Jarkko Ruutu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jarkko Ruutu
Jarkko Ruutu 2013 1.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 23. elokuuta 1975 (ikä 39)
Vantaa
Kansalaisuus Suomen lippu Suomi
Pelipaikka Vasen laitahyökkääjä
Maila Vasen
Pituus 188 cm
Paino 93 [1] kg
Lempinimi Rudi
Seura
Seura Helsingin Jokerit
Sarja SM-liiga
Pelinumero 25
Pelaajaura
Pääsarjaura 1996
Aik. seurat HIFK (SML)
Vancouver Canucks (NHL)
Pittsburgh Penguins (NHL)
Ottawa Senators (NHL)
Anaheim Ducks (NHL)
NHL-varaus 68. varaus, 1998
Vancouver Canucks
Mitalit
Maa: Suomen lippu Suomi
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Torino 2006 jääkiekko
Pronssia Pronssia Vancouver 2010 jääkiekko
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Zürich 1998 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Hannover 2001 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Moskova 2007 jääkiekko
Pronssia Pronssia Riika 2006 jääkiekko
World Cup
Hopeaa Hopeaa World Cup 2004 jääkiekko

Jarkko Samuli Ruutu[2] (s. 23. elokuuta 1975 Vantaa, Suomi) on suomalainen jääkiekkoilija, pelipaikaltaan laitahyökkääjä, joka edustaa kaudella 2013–2014 SM-liigaseura Helsingin Jokereita.

Ruutu on luonut mittavan pelaajauran. Hän aloitti ammattilaisuransa syksyllä 1996 SM-liigaseura Helsingin IFK:n riveissä pelattuaan sitä ennen yhden kauden Yhdysvalloissa Michiganin yliopistojoukkueessa Michigan Tech Huskiesissa. Hän oli HIFK:n riveissä voittamassa SM-kultaa keväällä 1998, mutta tämän lisäksi hän ei ole toistaiseksi saavuttanut muita mestaruuksia ammattilaistasolla.[3] Syksyksi 1999 Ruutu siirtyi Vancouver Canucksin NHL-organisaatioon ja pelasi vuosina 1999-2011 652 NHL:n runkosarjaottelua neljässä eri joukkueessa. Mies on myös edustanut Suomea yksitoista kertaa arvokisoissa saavuttaen näissä arvokisoissa kaksi olympia- ja viisi MM-mitalia sekä maailmancupin toisen sijan.

Ruutu tunnetaan erityisesti aggressiivisesta pelitavastaan, minkä vuoksi hän onkin ajoittain joutunut hyvinkin negatiivisen huomion kohteeksi.[4] Hänen pelillisiin vahvuuksiinsa kuuluvat hyvä alivoima-, maalinedus- maskipelaaminen ja rangaistuslaukaukset.[5]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alku, Michigan Tech Huskies ja Helsingin IFK[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruutu aloitti jääkiekkoharrastuksensa kahdeksan vanhana Etelä-Vantaan Urheilijoissa vuonna 1983. EVU:sta hän hän siirtyi myöhemmin Helsingin IFK:n juniorioreihin. Kauden 1995–96 Ruutu vietti kauppatieteitä opiskellen Yhdysvalloissa Michigan Technological Universityn yliopistojoukkueessa Michigan Tech Huskiesissa, minkä jälkeen Ruutu palasi Suomeen solmittuaan SM-liigasopimuksen HIFK:n kanssa. Tulokaskaudellaan 1996–97 Ruutu keräsi runkosarjassa pelaamissaan 48 ottelussa tehopisteet 10+11=21, ja kärsi yhteensä 155 rangaistusminuuttia. Tämä kausi oli seuralle kuitenkin pettymys, sillä se jäi pudotuspelien ulkopuolelle.

Kausi 1997–98 oli sitä vastoin kuitenkin menestyksekäs, sillä HIFK voitti mestaruuden 15 vuoden tauon jälkeen. Pudotuspeleissä seura voitti jokaisen ottelunsa, ja Ruutu teki näissä yhdeksässä pelissä peräti seitsämän maalia. Samana keväänä mies pääsi myös tekemään aikuisten arvokisadebyyttinsä, sillä hänet valittiin kevään 1998 maailmanmestaruuskisoihin. Ruutu teki turnauksessa yhden maalin ja saavutti joukkueen mukana hopeaa.

