 Zlín, Tšekkoslovakia
10 Suomen lippu Lahtela, MikkoMikko Lahtela LH L 21 2016 Lahti
26 Suomen lippu Latvala, JanJan Latvala (A) P L 42 2015 Jyväskylä
44 Suomen lippu Laurila, HenriHenri Laurila P R 34 2015 Lahti
9 Suomen lippu Leimu, JuhaJuha Leimu (C) P L 31 2015 Tampere
8 Suomen lippu Manelius, NicoNico Manelius P L 23 2016 Vantaa
19 Suomen lippu Mustonen, JoelJoel Mustonen KH L 21 2015 Oulu
38 Suomen lippu Myllyniemi, JereJere Myllyniemi MV L 31 2015 Kangasala
20 Suomen lippu Paakkolanvaara, TommiTommi Paakkolanvaara (A) KH L 31 2015 Oulunsalo
5 Suomen lippu Pietilä, Juha-PekkaJuha-Pekka Pietilä P R 23 2016 Hollola
39 Suomen lippu Pöyhönen, MarkoMarko Pöyhönen LH L 26 2015 Hollola
91 Kanadan lippu Redenbach, TylerTyler Redenbach LH L 29 2015 Melville, SK, Kanada
62 Tšekin lippu Řepík, MichalMichal Řepík LH R 25 2015 Vlašim, Tšekkoslovakia
92 Suomen lippu Repo, SebastianSebastian Repo KH R 18 Jun. Lahti
6 Suomen lippu Ritamäki, JanneJanne Ritamäki LH L 28 2016 Heinola
42 Suomen lippu Rohtla, JesseJesse Rohtla KH L 26 2015 Lahti
57 Suomen lippu Saarenheimo, PekkaPekka Saarenheimo KH L 32 2015 Oulunsalo
27 Suomen lippu Siikonen, MiskaMiska Siikonen KH L 18 Jun. Tampere
16 Yhdysvaltain lippu Smotherman, JordanJordan Smotherman LH L 28 2015 Corvallis, OR, Yhdysvallat
7 Suomen lippu Sopanen, EetuEetu Sopanen P L 18 Jun. Kouvola
15 Suomen lippu Sopanen, ViliVili Sopanen LH R 26 2015 Valkeala
53 Suomen lippu Tuhkanen, NikoNiko Tuhkanen P L 26 2015 Lahti
22 Suomen lippu Tyrväinen, JuhaniJuhani Tyrväinen (A) LH L 23 2016 Seinäjoki
81 Suomen lippu Vartiainen, TaaviTaavi Vartiainen LH L 20 Jun. Lahti
29 Suomen lippu Väinölä, VilleVille Väinölä P L 18 Jun. Nastola

Muokkaa kokoonpanoa



Joukkueen johto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäädytetyt pelinumerot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lahtelaislähtöiset NHL-pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päävalmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hannu Aravirta toimi Pelicansin päävalmentajana kahteen otteeseen, vuosina 2006–2009 sekä 2013-2014

Lahti-kiekon Hall of Fame[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelicans perusti vuoden 2013 syksynä Lahti-kiekon Hall of Famen kunnioittaakseen lahtelaisia jääkiekkoilun uranuurtajia, pelaajia sekä vaikuttajia. Siihen nimettiin 22.11.2013 ensimmäiset 15 henkilöä. Siihen voidaan jatkossa lisätä enintään kaksi pelaajaa ja yksi vaikuttaja vuodessa. Nimettävän pelaajan aktiiviurasta tulee olla kulunut vähintään viisi vuotta.[46]

Jäsenet:

  1. Ilpo Koskela
  2. Erkki Mononen
  3. Seppo Liitsola
  4. Teemu Hiltunen
  5. Hannu Koskinen
  1. Erkki Laine
  2. Kari Eloranta
  3. Jarmo Mäkitalo
  4. Markku Hakulinen
  5. Yrjö Hakulinen
  1. Reijo Mäki-Korvela
  2. Harri Nyman
  3. Harri Toivonen
  4. Juhani Jokela
  5. Pentti Rantanen

Tilastot kausittain 1975–2014[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

