Edmonton Oilers

Edmonton Oilers
Konferenssi	Läntinen
Divisioona	Luoteinen
Perustettu	1. marraskuuta 1971
Historia	Alberta Oilers 1972–1973 (WHA) Edmonton Oilers 1973–1979 (WHA) 1979– (NHL)
Kotiareena	Rexall Place
Kaupunki	Edmonton, Alberta
Värit
Omistaja(t)	Rexall Sports
Toimitusjohtaja	Craig MacTavish
Päävalmentaja	Ralph Krueger
Kapteeni	Shawn Horcoff
Yhteistyöseurat	Oklahoma City Barons (AHL) Stockton Thunder (ECHL)
Stanley Cupit	5 (1984, 1985, 1987, 1988, 1990)
Konferenssin mestaruudet	7 (1983, 1984, 1985, 1987, 1988, 1990, 2006)
Divisioonan mestaruudet	7 (1979, 1982, 1983, 1984, 1985, 1986, 1987)

Edmonton Oilers on kanadalainen jääkiekkoseura, joka on kotoisin Edmontonin kaupungista, Albertan provinssista Kanadassa. Seura pelaa jääkiekon NHL-liigassa, ja kuuluu liigan läntiseen konferenssiin ja luoteiseen divisioonaan.

Oilers perustettiin 1. marraskuuta 1971, ja seura liittyi seuraavalle kaudelle WHA-liigan jäseneksi yhtenä liigan kahdestatoista alkuperäisseurasta. Alun perin Oilersin piti olla toinen Albertan jääkiekkoseuroista yhdessä Calgary Broncosin kanssa, mutta Broncosin organisaatio siirrettiin Yhdysvaltojen puolelta Clevelandiin, jossa se otti käyttöön nimen Cleveland Crusaders. Jäätyään ainoaksi Albertan seuraksi Oilers otti käyttöön nimen Alberta Oilers. Jo seuraavalla kaudella seuran nimi vaihdettiin takaisin Edmonton Oilersiksi, jonka jälkeen seuran nimeä ei olla muutettu. NHL-liigaan Oilers liittyi WHA:n päätyttyä vuonna 1979 yhdessä Quebec Nordiquesin, Hartford Whalersin ja Winnipeg Jetsin kanssa.

Oilers on voittanut NHL:n Stanley Cup -mestaruuden viisi kertaa; kausien 1983–84, 1984–85, 1986–87, 1987–88 ja 1989–90 päätteeksi Oilers on päässyt juhlimaan mestaruutta, joten sitä voidaan New York Islandersin ohella pitää 1980-luvun NHL:n parhaana seurana.

Historia

WHA ja ensimmäiset vuodet NHL:ssä

Alberta Oilers liittyi WHA:han vuonna 1972 liigan perustajajäsenenä. Seuran perustaja oli Bill Hunter, joka oli aiemmin omistanut Western Hockey League -seura Edmonton Oil Kingsin. Aluksi suunniteltiin, että joukkue pelaisi kotiottelunsa sekä Edmontonissa että Calgaryssä ja joukkue nimettiin Alberta Oilersiksi. Suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut ja joukkue pelasi kaikki kotiottelunsa Edmontonissa. Nimi muutettiinkin Edmonton Oilersiksi vuonna 1973.

Oilersin omistus siirtyi 1970-luvun puolivälissä Nelson Skalbanialle, joka otti myöhemmin liikekumppanikseen Peter Pocklingtonin. Skalbania myi sittemmin koko osuutensa seurasta Pocklingtonille. Vuonna 1978 Oilers teki historiansa merkittävimmän pelaajakaupan, kun seura osti Wayne Gretzkyn Indianapolis Racersiltä. Gretzky ehti pelata vain yhden kauden WHA:ssa ennen liigan tarun päättymistä. Hän oli seuran selvästi parhaana pistemiehenä johdattamassa Oilersia WHA:n loppuotteluihin. Edmonton hävisi loppuottelusarjan Winnipeg Jetsiä vastaan voitoin 2–4. NHL:ään Oilers liittyi vuonna 1979 kolmen muun WHA-seuran, Jetsin, Hartford Whalersin ja Québec Nordiquesin kanssa. Oilers on näistä seuroista ainoa, joka on välttänyt siirron toiselle paikkakunnalle ja uudelleennimeämisen.

