Ville Peltonen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ville Peltonen
Ville Peltonen 2011.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 24. toukokuuta 1973 (ikä 40)
Vantaa, Suomi
Kansalaisuus Suomen lippu Suomi
Pelipaikka laitahyökkääjä
Maila vasen
Pituus 180 cm
Paino 85 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 1991–2014
Aik. seurat HIFK (SML)
, San Jose Sharks (NHL),
Kansas City Blades (IHL),
Kentucky Thoroughblades (AHL),
Frölunda HC (Elitserien),
Nashville Predators (NHL),
Milwaukee Admirals (IHL),
Jokerit (SM-liiga),
HC Lugano (NLA),
Florida Panthers (NHL),
Dinamo Minsk (KHL)
NHL-varaus 58. varaus, 1993
San Jose Sharks

Ville Sakari Peltonen (s. 24. toukokuuta 1973 Vantaa) on suomalainen entinen jääkiekkoilija, pelipaikaltaan laitahyökkääjä. Hän edusti SM-liigassa viimeksi Helsingin IFK:ta.[1]

Peltonen on yksi menestyneimmistä suomalaiskiekkoilijoista. Hän saavutti urallaan neljä olympiamitalia (hopea ja kolme pronssia). Lisäksi hänellä on kahdeksan MM-mitalia; yksi kulta, neljä hopeaa ja kolme pronssia sekä toinen sija maailmancupista. Seuratasolla hän voitti kaksi Suomen mestaruutta vuosina 2002 ja 2011 sekä Sveitsin mestaruuden vuonna 2006. Peltonen on jaetulla kärkisijalla eniten olympiamitaleita saavuttaneista jääkiekkoilijoista.[2]

Peltonen muistetaan erityisesti vuoden 1995 MM-kilpailujen ratkaisijana finaalin kolmella maalillaan.[3][4] Peltonen on Leijonatilastojen ykkönen arvokisamitaleissa (13), arvokisojen pisteissä 46+62=108 (143 ottelua), sekä MM-kisojen pisteissä 34+47=81 (105 ottelua). Hän pelasi yhteensä 261 A-maaottelua tehopistein 81+102=183.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alku Suomessa (1990–1995)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peltosen isä Esa oli huipputason maajoukkuekiekkoilija, joka pelasi neljissä olympiakisoissa. Ville Peltosen kasvattajaseura on Nurmijärven Kurra.[5][6] Hän siirtyi 10-vuotiaana Nurmijärven Kurrasta Etelä-Vantaan Urheilijoihin, josta hän myöhemmin siirtyi HIFK:hon.[7] Peltonen pelasi HIFK:n A-junioreissa kaudella 1990–1991. Kaudella 1991–1992 Peltonen nousi HIFK:n edustusmiehistöön SM-liigaan, jossa hän pelasi kuusi ottelua. Suurimman osan kaudesta Peltonen pelasi A-junioreissa.[5] Kauden 1992–1993 Peltonen vietti pääosin SM-liigassa ja hän teki 37 tehopistettä 46 ottelussa. Hän sai kauden jälkeen parhaan tulokkaan Jarmo Wasama -palkinto.[8][9] San Jose Sharks varasi Peltosen NHL:ään vuonna 1993 kolmannella kierroksella vuorolla 58.[5] Kaudella 1993–1994 Peltonen teki 38 pistettä ja seuraavalla 36.

Siirto Pohjois-Amerikkaan; San Jose Sharks ja Nashville Predators (1995–2001)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudeksi 1995–1996 hän siirtyi hyvin menneiden MM-kisojen jälkeen NHL:ään San Jose Sharksiin. Hän pelasi debyyttikaudellaan NHL:ssä 31 ottelua, joissa teki 13 tehopistettä. Osan kaudesta hän pelasi San Josen farmijoukkueessa IHL:n Kansas City Bladesissa. Seuraavalla kaudella Peltonen pelasi NHL:ssä vähemmän, mutta AHL:ssä hän teki 22+30=52 tehopistettä.[5]

