Ari Sulander

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ari Sulander
Henkilötiedot
Syntynyt6. tammikuuta 1969 (ikä 55)
Helsinki
Kansalaisuus Suomi Suomi
Sveitsi Sveitsi[1]
Jääkiekkoilija
Lempinimi Sulo
Pelipaikka maalivahti
Hanska vasen
Pituus 187 cm
Paino 100 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 1989–2012
Seurat Jokerit (SML)
Vantaa HT (I-div.)
Zürich SC Lions (NLA)
GCK Lions (NLB)
Pelicans (SML)
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Nagano 1998 jääkiekko
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Ruotsi 1995 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Sveitsi 1998 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Norja 1999 jääkiekko
Pronssia Pronssia Venäjä 2000 jääkiekko

Ari Juhani Sulander[2] (s. 6. tammikuuta 1969 Helsinki) on suomalainen jääkiekkomaalivahti. Sulander pelasi urallaan 14 kautta ZSC Lionsissa.[3] Hänen uransa päättyi keväällä 2012.[3] Saman vuoden syyskuussa Sulanderia kunnioitettiin nostamalla hänen pelinumeronsa Zürichin Hallenstadionin kattoon.[3]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sulander aloitti uransa miesten tasolla vuonna 1989 Jokereissa. Hän pelasi joukkueessa kevääseen 1998 asti voittaen tänä aikana neljä Suomen mestaruutta. Hän oli Jokerien ykkösmaalivahti 1993–1998. Syksyllä 1998 Sulander siirtyi Sveitsin pääsarjaan ZSC Lions -joukkueeseen, jossa hän pelasi uransa loppuun asti. Sulander on voittanut neljä Sveitsin mestaruutta (2000, 2001,2008 ja 2012). Lisäksi hän on voittanut Continental Cupin vuosina 2000 ja 2001 sekä Jokereissa Jääkiekon Euroopan cupin vuosina 1995 ja 1996 ja Zürich SC Lionsissa Jääkiekon mestarien liigan vuonna 2009 ollessaan 40-vuotias.Sekä Victoria Cupin 2009 Chicago Blackhawksia vastaan.

Sulander onnistui kaudella 2002–2003 maalinteossa Sveitsin pääsarjassa.

Sulander teki marraskuussa 2010 hetkellisen paluun SM-liigaan, kun hän tuli Lahden Pelicansiin kahden viikon ja kuuden ottelun mittaisella vuokrasopimuksella, koska Pelicansin ykkösmaalivahti Niko Hovinen oli loukannut polvensa[4].

Joulukuussa 2011 Ari Sulander pelasi seuransa farmijoukkueen GCK Lionsin maalivahtina ottelussa, jossa hänen 18-vuotias poikansa Santtu Sulander pelasi saman joukkueen hyökkääjänä.[5]

Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen maajoukkueessa Sulander on esiintynyt useissa arvokisoissa: 1998 olympialaisissa sekä 1993, 1995, 1996, 1997, 1998, 1999 ja 2000 MM-kisoissa. Sulander oli siis voittamassa myös MM-kultaa Tukholmassa 1995. Lisäksi hän sai hopeaa vuosina 1998 ja 1999 sekä pronssia vuonna 2000.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sulander sai Sveitsin kansalaisuuden vuonna 2011.[1] Hän erosi 20 vuoden avioliiton jälkeen vaimostaan Maarit Sulanderista vuonna 2012 ja palasi Sveitsistä Suomeen vuonna 2012. Parilla on kaksi poikaa, Santtu ja Samu, jotka kumpikin pelaavat myös jääkiekkoa. [6] Sulander asuu uuden puolisonsa kanssa Oulussa, jossa hänellä on lemmikkieläintuhkaamo.[7]

Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkuesaavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Olympiapronssia 1998
  • MM-kultaa 1995
  • MM-hopeaa 1998 ja 1999
  • MM-pronssia 2000
  • Suomen mestaruus 1992, 1994, 1996 ja 1997
  • SM-hopeaa 1995
  • SM-pronssia 1998
  • Jääkiekon Euroopan cup 1995, 1996
  • Sveitsin mestaruus 2000, 2001, 2008, 2012
  • Sveitsin hopeaa 2002 ja 2005
  • Continental Cupin voitto 2001 ja 2002
  • Continental Cupin pronssia 2006
  • Champions Hockey League kultaa 2009
  • Victoria Cup kultaa 2009

Henkilökohtaisia saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Sulander sai Sveitsin passin – ja heti peliaikaa 10.03.2011. Iltalehti.fi.
  2. Ari Sulander Bio, Stats, and Results Sports-Reference.com. Sports Reference LLC. Arkistoitu 12.8.2011. Viitattu 15.11.2017. (englanniksi)
  3. a b c Uusitalo, Timo: Suomalaismaalivahtia muistettiin komeasti Yle.fi. 30.9.2012. Yle. Viitattu 1.10.2012.
  4. Ari Sulander vuokralle Pelicansiin 9.11.2010. Pelicans.fi.
  5. Pekka Jalonen: Sulanderien toive toteutui. Iltalehti Urheilu, 14.12.2011, s. 7.
  6. Leijonavahti Sulander erosi - 20 vuoden liitto ohi www.iltalehti.fi. Viitattu 15.5.2020.
  7. Kultaleijona muutti Ouluun ja ryhtyi lemmikkien tuhkaajaksi: ”Monelle se on todella kova paikka” www.iltalehti.fi. Viitattu 15.5.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
Jari Kurri -palkinnon voittaja
1994
Seuraaja:
Saku Koivu
Edeltäjä:
Boris Rousson
Urpo Ylönen -palkinnon voittaja
1996
Seuraaja:
Jani Hurme