Jarkko Ruutu

Jarkko Ruutu
Henkilötiedot
Syntynyt	23. elokuuta 1975 Vantaa
Kansalaisuus	Suomi
Pelipaikka	Vasen laitahyökkääjä
Maila	Vasen
Pituus	188 cm
Paino	93  kg
Lempinimi	Rudi
Seura
Seura	Jokerit
Sarja	SM-liiga
Pelinumero	25
Pelaajaura
Pääsarjaura	1996–
Aik. seurat	HIFK (SML) Vancouver Canucks (NHL) Pittsburgh Penguins (NHL) Ottawa Senators (NHL) Anaheim Ducks (NHL)
NHL-varaus	68. varaus, 1998 Vancouver Canucks

Mitalit
Maa: Suomi
Miesten jääkiekko
Olympialaiset
Hopeaa	Torino 2006	jääkiekko
Pronssia	Vancouver 2010	jääkiekko
MM-kilpailut
Hopeaa	Zürich 1998	jääkiekko
Hopeaa	Hannover 2001	jääkiekko
Hopeaa	Moskova 2007	jääkiekko
Pronssia	Riika 2006	jääkiekko
World Cup
Hopeaa	World Cup 2004	jääkiekko

Jarkko Samuli Ruutu (s. 23. elokuuta 1975 Vantaa, Suomi) on suomalainen jääkiekkoilija. Hän on pelipaikaltaan laitahyökkääjä, ja hän edustaa Jääkiekon SM-liigaseura Helsingin Jokereita.

Ruutu on luonut mittavan pelaajauran. Hän aloitti ammattilaisuransa SM-liigaseura Helsingin IFK:sta pelattuaan vuoden ajan jääkiekkoa Michiganin yliopistojoukkueessa. Hän voitti IFK:n riveissä Suomen mestaruuden vuoden 1998 keväällä, ja pitkästä ammattilaisurasta huolimatta kyseinen mestaruus on edelleen Ruudun ainoa suuri voitto. Vancouver Canucks varasi hänet NHL:ään vuoden 1998 varaustilaisuudessa numerolla 68, ja Ruutu onkin pelannut NHL:ssä 652 runkosarjaottelua Vancouverin, Pittsburgh Penguinsin, Ottawa Senatorsin ja Anaheim Ducksin organisaatioissa. Hän on myös pelannut mittavan uran Suomen jääkiekkomaajoukkueessa, jonka riveissä hän on saavuttanut kaksi olympiamitalia, viisi MM-mitalia sekä maailmancupin toisen sijan.

Ruutu on tunnettu agressiivisesta pelitavastaan, minkä vuoksi hän on ajoittain joutunut myös negatiivisen huomion kohteeksi. Hänen pelillisiä vahvuuksiaan ovat alivoima- ja maalineduspelaaminen sekä etenkin maskipelaajana toimiminen.

Ura

Jääkiekon Ruutu aloitti Etelä-Vantaan Urheilijoissa, josta hän siirtyi myöhemmin HIFK:n juniorijoukkueeseen. Kauden 1995–96 Ruutu vietti Yhdysvalloissa Michigan Technological Universityn yliopistojoukkueessa pelaten 38 ottelua tehoin 12+10=22. Tämän jälkeen Ruutu palasi Suomeen ja saikin paikan HIFK:n liigajoukkueesta. Tulokaskaudellaan 1996–97 Ruutu keräsi runkosarjan 48 pelaamassaan ottelussa tehopisteet 10+11=21, ja kärsi yhteensä 155 jäähyminuuttia. Kausi oli joukkueelle kuitenkin pettymys, kun se jäi pudotuspelien ulkopuolelle.

Kausi 1997–98 oli kuitenkin menestyksekäs; HIFK voitti mestaruuden 15 vuoden tauon jälkeen. Pudotuspeleissä seura onnistui suvereenisti, sillä se voitti jokaisen ottelun, jonka lisäksi Ruutu teki näissä yhdeksässä pelissä peräti seitsemän maalia. Samana keväänä mies pääsi tekemään aikuisten arvokisadebyyttinsä, kun hänet valittiin kevään 1998 MM-kisoihin. 10 ottelussa hän teki yhden maalin, ja sai joukkueen mukana hopeaa.

