Kalevan Pallo

Kalevan Pallo
Kalevan Pallo kaudella 2011–2012
Perustettu	1929
Historia	Sortavalan Palloseura 1929–1930, 1945–1946 Sortavalan Pallo 1930–1945
Kotiareena	Kuopion jäähalli
Kaupunki	Kuopio, Suomi
Värit
Media	Savon Sanomat Iskelmä Oikea Asema
Omistaja(t)	KalPa Hockey Oy Sami Kapanen Kimmo Timonen Scott Hartnell
Toimitusjohtaja	Kimmo Kapanen
Päävalmentaja	Tuomas Tuokkola
Kapteeni	Sami Kapanen
Yhteistyöseurat	SaPKo (Mestis)
Hopeaa	1 (1991)
Pronssia	1 (2009)

Kalevan Pallo (lyh. KalPa) on kuopiolainen SM-liigassa pelaava jääkiekkoseura. KalPan kotiareena on Niiralan Monttu.

Seuran edustus- ja A-juniorijoukkue toimivat KalPa Hockey Oy -osakeyhtiön alaisuudessa, jonka suurimmat omistajat ovat seuran toimitusjohtaja Sami Kapanen sekä NHL-ammattilainen Kimmo Timonen. Muusta junioritoiminnasta vastaa Juniori-KalPa ry, joka valittiin tammikuussa 2009 Suomen urheilugaalassa maan parhaaksi urheiluseuraksi.

Historia

Seuran perustaminen ja sen alkutaival

Vuonna 1929 perustettu Sortavalan Palloseura (SPS) jakaantui kahtia vuonna 1930, kun SPS:n rinnalle perustettiin Sortavalan Pallo (SP). Seuran lajivalikoimaan kuuluivat muun muassa pesäpallo, jääpallo, jalkapallo ja jääkiekko. Jatkosodan jälkeen Sortavala luovutettiin Neuvostoliitolle ja urheiluseurat päätyivät evakkoon Kuopioon. Vuonna 1945 Sortavalan Palloseura ja Sortavalan Pallo yhdistyivät Sortavalan Palloseuraksi ja seuraavana vuonna otettiin käyttöön nykyinen nimi Kalevan Pallo (KalPa). Seuran viralliseksi urheilulajiksi vakiintui jääkiekko. Se pelasi ensimmäisen kerran nimellä "KalPa" kaudella 1947–1948 sarjassa, joka koostui kuopiolaisista joukkueista. Sarjaan kuuluivat KalPa:n lisäksi muun muassa Puijon Pallo, Kelta-Mustat, KuPS ja Eräveikot (, jonka tunnetuin pelaaja oli nuori, tuleva koomikkolegenda Pertti Pasanen.)

Vuonna 1956 kuopiolaisseura KuPS luopui jääkiekosta taloudellisista syistä, ja 1950-luvun alussa sen sisarseuraksi siirtynyt KalPa peri siltä sarjapaikan Suomen sarjaan, varusteet, pelaajat (muun muassa Juhani Wahlsten, Mauno Repo, Raimo Sepponen ja Ossi Hyppönen) ja pienehkön alkupääoman. KalPasta tuli tämän myötä Kuopion ainoa jääkiekkoseura, kun KuPS keskittyi päälajiinsa jalkapalloon..

Vuonna 1957 koettiin historiallinen tapahtuma, kun joukkue nousi ensimmäistä kertaa historiassaan mestaruussarjaan Suomen sarjasta. Joukkue pelasi mestaruussarjassa kolme kautta: 1957–1958, 1958–1959 ja 1961–1962. Ensimmäisellä kaudellaan joukkue yllätti kaikki muun muassa pelaamalla ensimmäisessä sarjapelissään 4-4 -tasapelin Tarmoa vastaan, voittamalla mestarisuosikki Ilveksen 3-2 ja johtamalla vähän aikaa sarjaa. Kauden päätteeksi joukue oli oman lohkonsa kolmas ja se oli lähellä päästä pronssiotteluun. KalPa tuli kuuluisaksi "yhden ketjun joukkueena", sillä sen tehoketju, jonka jäsenet olivat Ossi Hyppönen, Lauri Helen ja Juhani Wahlsten, oli kausina 1957–1958 ja 1958–1959 sarjan tehokkaimpia ketjuja: Hyppönen voitti ketjussa ollessaan Suomen sarjan maalikuninkuuden vuosina 1958 ja 1959, Juhani Wahlsten kehittyi huippupelaajaksi, jota huippuseurat tavoittelivat ja Lauri Helen oli varma keskushyökkääjä. Ketjun nimeksi tuli "Pyörremyrskyketju", jonka keksijä on toimittaja Martti Savonjärvi. Nimi perustui ketjun pelityyliin: Pelaajat liikkuivat vastustajan päädyssä pyörremyrskyn tavoin. Puolustaminen unohdettiin vauhdikkaan hyökkäävän pelityylin takia. Joukkueen viimeisenä lukkona oli maajoukkueessakin esiintynyt ja pelaajauran jälkeen erotuomarina toiminut maalivahti Raimo Sepponen. Kauden 1958–1959 jälkeen "Pyörremyrskyketju" hajosi ja KalPa putosi sarjasta ollen viimeinen. Kahden vuoden päästä joukkue nousi uudestaan sarjaan, mutta laihoin tuloksin: Kaudella 1961–1962 KalPa pelasi yhden heikoimmista kausistaan sarjatasolla saaden yhden pisteen 16 ottelussa ja putosi kauden jälkeen sarjasta. Sen jälkeen joukkue pelasi läpi 1960- ja 1970-luvun Maakunta- ja Suomen sarjassa. Vuonna 1975 korpivaellus edellä mainituissa sarjoissa loppui, kun seura nousi II-divisioonaan. Noina aikoina KalPa ei ollut Savon paras jääkiekkojoukkue, mutta se pyrki siihen.

Jäähallin rakennus ja nousu SM-liigaan

KalPa pelasi kotipelinsä ulkokaukalossa, joka sijaitsi Niiralan kaupunginosassa. Lokakuussa vuonna 1974 saatiin tekojää kaukaloon ja oli mahdollista pelata otteluita aikasemmin kuin talvella. Jäähallin rakentaminen Kuopioon vuonna 1978 (ja valmistuessa 1979) auttoi kaupungin kiekkourheilun nousuun. Se rakennettiin ulkokaukalon viereen, missä KalPa oli pelannut kymmeniä vuosia kotipelinsä. Jäähallin rakennusluvan saamisen mahdollisti se, että KalPa:n seurajohtoon kuulunut henkilö oli ministeri ja opetusministeriö vastasi tuolloin Suomen liikunta-asioista. Kuopion kanssa jäähallin rakennuslupaa hakivat myös Jyväskylä ja Mikkeli. 1980-luvulle tultaessa jääkiekko oli syrjäyttänyt jalkapallon kuopiolaisten suosikkiurheilulajina. Tästä yhtenä hyvänä esimerkkinä on se, että sen lisäksi Kiekko-Kilpi oli toinen kuopiolainen jääkiekkojoukkue, jota seurattiin. Siitä huolimatta KalPasta tuli kaupungin seuratuin urheilujoukkue. Tästä kiitos kuului kahdelle KalPa:n johtoportaaseen kuuluneelle miehelle Kalevi Taville ja Matti Turuselle. He täydensivät hyvin toisiaan ja tekivät ratkaisuja, jotka paransivat joukkuetta. Esimerkiksi heidän tavoitteena oli, että jääkiekosta piti tehdä suosituin urheilulaji Kuopiossa. Jäähalli antoi joukkueelle mahdollisuudet jääharjoitteluun ympäri vuoden sekä pelata kotipelit omassa kotijäähallissa.

Jäähallin tullessa KalPan johto keksi kaikenlaisia asioita, jotta ihmisiä saatiin katsomaan pelejä. Esimerkiksi kouluilla jaettiin ilmaislippuja peleihin. Tarkoituksena oli myös saada pitkäaikaisia kannattajia joukkueelle, jotka kävisivät vuodesta toiseen pelejä katsomassa. Samalla yritettiin kannustaa naisia katsomaan pelejä. Ensimmäisen kerran järjestettiin oheisohjelmaa pelien aikana erätauoilla. Ohjelmista kuuluisimpia oli näytös, jossa kehonrakentaja Kike Elomaa poseerasi auton katolla, kun auto ajoi ympäri jäähallin kaukaloa. Joskus saatettiin erätauoilla järjestää jopa huutokauppojakin. KalPan pelatessa divisioonakiekkoa kiekkokuume oli kuumimmillaan nimenomaan Kuopiossa: Joskus peleissä kävi enemmän katsojia kuin muualla Suomessa SM-liigapeleissä. Vaikka joukkue pelasi divisioonapelejä, se panosti kovasti kaikkeen tekemiseensä ja joukkue palkkasi muun muassa valmentajakonkari Reino Ruotsalaisen. Hänen yleisin menetelmä oli kovat fyysiset harjoitukset ja näin ollen Puijon portaat tulivat monta kertaa joukkueelle tutuiksi. Loppujen lopuksi harjoittelu tuotti tulosta: Esimerkiksi se voitti parhaillaan vastustajansa lukemin 26–2 ja kaudella 1981–1982 tuli toiveiden täyttymys: KalPa nousi II-divisioonasta I-divisioonaan. Kauden jälkeen päävalmentaja Reino Ruotsalainen lähti päävalmentajaksi Jokereihin. Hän saavutti seuraavalla kaudella SM-hopeaa.

Kauden 1982–1983 joukkueessa oli kaksi suomalaista jääkiekkolegendaa: Päävalmentajana Matti Keinonen ja pelaajana Veli-Pekka Ketola. Samalla kaudella KalPa pääsi finaaleihin ja hävisi Joensuun Jokipojille. Kauden jälkeen Keinonen ja Ketola lähtivät ja päävalmentajaksi tuli Esko Nokelainen. Tavoitteeksi asetettiin pääsy SM-liigaan ja joukkueeseen panostettiin. Joukkue hankki muun muassa Jari Paavolan, Jari Järvisen, Jukka Holtarin, maajoukkueessa pelanneen huipputason pelaajan Jouni Rinteen ja taitavan kanadalaisen keskushyökkääjä Wayne Thompsonin. Kaudella 1984–1985 joukkue paransi pistesaalistaan 26 pisteellä edelliskauteen verrattuna saaden kauden aikana 60 pistettä, mutta kausi oli pieni pettymys, sillä joukkue ei vielä noussut SM-liigaan. Tämän kunnian sai rakas verivihollinen JyP HT. KalPa oli viimeisellä I-divisioonakaudellaan 1985–1986 lähes voittamaton: Se teki kauden aikana 276 maalia 44 ottelussa, rikkoi sen ajan I-divisioonan runkosarjan piste-ennätyksen saaden 75 pistettä ja voitti 37 ottelua. Wayne Thompson jäi pisteen päähän Henry Salevan I-divisioonan piste-ennätyksestä tehden 103 (58+45) pistettä. Jouni Rinne oli I-divisioonan pistepörssin toinen. Joukkue nousi vaivattomasti SM-liigaan voittaessaan I-divisioonan mestaruuden. Kuopion kaupunki ampui ilotulituksia taivaalle KalPa:n nousun kunniaksi.

