Edmonton Oilers

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Edmonton Oilers
Konferenssi Läntinen
Divisioona Tyynenmeren
Perustettu 1. marraskuuta 1971
Historia Alberta Oilers
19721973 (WHA)
Edmonton Oilers 19731979 (WHA)
1979– (NHL)
Kotiareena Rexall Place
Kaupunki Kanadan lippu Edmonton, Alberta
Värit               
Omistaja(t) Kanadan lippu Rexall Sports
Toimitusjohtaja Kanadan lippu Craig MacTavish
Päävalmentaja Yhdysvaltain lippu Dallas Eakins
Kapteeni Kanadan lippu Andrew Ference
Yhteistyöseurat Oklahoma City Barons (AHL)
Bakersfield Condors (ECHL)
Stanley Cupit 5 (1984, 1985, 1987, 1988, 1990)
Konferenssin mestaruudet 7 (1983, 1984, 1985, 1987, 1988, 1990, 2006)
Divisioonan mestaruudet 7 (1979, 1982, 1983, 1984, 1985, 1986, 1987)

Edmonton Oilers on kanadalainen jääkiekkoseura, joka on kotoisin Edmontonin kaupungista, Albertan provinssista Kanadassa. Seura pelaa jääkiekon NHL-liigassa, ja kuuluu liigan läntiseen konferenssiin ja Tyynenmeren divisioonaan.

Oilers perustettiin 1. marraskuuta 1971, ja seura liittyi seuraavalle kaudelle WHA-liigan jäseneksi yhtenä liigan kahdestatoista alkuperäisseurasta. Alun perin Oilersin piti olla toinen Albertan WHA-seuroista yhdessä Calgary Broncosin kanssa, mutta Broncosin organisaatio siirrettiin Yhdysvaltojen puolelle Clevelandiin, jossa se otti käyttöön nimen Cleveland Crusaders. Jäätyään ainoaksi Albertan seuraksi Oilers otti käyttöön nimen Alberta Oilers. Jo seuraavalla kaudella seuran nimi vaihdettiin takaisin Edmonton Oilersiksi, minkä jälkeen seuran nimeä ei ole muutettu. NHL-liigaan Oilers liittyi WHA:n päätyttyä vuonna 1979 yhdessä Quebec Nordiquesin, Hartford Whalersin ja Winnipeg Jetsin kanssa.

Oilers on voittanut NHL:n Stanley Cup -mestaruuden viisi kertaa; kausien 1983–84, 1984–85, 1986–87, 1987–88 ja 1989–90 päätteeksi Oilers on päässyt juhlimaan mestaruutta, joten sitä voidaan New York Islandersin ohella pitää 1980-luvun NHL:n parhaana seurana[1][2].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

WHA ja ensimmäiset vuodet NHL:ssä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alberta Oilers liittyi WHA:han vuonna 1972 liigan perustajajäsenenä. Seuran perustaja oli Bill Hunter, joka oli aiemmin omistanut Western Hockey League -seura Edmonton Oil Kingsin. Aluksi suunniteltiin, että joukkue pelaisi kotiottelunsa sekä Edmontonissa että Calgaryssä ja joukkue nimettiin Alberta Oilersiksi. Suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut ja joukkue pelasi kaikki kotiottelunsa Edmontonissa. Nimi muutettiinkin Edmonton Oilersiksi vuonna 1973.

Oilersin omistus siirtyi 1970-luvun puolivälissä Nelson Skalbanialle, joka otti myöhemmin liikekumppanikseen Peter Pocklingtonin. Skalbania myi sittemmin koko osuutensa seurasta Pocklingtonille. Vuonna 1978 Oilers teki historiansa merkittävimmän pelaajakaupan, kun seura osti Wayne Gretzkyn Indianapolis Racersiltä. Gretzky ehti pelata vain yhden kauden WHA:ssa ennen liigan tarun päättymistä. Hän oli seuran selvästi parhaana pistemiehenä johdattamassa Oilersia WHA:n loppuotteluihin. Edmonton hävisi loppuottelusarjan Winnipeg Jetsiä vastaan voitoin 2–4. NHL:ään Oilers liittyi vuonna 1979 kolmen muun WHA-seuran, Jetsin, Hartford Whalersin ja Quebec Nordiquesin kanssa. Oilers on näistä seuroista ainoa, joka on välttänyt siirron toiselle paikkakunnalle ja uudelleennimeämisen.

Oilers eteni NHL:n pudotuspeleihin jo ensimmäisellä kaudellaan. Joukkue kuitenkin hävisi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Philadelphia Flyersille. Kaudella 1980–1981 joukkue eteni pudotuspelien toiselle kierrokselle voitettuaan Montreal Canadiensin ensimmäisellä kierroksella suoraan kolmessa ottelussa. Toisella kierroksella tie nousi kuitenkin pystyyn tulevaa mestaria New York Islandersia vastaan. Kaudella 1981–1982 Oilers oli liigan vahvimpia seuroja runkosarjassa (toiseksi eniten pisteitä New York Islandersin jälkeen), mutta pudotuspeleissä tie katkesi jo ensimmäisellä kierroksella Los Angeles Kingsiä vastaan. Vuonna 1983 joukkue eteni ensimmäistä kertaa Stanley Cupin loppuotteluihin, mutta hävisi puolustavalle mestarille Islandersille neljässä ottelussa.