Kesällä 1998 NHL-seura Vancouver Canucks varasi Ruudun pelaajaoikeudet NHL:n varaustilaisuudessa 1998 tilaisuuden 68. pelaajavarauksena. Ensimmäinen Pohjois-Amerikassa vietetty kausi kului Ruudun osalta kokonaan Canucksin AHL-liigassa pelaavan farmiseuran, Syracuse Crunchin joukkueessa. Kausi oli kuitenkin pisteiden valossa Ruudulle loistava: runkosarjan 65 ottelussa hän keräsi tehopisteet 26+32=58 ja pelasi pisteiden osalta koko uransa parhaan kauden. Kauden 1999–00 Ruutu pääsi viettämään NHL:ssä, mutta visiitti jäi vain kahdeksan runkosarjaottelun mittaiseksi, joissa hän merkkautti tililleen yhden syöttöpisteen. Kaudella 2000–01 Ruutu pelasi farmiliiga IHL:n Kansas City Bladesissa pelaten 46 ottelua ja NHL:ssä 21 ottelua.

Ruutu sai pelata koko kauden 2001–02 Vancouverissa, jonka jälkeen häntä ei olla enää farmiin komennettu. Kuitenkin uran luominen NHL:ssä tuntui tuolloin ja seuraavalla kaudella vaikealta, sillä päävalmentaja Marc Crawford ei antanut hänen pelata kuin keskimäärin noin joka toisessa ottelussa. Kuitenkin käänne Ruudun uralla tapahtui kevään 2003 pudotuspelien aikaan, kun ainoastaan 37 runkosarjaottelua pelannut suomalainen nostettiin surkeasti pudotuspelit avanneen Vancouverin kokoonpanoon. Mies onnistui tällöin vakuuttamaan Crawfordin uudella tavalla, ja vakiinnutti heti paikkansa joukkueen luottoagitaattorina. Ruutu jatkoi Vancouverissa seuraavankin kauden, ja sai kokea syksyllä 2004 yhden uransa kohokohdista, kun hän oli mukana Suomen World Cup -joukkueessa, joka sijoittui yllätysmäisesti turnauksen toiseksi.

NHL:n työsulun ajaksi Ruutu palasi Helsingin IFK:hon, jossa pelasi kauden siirtorajan umpeudettua kuusi NHL-pelaajaa. Runkosarjassa Ruutu keräsi rooliinsa nähden hyvät 10+18=28 tehopistettä, mutta puolivälieräsarjassa Rauman Lukkoa vastaan HIFK sortui jäähyilyyn, antoi potkut päävalmentaja Hannu Aravirralle ja epäonnistui pahasti maalivahti Tomas Vokounia myöten. Lukko pudotti helsinkiläiset yllätysmäisesti otteluvoitoin 4-1. Ruutu lisäksi teki kaudella myös SM-liigan ennätyksen ottamalla peräti 215 jäähyminuuttia runkosarjassa.

Kausi 2005–06 kului jälleen Vancouverin joukkueessa, ja Ruutu pelasi joukkueensa jokaisessa 82 ottelussa keräten tehopisteet 10+7=17. Canucks jäi kuitenkin pudotuspelien ulkopuolelle. Kauteen mahtui myös kutsu Torinon olympilaisiin. Suomen joukkueesta jäi peräti kuusi pelaajaa pois loukkaantumisten takia ja yksi kisojen aikana, mutta Suomi voitti kaikki ottelunsa lukuun ottamatta finaalia, jonka Ruotsi vei katkerasti maalein 3-2.