Kaudeksi 1997–1998 Peltonen siirtyi Ruotsin Elitserieniin Frölunda HC:hen. Hän voitti tuolloin sarjan pistepörssin 51 pisteellä. Onnistuneen kauden jälkeen Peltonen palasi NHL:ään, tällä kertaa Nashville Predatorsin joukkueeseen. Kausi alkoikin lupaavasti; 14:ssä ensimmäisessä ottelussa hän teki tehopisteet 5+5=10, mutta sitten paha olkapäävamma päätti koko kauden hänen osaltaan. Seuraavalla kaudella hän pelasi 79 ottelussa. Kausi 2000–2001 oli Peltosen viimeinen Nashvillessä. Hän teki 3+1=4 tehopistettä 23 ottelussa. Hän pelasi loppukauden Milwaukee Admiralsissa, jossa hänet valittiin sarjan tähdistökentälliseen.[9]

Paluu Suomeen ja Sveitsin vuodet (2001–2006)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 2001–2002 Peltonen siirtyi Jokereihin tullen samalla valituksi joukkueen kapteeniksi. Kyseisellä kaudella Peltonen kärsi loukkaantumisista pelaten vain 30 ottelua tehopistein 11+18=29. Kaudella 2002–2003 hän jatkoi Jokereissa, tällä kertaa tehopistein 23+19=42.[5] Jääkiekkotoimittajat myönsivät Peltoselle vuoden herrasmiespelaajalle annettavan Raimo Kilpiö -palkinnon[10] sekä valinnan liigan tähdistökentälliseen.[11] Kaudeksi 2003–2004 Peltonen siirtyi Sveitsin Nationalliga A:n HC Luganoon. Hän pelasi erinomaisen kauden tehden runkosarjassa tehopisteet 28+44=72. Peltonen voitti sarjan pistepörssin ja hänet valittiin tähdistökentälliseen. Seuraavalla kaudella hän teki 56 tehopistettä. Kaudella 2005–2006 Peltonen teki 39 runkosarjapelissään tehopisteet 23+25=48. Kausi huipentui Nationalligan mestaruuteen kapteeni Peltosen ollessa pudotuspelien paras maalintekijä.[5]

Paluu NHL:ään (2006–2009)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peltonen (vas.) ja Nathan Horton Florida Panthersissa.

Kaudeksi 2006–2007 Peltonen palasi 33-vuotiaana viiden vuoden tauon jälkeen NHL:ään, nyt Florida Panthersiin, jossa hän saavutti 72 ottelussa tehopisteet 17+20=37. Toisella Florida-kaudellaan 2007–2008 Peltosen tehopisteet olivat 5+15=20 56 ottelussa.[5] Kautta häiritsi jalkamurtuma, jonka takia Peltoselta jäi väliin 24 ottelua.[12] Häneltä jäi väliin loukkaantumisten takia vain muutama ottelu kaudella 2008–2009.[12] Peltosen kolmannen ja viimeisen Florida Panthers -kauden tehopisteiksi tulivat 79 ottelussa 12+19=31.[5]

Kausi Venäjällä (2009–2010)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudeksi 2009–2010 Peltonen siirtyi KHL:ssä pelaavaan valkovenäläiseen Dinamo Minskiin, jossa hänet nimettiin joukkueen kapteeniksi.[13][14] Hänet valittiin myös sarjan vuosittaiseen tähdistöotteluun. Peltonen teki suuresta roolista huolimatta vain 6+20 tehopistettä ja oli kesken kauden siirtymässä TsSKA Moskovaan.[15]

Paluu HIFK:hon (2010–2014)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuussa 2010 Peltonen palasi SM-liigaan HIFK:n riveihin kaksivuotisella sopimuksella.[1] Hän toimi joukkueen kapteenina.[5] Maaliskuussa 2011 Ilta-Sanomien urheilutoimittaja Petteri Linnavalli arvioi Ville Peltosen SM-liigan runkosarjan (2010–2011) parhaaksi pelaajaksi muun muassa koska "hänestä on hyötyä joukkueelleen silloinkin kun hän ei pelaa."[16] Peltonen teki runkosarjan 54 ottelussa tehot 28+37=65, joilla hän jäi vain pisteen päähän sarjan pistepörssin voittaneesta Lukon Perttu Lindgrenistä. Hänet valittiin SM-liigan runkosarjan parhaaksi pelaajaksi Lasse Oksanen -palkinnolla.[17] Peltosen Lasse Oksanen -palkinto tuli kaikkien aikojen ylivoimaisimmalla erolla. Kauden 2010–2011 esitykset toivat Peltoselle myöskin Kultainen kypärä -palkinnon. Valinnan suorittavat muut pelaajat, ja Peltosen voitto oli kautta aikojen ylivoimaisin. HIFK voitti Suomen mestaruuden ja Peltonen oli viimeisen finaalin ratkaisija tekemällä kolme IFK:n neljästä maalista. Toukokuussa kauden palkintogaalassa Peltoselle myönnettiin uransa toinen Raimo Kilpiö -palkinto, jonka lisäksi hänet valittiin kauden tähdistökentällisen vasemmaksi laitahyökkääjäksi. Tämäkin valinta oli Peltosen uran toinen.