1986–1989: Ensiaskeleet SM-liigassa

Kaudella 1986–1987 KalPa pelasi ensi kertaa SM-liigassa. Samalla se sai pitää kokoonpanossaan kolmea ulkomaalaispelaajaa, jotka olivat viime kaudella mukana ollut Wayne Thompson, Brent Sapergia ja Roberto Lavoie. Tuolloin SM-liigan säännöissä joukkueen kokoonpanossa sai olla korkeintaan kaksi ulkomaalaispelaajaa. KalPa:n kohdalla tehtiin poikkeus, koska se oli juuri noussut sarjaan. Suurin osa joukkueen pelaajista oli jo edelliskaudelta tuttuja pelaajia. KalPa:n SM-liigahistorian ensimmäisen maalin teki Jouni Rinne kauden ensimmäisessä ottelussa Kärppiä vastaan Kuopiossa, jonka KalPa voitti 6–4. Sapegia rikkoi Lalli Partisen nimissä olleen jäähyminuuttimäärän kauden aikana, mutta oli liigan parhaimpia voimahyökkääjiä tehden 35 ottelussa 25 maalia ja 13 syöttöä. Hän sai negatiivista julkisuutta joutuen oikeuteen pahoinpitelystä. Thompson oli SM-liigan parhaita pelaajia tehden 52 (22+30) pistettä ja hänen lempinimensä oli jääkiekkotoimittajien keskuudessa "Niiralan Wayne Gretzky". Lavoie teki 26 maalia, mutta hänen kautensa kesti vain 33 ottelua silmävamman takia. Jouni Rinne osoitti olevansa vieläkin neljän vuoden SM-liigatauon jälkeen huippupelaaja ja oli KalPan kolmanneksi paras pistemies tehoin 19+27. Kauden jälkeen joukkue joutui SM-liigakarsintoihin, mutta se pysyi sarjassa voittaen pelinsä. Joukkueeseen tuli vahvistukseksi pelaajalegenda Mikko Leinonen, joka lopetti kauden jälkeen pelaajauransa. Vaikka joukkue olikin SM-liigassa toiseksi viimeinen, se yllätti kaikki vauhdikkaallaan pelityylillään. Kauden katsojamäärä kotiotteluissa oli keskimäärin 4903 per ottelu.

Toisella kaudellaan 1987–1988 joukkue sijottui kolmanneksi viimeiseksi kahdeksannella sijalla, eikä joutunut edelliskauden tapaan karsintoihin. Edelliskauden kanadalaisvahvistukset Sapergia, Lavoie ja Thompson lähtivät, mutta heidän tilalleen hommattin nejlä kanadalaista, joista Wayne Groulx ja Pierre Rioux onnistuivat antamaan hyvän panoksen joukkueeseen: Kummatkin pelasivat piste per peli -keskiarvolla.Guy Benoit oli pettymys ja hän lähti joukkueesta kesken kauden ja Bruce Eakin jätti joukkueen henkilökohtaisten hölmöilyjen vuoksi. Jouni Rinne otti päävastuun hyökkäyspäässä ja teki 52 (26+26) pistettä. KalPan yksi nuorista pelaajista Jari Pulliainen löi itsensä läpi ja hänestä kehittyi hyvä maalintekijä. Joukkue hankki muun muassa alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden voittaneet Mikko Laaksosen ja Timo Kulosen ja Ässistä puolustavan keskushyökkääjän Jari Härkälän. Päävalmentaja Esko Nokelainen lähti kesken kauden ja hänen tilalleen tuli intoa täynnä ollut valmentajalupaus Juha Junno. Hänen taitojaan epäiltiin, sillä hänellä ei ollut kokemusta pelaajana. Hän valmenti kauden kahdeksassa viimeisessä ottelussa. Kapteeni Petteri Lehdon ansiota sekä seuran toimintaan että junioreiden kehittämiseen alettiin panostaa. Hän kyllästyi pelien jälkeisiin käynteihin nakkikioskeilla, joissa joukkue söi. Hän oli TPS-kasvatti ja varsinkin Juha Junnoa kiinnosti se, miten TPS kehitti omia junioreita. Tuohon aikaan sillä oli hyvän liigajoukkueen lisäksi hyviä junioreita.

Kauteen 1988–1989 joukkue lähti kovasti panostaen hankkimalla muun muassa AHL:stä palanneen Wayne Thompsonin, NHL:ssä 137 ottelua pelanneen Dave Donnellyn, Erik Hämäläisen ja Juha Tuohimaan. Puolustajakaksikko Tuohimaa ja Hämäläinen muodostivat sarjan parhaimman puolustajaparin. KalPa:ssa pelatessaan Hämäläisestä kehittyi Suomen yksi parhaimmista puolustajista. Joukkue maksoi hänestä 270 000 markkaa ja hän oli vuoden kallein pelaajahankinta sarjassa. Apuvalmentajaksi nuoren Juha Junnon rinnalle tuli kiekkoilijalegenda Hannu Kapanen. Kauden aikana joukkue yllätti koko kiekkoilevan Suomen: Se pääsi ensimmäistä kertaa seurahistoriassaan SM-liigan pudotuspeleihin ja sijoittui sarjassa viidenneksi. Vastaan tuli valmentajalegenda Rauno Korven valmentama kivenkova Tappara. Ensimmäisen pelin Tappara vei puhtaasti nimiinsä 6–0. Toinen peli käytiin Kuopiossa ja KalPa jopa hallitsi muutamaan otteeseen pelin tapahtumia ja peli oli äärimmäisen tiukka. Kannattajien harmiksi vierasjoukkue oli jälleen kerran parempi lukemin 6–7. Paras pistemies Jouni Rinne teki seuran syöttöennätyksen 42 maalisyötöllä ja paluumuuttaja Wayne Thompson oli joukkueen paras maalintekijä 26 maalilla.

1990-luku: Seurahistorian ensimmäinen mitali sekä taistelua elämästä ja kuolemasta

Ennen kautta 1989–1990 KalPa hankki Tsekkoslovakiasta kaksi kova luokan pelaajaa: Puolustaja Peter Slaninan ja keskushyökkääjä Dárius Rusnákin. Näiden kahden pelaajan sanotaan olevan seurahistorian parhaimmat ulkomaalaishankinnat. Rusnák teki KalPa:n seuraennätyksen maaleissa kauden aikana 29 maalilla ollen maalipörssin kolmas ja Slanina kuului SM-liigan parhaiden puolustajien joukkoon. Joukkue kaappasi myös muun muassa kauden 1988–1989 parhaisiin tulokkaisiin kuuluneen, nopean ja taitavan laiturin Juha Jokiharjun SaiPa:sta ja divisioonavuosina pelanneen Hannu Oksasen. KalPa teki kauden aikana 205 maalia 44 ottelussa ja sijottui sarjassa kuudenneksi. Se oli sarjan toiseksi eniten maaleja tehnyt joukkue.

Pudotuspeleissä asettui vastaan runkosarjan kolmonen Helsingin IFK. Tunteet pauhasivat, sillä runkosarjassa joukkueilla oli paljon keskenäisiä rähinöitä otteluissaan. Ensimmäinen peli pelattiin Helsingissä ja kaikkien yllätykseksi KalPa voitti tiukan pelin 3–4. Toinen peli pelattiin Kuopiossa ja tuolloin joukkue onnistui nollaamaan vierasjoukkueen lukemin 4–0. Tämä oli täysi yllätys, sillä monet eivät uskoneet, että kuopiolaiset olisivat pystyneet lyömään mestarisuosikki-HIFK:n. Näin ollen se ylsi välieriin Hannu Jortikan valmentamaa TPS:ää vastaan. Se ei pystynyt viemään pistettäkään turkulaisilta ja TPS voitti välierät voitoin 3–0. KalPa joutui pronssipeliin Tapparaa vastaan. KalPa hävisi ottelun 5–3 ja Tappara voitti pronssia. Kauden jälkeen KalPa:ssa vuodesta 1984 pelannut luottopelaaja Jouni Rinne lähti joukkueesta valmentajien kanssa tulleiden erimielisyyksien takia. Hän teki KalPa:ssa ollessaan neljänä liigakautena vähintään 46 pistettä ja kuului samalla sarjan parhaisiin pelaajiin. Puolustaja Juha Tuohimaa voitti SM-liigan puolustajien pistepörssin 45 (17 maalia + 28 syöttöä) pisteellä. Samalla hän teki historiaa saaden ensimmäisenä KalPa:n pelaajana tunnustusta liigalta: Hänet valittin kauden jälkeen sarjan kakkostähdistökentälliseen. Ennen tulevaa kautta joukkue pelasi näytösottelun muun muassa Yhdysvaltoja ja Neuvostoliittoa vastaan.

Kaudella 1990–1991 KalPa sijottui sarjassa toiseksi. Joukkue ei tehnyt yhtä paljon maaleja kuin edellisellä kaudella, mutta se voitti paljon otteluita yhden maalin erolla. Kauden aikana se johti sarjaa ensimmäisen kerran seurahistoriassaan. Joukkue kärsi loukkaantumisista ja suurin osa KalPa:n omista A-nuorista pääsi pelaamaan sarjaotteluita paikaten toipilaita. Esimerkiksi Sami Kapanen ja Marko Tuomainen pääsivät kokeilemaan tällaista tilaisuutta. Mediassa ylistettiin paljon KalPa nuoria pelaajia, jotka onnistuneesti paikkasivat luokkaantuneita kokeneita pelaajia. Joukkueen tähti, keskushyökkääjä Dárius Rusnák teki seuran piste-ennätyksen kaudessa 60 (22 maalia + 38 syöttöä) pisteellä sijoittuen pistepörssissä viidenneksi. Hyvän sarjasijoituksen ansiota KalPa pääsi suoraan välieriin. Tuolloin sarjan ensimmäinen ja toinen pääsivät suoraan välieriin. Vastaan tuli rakas vihollinen JyP HT. Välierät olivat erittäin tiukat, sillä jokainen voitto tuli yhden maalin erolla: Ensimmäinen peli Kuopiossa päättyi 2–1, toinen peli Jyväskylässä 3–4 ja kolmannen pelin ratkaisu täytyi hakea vasta jatkoajalla: 3–2 -voittomaalin teki Jari Pulliainen ja Niiralan montun kaiuttimissa soi Esa Pakarisen legendaarinen iskelmäkappale "Lentävä kalakukko". Näin ollen KalPa oli varmistanut seurahistoriansa ensimmäisen mitalinsa voittaen sarjan voitoin 3–0. JyP HT:n päävalmentaja Hannu Aravirta yritti selittää välierätappiota joukkueensa väsymyksellä, sillä he olivat pelanneet puolivälieräpelejä Tapparaa vastaan.