Kesällä 2006 Ruutu solmi kaksivuotisen 2,3 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen Pittsburgh Penguinsin kanssa. Hänen vuosipalkkansa miltei tuplaantui, mutta miestä ei hankittu uuteen joukkueeseen maalintekijän rooliin, vaan kolmannen hyökkäysketjun puolustavaksi hyökkääjäksi ja niin sanotuksi poliisiksi. Aluksi kuitenkin päävalmentaja Michel Therrien antoi hänelle edelliskauteen verrattuna vähemmän peliaikaa, mutta suomalainen ei antanut periksi, ja onnistui saamaan vastuuta enemmän etenkin sopimuksen jälkimmäisellä puoliskolla. Molemmilla Pittsburghissa vietetyillä kausilla Ruudun tehopisteet runkosarjassa olivat yhteensä 16. Vuonna 2008 hän pääsi pelaamaan Stanley Cup -loppuotteluissa, joissa Detroit Red Wings kuitenkin voitti Pittsburghin.

Jarkko Ruutu Ottawa Senatorsissa 2009.

Kesällä 2008 Ruutu suuntasi Ottawa Senatorsin joukkueeseen kolmivuotisella sopimuksella, joka takasi hänelle tällä kertaa 1,3 miljoonan dollarin vuositulot. Ottawassa mies sai alusta asti enemmän vastuuta kuin muissa NHL-seuroissa, ja pelasi monipuolisempaa peliä kuin aikaisemmin. Kaudella 2008–09 hän keräsi tehopisteet 7+14=21 ja kaudella 2009–10 12+14=26.

Kauden 2010–11 Ruutu pelasi pääasiassa Ottawassa, kunnes 50 runkosarjaottelun jälkeen pudotuspelipaikkansa jo menettänyt Senators kauppasi Ruudun Anaheim Ducksiin. Ducksissa Ruutu teki heti avausottelussaan maalin, mutta ei lopulta päässyt uudessakaan seurassa edelliskautensa tasolle.

Suomalainen olisi ollut halukas jatkamaan NHL:ssä, mutta hän ei saanut neuvoteltua itselleen mieleistä sopimusta. Kuitenkin useat eurooppalaiset seurat olivat kiinnostuneita Ruudusta. Mies olisi saanut kymmenen kertaakin enemmän palkkaa KHL:stä, mutta lopulta hän solmi Helsingin Jokereiden kanssa kolmen vuoden sopimuksen NHL-optiolla. Ruudun mielestä Jokerit oli paras vaihtoehto esimerkiksi menestysmahdollisuuksien sekä päävalmentaja Erkka Westerlundin ja toimitusjohtaja Jarmo Kekäläisen ammattitaidon vuoksi.

Maajoukkuetaso

Suomen jääkiekkomaajoukkueessa Ruutu on pelannut useaan otteeseen, ja on ollut vuodesta 1998 yksi maajoukkueen luottohyökkääjistä. Seitsemät MM-kilpailut, kolmet olympiakisat ja yhden Jääkiekon maailmancupin pelannut Ruutu on voittanut A-maajoukkueen riveissä seitsemän arvokisamitalia: hopeaa MM-kisoista vuosina 1998, 2001 ja 2007 sekä MM-pronssia 2006. Olympiakisoista Ruutu on voittanut hopeaa 2006 ja pronssia 2010. Jääkiekon maailmancupista Ruutu on voittanut hopeamitalin vuonna 2004.

A-maajoukkueessa Ruutu on pelannut yhteensä 78 ottelua arvokisoissa, ja niissä hän on merkkauttanut tililleen tehopisteet 6+6=12.