Kaudella 2012-13 European Trophy ottelussa Jokereita vastaan 1.9.2012 Peltonen joutui Semir Ben-Amorin hyökkäyksen kohteeksi, mutta toipui parissa viikossa pelikuntoon. Paluuottelussaan Peltonen johdatti HIFK:n voittoon Jokereista saalistaen tehot 2+1. Peltonen loukkaantui uudestaan Jokereita vastaan 23. helmikuuta 2013. Markus Nordlund taklasi Peltosta kyseenalaisesti laidassa; seurauksena uusi aivotärähdys. Moni uskoi hienon uran päättyneen tähän, mutta 19.9.2013 Ville Peltonen palasi kaukaloihin pelaamaan vielä yhden kauden, mikä sujuikin yli odotusten. Peltonen sai päättää maineikkaan uransa joukkueensa kultakypäränä. Pelaamissaan 55 ottelussa kertyi 13 maalia ja 29 maalisyöttöä - yhteispisteet HIFK:n parhaat: 42.lähde?

Maaliskuun 7:ntenä 2014 Peltonen ilmoitti pelaajauransa päättyvän kauteen 2013–2014.[18] 11. maaliskuuta Ville Peltonen pelasi viimeistä kertaa runkosarjassa Helsingin jäähallissa JYP:iä vastaan ja sai kolmannessa erässä yleisöltä raikuvat suosionosoitukset lähdettyään kunniakierrokselle. Kunniakierroksen vuoksi koko jäähalli pimennettiin. [19]

Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitalit
Ville Peltonen vuoden 2008 MM-kilpailuissa, Kanadassa.
Ville Peltonen vuoden 2008 MM-kilpailuissa, Kanadassa.
Maa: Suomen lippu Suomi
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Torino 2006 jääkiekko
Pronssia Pronssia Lillehammer 1994 jääkiekko
Pronssia Pronssia Nagano 1998 jääkiekko
Pronssia Pronssia Vancouver 2010 jääkiekko
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Ruotsi 1995 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Italia 1994 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Sveitsi 1998 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Norja 1999 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Venäjä 2007 jääkiekko
Pronssia Pronssia Venäjä 2000 jääkiekko
Pronssia Pronssia Latvia 2006 jääkiekko
Pronssia Pronssia Kanada 2008 jääkiekko
Maailmancup
Hopeaa Hopeaa Pohjois-Amerikka/
Eurooppa 2004
jääkiekko

Vuoden 1994 olympiakisoista lähtien Suomi on pelannut yhteensä 28 arvoturnausta, joissa Peltonen on ollut mukana 19 kertaa, millä hän jakaa suomalaisten ykköspaikan pelattujen arvoturnausten määrässä yhdessä Raimo Helmisen kanssa. Häneltä ovat jääneet väliin vuoden 2001 MM-kisat sekä vuoden 2002 talviolympialaiset ja MM-kisat olkapäävamman vuoksi. Vuodesta 1994 alkaen Suomi on yltänyt 16 kertaa arvoturnausmitalille – vain kolmesti ilman Peltosta. Peltonen on ollut MM-kisajoukkueen kapteenina kuusi kertaa vuosina 1998, 2000, 2005, 2006, 2007 ja 2008.[5]