KalPa eteni finaaliin viime kauden välierävastustaja TPS:ää vastaan, joka oli sarjan ensimmäinen. Ensimmäisessä ottelussa KalPa hallitsi avauserää, mutta loppujen lopuksi TPS voitti ottelun 5–1. Toinen peli pelattiin Kuopiossa ja ottelu oli erittäin tiukka ja jännittävä jo alkuerän minuuteista lähtien. Kolmannessa erässä KalPa nousi 1–3 -tilanteesta tasoihin, mutta erän loppupuolella TPS-puolustaja Jouko Narvanmaa teki voittomaalin. Kolmas peli oli erittäin tiukka, mutta sekin päättyi TPS:n 4–3 -voittoon. Sarja oli katkolla ensimmäisen kerran Kuopiossa, jossa pelattiin neljäs peli. Tämä ottelu muistetaan siitä, kuinka TPS -pelaajat olivat jo valmistautuneet tuleviin kultajuhliin, joita ei kuitenkaan vielä juhlittu: KalPa pilasi juhlat voittaen ottelun 6–2. 17-vuotias nuorukainen Sami Kapanen teki kaksi maalia TPS:n verkkoon. Viidennessä pelissä KalPa taisteli periksiantamattomasti, mutta silti TPS jyräsi yli ja voitti ratkaisevan ottelun luvuin 7–2. Ottelu ratkesi jo toisessa erässä, kun TPS johti peliä 5–1. Kuopiolaisten ainut valopilkku oli Jari Pulliaisen 2–1 -kavennusmaali ylivoimalla, mutta se ei riittänyt. Turkulaiset voittivat kolmannen peräkkäisen Suomen mestaruuden kolmessa vuodessa voittaen finaalipelit 4–1. Samalla voitonjuhlat olivat ensimmäiset vastarakennetussa Elysée -areenalla. KalPa sai SM-hopeaa, joka on sen historian paras saavutus. Finaaliottelusarjassa monet KalPan pelaajat olivat loukkaantuineina ja sairaina: Esimerkiksi Juha Tuohimaa pelasi muutaman finaaliottelun kuumeessa, maalivahti Mika Rautio ei pystynyt auttamaan joukkuetta finaaleissa kärsien vammoista eikä kapteeni Jari Härkälä pelannut finaaliotteluita, koska kärsi selkäkivuista. Jari Pulliainen oli pudotuspelien kolmanneksi tehokkain pelaaja (6+4), mutta voitti pudotuspelien jaetun maalikuninkuuden Jari Hirsimäen kanssa. Hän teki maalin jokaisessa välieräottelussa Jyp HT:tä vastaan. Juha Jokiharju oli toinen KalPan pelaaja, joka mahtui pudotuspelien pistepörssin kärkiviisikkoon tehoin 4+5. Finaaleiden jälkeen KalPa:sta tuli SM-liigahistorian ensimmäinen hopeajoukkue, joka on jäänyt mestareiden kanssa juhlimaan. Puolustaja Peter Slanina valittiin sarjan kakkostähdistökentälliseen, KalPan joukkue voitti SM-Liigan "Rehti peli" -palkinnon ja päävalmentaja Juha Junno voitti parhaalle valmentajalle myönnettävän "Lyncec Academic" -palkinnon.

Seuraavalla kaudella 1991–1992 joukkue pelasi ehkäpä seurahistoriansa nimekkäimmällä joukkueella uusina hankintoina muun muassa edelliskauden finaalivastustaja TPS:stä tullut Pekka Tirkkonen ja NHL:ssä vähäiselle peliajalle jäänyt Jarmo Kekäläinen, jota mainostettiin KalPa:n historian kaikkien aikojen kalleimpana suomalaispelaajahankintana. Kummatkin hankinnat olivat edustamassa Suomea Kanada Cupissa, jossa Suomi sijottui kolmanneksi. Joukkue oli monien asiantuntijoiden mielestä suurin suosikki mestaruuteen, mutta siihen se ei kyennyt: Loukkaantumisten vaivaama joukkue sijoittui vasta seitsemänneksi ja jäi kuuden joukkueen pudotuspelien ulkopuolelle. Sijaa ylempänä ollut HIFK oli kahden pisteen päässä, mutta sillä oli parempi maalierotus (+17) kuin kuopiolaisilla (-15). Joukkueen tehokkain pelaaja oli viimeistä kauttaan joukkueessa pelannut Juha Jokiharju tehden 44 ottelussa 48 (18 maalia + 30 syöttöä) pistettä. Hän oli sarjan pistepörssin kymmenes ja hän voitti sarjan "Sisu-pelaaja" -palkinnon. Viimeistä kauttaan KalPa:ssa pelannut Erik Hämäläinen toimi kapteenina. Kauden aikana Kimmo Timonen teki debyyttinsä pääsarjatasolla ja Sami Kapanen teki läpimurron tehden 25 (15+10) pistettä. Päävalmentaja Juha Junno kertoi hänen ollen yksi kauden positiivisimmista yllätyksiä. Edelliskauden kakkosmaalivahti Pasi Kuivalainen olikin joukkueen ykkösmaalivahti. Samaan aikaan vuodesta 1959 lähtien toiminut jääkiekkojoukkue Kuopion Kiekkokilpi lopetti toimintansa. Se oli perustamisestaan asti ollut KalPan alaisuudessa.

Kauteen 1992–1993 seura kasvatti pelaajabudjettia ja hankki muun muassa Jokereihin siirtyneen Juha Jokiharjun korvaajaksi Marko Jantusen. Hän oppi ymmärtämään harjoittelun merkityksen ja hänestä kehittyi lopullisesti täysverinen ammattilaisurheilija: Hän oli KalPan paras pistemies (21 maalia + 27 syöttöä) mutta siirtyi seuraavaksi kaudeksi TPS:ään. Erik Hämäläisen paikkaajaksi hankittiin taitava puolustaja Vesa Salo ja Ruotsista hankittiin joukkueen tuleva kapteeni Arto Sirviö. Sen sijaan NHL:ssäkin pelannut Dušan Pašek ei onnistunut KalPa:ssa lainkaan. Päävalmentaja Juha Junnon apulaisvalmentajaksi valittiin entinen kapteeni Jari Härkälä. KalPan ja joukkueen tähden Dárius Rusnákin välillä oli erimielisyyksiä sopimusasioista. Tämän takia hän ei pelannut kauden viidessä ensimmäisessä pelissä. Hän pelasi loppukauden joukkueessa kannattajien pyynnöstä ja oli joukkuueen toiseksi tehokkain (20 maalia + 24 syöttöä). Vastuumaalivahdiksi noussut Kuivalainen kärsi kauden aikana vakavasta sydänlihastulehduksesta, mikä rajoitti hänen pelaamistaan. Sami Kapanen oli joukkueen parhaimpia pelaajia, mutta hänen tehokkuutensa kärsi varusmiespalveluksen takia. Kausi oli pettymys, sillä joukkue sijoittui kymmenenneksi. Kauden aikana kuopiolaisessa kiekkokansassa liikkui pelkoa kannattaa joukkuetta. Kauteen lähdettäessä joukkueella oli kovat tavoitteet, mutta niiden täyttymyksiä rajoitti se, että joukkueen taloudellinen tilanne oli huono. Tilannetta vaikeutti myös Suomen markan devalvoitunut arvo.

Toukokuussa 1993 pankeille, Kuopion kaupungille, jäähallin omistaneelle yhtiölle ja muille SM-liigaseuroille velkaantunut KalPa teki konkurssin ja seurasta lähtivät hallituksen johtomiehet Kalevi Tavi ja Matti Turunen. Joukkue sai kuitenkin jatkaa konkurssin jälkeenkin SM-liigassa, mitä ei ole tapahtunut aiemmin eikä nykysääntöjen mukaan voi enää tapahtua. Samalla selvisi, että jopa hopeakaudellakin velat painoivat joukkueen taakkaa. Konkurssin jälkeen perustettiin uusi hallitus, ja toimitusjohtajaksi valittiin päävalmentaja Juha Junno. Kauden 1992–1993 aikana puhuttiin "Idän Sudet" -nimisestä projektista: Tarkoituksena oli yhdistyä toisen SM-liigassa pelanneen itäsuomalaisen seuran Jokipoikien kanssa. Projektin tarkoitus oli myös helpottaa joukkueen rahaongelmia, sillä sitä perusteltiin myös näin: "Jos kaksi melko huonoa joukkuetta yhdistettäisiin, saataisiin ainoastaan vain yksi huono joukkue". Projektin yksi tarkoitus oli lieventää joukkueen taloudellisia ongelmia.

Kaudella 1993–1994 päävalmentajaksi tuli Hannu Kapanen, jonka poika Sami Kapanen nousi lopullisesti jääkiekkotähdeksi: Hän oli liigan kolmanneksi paras pistemies tehoin 23+32 ja tuli valituksi liigan tähdistökentälliseen, johon myös kuuluivat Esa Keskinen ja Mika Alatalo muina hyökkääjinä, puolustajina Marko Kiprusoff ja Timo Jutila ja maalissa Jarmo Myllys. Kapasen lisäksi KalPan tehokentällisessä pelasivat keskushyökkääjänä Pekka Tirkkonen, toisella laidalla Janne Kekäläinen sekä puolustajina Vesa Salo ja Kimmo Timonen. Ilman kentällisen hyvää pelaamista joukkue olisi ollut todennäköisesti sarjan viimeinen. KalPa hankki kauden aikana neljä venäläisvahvistusta, joista ainoastaan Dmitri Zinin onnistui vakiinnuttamaan paikkansa varsinaisessa kokoonpanossa. Välillä joukkueella oli hyviä jaksoja, jolloin se hipoi pudotuspelien pääsyviivan yläpuolella. Ikävä kyllä sillä ei ollut samanlaista jatkuvaa hyvää kuntoa runkosarjassa. Kapasen lisäksi maalivahti Pasi Kuivalainen kuuluivat vuoden 1994 olympiapronssimitalijoukkueeseen. Suomi voitti kisoissa MM-hopeaa. Nämä olivat lohduttavia asioita KalPa:n kauteen, sillä se oli sarjassa kolmanneksi viimeinen. Suurin osa KalPa:n rahoista meni A-nuorten paikan säilyttämiseen A-nuorten SM-liigassa. Siksi uuden hallituksen ensimmäinen tilikausi oli satojatuhansia markkoja tappion puolella. Joukkueella oli vaikeuksia saada sponsoreita ja siksi sen koti- ja vieraspelipaidat olivat erinäköisiä. Kauden jälkeen Kapaset Hannu, Sami ja Kimmo siirtyivät HIFK:hon. Hyväksi puolustajaksi kehittynyt Kimmo Timonen siirtyi Vladimir Jursinovin valmentamaan TPS:ään. Sarjanoususta lähtien mukana ollut puolustaja Jari Järvinen ei mahtunut enää pelaaviin kokoonpanoihin ja hän siirtyi alasarjoihin pelaamaan. Joukkueessa pelasi myös jääkiekkolegenda Pekka Järvelä, joka lopetti uransa kauden aikana helmikuussa. Keväällä Milanossa pidetyissä MM-kisoissa Suomen maajoukkueeseen kuuluivat Pasi Kuivalainen ja Sami Kapanen.

