Kalevan Pallo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kalevan Pallo
Kalevan Pallon SM-liigakausi 2014–2015
Perustettu 1929
Historia Sortavalan Palloseura
1929–1946
Sortavalan Palloilijat
1930–1945
Kotiareena Data Group Areena
Kaupunki Suomen lippu Kuopio, Suomi
KalPa Uniform.png
Värit          
Media Savon Sanomat
Iskelmä Oikea Asema
Omistaja(t) KalPa Hockey Oy
Suomen lippu Sami Kapanen
Suomen lippu Kimmo Timonen
Kanadan lippu Scott Hartnell
Toimitusjohtaja Suomen lippu Toni Saksman
Päävalmentaja Suomen lippu Pekka Virta
Kapteeni Suomen lippu Mikko Jokela
Yhteistyöseurat Hokki (Mestis)
Hopeaa 1 (1991)
Pronssia 1 (2009)

Kalevan Pallo (lyh. KalPa) on kuopiolainen SM-liigassa pelaava jääkiekkoseura. KalPan kotiareena on Data Group Areena.

Seuran edustus- ja A-juniorijoukkue toimivat KalPa Hockey Oy -osakeyhtiön alaisuudessa, jonka suurimmat omistajat ovat seuran kasvatit Sami Kapanen ja Kimmo Timonen, sekä NHL-pelaaja Scott Hartnell. Muusta junioritoiminnasta vastaa Juniori-KalPa ry[1], joka valittiin tammikuussa 2009 Suomen urheilugaalassa maan parhaaksi urheiluseuraksi.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kalevan Pallon historia

Seuran perustaminen ja alkutaival[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1929 perustettu Sortavalan Palloseura (SPS) jakaantui kahtia vuonna 1930, kun SPS:n rinnalle perustettiin Sortavalan Palloilijat (SP). Seuran lajivalikoimaan kuuluivat muun muassa pesäpallo, jääpallo, jalkapallo ja jääkiekko. Jatkosodan jälkeen Sortavala luovutettiin Neuvostoliitolle ja urheiluseurat päätyivät evakkoon Kuopioon. Vuonna 1945 Sortavalan Palloseura ja Sortavalan Palloilijat yhdistyivät Sortavalan Palloseuraksi ja seuraavana vuonna otettiin käyttöön nykyinen nimi Kalevan Pallo (KalPa).[3] Muita nimiehdotuksia olivat ainakin Puna-Mustat, Susihukat ja Vaeltajat.[4] Seuran viralliseksi urheilulajiksi vakiintui jääkiekko. Jalkapallo loppui KalPassa 1974, jolloin seura myös erosi Palloliitosta.

Vuonna 1956 kuopiolaisseura KuPS luopui jääkiekosta taloudellisista syistä, ja 1950-luvun alussa sen sisarseuraksi siirtynyt KalPa peri siltä sarjapaikan Suomen sarjaan, varusteet, pelaajat (muun muassa Juhani Wahlsten, Mauno Repo, Ossi Hyppönen ja pelaajauransa jälkeen erotuomarina toiminut maalivahti Raimo Sepponen) sekä pienehkön alkupääoman. KalPasta tuli tämän myötä Kuopion ainoa jääkiekkoseura.[3].

Vuonna 1957 KalPa nousi ensimmäisen kerran mestaruussarjaan, jossa se pelasi viiden vuoden sisällä kolme kautta: 1957–1958, 1958–1959 ja 1961–1962. Ensimmäisellä kaudellaan joukkue sijoittui omassa lohkossaan kolmanneksi. Sen ykkösketju, "Pyörremyrskyketjuksi" nimetty Ossi Hyppönen – Lauri Helen – Juhani Wahlsten, oli kausina 1957–1958 ja 1958–1959 sarjan tehokkaimpia ketjuja. Hyppönen voitti molempina kausina mestaruussarjan maalikuninkuuden. Kauden 1958–1959 päätteeksi KalPa putosi mestaruussarjasta, koska sillä oli karsinnoissa huonompi maaliero kuin sarjaan nousseilla HJK:lla ja HPK:lla. Kahden vuoden päästä joukkue palasi pääsarjaan, mutta joukkue sai vain yhden pisteen 16 ottelussa ja putosi sarjasta.

KalPa pelasi läpi 1960- ja 1970-luvun Maakunta- ja Suomen sarjassa. Vuonna 1975 seura nousi II-divisioonaan saatuaan edellisenä syksynä tekojään kotikentälleen Niiralaan. Jäähalli valmistui vuonna 1979. Reino Ruotsalaisen valmennuksessa KalPa nousi I-divisioonaan keväällä 1982. Ensimmäisen kauden finaaleissa Matti Keinosen valmentama ja Veli-Pekka Ketolan pelaajana vahvistama KalPa hävisi Joensuun Jokipojillelähde?. Seuraavalla kaudella päävalmentajana oli Esko Nokelainen, ja pelaajistoon hankittiin seuraavina kausina muun muassa maalivahti Jari Paavola, maajoukkueessakin pelannut Jouni Rinne ja kanadalainen keskushyökkääjä Wayne Thompson. Kaudella 1985–1986 KalPa teki I-divisioonassa 276 maalia 44 ottelussa, voitti otteluistaan 37 ja rikkoi runkosarjan piste-ennätyksen kerättyään 75 pistettä. Wayne Thompson jäi pisteen päähän Henry Salevan I-divisioonan piste-ennätyksestä tehtyään 103 (58+45) pistettä. Jouni Rinne oli pistepörssin kakkonen. Joukkue nousi SM-liigaan.

1986–1999: 13 SM-liigakautta ja SM-hopea[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisellä SM-liigakaudellaan 1986–1987 KalPa sijoittui kymmenen joukkueen sarjassa yhdeksänneksi. Sen miehistöön kuului kolme ulkomaalaispelaajaa: Wayne Thompson, Brent Sapergia ja Roberto Lavoie. Sapergian tehdessä 33 pelissä 25+13 hän rikkoi Lalli Partisen nimissä olleen yhden kauden jäähyminuuttiennätyksen ja sai kulttipelaajan maineen. Seura joutui vaikeuksiin hänen villin yksityiselämän takia. Ehkä kuuluisin sellainen oli hänen ja Jari Rättyän kapakkatappelu miehen kanssa, joka kävi heidän kimppuun. Tästä nousi suuret otsikot valtakunnassa. Hänen aggressiivisesta pelityylistä kertoi se, että KalPalle tuli muiden seurojen toimesta paljon huomautuksia ja pahimmillaan heitä kehotettiin antamaan hänelle maastakarkoitus. Thompson oli SM-liigan parhaita pelaajia ja teki 52 (22+30) pistettä. Lavoie teki 26 maalia mutta pelasi vain 33 ottelua silmävamman takia. Jouni Rinne oli KalPan kolmanneksi paras pistemies tehoin 19+27. SM-liigakarsinnoissa KalPa säilytti liigapaikkansa. Kauden kotiottelujen katsojamäärä oli keskimäärin 4 903 henkeä ottelua kohden. Seuraavalla kaudella 1987–1988 pelasi edelliskauden ulkomaalaisvahvistuksien tilalla neljä uutta kanadalaishankintaa, joista Wayne Groulx ja Pierre Rioux olivat merkittävä apu joukkueelle. Jouni Rinne teki kauden aikana 52 (26+26) pistettä, ja nuorista pelaajista Jari Pulliainen löi itsensä läpi maalintekijänä. Joukkueen pelaajahankintoja olivat muun muassa Ässistä tullut Jari Härkälä ja joukkueen kapteeniksi nostettu, TPS:stä tullut Petteri Lehto. Päävalmentaja Esko Nokelainen lähti seurasta kesken kauden ja hänen tilalleen tuli kauden loppupuolella Juha Junno. KalPa sijoittui kahdeksanneksi ja vältti liigakarsinnat.