Menestysvuodet – seitsemän kautta, viisi mestaruutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudesta 1983–1984 alkoi Oilersin dynastia, jonka aikana seura voitti viisi Stanley Cupia seitsemän kauden aikana. Loppuotteluissa 1984 seura onnistui viimein voittamaan neljä mestaruutta peräkkäin voittaneen Islandersin. Otteluvoitot menivät 4–1 Oilersille. Oilers uusi mestaruutensa vuonna 1985, jolloin se voitti loppuotteluissa Philadelphia Flyersin niin ikään voitoin 4–1. 1986 se hävisi pudotuspelien toisella kierroksella tulevalle finalistille Calgary Flamesille , mutta kaudet 1986–1987 ja 1987–1988 sujuivat jälleen Oilersin komennossa. Vuoden 1987 Stanley Cupin loppuotteluissa he voittivat Philadelphia Flyersin tasaisessa seitsemän ottelun sarjassa voitoin 4–3 ja vuoden 1988 loppuotteluissa Boston Bruinsin suoraan voitoin 4–0. Oilers hävisi vuoden 1988 pudotuspeleissä vain kaksi ottelua 18:sta, ensimmäisellä kierroksella yhden ottelun Winnipeg Jetsille ja konferenssifinaaleissa ottelun Detroit Red Wingsille.

Neljännen mestaruuskauden jälkeen, kesällä 1988, Oilers myi Wayne Gretzkyn Los Angeles Kingsiin. Gretzkyn lisäksi Kingsiin lähtivät Mike Krushelnyski ja Marty McSorley ja Oilers sai 15 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, Kingsin ensimmäisen kierroksen varausvuorot NHL:n varaustilaisuuksissa 1989, 1991 ja 1993 sekä kaksi pelaajaa, Jimmy Carsonin ja Martin Gelinasin. Gretzky-kaupan jälkeinen kausi oli seuralle vaikea ja se putosi 1989 jo pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella, ensimmäisen kerran vuoden 1982 jälkeen, juuri Kingsiä vastaan. Vuonna 1990 Oilers otti viidennen ja viimeisimmän Stanley Cupin voittonsa Grant Fuhrin seuran ykkösmaalivahtina korvanneen Bill Ranfordin johdolla. Loppuotteluissa Oilers kaatoi Boston Bruinsin voitoin 4–1 ja Ranford valittiin pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi.

1990-luku ja 2000-vuosikymmenen alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvun alun ensimmäisten kausien jälkeen alkoi Oilersin alamäki. Joukkue pääsi vielä vuosina 1991 ja 1992 konferenssifinaaleihin, joissa se hävisi 1991 Minnesota North Starsille ja 1992 Chicago Blackhawksille, mutta vuonna 1993 Oilers jäi pudotuspelien ulkopuolelle ensimmäistä kertaa NHL-taipaleensa aikana ja sama toistui kolmena seuraavana vuonna. NHL:n kohoavien palkkojen vuoksi Oilersin ja useimpien muiden kanadalaisseurojen oli hankala kilpailla rikkaimpien yhdysvaltalaisseurojen kanssa ja seura joutuikin kauppaamaan lyhyen ajan sisään useimmat mestaruusvuosiensa tärkeimmät pelaajat, muun muassa Mark Messierin New York Rangersiin, Jari Kurrin Philadelphia Flyersiin (joka kauppasi hänet saman tien Los Angeles Kingsiin) ja Glenn Andersonin sekä Grant Fuhrin Toronto Maple Leafsiin vuonna 1991. Nämä neljä pelaajaa sekä Randy Gregg, Charlie Huddy ja Kevin Lowe olivat voittamassa kaikkia Oilersin viittä Stanley Cupia. Neljä Stanley Cupia Oilersin riveissä voittivat Wayne Gretzky, Kevin McClelland ja Esa Tikkanen.

Suurimman osan 1990-lukua Oilers oli talousvaikeuksissa ja seuran pysyminen Edmontonissa oli vaakalaudalla. Vuonna 1998 liikemies Leslie Alexander teki seurasta ostotarjouksen, jonka toteutuminen olisi johtanut Oilersin siirtymiseen Houstoniin, mutta edmontonilaisten liikemiesten yhteenliittymä Edmonton Investors Group Limited Partnership vastasi tarjoukseen ja seuran omistus siirtyi sille.

