Edmonton Oilers

Edmonton Oilers
Historia	Alberta Oilers 1972–1973 (WHA) Edmonton Oilers 1973–1979 (WHA) 1979– (NHL)
Perustettu	1971
Kaupunki	Edmonton, Alberta
Kotiareena	Rogers Place
– kapasiteetti	18 347
Sarja	NHL
Konferenssi	Läntinen
Divisioona	Tyynenmeren
Värit
Toimitusjohtaja	Ken Holland
Päävalmentaja	Kris Knoblauch
Kapteeni	Connor McDavid
Omistaja	Rexall Sports
Yhteistyöseurat	Bakersfield Condors (AHL) Fort Wayne Komets (ECHL)
Stanley Cupit	5 (1984, 1985, 1987, 1988, 1990)
Konferenssin mestaruudet	8 (1983, 1984, 1985, 1987, 1988, 1990, 2006, 2024)
Divisioonan mestaruudet	7 (1979, 1982, 1983, 1984, 1985, 1986, 1987)
Infobox OKNimi-testi OK

Edmonton Oilers on kanadalainen ammattilaistason jääkiekkoseura, jonka kotikaupunki on Edmonton Albertan provinssissa. Seura kuuluu NHL:n Läntisen konferenssin Tyynenmeren divisioonaan.

Edmonton Oilers perustettiin 1. marraskuuta 1971, ja seura liittyi seuraavalle kaudelle WHA-liigan jäseneksi yhtenä liigan kahdestatoista alkuperäisseurasta. Alun perin Oilersin piti olla toinen Albertan WHA-seuroista yhdessä Calgary Broncosin kanssa, mutta Broncosin organisaatio siirrettiin Yhdysvaltojen puolelle Clevelandiin, jossa se otti käyttöönsä nimen Cleveland Crusaders. Jäätyään ainoaksi Albertan seuraksi Oilers otti käyttöönsä nimen Alberta Oilers. Jo seuraavalla kaudella seuran nimi vaihdettiin takaisin Edmonton Oilersiksi, minkä jälkeen seuran nimeä ei ole muutettu. NHL:ään Oilers liittyi WHA:n alasajon myötä vuonna 1979 yhdessä Quebec Nordiquesin, Hartford Whalersin ja Winnipeg Jetsin kanssa.

Oilers on voittanut NHL:n Stanley Cup -mestaruuden viidesti vuosina 1984, 1985, 1987, 1988 ja 1990. Oilersia voidaankin New York Islandersin ohella pitää 1980-luvun NHL:n parhaana seurana.

Historia

WHA ja ensimmäiset vuodet NHL:ssä

Alberta Oilers liittyi WHA:han vuonna 1972 liigan perustajajäsenenä. Seuran perustaja oli Bill Hunter, joka oli aiemmin omistanut Western Hockey League -seuran Edmonton Oil Kingsin. Aluksi suunniteltiin, että joukkue pelaisi kotiottelunsa sekä Edmontonissa että Calgaryssä ja joukkue nimettiin Alberta Oilersiksi. Suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut ja joukkue pelasi kaikki kotiottelunsa Edmontonissa. Nimi muutettiinkin Edmonton Oilersiksi vuonna 1973.

Oilersin omistus siirtyi 1970-luvun puolivälissä Nelson Skalbanialle, joka otti myöhemmin liikekumppanikseen Peter Pocklingtonin. Skalbania myi sittemmin koko osuutensa seurasta Pocklingtonille. Vuonna 1978 Oilers teki historiansa merkittävimmän pelaajakaupan, kun Pocklington osti Wayne Gretzkyn Indianapolis Racersiltä. Gretzky ehti pelata vain yhden kauden WHA:ssa ennen liigan tarun päättymistä. Hän oli seuran selvästi parhaana pistemiehenä johdattamassa Oilersia WHA:n loppuotteluihin. Edmonton hävisi loppuottelusarjan Winnipeg Jetsiä vastaan voitoin 2–4. NHL:ään Oilers liittyi vuonna 1979 kolmen muun WHA-seuran, Jetsin, Hartford Whalersin ja Quebec Nordiquesin kanssa. Oilers on näistä seuroista ainoa, joka on välttänyt siirron toiselle paikkakunnalle ja uudelleennimeämisen.