O = Pelatut ottelut, V = Voitot, JA-V = Jatkoaika-voitot, JA-H = Jatkoaika-häviöt T = Tasapelit, H = Häviöt, TM = Tehdyt maalit, PM = Päästetyt maalit, P = Pisteet, SR = Sijoitus runkosarjassa, LS = Lopullinen sijoitus mahdollisen loppusarjan tai pudotuspelien jälkeen

Kausi O V JA-V JA-H T H TM PM P SR LS Sarja Paras pistemies
(maalit+syötöt)
Paras maalintekijä
1975–1976 36 27 -- -- 2 7 241 122 56 1 -- 1. divisioona Harri Toivanen 51 (34+17) Erkki Laine 40
  6 3 -- -- 0 3 35 30 6 2 -- SM-liigakarsinta Ilpo Koskela 10 (5+5) Ilpo Koskela 5
1976–1977 36 11 -- -- 5 20 169 222 27 8 -- SM-liiga Erkki Laine 39 (26+13) Erkki Laine 26
1977–1978 36 17 -- -- 2 17 150 167 36 6 -- SM-liiga Olavi Niemenranta 30 (14+16) Erkki Laine
Markku Hakulinen
Jeff Boeser 19
1978–1979 36 15 -- -- 5 16 136 143 35 5 -- SM-liiga Yrjö Hakulinen 45 (24+21) Yrjö Hakulinen 24
1979–1980 36 14 -- -- 4 18 151 153 32 7 -- SM-liiga Hannu Koskinen 46 (20+26) Markku Hakulinen 26
1980–1981 36 15 -- -- 4 17 161 147 34 7 -- SM-liiga Richard Grenier 50 (29+21) Richard Grenier 29
1981–1982 36 14 -- -- 7 15 164 157 35 6 6 SM-liiga Markku Hakulinen 47 (26+21) Markku Hakulinen 26
1982–1983 36 10 -- -- 3 23 150 205 23 7 -- SM-liiga Erkki Laine 56 (41+15) Erkki Laine 41
1983–1984 37 6 -- -- 7 24 113 191 19 9 -- SM-liiga Hannu Koskinen 41 (16+25) Erkki Laine 29
1984–1985 36 8 -- -- 3 25 111 200 19 10 -- SM-liiga Markku Hakulinen 34 (18+16) Markku Hakulinen
Veli-Pekka Kinnunen 18
1985–1986 44 13 -- -- 5 26 175 220 31 9 -- 1. divisioona Mika Nieminen 62 (35+27) Mika Nieminen 35
1986–1987 44 18 -- -- 3 23 193 241 39 8 -- 1. divisioona Mika Nieminen 63 (31+32) Mika Nieminen 31
1987–1988 44 27 -- -- 4 13 212 161 58 3 -- 1. divisioona Paul Högbacka 55 (24+31) Erkki Mäkelä 30
1988–1989 44 25 -- -- 2 17 215 175 52 4 -- 1. divisioona Paul Högbacka 54 (29+25) Erkki Mäkelä 35
1989–1990 44 31 -- -- 3 10 246 133 65 2 -- 1. divisioona Matti Hagman 65 (18+47) Oldřich Válek 47
1990–1991 44 21 -- -- 2 21 169 170 44 7 -- SM-liiga Oldřich Válek 51 (28+23) Oldřich Válek 28
1991–1992 44 12 -- -- 6 26 142 202 30 10 -- SM-liiga Erkki Laine 37 (15+22) Erkki Mäkelä 21
1992–1993 48 6 -- -- 3 39 125 260 15 12 -- SM-liiga Erkki Laine 47 (21+26) Erkki Laine 21
