Edmonton Oilers

Wikipedia

Edmonton Oilers
Konferenssi	läntinen
Divisioona	luoteinen
Perustettu	1972
Kotiareena	Rexall Place
Kotikaupunki	Edmonton, Alberta
Värit
Omistaja(t)	Daryl Katz
Päävalmentaja	Pat Quinn
Kapteeni	Ethan Moreau
Stanley Cupit	1984, 1985, 1987, 1988, 1990
Konferenssin mestaruudet	1983, 1984, 1985, 1987, 1988, 1990, 2006

Edmonton Oilers on jääkiekkojoukkue NHL-liigassa. Seura perustettiin vuonna 1972 nimellä Alberta Oilers ja se pelasi aluksi WHA-liigassa. Nykyinen nimi otettiin käyttöön seuraavana vuonna. NHL:ään seura liittyi vuonna 1979. Joukkue on todellinen "suomalaisseura", sillä sen riveissä on eri liigoissa pelannut peräti 18 suomalaista.

Sisällysluettelo 1 Historia 1.1 WHA ja ensimmäiset vuodet NHL:ssä 1.2 Menestysvuodet – seitsemän kautta, viisi mestaruutta 1.3 1990-luku ja 2000-vuosikymmenen alku 1.4 2000-vuosikymmenen puolivälin jälkeen 2 Menestys kausi kaudelta 2.1 Alberta/Edmonton Oilers (WHA 1972–1979) 2.2 Edmonton Oilers (NHL 1979–) 3 Pelaajat 3.1 Nykyinen joukkue 3.2 Hockey Hall of Famen jäsenet (aikajärjestyksessä) 3.3 Kapteenit 3.4 Suomalaispelaajat 3.5 Jäädytetyt numerot 4 Seuraennätykset runkosarjassa 5 Seuraennätykset pudotuspeleissä 6 Suomalaispelaajat Oilersissa 7 Lähteet 8 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

[muokkaa] WHA ja ensimmäiset vuodet NHL:ssä

Alberta Oilers liittyi WHA:han vuonna 1972 liigan perustajajäsenenä. Seuran perustaja oli Bill Hunter, joka oli aiemmin omistanut Western Hockey League -seura Edmonton Oil Kingsin. Aluksi suunniteltiin, että joukkue pelaisi kotiottelunsa sekä Edmontonissa että Calgaryssä ja joukkue nimettiin Alberta Oilersiksi. Suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut ja joukkue pelasi kaikki kotiottelunsa Edmontonissa. Nimi muutettiinkin Edmonton Oilersiksi vuonna 1973.

Oilersin omistus siirtyi 1970-luvun puolivälissä Nelson Skalbanialle, joka otti myöhemmin liikekumppanikseen Peter Pocklingtonin. Skalbania myi sittemmin koko osuutensa seurasta Pocklingtonille. Vuonna 1978 Oilers teki historiansa merkittävimmän pelaajakaupan, kun seura osti Wayne Gretzkyn Indianapolis Racersiltä. Gretzky ehti pelata vain yhden kauden WHA:ssa ennen liigan tarun päättymistä. Hän oli seuran selvästi parhaana pistemiehenä johdattamassa Oilersia WHA:n loppuotteluihin. Edmonton hävisi loppuottelusarjan Winnipeg Jetsiä vastaan voitoin 2–4. NHL:ään Oilers liittyi vuonna 1979 kolmen muun WHA-seuran, Jetsin, Hartford Whalersin ja Québec Nordiquesin kanssa. Oilers on näistä seuroista ainoa, joka on välttänyt siirron toiselle paikkakunnalle ja uudelleen nimeämisen.