Peltonen pelasi ensimmäisen A-maaottelunsa marraskuussa 1993 Tšekkiä vastaan. Heti ensimmäisessä miesten arvoturnauksessaan Lillehammerin talviolympiakisoissa 1994 Peltonen valittiin jääkiekkojoukkueen varakapteeniksi. Peltosen, Saku Koivun ja Jere Lehtisen muodostama nuorisoketju nousi joukkueen tehokkaimmaksi ketjuksi.[20] Keväällä Milanon MM-kisoissa Suomi saavutti hopeaa hävittyään Kanadalle loppuottelussa rangaistuslaukauksilla.[21] Peltosen uran kohokohta tuli vuoden 1995 MM-kisoissa Ruotsissa. Hän teki finaalissa Ruotsia vastaan kolme ensimmäistä maalia ja syötti neljännen. Koko nuorisoketju, joka sai nimen "Tupu, Hupu ja Lupu" (Saku Koivu, Jere Lehtinen ja Ville Peltonen) valittiin kisojen tähdistökentälliseen. Peltonen oli turnauksen pistepörssin toinen tehopistein 6+5=11.[3][5]

Naganon olympialaisissa 1998 Leijonien ykkösketjuksi muodostui Teemu Selänne – Koivu – Lehtinen. Selänne kuitenkin loukkaantui ja Peltonen nostettiin ykkösketjuun pronssiotteluun Kanadaa vastaan. Hän teki ottelussa 3-2 voittomaalin.[22] Samana keväänä Zürichin MM-kisoissa Peltonen teki jatkolohkon ratkaisuottelussa Kanadaa vastaan tasoituksen noin 10 sekuntia ennen päätösvihellystä. Turnauksessa pelattiin kaksiosainen finaali. Ensimmäinen finaali päättyi Ruotsin 1-0 voittoon, ja finaalin toisen osan päätyttyä maalittomana Ruotsi voitti kultaa.[23] Peltonen valittiin MM-kisojen tähdistökentälliseen toisen kerran urallaan.[5] Turnauksessa Peltonen muodosti Raimo Helmisen kanssa tehokkaan duon. Pistepörssin voittaneesta Peter Forsbergista Peltonen jäi pisteen ollen neljäs. Lillehammerin MM-kisoissa 1999 Suomi saavutti jälleen hopeaa. Suomi hävisi Tšekille finaalin ensimmäisen osan 1-3. Toinen osaottelu päättyi Leijonille 4-1, joten päädyttiin jatkoajalle, jossa Tšekki voitti. Ottelussa Peltonen teki Suomen tasoittavan maalin.[24] Seuraavan vuoden Venäjän MM-kisoista Peltonen voitti pronssia.[5]

Vuoden 2004 Prahan MM-kisoissa Peltonen ja Olli Jokinen pelasivat ykkösketjussa tehokkaasti.[25] Puolivärieräottelussa Kanadaa vastaan Peltosen tehopisteet olivat 1+2 hänen tehtyään ottelun avausmaalin. Tämä ei kuitenkaan riittänyt Kanadan voitettua ottelun jatkoajalla. Peltonen valittiin kolmannen kerran turnauksen tähdistökentälliseen.[5] Kisojen pistepörssin voitti Kanadan Dany Heatley vain pisteen erolla ennen Peltosta (4+6=10).[26] Hän osallistui samana vuonna pelattuun Maailmancupiin. Suomi kohtasi turnauksen loppuottelussa Kanadan, jolle se hävisi 3-2.[27]

Torinon talviolympiakisoissa 2006 Peltonen ja Olli Jokinen muodostivat jälleen hyvän parivaljakon. Varsinkin pudotuspeleissä kyseinen ketju oli ratkaiseva osa Suomen menestyksessä. Peltonen teki ottelun avausmaalin sekä puolivälierässä Yhdysvaltoja, että välierässä Venäjää vastaan. Molemmissa peleissä hän kirjautti lisäksi syöttöpisteen. Finaalissa Ruotsia vastaan hän tasoitti ottelun, mutta Leijonat hävisivät ainoan kerran koko turnauksessa voittaen hopeaa.[28] Olympiavuoden MM-kisoissa Latviassa Peltonen voitti pronssia. Seuraavan vuoden MM-kisoissa Venäjällä Peltonen oli Suomen johtavia pelaajia yhdeksällä tehopisteellään. Suomi hävisi kuitenkin finaalin Kanadalle. Hän oli myös Kanadan MM-kilpailuissa 2008 joukkueen kapteeni. Hän teki kisoissa neljä tehopistettä ja oli voittamassa pronssia.[5]