Oilers eteni NHL:n pudotuspeleihin jo ensimmäisellä kaudellaan. Joukkue kuitenkin hävisi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Philadelphia Flyersille. Kaudella 1980–1981 joukkue eteni pudotuspelien toiselle kierrokselle voitettuaan Montreal Canadiensin ensimmäisellä kierroksella suoraan kolmessa ottelussa. Toisella kierroksella tie nousi kuitenkin pystyyn tulevaa mestaria New York Islandersia vastaan. Kaudella 1981–1982 Oilers oli liigan vahvimpia seuroja runkosarjassa (toiseksi eniten pisteitä New York Islandersin jälkeen), mutta pudotuspeleissä tie katkesi jo ensimmäisellä kierroksella Los Angeles Kingsiä vastaan. Vuonna 1983 joukkue eteni ensimmäistä kertaa Stanley Cupin loppuotteluihin, mutta hävisi puolustavalle mestarille Islandersille neljässä ottelussa.

Menestysvuodet – seitsemän kautta, viisi mestaruutta

Kaudesta 1983–1984 alkoi Oilersin dynastia, jonka aikana seura voitti viisi Stanley Cupia seitsemän kauden aikana. Loppuotteluissa 1984 seura onnistui viimein voittamaan neljä mestaruutta peräkkäin voittaneen Islandersin. Otteluvoitot menivät 4–1 Oilersille. Oilers uusi mestaruutensa vuonna 1985, jolloin se voitti loppuotteluissa Philadelphia Flyersin niin ikään voitoin 4–1. 1986 se hävisi pudotuspelien toisella kierroksella tulevalle finalistille Calgary Flamesille , mutta kaudet 1986–1987 ja 1987–1988 sujuivat jälleen Oilersin komennossa. Vuoden 1987 Stanley Cupin loppuotteluissa he voittivat Philadelphia Flyersin tasaisessa seitsemän ottelun sarjassa voitoin 4–3 ja vuoden 1988 loppuotteluissa Boston Bruinsin suoraan voitoin 4–0. Oilers hävisi vuoden 1988 pudotuspeleissä vain kaksi ottelua 18:sta, ensimmäisellä kierroksella yhden ottelun Winnipeg Jetsille ja konferenssifinaaleissa ottelun Detroit Red Wingsille.

Neljännen mestaruuskauden jälkeen, kesällä 1988, Oilers myi Wayne Gretzkyn Los Angeles Kingsiin. Gretzkyn lisäksi Kingsiin lähtivät Mike Krushelnyski ja Marty McSorley ja Oilers sai 15 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, Kingsin ensimmäisen kierroksen varausvuorot NHL:n varaustilaisuuksissa 1989, 1991 ja 1993 sekä kaksi pelaajaa, Jimmy Carsonin ja Martin Gelinasin. Gretzky-kaupan jälkeinen kausi oli seuralle vaikea ja se putosi 1989 jo pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella, ensimmäisen kerran vuoden 1982 jälkeen, juuri Kingsiä vastaan. Vuonna 1990 Oilers otti viidennen ja viimeisimmän Stanley Cupin voittonsa Grant Fuhrin seuran ykkösmaalivahtina korvanneen Bill Ranfordin johdolla. Loppuotteluissa Oilers kaatoi Boston Bruinsin voitoin 4–1 ja Ranford valittiin pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi.

1990-luku ja 2000-vuosikymmenen alku

1990-luvun alun ensimmäisten kausien jälkeen alkoi Oilersin alamäki. Joukkue pääsi vielä vuosina 1991 ja 1992 konferenssifinaaleihin, joissa se hävisi 1991 Minnesota North Starsille ja 1992 Chicago Blackhawksille, mutta vuonna 1993 Oilers jäi pudotuspelien ulkopuolelle ensimmäistä kertaa NHL-taipaleensa aikana ja sama toistui kolmena seuraavana vuonna. NHL:n kohoavien palkkojen vuoksi Oilersin ja useimpien muiden kanadalaisseurojen oli hankala kilpailla rikkaimpien yhdysvaltalaisseurojen kanssa ja seura joutuikin kauppaamaan lyhyen ajan sisään useimmat mestaruusvuosiensa tärkeimmät pelaajat, muun muassa Mark Messierin New York Rangersiin, Jari Kurrin Philadelphia Flyersiin (joka kauppasi hänet saman tien Los Angeles Kingsiin) ja Glenn Andersonin sekä Grant Fuhrin Toronto Maple Leafsiin vuonna 1991. Nämä neljä pelaajaa sekä Randy Gregg, Charlie Huddy ja Kevin Lowe olivat voittamassa kaikkia Oilersin viittä Stanley Cupia. Neljä Stanley Cupia Oilersin riveissä voittivat Wayne Gretzky, Kevin McClelland ja Esa Tikkanen.