Kauteen 1994–1995 lähdettiin uudella valmentajalla, joka oli seurahistorian ensimmäinen ulkomaalainen valmentaja: Neuvostokiekon nimeen vannonut Anatoli Bogdanov. Joukkueeseen tuli muodonmuutos, kun uudeksi päätukijaksi tuli Atria. Näin pelipaidat vaihtoivat värejään keltamustasta valkoviherpunaiseen. Ennen Atriaa seuran päätukijana oli ollut Posti. Muodonmuutoksen perusteluksi toimitusjohtaja Junno sanoi "Uudet aatteet, uudet vaatteet". Eräs ilouutinen oli, että vuoden 1991 hopeakevään sankari Jari Pulliainen palasi seuraan. Samaan aikaan oli NHL:ssä alkanut 100 päivää kestänyt työsulku. Tästä hyötyivät monet SM-liigaseurat siten, että hommasivat riveihinsä NHL-vahvistuksia. KalPa oli Porin Ässien lisäksi ainut SM-liigaseura, joka ei hankkinut NHL-vahvistuksia kalliiden vakuutusmaksujen takia. Joukueella ei ollut varaa hankkia laadukkaita pelaajia muista liigaseuroista, joten se hankki pelaajansa muun muassa konkurssin tehneistä I-divisioonassa pelaneista Oulun Kärpistä ja Joensuun Jokipojista. Muun muassa Petri Matikainen ja Kai Rautio tulivat seuraan pelaamaan. Muita pelaajahankintoja olivat muun muassa MM-kultamitalisti Konstantin Astrahantsev, Jarno Kultanen ja Petr Korinek. Kausi oli joukkueelle jymy-yllätys: Uuden valmentajan pitämien rankkojen harjoitusten ja aktiivisen pelitavan takia joukkue pelasi niin hyvin, että se pääsi pudotuspeleihin neljän vuoden tauon jälkeen. Kauden aikana joukkue johti kerran kauden aikana sarjaa. Pudotuspeleissä tuli vastaan runkosarjavoittaja Jokerit, joka pudotti kuopiolaiset kesälomalle suoraan kolmessa ottelussa ja tekivät puolivälierissä yhteensä 17 maalia. Loppujen lopuksi Jokerit voittivat kauden päätteeksi SM-hopeaa häviten SM-liigafinaalipelit TPS:lle. Mediassa kirjoiteltiin siitä, miten paljon joukkue oli ylisuorittanut kauden aikana, sillä toimittajien mielestä KalPan pelaajamateriaali ei ollut tarpeeksi laadukas.

Kausi oli uudelle hallitukselle ensimmäinen taloudellisesti voitollinen kausi: 250 000 markkaa voitolla ja katsojamääräkeskiarvo kotiotteluissa nousi edelliskauteen verrattuna yli viidelläsadalla. KalPa:n paras pistemies Petr Korinek oli sarjan kahdeksanneksi tehokkain pelaaja 48 (14 maalia + 34 syöttöä) pisteellään. Hän oli myös pudotuspeleissä KalPan tehokkain pelaaja. Nuorista pelaajista Tommi Miettinen (,joka lähti kauden jälkeen TPS:iin,) ja Jussi Tarvainen löivät itsensä läpi miesten sarjassa. Jari Pulliainen lopetti pelaajauransa kauden jälkeen päästen sisään Tampereelle Poliisikouluun. Hän oli lopettaessaan seurahistorian maalipörssin toinen 81 SM-liigamaalillaan. Kauden aikana KalPan naisten joukkue voitti SM-pronssia. Keväällä Ruotsissa pelattiin jääkiekon MM-kisat, joissa Suomen maajoukkue voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Joukkueessa pelasivat myös kaksi entistä KalPa-pelaajaa Erik Hämäläinen ja Sami Kapanen.

Kauteen 1995–1996 KalPa lähti luottavaisin mielin edelliskauden pienen menestyksen ansiota. Tavoitteeksi asetettiin pääsy pudotuspeleihin. Anatoli Bogdanov halusi jäädä KalPaan, sillä hän halusi tehdä joukkueessa pitkäaikaisen kehitysprosessin, jonka tarkoituksena oli kehittää siitä tulevaisuudessa uskottava liigajoukkue. Omiin nuoriin alettiin panostaa. Joukkue hämmensi kiekkokansaa julistaen tehneensä pelaajasopimuksen legenda Reijo Ruotsalaisen kanssa. Hänen pelaamissaan 14 ottelussa hän antoi merkittävän panoksen joukkueen puolustuspäässä. Otteluiden jälkeen hän lähti Sveitsiin pelaamaan. Kauden aikana KalPa pelasi seurahistoriansa parhaimman vieraspelin: 12.10. se voitti Helsingissä HIFK:n 10–1! KalPa kävi joulutauolla Kiinassa pelaamassa kaksi ottelua maan jääkiekkojoukkuetta vastaan. Matkan tehokkain pelaaja oli A-nuorista joukkueeseen nostettu huippulupaus Olli Jokinen. Matkan jälkeen tapahtui käännekohta: KalPa ei menestynyt joulutauon jälkeen ja valmentaja Anatoli Bogdanovin rankoista harjoituksista joukkue sai tarpeekseen. Hän sai potkut tammikuussa 1996. Hänen tilalleen tuli Pekka Hämäläinen. Kausi oli pettymys, sillä joukkue sijoittui toiseksi viimeiseksi sarjassa. Seura ei ennen kautta ole koskaan pelannut niin huonosti SM-liigassa. Kauden jälkeen KalPa menetti tulevaisuuden huippulupaus Olli Jokisen HIFK:hon, koska hän ei saanut paljon peliaikaa edustusjoukkueessa ja seurajohto halusi peluuttaa vain kokeneita pelaajia. Vaikka edustusjoukkueella ei mennyt hyvin, koettiin junioripuolella historiallinen tapahtuma: C-nuoret voittivat ikäluokkansa mestaruuden. Joukkueessa pelasivat muun muassa Samuli Suhonen, Mikko Jokela ja Jukka Voutilainen. Tämä oli ensimmäinen KalPa:n nuorten mestaruus missä tahansa ikäluokassa. A-nuoret voittivat SM-hopeaa häviten finaaliottelut Jokereille ja naisten joukkuen voitti edelliskauden tapaan SM-pronssia.

Seuraavana kolmena kautena 1996–1997, 1997–1998 ja 1998–1999 KalPa pelasi seurahistoriansa huonoimpia kausiaan ja oli SM-liigan huonoin joukkue: Se menetti uskottavuutensa ja näiden kausien takia jotkut ihmiset eivät nykyäänkään pidä KalPaa uskottavana joukkueena. Joukkueen huonoudesta kertoi myös se, että se teki kausina 1997–1998 ja 1998–1999 niukin naukin yli 90 maalia runkosarjassa. Samalla se vaihtoi logonsa punaisesta kilpikuvasta suteen. Joukkue taisteli karsintasarjoissa ja samalla vaihtui tiuhaan tahtiin päävalmentaja, joista kaksi olivat entisiä KalPa:n pelaajia: Jari Härkälä ja Jouni Rinne. Näiden kolmen kauden aikana seuralla oli talousvaikeuksia ja tappiot olivat miljoonien markkojen luokkaa. Se yritti saada sovittua velkansa pitkäaikaisiksi lainoiksi, jotta talous ei kärsisi.

Kauden 1996–1997 aikana joukkueen toimitusjohtaja Juha Junno lähti lokakuussa 1. divisioonassa pelaneeseen Oulun Kärppiin. Viikkoa aikaisemmin joukkue oli onnistunut katkaisemaan ennätyksellisen 23 voitottoman vierapelin putken. Junnon paikan täytti Risto Kerminen. Päävalmentaja Pekka Hämäläinen sai potkut ja hänen tilalleen palkattiin Jari Härkälä. Kauden jälkeen KalPa joutui karsintoihin ja niissä se kohtasi Järvenpään Haukat ja Oulun Kärpät. Kauden jälkeen joukkueen tärkein pelaaja, maalivahti Pasi Kuivalainen lähti seurasta. Joukkueen paras pistemies Jussi Tarvainen osoitti kuuluvansa sarjan parhaisiin pelaajiin ja teki 40 (14+26) pistettä. Hän muodosti Marko Ojasen kanssa hyökkäyskaksikon, joka piti joukkueen hyökkäystä pystyssä. He lähtivät Kuivalaisen tapaan seurasta ja osoitteena oli rakas arkkivihollinen JyP HT. Pohjois-Amerikan alasarjoissa hyvin menestynyt Alexander Tsherbayev osoittautui lieväksi pettymykseksi ja oli eniten jäähyminuutteja kerännyt pelaaja joukkueesta 113 minuutilla. Puolustaja Dmitri Filimonov sai ikävää mainetta rattijuopumussyytteen takia ja hän jätti seuran. 7.12 KalPa jäädytti Jouni Rinteen pelinumeron 27 Niiralan montun kattoon. Kauden aikana B-juniorit voittivat SM-hopeaa.

Kaudella 1997–1998 pelipaidan värit vaihtuivat takaisin keltamustiin, mutta KalPa oli vailla päätukijaa, eikä mikään yritys uskaltanut tehdä yhteistyösopimuksia. Joukkueen seurajohdossa toimineen ja valmentajana kokeilleen Risto Kermisen takia KalPaa sanottiin Jokereiden "farmiseuraksi", sillä hän oli ollut aikoinaan Jokereissa töissä ja onnistui tämän takia sieltä saamaan kokoonpanon ulkopuolelle jääneitä pelaajia. Joukkue voitti oteluita seurahistoriansa huonoimmalla voittoprosentilla (16,7%) pääsarjatasolla. Kauden aikana joukkue pelasi 13 ottelun tappioputken. Joukkueessa vaihtui tiuhaan tahtiin pelaajia. Tehottomuudesta kertoi myöskin se, että paras pistemies Aleksander Kuzminski teki 27 (11+16) pistettä. Karsinnoissa joukkue kohtasi Pelicansin ja Kärpät. Se onnistui pysymään SM-liigassa voittaen sarjat. Kauden ikimuistoisin ottelu oli toiseksi viimeinen karsintaottelu Kärppiä vastaan, joka saatiin päätökseen ajassa 92:19. Voittomaalin teki KalPan Petro Koivunen.

Kaudelle 1998–1999 joukkue sai paluumuuttajana monivuotisen luottomiehen, hyökkääjä Pekka Tirkkosen. Hänestä tuli joukkueen kapteeni ja oli paras pistemies 29 (9+20) pisteellä. Maalivahti Kimmo Kapanen oli seuran halutuin pelaaja, josta oli kiinnostusta monessa eri joukkueessa. KalPa teki pr-tempun: Se peluutti päävalmentajaansa Jouni Rinnettä Kuopiossa HPK:ta vastaan. Hän keräsi ottelussa kaksi syöttöpistettä ylivoimalla ja KalPa voitti 4–2. Joukkue hävisi karsintasarjan Pelicansille ja putosi SM-liigasta. Näin ollen Pelicans paikkasi KalPan paikan sarjassa. Karsintojen ajan joukkuetta valmensi tuttu valmentaja Hannu Kapanen, joka otti omaksi syykseen KalPa:n putoamisen SM-liigasta. Seuran uudeksi toimitusjohtajaksi tuli Kari Paldanius, joka korvasi Antti Eskelisen.