Oilers eteni NHL:n pudotuspeleihin jo ensimmäisellä kaudellaan. Joukkue kuitenkin hävisi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Philadelphia Flyersille. Kaudella 1980–1981 joukkue eteni pudotuspelien toiselle kierrokselle voitettuaan Montreal Canadiensin ensimmäisellä kierroksella suoraan kolmessa ottelussa. Toisella kierroksella tie nousi kuitenkin pystyyn tulevaa mestaria New York Islandersia vastaan. Kaudella 1981–1982 Oilers oli liigan vahvimpia seuroja runkosarjassa (toiseksi eniten pisteitä New York Islandersin jälkeen), mutta pudotuspeleissä tie katkesi jo ensimmäisellä kierroksella Los Angeles Kingsiä vastaan. Vuonna 1983 joukkue eteni ensimmäistä kertaa Stanley Cupin loppuotteluihin, mutta hävisi puolustavalle mestarille Islandersille neljässä ottelussa.

Menestysvuodet – seitsemän kautta, viisi mestaruutta

Jari Kurri oli yksi Oilersin tärkeimmistä pelaajista Wayne Gretzkyn ohella

Kaudesta 1983–1984 alkoi Oilersin dynastia, jonka aikana seura voitti viisi Stanley Cupia seitsemän kauden aikana. Loppuotteluissa 1984 seura onnistui viimein voittamaan neljä mestaruutta peräkkäin voittaneen Islandersin. Otteluvoitot menivät 4–1 Oilersille. Oilers uusi mestaruutensa vuonna 1985, jolloin se voitti loppuotteluissa Philadelphia Flyersin niin ikään voitoin 4–1. Vuonna 1986 se hävisi pudotuspelien toisella kierroksella tulevalle finalistille Calgary Flamesille, mutta kaudet 1986–1987 ja 1987–1988 sujuivat jälleen Oilersin komennossa. Vuoden 1987 Stanley Cupin loppuotteluissa he voittivat Philadelphia Flyersin tasaisessa seitsemän ottelun sarjassa voitoin 4–3 ja vuoden 1988 loppuotteluissa Boston Bruinsin suoraan voitoin 4–0. Oilers hävisi vuoden 1988 pudotuspeleissä vain kaksi ottelua 18:sta, ensimmäisellä kierroksella yhden ottelun Winnipeg Jetsille ja konferenssin loppuotteluissa ottelun Detroit Red Wingsille.

Neljännen mestaruuskauden jälkeen, kesällä 1988, Oilers myi Wayne Gretzkyn Los Angeles Kingsiin. Gretzkyn lisäksi Kingsiin lähtivät Mike Krushelnyski ja Marty McSorley ja Oilers sai 15 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, Kingsin ensimmäisen kierroksen varausvuorot NHL:n varaustilaisuuksissa 1989, 1991 ja 1993 sekä kaksi pelaajaa, Jimmy Carsonin ja Martin Gelinasin. Gretzky-kaupan jälkeinen kausi oli seuralle vaikea ja se putosi 1989 jo pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella, ensimmäisen kerran vuoden 1982 jälkeen, juuri Kingsiä vastaan. Vuonna 1990 Oilers otti viidennen ja viimeisimmän Stanley Cupin voittonsa Grant Fuhrin seuran ykkösmaalivahtina korvanneen Bill Ranfordin johdolla. Loppuotteluissa Oilers kaatoi Boston Bruinsin voitoin 4–1 ja Ranford valittiin pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi.