Oilers eteni NHL:n pudotuspeleihin jo ensimmäisellä kaudellaan. Joukkue kuitenkin hävisi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Philadelphia Flyersille. Kaudella 1980–1981 joukkue eteni pudotuspelien toiselle kierrokselle voitettuaan Montreal Canadiensin ensimmäisellä kierroksella suoraan kolmessa ottelussa. Toisella kierroksella tie nousi kuitenkin pystyyn tulevaa mestaria New York Islandersia vastaan. Kaudella 1981–1982 Oilers oli liigan vahvimpia seuroja runkosarjassa (toiseksi eniten pisteitä New York Islandersin jälkeen), mutta pudotuspeleissä tie katkesi jo ensimmäisellä kierroksella Los Angeles Kingsiä vastaan. Vuonna 1983 joukkue eteni ensimmäistä kertaa Stanley Cupin loppuotteluihin, mutta hävisi puolustavalle mestarille Islandersille neljässä ottelussa.

[muokkaa] Menestysvuodet – seitsemän kautta, viisi mestaruutta

Kaudesta 1983–1984 alkoi Oilersin dynastia, jonka aikana seura voitti viisi Stanley Cupia seitsemän kauden aikana. Loppuotteluissa 1984 seura onnistui viimein voittamaan neljä mestaruutta peräkkäin voittaneen Islandersin. Otteluvoitot menivät 4–1 Oilersille. Oilers uusi mestaruutensa vuonna 1985, jolloin he voittivat loppuotteluissa Philadelphia Flyersin niin ikään voitoin 4–1. 1986 he hävisivät pudotuspelien toisella kierroksella tulevalle finalistille Calgary Flamesille , mutta kaudet 1986–1987 ja 1987–1988 sujuivat jälleen Oilersin komennossa. Vuoden 1987 Stanley Cupin loppuotteluissa he voittivat Philadelphia Flyersin tiukassa seitsemän ottelun sarjassa voitoin 4–3 ja vuoden 1988 loppuotteluissa Boston Bruinsin suoraan voitoin 4–0. Oilers hävisi vuoden 1988 pudotuspeleissä vain kaksi ottelua 18:sta, ensimmäisellä kierroksella yhden ottelun Winnipeg Jetsille ja konferenssifinaaleissa ottelun Detroit Red Wingsille.

Neljännen mestaruuskauden jälkeen, kesällä 1988, Oilers myi Wayne Gretzkyn Los Angeles Kingsiin. Gretzkyn lisäksi Kingsiin lähtivät Mike Krushelnyski ja Marty McSorley ja Oilers sai 15 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, Kingsin ensimmäisen kierroksen varausoikeudet NHL:n varaustilaisuuksissa 1989, 1991 ja 1993 sekä kaksi pelaajaa, Jimmy Carsonin ja Martin Gelinasin. Gretzky-kaupan jälkeinen kausi oli seuralle vaikea ja se putosi 1989 jo pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella, ensimmäisen kerran vuoden 1982 jälkeen, juuri Kingsiä vastaan. Vuonna 1990 Oilers otti viidennen ja viimeisimmän Stanley Cupin voittonsa Grant Fuhrin seuran ykkösmaalivahtina korvanneen Bill Ranfordin johdolla. Loppuotteluissa Oilers kaatoi Boston Bruinsin voitoin 4–1 ja Ranford valittiin pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi.

[muokkaa] 1990-luku ja 2000-vuosikymmenen alku

1990-luvun alun ensimmäisten kausien jälkeen alkoi Oilersin alamäki. Joukkue pääsi vielä vuosina 1991 ja 1992 konferenssifinaaleihin, joissa se hävisi 1991 Minnesota North Starsille ja 1992 Chicago Blackhawksille, mutta vuonna 1993 Oilers jäi pudotuspelien ulkopuolelle ensimmäistä kertaa NHL-taipaleensa aikana ja sama toistui kolmena seuraavana vuonna. NHL:n kohoavien palkkojen vuoksi Oilersin ja useimpien muiden kanadalaisseurojen oli hankala kilpailla rikkaimpien yhdysvaltalaisseurojen kanssa ja seura joutuikin kauppaamaan lyhyen ajan sisään useimmat mestaruusvuosiensa tärkeimmät pelaajat, muun muassa Mark Messierin New York Rangersiin, Jari Kurrin Philadelphia Flyersiin (joka kauppasi hänet saman tien Los Angeles Kingsiin) ja Glenn Andersonin sekä Grant Fuhrin Toronto Maple Leafsiin vuonna 1991. Nämä neljä pelaajaa sekä Randy Gregg, Charlie Huddy ja Kevin Lowe olivat voittamassa kaikkia Oilersin viittä Stanley Cupia. Neljä Stanley Cupia Oilersin riveissä voittivat Wayne Gretzky, Kevin McClelland ja Esa Tikkanen.