KalPa:n pudottua SM-liigasta se panosti kovasti joukkueeseen ja nimesi uudeksi valmentajaksi Jukka Jalosen. Tavoitteena oli palata takaisin muutamassa vuodessa pääsarjaan. Satsaamisilla oli kohtalokas seuraus: Seura teki historiansa toisen konkurssin. Taustalla oli ensimmäisen konkurssin tapaan miljoonien markkojen edestä velkoja ja maksamattomia laskuja. Näin ollen KalPa putosi sarjaa alemmaksi Suomi-sarjaan. Samalla KalPa joutui luopumaan sekä uudesta valmentajastaan että kalliista pelaajahankinnoistaan. Uudeksi valmentajaksi valittiin entinen naisten joukkueen valmentaja ja pelastusopiston liikunnanopettaja Esa Torvinen.

2000-luku: Pohjamudista pronssille

Seuran otti haltuunsa yksityinen yritys. Se halusi pitää KalPa:n Kuopiossa perusteluinaan perinteet ja historia. Samalla surullisenkuuluisa susilogo vaihtui tuttuun, uudennäköisempään kilpilogoon. Ennen susilogoa pelipaitoja koristanut punainen kilpikuva on koristanut joukkueen pelipaitoja vuodesta 1979 lähtien. Ensimmäisenä vuotena KalPa:n pelaajamateriaali oli huonompi kuin A-nuorten joukkue ja se oli tarkoituksella huonompi. Haluttiin kehittää A-nuorten joukkuetta ja pitää se A-nuorten SM-liigassa. Seuraavana vuonna valmentajiksi tulivat entinen KalPa-pelaaja Jukka Oksanen ja Anatoli Bogdanovin apuvalmentajana toiminut Jukka Korkiakoski. Joukkueen valmentamiseen panostettiin kovasti ja lopulta KalPa hallitsi suvereenisti Suomi-sarjaa. KalPa:n joukkueen tunnetuimpia pelaajia olivat muun muassa Janne Laakkonen, Kalle Kerman ja Eetu Qvist. Joukkueen kapteenina toimi vuonna 1991 hopeamitalia mukana voittamassa ollut Veli-Pekka Pekkarinen. KalPan pelatessa Suomi-sarjassa syntyi käsite "Niiralan taikayö": A-juniorit pelasivat korkeammalla kuin edustusjoukkue, joten he saivat aikaisemmat ajat otteluille. Näin ollen Suomi-sarjan ottelut pelattiin iltamyöhällä. Vuonna 2001 seura voitti Suomi-sarjan mestaruuden ja nousi Mestikseen. Ensimmäisellä Mestis-kaudellaan joukkue voitti pronssia. Seuraavalla kaudella 2002-03 joukkue paransi suoritustaan keräämällä 10 pistettä enemmän kuin pronssikaudellaan ja sijoittuen sarjassa neljänneksi. Pudotuspeleissä joukkue ei päässyt puolivälieriä pidemmäksi, sillä Vaasan Sport pudotti kuopiolaiset jatkosta. Tämä oli kova pala koko joukkueelle, sillä sen tavoitteena oli ollut edelliskauden tavoin voittaa mitali.

Kauden jälkeen tapahtui pari merkittävää asiaa, joilla on ollut historiallista merkitystä: Seuran omistajiksi tulivat omat kasvatit Kimmo Timonen, Sami Kapanen ja Pasi Kuivalainen (,joka myös tuli pelaamaan joukkueseen). Kolmikosta Kapanen otti suurimman osan joukkueen osakkeista (50,5%) ja näin ollen hänestä tuli pääomistaja. Syynä omistajuuden vaihtuvuuteen oli se, että kaikki kolme olivat kiitollisuuden velassa joukkueelle heidän uransa kehittymisestä ja yhdeksi tavoitteeksi merkittiin nousu SM-liigaan kolmen vuoden sisällä. Joukkueessa vaihtui vielä päävalmentaja, sillä entinen Oulun Kärppien juniorivalmentaja Mika Pieniniemi siirtyi KalPan peräsimeen. Syy tähän oli se, että hän osasi kehittää nuoria pelaajia ja omasi kannustavan asenteen, jolla oli positiivista vaikutusta joukkuehenkeen.

Kaudeksi 2003–2004 joukkue sai merkittävän paluumuuttajan, kun Pasi Kuivalainen tuli edelliskauden mestaruusjoukkueesta Tapparasta. Hänen mukanaan tuli myös SaiPa:n A-junioreissa Suomen mestaruuden voittanut Ville Hämäläinen, joka halusi tulla kehittymään. Samalla joukkueeseen tuli muun muassa tuulennopeat ja taitavat Kenigin veljekset Kasper ja Max. Runkosarjassa joukkue sijoittui toiseksi pisteen päähän Mikkelin Jukureista. Paras pistemies oli Ville Hämäläinen 46 (21+25) pisteellä. Puolustaja Samuli Suhonen oli Mestiksen paras puolustaja 42 (11+31) pisteellä. Pudotuspeleissä se kohtasi puolivälierissä Kirkkonummen Salamat ja välierissä Kokkolan Hermeksen. Voittaen edelliset otteluparit se pääsi finaaleihin. Seura voitti Mestiksen mestaruuden voittaen Jukurit voitoin 3-2. Viimeisen ottelun voittomaalin teki jatkoajalla Matti Tiihonen. Sarjassa tehtiin Mestiksen yleisöennätys pudotuspeleissä, kun neljättä peliä oli seuraamassa 4728 ihmistä. KalPan Sami Salonen oli pudotuspelien tehokkain pelaaja 20 (13+7) pisteellä.

Kaudella 2004–2005 NHL:ään tuli kauden kestävä työsulku ja kuten edellisen työsulun tapaan monet seurat hyötyivät siitä hankkimalla NHL-vahvistuksia. KalPa ei jättänyt hankkimatta NHL-vahvistuksia, kuten kymmenen vuotta sitten, vaan se sai joukkueeseen omat kasvatit Sami Kapasen ja Kimmo Timosen sekä hänen pelikaverinsa Adam Hallin. Pelaajat olivat suuressa roolissa KalPa:n historian toisessa Mestis-mestaruudessa: Kapanen antoi merkittävää esimerkkiä jäällä, Timonen oli pudotuspelien arvokkain pelaaja ja Adam Hall oli Mestiksen kenties paras pelaaja. KalPan hyökkääjä Tomi Mustonen voitti Mestiksen pistepörssin 61 (23+38) pisteellä ja oli Hallin kanssa eniten maaleja tehnyt pelaaja sarjassa. Kyseisellä kaudella KalPaa oli vaikea voittaa: Se voitti 36 ottelua 44 ottelusta, oli ainut joukkue, jolla ei ollut maalienpäästökeskiarvo vähintään kaksi ja se sai saman verran pisteitä kuin I-divisioonakaudella 1985–1986. Mikään joukkue ei voittanut KalPaa pudotuspeleissä ja se ei hävinnyt peliäkään. Joukkueen ylivoimaisuudesta kertoo se, että se ei päästänyt maaliakaan finaaleissa Vaasan Sportia vastaan. Mestaruuden jälkeen Pasi Kuivalainen päätti lopettaa 17 vuotta kestäneen pelaajauransa ja siirtyi KalPa:n markkinointipäälliköksi. Kuuden vuoden vaeltelu alemman tason sarjoissa päättyi ja KalPa nostettiin takaisin SM-liigaan voitettuaan Mestiksen mestaruuden ja täytettyään vaadittavat kriteerit sarjanousuun.

Kaudella 2005–2006 alkoi KalPa:n historian toinen aikakausi SM-liigassa. Joukkueen ensimmäisen maalin teki A-nuorista joukkueeseen nostettu Tuomas Kiiskinen avausottelussa rakasta arkkivihollista JyP:iä vastaan. Ottelu oli loppuunmyyty, mutta kannattajien harmiksi JyP voitti voittomaalikilpailun jälkeen 5–6. KalPa yritti hankkia tuntumaa sarjassa, mutta jäi muiden liigajoukkueiden jalkoihin. Kauden aikana koettiin jymy-yllätys: Syyskaudella se voitti Kuopiossa Jokerit 8–4! Joukkue jäädytti seurahistoriansa parhaan maalivahdin Pasi Kuivalaisen pelinumeron 1 Niiralan montun kattoon 31.1.2006. KalPa:n vieraana oli JyP, jota vastaan se pelasi "Paffan" ensimmäisessä sarjapelissä. Joukkueen pistemies, tsekkivahvistus Tomas Kurka (23+11) oli sarjan parhaita maalintekijöitä. Puolustaja Kyle Rossiter rikkoi seuraennätyksen jäähyminuuteissa kuluttaen jäähyaition penkkiä 187 minuuttia kauden aikana. Kauden jälkeen KalPa oli sarjan viimeinen ja ero toiseksi viimeiseen olleeseen Lukkoon oli 27 pistettä. Se voitti 56 ottelusta kuusi varsinaisella peliajalla (,mutta myös viisi jatkoajalla tai voittomaalikilpailussa).

Kaudella 2006–2007 KalPa:n SM-liigaan nostanut valmentaja Mika Pieniniemi sai potkut ja tilalle tuli A-nuorten joukkuetta silloin valmentanut Pekka Virta. Virran ensimmäisessä valmentamassaan ottelussa KalPa voitti Jokerit kotonaan 5–1. Ennen kautta joukkue teki historiaa nimittämällä ensimmäisenä liigajoukkueena ulkomaalaisen pelaajan kapteeniksi: Virassa toimi kauden ajan Martin Sonnenberg, joka oli joukkueen toiseksi tehokkain pelaaja 36 (19+17) pisteellä. Joukkueessa pelasi toinen NHL-konkari Matt Davidson, joka oli korvaamaton apu hyökkäyspäässä. Kesken kauden joukkue sai pelaajistoonsa vahvan, mutta taitavan Jarkko Kauvosaaren sekä Ilveksestä paluumuuttaja Tomas Kurkan, joka ei päässyt Pekka Virran alaisuudessa nauttimaan samanlaisesta vastuusta kuin Mika Pieniniemen aikana. KalPa ei jäänyt niin pahasti muiden seurojen jalkoihin kuin edellisellä kaudella, sillä se paransi 19 pisteellä suoritustaan. Joukkue pelasi kauden päätteeksi liigakarsinnoissa Mikkelin Jukureita vastaan ja se pysyi sarjassa voittaen vaadittavat neljä ottelua. Alunperin Mestiksen mestari Kajaanin Hokin piti tulla vastustajaksi, mutta vieläkään ei tiedetä syytä, miksi sitä ei otettu karsintoihin. Samalla Mestis-kausilla toimitusjohtajana ollut, entinen KalPa-kapteeni Arto Sirviö, lähti kauden jälkeen ja tilalle tuli 12 vuotta Nokiassa töissä ollut, diplomi-insinööri Jukka Pennanen. Joukkue päätti jakaa erikseen urheilullisen ja taloudellisen osaamisen, josta Pennanen oli vastuussa. Urheilutoimenjohtajaksi tuli entinen pelaaja, oma kasvatti Janne Kekäläinen. Samalla alkoivat myös muutoksen tuulet, sillä Pekka Virta halusi, että toimintaa on täysin muutettava, jos halutaan saada menestystä.