Kaudeksi 1988–1989 KalPa hankki pelaajistoon muun muassa AHL:stä palanneen Wayne Thompsonin, NHL:ssä 137 ottelua pelanneen Dave Donnellyn sekä tehokkaaksi puolustajapariksi osoittautuneen Erik Hämäläisen ja Juha Tuohimaan. Hämäläinen oli 270 000 markan hinnalla SM-liigan vuoden kallein pelaajahankinta. Juha Junnon apuvalmentajaksi tuli Hannu Kapanen. KalPa sijoittui runkosarjassa viidenneksi ja pääsi ensimmäistä kertaa SM-liigan pudotuspeleihin. Puolivälierissä Tappara oli parempi otteluvoitoin 2–0. KalPan paras pistemies Jouni Rinne teki seuran syöttöennätyksen 42, ja Wayne Thompson oli joukkueen paras maalintekijä 26 maalilla.

Kaudeksi 1989–1990 KalPa hankki Tšekkoslovakiasta puolustaja Peter Slaninan ja keskushyökkääjä Dárius Rusnákin. He olivat SM-liigan historian ensimmäiset tšekkoslovakialaiset pelaajat. Rusnák teki KalPa:n seuraennätyksen 29 tehdyllä maalilla ja sijoittui liigan maalintekijätilastossa kolmanneksi. Muita tulokkaita olivat laitahyökkääjä Juha Jokiharju ja aiemmin II-divisioonassa seurassa pelannut Hannu Oksanen. KalPa teki runkosarjan 44 ottelussa 205 maalia, toiseksi eniten koko sarjassa, ja sijoittui kuudenneksi. Pudotuspeleissä KalPa voitti runkosarjassa kolmanneksi sijoittuneen Helsingin IFK:n ja pääsi välieriin TPS:ää vastaan. TPS voitti välierät otteluvoitoin 3–0, ja pronssiottelussa KalPa hävisi Tapparalle maalein 5–3. SM-liigan puolustajien pistepörssin 45 (17 maalia + 28 syöttöä) pisteellä voittanut Juha Tuohimaa valittiin liigan kakkostähdistökentälliseen.

Kaudella 1990–1991 KalPa sijoittui runkosarjassa toiseksi. Pelaajien loukkaantumisten myötä saivat peliaikaa muun muassa omat A-juniorit Sami Kapanen ja Marko Tuomainen. Dárius Rusnák teki seuran yhden kauden piste-ennätyksen 60 (22 maalia + 38 syöttöä) pistettä ja sijoittui pistepörssissä viidenneksi. Välierissä KalPa voitti JyP HT:n otteluvoitoin 3–0 ja varmisti seurahistoriansa ensimmäisen SM-mitalin. Loppuotteluissa KalPa:n vastustaja oli runkosarjan voittanut TPS, joka voitti ensimmäisen ottelun maalein 5–1. Kaksi seuraavaa ottelua TPS voitti maalein 4–3. Kuopiossa pelatun neljännen ottelun KalPa voitti maalein 6–2, mutta TPS vei mestaruuden voitettuaan viidennen ottelun Turussa maalein 7–2. Jari Pulliainen oli pudotuspelien kolmanneksi tehokkain pelaaja (6+4) ja voitti pudotuspelien maalikuninkuuden yhdessä TPS:n Jari Hirsimäen kanssa. Juha Jokiharju kokosi tehopsiteet 4+5. Puolustaja Peter Slanina valittiin sarjan kakkostähdistökentälliseen, KalPan joukkue voitti SM-Liigan Fair play -palkinnon ja päävalmentaja Juha Junno voitti parhaalle valmentajalle myönnettävän Lynces Academic -palkinnon.

Seuraavalla kaudella 1991–1992 KalPaa vahvistivat TPS:stä tullut Pekka Tirkkonen ja NHL:ssä vähälle peliajalle jäänyt Jarmo Kekäläinen, jota mainostettiin KalPan kaikkien aikojen kalleimpana suomalaispelaajahankintana. Joukkue sijoittui runkosarjassa seitsemänneksi ja kahden pisteen päähän viimeisestä pudotuspeleihin selvinneestä joukkueesta. Juha Jokiharju pelasi viimeisen kautensa KalPassa ja teki 44 ottelussa 48 (18 maalia + 30 syöttöä) pistettä. Hänet palkittiin SM-liigan Sisu-pelaaja-palkinnolla. Myös viimeistä kauttaan KalPa:ssa pelannut Erik Hämäläinen toimi kapteenina. Juha Tuohimaa oli tosen kerran urallaan sarjan tehokkain puolustaja 35 (16+19) pisteellä. Kimmo Timonen debytoi pääsarjatasolla ja Sami Kapanen teki 25 (15+10) pistettä. Edelliskauden kakkosmaalivahti Pasi Kuivalainen nousi ykkösmaalivahdiksi. Vuodesta 1959 lähtien toiminut ja KalPan alaisuudessa pelannut jääkiekkojoukkue Kuopion Kiekkokilpi lopetti toimintansa.

Kaudella 1992–1993 KalPan paras pistemies oli uusi hankinta Marko Jantunen (21 maalia + 27 syöttöä). Muita hankintoja olivat puolustaja Vesa Salo ja Ruotsista tullut joukkueen tuleva kapteeni Arto Sirviö. Apulaisvalmentajaksi valittiin entinen kapteeni Jari Härkälä. Joukkue sijoittui 12 joukkueen sarjassa kymmenenneksi, ja taloudellinen tilannekin oli huono. Toukokuussa 1993 KalPa teki konkurssin mutta sai sen jälkeenkin poikkeuksellisesti jatkaa SM-liigassa. Seuran uudeksi toimitusjohtajaksi valittiin päävalmentaja Juha Junno.

Kaudeksi 1993–1994 päävalmentajaksi tuli Hannu Kapanen, jonka poika Sami Kapanen oli liigan kolmanneksi paras pistemies tehoin 23+32 ja sai paikan liigan tähdistökentälliseen. KalPan tehokkaimmassa kentällisessä pelasivat Kapasen lisäksi keskushyökkääjä Pekka Tirkkonen, laitahyökkääjä Janne Kekäläinen sekä puolustajat Vesa Salo ja Kimmo Timonen. Neljästä venäläisvahvistuksesta ainoastaan Dmitri Zinin vakiinnutti paikkansa varsinaisessa kokoonpanossa. Kapasen lisäksi maalivahti Pasi Kuivalainen kuului vuoden 1994 olympiapronssimitali- ja MM-hopeamitalijoukkueisiin. KalPan uuden hallituksen ensimmäinen tilikausi oli satojatuhansia markkoja tappion puolella. Joukkue sijoittui SM-liigan runkosarjassa kymmenenneksi.