Suurimman osan 1990-lukua Oilers oli talousvaikeuksissa ja seuran pysyminen Edmontonissa oli vaakalaudalla. Vuonna 1998 liikemies Leslie Alexander teki seurasta ostotarjouksen, jonka toteutuminen olisi johtanut Oilersin siirtymiseen Houstoniin, mutta edmontonilaisten liikemiesten yhteenliittymä Edmonton Investors Group Limited Partnership vastasi tarjoukseen ja seuran omistus siirtyi sille.

Vuonna 1997 Oilers palasi viiden vuoden tauon jälkeen NHL:n pudotuspeleihin ja selviytyi toiselle kierrokselle voitettuaan Dallas Starsin tasaisessa ottelusarjassa. Ratkaisevan seitsemännen ottelun viimeinen maali syntyi läpiajosta jatkoajalla. Toisella kierroksella Oilers hävisi hallitsevalle mestarille Colorado Avalanchelle. Edmonton ja Dallas kohtasivat myös vuoden 1998 pudotuspeleissä, toisella kierroksella, mutta Dallas oli tuolla kertaa vahvempi. Vuosien 1997 ja 2003 välisenä aikana Oilers ja Stars kohtasivat toisensa pudotuspeleissä kuusi kertaa, viidesti ensimmäisellä kierroksella. Ainoa vuosi välissä, jolloin joukkueet eivät kohdanneet, oli vuosi 2002, jolloin molemmat jäivät pudotuspelien ulkopuolelle. Dallas voitti vuoden 1997 pudotuspelisarjaa lukuun ottamatta Edmontonin joka vuosi. Putkelle tuli päätös vuonna 2004, kun Oilers ei päässyt pudotuspeleihin. Edmonton Oilersin tunnetuimpia pelaajia 1990-luvun puolivälin ja 2000-luvun alun välllä olivat muun muassa maalivahdit Curtis Joseph ja Tommy Salo ja hyökkääjät Jason Arnott, Bill Guerin, Ryan Smyth ja Doug Weight.

22. marraskuuta 2003 Oilers isännöi Heritage Classicia, NHL:n ensimmäistä virallista ulkoilmaottelua, millä juhlistettiin Oilersin 25. kautta NHL:ssä. Oilers hävisi Edmontonin Commonwealth Stadiumilla pelatun ottelun Montreal Canadiensille maalein 3–4. Ottelua seurasi paikanpäällä 57 167 katsojaa, mikä oli NHL:n ennätys ennen kuin vuonna 2008 järjestetyn NHL Winter Classicin 71 217 katsojaa ylittivät sen.

