Veli-Pekka Ketola

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Veli-Pekka Ketola
Henkilötiedot
Syntynyt 28. maaliskuuta 1948 (ikä 66)
Pori
Kansalaisuus Suomen lippu Suomi
Pelipaikka keskushyökkääjä
Maila vasen
Pituus 187 cm
Paino 108 kg
Lempinimi Vellu, Iso Musta[1]
Pelinumero 13
Pelaajaura
Pääsarjaura 1964–1983
Seurat Karhut (SML)
Ässät (SML)
Jokerit (SML)
Winnipeg Jets (WHA)
Calgary Cowboys (WHA)
Colorado Rockies (NHL)
KalPa (1. divisioona)
Valmennusura
Vuodet 1993–1996 ja 1999
Seurat Ässät (SML)

Veli-Pekka Ketola (s. 28. maaliskuuta 1948 Pori) on entinen jääkiekkoilija ja jääkiekkovalmentaja. Hän oli 1970-luvun kuuluisin suomalainen kiekkotähti, joka valittiin kahdesti maan parhaaksi jääkiekkoilijaksi. Hän myös johti suomalaispelaajien ensimmäistä aaltoa Pohjois-Amerikan ammattilaiskaukaloihin.[2]

Ketola pelasi vuonna 1968 alkaneella maajoukkueurallaan kuusissa MM-kisoissa, kaksissa olympialaisissa ja kaikkiaan 183 A-maaottelua vuosina 1968–1981, joissa teki 60 maalia ja antoi 45 syöttöä. Hän voitti urallaan kolme Suomen mestaruutta, yhden Porin Karhuissa (1965) ja kaksi Porin Ässissä (1971 ja 1978).

Vuosittain SM-liigan pistepörssin voittajalle annettava palkinto on nimetty Veli-Pekka Ketolan mukaan.[2]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veli-Pekka Ketola aloitti urheilemisen jo varhain. Omien sanojensa mukaan hän ei pelannut jääkiekkoa aamusta iltaan, vaan aamusta yöhön ja yöstä aamuun. Jääkiekon lisäksi hän harrasti jalkapalloa, koripalloa, painia ja punttien nostamista. Lopulta Ketola joutui valitsemaan jääkiekon ja jalkapallon väliltä. Hän valitsi jääkiekon, sillä jalkapalloleirien tiukka aikataulullinen kuri ei sopinut hänelle.[3]

Pelaajaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ketola pelasi vuosina 1964–1981 SM-sarjaa ja -liigaa Porin Karhuissa, Helsingin Jokereissa ja Porin Ässissä 401 ottelua, joissa teki 263 maalia ja antoi 271 syöttöä. Pudotuspeleissä hän keräsi tehot 14+23=37 kaikkiaan 26 play off -ottelussa.

Ensimmäisen pääsarjaottelunsa Ketola pelasi 15-vuotiaana Karhuissa Ilvestä vastaan vuonna 1964.[4] Seuraavana vuonna 1965 Ketola voitti samassa joukkueessa ensimmäisen Suomen mestaruutensa.[5] Kaudella 1965–1966 hän teki läpimurtonsa joukkueen ykköspelaajaksi.[2] Kaudella 1967–1968 pelasi ensimmäisen kautensa Ässissä, joka oli Karhujen ja RU-38:n yhdistymisen tuotos. Joukkue sijoittui sarjassa neljänneksi, kuten myös Ketola pistepörssissä.[4]

1960-luvun lopussa saksalaisagentti Mike Daski kysyi Ketolalta tämän kiinnostusta lähteä NHL:ään Detroit Red Wingsin joukkueeseen. Ketola suostui lähtemään harjoitusleirille, vaikka olikin juuri tehnyt sopimuksen Jokerien kanssa. Ketola kuitenkin huomasi pian, ettei hän yltäisi sen hetkisillä taidoillaan joukkueeseen. Lisäksi hän sai kokea tuolloin yleistä rasismia eurooppalaispelaajia kohtaan. Ketolalle tarjottiin kuitenkin sopimusta farmijoukkue Grand Rapids Griffinsiin, mutta alhaisen palkan vuoksi se ei Ketolaa juuri kiinnostanut. Hän päätti palata Suomeen ja Jokereihin, jonka kanssa hänellä edelleen oli sopimus.[6]

Ketola siirtyi seuraavaksi kaudeksi 1971 takaisin Ässiin, joka voitti ensimmäisen kerran Mestaruussarjan, vaikka joukkue oli keväällä jo kymmenen pistettä HIFK:ta perässä. Ketola sai paljon peliaikaa ja kuului joukkueen kantaviin voimiin.[7] Hän myös voitti sarjan pistepörssin.[2]