Suurimman osan 1990-lukua Oilers oli talousvaikeuksissa ja seuran pysyminen Edmontonissa oli vaakalaudalla. Vuonna 1998 liikemies Les Alexander teki seurasta ostotarjouksen, jonka toteutuminen olisi johtanut Oilersin siirtymiseen Houstoniin, mutta edmontonilaisten liikemiesten yhteenliittymä Edmonton Investors Group Limited Partnership vastasi tarjoukseen ja seuran omistus siirtyi sille.

Vuonna 1997 Oilers palasi viiden vuoden tauon jälkeen NHL:n pudotuspeleihin ja selviytyi toiselle kierrokselle voitettuaan Dallas Starsin tasaisessa ottelusarjassa. Ratkaisevan seitsemännen ottelun viimeinen maali syntyi läpiajosta jatkoajalla. Toisella kierroksella Oilers hävisi hallitsevalle mestarille Colorado Avalanchelle. Edmonton ja Dallas kohtasivat myös vuoden 1998 pudotuspeleissä, toisella kierroksella, mutta Dallas oli tuolla kertaa vahvempi. Vuosien 1997 ja 2003 välisenä aikana Oilers ja Stars kohtasivat toisensa pudotuspeleissä kuusi kertaa, viidesti ensimmäisellä kierroksella. Ainoa vuosi välissä, jolloin joukkueet eivät kohdanneet, oli vuosi 2002, jolloin molemmat jäivät pudotuspelien ulkopuolelle. Dallas voitti vuoden 1997 pudotuspelisarjaa lukuun ottamatta Edmontonin joka vuosi. Putkelle tuli päätös vuonna 2004, kun Oilers ei päässyt pudotuspeleihin. Edmonton Oilersin tunnetuimpia pelaajia 1990-luvun puolivälin ja 2000-luvun alun välllä olivat muun muassa maalivahdit Curtis Joseph ja Tommy Salo ja hyökkääjät Jason Arnott, Bill Guerin, Ryan Smyth ja Doug Weight.

22. marraskuuta 2003 Oilers isännöi Heritage Classicia, NHL:n ensimmäistä virallista ulkoilmaottelua, millä juhlistettiin Oilersin 25. kautta NHL:ssä. Oilers hävisi Edmontonin Commonwealth Stadiumilla pelatun ottelun Montreal Canadiensille maalein 3–4. Ottelua seurasi paikanpäällä 57 167 katsojaa, mikä oli NHL:n ennätys ennen kuin vuonna 2008 järjestetyn NHL Winter Classicin 71 217 katsojaa ylittivät sen.

[muokkaa] 2000-vuosikymmenen puolivälin jälkeen

Vuonna 2006 Oilers palasi kuudentoista vuoden tauon jälkeen Stanley Cup -finaaleihin. Runkosarjassa konferenssinsa kahdeksanneksi sijoittunut seura voitti pudotuspeleissä Detroit Red Wingsin, San Jose Sharksin sekä Mighty Ducks of Anaheimin, mutta hävisi loppuotteluissa Carolina Hurricanesille voitoin 3–4. Tärkeitä pelaajia Oilersin pudotuspelimenestyksessä olivat muun muassa ennen kauden alkua hankittu puolustaja Chris Pronger, joka oli pudotuspeleissä seuran paras pistemies, pudotuspelien paras maalintekijä Fernando Pisani sekä keväällä 2006 ennen siirtorajan umpeutumista hankittu maalivahti Dwayne Roloson, joka kuitenkin loukkaantui ensimmäisessä loppuottelussa Hurricanesia vastaan ja joutui sivuun ratkaisevista finaalipeleistä, joissa Oilersin maalilla pelasi Jussi Markkanen.