1990-luku ja 2000-vuosikymmenen alku

1990-luvun alun ensimmäisten kausien jälkeen alkoi Oilersin alamäki. Joukkue pääsi vielä vuosina 1991 ja 1992 konferenssin loppuotteluin, joissa se hävisi 1991 Minnesota North Starsille ja 1992 Chicago Blackhawksille, mutta vuonna 1993 Oilers jäi pudotuspelien ulkopuolelle ensimmäistä kertaa NHL-taipaleensa aikana ja sama toistui kolmena seuraavana vuonna. NHL:n kohoavien palkkojen vuoksi Oilersin ja useimpien muiden kanadalaisseurojen oli hankala kilpailla rikkaimpien yhdysvaltalaisseurojen kanssa ja seura joutuikin kauppaamaan lyhyen ajan sisään useimmat mestaruusvuosiensa tärkeimmät pelaajat, muun muassa Mark Messierin New York Rangersiin, Jari Kurrin Philadelphia Flyersiin (joka kauppasi hänet saman tien Los Angeles Kingsiin) ja Glenn Andersonin sekä Grant Fuhrin Toronto Maple Leafsiin vuonna 1991. Nämä neljä pelaajaa sekä Randy Gregg, Charlie Huddy ja Kevin Lowe olivat voittamassa kaikkia Oilersin viittä Stanley Cupia. Neljä Stanley Cupia Oilersin riveissä voittivat Wayne Gretzky, Kevin McClelland ja Esa Tikkanen.

Suurimman osan 1990-lukua Oilers oli talousvaikeuksissa ja seuran pysyminen Edmontonissa oli vaakalaudalla. Vuonna 1998 liikemies Leslie Alexander teki seurasta ostotarjouksen, jonka toteutuminen olisi johtanut Oilersin siirtymiseen Houstoniin, mutta edmontonilaisten liikemiesten yhteenliittymä Edmonton Investors Group Limited Partnership vastasi tarjoukseen ja seuran omistus siirtyi sille.

Vuonna 1997 Oilers palasi viiden vuoden tauon jälkeen NHL:n pudotuspeleihin ja selviytyi toiselle kierrokselle voitettuaan Dallas Starsin tasaisessa ottelusarjassa. Ratkaisevan seitsemännen ottelun viimeinen maali syntyi läpiajosta jatkoajalla. Toisella kierroksella Oilers hävisi hallitsevalle mestarille Colorado Avalanchelle. Edmonton ja Dallas kohtasivat myös vuoden 1998 pudotuspeleissä, toisella kierroksella, mutta Dallas oli tuolla kertaa vahvempi. Vuosien 1997 ja 2003 välisenä aikana Oilers ja Stars kohtasivat toisensa pudotuspeleissä kuusi kertaa, viidesti ensimmäisellä kierroksella. Ainoa vuosi välissä, jolloin joukkueet eivät kohdanneet, oli vuosi 2002, jolloin molemmat jäivät pudotuspelien ulkopuolelle. Dallas voitti vuoden 1997 pudotuspelisarjaa lukuun ottamatta Edmontonin joka vuosi. Putkelle tuli päätös vuonna 2004, kun Oilers ei päässyt pudotuspeleihin. Edmonton Oilersin tunnetuimpia pelaajia 1990-luvun puolivälin ja 2000-luvun alun välillä olivat muun muassa maalivahdit Curtis Joseph ja Tommy Salo sekä hyökkääjät Jason Arnott, Bill Guerin, Ryan Smyth ja Doug Weight.

22. marraskuuta 2003 Oilers isännöi Heritage Classicia, NHL:n ensimmäistä virallista ulkoilmaottelua, millä juhlistettiin Oilersin 25. kautta NHL:ssä. Oilers hävisi Edmontonin Commonwealth Stadiumilla pelatun ottelun Montreal Canadiensille maalein 3–4. Ottelua seurasi paikan päällä 57 167 katsojaa, mikä oli NHL:n ennätys ennen kuin vuonna 2008 järjestetyn NHL Winter Classicin 71 217 katsojaa ylittivät sen.

2000-vuosikymmenen puolivälin jälkeen

Oilersin kapteeni Andrew Ference helmikuussa 2014.