Syksyllä 1974 Ketola teki yhdessä Heikki Riihirannan kanssa historiaa lähtemällä ensimmäisenä Suomessa kiekko-oppinsa saaneena pelaajana ammattilaiseksi Pohjois-Amerikkaan, WHA-liigan Winnipeg Jetsiin. Isokokoisena ja kovaa peliä kaihtamattomana hän pelasi yleisimmin joukkueen kakkossentterinä, mutta toisinaan myös ykkössentterinä laidoillaan Bobby Hull ja Ulf Nilsson. Hän käytti pelinumeron 13 sijaan numeroa 12, sillä ”epäonnen numerolla” ei saanut pelata. Vuonna 1976 Jets voitti liigan mestaruuden, Avco Trophyn. Kesken seuraavan kauden Ketola myytiin Calgary Cowboysiin.[2][8] Seura teki kuitenkin pian konkurssin, joten Ketola palasi Suomeen ja Porin Ässiin.[2]

Vuonna 1978 Ketola voitti kolmannen Suomen mestaruutensa, kun Ässät kaatoi finaaleissa Tapparan. Ketola teki ratkaisevassa loppuottelussa tehot 2+4, kun Ässät voitti 6–2.[7] Ketola oli myös joukkueen kapteeni.[9] Hänen 10 pudotuspeliottelussa tekemät 20 pistettä olivat pitkään liigan ennätys.[2]

Vuonna 1980 Ässät hävisi loppuotteluissa HIFK:lle. Ratkaiseva peli päättyi HIFK:n 6–5-voittoon, vaikka Ässät oli noussut tasoihin 1–5-tappioasemasta. Ottelun jälkeen Ketola oli vihainen, sillä hänen maalinsa oli hylätty, minkä lisäksi hänet oli ajettu pelistä ulos. Ketola heitti hopeamitalinsa Helsingin jäähallin katsomoon.[9] Viimeiset SM-liigaottelunsa Ketola pelasi vuonna 1981.[2]

Ehdittyään jo lopettaa uransa Ketola pelasi vielä Pohjois-Amerikassa NHL:ssä Colorado Rockiesin joukkueessa 1981–1982. Peliaikaa hän sai siellä kuitenkin vähän. 44 ottelussa hän teki 9 maalia ja antoi 5 syöttöä.[10]

Peliuransa viimeiset kuusi ottelua Ketola pelasi Ykkösdivisioonan KalPassa kaudella 1982–1983. Joukkuetta valmensi hänen ystävänsä Matti Keinonen.[10]

Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veli-Pekka Ketola pelasi vuonna 1967 alkaneella maajoukkueurallaan kuusissa MM-kilpailuissa ja kaksissa Olympiakilpailuissa. A-maaotteluja kertyi 183, joissa hän teki tehopisteet 60+45=105. Suomen edustaminen päättyi käytännössä vuoden 1974 kotikilpailuihin, sillä Kanadassa pelatessaan kausi venyi usein yli MM-kisojen. Lisäksi silloin kun hänellä olisi ollut mahdollisuus osallistua, Ketola tunsi pitkän kauden jälkeen, ettei hänellä ollut maajoukkueelle annettavaa, vaan paikka oli parempi antaa niille, joilla oli halu päästä mukaan ja näyttämisen tahtoa.[10] Viimeiset maajoukkuepelinsä Ketola pelasi kuitenkin vasta vuoden 1981 Kanada-cupissa.[2]

Kotikisoissa 1974 Ketola oli Suomen joukkueen paras pistemies.[2]

Urheilijauran jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajauransa jälkeen Veli-Pekka Ketola työskenteli vähän aikaa toimitusjohtajana, mutta palasi myöhemmin jääkiekon pariin valmentajaksi: Ässien päävalmentaja hän oli vuosina 1993–1996[2] ja on valmentanut Italiassa ja Itävallassa asti. Lisäksi hän on toiminut maajoukkueen joukkueenjohtajana ja SM-liigan kurinpitopäällikkönä.

Vuosina 1994–2000 Ketola toimi Porin Ässien toimitusjohtajana. Pesti päättyi skandaalinomaisesti siihen, että hänet yhdessä muutaman muun Porin Ässien työntekijän kanssa pidätettiin epäiltynä mittavasta pääsylippujen ohimyynnistä. Syytteet kuitenkin raukesivat näytön puuttumiseen. Samana vuonna 2000 hän aloitti julkisuusboikotin ja päätti muuttua "yksityishenkilö Ketolaksi".

1990-luvulla myös Veli-Pekka Ketolan omat liiketoimet epäonnistuivat, ja hän joutui syytteeseen törkeästä velallisen petoksesta, josta Porin käräjäoikeus tuomitsi hänet vuonna 2003 ehdolliseen vankeuteen ja seuraavassa oikeusasteessa Turun hovioikeus totesi hänet vuonna 2005 syyttömäksi. Ulosottovelkaa Ketolalla oli vuoden 2006 lopussa 1,8 miljoonaa euroa.

Juhani Tammisen tammikuussa 2007 ilmestyneessä kirjassa Pelin jälkeen Ketola kertoo vaikeuksistaan sopeutua pelaajauran jälkeiseen normaalielämään sekä tuon ajan runsaasta alkoholinkäytöstä. Hän kertoo lopettaneensa alkoholin käytön uudestaan vuonna 1993.