Vuonna 2008 Oilersin omistaja vaihtui, kun edmontonilainen apteekkimiljardööri Daryl Katz osti seuran Edmonton Investors Groupilta 200 miljoonalla dollarilla^[1].

[muokkaa] Menestys kausi kaudelta

[muokkaa] Alberta/Edmonton Oilers (WHA 1972–1979)

Kausi	O	V	H	T	P	TM	PM	J	Pudotuspelit
1972–1973	78	37	35	6	80	259	250	843	Ulkona
1973–1974	78	44	32	2	90	332	275	1273	1. kierros
1974–1975	78	36	38	4	76	279	279	896	Ulkona
1975–1976	81	27	49	5	59	268	345	991	2. kierros
1976–1977	81	34	43	4	72	243	304	1319	2. kierros
1977–1978	80	38	39	3	79	309	307	1296	1. kierros
1978–1979	80	48	30	2	98	340	266	1220	Finaalitappio

[muokkaa] Edmonton Oilers (NHL 1979–)

Kausi	O	V	H	T	JA-H	P	TM	PM	J	Pudotuspelit
1979–1980	80	28	39	13	--	69	301	322	1528	1. kierros
1980–1981	80	29	35	16	--	74	328	327	1544	2. kierros
1981–1982	80	48	17	15	--	111	417	295	1473	1. kierros
1982–1983	80	47	21	12	--	106	424	315	1771	Finaalitappio
1983–1984	80	57	18	5	--	119	446	314	1577	Mestari
1984–1985	80	49	20	11	--	109	401	298	1567	Mestari
1985–1986	80	56	17	7	--	119	426	310	1928	2. kierros
1986–1987	80	50	24	6	--	106	372	284	1721	Mestari
1987–1988	80	44	25	11	--	99	363	288	2173	Mestari
1988–1989	80	38	34	8	--	84	325	306	1931	1. kierros
1989–1990	80	38	28	14	--	90	315	283	2046	Mestari
1990–1991	80	37	37	6	--	80	272	272	1823	Konferenssifinaali
1991–1992	80	36	34	10	--	82	295	297	1907	Konferenssifinaali
1992–1993	84	26	50	8	--	60	242	337	2027	Ulkona
1993–1994	84	25	45	14	--	64	261	305	1858	Ulkona
1994–1995	48	17	27	4	--	38	136	183	1183	Ulkona
1995–1996	82	30	44	8	--	68	240	304	1709	Ulkona
1996–1997	82	36	37	9	--	81	252	247	1368	2. kierros
1997–1998	82	35	37	10	--	80	215	224	1690	2. kierros
1998–1999	82	33	37	12	--	78	230	226	1373	1. kierros
1999–2000	82	32	26	16	8	88	226	212	1344	1. kierros
2000–2001	82	39	28	12	3	93	243	222	1287	1. kierros
2001–2002	82	38	28	12	4	92	205	182	1267	Ulkona
2002–2003	82	36	26	11	9	92	231	230	1203	1. kierros
2003–2004	82	36	29	12	5	89	221	208	1220	Ulkona
2005–2006	82	41	28	--	13	95	256	251	1178	Finaalitappio
2006–2007	82	32	43	--	7	71	195	248	1090	Ulkona
2007–2008	82	41	35	--	6	88	235	251	1175	Ulkona

Lyhenteet: O = ottelut, V = voitot, H = häviöt, T = tasapelit, P = pisteet, JA-H = jatkoaikatappiot, TM = tehdyt maalit, PM = päästetyt maalit, J = jäähyminuutit