Kauteen 1994–1995 lähdettiin ulkomaalaisen valmentajan, venäläisen Anatoli Bogdanovin johdolla. Seuran uudeksi päätukijaksi Postin tilalle tuli Atria, ja pelipaitojen väritys vaihtui keltamustasta valkoviherpunaiseen. Jari Pulliainen palasi seuraan. NHL:ssä alkoi 100 päivää kestänyt työsulku, mutta kalliiden vakuutusmaksujen vuoksi KalPa ei hankkinut NHL-vahhvistuksia, ainoana liigajoukkueena Porin Ässien lisäksi. Uusia hankintoja olivat alemmista sarjoista tulleet Petri Matikainen, Kai Rautio ja Jarno Kultanen sekä MM-kultamitalisti Konstantin Astrahantsev ja tšekki Petr Kořínek. KalPa sijoittui runkosarjassa kahdeksanneksi päästen viimeisenä joukkueena mukaan pudotuspeleihin mutta hävisi puolivälierissä Jokereille suoraan kolmessa ottelussa. Taloudellisesti kausi oli 250 000 markkaa voitollinen ja katsojamääräkeskiarvo kotiotteluissa nousi edelliskauteen verrattuna yli viidelläsadalla. KalPa:n paras pistemies Petr Kořínek oli runkossarjan kahdeksanneksi tehokkain pelaaja 48 (14 maalia + 34 syöttöä) pisteellään ja myös pudotuspeleissä joukkueen tehokkain pelaaja. Nuorista pelaajista Tommi Miettinen ja Jussi Tarvainen tekivät läpimurron. Jari Pulliainen oli lopettaessaan seurahistorian maalipörssissä toinen 81 SM-liigamaalillaan. KalPan naisten joukkue saavutti SM-pronssia. Keväällä Ruotsissa pelatuissa miesten MM-kisoissa Suomen maajoukkue voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa, ja joukkueessa pelasi kaksi entistä KalPa-pelaajaa Erik Hämäläinen ja Sami Kapanen.

Kaudella 1995–1996 KalPassa herätti huomiota 14 runkosarjaottelua pelannut entinen NHL-pelaaja Reijo Ruotsalainen. Kauden aikana KalPa otti seurahistoriansa suurimman vierasvoiton kukistaessaan 12. lokakuuta Helsingissä HIFK:n maalein 1–10. A-nuorista nostettiin joukkueeseen hyökkääjä Olli Jokinen. Tammikuussa valmentaja Anatoli Bogdanov sai potkut ja hänen tilalleen tuli Pekka Hämäläinen. Joukkue sijoittui sarjassa toiseksi viimeiseksi, ja nuorista lupauksista Jokinen siirtyi HIFK:hon. KalPan C-nuoret voittivat ikäluokassaan Suomen-mestaruuden, mikä oli seuran ensimmäinen SM-kulta kaikki ikäluokat huomioon ottaen. Joukkueessa pelasivat muun muassa Samuli Suhonen, Mikko Jokela ja Jukka Voutilainen. A-nuoret saavuttivat SM-hopeaa ja naisten joukkue jälleen SM-pronssia.

Kolmella seuraavalla kaudella (1996–1997, 1997–1998 ja 1998–1999) KalPa oli SM-liigan huonoin joukkue: Se sijoittui runkosarjassa viimeiseksi ja teki kahdella jälkimmäisellä kaudella keskimäärin alle kaksi maalia ottelua kohden. Päävalmentajana toimivat muun muassa seuran entiset pelaajat Jari Härkälä ja Jouni Rinne. Talouspuolella seura kärsi miljoonien markkojen tappioita. Joukkueen logo vaihdettiin punaisesta kilpikuvasta suteen.

Lokakuussa 1996 toimitusjohtaja Juha Junno siirtyi Oulun Kärppiin ja hänen tilalleen tuli Risto Kerminen. Päävalmentaja Pekka Hämäläinen sai potkut ja hänen tilalleen palkattiin Jari Härkälä. Liigakarsinnoissa KalPa kohtasi Järvenpään Haukat ja Oulun Kärpät säilyttäen liigapaikkansa. Kauden jälkeen maalivahti Pasi Kuivalainen, paras pistemies Jussi Tarvainen ja toinen tehohyökkääjä Marko Ojanen lähtivät seurasta. Ulkomaalaisvahvistuksista Aleksandr Tšerbajev keräsi 113 jäähyminuuttia, ja puolustaja Dmitri Filimonov sai rattijuopumussyytteen ja jätti seuran. Joulukuun 7. päivänä KalPa jäädytti Jouni Rinteen pelinumeron 27. Seuran B-juniorit saavuttivat SM-hopeaa.

Kaudella 1997–1998 KalPa pelasi jälleen keltamustissa väreissä mutta vailla päätukijaa. Kauden aikana joukkue pelasi 13 peräkkäistä tappio-ottelua. Paras pistemies Aleksander Kuzminski keräsi vain 27 (11+16) pistettä. Karsinnoissa joukkue kohtasi Pelicansin ja Kärpät säilyttäen edelleen paikkansa liigassa. Kaudeksi 1998–1999 Pekka Tirkkosen palasi joukkueeseen ja valittiin kapteeniksi. Hän oli seuran paras pistemies 29 (9+20) pisteellä. Karsintasarjassa KalPa hävisi Pelicansille ja putosi liigasta. Seuran uudeksi toimitusjohtajaksi tuli Antti eskelisen korvannut Kari Paldanius.

2000-luku: Pohjalta SM-pronssille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pudottuaan sarjasta KalPa panosti joukkueeseen ja pestasi uudeksi valmentajaksi Jukka Jalosen. Kovat satsaukset tulevaa I-divisoonakautta varten olivat liikaa seuran taloudelle ja tuloksena oli seuran historian toinen konkurssi. Näin ollen KalPa putosi sarjaa alemmaksi Suomi-sarjaan. Uudeksi valmentajaksi valittiin entinen naisten joukkueen valmentaja Esa Torvinen.

Seuran otti haltuunsa yksityinen yritys. Joukkueen susilogo vaihtui kilpilogoon. Ensimmäisenä vuonna satsattiin enemmän A-nuorten joukkueeseen, jonka haluttiin säilyvän ikäluokkansa SM-sarjassa. Seuraavana vuonna valmentajiksi tulivat entinen KalPa-pelaaja Jukka Oksanen ja Anatoli Bogdanovin apuvalmentajana toiminut Jukka Korkiakoski. Keväällä 2001 seura voitti Suomi-sarjan mestaruuden ja nousi Mestikseen. Ensimmäisellä Mestis-kaudellaan joukkue saavutti pronssia. Seuraavalla kaudella 2002–2003 joukkue sijoittui runkosarjassa neljänneksi mutta hävisi pudotuspelien puolivälierissä Vaasan Sportille.