Ässät on jäädyttänyt Ketolan pelinumeron 13. Ketolalla oli aikaisemmin välit poikki Ässien silloisen johdon kanssa, ja ennen kauden 2004–2005 alkua numero oli kadonnut Porin jäähallin katonrajasta. Vuoden 2007 marraskuussa hän uhkasi ”repiä paidan alas saman tien”.[11]

Tammikuussa 2014 Ketola nimettiin Ässien urheilutoiminnan mentoriksi.[12]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM Turnaus O M S Pist. RM
1963–1964 Karhut SM-sarja 2 0 0 0 0
1964–1965 Karhut SM-sarja 18 4 1 5 6
1965–1966 Karhut SM-sarja 19 8 3 11 12
1966–1967 Karhut SM-sarja 20 15 10 25 30
1967–1968 Karhut SM-sarja 20 12 13 25 16 OK 8 3 3 6 10
1968–1969 Ässät SM-sarja 20 15 9 24 22 MM 8 0 2 2 2
1969–1970 Jokerit SM-sarja 22 25 12 37 26 MM 10 4 3 7 32
1970–1971 Ässät SM-sarja 31 25 17 42 31 MM 6 5 1 6 4
1971–1972 Ässät SM-sarja 32 16 14 30 25 OK 6 1 3 4 7
MM 9 4 3 7 4
1972–1973 Ässät SM-sarja 36 25 16 41 74 MM 10 2 2 4 12
1973–1974 Ässät SM-sarja 35 23 21 44 44 MM 10 7 3 10 4
1974–1975 Winnipeg Jets WHA 74 23 28 51 25
1975–1976 Winnipeg Jets WHA 80 32 36 68 32 13 7 5 12 2 KC 5 0 0 0 2
1976–1977 Winnipeg Jets WHA 64 25 29 54 59
Calgary Cowboys WHA 17 4 6 10 2
1977–1978 Ässät SML 36 27 29 56 59 9 10 10 20 22
1978–1979 Ässät SML 36 23 49 72 66 8 1 6 7 30
1979–1980 Ässät SML 36 22 38 60 61 7 3 7 10 40
1980–1981 Ässät SML 36 23 39 62 61 2 0 0 0 2 KC 5 0 0 0 2
1981–1982 Colorado Rockies NHL 44 9 5 14 4
1982–1983 KalPa I-divisioona 6 4 8 12 6

Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen mestaruus 1965, 1971 ja 1978
  • SM-sarjan paras maalintekijä 1971
  • pistepörssin voitto 1971 ja 1979
  • vuoden jääkiekkoilija 1974 ja 1978
  • WHA:n mestaruus 1976
  • Kanada-cupissa 1976 ja 1981
  • SM-hopeaa 1979 ja 1980
  • IS-tähtikisan voittaja 1981
  • Osuuspankin Avainurheilija 1981
  • Porin Ässät on jäädyttänyt Ketolan pelinumeron 13
  • Suomen Jääkiekkoleijona numero 72 vuodelta 1990
  • Jääkiekon SM-liigan runkosarjan paras pistemies saa Veli-Pekka Ketola -palkinnon
  • SM-liigan plus-miinus-ennätys 1978–1979 (+49)

Valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Porin Ässät 1993–1996 ja 1999

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Laaksonen, Tero & Talonen, Turkka: Kaikkien aikojen Leijonajoukkue. EKJT, 2010. 978-952-6613-01-7.
  • Pekka Holopainen: Pelin jälkeen – aina lärvit!. Ilta-Sanomat Plussa, 2.12.2006, s. 18 ja 19.
  • Pekka Holopainen: Numero 13 uusiokäyttöön! (IS Veikkaaja, 19.12.2006, s. 12 ja 13)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Laaksonen & Talonen, s. 263
  2. a b c d e f g h i j k Suomen Jääkiekkomuseo: Jääkiekkoleijonat – Veli-Pekka Ketola Jääkiekkomuseo. Viitattu 5.3.2014.
  3. Laaksonen & Talonen, s. 264
  4. a b Laaksonen & Talonen, s. 265
  5. Laaksonen & Talonen, s. 266
  6. Laaksonen & Talonen, s. 269–270
  7. a b Laaksonen & Talonen, s. 267
  8. Laaksonen & Talonen, s. 273–274
  9. a b Laaksonen & Talonen, s. 268
  10. a b c Laaksonen & Talonen, s. 274
  11. Poru Ketolan jäädytetystä paidasta jatkuu Porissa HS.fi. Viitattu 5.3.2014.
  12. Veli-Pekka Ketola palaa Ässien organisaatioon YLE.fi. Viitattu 5.3.2014.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jyrki Laelma: Vellu Ketola – Ässien ässä (Weilin + Göös, 1979) ISBN 951-35-2013-7 (sid.)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]