Vuonna 2006 Oilers palasi kuudentoista vuoden tauon jälkeen Stanley Cup -loppuotteluihin. Runkosarjassa konferenssinsa kahdeksanneksi sijoittunut seura voitti pudotuspeleissä Detroit Red Wingsin, San Jose Sharksin sekä Mighty Ducks of Anaheimin, mutta hävisi loppuotteluissa Carolina Hurricanesille voitoin 3–4. Tärkeitä pelaajia Oilersin pudotuspelimenestyksessä olivat muun muassa ennen kauden alkua hankittu puolustaja Chris Pronger, joka oli pudotuspeleissä seuran paras pistemies, pudotuspelien paras maalintekijä Fernando Pisani sekä keväällä 2006 ennen siirtorajan umpeutumista hankittu maalivahti Dwayne Roloson, joka kuitenkin loukkaantui ensimmäisessä loppuottelussa Hurricanesia vastaan ja joutui sivuun ratkaisevista loppuotteluista, joissa Oilersin maalilla pelasi Jussi Markkanen.

Stanley Cup -huuman jälkeen seura luopui tärkeimmästä pelaajastaan Prongerista hänen omasta tahdostaan ja on jäänyt pudotuspelien ulkopuolelle yhdeksästi peräkkäin vuosina 2007–2015, vuosina 2010 ja 2011 NHL:n pienimmällä pistemäärällä. Tämän ansiosta seura on saanut korkeita varausvuoroja, joilla se on varannut muun muassa Taylor Hallin, Ryan Nugent-Hopkinsin, Nail Jakupovin ja Connor McDavidin, kaikki neljä varausvuosiensa ykkösvarauksia.

Vuonna 2008 Oilersin omistaja vaihtui, kun edmontonilainen apteekkimiljardööri Daryl Katz osti seuran Edmonton Investors Groupilta 200 miljoonalla dollarilla.

Oilers siirrettiin vuonna 2013, jolloin NHL:n divisioonien määrän vähennettiin kuudesta neljään, Tyynenmeren divisioonaan, mitä ennen se kuului vuodesta 1998 luoteiseen divisioonaan.

Kaudella 2022–2023 Oilersin pelaajat Connor McDavid, Leon Draisaitl ja Ryan Nugent-Hopkins ylsivät kukin 100 tehopisteeseen. Edellisen kerran tällaiseen saavutukseen ovat yltäneet kaudella 1995–1996 Pittsburgh Penguinsin pelaajat Mario Lemieux, Jaromír Jágr ja Ron Francis.

Kaudella 2023–2024 joukkue voitti läntisen konferenssin loppuottelusarjan ja eteni Stanley Cupin loppuottelusarjaan. Oilers voitti konferenssin sarjan voitoin 4–2.

Tunnukset

Alberta Oilers (WHA)

• 
  1972–1973

Edmonton Oilers (WHA)

• 
  1973–1979

Edmonton Oilers

• 
  1979–1986
• 
  1986–1996
• 
  1996–2011
• 
  2011–2017
• 
  2017–2022
• 
  2022–

Menestys kausi kaudelta

Alberta/Edmonton Oilers (WHA 1972–1979)

Kausi	O	V	H	T	P	TM	PM	Pudotuspelit
1972–1973	78	37	35	6	80	259	250	Ulkona
1973–1974	78	44	32	2	90	332	275	1. kierros
1974–1975	78	36	38	4	76	279	279	Ulkona
1975–1976	81	27	49	5	59	268	345	2. kierros
1976–1977	81	34	43	4	72	243	304	2. kierros
1977–1978	80	38	39	3	79	309	307	1. kierros
1978–1979	80	48	30	2	98	340	266	Loppuottelutappio

Edmonton Oilers (NHL 1979–)