2000-vuosikymmenen puolivälin jälkeen

Vuonna 2006 Oilers palasi kuudentoista vuoden tauon jälkeen Stanley Cup -finaaleihin. Runkosarjassa konferenssinsa kahdeksanneksi sijoittunut seura voitti pudotuspeleissä Detroit Red Wingsin, San Jose Sharksin sekä Mighty Ducks of Anaheimin, mutta hävisi loppuotteluissa Carolina Hurricanesille voitoin 3–4. Tärkeitä pelaajia Oilersin pudotuspelimenestyksessä olivat muun muassa ennen kauden alkua hankittu puolustaja Chris Pronger, joka oli pudotuspeleissä seuran paras pistemies, pudotuspelien paras maalintekijä Fernando Pisani sekä keväällä 2006 ennen siirtorajan umpeutumista hankittu maalivahti Dwayne Roloson, joka kuitenkin loukkaantui ensimmäisessä loppuottelussa Hurricanesia vastaan ja joutui sivuun ratkaisevista finaalipeleistä, joissa Oilersin maalilla pelasi Jussi Markkanen. Stanley Cup -finaalihuuman jälkeen seura luopui tärkeimmästä pelaajastaan Prongerista hänen omasta tahdostaan ja on jäänyt pudotuspelien ulkopuolelle viidesti peräkkäin vuosina 2007–2011, vuosina 2010 ja 2011 NHL:n pienimmällä pistemäärällä. Tämän ansiosta seura on saanut korkeita varausvuoroja, joilla se on saanut Sam Gagnerin (jonka isä on entinen NHL-pelaaja Dave Gagner), Jordan Eberlen, Magnus Pääjärvi-Svenssonin, Taylor Hallin ja Ryan Nugent-Hopkinsin kaltaisia tulevaisuudenlupauksia, joiden ennustetaan olevan seuralle samanlaisia ydinpelaajia, millaisia esimerkiksi Jari Kurri, Wayne Gretzky, Glenn Anderson ja Mark Messier olivat 1980-luvun dynastia-aikoina. Ikävä kyllä seura on joutunut pahaan suosioon: Vuonna 2010 NHL-pelaajien keskuudessa tehdyn äänestyksen tuloksista kävi ilmi, että seura on vähiten halutuin (20% pelaajista äänesti) New York Islandersin jälkeen, jonne mennä pelaamaan tienatakseen.

Vuonna 2008 Oilersin omistaja vaihtui, kun edmontonilainen apteekkimiljardööri Daryl Katz osti seuran Edmonton Investors Groupilta 200 miljoonalla dollarilla.

Menestys kausi kaudelta

Alberta/Edmonton Oilers (WHA 1972–1979)

Kausi	O	V	H	T	P	TM	PM	Pudotuspelit
1972–1973	78	37	35	6	80	259	250	Ulkona
1973–1974	78	44	32	2	90	332	275	1. kierros
1974–1975	78	36	38	4	76	279	279	Ulkona
1975–1976	81	27	49	5	59	268	345	2. kierros
1976–1977	81	34	43	4	72	243	304	2. kierros
1977–1978	80	38	39	3	79	309	307	1. kierros
1978–1979	80	48	30	2	98	340	266	Finaalitappio

Edmonton Oilers (NHL 1979–)

Kausi	O	V	H	T	JA-H	P	TM	PM	Pudotuspelit
1979–1980	80	28	39	13	--	69	301	322	1. kierros
1980–1981	80	29	35	16	--	74	328	327	2. kierros
1981–1982	80	48	17	15	--	111	417	295	1. kierros
1982–1983	80	47	21	12	--	106	424	315	Finaalitappio
1983–1984	80	57	18	5	--	119	446	314	Mestari
1984–1985	80	49	20	11	--	109	401	298	Mestari
1985–1986	80	56	17	7	--	119	426	310	2. kierros
1986–1987	80	50	24	6	--	106	372	284	Mestari
1987–1988	80	44	25	11	--	99	363	288	Mestari
1988–1989	80	38	34	8	--	84	325	306	1. kierros
1989–1990	80	38	28	14	--	90	315	283	Mestari
1990–1991	80	37	37	6	--	80	272	272	Konferenssifinaali
1991–1992	80	36	34	10	--	82	295	297	Konferenssifinaali
1992–1993	84	26	50	8	--	60	242	337	Ulkona
1993–1994	84	25	45	14	--	64	261	305	Ulkona
1994–1995	48	17	27	4	--	38	136	183	Ulkona
1995–1996	82	30	44	8	--	68	240	304	Ulkona
1996–1997	82	36	37	9	--	81	252	247	2. kierros
1997–1998	82	35	37	10	--	80	215	224	2. kierros
1998–1999	82	33	37	12	--	78	230	226	1. kierros
1999–2000	82	32	26	16	8	88	226	212	1. kierros
2000–2001	82	39	28	12	3	93	243	222	1. kierros
2001–2002	82	38	28	12	4	92	205	182	Ulkona
2002–2003	82	36	26	11	9	92	231	230	1. kierros
2003–2004	82	36	29	12	5	89	221	208	Ulkona
2005–2006	82	41	28	--	13	95	256	251	Finaalitappio
2006–2007	82	32	43	--	7	71	195	248	Ulkona
2007–2008	82	41	35	--	6	88	235	251	Ulkona
2008–2009	82	38	35	--	9	85	228	244	Ulkona
2009–2010	82	27	47	--	8	62	214	284	Ulkona
2010–2011	82	25	45	--	12	62	193	269	Ulkona