KalPan uusiksi omistajiksi tulivat omat kasvatit Kimmo Timonen, Sami Kapanen ja Pasi Kuivalainen, joista Kuivalainen liittyi seuraan myös pelaajana. Kapanen osti osakkeista 50,5 prosenttia. Entinen Oulun Kärppien juniorivalmentaja Mika Pieniniemi tuli valmentajaksi. Kauden 2003–2004 uusia pelaajia olivat myös SaiPan A-junioreissa Suomen mestaruuden voittanut Ville Hämäläinen sekä Kenigin veljekset Kasper ja Max. Runkosarjassa KalPa sijoittui toiseksi. Paras pistemies oli Ville Hämäläinen 46 (21+25) pisteellä ja Samuli Suhonen oli Mestiksen paras puolustaja 42 (11+31) pisteellä. Pudotuspeleissä KalPa voitti Kirkkonummen Salamat ja Kokkolan Hermeksen ja finaaleissa Jukurit voitoin 3–2 viimeisen ottelun päätyttyä jatkoajalla. Neljättä finaalipeliä seurasi Mestiksen ennätysyleisö 4 728 ihmistä. KalPan Sami Salonen oli pudotuspelien tehokkain pelaaja 20 (13+7) pisteellä.

NHL-kausi 2004–2005 peruuntui työsulun vuoksi. KalPa hankki NHL:stä vahvistuksiksi Sami Kapasen ja Kimmo Timosen sekä jälkimmäisen seuratoverin Adam Hallin, joiden myötä se voitti Mestiksen mestaruuden. KalPan Tomi Mustonen voitti Mestiksen pistepörssin 61 (23+38) pisteellä ja oli Hallin kanssa eniten maaleja tehnyt pelaaja. KalPa voitti 36 pelaamistaan 44 ottelusta. Pudotuspeleissä KalPa ei hävinnyt otteluakaan eikä päästänyt finaaleissa Vaasan Sportia vastaan maaliakaan. Kauden jälkeen Pasi Kuivalainen lopetti pelaajauransa ja siirtyi KalPa:n markkinointipäälliköksi. KalPa nostettiin takaisin SM-liigaan sen täytettyä sarjanousuun vaadittavat kriteerit ja liigan haluttua nostaa joukkuemääräänsä parilliseen lukuun (13:sta 14:ään).

Kaudella 2005–2006 KalPa jäi SM-liigassa viimeiseksi. Se voitti 56 ottelusta kuusi varsinaisella peliajalla sekä viisi jatkoajalla tai voittomaalikilpailussa. Liigakarsintaa ei tuolloin pelattu, joten KalPa säilytti liigapaikkansa. Joukkueen paras pistemies oli tšekki Tomas Kurka 34 (23+11) pisteellä. Puolustaja Kyle Rossiter teki seuran yhden kauden jäähyennätyksen 187 minuuttia. KalPa jäädytti maalivahti Pasi Kuivalaisen pelinumeron 1 tammikuussa 2006. Maaliskuussa 2006 KalPan kotipeleissä 30 vuotta kuuluttajana toiminut Kari Myllys kuoli sairauskohtaukseen. Hänen korvaajakseen tuli Tapani Miettinen.

Kaudella 2006–2007 valmentaja Mika Pieniniemi sai potkut ja tilalle tuli A-nuorten joukkuetta valmentanut Pekka Virta. Kapteenina toimi koko SM-liigan historian ensimmäisenä ulkomaalaiskapteenina Martin Sonnenberg. KalPa pelasi kauden päätteeksi liigakarsinnoissa Mikkelin Jukureita vastaan ja säilytti liigapaikkansa voitettuaan vaadittavat neljä ottelua. Toimitusjohtaja Arto Sirviö lähti seurasta kauden jälkeen ja tilalle tuli 12 vuotta Nokiassa työskennellyt Jukka Pennanen. Organisaatiouudistusten myötä urheilutoimenjohtajaksi valittiin Janne Kekäläinen.

Kausi 2007–2008, ensimmäinen täysi kausi Pekka Virran valmennuksessa, päättyi runkosarjan 13. sijaan. Tuomas Kiiskinen oli joukkueen paras pistemies tehoipistein 12+26. Tehokas hyökkääjä Jani Tuppurainen lähti loppukaudesta Ruotsin Elitserienissä pelaavaan Färjestadiin. KalPa:n A-nuoret voittivat ensimmäisen Suomen-mestaruutensa. Ratkaiseva viides ottelu käytiin loppuunmyydyssä Niiralan montussa, ja katsojia oli 5 004, mikä on juniorisarjojen kaikkien aikojen katsojaennätys Suomessa. KalPa:n A-nuoret voittivat ratkaisuottelussa Ässät maalein 4–1. Joukkueen luottopelaajia olivat muun muassa Teemu Hartikainen, Mika Järvinen, Tommi Jokinen, Aatu Hämäläinen, Mikko Kukkonen, Joonas Riekkinen ja Iiro Pakarinen. Aiemmin KalPa oli yltänyt A-nuorissa SM-hopealle vuonna 1996, jolloin se hävisi finaalin Jokereille ja KalPa:n tärkein pelaaja oli Olli Jokinen. [5]. Sitä ennen A-nuoret voittivat vuonna 1959 pronssia ja KuPS:in A-nuoret voittivat Suomen mestaruuden vuonna 1955, jolloin joukkueen tärkeimmät pelaajat olivat Juhani Wahlsten ja Ossi Hyppönen.

Sami Kapanen palasi NHL:stä SM-liigaan ja KalPaan kaudeksi 2008–2009. Hänet valittiin joukkueen kapteeniksi ja hän toimi samalla seuran hallituksen puheenjohtajana. Samin pikkuveli Kimmo Kapanen oli lopettanut uransa ja siirtyi joukkueen maalivahtivalmentajaksi. Veljesten isä Hannu Kapanen toimi myös seurajohdossa. Pelaajahankintoja olivat muun muassa Kalle Sahlstedt ja paluumuuttaja, Kimmo Timosen pikkuveli Jussi. Edelliskaudella joukkueeseen tullut maailmanmestari Mika Strömberg solmi jatkosopimuksen. Jukka Pennasen tilalle toimitusjohtajaksi tullut, vuodesta 1986 lähtien seurajohdossa työskennellyt Kari Penttilä teki töitä ilman palkkaa. Hän oli ollut mukana selvittämässä KalPa:n kahden konkurssin jälkiä ja maksoi joitakin velkoja oman yrityksensä rahoilla. Kauden 2008–2009 runkosarjassa KalPa sijoittui kuudenneksi ja pääsi ensimmäistä kertaa neljääntoista vuoteen liigan pudotuspeleihin. Joukkue oli keski-iältään liigan nuorin. Kokeneempia uusia pelaajia oli kesken kauden seuraan tullut SM-liigan kaikkien aikojen jäähytilaston kärkinimiin kuuluva Toni Mäkiaho. Puolivälierissä KalPa pudotti jatkosta HPK:n:n. Välierissä tuleva Suomen mestari JYP oli parempi otteluvoitoin 4–1. Pronssiottelussa KalPa voitti vieraissa Espoo Bluesin maalein 2–1 saavuttaen historiansa toisen mitalin. Voittomaalin teki Mäkiaho. Kauden päätteeksi Teemu Hartikainen palkittiin vuoden tulokkaana. Sami Kapanen valittiin vuoden herrasmiespelaajaksi ja SM-liigan tähdistökentälliseen. Hän oli myös joukkueen tehokkain pelaaja kerättyään runkosarjassa 44 (20+24) tehopistettä.