Kausi	O	V	H	T	JA-H	P	TM	PM	Pudotuspelit
1979–1980	80	28	39	13	--	69	301	322	1. kierros
1980–1981	80	29	35	16	--	74	328	327	2. kierros
1981–1982	80	48	17	15	--	111	417	295	1. kierros
1982–1983	80	47	21	12	--	106	424	315	Loppuottelutappio
1983–1984	80	57	18	5	--	119	446	314	Mestari
1984–1985	80	49	20	11	--	109	401	298	Mestari
1985–1986	80	56	17	7	--	119	426	310	2. kierros
1986–1987	80	50	24	6	--	106	372	284	Mestari
1987–1988	80	44	25	11	--	99	363	288	Mestari
1988–1989	80	38	34	8	--	84	325	306	1. kierros
1989–1990	80	38	28	14	--	90	315	283	Mestari
1990–1991	80	37	37	6	--	80	272	272	Konferenssin loppuottelut
1991–1992	80	36	34	10	--	82	295	297	Konferenssin loppuottelut
1992–1993	84	26	50	8	--	60	242	337	Ulkona
1993–1994	84	25	45	14	--	64	261	305	Ulkona
1994–1995	48	17	27	4	--	38	136	183	Ulkona
1995–1996	82	30	44	8	--	68	240	304	Ulkona
1996–1997	82	36	37	9	--	81	252	247	2. kierros
1997–1998	82	35	37	10	--	80	215	224	2. kierros
1998–1999	82	33	37	12	--	78	230	226	1. kierros
1999–2000	82	32	26	16	8	88	226	212	1. kierros
2000–2001	82	39	28	12	3	93	243	222	1. kierros
2001–2002	82	38	28	12	4	92	205	182	Ulkona
2002–2003	82	36	26	11	9	92	231	230	1. kierros
2003–2004	82	36	29	12	5	89	221	208	Ulkona
2005–2006	82	41	28	--	13	95	256	251	Loppuottelutappio
2006–2007	82	32	43	--	7	71	195	248	Ulkona
2007–2008	82	41	35	--	6	88	235	251	Ulkona
2008–2009	82	38	35	--	9	85	228	244	Ulkona
2009–2010	82	27	47	--	8	62	214	284	Ulkona
2010–2011	82	25	45	--	12	62	193	269	Ulkona
2011–2012	82	32	40	--	10	74	212	239	Ulkona
2012–2013	48	19	22	--	7	45	125	134	Ulkona
2013–2014	82	29	44	--	9	67	203	270	Ulkona
2014–2015	82	24	44	--	14	62	198	283	Ulkona
2015–2016	82	31	43	--	8	70	203	245	Ulkona
2016–2017	82	47	26	--	9	103	247	212	2. kierros
2017–2018	82	36	40	--	6	78	234	263	Ulkona
2018–2019	82	35	38	--	9	79	232	274	Ulkona
2019–2020	71	37	25	--	9	83	225	217	Karsintakierros
2020–2021	56	35	19	--	2	72	183	154	1. kierros
2021–2022	82	49	27	--	6	104	290	252	Konferenssin loppuottelut
2022–2023	82	50	23	--	9	109	325	260	2. kierros

Lyhenteet: O = ottelut, V = voitot, H = häviöt, T = tasapelit, JA-H = jatkoaikatappiot, P = pisteet, TM = tehdyt maalit, PM = päästetyt maalit

Pelaajat

Joukkue kaudella 2024–2025

Edmonton Oilers kaudella 2024–2025
Kokoonpano				Valmentajat
Maalivahdit 30   Calvin Pickard 74   Stuart Skinner Puolustajat  2   Evan Bouchard 24   Travis Dermott 14   Mattias Ekholm 49   Ty Emberson 27   Brett Kulak 25   Darnell Nurse (A) 51   Troy Stecher		Hyökkääjät 33   Viktor Arvidsson 28   Connor Brown  8   Drake Caggiula 29   Leon Draisaitl (A) 19   Adam Henrique 18   Zach Hyman 13   Mattias Janmark 91   Evander Kane 97   Connor McDavid (C) 93   Ryan Nugent-Hopkins (A) 90   Corey Perry  -   Noah Philp 92   Vasili Podkolzin 10   Derek Ryan 53   Jeff Skinner		Päävalmentaja Kris Knoblauch Selitykset (C) Kapteeni (A) Varakapteeni Lähde: Eliteprospects eliteprospects.com. Päivitetty: 30. lokakuuta 2024