Lyhenteet: O = ottelut, V = voitot, H = häviöt, T = tasapelit, P = pisteet, JA-H = jatkoaikatappiot, TM = tehdyt maalit, PM = päästetyt maalit

Pelaajat

Nykyinen joukkue

(Tilanne 22.5.2013)

Maalivahdit
Numero		Pelaaja	Hanskakäsi	Sopimus	Syntymäpaikka
35		Nikolai Habibulin	L	2013	Sverdlovsk, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto
40		Devan Dubnyk	L	2014	Regina, Saskatchewan, Kanada

Puolustajat
Numero		Pelaaja	Kätisyys	Sopimus	Syntymäpaikka
2		Jeff Petry	R	2014	Ann Arbor, Michigan, Yhdysvallat
5		Ladislav Šmíd	L	2017	Frydlant, Tšekki, Tšekkoslovakia
6		Ryan Whitney	L	2013	Boston, Massachusetts, Yhdysvallat
15		Nick Schultz A	L	2014	Strasbourg, Saskatchewan, Kanada
19		Justin Schultz	R	2014	Westbank, Brittiläinen Kolumbia, Kanada
24		Theo Peckham	L	2013	Richmond Hill, Ontario, Kanada
44		Corey Potter	R	2014	Lansing, Michigan, Yhdysvallat
45		Mark Fistric	L	2013	Edmonton, Alberta, Kanada

Hyökkääjät
Numero		Pelaaja	Kätisyys	Pelipaikka	Sopimus	Syntymäpaikka
4		Taylor Hall	L	VLH	2020	Calgary, Alberta, Kanada
10		Shawn Horcoff C	L	KH	2015	Trail, Brittiläinen Kolumbia, Kanada
13		Mike Brown	R	LH	2014	Northbrook, Illinois, Yhdysvallat
14		Jordan Eberle A	R	OLH	2019	Regina, Saskatchewan, Kanada
16		Darcy Hordichuk	L	VLH	2013	Kamsack, Saskatoon, Kanada
20		Éric Bélanger	L	KH	2014	Sherbrooke, Québec, Kanada
28		Ryan Jones	R	LH	2013	Chatham, Ontario, Kanada
37		Lennart Petrell	L	VLH	2013	Helsinki, Suomi
52		Jerred Smithson	R	H	2013	Vernon, Brittiläinen Kolumbia, Kanada
55		Ben Eager	L	VLH	2014	Ottawa, Ontario, Kanada
56		Teemu Hartikainen	L	VLH	2013	Kuopio, Suomi
64		Nail Yakupov	L	OLH	2015	Nizhnekamsk, Venäjä
83		Aleš Hemský	R	OLH	2014	Pardubice, Tšekki, Tšekkoslovakia
89		Sam Gagner	R	KH	2013	London, Ontario, Kanada
91		Magnus Pääjärvi	L	LH	2013	Norrköping, Ruotsi
93		Ryan Nugent-Hopkins	L	KH	2014	Burnaby, Brittiläinen Kolumbia, Kanada
94		Ryan Smyth A	L	VLH	2014	Banff, Alberta, Kanada

Joukkueenjohto

• Päävalmentaja: Ralph Krueger
• Apulaisvalmentaja: Kelly Buchberger
• Apulaisvalmentaja: Steve Smith
• Maalivahtivalmentaja: Frédéric Chabot
• Toimitusjohtaja: Craig MacTavish
• Apulaistoimitusjohtaja: Rick Olczyk
• Pelaajien kehitysjohtaja: Mike Sillinger
• Vanhempi neuvonantaja: Pat Quinn
• Ammattilaisten kykyjenetsijä: Duane Sutter

Hockey Hall of Famen jäsenet (aikajärjestyksessä)