Peltonen valittiin Suomen joukkueeseen Vancouverin olympialaisiin 2010, jotka olivat jo Peltosen uran neljännet.[5] Olympialaisten avajaisissa Peltonen sai kunnian toimia Suomen koko kisajoukkueen lipunkantajana.[29] Mittavalla arvoturnausurallaan Peltonen pelasi ensimmäistä kertaa ns. puolustavassa ketjussa, jonka päätehtävänä oli pitää kurissa vastustajan parhaat pelaajat. Peltosen ketjukavereina Vancouverin olympiaturnauksen alkupeleissä olivat Niko Kapanen ja Jarkko Ruutu. Kahteen viimeiseen peliin keskushyökkääjäksi tuli Peltosen takavuosien tutkapari Olli Jokinen. Leijonien nelosketju suoriutui erinomaisesti; tasaviisikoin pelattaessa Peltosen jäällä ollessa vastustaja ei tehnyt maaliakaan koko turnauksessa. Peltosen +- -saldo oli yhdessä Jarkko Ruudun kanssa Leijonien paras: +3. Lisäksi pronssiottelussa Slovakiaa vastaan ketju teki Suomen tasoitus- ja voittomaalin.[30] Pronssi oli Peltoselle jo neljäs olympiamitali urallaaan.[5] Vancouverin olympiakisoissa Peltonen liittyi yhdessä Saku Koivun ja Jere Lehtisen kanssa siihen harvalukuiseen joukkoon, joka on saavuttanut mitalin neljissä olympiakisoissa. Aiemmin tähän ovat yltäneet Vladislav Tretjak, Igor Kravtšuk sekä Jiří Holík.[2] Ville Peltonen valittiin maajoukkueeseen myös kevään 2011 MM-kisoihin, mutta hän ei voinut osallistua reisivamman vuoksi.lähde? Vuonna 2012 Peltonen putosi viimeisten joukossa Euro Hockey Tourin turnauksen jälkeen MM-kotikisojen joukkueesta.

Muu elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peltonen on järjestänyt nimeään kantavaa junioreiden kiekkokoulua.[31] Hänet valittiin vuonna 2006 vuoden helsinkiläisurheilijaksi sekä vuoden käyttäytyjäksi Tapaseura ry:n toimesta.[32][33]

Vuonna 2007 Peltonen joutui silloisen joukkuekaverinsa Ed Belfourin kanssa putkaan Floridan South Beachissa vietetyn baari-illan jälkeen. Peltonen rikkoi pubin ulkopuolella paloautosta lampun.[34] Hän pyysi tekoaan myöhemmin anteeksi, ja kertoi katuvansa tekoaan.[35]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1990–1991 HIFK A-jun. 36 21 16 37 16 7 2 3 5 10 JEM 6 4 4 8 2
1991–1992 HIFK SM-liiga 6 0 0 0 0 - - - - -
HIFK A-jun. 37 28 23 51 28 4 0 2 2 2
1992–1993 HIFK SM-liiga 46 13 24 37 16 4 0 2 2 2 JMM 7 5 6 11 20
HIFK A-jun. 2 4 2 6 4 - - - - -
1993–1994 HIFK SM-liiga 43 16 22 38 14 3 0 0 0 2 OK 8 4 3 7 0
MM 8 4 1 5 4
1994–1995 HIFK SM-liiga 45 20 16 36 16 3 0 0 0 0 MM 8 6 5 11 4
1995–1996 San Jose Sharks NHL 31 2 11 13 14 - - - - - MM 6 3 2 5 6
Kansas City Blades IHL 29 5 13 18 8 - - - - -
1996–1997 San Jose Sharks NHL 28 2 3 5 0 - - - - - MC 4 1 3 4 0
Kentucky Thoroughblades AHL 40 22 30 52 21 - - - - - MM 7 2 2 4 0
1997–1998 Västra Frölunda HC Elitserien 45 22 29 51 44 7 4 2 6 0 OK 6 2 1 3 6
MM 10 4 6 10 8
1998–1999 Nashville Predators NHL 14 5 5 10 2 - - - - - MM 10 2 3 5 2
1999–2000 Nashville Predators NHL 79 6 22 28 22 - - - - - MM 9 0 4 4 2
2000–2001 Nashville Predators NHL 23 3 1 4 2 - - - - -
Milwaukee Admirals IHL 53 27 33 60 26 5 2 1 3 6 Kakkostähdistö
2001–2002 Jokerit SM-liiga 30 11 18 29 8 - - - - - Kanada-malja
2002–2003 Jokerit SM-liiga 49 23 19 42 14 10 4 6 10 -- Ykköstähdistö MM 7 3 4 7 2
2003–2004 HC Lugano NLA 48 28 44 72 16 16 4 10 14 8 MM 7 4 6 10 2
2004–2005 HC Lugano NLA 44 24 32 56 16 5 0 3 3 2 MC 6 1 2 3 2
MM 6 1 2 3 4
2005–2006 HC Lugano NLA 39 23 25 48 22 17 12 14 26 8 ”Schirmständer” OK 8 4 5 9 6
MM 9 2 2 4 8
2006–2007 Florida Panthers NHL 72 17 20 37 28 - - - - - MM 9 2 7 9 4
2007–2008 Florida Panthers NHL 56 5 15 20 20 - - - - - MM 9 1 3 4 2
2008–2009 Florida Panthers NHL 79 12 19 31 31 - - - - -
2009–2010 Dinamo Minsk KHL 51 6 20 26 54 - - - - - OK 6 0 1 1 2
2010–2011 HIFK SM-liiga 54 28 37 65 16 16 6 6 12 6 Kanada-malja Lasse Oksanen -palkinto Ykköstähdistö
2011–2012 HIFK SM-liiga 49 24 24 48 36 4 0 1 1 0
2012–2013 HIFK SM-liiga 43 13 16 29 40 - - - - -
9 kautta yhteensä SM-liiga 365 148 176 324 160 40 10 15 25 10 aikuisten arvokisat 143 46 62 108 64
8 kautta yhteensä NHL 382 52 96 148 119 - - - - -
3 kautta yhteensä NLA 131 75 101 176 54 38 16 27 43 18