Erikoista

• Voitettuaan Suomen mestaruuden HIFK:ssa keväällä 1998 Ruutu ei ole voittanut joukkueidensa mukana yhtään mestaruutta. Kolmen kullan klubiin Ruutu ei siis kenenkään muunkaan suomalaisen jääkiekkoilijan tavoin kuulu, mutta sitä vastoin hän on saavuttanut paikan paradoksaalisessa neljän hopean kerhossa hävittyään neljä jääkiekon arvostetuinta loppuottelua. Finaalitappiot hän on kokenut NHL:ssä 2008, olympialaisissa 2006, MM-kisoissa 1998 ja 2001 sekä Maailmancupissa 2004. Näiden lisäksi Ruutu hävisi European Trophyn finaalin vuonna 2011.
• Ruutu valittiin vuonna 2010 pelaajien äänestyksellä NHL:n toiseksi likaisimmaksi pelaajaksi.
• Ruutu keräsi HIFK:ssa kaudella 2004–2005 peräti 215 rangaistusminuuttia, mikä oli yhden kauden ennätys sen astisessa SM-liigahistoriassa.
• Ruudusta on tehty oma kappale. Heavy Eric on kirjoittanut kappaleen nimeltä Ruutu, Ruutu! kunnianosoituksena Ruudulle tämän pelatessa Vancouverissa.

Perhe ja yksityiselämä

Jarkolla on kaksi nuorempaa veljeä, Mikko Ruutu (s. 1978) ja Tuomo Ruutu (s. 1983). Tuomo Ruutu edustaa tällä hetkellä NHL-seura Carolina Hurricanesia, ja oli mukana Suomen joukkueessa sen voittaessa historiansa toisen maailmanmestaruuden keväällä 2011. Mikko Ruutu on uransa päättänyt, HIFK:ta ja Helsingin Jokereita edustanut jääkiekkoilija, joka työskentelee tällä hetkellä Ottawa Senatorsin kykyjenetsijänä.

Ruutujen pikkuserkku Hanno Möttölä (s. 1976) on kaikkien aikojen menestynein suomalainen koripalloilija. Veljesten serkku Raul Ruutu (s. 1975) on suomalaisen pop rock -yhtye Sunrise Avenuen bassokitaristi.

Jarkko Ruutu on avioliitossa malli Sofia Moreliuksen kanssa. He avioituivat 21. heinäkuuta 2012 Helsingin Tuomiokirkossa.

Uratilastot

				Runkosarja						Pudotuspelit						Palkinnot							Arvokisat
Kausi	Joukkue	Liiga		O	M	S	Pist.	RM		O	M	S	Pist.	RM									Turnaus	O	M	S	Pist.	RM
1995–96	Michigan Tech	NCAA		38	12	10	22	96		--	--	--	--	--
1996–97	HIFK	SM-liiga		48	11	10	21	155		--	--	--	--	--
1997–98	HIFK	SM-liiga		37	10	10	20	166		9	7	4	11	10									MM	10	1	0	1	16
1998–99	HIFK	SM-liiga		25	10	4	14	136		9	0	2	2	43
1999–00	Syracuse Crunch	AHL		65	26	32	58	164		4	3	1	4	8
1999–00	Vancouver Canucks	NHL		8	0	1	1	6		--	--	--	--	--
2000–01	Kansas City Blades	IHL		46	11	18	29	111		--	--	--	--	--									MM	9	1	0	1	10
2000–01	Vancouver Canucks	NHL		21	3	3	6	32		4	0	1	1	8
2001–02	Vancouver Canucks	NHL		49	2	7	9	74		1	0	0	0	0									OK	4	0	0	0	4
2002–03	Vancouver Canucks	NHL		36	2	2	4	66		13	0	2	2	14
2003–04	Vancouver Canucks	NHL		71	6	8	14	133		6	1	0	1	41									MM	6	0	0	0	20
2004–05	HIFK	SM-liiga		50	10	18	28	215		3	0	0	0	41									MC	4	0	0	0	6
																							MM	7	1	0	1	4
2005–06	Vancouver Canucks	NHL		82	10	7	17	142		--	--	--	--	--									OK	7	1	0	1	31
																							MM	9	0	3	3	34
2006–07	Pittsburgh Penguins	NHL		81	7	9	16	125		5	0	0	0	10									MM	9	0	1	1	29
2007–08	Pittsburgh Penguins	NHL		71	6	10	16	138		20	2	1	3	26
2008–09	Ottawa Senators	NHL		78	7	14	21	144		--	--	--	--	--									MM	7	0	2	2	14
2009-10	Ottawa Senators	NHL		82	12	14	26	121		6	2	1	3	34									OK	6	2	1	3	14
2010-11	Ottawa Senators	NHL		50	2	8	10	59		--	--	--	--	--
2010-11	Anaheim Ducks	NHL		23	1	1	2	38		3	0	0	0	12
2011-12	Jokerit	SM-liiga		59	14	21	35	192		10	1	2	3	33
NHL yhteensä				652	58	84	142	1078		58	5	5	10	114