Kausi 2007–2008 oli joukkueen ensimmäinen kokonainen uuden valmentajansa alaisena. Joukkueeseen tulivat uudet systeemit, jotka olivat uuden valmentajan asettamat. Joukkueen uudeksi pelitavaksi tuotiin kiekkokontrolliin perustuvaa pelitapa. Joukkueesta lähtivät pelaajia, jotka eivät pystyneet olemaan siellä uuden valmentajansa takia ja pelaajakriteereiksi vaadittiin täydellinen sitoutuminen joukkueeseen, pelitapaan ja kehittymiseen pelaajana. KalPa:ssa pelasi muun muassa vuoden 2003 Stanley Cup-voittaja Jiri Bicek ja tappelupukariksi osoittautunut Jeremy Stevenson. Kauden aikana joukkue hävisi harmittavan paljon pelejä yhdellä maalilla, mutta tällä kertaa sitä ei pidetty enää joukkueena, joka olisi kaudesta toiseen pettymys ollen sarjan viimeinen. Kauden jälkeen joukkue ei ollut viimeinen kahden edellisen kauden tapaan, vaan se olikin sijaa ylempänä. Se keräsi saman verran pisteitä kuin hopeakaudella 1990–1991. Tämän mahdollisti se, että kaudella 2004–2005 SM-liigaan tuli sääntömuutos koskien pisteistä: Varsinaisella peliajalla voitetusta ottelusta sai kolme ja jatkoaika/voittomaalikilpailuvoitosta kaksi pistettä. Kovassa kunnossa ollut hyökkääjä Jani Tuppurainen lähti loppukaudesta joukkueesta Ruotsin Elitserin -sarjassa pelaavaan Färjestadiin. Pekka Virran ansiota Tuomas Kiiskinen oli saanut nauttia vastuusta ja näin ollen hän oli joukkueen paras pistemies tehoin 12+26. Hän pääsi väläyttelemään taitojaan, joiden ansiota häntä sanotaan "Niiralan Maltseviksi". Saman kauden päätteeksi KalPa:n A-nuoret voittivat ensimmäisen Suomen mestaruuden. Ratkaiseva, viides ottelu käytiin loppuunmyydyssä, Niiralan montussa. Katsojia oli 5004, mikä on kaikkien aikojen juniorisarjojen katsojaennätys Suomessa. Siinä KalPa:n A-nuoret peittosivat Ässät 4–1. Joukkueen luottopelaajina olivat muun muassa Teemu Hartikainen, Mika Järvinen, Tommi Jokinen, Aatu Hämäläinen, Mikko Kukkonen, Joonas Riekkinen ja Iiro Pakarinen. KalPalla oli entuudestaan A-nuorten SM-hopea vuodelta 1996, jolloin se hävisi finaalin Jokereille ja KalPa:n tärkein pelaaja oli Olli Jokinen. . Sitä ennen A-nuoret voittivat vuonna 1959 pronssia ja vuonna 1955 KuPS:in A-nuoret voittivat Suomen mestaruuden, jolloin joukkueen tärkeimmät pelaajat olivat Juhani Wahlsten ja Ossi Hyppönen.

Sami Kapanen palasi SM-liigaan ja KalPaan kaudeksi 2008–2009 ja ilmoitti jättävänsä NHL:n, koska hän ei saanut NHL-seura Philadelphia Flyersissa tarpeeksi peliaikaa eikä hän sopinut päävalmentaja John Stevensin pelisysteemiin. Tullessaan KalPaan hänet valittiin joukkueen kapteeniksi ja hän toimi samalla kauden aikana hallituksen puheenjohtajanakin. KalPaan tuli myös toinen Kapanen, kun Samin pikkuveli, Kimmo, oli juuri lopettanut uransa ja siirtyi joukkueen maalivahtivalmentajaksi. Isä-Hannu pysyi taustalla ollen seurajohdossa. Muita kovan luokan pelaajahankintoja olivat muun muassa SM-liigalegenda Kalle Sahlstedt ja paluumuuttaja, Kimmo Timosen pikkuveli Jussi. Ennen kautta joukkue teki yhden merkittävimmistä jatkosopimuksista, kun kaudella 2007–2008 tullut puolustajalegenda Mika Strömberg solmi jatkosopimuksen KalPa:n kanssa. Joukkueella oli SM-liigan halvin toimitusjohtaja, sillä Jukka Pennasen tilalle tullut, vuodesta 1986 lähtien seurajohdossa ollut Kari Penttilä teki töitä ilman palkkaa. Hän oli ollut mukana selvittämässä KalPa:n kahden konkurssin jälkiä ja maksoi joitakin velkoja oman yrityksensä rahoilla.

Kaudella 2008–2009 KalPa yllätti kaikki: Se pääsi ensimmäistä kertaa neljääntoista vuoteen SM-liigan pudotuspeleihin sijoittuen runkosarjassa kuudenneksi. Veteraanit Kapanen, Sahlstedt ja Strömberg antoivat merkittävää esimerkkiä jäällä nuorille pelaajille, jotka pystyivät pelaamaan miesten tasolla.Joukkue oli keski-iältään sarjan nuorin ja peräti 13 viime kauden A-nuorten mestaria pääsi kauden aikana pelaamaan SM-liigapelejä. Joukkueeseen tuli kauden aikana muun muassa SM-liigan yksi kaikkien aikojen jäähykuninkaista Toni Mäkiaho. Hänen tavaramerkkinsä oli punaiset pelihanskat, sillä hän tuli joukkueeseen Elitserien -sarjassa pelaavasta Timrå IK:sta Puolivälierissä KalPa pudotti jatkosta HPK:n. Viimeisessä, kuudennessa ottelussa ratkaisua haettiin jatkoajalla ja joukkueeseen hankittu Mäkiaho teki voittomaalin. Välierissä tuli vastaan tuleva Suomen mestari JYP, joka voitti tiukan ja vähämaalisen sarjan voitoin 4–1. Pronssiottelussa KalPa voitti vieraissa Espoo Bluesin maalein 2–1 saavuttaen näin historian toisen mitalinsa. Voittomaalin iski kesken kauden hankittu Mäkiaho. Ottelua oli tullut katsomaan yli kuusisataa KalPa:n kannattajaa. Tämä kertoi siitä, että joukkue oli monien synkkien vuosien jälkeen onnistunut saaman vihdoinkin omat kannattajansa takaisin. Kauden päätteeksi kesällä palkintojenjakotilaisuudessa Teemu Hartikainen palkittiin vuoden tulokkaaksi. Kapteeni Sami Kapanen valittiin vuoden herrasmiespelaajaksi ja SM-liigan tähdistökentälliseen, johon oli valittu myös Jarkko Immonen, Jonas Andersson, Markus Seikola, Olli Malmivaara ja Juuso Riksman. Hän oli myös joukkueen tehokkain pelaaja 44 (20+24) pisteellä.

2010-luku: Kohti huippua

Kaudella 2009–2010 KalPa sijottui sarjassa hopeakauden tapaan toiseksi ja pelasi seurahistoriansa parhaimman runkosarjan saaden samalla ensimmäisen kerran vähintään 100 pistettä kaudessa napaten 109 pistettä. Joukkue voitti otteluita seurahistoriansa parhaimmalla prosenttimäärällä (67,2%). Joukkueen maalivahdit Mika Järvinen ja Ari Ahonen muodostivat kauden aikana yhden sarjan parhaimmista maalivahtikaksikoista. Puolustaja Adam Masuhr rikkoi puolustajien SM-liigaennätyksen tehden 15 maalia ylivoimalla. Kausi oli juhlavuosi, sillä seura täytti 80 vuotta. Sen kunniaksi paidassa koristanut punainen kilpilogo vaihtui alkuperäiseen mustaan kilpilogoon. Tämä kuva koristi KalPa:n paitaa jo sen SM-sarjakausina. Joukkue sai omaa kasvattiaan joukkueeseensa, kun Kalle Kerman ja Tommi Miettinen tulivat joukkueeseen. Pudotuspeleissä KalPa pääsi välieriin saakka voittaen ensin puolivälierävastuja Tapparan. Joukkue hävisi välierät voitoin 4–2 HPK:lle. Pronssipelissä vastaan tuli rakas vihollinen JyP, joka voitti Jyväskylässä pelatun ottelun 4–0. Kauden jälkeen KalPa:n kapteeni Sami Kapanen lopetti uransa ja hänestä tuli kasvattajaseuransa toimitusjohtaja. Ennen lopettamistaan hänet valittiin edelliskauden tapaan SM-liigan tähdistökentälliseen, jossa olivat myös Jori Lehterä, Pavel Rosa, Lee Sweatt, Mikko Mäenpää ja Atte Engren. Uudeksi kapteeniksi valittiin Tommi Miettinen. Kauden jälkeen huipputulokas Teemu Hartikainen lähti NHL-seura Edmonton Oilersiin ja pronssikauden ykkösmaalivahti Mika Järvinen Jokereihin. Kapasen lisäksi uransa lopettivat muun muassa Mika Strömberg ja Kalle Sahlstedt. Kauden aikana KalPa lunasti paikkansa vuoden 2011 European Trophy -turnaukseen, missä pelaa Euroopan parhaimpia seuroja. Näin ollen seura osallistui ensimmäistä kertaa historiassaan tällaiseen turnaukseen. KalPa:n lisäksi muita suomalaisia seuroja turnauksessa olivat HIFK, Jokerit, Kärpät, Tappara ja TPS.

Kaudella 2010–2011 joukkue oli runkosarjan viides ja keräsi 98 pistettä. Joukkueen paras pistemies Sakari Salminen sijoittui sarjan pistepörssissä kymmenenneksi tehden 45 (12+33) pistettä. Paras maalintekijä, viime kauden paluumuuttaja Kalle Kerman (17 maalia) johti parhaillaan koko sarjan maalipörssiä, mutta vakavan loukkaantumisen takia hän menetti yli 20 ottelua. Joukkueen maalivahti Ahonen oli toiseksi eniten otteluita voittanut maalivahti koko sarjassa. Kauden aikana kilpipaitaa kokeilivat muun muassa Jussi Pesonen sekä NHL:ssä pelanneet Pavel Brendl ja Robert Petrovicky. Neljä edellistä kautta seurassa pelannut luottopuolustaja Janne Jalasvaara siirtyi Venäjän pääsarjassa pelaavaan OHK Dinamo Moskovaan. Kauden aikana KalPa teki SM-liigan ennätyksen voittamalla 10 jatkoaikapeliä peräkkäin (,sillä ensimmäinen voitto oli tullut edelliskaudelta). Pudotuspeleissä se kohtasi yhtä paljon pisteitä runkosarjassa saaneen Lukon, joka voittikin sarjan voitoin 4–3. Kyseisessä sarjassa nähtiin paljon kyseenalaisia taklauksia ja paljon rähinöintiä: Viidennessä ottelussa jäähyminuutteja jaettiin yhteensä 237 minuuttia, joka on SM-liigan pudotuspelien jäähyennätys. Joukkueen paras pistemies Sakari Salminen sai kahden ottelun pelikiellon tässä kyseisessä ottelussa.