2010-luku: Pääsarjatason arkeen totuttelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 2009–2010 KalPa sijoittui runkosarjassa toiseksi ja keräsi ensi kertaa kauden aikana yli 100 pistettä (109). Voittoprosentti oli seurahistorian paras (67,2 %). Seuran 80-vuotisen historian kunniaksi pelipaidan punainen kilpilogo vaihtui alkuperäiseen mustaan kilpilogoon. Puolustaja Adam Masuhr rikkoi puolustajien ylivoimamaalien SM-liigaennätyksen (15). Pudotuspeleissä KalPa voitti puolivälierissä Tapparan mutta hävisi välierissä HPK:lle voitoin 4–2 . Pronssipelissä KalPa hävisi JYPille maalein 4–0. KalPan kapteeni Sami Kapanen valittiin SM-liigan tähdistökentälliseen, ja kauden päätteeksi hän lopetti pelaajauransa ja siirtyi toimitusjohtajan tehtäviin. Uudeksi kapteeniksi valittiin Tommi Miettinen. Uransa lopettivat myös Mika Strömberg ja Kalle Sahlstedt. Pelaajista Teemu Hartikainen lähti seuraavaksi kaudeksi NHL-seura Edmonton Oilersiin.

Kaudella 2010–2011 KalPa sijoittui SM-liigan runkosarjassa viidenneksi 98 pisteellä. Joukkueen paras pistemies Sakari Salminen sijoittui sarjan pistepörssissä kymmenenneksi 45 (12+33) pisteellä. Paras maalintekijä oli Kalle Kerman (17 maalia), jolta jäi loukkaantumisen vuoksi pelaamatta yli 20 ottelua. Toista kautta seurassa pelannut Ari Ahonen oli SM-liigan toiseksi eniten otteluita voittanut maalivahti. KalPa pelasi ennätyksellisen, edellisenä kautena alkaneen kymmenen peräkkäisen jatkoaikavoiton putken. Pudotuspeleissä KalPa hävisi Lukolle otteluvoitoin 4–3. Viidennessä ottelussa jäähyminuutteja jaettiin yhteensä 237 minuuttia, joka on SM-liigan pudotuspelien jäähyennätys.

Kesällä 2011 KalPa:n päävalmentajaksi tuli A-nuorten joukkuetta valmentanut Tuomas Tuokkola. Uusia pelaajahankintoja olivat muun muassa Ässien entinen kapteeni Matti Kuparinen, JyP:stä tullut oma kasvatti Jasse Ikonen, Hannu Toivosen pikkuveli Juha Toivonen sekä Jukka Hentunen. Myös toimitusjohtaja Sami Kapanen palasi KalPan pelaajistoon ja joukkueen kapteeniksi. Kimmo Kapanen vaihtoi urheilutoimenjohtajan paikkansa toimitusjohtajan tehtäviin. Ennen liigakauden alkua joukkue pelasi kansainvälisessä European Trophyssa. Kahdeksasta ottelusta se voitti kolme varsinaisella peliajalla, hävisi kaksi varsinaisella peliajalla ja hävisi kolme voittomaalikilpailussa. Näin se ei selviytynyt lopputurnaukseen. Joukkueen kotihallin yleisökapasiteettia pienennettiin 220:llä paloturvallisuussyiden vuoksi.

Kauden 2011–2012 toisessa ottelussa Tapparaa vastaan Tuomas Kiiskinen ohitti KalPan syöttötilastoissa Jouni Rinteen ja nousi ykköseksi. Myöhemmin samalla kaudella hän ohitti Rinteen kaikkien aikojen pistepörssissä. Sami Kapanen taasen ohitti Rinteen kaikkien aikojen maalintekijätilastossa. Kiiskinen, Matti Kuparinen ja Sakari Salminen muodostivat joukkueen tehokkaimman ketjun. Maaottelutauolla ykkösmaalivahti Ari Ahonen siirtyi KHL-liigassa pelaavaan Metallurg Magnitogorskiin, mistä KalPa sai korvausta noin 500 000 euroa. Tilalle tuli NHL-joukkue New York Islandersin kokoonpanon ulkopuolelle jäänyt Mikko Koskinen. KalPa voitti SM-liigan runkosarjan ensimmäisen kerran historiansa aikana. Seuran uusi piste-ennätys oli 115 pistettä. Tuomas Kiiskinen ja Sakari Salminen keräsivät 47 tehopistettä. Puolivälierissä KalPa kohtasi Espoon Bluesin ja johti sarjaa jo otteluvoitoin 3–0, mutta Blues voitti seuraavat neljä ottelua ja nousi liigahistorian ensimmäisenä joukkueena 0–3-tappioasemasta 4–3-voittoon. KalPan pelaajista Tuomas Kiiskinen pelasi MM-kisoissa. Päävalmentaja Tuomas Tuokkola sai potkut, ja hänen tilalleen tuli apulaisvalmentajan paikalta Jari Laukkanen.

Kaudella 2012–2013 KalPan kotiareenan nimi muutettiin markkinointisyistä Trust Kapital Areenaksi. Vanha tuttu nimi "Niiralan Monttu" säilyi kuitenkin hallin toisena nimenä. Yleisökapasiteettia nostettiin 60 paikalla. KalPa hankki muualle lähteneiden Tommi Jokisen, Jaakko Rissasen, Iiro Pakarisen ja KHL-seura Donbass Donetskiin siirtyneen Tuomas Kiiskisen tilalle muun muassa Artturi Lehkosen, Janne Kolehmaisen, Pauli Levokarin, Antti Kerälän, Antti Halosen ja seuran oman kasvatin Jukka Voutilaisen. Matti Kuparinen jätti seuran kesken kauden ja siirtyi KHL-seura Avangard Omskiin. NHL:n työsulun ansiosta KalPa sai lokakuussa riveihinsä Nashville Predatorsista Craig Smithin, joka seuraennätystä sivuten teki 6–2-voitto-ottelussa Tapparaa vastaan neljä (2+2) tehopistettä. Smithin lähdettyä tilalle tuli New York Rangersissa pelannut Derek Stepan, joka jätti joukkueen joulukuussa. Tulokas Artturi Lehkonen joutui Jokereiden Jarkko Ruudun taklaamana kolmen viikon sairauslomalle ja tapauksesta tehtiin lastensuojeluilmoitus sekä herätettiin keskustelua pelin fyysisyyden rajoista. Kauden aikana Samin poika Kasperi Kapanen teki debyyttinsä SM-liigassa ja muodosti isänsä kanssa liigahistorian ensimmäisen isä-poika-ketjukaksikon.

KalPa sijoittui runkosarjassa viidenneksi 97 pisteellä. Joukkueen paras pistemies oli Sakari Salminen 55 (26+29) pisteellä. Puolivälierissä KalPa hävisi Porin Ässille voitoin 4–1. Sakari Salminen palkittiin suorituksistaan Kultainen kypärä -palkinnolla ja hänet valittiin Suomen MM-joukkueeseen. KalPan kausi oli taloudellisesti tappiollinen, mikä johti muun muassa kannattajatuotteita ja ottelulippuja myyneen Sport Cafe Pelimies -myymälän lopettamiseen. Kauden jälkeen Tommi Miettinen lopetti uransa ja siirtyi seuran apuvalmentajaksi. Sakari Salminen siirtyi kolmen KalPassa pelaamansa kauden jälkeen KHL-joukkue Torpedo Nižni Novgorodiin. Kesällä pidetyssä palkintojenjakotilaisuudessa Artturi Lehkonen valittiin vuoden tulokkaaksi ja Salminen valittiin SM-liigan tähdistökentälliseen. Hänet myös valittiin kauden parhaaksi pelaajaksi Kultainen kypärä -palkinnolla. Kimmo Kapanen siirtyi toimitusjohtajan paikalta takaisin urheilutoimenjohtajaksi, ja toimitusjohtajaksi tuli Toni Saksman.