[muokkaa] Pelaajat

[muokkaa] Nykyinen joukkue

(Tilanne 18. toukokuuta 2009) ^{[2] [3]}

Maalivahdit
Numero		Pelaaja	Hanskakäsi	Sopimus	Syntymäpaikka
35		Dwayne Roloson	V	2009	Simcoe, Ontario, Kanada
38		Jeff Drouin-Deslauriers	O	2010	Saint-Jean-sur-Richelieu, Québec, Kanada

Puolustajat
Numero		Pelaaja	Kätisyys	Sopimus	Syntymäpaikka
5		Ladislav Šmíd	V	2009	Frýdlant, Tšekkoslovakia
24		Steve Staios (A)	O	2011	Hamilton, Ontario, Kanada
37		Denis Grebeškov	V	2009	Jaroslavl, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto
43		Jason Strudwick	V	2009	Edmonton, Alberta, Kanada
44		Sheldon Souray	V	2012	Elk Point, Alberta, Kanada
49		Theo Peckham	V		Richmond Hill, Ontario, Kanada
71		Ľubomír Višňovský	V	2013	Topoľčany, Slovakia
77		Tom Gilbert	O	2015	Minneapolis, Minnesota, Yhdysvallat

Hyökkääjät
Numero		Pelaaja	Kätisyys	Pelipaikka	Sopimus	Syntymäpaikka
10		Shawn Horcoff (A)	V	KH	2015	Trail, Brittiläinen Kolumbia, Kanada
12		Robert Nilsson	V	OLH	2011	Calgary, Alberta, Kanada
13		Andrew Cogliano	V	KH	2010	Toronto, Ontario, Kanada
18		Ethan Moreau (C)	V	VLH	2011	Huntsville, Ontario, Kanada
19		Patrick O'Sullivan	V	KH	2011	Toronto, Ontario, Kanada
21		Ales Kotalik	O	OLH	2009	Jindr Hradec, Tšekkoslovakia
22		Jean-François Jacques	V	VLH	2010	Terrebonne, Québec, Kanada
27		Dustin Penner	V	VLH	2012	Winkler, Manitoba, Kanada
33		Steve MacIntyre	V	VLH	2010	Brock, Saskatchewan, Kanada
34		Fernando Pisani	V	OLH	2010	Edmonton, Alberta, Kanada
46		Zack Stortini	O	OLH	2011	Elliot Lake, Ontario, Kanada
51		Kyle Brodziak	O	KH	2009	St. Paul, Alberta, Kanada
78		Marc Pouliot	O	KH	2010	Québec City, Québec, Kanada
83		Aleš Hemský (A)	O	OLH	2012	Pardubice, Tšekkoslovakia
85		Liam Reddox	O	VLH	2009	East York, Ontario, Kanada
89		Sam Gagner	O	KH	2010	London, Ontario, Kanada

[muokkaa] Hockey Hall of Famen jäsenet (aikajärjestyksessä)

• Jacques Plante
• Norm Ullman
• Wayne Gretzky
• Jari Kurri
• Grant Fuhr
• Paul Coffey
• Mark Messier
• Glenn Anderson

[muokkaa] Kapteenit

• Al Hamilton – 1972–1976
• Glen Sather – 1976–1977
• Paul Shmyr – 1977–1979
• Ron Chipperfield – 1979–1980
• Blair McDonald – 1980–1981
• Leo Fogolin – 1981–1983
• Wayne Gretzky – 1983–1988
• Mark Messier – 1988–1991
• Kevin Lowe – 1991–1992
• Craig MacTavish – 1992–1994
• Shayne Corson – 1994–1995
• Kelly Buchberger – 1995–1999
• Doug Weight – 1999–2001
• Jason Smith – 2001–2007
• Ethan Moreau – 2007–