Hockey Hall of Famen jäsenet aikajärjestyksessä

• Jacques Plante
• Norm Ullman
• Wayne Gretzky
• Jari Kurri
• Grant Fuhr
• Paul Coffey
• Mark Messier
• Glenn Anderson
• Adam Oates

Kapteenit

• Al Hamilton – 1972–1976
• Glen Sather – 1976–1977
• Paul Shmyr – 1977–1979
• Ron Chipperfield – 1979–1980
• Blair McDonald – 1980–1981
• Lee Fogolin Jr. – 1981–1983
• Wayne Gretzky – 1983–1988
• Mark Messier – 1988–1991
• Kevin Lowe – 1991–1992
• Craig MacTavish – 1992–1994
• Shayne Corson – 1994–1995
• Kelly Buchberger – 1995–1999
• Doug Weight – 1999–2001
• Jason Smith – 2001–2007
• Ethan Moreau – 2007–2010
• Shawn Horcoff – 2010–2013
• Andrew Ference – 2013–2016
• Ryan Smyth – 2014 (uransa viimeisessä ottelussa)
• Connor McDavid – 2016–

Jäädytetyt numerot

• 3 Al Hamilton
• 7 Paul Coffey
• 9 Glenn Anderson
• 11 Mark Messier
• 17 Jari Kurri
• 31 Grant Fuhr
• 99 Wayne Gretzky, sittemmin numero on jäädytetty koko liigassa
• 3542 Rod Phillips (radioselostaja, 3 542 selostettua Oilersin ottelua)

Joukkueenjohto

• Päävalmentaja: Kris Knoblauch
• Apuvalmentaja: Glen Gulutzan
• Apuvalmentaja: Paul Coffey
• Apuvalmentaja: Mark Stuart
• Maalivahtivalmentaja: Dustin Schwartz
• Videovalmentaja: Jeremy Coupal
• Apuvideovalmentaja: Noah Segall
• Fysiikkavalmentaja: Chad Drummond
• Apufysiikkavalmentaja: Joel Jackson
• Luisteluvalmentaja: David Pelletier
• Huoltopäällikkö: Jeff Lang
• Presidentti & Toimitusjohtaja: Ken Holland
• Apulaistoimitusjohtaja: Keith Gretzky
• Apulaistoimitusjohtaja & Ammattilaiskykyjenetsinnänjohtaja: Brad Holland
• Apulaistoimitusjohtaja: Bill Scott
• Toimitusjohtajan erityisavustaja: Steve Staios
• Amatöörikykyjenetsinnänjohtaja & Henkilöstöjohtaja Rick Pracey
• Euroopankykyjenetsinnänjohtaja Milan Tichý

Seuraennätykset runkosarjassa

Eniten otteluita:

• 1 037: Kevin Lowe (1979–1992 ja 1996–1998)

Eniten maaleja:

• 583: Wayne Gretzky (696 ottelua)

Eniten syöttöpisteitä:

• 1 086: Wayne Gretzky

Eniten tehopisteitä:

• 1 669: Wayne Gretzky

Eniten jäähyminuutteja:

• 1 747: Kelly Buchberger (795 ottelua)

Seuraennätykset pudotuspeleissä

Eniten otteluita:

• 172: Kevin Lowe

Eniten maaleja:

• 92: Jari Kurri (146 ottelua)

Eniten syöttöpisteiä:

• 171: Wayne Gretzky (120 ottelua)

Eniten pisteitä:

• 252: Wayne Gretzky

Eniten jäähyminuutteja:

• 314: Glenn Anderson (164 ottelua)

Aiheesta muualla

• Edmonton Oilersin verkkosivut (englanniksi)
• suomalaiset Edmonton Oilers -pelaajat, nhlfinns.com