Runkosarjakaudella 2013–2014 KalPa oli sarjan viimeinen keräten 51 pistettä. Loukkaantumisten vuoksi joukkueessa pelasi paljon lainapelaajia. Artturi Lehkonen, Saku Kinnunen ja Kingston Frontenacs -joukkueessa pelannut KalPa-kasvatti Henri Ikonen kuuluivat alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden voittaneeseen joukkueeseen, josta Kasperi Kapanen jäi pois harjoituksissa tulleen loukkaantumisen vuoksi. KalPan yleisömäärä laski ja jäi monessa ottelussa alle 3000:n. Joukkueelle kirjattiin kaksi uutta SM-liigaennätystä: pelasi kauden aikana 14 ottelua, joissa se ei tehnyt maaliakaan ja maalientekokeskiarvo oli kaikkien aikojen matalin (1,68). Seura piti hallussa edellistä ennätystä, joka oli kaudelta 1998-99, jolloin se putosi SM-liigasta. Joukkueen tehottomuudesta kertoi myös se, että seuran paras pistemies oli Artturi Lehkonen 20 (7+13) pisteellä. Keväällä seura pyrki paikkaamaan taloudellisia tappioitaan myymällä useita pelaajiaan. Helmikuussa seura erotti päävalmentaja Jari Laukkasen, jonka tilalle tuli seuran A-junioreiden päävalmentaja Anssi Laine. Runkosarjan viimeisessä ottelussa Tapparaa vastaan koettiin historiallinen hetki, sillä se oli samalla Sami Kapasen uran viimeinen peli. Hän oli maininnut ennen kauden alkua, että kausi oli hänen pelaajauransa viimeinen. Junioripuolella koettiin onnistumista, sillä B-juniorit voittivat kautensa päätteeksi pronssimitalit voitettuaan Tampereen Ilveksen 4-3 jatkoajalla. Voittomaalin teki Kasperi Kapanen. Mitali oli ensimmäinen sitten vuoden 2008 A-junioreiden mestaruuden jälkeen. Tapparaan lainasopimuksella mennyt kapteeni Jukka Voutilainen voitti SM-hopeaa joukkueessa ja tuli takaisin KalPaan. Joukkue julkisti maaliskuussa uudeksi päävalmentajaksi tutun Pekka Virran ja hankki pelaajamarkkinoilta omat kasvatit Mikko Jokelan, Eero Kilpeläisen, Jaakko Rissasen ja Toni Hyvärisen. Muita kevään pelaajahankintoja olivat Ässistä Virran mukana tullut Sami Mutanen, pronssia Lukossa voittanut Janne Keränen ja Mestiksen tähtipelaaja Mikael Ruohomaa. Kun KalPan kasvatti Iiro Pakarinen siirtyi 2014 NHL-seura Edmonton Oilersiin, se sai korvauksena 52 000 €. Pakarinen oli siirtoaikana Helsingin IFK:n riveissä, joka sai 240 000 dollarin siirtosummasta 70 %. Korvausjakauma johtuu siitä, sillä eurooppalaispelaajan kolmen viimeisimmän vuoden seurat saavat osuudet 40–30–30 -jakaumalla. Jokavuotisessa NHL-varaustilaisuudessa Kasperi Kapasesta tuli korkeimmin varattu KalPassa pelannut pelaaja, kun Pittsburgh Penguins varasi hänet ensimmäisellä kierroksella ja 22. vuorolla. Myös ensimmäisen kauden pelannut puolustaja Joonas Lyytinen sai NHL-varauksen, kun Nashville Predators varasi hänet.

Runkosarjakaudella 2014-15 KalPa yllätti syksyllä kaikki pelaten niin hyvin, että sijoittui ensimmäisen kymmenen pelatun pelin jälkeen sarjan toiseksi. Erityisesti takaisin tullut kasvatti Eero Kilpeläinen, toimintansa lopettaneesta KHL-seura Lev Prahasta tulleet uudet hankinnat Michal Birner ja Tomas Kubalik sekä Tapparasta takaisin tullut Jukka Voutilainen olivat näkyvästi tuloksellisesti vastuussa joukkueen menestyksestä. Samalla korostettiin sitä, kuinka takaisin tullut Pekka Virta sai joukkueen toimimaan saaden sen pelaamaan kiekollista peliä, jota nähtiin viimeksi hänen aikaisemman KalPa-pestin aikana. Tämä oli se yksi vaikuttava tekijä, josta joukkue tuli aikoinaan tunnetuksi. Joukkue sai lokakuussa toivotun vahvistuksen, kun seuran oma kasvatti, huippulupaus Kasperi Kapanen ei mahtunut NHL-seura Pittsburgh Penguinsin kokoonpanoon ja palasi loppukaudeksi pelaamaan kasvattajaseurassa: Seura oli ehdottanut, että kausi KalPassa valmistaisi häntä paremmin NHL:n haasteisiin. Tomas Kubalikin sopimuksessa oli ehto, joka salli sopimuksen purkamisen Kapasen tullessa. Tätä seura ei käyttänyt, vaan piti miehen hänen osoitettuaan olevansa hyvä vahvistus. Seuralegenda Sami Kapanen sai näkyvää tunnustusta marraskuussa, kun hänet aateloitiin 7.11.2014 Jääkiekkoleijonaksi pelaaja-kategoriassa, yhdessä Ville Peltosen, Janne Niinimaan, Anne Haanpään ja Sari Marjamäen kanssa.

Tunnukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peliasu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KalPa pelaa kotipelinsä mustakeltaisella paidalla, mustilla housuilla, tummanharmailla sukilla sekä mustalla kypärällä. Vierasottelut joukkue pelaa keltamustalla paidalla .Kaudella 2012-2013 pelipaidoissa nähtiin pari muutosta: Kotijoukkuepaidassa hihamerkki on keltainen ja vieraspaidassa musta. Pelipaitaa koristava kuva on isompi kuin edellisessä paidassa.

Kannattajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KalPan kannattajalauman entinen nimi oli Supporters Club, joka perustettiin vuonna 1985. Se tuli kuuluisaksi kannatushuudoista, jotka olivat rumpujen säestämiä. Vuoden 1999 konkurssin jälkeen sen toiminta loppui. Vuodesta 2005 lähtien seuran kannattajoukko on kantanut nimeä "Musta Verkosto", joka edeltäjänsä tavoin kannustaa joukkuetta rumpujen säestämänä. Musta Verkostoa on arvostettu puhtaammaksi fanijoukoksi.

Vuonna 2010 KalPan hävittyä JyP:ille pronssiottelussa 0-4 antoi Musta Verkosto suuren kunnianosoituksen JyP:in maalivahdille Sinuhe Wallinheimolle, jolle tämä ottelu viimeisin. Jatkoajan ja Veikkauksen keskustelupalstoilla alettiin kehua Verkoston toimintaa pronssiottelun jälkeisen kunniaosoituksen jälkeen. Musta Verkosto on kaudesta 2008-2009 järjestänyt "Suuri Savolainen Kokoontuminen" -tapahtuman, johon on yleensä osallistunut satoja KalPan kannattajia. Kaudella 2008-2009 ensimmäinen SSK järjestettiin Tampereella, jonka KalPa voitti 1-2. Seuraavalla kaudella "Suuri Savolainen Kokoontuminen" järjestettiin Espoossa Bluesia vastaan ja ottelun jälkeen KalPa kannattajat lähtivät risteilemään. KalPa voitti tuon ottelun 2-4.