KalPa:n uudeksi päävalmentajaksi tuli Pekka Virran apuvalmentajana pronssia voittamassa ollut, A-nuorten päävalmentaja Tuomas Tuokkola. Apuvalmentajiksi hän saa entisen hyökkääjän, vuonna 1991 hopeajoukkueessa olleen Jari Laukkasen ja arkkivihollisessa JyP HT:ssä maalivahtina olleen Ari-Pekka Siekkisen. Uusia pelaajahankintoja ovat muun muassa entinen Ässä-kapteeni Matti Kuparinen, JyP:stä tullut oma kasvatti Jasse Ikonen, Hannu Toivosen pikkuveli Juha ja Jukka Hentunen. Myös toimitusjohtaja Sami Kapanen palaa KalPan pelaajistoon. Hänen paikkansa toimitusjohtajana paikkaa pari viime kautta urheilutoimenjohtajana ollut, hänen pikkuveljensä Kimmo. Joukkue pääsi kokeilemaan omaa suoritustasoaan European Trophy -jääkiekkoturnauksessa. Kahdeksasta ottelusta se sai kasaan kolme voittoa varsinaisella peliajalla, kaksi häviötä varsinaisella peliajalla ja kolme voittomaalikilpailuhäviötä. Vaikka joukkue ei päässyt joulukuun lopputurnaukseen, se sai hyvää harjoitusta tulevaa kautta varten. Europelien jälkeen joukkue nimesi kapteenikseen Sami Kapasen. Näin hänestä tuli KalPan historian toinen pelaaja Jari Härkälän kanssa, joka on ollut vähintään kolme kautta kapteenina. Joukkueen kotihalli Niiralan monttu pienensi kapasiteettiaan 220 paikalla paloturvallisuussyiden takia.

Kaudella 2011–2012 joukkuetta lanseerattiin "kaikkien aikojen parhaana KalPana". Kahden pelatun kierroksen jälkeen KalPa otti kärkipaikan SM-Liigassa voitettuaan kaksi ensimmäistä peliään; Ensimmäinen voitto tuli rakkaasta arkkivihollisesta JyP:istä ja toisessa pelissä Tapparaa vastaan tapahtui historiallinen tapahtuma: Tuomas Kiiskinen ohitti KalPan syöttötilastoissa Jouni Rinteen ja näin hänestä tuli eniten syöttöjä antanut pelaaja KalPan historiassa. Kauden ensimmäinen loppuunmyyty kotipeli oli viime kauden mestari Helsingin IFK:ta vastaan ja pisteet jäivät Kuopioon luvuin 4–1. Kolmannen erän 12. viimeisen sekunnin kohdalla syntyi verinen joukkotappelu ja se aiheutti kansan keskuudessa vakavaa keskustelua järjestetyistä tappeluista jääkiekko-otteluissa. Joukkue pelasi kuusi peräkkäistä ottelua ilman tappiota varsinaisella peliajalla, kunnes se hävisi Helsingissä Jokereita vastaan luvuin 0–4. Tämän ottelun jälkeen joukkue pelasi kuuden ottelun voittoputken ja sen aikana joukkue teki nopean käynnin sarjan kärkipaikalla. Voittoputki katkesi 1–4 -häviöllä Kärppiä vastaan, mutta joukkue voitti seuraavan pelin rakasta arkkivihollista JyP:iä vastaan Jyväskylässä 1–4. Kauden aikana Sakari Salminen, Matti Kuparinen ja Tuomas Kiiskinen muodostivat yhden parhaimmista ketjuista SM-liigassa: Parhaimmillaan kolmikko mahtui kymmenen parhaan joukkoon pistepörssissä.

Kuparinen valittiin maajoukkueeseen marraskuussa pelattuun Karjala-turnaukseen. Maajoukkuetauon aikana joukkueen ykkösmaalivahti Ari Ahonen siirtyi KHL- liigassa pelaavaan Metallurg Magnitogorskiin. Hän solmi seuran kanssa puolentoista vuoden mittaisen sopimuksen. Koska hän siirtyy seuraan kesken sopimuskauden, KalPa saa korvausta noin 500 000 euroa. Joukkueen ei tarvitse pelätä puuttuvaa maalivahtia, sillä joukkueeseen tuli loppukaudeksi NHL-joukkue New York Islandersin kokoonpanon ulkopuolelle jäänyt Mikko Koskinen. Maajoukkuetauon jälkeisessä pelissä Tapparaa vastaan kapteeni Sami Kapanen sai 25 jäähyminuutia ja yhden ottelun pelikiellon puskettuaan Antti Erkinjunttia kypärään turhauduttuaan siitä, kun Jasse Ikoselle tuomittiin suihkukomennus polvitaklauksesta, joka ei näyttänyt tahalliselta teolta. Rangaistuksista huolimatta kuopiolaiset nousivat 3–1 -tappioasemista 3–4 -voittoon. Voittomaali syntyi kolmannen erän viimeisellä sekunnilla ja tekijänä oli Jukka Hentunen. Pelin jälkeen joukkue nousi takaisin sarjan kärkipaikalle. Koskisen ensimmäisessä pelissä KalPa voitti uuden maalivahtinsa kasvattajaseuran Espoo Bluesin 2–1. Hän oli ottelun parhaimpia pelaajia ja sai vakuutettua KalPa-kannattajille, että hän pystyy korvaamaan Venäjälle lähteneen Ahosen. Seuraavassa pelissä TPS:ää vastaan Koskinen pelasi ensimmäisen nollapelinsä KalPan paidassa, kun joukkue voitti entisen vastuuvalmentaja Pekka Virran valmentaman TPS:n 0-5. Ottelussa nähtiin joukkueen historian 3000. maali ja sen teki Jukka Hentunen. KalPan ja JyP:in ensimmäisessä Kuopiossa pelatussa ottelussa oli paljon tiukkoja tilanteita ja jännitystä. Kannattajien iloksi KalPa voitti pelin 2-1 Jaakko Rissasen tehdessä voittomaalin, joka oli komea yksilösuoritus. Puolustaja Adam Masuhr teki ottelun tasoitusmaalin. Ensimmäistä kertaa 22 vuoteen KalPa on ollut näiden kahden joukkueiden keskinäisissä otteluissa parempi. Viimeksi se oli tähän kyennyt kaudella 1989-90. Tuomas Kiiskinen onnistui jälleen kerran tekemään historiaa kauden aikana: Hän ohitti Jouni Rinteen kaikkien aikojen pistepörssissä tehden kaksi pistettä 4-0 -voitto-ottelussa HIFK:ta vastaan. Joulutauolla pelatussa maajoukkueturnauksessa maajoukkueeseen valittiin Kiiskinen, Kuparinen ja Koskinen. Tapaninpäivänä alkaneiden alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa Suomea edusti puolustaja Simo-Pekka Riikola. Kolmen vuoden tauon jälkeen joukkue onnistui voittamaan Jokerit Helsingissä 0-1 -tuloksella. Voittomaalin teki Jaakko Rissanen ja maalivahti Mikko Koskinen oli ottelun paras pelaaja torjuttuaan 40 kertaa. Kapteeni Sami Kapanen teki historiaa vierasottelussa HIFK:ta vastaan: Hän ohitti Jouni Rinteen kaikkien aikojen maalipörssissä. 8-3 -tappio-ottelussa Ässiä vastaan päävalmentaja Tuomas Tuokkola lensi ulos vastustaen jyrkästi tuomareiden jäähyjä.

Tunnukset

Peliasu

KalPa pelaa kotipelinsä musta-keltaisella paidalla, mustilla housuilla, tummanharmailla sukilla sekä keltaisella kypärällä. Vierasottelut joukkue pelaa kelta-mustalla paidalla.

Kannattajat

KalPan kannattajalauman entinen nimi oli Supporters Club, joka perustettiin vuonna 1985. Se tuli kuuluisaksi kannatushuudoista, jotka olivat rumpujen säestämiä. Vuoden 1999 konkurssin jälkeen sen toiminta loppui. Vuodesta 2005 lähtien seuran kannattajoukko on kantanut nimeä "Musta Verkosto", joka edeltäjänsä tavoin kannustaa joukkuetta rumpujen säestämänä. Musta Verkostoa on arvostettu puhtaammaksi fanijoukoksi.

Vuonna 2010 KalPan hävittyä Jypille pronssiottelussa 0-4, antoi Musta Verkosto suuren kunnian osoituksen Jypin maalivahdille Sinuhe Wallinheimolle jolle tämä ottelu viimeisin. Jatkoajan ja Veikkauksen keskustelupalstoilla alettiin kehua Verkoston toimintaa pronssiottelun jälkeisen kunniaosoituksen jälkeen. Musta Verkosto on kaudesta 2008-2009 järjestänyt Suuri Savolainen-kokoontumisen, johon yleensä on osallistuneet noin keskimäären 400 KalPan kannattajaa. Kaudella 2008-2009 ensimmäinen SSK järjestettiin Tampereella, jonka KalPa voitti 1-2. Seuraavalla kaudella SSK2 järjestettiin Espoossa Bluesia vastaan ja ottelun jälkeen KalPa kannattajat lähtivät risteilemään. KalPa voitti tuon ottelun 2-4.

Kaudella 2010-2011 SSK3 järjestettiin Helsingissä IFK vastaan, jonka KalPa voitti 2-5. Kaudella 2011-2012 SSK4 järjestettiin Lahdessa Pelicansia vastaan. Tuon ottelun Pelicans voitti 0-4.Paikalla oli tuolloin 400 KalPan kannattajaa.

Muualla Suomessa asuvien KalPan kannattajien kerhon nimi on "Susiklubiyhdistys", joka on perustettu vuonna 1997 Etelä-Suomessa asuvien KalPan kannattajien toimesta.