• Jacques Plante
• Norm Ullman
• Wayne Gretzky
• Jari Kurri
• Grant Fuhr
• Paul Coffey
• Mark Messier
• Glenn Anderson

Kapteenit

• Al Hamilton – 1972–1976
• Glen Sather – 1976–1977
• Paul Shmyr – 1977–1979
• Ron Chipperfield – 1979–1980
• Blair McDonald – 1980–1981
• Lee Fogolin Jr. – 1981–1983
• Wayne Gretzky – 1983–1988
• Mark Messier – 1988–1991
• Kevin Lowe – 1991–1992
• Craig MacTavish – 1992–1994
• Shayne Corson – 1994–1995
• Kelly Buchberger – 1995–1999
• Doug Weight – 1999–2001
• Jason Smith – 2001–2007
• Ethan Moreau – 2007–2010
• Shawn Horcoff – 2010–

Suomalaispelaajat

• Kari Haakana
• Teemu Hartikainen
• Matti Hagman
• Risto Jalo
• Kari Jalonen
• Jari Kurri
• Mikko Luoma
• Kari Makkonen
• Jussi Markkanen
• Janne Niinimaa
• Jesse Niinimäki
• Lennart Petrell
• Joni Pitkänen
• Toni Rajala
• Jani Rita
• Reijo Ruotsalainen
• Tony Salmelainen
• Risto Siltanen
• Raimo Summanen
• Kari Takko
• Esa Tikkanen
• Marko Tuomainen
• Antti Tyrväinen

Jäädytetyt numerot

• 3 Al Hamilton
• 7 Paul Coffey
• 9 Glenn Anderson
• 11 Mark Messier
• 17 Jari Kurri
• 31 Grant Fuhr
• 99 Wayne Gretzky (numero jäädytetty koko liigassa)

Seuraennätykset runkosarjassa

Eniten otteluita:

• 1037: Kevin Lowe (1979–1992 ja 1996–1998)

Eniten maaleja:

• 583: Wayne Gretzky (696 ottelua)

Eniten syöttöpisteitä:

• 1086: Wayne Gretzky

Eniten pisteitä:

• 1669: Wayne Gretzky

Eniten jäähyminuutteja:

• 1747: Kelly Buchberger (795 ottelua)

Seuraennätykset pudotuspeleissä

Eniten otteluita:

• 172: Kevin Lowe

Eniten maaleja:

• 92: Jari Kurri (146 ottelua)

Eniten syöttöpisteiä:

• 171: Wayne Gretzky (120 ottelua)

Eniten pisteitä:

• 252: Wayne Gretzky

Eniten jäähyminuutteja:

• 314: Glenn Anderson (164 ottelua)

Aiheesta muualla

• Edmonton Oilersin verkkosivut (englanniksi)
• suomalaiset Edmonton Oilers -pelaajat, nhlfinns.com

National Hockey League (NHL)

Läntinen konferenssi			Itäinen konferenssi
Keskinen divisioona	Luoteinen divisioona	Tyynenmeren divisioona	Atlantin divisioona	Koillinen divisioona	Kaakkoinen divisioona
Chicago Blackhawks	Calgary Flames	Anaheim Ducks	New Jersey Devils	Boston Bruins	Carolina Hurricanes
Columbus Blue Jackets	Colorado Avalanche	Dallas Stars	New York Islanders	Buffalo Sabres	Florida Panthers
Detroit Red Wings	Edmonton Oilers	Los Angeles Kings	New York Rangers	Montréal Canadiens	Tampa Bay Lightning
Nashville Predators	Minnesota Wild	Phoenix Coyotes	Philadelphia Flyers	Ottawa Senators	Washington Capitals
St. Louis Blues	Vancouver Canucks	San Jose Sharks	Pittsburgh Penguins	Toronto Maple Leafs	Winnipeg Jets

Entiset joukkueet

Atlanta Flames | Atlanta Thrashers | California Golden Seals | Cleveland Barons | Colorado Rockies | Hamilton Tigers | Hartford Whalers | Kansas City Scouts | Minnesota North Stars | Montreal Maroons | Montreal Wanderers | New York Americans | Ottawa Senators | Philadelphia Quakers | Pittsburgh Pirates | Quebec Bulldogs | Quebec Nordiques | St. Louis Eagles | Winnipeg Jets