  6 4 -- -- 1 1 29 17 9 1 -- SM-liigakarsinta Erkki Laine 12 (3+9) Juha Nurminen 6
1993–1994 48 6 -- -- 2 40 119 280 14 12 -- SM-liiga Tommy Kiviaho 37 (25+12) Tommy Kiviaho 25
  6 2 -- -- 1 3 19 23 5 4 -- SM-liigakarsinta Tommy Kiviaho 8 (2+6) Juha Nurminen 5
1994–1995 46 18 -- -- 6 22 155 201 42 8 -- 1. divisioona Jari Multanen 55 (16+39) Jani Uski 24
1995–1996 44 24 -- -- 2 18 175 136 50 6 -- 1. divisioona Sami Wikström 56 (19+37) Sami Kokko 31
1996–1997 44 26 -- -- 3 15 168 119 55 3 -- 1. divisioona Craig Hamelin 61 (34+27) Craig Hamelin 34
1997–1998 44 23 -- -- 8 13 123 90 54 3 -- 1. divisioona Jani Uski 40 (17+23) Jani Uski 17
1998–1999 48 30 -- -- 7 11 178 109 67 2 -- 1. divisioona Toni Saarinen 46 (16+30) Jouko Myrrä 17
1999–2000 54 8 -- -- 8 38 108 197 24 12 -- SM-liiga Tommi Turunen 31 (15+16) Tommi Turunen 15
2000–2001 56 22 -- -- 11 23 170 164 55 7 8 SM-liiga Tommi Turunen 55 (21+34) Lasse Jämsen 23
2001–2002 56 27 4 2 4 19 157 152 68 5 5 SM-liiga Mikko Peltola 55 (17+38) Joonas Jääskeläinen 23
2002–2003 56 13 2 4 -- 35 120 182 36 12 -- SM-liiga Jari Kauppila 29 (9+20) Jani Keinänen 12
2003–2004 56 7 1 11 -- 37 110 227 27 13 -- SM-liiga Jari Kauppila 28 (13+15) Tommi Hannus 15
2004–2005 56 7 3 10 -- 36 100 230 37 13 -- SM-liiga Sami Salonen 30 (9+21) Tommi Hannus 17
2005–2006 56 18 4 5 -- 29 125 171 67 12 -- SM-liiga Tuomas Santavuori 31 (11+20) Jesse Saarinen 14
2006–2007 56 19 7 6 -- 24 147 151 77 10 8 SM-liiga Matias Loppi 41 (16+25) Matias Loppi 16
2007–2008 56 28 5 4 -- 19 176 142 98 6 6 SM-liiga Matias Loppi 58 (18+40) Jesse Saarinen 20
2008–2009 58 22 5 4 -- 27 149 145 80 9 7 SM-liiga Marko Jantunen 45 (16+29) Marko Jantunen
Tuomas Santavuori 16
2009–2010 58 18 6 7 -- 27 166 197 73 12 -- SM-liiga Juhamatti Aaltonen 49 (28+21) Juhamatti Aaltonen 28
2010–2011 60 17 2 4 6 37 133 180 59 14 -- SM-liiga Jakub Sindel 33 (15+18) Jakub Sindel 15
2011–2012 60 30 9 3 -- 18 213 155 111 2 2 SM-liiga Ryan Lasch 62 (24+38) Ryan Lasch 24
2012–2013 60 22 7 3 - 28 166 180 83 11 -- SM-liiga Pekka Jormakka 35 (19+16) Pekka Jormakka 19
2013–2014 60 25 6 5 - 24 156 156 92 8 7 SM-liiga Vili Sopanen 42 (12+30) Radek Smolenak 14
Timo Pärssinen 14