Kaksi ensimmäistä kautta Vancouver Canucksin NHL-organisaatiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 1998 NHL-seura Vancouver Canucks varasi Ruudun pelaajaoikeudet NHL:n varaustilaisuudessa 1998 tilaisuuden 68. pelaajavarauksena kolmannella kierroksella. Ensimmäinen Pohjois-Amerikassa vietetty kausi kului Ruudun osalta kuitenkin lähes kokonaan Canucksin AHL-liigassa pelaavan farmiseuran Syracuse Crunchin joukkueessa. Hän kuitenkin pystyi siellä kovaan pistetahtiin keräten 65 ottelussa tehot 26+32=58, ja pelasi näin pisteiden valossa koko uransa parhaimman kauden. Ruutu pääsi tällä kaudella myös esiintymään kahdeksassa NHL-ottelussa, joissa hän keräsi tililleen yhden syöttöpisteen. Kaudella 2000–01 Ruutu pelasi farmiliiga IHL:n Kansas City Bladesissa 46 ottelua. NHL:ssä hän pelasi tällä kaudella 21 ottelun verran.

Nousu vakiopelaajaksi NHL:ään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruutu sai pelata koko kauden 2001–02 Vancouverissa, jonka jälkeen häntä ei olla enää farmiin komennettu. Kuitenkin uran luominen NHL:ssä tuntui tuolloin ja vielä seuraavallakin kaudella työläältä, sillä seuran päävalmentaja Marc Crawford ei antanut miehen pelata kuin keskimäärin joka toisessa ottelussa. Käänne Ruudun uralla tapahtui kuitenkin kevään 2003 pudotuspelien aikaan, kun ainoastaan 37 runkosarjaottelua pelannut suomalainen nostettiin surkeasti pudotuspelit avanneen Vancouverin kokoonpanoon. Mies onnistui tällöin vakuuttamaan Crawfordin uudella tavalla, ja vakiinnutti heti paikkansa joukkueen luottoagitaattorina. Ruutu jatkoi Vancouverissa vielä seuraavankin kauden. Syksyllä 2004 hän sai kokea yhden uransa kohokohdista, sillä hänet valittiin mukaan Suomen World Cup -joukkueeseen, joka sijoittui positiivisena yllätyksenä turnauksessa toiselle sijalle.

NHL-työsulku ja paluu Helsingin IFK:hon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NHL:n työsulun ajaksi Ruutu palasi edustamaan Helsingin IFK:ta, jossa pelasi siirtorajan umpeudettua kuusi NHL-pelaajaa. Runkosarjassa Ruutu keräsi rooliinsa nähden hyvät 10+18=28 tehopistettä, ja joukkueenkin peli parani huomattavasti kauden loppupuolta kohden. Mutta puolivälieräsarjassa Rauman Lukkoa vastaan HIFK sortui jäähyilyyn, antoi potkut päävalmentaja Hannu Aravirralle ja epäonnistui pahasti maalivahti Tomas Vokounia myöten, jonka seurauksena Lukko pudotti helsinkiläiset yllätysmäisesti otteluvoitoin 4-1. Tällä kaudella Ruutu teki myös SM-liigan historian siihen astisen rangaistusminuuttiennätyksen ottamalla peräti 215 jäähyminuuttia runkosarjassa.

Viimeinen kausi Vancouver Canucksissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 2005–06 kului jälleen Vancouver Canucksin joukkueessa, ja Ruutu pelasi joukkueensa jokaisessa 82 ottelussa keräten tehopisteet 10+7=17. Canucks jäi tänä kautena kuitenkin pudotuspelien ulkopuolelle, ja Ruutu kutsuttiin mukaan Torinon olympialaisiin. Suomen joukkueesta jäi peräti kuusi pelaajaa pois loukkaantumisten takia ja yksi kisojen aikana, mutta Suomi voitti kaikki ottelunsa lukuun ottamatta finaalia, jossa Ruotsi oli Suomea parempi lukemin 3-2.

Pittsburgh Penguins[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 2006 Ruutu solmi kaksivuotisen ja 2,3 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen NHL-seura Pittsburgh Penguinsin kanssa. Hänen vuosipalkkansa miltei tuplaantui aiemmasta, mutta miestä ei hankittu uuteen joukkueeseen maalintekijän rooliin, vaan kolmannen hyökkäysketjun puolustavaksi hyökkääjäksi ja niin sanotuksi poliisiksi. Aluksi päävalmentaja Michel Therrien antoi hänelle kuitenkin aiempiin kausiin verrattuna vähemmän peliaikaa, mutta antamatta periksi Ruutu onnistui saamaan enemmän vastuuta etenkin sopimuksen jälkimmäisellä puoliskolla. Molemmilla Pittsburghissa vietetyillä kausilla Ruutu ylsi runkosarjassa kuuteentoista tehopisteeseen. Vuonna 2008 hän pääsi joukkueensa mukana pelaamaan myös Stanley Cup -loppuotteluita, joissa Detroit Red Wings oli kuitenkin Pittsburghia vahvempi ja vei mestaruuden.