[muokkaa] Suomalaispelaajat

• Kari Haakana
• Matti Hagman
• Risto Jalo
• Kari Jalonen
• Jari Kurri
• Mikko Luoma
• Kari Makkonen
• Jussi Markkanen
• Janne Niinimaa
• Joni Pitkänen
• Jani Rita
• Reijo Ruotsalainen
• Tony Salmelainen
• Risto Siltanen
• Raimo Summanen
• Kari Takko
• Esa Tikkanen
• Marko Tuomainen

[muokkaa] Jäädytetyt numerot

• 3 Al Hamilton
• 7 Paul Coffey
• 9 Glenn Anderson
• 11 Mark Messier
• 17 Jari Kurri
• 31 Grant Fuhr
• 99 Wayne Gretzky

[muokkaa] Seuraennätykset runkosarjassa

Eniten otteluita:

• 1037: Kevin Lowe (1979–1992 ja 1996–1998)

Eniten maaleja:

• 583: Wayne Gretzky (696 ottelua)

Eniten syöttöpisteitä:

• 1086: Wayne Gretzky

Eniten pisteitä:

• 1669: Wayne Gretzky

Eniten jäähyminuutteja:

• 1747: Kelly Buchberger (795 ottelua)

[muokkaa] Seuraennätykset pudotuspeleissä

Eniten otteluita:

• 172: Kevin Lowe

Eniten maaleja:

• 92: Jari Kurri (146 ottelua)

Eniten syöttäjä:

• 171: Wayne Gretzky (120 ottelua)

Eniten pisteitä:

• 252: Wayne Gretzky

Eniten jäähyminuutteja:

• 314: Glenn Anderson (164 ottelua)

[muokkaa] Suomalaispelaajat Oilersissa

Pelaaja	Pelipaikka	Pelatut ottelut ¹	Pelatut ottelut ²	Liittynyt/varattu	Lähtenyt	Pelipaidan numero	Stanley Cupit	Muuta
Hannu Kamppuri	Maalivahti	2	0	1978	1979	?	0	WHA
Risto Siltanen	Puolustaja	226	27	1978	1982	8	0	Pelasi ensimmäisen kauden WHA:ssa
Kari Makkonen	Vasen laitahyökkääjä	9	0	1979	1980	9	0
Matti Hagman	Keskushyökkääjä	147	12	1980	1982	10	0
Jari Kurri	Oikea laitahyökkääjä	754	146	1980	1990	17	5
Kari Jalonen	Keskushyökkääjä	3	0	1983	1984	8	0
Raimo Summanen	Vasen laitahyökkääjä	164	10	1983	1987	25	1
Risto Jalo	Keskushyökkääjä	3	0	1985	1986	13	0
Esa Tikkanen	Vasen laitahyökkääjä	522	122	1985	1993	14, 10	4 (5)
Reijo Ruotsalainen	Puolustaja	16	21	1986	1987	29	1 (2)
Reijo Ruotsalainen	Puolustaja	10	22	1990	1990	26	1 (2)	Palasi pelattuaan HV71:ssa, SC Bern:ssa ja New Jersey Devils:ssa.
Kari Takko	Maalivahti	11	0	1990	1991	1	0
Marko Tuomainen	Oikea laitahyökkääjä	4	0	1994	1995	33	0
Janne Niinimaa	Puolustaja	399	26	1998	2003	24, 44	0
Jussi Markkanen	Maalivahti	36	1	2001	2003	30	0
Jussi Markkanen	Maalivahti	66	6	2004	2007	30	0	Palasi oltuaan vähän aikaa New York Rangers:ssa.
Jani Rita	Vasen laitahyökkääjä	36	0	2001	2006	46, 14, 22	0
Kari Haakana	Puolustaja	13	0	2002	2003	29	0
Mikko Luoma	Puolustaja	3	0	2003	2004	26	0
Tony Salmelainen	Vasen laitahyökkääjä	13	0	2003	2004	42	0
Joni Pitkänen	Puolustaja	63	0	2007	2008	25	0

¹ = Runkosarja

² = Pudotuspelit

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Edmonton Oilersin verkkosivut
• suomalaiset Edmonton Oilers -pelaajat, nhlfinns.com