Logot

• 

  KalPan alkuperäinen ja nykyinen logo (vuosina 1947-79) ja (2009-)

• 

  KalPan vanha logo (1979-1996)

• 

  KalPan vanha susilogo (1996-99)

• 

  KalPan aiempi logo (1999-2009)

Pelaajat

Nykyinen joukkue

(Päivitetty: 7. elokuuta 2011)

#	Kans.	Pelaaja	Paikka	Kätisyys	Ikä	Sopimus	Syntymäpaikka
		Harjama, JoonaJoona Harjama	4.0 KH	L	18	2013	Hamina, Suomi
25		Hentunen, JukkaJukka Hentunen	5.0 LH	R	37	2013	Joroinen, Suomi
		Ikonen, HenriHenri Ikonen	4.0 KH	L	17	2015	Savonlinna, Suomi
13		Ikonen, JasseJasse Ikonen	4.0 KH	L	21	2013	Kuopio, Suomi
42		Jokinen, TommiTommi Jokinen	5.0 LH	L	23	2012	Siilinjärvi, Suomi
84		Junnila, JyriJyri Junnila	5.0 LH	R	27	2015	Raahe, Suomi
9		Kallela, ToniToni Kallela	5.0 LH	L	19	2013	Oulainen, Suomi
24		Kapanen, SamiSami Kapanen (C)	5.0 LH	L	38	2013	Vantaa, Suomi
6		Kauppinen, MarkoMarko Kauppinen (A)	2.0 P	L	32	2012	Mikkeli, Suomi
21		Kerman, KalleKalle Kerman	5.0 LH	L	32	2014	Kuopio, Suomi
19		Kiiskinen, TuomasTuomas Kiiskinen (A)	5.0 LH	L	25	2012	Kuopio, Suomi
		Kiviaho, HenriHenri Kiviaho	1.0 MV	L	17	2013	Lappeenranta, Suomi
2		Koistinen, MattiMatti Koistinen	2.0 P	L	26	2012 (2013)	Outokumpu, Suomi
40		Kukkonen, MikkoMikko Kukkonen	2.0 P	L	24	2012	Siilinjärvi, Suomi
22		Kuparinen, MattiMatti Kuparinen	4.0 KH	R	27	2015	Pori, Suomi
57		Lannon, RyanRyan Lannon	2.0 P	L	29	2012	Grafton, MA, Yhdysvallat
48		Laurila, HenriHenri Laurila	2.0 P	R	31	2012	Lahti, Suomi
38		Masuhr, AdamAdam Masuhr	2.0 P	R	28	2015	Gävle, Ruotsi
10		Miettinen, TommiTommi Miettinen (A)	4.0 KH	L	36	2013	Kuopio, Suomi
18		Pakarinen, IiroIiro Pakarinen	5.0 LH	R	20	2012	Suonenjoki, Suomi
15		Riekkinen, JoonasJoonas Riekkinen	4.0 KH	L	24	2012	Varpaisjärvi, Suomi
		Riikola, JuusoJuuso Riikola	2.0 P	L	18	2013	Joensuu, Suomi
3		Riikola, Simo-PekkaSimo-Pekka Riikola	2.0 P	R	19	2013	Joensuu, Suomi
28		Rissanen, JaakkoJaakko Rissanen	4.0 KH	L	22	2013	Kuopio, Suomi
11		Saarinen, OssiOssi Saarinen	5.0 LH	L	25	2012	Helsinki, Suomi
23		Salminen, SakariSakari Salminen	5.0 LH	R	23	2014	Pori, Suomi
46		Timonen, JussiJussi Timonen	2.0 P	L	28	2013	Kuopio, Suomi
4		Toivonen, JuhaJuha Toivonen	1.0 MV	L	24	2013	Hattula, Suomi

Muokkaa kokoonpanoa

Valmentajat

• Päävalmentaja Tuomas Tuokkola
• Valmentaja Jari Laukkanen
• Maalivahtivalmentaja Ari-Pekka Siekkinen
• Joukkueenjohtaja Ari Hyvärinen
• Fysiikkavalmentaja Mika Kojonkoski

Kapteenit

1986–1987 Tuomo Jormakka

1987–1988 Petteri Lehto

1988–1989 Jari Härkälä

1989–1990 Jari Härkälä

1990–1991 Jari Härkälä, Erik Hämäläinen

1991–1992 Erik Hämäläinen

1992–1993 Antti Tuomenoksa

1993–1994 Arto Sirviö

1994–1995 Arto Sirviö

1995–1996 Pekka Tirkkonen

1996–1997 Mika Laaksonen, Marko Ojanen

1997–1998 Jermu Pisto

1998–1999 Pekka Tirkkonen

2005–2006 Samuli Suhonen

2006–2007 Martin Sonnenberg

2007–2008 Jarkko Kauvosaari

2008–2009 Sami Kapanen

2009–2010 Sami Kapanen

2010–2011 Tommi Miettinen

2011–2012 Sami Kapanen (,Tommi Miettinen)

Seuraennätyksiä

Eniten kausia: Veli-Pekka Pekkarinen, Janne Kekäläinen ja Pasi Kuivalainen, 9

Eniten otteluita uralla: Jari Järvinen, 342

Eniten maaleja uralla: Sami Kapanen, 90

Eniten syöttöjä uralla: Tuomas Kiiskinen, 147

Eniten pisteitä uralla: Tuomas Kiiskinen, 223

Eniten jäähyminuutteja uralla: Janne Jalasvaara, 307

Eniten nollapelejä uralla: Ari Ahonen, 13

Eniten pisteitä pudotuspeleissä uralla: Sami Kapanen, 25

Eniten voittoja runkosarjassa valmentajalla: Juha Junno, 111

Eniten yhteenlaskettuja voittoja (varsinainen peliaika+jatkoaika/voittomaalikilpailu) valmentajalla: Pekka Virta, 136

Eniten maaleja kaudessa: Darius Rusnak, 29 (1989–1990)

Eniten syöttöjä kaudessa: Jouni Rinne, 42 (1988–1989)

Eniten pisteitä kaudessa: Darius Rusnak, 60 (1990–1991)

Eniten maaleja kaudessa tulokkaalta: Teemu Hartikainen, 17 (2008–2009)

Eniten pisteitä kaudessa tulokkaalta: Sami Kapanen, 25 (1991–1992)

Eniten jäähyminuutteja kaudessa: Kyle Rossiter, 187 (2005–2006)

Eniten nollapelejä kaudessa: Ari Ahonen, 6 (2009–2010)

Eniten pisteitä pudotuspeleissä: Sami Kapanen, 13 (2009–2010)

Paras kausi runkosarjassa: 2009–2010 (109 p, 31-16-5-6)

Eniten tehtyjä maaleja runkosarjassa: 205 (1989–1990)

Eniten päästettyjä maaleja runkosarjassa: 237 (2005–2006)

Eniten jäähyminuutteja runkosarjassa: 1134 (2005–2006)

Parhaat pudotuspelit: SM-hopea vuonna 1991

Tilastot SM-sarjan / SM-liigan runkosarjassa ja pudotuspeleissä

Mukaan on laskettu edellisen kuopiolaisen SM-sarjaseura KuPS:in tilastot.

Runkosarjassa

• 24 kautta
• 1044 ottelua
• 394 voittoa varsinaisella peli- ja jatkoajalla
• 571 tappiota
• 75 tasapeliä (Kaudella 2004–2005 SM-liigassa otettiin käyttöön voittomaalikilpailusääntö, joten tasapelejä ei enää lasketa)
• 31 jatkoaika-/voittomaalikilpailutappiota
• 3062 tehtyä maalia
• 3894 päästettyä maalia

Pudotuspeleissä

• Seitsemän kertaa pudotuspeleissä

• 21 voittoa ja 30 häviötä

• 1 hopea (1991) ja 1 pronssi (2009)

Maineikkaita pelaajia

Jäädytetyt pelinumerot

• 1 Pasi Kuivalainen
• 27 Jouni Rinne

Entisiä pelaajia, jotka jatkavat uraansa toisaalla

Pavel Brendl Adam Hall Samuli Suhonen Jani Tuppurainen

Olli Jokinen Ville Hämäläinen Róbert Petrovický Aatu Hämäläinen

Jussi Tarvainen Kimmo Timonen Toni Mäkiaho Ville Varakas

Tommi Kovanen Sami Torkki Teemu Hartikainen Timo Salo Tapio Laakso

Ville Hämäläinen Janne Laakkonen Markus Nordlund Mika Järvinen

Entisiä, uransa lopettaneita pelaajia

Ossi Hyppönen Erik Hämäläinen Kimmo Kapanen Jarmo Kekäläinen Markku Jokinen Mikko Leinonen Jari Paavola Dušan Pašek

Veli-Pekka Pekkarinen Jari Pulliainen Reijo Ruotsalainen Dárius Rusnák Kalle Sahlstedt Raimo Sepponen Arto Sirviö Petr Slanina

Jeremy Stevenson Mika Strömberg Wayne Thompson Pekka Tirkkonen Juha Tuohimaa Esa Välioja Juhani Wahlsten Pekka Järvelä Pasi Kuivalainen

Jouni Rinne Juha Jokiharju Tommi Pohja Jari Laukkanen Vesa Salo

Veli-Pekka Ketola Jermu Pisto

Valmentajat SM-liigassa

• 1986–1987 Esko Nokelainen
• 1987–1988 Esko Nokelainen, Juha Junno 30. tammikuuta alkaen
• 1988–1989 Juha Junno
• 1989–1990 Juha Junno
• 1990–1991 Juha Junno
• 1991–1992 Juha Junno
• 1992–1993 Juha Junno
• 1993–1994 Hannu Kapanen
• 1994–1995 Anatoli Bogdanov
• 1995–1996 Anatoli Bogdanov, Pekka Hämäläinen 23. tammikuuta alkaen
• 1996–1997 Pekka Hämäläinen, Markku Keinänen 16. marraskuuta alkaen, Jari Härkälä 22. marraskuuta alkaen
• 1997–1998 Jari Härkälä, Markku Keinänen 23. lokakuuta alkaen, Risto Kerminen 30. lokakuuta alkaen
• 1998–1999 Jan Neliba, Jouni Rinne 14. joulukuuta alkaen
• 2005–2006 Mika Pieniniemi
• 2006–2007 Mika Pieniniemi, Pekka Virta 29. syyskuuta alkaen
• 2007–2008 Pekka Virta
• 2008–2009 Pekka Virta
• 2009–2010 Pekka Virta
• 2010–2011 Pekka Virta
• 2011–2012 Tuomas Tuokkola

Lähteet

• Jouni Huttunen, Mikael Juntunen: Kilpisydämellä - 80 vuotta täyttä tunnetta: KalPan 80-vuotishistoriakirja (2009) ISBN 9789529257638

• Ari Mennander, Pasi Mennander: Liigatähdet - Jääkiekon SM-liiga 30 vuotta 1975–2005 (2004)ISBN 951-20-6684-X

• http://www.hockeydb.com/ihdb/stats/team_data.php?x=93&y=14&tname=KalPa&tcity=&tstate=&tleague=&y1=&y2=

• http://www.niiralanmonttu.com/index.php?option=com_historia&Itemid=32&his_id=0

Aiheesta muualla

• Seuran sivusto: KalPa Hockey
• Seuran juniorijaoston sivusto: Juniori-KalPa
• Kannattajasivusto: Mustaverkosto
• EtäSuomen kannattajat: Susiklubiyhdistys

Jääkiekon SM-liigajoukkueet