Jarkko Ruutu Ottawa Senatorsissa 2009.

Ottawa Senators, Anaheim Ducks ja NHL-uran päättyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 2008 Ruutu suuntasi kelkkansa kohti Ottawa Senatorsin joukkuetta kolmivuotisella sopimuksella, joka takasi hänelle tällä kertaa 1,3 miljoonan dollarin kausitulot. Ottawassa Ruutu sai jo alusta asti enemmän vastuuta kuin muissa edustamissaan NHL-seuroissa, ja pääsi pelaamaan aikaisempaa monipuolisempaa peliä. Kaudella 2008–09 hän keräsi tehopisteet 7+14=21 ja kaudella 2009–10 12+14=26. Myös kolmannen kautensa seurassa Ruutu pelasi pääasiallisesti Ottawassa. 50 runkosarjaottelun jälkeen pudotuspelipaikkansa jo menettänyt Senators kuitenkin kauppasi Ruudun Anaheim Ducksiin. Uudessa seurassa Ruutu teki heti avausottelussaan maalin, mutta ei pystynyt lupaavan alun jälkeen saalistamaan lopuissa 26 ottelussa kuin yhden syöttöpisteen.

Mies olisi ollut halukas vielä jatkamaan uraansa NHL:ssä, mutta hän ei saanut neuvoteltua itselleen mieleistä sopimusta.[6] Useat eurooppalaiset seurat KHL:ää myöten olivat miehestä kiinnostuneita, mutta lopulta hän solmi Helsingin Jokerien kanssa kolmivuotisen sopimuksen NHL-optiolla.

Helsingin Jokerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruutu näki Jokerit parhaana vaihtoehtona esimerkiksi menestysmahdollisuuksien sekä päävalmentaja Erkka Westerlundin ja toimitusjohtaja Jarmo Kekäläisen ammattitaidon vuoksi.[7] Hänen seuravalintansa herätti kuitenkin kesän aikana paljon keskustelua ja tunteita hänen HIFK-taustastaan johtuen.

Silti pelit sujuivat häneltä pisteiden osalta hyvin, sillä Ruutu teki SM-liigassa yhden kauden piste-ennätyksensä keräten runkosarjan 59 ottelussa tehot 14+21=35 ja ollen myös joukkueensa kolmanneksi tehokkain pelaaja. Tällä kaudella Ruutu vei myös sarjan jäähykuninkuuden ylivoimaisesti 192 kärsityllä rangaistusminuutilla. Pudotuspeleissä Jokerit pelasi menestyksekkään puolivälieräsarjan Helsingin IFK:ta vastaan edeten välieriin puhtaasti voitoin 4–0, mutta välierissä vastaan tullut JYP oli helsinkiläisseuraa vahvempi. Jokereiden kausi päättyi kuitenkin pronssihohtoisena joukkueen kukistaessa Espoon Bluesin sarjan pronssiottelussa.

Seuraavalla kaudella 2012–13 Ruutu pelasi runkosarjassa 48 ottelua, ja miehen kausi oli hajanaisempi liigan jakamien pelikieltojen vuoksi. Ruutu sai esimerkiksi neljän ottelun pelikiellon taklattuaan sääntöjen rajamailla KalPan hyökkääjää Artturi Lehkosta, joka sai tilanteesta aivotärähdyksen. Taklaus oli kohuttu ja siitä tuli pelikieltoa.[8] Pelaamissaan runkosarjaotteluissa hän saavutti kuitenkin tehot 12+17=29, minkä lisäksi Jokerit onnistui ensimmäisen kerran sitten vuoden 2001 voittamaan runkosarjan. Kausi oli kuitenkin seuralle lopulta suuri pettymys, sillä sen taival pudotuspeleissä päättyi heti puolivälieriin Rauman Lukkoa vastaan.