Kaudella 2010-2011 "Suuri Savolainen Kokoontuminen" järjestettiin Helsingissä IFK vastaan, jonka KalPa voitti 2-5. Kaudella 2011-2012 "Suuri Savolainen Kokoontuminen" järjestettiin Lahdessa Pelicansia vastaan. Tuon ottelun Pelicans voitti 4-0. Paikalla oli tuolloin 400 KalPan kannattajaa. Kaudella 2012-13 "Suuri Savolainen Kokoontuminen" oli helmikuussa 2013, jolloin KalPa pelasi Jokereita vastaan. Paikalla tässä ottelussa oli noin 1000 KalPan kannattajaa. KalPa hävisi ottelun maalein 4-1.

Muualla Suomessa asuvien KalPan kannattajien kerhon nimi on "Susiklubiyhdistys", joka on perustettu vuonna 1997 Etelä-Suomessa asuvien KalPan kannattajien toimesta. Tähän ryhmään kuuluu myös Susi-Jussi joka on saanut paljon mainetta Etelä-Suomessa sillä häntä pidetään yhtenä äänekkäimmistä faneista.lähde?

Logot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty: 10.11.2014[6][7]

# Kans. Pelaaja Paikka Kätisyys Ikä Sopimus Syntymäpaikka
86 Tšekin lippu Birner, MichalMichal Birner LH L 28 2015 Litoměřice, Tšekkoslovakia
18 Suomen lippu Halonen, AnttiAntti Halonen P L 32 2017 Kajaani
29 Suomen lippu Harjama, JoonaJoona Harjama KH L 21 2015 Hamina
14 Suomen lippu Hyvärinen, ToniToni Hyvärinen LH R 26 2016 Kuopio
22 Suomen lippu Ilomäki, ArttuArttu Ilomäki KH R 23 2015 Tampere
26 Suomen lippu Jokela, MikkoMikko Jokela (C) P R 34 2016 Lappeenranta
84 Suomen lippu Junnila, JyriJyri Junnila LH R 30 2015 Raahe
42 Suomen lippu Kapanen, KasperiKasperi Kapanen KH R 18 2016 Kuopio
91 Suomen lippu Keränen, JanneJanne Keränen LH L 27 2017 Nurmijärvi
37 Suomen lippu Kilpeläinen, EeroEero Kilpeläinen MV L 29 2017 +1 Juva
16 Suomen lippu Kinnunen, SakuSaku Kinnunen KH L 19 2016 Kuhmo
5 Suomen lippu Koivisto, MiikaMiika Koivisto P L 24 2016 Vaasa
55 Suomen lippu Kolehmainen, JanneJanne Kolehmainen LH L 27 2015 Lappeenranta
33 Suomen lippu Konttinen, TeroTero Konttinen P L 29 2015 +1 Helsinki
81 Tšekin lippu Kubalík, TomášTomáš Kubalík LH R 24 2015 Plzeň, Tšekkoslovakia
57 Suomen lippu Lyytinen, JoonasJoonas Lyytinen P L 19 2017 Espoo
53 Suomen lippu Mutanen, SamiSami Mutanen LH L 30 2016 Joensuu
Suomen lippu Mikkola, NikoNiko Mikkola P L 18 Jun
43 Suomen lippu Perhonen, SamuSamu Perhonen MV L 21 2015 +1 Jämsänkoski
12 Suomen lippu Piipponen, TopiTopi Piipponen LH L 17 2017 Siilinjärvi
28 Suomen lippu Pitkänen, MiikkaMiikka Pitkänen KH L 18 2017 Kuopio
50 Suomen lippu Riikola, JuusoJuuso Riikola P L 21 2016 Joensuu
28 Suomen lippu Rissanen, JaakkoJaakko Rissanen KH L 25 2016 Kuopio
13 Suomen lippu Ruohomaa, MikaelMikael Ruohomaa LH L 26 2016 Alastaro
25 Suomen lippu Seppälä, MikaelMikael Seppälä P L 20 2015 Ylivieska
35 Suomen lippu Smura, TuukkaTuukka Smura MV L 19 2015 Kajaani
97 Suomen lippu Tammela, JonneJonne Tammela LH L 17 2017 Ylivieska
46 Suomen lippu Timonen, JussiJussi Timonen (A) P L 31 2017 Kuopio
39 Suomen lippu Voutilainen, JukkaJukka Voutilainen (A) KH R 34 2016 Kuopio

Muokkaa kokoonpanoa


Valmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapteenit SM-liigassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraennätyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eniten kausia: Sami Kapanen, Janne Kekäläinen, Pasi Kuivalainen ja Veli-Pekka Pekkarinen, 9
  • Eniten otteluita: Joonas Riekkinen, 358
  • Eniten maaleja: Sami Kapanen, 105
  • Eniten syöttöjä: Tuomas Kiiskinen, 156
  • Eniten pisteitä: Sami Kapanen, 250
  • Eniten jäähyminuutteja: Janne Jalasvaara, 317
  • Eniten voittoja: Pasi Kuivalainen, 75
  • Eniten nollapelejä: Ari Ahonen, 13
  • Eniten pudotuspelejä: Joonas Riekkinen, 42
  • Eniten pisteitä pudotuspeleissä: Sami Kapanen, 27
  • Eniten voittoja runkosarjassa valmentajalla: Juha Junno, 111

Sarjakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eniten maaleja: Darius Rusnak, 29 (1989–1990)
  • puolustajalta: Juha Tuohimaa, 17 (1989-1990)
  • Eniten syöttöjä: Jouni Rinne, 42 (1988–1989)
  • syöttöjä puolustajalta: Juha Tuohimaa, 28 (1989-1990)
  • Eniten pisteitä: Darius Rusnak, 60 (1990–1991)
  • pisteitä puolustajalta: Juha Tuohimaa, 45 (1989-90)
  • Eniten maaleja tulokkaalta: Teemu Hartikainen, 17 (2008–2009)
  • syöttöjä tulokkaalta: Artturi Lehkonen, 16 (2012-13)
  • pisteitä tulokkaalta: Artturi Lehkonen, 30 (2012–13)
  • Eniten jäähyminuutteja: Kyle Rossiter, 187 (2005–2006)
  • Paras +/-: Tuomas Kiiskinen, +25 (2011-2012)
  • Eniten voittoja: Ari Ahonen, 23 (2010-11)
  • Eniten nollapelejä: Mikko Koskinen, 7 (2012–13)
  • Paras torjuntaprosentti: Ari Ahonen, 94,1% (2011-2012, 18 peliä)
  • Paras maalienpäästökeskiarvo: Ari Ahonen, 1.48 (2011-2012, 18 peliä)
  • Eniten pisteitä pudotuspeleissä: Sami Kapanen, 13 (2009–2010)

Joukkuetilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paras kausi runkosarjassa: 2011–2012; 115 p
  • Eniten voittoja varsinaisella peliajalla: 37 (2011-2012)
  • Eniten tappioita varsinaisella peliajalla: 41 (2005-2006)
  • Eniten tehtyjä maaleja : 205 (1989–1990)
  • Eniten päästettyjä maaleja : 237 (2005–2006)
  • Eniten jäähyminuutteja: 1134 (2005–2006)
  • Parhaat pudotuspelit: SM-hopea vuonna 1991

Tilastot SM-sarjan / SM-liigan runkosarjassa ja pudotuspeleissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runkosarjassa (tilanne 24.10.2014)

Huom! Kauden 2003-04 jälkeen SM-liigassa tilastoihin ei enää laskettu tasapelejä

  • 25 kautta
  • 1196 ottelua
  • 410 voittoa
  • 75 tasapeliä
  • 608 häviötä
  • 51 voittoa jatkoajalla ja voittolaukauskilpailuissa
  • 52 häviötä jatkoajalla ja voittolaukauskilpailuissa
  • tehtyjen ja päästettyjen maalien erotus: 3424 - 4276

Pudotuspeleissä

Yhdeksän kertaa pudotuspeleissä

  • 25 voittoa ja 38 häviötä
  • tehtyjen ja päästettyjen maalien erotus: 144 - 185
  • 1 hopea (1991) ja 1 pronssi (2009)

Maineikkaita pelaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäädytetyt pelinumerot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nämä numerot eivät ole käytössä: 19 (Tuomas Kiiskinen), 24 (Sami Kapanen), 35 (Teemu Hartikainen) ja 44 (Kimmo Timonen)

KalPan jääkiekkoleijonia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jollain tavalla KalPan toiminnassa mukana olleet Jääkiekkoleijona-kunniamaininnan saaneet henkilöt. Suluissa jääkiekkoleijonanumero, aatelointivuosi ja kategoria.

Pelasi SM-sarjaa vuosina 1957-59. 26 ottelua, 26+14=40, 6 jäähyminuuttia.

Päävalmentajana 1. divisioonakaudella 1982-83

Pelasi SM-sarjaa vuosina 1957-59. 23 ottelua.

Pelasi 1. divisioonakaudella 1982-83. 6 ottelua, 4+8=12, 6 jäähyminuuttia

Pelasi SM-liigakaudella 1986-87. 8 ottelua, 4+0=4, 30 jäähyminuuttia

Pelasi SM-liigakaudella 1995-96. 16 ottelua, 3+5=8, 4 jäähyminuuttia

Toimi seurassa juniorivalmennuspäällikkönä, apuvalmentaja ja päävalmentajana SM-liigavuosina 1988-94, 1999 SM-liigan karsinnoissa ja kaudella 2006-07. Vuodesta 2003 lähtien toiminut muun muassa Mestiksessä apuvalmentajana, hallituksen jäsenenä ja Hannes-Klubi -nimisen VIP-aition isäntänä.

Pelasi seurassa vuosina 1984-90 ja yhden SM-liigaottelun kaudella 1998-99 sekä 1. divisioonaa että SM-liigaa. Toimi SM-liigakaudella 1998-99 seuran päävalmentajana 14. joulukuuta lähtien.

1. divisioona: 82 ottelua, 73+105=178, 49 jäähyminuuttia. SM-liiga: 163 ottelua, 84+122=206, 56 jäähyminuuttia.

Pelasi seurassa SM-liigakaudella 1993-94. 40 ottelua, 11+12=23, 32 jäähyminuuttia.

Pelasi naisten SM-sarjajoukkueessa vuosina 1994-96.

Pelasi seurassa vuosina 1988-92. 175 ottelua, 42+59=101, 102 jäähyminuuttia.

Pelasi seurassa vuosina 2007-10. 129 ottelua, 13+49=62, 179 jäähyminuuttia

  • Sami Kapanen (#224, 2014, pelaaja)

Pelasi seurassa Liigaa vuosina 1990-94, 2008-10 ja 2011-13 sekä Mestistä 2004-05. Seuran pääomistaja vuodesta 2002 lähtien, kaudella 2010-11 toimitusjohtajana ja juniorijoukkueiden henkilökohtaisena valmentajana.

Liiga: 353 ottelua, 105+145=250, 187 jäähyminuuttia. Mestis: 10 ottelua, 6+3=9, 4 jäähyminuuttia.

Palkittuja KalPan pelaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • SM-liigan kakkostähdistökentällinen:

Juha Tuohimaa (1990) ja Peter Slanina (1991)

  • Sisu-pelaaja:

Juha Jokiharju (1992)

Sami Kapanen (tammikuu 1994 ja lokakuu 2008), Tuomas Kiiskinen (syyskuu 2009) ja Matti Kuparinen (lokakuu 2011)

Sami Kapanen (1994, 2009 ja 2010) ja Sakari Salminen (2013)

Teemu Hartikainen (2009) ja Artturi Lehkonen (2013)

Sami Kapanen (2009)

Sakari Salminen (2013)

NHL:ään varattuja pelaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaaja Pelipaikka Varausvuosi Varausnumero Varauskierros Joukkue
Timo Kulonen P 1987 130. 7. Minnesota North Stars
Kimmo Timonen P 1993 250. 10. Los Angeles Kings
Jussi Tarvainen LH 1994 95. 4. Edmonton Oilers
Tommi Miettinen KH 1994 236. 10. Anaheim Mighty Ducks
Marko Ahosilta LH 1998 227. 8. New Jersey Devils
Carl Grahn MV 2000 282. 9. Los Angeles Kings
Tuomas Nissinen MV 2001 89. 3. St. Louis Blues
Jussi Timonen P 2001 146. 5. Philadelphia Flyers
Eero Kilpeläinen MV 2003 144. 5. Dallas Stars
Juuso Puustinen LH 2006 149. 5. Calgary Flames
Teemu Hartikainen LH 2008 163. 6. Edmonton Oilers
Rasmus Rissanen P 2009 178. 6. Carolina Hurricanes
Iiro Pakarinen LH 2011 184. 7. Florida Panthers
Henri Kiviaho MV 2012 144. 5. Dallas Stars
Artturi Lehkonen LH 2013 55. 2. Montreal Canadiens
Henri Ikonen KH 2013 154. 6. Tampa Bay Lightning
Kasperi Kapanen LH 2014 22. 1. Pittsburgh Penguins
Joonas Lyytinen P 2014 132. 5. Nashville Predators

KalPaa edustaneita pelaajia arvoturnauksissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-maajoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorten maajoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmentajat SM-liigassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]




Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Edustus KalPa Hockey Oy. Viitattu 9.11.2007.
  2. Karjalainen, Markus & Airola, Iiro-Pekka: Juniori-KalPan työ sai komean palkinnon. Savon Sanomat, 13.1.2009, s. 18.
  3. a b Kalevan Pallon historiaa
  4. Aleksi Puustjärvi: Jääkiekon ja KalPan historiaan vuoteen 1979 (pdf)
  5. Lommi, Ilpo: KalPa juhli A-junnujen mestaruutta kotikaukalossa HS.fi. 29.3.2008. Helsinki: Helsingin Sanomat Oy. Viitattu 29.3.2008.
  6. KalPa 2014–2015 KalPa Hockey.
  7. http://www.eliteprospects.com/team.php?team=536 KalPa EliteProspects-sivustolla

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]