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkuesaavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Olympiapronssi 1994
  • MM-hopea 1994
  • MM-kulta 1995
  • Olympiapronssi 1998
  • MM-hopea 1998
  • MM-hopea 1999
  • MM-pronssi 2000
  • SM-kulta 2002
  • Maailmancup, toinen sija 2004
  • Olympiahopea 2006
  • MM-pronssi 2006
  • Sveitsin mestaruus 2006
  • MM-hopea 2007
  • MM-pronssi 2008
  • Olympiapronssi 2010
  • SM-kulta 2011

Henkilökohtaisia saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SM-liiga[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jarmo Wasama -palkinto 1992-1993 (vuoden tulokas)
  • Raimo Kilpiö -palkinto 2002-2003, 2010-2011 (herrasmiespelaaja)
  • Valinta SM-liigan tähdistökentälliseen 2002-2003, 2010-2011
  • Lasse Oksanen -palkinto 2010-2011 (arvokkain pelaaja)
  • Kultainen Kypärä -palkinto 2010-2011 (pelaajien valitsema paras pelaaja)

Sveitsin Nationalliga A[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pistepörssin voitto 2003-2004
  • Valinta tähdistökentälliseen 2003-2004
  • Eniten maaleja playoffeissa 2004 (12)

Ruotsin Elitserien[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pistepörssin voitto 1998

Venäjän KHL[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • KHL:n tähdistöottelu 2010[36]

Maajoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • MM-kisojen tähdistökentällinen 1995, 1998 ja 2004
  • Arvokkain maajoukkuepelaaja 2005[3]

Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ville Peltonen HIFK:n paitaan 4.5.2010. Ilta-Sanomat. Viitattu 4.5.2010.
  2. a b Lehtinen, Koivu ja Peltonen osaksi komeaa olympiahistoriaa 28.2.2010. Yleisradio. Viitattu 30.7.2010.
  3. a b c Ville Peltonen (Internet Archive) 4.5.2010. MTV3.fi. Viitattu 9.11.2013.
  4. Tässä on karu totuus Leijonien jatkosta! 1.3.2010. Ilta-Sanomat. Viitattu 1.8.2010.
  5. a b c d e f g h i j k l m n o p q Ville Peltonen Eliteprospects.com. Viitattu 28.7.2010. (englanniksi)
  6. Kurran juniori Santeri Virta saattoi Ville Peltosen jäälle Nurmijärven Uutiset. 17.11.2010. Viitattu 1.9.2012.
  7. Jalonen, Pekka: Ville Peltonen jakoi lehtiä ennen nousuaan huipulle Iltalehti. 12.6.2008. Kustannusosakeyhtiö Iltalehti. Viitattu 28.7.2010.
  8. Jarmo Wasama -palkinto SM-liiga. Viitattu 28.7.2010.
  9. a b Ville Peltonen Yle.fi. Viitattu 27.2.2009.
  10. Raimo Kilpiö -palkinto SM-liiga. Viitattu 27.2.2009.
  11. All Stars-joukkue SM-liiga. Viitattu 27.2.2009.
  12. a b Ville Peltonen loukkaantui - viikoiksi sivuun tositoimista 14.1.2009. Ilta-Sanomat. Viitattu 29.7.2010.
  13. Ville Peltosesta Dynamo Minskin kapteeni HS.fi. 9.9.2009. Viitattu 9.11.2013.
  14. Капитан минского "Динамо" Вилле Пелтонен в четвертый раз стал медалистом Олимпиады Belorusskoje Telegrafnoje Agentstvo. 28.2.2010. Viitattu 5.5.2010. (venäjäksi)
  15. Ville Peltonen myytiin Moskovaan 26.1.2010. MTV.fi. Viitattu 9.11.2013.
  16. Petteri Linnavalli: Runkosarjan varjovalinnat. IS Urheilu, 2011, nro 11.3., s. 6.
  17. Ville Peltoselle Oksanen-palkinto SM-liiga.
  18. Peltonen: Tämä on viimeinen kauteni 7.3.2014. HIFK Hockey. Viitattu 7.3.2014.
  19. Janne Makkonen (Tribuutti scriinillä): Ville Peltonen Standing ovation vs. JYP 11.3.2014. Sleep. Viitattu 7.3.2014.
  20. Lindfors, Jukka: Karhu kaatui kahdesti Lillehammerissa Elävä arkisto. 9.5.2007. Yleisradio. Viitattu 15.3.2009.
  21. Lindfors, Jukka: Milanon raskas rankkarihäviö 1994 Elävä arkisto. 21.4.2008. Yleisradio. Viitattu 15.3.2009.
  22. Ville Peltonen vauhdissa ilman murheita MTV.fi. 7.11.2001. Viitattu 9.11.2013.
  23. Lindfors, Jukka: Leijonien karvas MM-tappio 1998 Elävä arkisto. 17.4.2009. Yleisradio. Viitattu 15.3.2009.
  24. Lindfors, Jukka: Tšekki kaatoi Leijonat tuplafinaalissa 1999 Elävä arkisto. 24.4.2007. Yleisradio. Viitattu 15.3.2009.
  25. Mennander, Ari, Mennander, Pasi: ”1”, Leijonien tarina, s. 19. Ajatus Kirjat, 2003. ISBN 9789512064557.
  26. Scoring leaders (PDF) IIHF. Viitattu 30.7.2010. (englanniksi)
  27. Mennander, Ari, Mennander, Pasi: ”1”, Leijonien tarina, s. 52-53. Ajatus Kirjat, 2003. ISBN 9789512064557.
  28. Mennander, Ari, Mennander, Pasi: ”1”, Leijonien tarina, s. 109-116. Ajatus Kirjat, 2003. ISBN 9789512064557.
  29. a b Ville Peltosesta Suomen lipunkantaja Vancouverissa Urheilulehti. 10.2.2010.
  30. Suomi-Slovakia minuutti minuutilta 28.2.2010. Yleisradio. Viitattu 30.7.2010.
  31. Villen kiekkokoulu 2012 Villen kiekkokoulu. Viitattu 9.11.2013.
  32. a b Ville Peltonen vuoden 2006 helsinkiläisurheilija 12.6.2006. Suomen jääkiekkoliitto. Viitattu 9.11.2013.
  33. a b Vuoden käyttäytyjä Tapaseura ry. Viitattu 9.11.2013.
  34. Ville Peltonen joutui putkaan Floridassa Helsingin Sanomat. 9.4.2007. Sanoma News. Viitattu 6.3.2009.
  35. MTV3.fi: HS: Peltonen katuu putkareissuaan 17.12.2010. Viitattu 3.1.2012.
  36. Paananen, Arja: Villeäni ette myy!. IS Urheilu, 2010, nro 1.2., s. 1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]