Maajoukkuetaso[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen jääkiekkomaajoukkueetta Ruutu on edustanut useaan otteeseen, ja vuodesta 1998 saakka hän onkin lukeutunut yhdeksi maajoukkueen luottohyökkääjistä. Seitsemät maailmanmestaruuskilpailut, kolmet olympiakisat ja yhden Jääkiekon maailmancupin pelannut Ruutu on A-maajoukkueen riveissä saavuttanut seitsemän arvokisamitalia; hopeaa MM-kisoista vuosina 1998, 2001 ja 2007 sekä MM-pronssia vuonna 2006. Olympiakisoista Ruutu on voittanut hopeaa Torinosta 2006 ja pronssia Vancouverista 2010. Jääkiekon maailmancupista hänellä on hopeamitali vuodelta 2004.

Ruutu on pelannut A-maajoukkueessa yhteensä 78 ottelua arvokisoissa. Näissä pelaamissaan otteluissa hän on tehnyt 6+6=12 tehopistettä.

Erikoista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Voitettuaan Suomen mestaruuden Helsingin IFK:n riveissä keväällä 1998, Ruutu ei ole voittanut edustamiensa joukkueiden mukana yhtäkään mestaruutta. Kolmen kullan klubiin Ruutu ei siis kenenkään muunkaan suomalaisen jääkiekkoilijan tavoin kuulu, mutta sitä vastoin hän on saavuttanut paikkansa ns. neljän hopean kerhossa hävittyään neljä jääkiekon arvostetuinta loppuottelua; finaalitappiot hän on kokenut NHL:ssä vuonna 2008, olympialaisissa vuonna 2006, MM-kisoissa vuosina 1998 ja 2001 sekä Maailmancupissa vuonna 2004.[9]
  • Yllä mainittujen finaalitappioiden lisäksi Ruutu on myös jäänyt ainoastaan toiseksi hävittyään European Trophyn finaali Jokereiden riveissä vuonna 2011.[10]
  • Vuonna 2010 Ruutu valittiin pelaajien äänestyksellä NHL:n toiseksi likaisimmaksi pelaajaksi.[11]
  • Ruutu keräsi HIFK:ssa kaudella 2004–2005 peräti 215 rangaistusminuuttia, mikä oli yhden kauden ennätys sen astisessa SM-liigahistoriassa. Seuraavalla kaudella ennätyksen otti kuitenkin nimeensä Porin Ässiä edustanut Matt Nickerson.
  • Ruudusta on tehty myös kannattajakappale. Kanadalainen artisti Heavy Erik kirjoitti kappaleen nimeltä ”Ruutu, Ruutu!” kunnianosoituksena Ruudulle tämän edustaessa Vancouver Canucksia.

Perhe ja yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jarkolla on kaksi nuorempaa veljeä, Mikko Ruutu (s. 1978) ja Tuomo Ruutu (s. 1983). Mikko Ruutu on uransa loukkaantumisen takia päättänyt, SM-liigatasolla HIFK:ta ja Helsingin Jokereita edustanut jääkiekkoilija, joka työskentelee tällä hetkellä kanadalaisseura Ottawa Senatorsin eurooppalaisena kykyjenetsijänä. Tuomo Ruutu edustaa tällä hetkellä NHL-seura New Jersey Devilsia, ja oli mukana Suomen joukkueessa sen voittaessa historiansa toisen maailmanmestaruuden keväällä 2011.

Ruudun pikkuserkku Hanno Möttölä (s. 1976) on kaikkien aikojen menestynein suomalainen koripalloilija, ja Ruudun serkkuja ovat Sunrise Avenuessa bassokitaraa soittava Raul Ruutu (s. 1975), Norjan kansallisbaletissa balettia tanssiva Kristian Ruutu sekä laulavana näyttelijänä työskentelevä Raili Raitala. Diplomi-insinööri ja tehtaanomistaja Jaakko Ruutu on Ruudun isoisä. Ruudun isosetä taas on historiantutkijana, koulutuspolitiikkona sekä musiikkimiehenä tunnetuksi tullut Martti Ruutu.[12]

Ruutu asuu vaimonsa, valokuvamalli Sofia Ruudun (os. Morelius) kanssa Töölössä, Helsingissä, ja pari avioitui 21. heinäkuuta 2012 Helsingin Tuomiokirkossa.[13] Heinäkuussa 2013 MTV3 uutisoi parin odottavan esikoislastaan.[14] Myös Ruudun veljillä on jo entuudestaan lapsia.[15]

Uratilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1995–1996 Michigan Tech NCAA 38 12 10 22 96 -- -- -- -- --
1996–1997 HIFK SM-liiga 48 11 10 21 155 -- -- -- -- --
1997–1998 HIFK SM-liiga 37 10 10 20 166 9 7 4 11 10 Kanada-malja MM 10 1 0 1 16
1998–1999 HIFK SM-liiga 25 10 4 14 136 9 0 2 2 43
1999–2000 Vancouver Canucks NHL 8 0 1 1 6 -- -- -- -- --
Syracuse Crunch AHL 65 26 32 58 164 4 3 1 4 8
2000–2001 Vancouver Canucks NHL 21 3 3 6 32 4 0 1 1 8
Kansas City Blades IHL 46 11 18 29 111 -- -- -- -- -- MM 9 1 0 1 10
2001–2002 Vancouver Canucks NHL 49 2 7 9 74 1 0 0 0 0 OK 4 0 0 0 4
2002–2003 Vancouver Canucks NHL 36 2 2 4 66 13 0 2 2 14
2003–2004 Vancouver Canucks NHL 71 6 8 14 133 6 1 0 1 41 MM 6 0 0 0 20
2004–2005 HIFK SM-liiga 50 10 18 28 215 3 0 0 0 41 MC 4 0 0 0 6
MM 7 1 0 1 4
2005–2006 Vancouver Canucks NHL 82 10 7 17 142 -- -- -- -- -- OK 7 1 0 1 31
MM 9 0 3 3 34
2006–2007 Pittsburgh Penguins NHL 81 7 9 16 125 5 0 0 0 10 MM 9 0 1 1 29
2007–2008 Pittsburgh Penguins NHL 71 6 10 16 138 20 2 1 3 26
2008–2009 Ottawa Senators NHL 78 7 14 21 144 -- -- -- -- -- MM 7 0 2 2 14
2009–2010 Ottawa Senators NHL 82 12 14 26 121 6 2 1 3 34 OK 6 2 1 3 14
2010–2011 Ottawa Senators NHL 50 2 8 10 59 -- -- -- -- --
Anaheim Ducks NHL 23 1 1 2 38 3 0 0 0 12
2011–2012 Jokerit SM-liiga 59 14 21 35 192 10 1 2 3 33
2012–2013 Jokerit SM-liiga 48 12 17 29 122 6 0 1 1 14
2013–2014 Jokerit SM-liiga 51 10 11 21 86 2 0 1 1 0
NHL yhteensä 652 58 84 142 1078 58 5 5 10 114
SM-liiga yhteensä 318 77 91 168 1072 39 8 10 18 141

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jarkko Ruutu Jokerit.com-sivustolla Viitattu 6.10.2012.
  2. Seppänen, Esko: Kunniaton jokerilainen. Urheilulehti, 13.9.2012, nro 37, s. 18-21. A-Lehdet.
  3. Seppänen, Esko: Kunniaton jokerilainen. Urheilulehti, 13.9.2012, nro 37, s. 18-21. A-Lehdet.
  4. Seppänen, Esko: Kunniaton jokerilainen. Urheilulehti, 13.9.2012, nro 37, s. 18-21. A-Lehdet.
  5. Seppänen, Esko: Kunniaton jokerilainen. Urheilulehti, 13.9.2012, nro 37, s. 18-21. A-Lehdet.
  6. Jarkko Ruutu oli liian kallis Anaheimille MTV3.fi. 6.8.2011. Viitattu 11.9.2011.
  7. ”Jokerit oli paras vaihtoehto, ja muista seuroista on turha puhua” Jatkoaika.com. 9.9.2011. Viitattu 9.9.2011.
  8. Ruudun pelikielto SM-liiga.fi -sivustolla Viitattu 17.8.2013.
  9. Pekka Jalonen: Kaiken hävinneet. Iltalehti, 13.8.2009, s. 8.
  10. Jokerit hävisi European Trophy-finaalin www.iltasanomat.fi. Viitattu 29.7.2013.
  11. Tässä ovat NHL:n vihatuimmat - Jarkko Ruutu korkealla listalla! www.iltasanomat.fi. 19.10.2010. Viitattu 18.2.2011.
  12. Ruudun ääressä Etu-Töölössä Viitattu 29.7.2013.
  13. Jarkko Ruutu sai kuvankauniin Sofiansa – katso kuvat häistä Viitattu 29.7.2013.
  14. Jarkko Ruudun Sofia-vaimo raskaana – kuvalinkki vauvavatsasta Viitattu 29.7.2013.
  15. Jarkko Ruutu odottaa innolla esikoislapsen syntymää Viitattu 17.8.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]