Christian Ruuttu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Christian Ruuttu
Henkilötiedot
Syntynyt 20. helmikuuta 1964 (ikä 50)
Lappeenranta
Kansalaisuus Suomen lippu Suomi
Pelipaikka keskushyökkääjä
Maila vasen
Pituus 183 cm
Paino 91 kg
Lempinimi Krisu
Pelaajaura
Pääsarjaura 1982–1999
Seurat Ässät (SML)
HIFK (SML)
Buffalo Sabres (NHL)
Chicago Blackhawks (NHL)
Vancouver Canucks (NHL)
Västra Frölunda HC (SEL)
Grasshopper Zürich (NLB)
Espoo Blues (SML)
NHL-varaus 134. varaus, 1983
Buffalo Sabres
Mitalit
Maa: Suomen lippu Suomi
Miesten jääkiekko
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Tšekkoslovakia 1992 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Italia 1994 jääkiekko
Alle 20-v. MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Ruotsi 1984 jääkiekko

Christian Ruuttu (s. 20. helmikuuta 1964 Lappeenranta) on entinen jääkiekkoilija ja Espoon Bluesin entinen toiminnanjohtaja. Ruuttu on Suomen Jääkiekkoleijona numero 134.

Peliuransa jälkeen Ruuttu toimi kykyjenetsijänä Phoenix Coyotesin palveluksessa vuosina 2004–2011, minkä jälkeen hän siirtyi Los Angeles Kingsin organisaatioon. Ruuttu työskentelee Kingsin kykyjenetsijänä Euroopassa. Kun Kings voitti Stanley Cupin NHL-kauden 2011–2012 päätteeksi, myös Ruuttu sai Stanley Cup -sormuksen.[1]

Pelaajana Christian Ruuttu tunnettiin hyvänä syöttelijänä, jolla oli oivallinen pelinäkemys. Taidollisen osaamisen lisäksi hänestä löytyi kaukalokamppailuja pelkäämätöntä taistelijaluonnetta.[2]

Seuraura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juniorivuodet ja SM-liiga[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruuttu muutti jo pikkupoikana isänsä työn perässä Poriin ja pelasi koko junioriuransa vaihto-oppilasvuotta lukuun ottamatta Porin Ässissä.

Ruutun ura alkoi Ässissä SM-liigassa 1982. Ässissä hän pelasi kaudet 1982–1985 ja teki 105 ottelussa 47 maalia.

Kauden 1985–1986 Ruuttu kiekkoili HIFK:ssa. Hänet valittiin tuona kautena SM-liigan All Stars -hyökkääjäksi, ja siirtyi seuraavaksi kaudeksi NHL:ään.

NHL[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NHL-seura Buffalo Sabres varasi Ruutun seitsemännellä kierroksella numerolla 134 vuoden 1983 varaustilaisuudessa. Ruuttu pelasi Buffalossa kaudet 1986–1992.

Nuori suomalainen sai "myllyttäjänä" tunnetun kookkaan laitahyökkääjän Mike Folignon heti ketjukaverikseen, kun NHL-ura oli aluillaan Buffalo Sabresissa vuonna 1986. "Ryminäpelistä" tunnettu nuori joukkue koki valmentajavaihdoksia, mutta kasvoi kuitenkin nopeasti liigan häntäpään joukosta yhdeksi NHL:n kärkiryhmistä.[3]

Kesällä 1992 Ruuttu myytiin Winnipeg Jetsin kautta Chicago Blackhawksiin, jossa hän pelasi kaudet 1992–1994.[4] Ruuttu pelasi HIFK:ss kaudella 1994–1995 NHL:n työsulun ajan. Ruutun NHL-ura päättyi kauteen 1994–1995 Vancouver Canucksissa, jonne hän siirtyi kesken kauden Chicago Blackhawksista. NHL:ssä hän pelasi yhteensä 621 ottelua, joissa teki 134 maalia ja antoi 298 syöttöä.

Ruotsi ja Sveitsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NHL-uran jälkeen Ruuttu pelasi Ruotsin Elitserienin Västra Frölundassa 1995–1996 (32 ottelua, 13 maalia ja 25 syöttöä) sekä Grasshoppersissa Sveitsin B-liigassa kaudella 1996–1997 (42 ottelua, 31 maalia ja 40 syöttöä).

Paluu Suomeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruuttu palasi Suomeen kaudeksi 1997–1998, jolloin hän voitti Suomen mestaruuden HIFK:ssa.

Ruutun ura päättyi 1998–1999 kauteen Espoo Bluesissa, jossa hän teki 45 ottelussa tehot 11+28=39.

Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Christian Ruutulla on tilillään kaikkiaan 136 A-maaottelua ja 20 nuorten maaottelua. Hän voitti Suomen jääkiekkomaajoukkueessa kaksi MM-hopeaa vuosina 1992 sekä 1994 ja yhden Kanada-cupin pronssin.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruutun poika Alexander Ruuttu, on myös jääkiekkoilija hän edustaa Tampereen Ilvestä. [5]
Christianin isä Kalevi Ruuttu, loi pitkän uran jääpalloerotuomarina, ja isoisä Lauri Ruuttu pelasi jääpalloa Viipurin Susissa ja Helsingin Jalkapalloklubissa.[6]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1980–1981 Ässät jun. 4 1 1 2 2
1981–1982 Belmont Hill H.S. H.S.
1982–1983 Ässät SML 36 15 18 33 34 - - - - - JMM 7 2 2 4 14
Ässät jun. 5 2 6 8 12
1983–1984 Ässät SML 37 18 42 60 72 9 2 5 7 12 JMM 7 0 4 4 6
Olympiajoukkue SML 1 0 0 0 2 - - - - -
Ässät jun. 2 0 2 2 12
1984–1985 Ässät SML 32 14 32 46 34 8 1 6 7 8 MM 6 1 1 2 16
1985–1986 HIFK SML 36 16 38 54 47 10 3 6 9 8 Ykköstähdistö MM 10 2 5 7 12
1986–1987 Buffalo Sabres NHL 76 22 43 65 62 - - - - - MM 10 0 0 0 18
1987–1988 Buffalo Sabres NHL 73 26 45 71 85 6 2 5 7 4 KC 5 2 1 3 10
1988–1989 Buffalo Sabres NHL 67 14 46 60 98 2 0 0 0 2
1989–1990 Buffalo Sabres NHL 75 19 41 60 66 6 0 0 0 4 MM 9 5 3 8 4
1990–1991 Buffalo Sabres NHL 77 16 34 50 96 6 1 3 4 29 MM 10 7 3 10 10
1991–1992 Buffalo Sabres NHL 70 4 21 25 76 3 0 0 0 6 KC 6 1 5 6 4
MM 5 0 1 1 6
1992–1993 Chicago Blackhawks NHL 84 17 37 54 134 4 0 0 0 2
1993–1994 Chicago Blackhawks NHL 54 9 20 29 68 6 0 0 0 2 MM 4 2 2 4 4
1994–1995 HIFK SML 20 4 8 12 24 - - - - -
Chicago Blackhawks NHL 20 2 5 7 6 - - - - -
Vancouver Canucks NHL 25 5 6 11 23 9 1 1 2 0
1995–1996 Västra Frölunda HC SEL 32 13 25 38 98 12 4 7 11 34 MM 6 0 2 2 2
1996–1997 Grasshopper-Club Zürich NLB 42 31 40 71 72 11 5 9 14 6 MC 4 1 0 1 2
1997–1998 HIFK SML 44 11 28 39 24 9 3 3 6 8 Kanada-malja
1998–1999 Espoo Blues SML 45 14 22 36 40 4 0 1 1 0
9 kautta Yhteensä NHL 621 134 298 432 714 42 4 9 13 49 arvokisat 75 21 23 44 88
7 kautta SML 251 92 188 280 277 40 9 21 30 36

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Palomäki, Ilkka: Christian Ruutulle vihdoin Stanley Cup -sormus Yle.fi. 12.6.2012. Yle. Viitattu 12.6.2012.
  2. http://www.hs.fi/urheilu/Christian+Ruuttu+muistelee+Anaheimin+valmentaja+junttasi+niskani+rikki/a1305548316164
  3. http://www.hs.fi/urheilu/Christian+Ruuttu+muistelee+Anaheimin+valmentaja+junttasi+niskani+rikki/a1305548316164
  4. Buffalo vaihtoi Ruutun Winnipegin Stephane Beauregardiin 15. kesäkuuta. Winnipeg puolestaan vaihtoi Ruutun uudestaan Beauregardiin 10. elokuuta Chicagosta, joka oli vaihtanut Dominik Hašekin Beauregardiin ja varausoikeuteen kolme päivää aikaisemmin. Kauppojen lopputuloksena Chicago sai Ruutun ja neljännen kierroksen varausoikeuden, Buffalo Hašekin ja Winnipeg ei mitään.
  5. Helsingin Sanomat Viitattu 20.1.2013.
  6. Anttinen: Karjalan narukerä kierii - viipurilaisen jääpallon historia. Cosmoprint, 2010.