Kausina 2001–2004 yksi piste jatkoaikatappiosta. Kaudesta 2004–2005 lähtien kolme pistettä varsinaisen peliajan voitosta, kaksi pistettä rangaistuslaukauskilpailu- tai jatkoaikavoitosta, yksi piste rangaistuslaukauskilpailu- tai jatkoaikatappiosta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.ess.fi/?article=25959
  2. http://www.jatkoaika.com/smliiga.php?sivu=uutiset&id=3757
  3. http://www.hockeydb.com/ihdb/stats/leagues/seasons/teams/0013512005.html
  4. http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/uutiset/article118327-1.html
  5. http://www.jatkoaika.com/mestis.php?sivu=kolumnit&id=3006
  6. http://www.mtv3.fi/urheilu/arkisto.shtml/arkistot/jaakiekko/2005/04/711194
  7. http://www.jatkoaika.com/smliiga.php?sivu=uutiset&id=4325
  8. http://www.pelicans.fi/uutinen/?uutisid=550
  9. http://www.jatkoaika.com/smliiga.php?sivu=uutiset&id=5605
  10. http://www.jatkoaika.com/nhl.php?sivu=uutiset&id=4744
  11. http://www.jatkoaika.com/nhl.php?sivu=uutiset&id=5515
  12. http://jatkoaika.com/smliiga.php?sivu=kolumnit&id=7653
  13. http://jatkoaika.com/smliiga.php?sivu=uutiset&id=8333
  14. http://jatkoaika.com/smliiga.php?sivu=uutiset&id=8389
  15. http://jatkoaika.com/smliiga.php?sivu=uutiset&id=8211
  16. http://www-edrum.ess.fi/?article=213630
  17. http://jatkoaika.com/smliiga.php?joukkue=Pelicans&sivu=uutiset&id=8834
  18. http://www-edrum.ess.fi/?article=215278
  19. http://www.ess.fi/?article=215299
  20. http://jatkoaika.com/smliiga.php?joukkue=Pelicans&sivu=uutiset&id=9011
  21. http://jatkoaika.com/smliiga.php?joukkue=Pelicans&sivu=uutiset&id=9060
  22. http://www.mtv3.fi/urheilu/arkisto.shtml/arkistot/jaakiekko/2006/01/705998
  23. http://www.pelicans.fi/uutinen/?uutisid=974&n=/Michal%20Birner%20loukkaantui%20/
  24. http://www.jatkoaika.com/smliiga.php?joukkue=Pelicans&sivu=uutiset&id=9244
  25. http://www.jatkoaika.com/smliiga.php?joukkue=Pelicans&sivu=uutiset&id=9288
  26. http://www-edrum.ess.fi/?article=229040
  27. http://www.jatkoaika.com/smliiga.php?sivu=kolumnit&id=8686
  28. http://www.jatkoaika.com/smliiga.php?joukkue=Pelicans&sivu=kolumnit&id=8705
  29. http://www.jatkoaika.com/smliiga.php?joukkue=Pelicans&sivu=uutiset&id=9447
  30. http://pelicans.fi/uutinen/?uutisid=1086&n=/Pelicans%20juhlistaa%20liiganousun%2010-vuotisp%E4iv%E4%E4%20historiakatsauksella/
  31. AS: Pelicansin päävalmentaja vaihtuu – Pasi Räsänen valmennusvastuuseen sm-liiga.fi. Viitattu 24.10.2010.
  32. http://www.ess.fi/?article=311701
  33. http://www.sm-liiga.fi/arkisto/pelicans/kai-suikkanen-pelicansin-valmentajaksi.html
  34. http://www.sm-liiga.fi/arkisto/uutiset/pelicans-kohtaa-vaasan-sportin-liigakarsinnassa.html
  35. http://www.sm-liiga.fi/joukkueet/pelicans/historia.html#tabs
  36. http://www.sm-liiga.fi/tilastot/kokonaan.html?s=10-11&b=rs&t=&type=&l=m_torjuntaprosentti
  37. http://www.sm-liiga.fi/arkisto/uutiset/antti-tyrvainen-maaliporssin-karjessa.html
  38. http://www.sm-liiga.fi/joukkueet/pelicans/tilastot.html#tabs
  39. http://www.sm-liiga.fi/tilastot/kokonaan.html?s=10-11&b=rs&t=&type=&l=k_jaahyt
  40. a b c http://www.sm-liiga.fi/joukkueet/pelicans/tilastot.html#tabs
  41. http://www.sm-liiga.fi/arkisto/uutiset/pelicans-hallitsi-liigakarsintaa.html
  42. http://www.sm-liiga.fi/arkisto/pelicans/pelicans-hallitsi-liigakarsintaa.html
  43. Pelicans pelaajat ja valmennus 2014-2015 Pelicans.fi.
  44. http://www.eliteprospects.com/team.php?team=44 Pelicans EliteProspects-sivustolla
  45. Kai Suikkanen innostui Pelicansista 27.10.2011. HS.fi. Viitattu 30.10.2011.
  46. Lahti-kiekon Hall of Fameen 15 jäsentä 21.11.2013. SM-liiga.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pelicans.