Lähteet

• Jarkko Ruutu Eurohockey-sivustolla (englanniksi)
• Jarkko Ruutu Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
• Jarkko Ruutu Jatkoaika.com-sivustolla
• Se parhaiten nauraa. IS Veikkaaja, numero 38/2011, sivut 13-17. (Ruutua käsittelevä artikkeli)
• Jarkko Ruutu: Avoliitto 15.9.2011. Seiska. Viitattu 10.12.2011. (suomeksi)

Aiheesta muualla

• Jarkko Ruutu nhlfinns.com-sivustolla
• Jarkko Ruutu jatkoaika.com-sivustolla
• YLE Elävä arkisto: Jarkko Ruutu - hellämielinen taklaaja

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2006

3 Nummelin | 5 Kukkonen | 6 Saravo | 7 Berg | 9 Luoma | 10 Bergenheim | 12 O. Jokinen | 15 T. Ruutu | 16 Peltonen | 18 Mäntylä | 20 Miettinen | 21 Koivu | 22 Santala | 23 Hahl | 24 Viuhkola | 25 Hentunen | 28 Rita | 30 Norrena | 31 Niittymäki | 32 Bäckström | 33 Lehtonen | 36 J. Jokinen | 37 J. Ruutu | 55 Pirnes | 71 Kallio | Valmentaja Westerlund

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2007

3 Nummelin | 4 Koistinen | 5 Kukkonen | 7 Berg | 9 Koivu | 10 Bergenheim | 15 T. Ruutu | 16 Peltonen | 18 Mäntylä | 20 Miettinen | 22 Pyörälä | 24 Viuhkola | 25 Hentunen | 26 Lehtinen | 27 Pärssinen | 30 Norrena | 32 Lehtonen | 33 Saravo | 34 Söderholm | 35 Wallinheimo | 37 J. Ruutu | 39 Kapanen | 41 Kontiola | 44 Laamanen | 71 Kallio | Valmentaja Shedden

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2009

3 Nummelin | 4 Koistinen | 5 Kukkonen | 6 Jaakola | 8 Hyvönen | 14 Hagman | 20 Miettinen | 21 Niskala | 22 Santala | 24 Kapanen | 26 Immonen | 28 Salmela | 29 Kerman | 31 Rämö | 32 Riksman | 33 Lehtonen | 35 Rinne | 37 Pyörälä | 39 Kapanen | 41 Komarov | 44 Niinimaa | 49 Pihlman | 51 Hytönen | 73 Ruutu | 82 Vahalahti | Valmentaja Jalonen

Jokerit – SM-liiga

2 Dehner | 3 Lindbohm | 4 Väänänen (C) | 6 Pulkkinen | 7 Niemi (A) | 12 Moses | 14 Mäki (A) | 15 Hännikäinen | 18 Ben-Amor | 19 Karjalainen | 20 Mustonen | 21 Eronen | 22 Tyrväinen | 25 Ruutu | 28 Rita | 29 Korpisalo | 32 Hahl (A) | 33 Tuohimaa | 37 Kilpeläinen | 39 Lamberg | 40 Nordlund | 42 Eaves | 43 Hardt | 52 Rantakari | 55 Heino | 56 Majeský | 58 Manelius | 60 Saari | 63 Lindell | 71 Salminen | 77 Henritius | 81 Filppula | 83 Winchester | 86 Teräväinen | 88 Rask
Valmentajat: Lämsä – Virta – Valtonen – Ketterer – Hakkarainen – Koivisto