Vuonna 1997 Oilers palasi viiden vuoden tauon jälkeen NHL:n pudotuspeleihin ja selviytyi toiselle kierrokselle voitettuaan Dallas Starsin tasaisessa ottelusarjassa. Ratkaisevan seitsemännen ottelun viimeinen maali syntyi läpiajosta jatkoajalla. Toisella kierroksella Oilers hävisi hallitsevalle mestarille Colorado Avalanchelle. Edmonton ja Dallas kohtasivat myös vuoden 1998 pudotuspeleissä, toisella kierroksella, mutta Dallas oli tuolla kertaa vahvempi. Vuosien 1997 ja 2003 välisenä aikana Oilers ja Stars kohtasivat toisensa pudotuspeleissä kuusi kertaa, viidesti ensimmäisellä kierroksella. Ainoa vuosi välissä, jolloin joukkueet eivät kohdanneet, oli vuosi 2002, jolloin molemmat jäivät pudotuspelien ulkopuolelle. Dallas voitti vuoden 1997 pudotuspelisarjaa lukuun ottamatta Edmontonin joka vuosi. Putkelle tuli päätös vuonna 2004, kun Oilers ei päässyt pudotuspeleihin. Edmonton Oilersin tunnetuimpia pelaajia 1990-luvun puolivälin ja 2000-luvun alun välllä olivat muun muassa maalivahdit Curtis Joseph ja Tommy Salo ja hyökkääjät Jason Arnott, Bill Guerin, Ryan Smyth ja Doug Weight.

22. marraskuuta 2003 Oilers isännöi Heritage Classicia, NHL:n ensimmäistä virallista ulkoilmaottelua, millä juhlistettiin Oilersin 25. kautta NHL:ssä. Oilers hävisi Edmontonin Commonwealth Stadiumilla pelatun ottelun Montreal Canadiensille maalein 3–4. Ottelua seurasi paikanpäällä 57 167 katsojaa, mikä oli NHL:n ennätys ennen kuin vuonna 2008 järjestetyn NHL Winter Classicin 71 217 katsojaa ylittivät sen.

2000-vuosikymmenen puolivälin jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2006 Oilers palasi kuudentoista vuoden tauon jälkeen Stanley Cup -finaaleihin. Runkosarjassa konferenssinsa kahdeksanneksi sijoittunut seura voitti pudotuspeleissä Detroit Red Wingsin, San Jose Sharksin sekä Mighty Ducks of Anaheimin, mutta hävisi loppuotteluissa Carolina Hurricanesille voitoin 3–4. Tärkeitä pelaajia Oilersin pudotuspelimenestyksessä olivat muun muassa ennen kauden alkua hankittu puolustaja Chris Pronger, joka oli pudotuspeleissä seuran paras pistemies, pudotuspelien paras maalintekijä Fernando Pisani sekä keväällä 2006 ennen siirtorajan umpeutumista hankittu maalivahti Dwayne Roloson, joka kuitenkin loukkaantui ensimmäisessä loppuottelussa Hurricanesia vastaan ja joutui sivuun ratkaisevista finaalipeleistä, joissa Oilersin maalilla pelasi Jussi Markkanen.

Stanley Cup -finaalihuuman jälkeen seura luopui tärkeimmästä pelaajastaan Prongerista hänen omasta tahdostaan ja on jäänyt pudotuspelien ulkopuolelle seitsemästi peräkkäin vuosina 2007–2013, vuosina 2010 ja 2011 NHL:n pienimmällä pistemäärällä. Tämän ansiosta seura on saanut korkeita varausvuoroja, joilla se on varannut muun muassa Taylor Hallin, Ryan Nugent-Hopkinsin ja Nail Jakupovin, kaikki kolme varausvuosiensa ykkösvarauksia.

Vuonna 2008 Oilersin omistaja vaihtui, kun edmontonilainen apteekkimiljardööri Daryl Katz osti seuran Edmonton Investors Groupilta 200 miljoonalla dollarilla.[3]

Oilers siirrettiin vuonna 2013, jolloin NHL:n divisioonien määrän vähennettiin kuudesta neljään, Tyynenmeren divisioonaan, mitä ennen se kuului vuodesta 1998 luoteiseen divisioonaan.[4]

Menestys kausi kaudelta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alberta/Edmonton Oilers (WHA 1972–1979)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi O V H T P TM PM Pudotuspelit
1972–1973 78 37 35 6 80 259 250 Ulkona
1973–1974 78 44 32 2 90 332 275 1. kierros
1974–1975 78 36 38 4 76 279 279 Ulkona
1975–1976 81 27 49 5 59 268 345 2. kierros
1976–1977 81 34 43 4 72 243 304 2. kierros
1977–1978 80 38 39 3 79 309 307 1. kierros
1978–1979 80 48 30 2 98 340 266 Finaalitappio

Edmonton Oilers (NHL 1979–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi O V H T JA-H P TM PM Pudotuspelit
1979–1980 80 28 39 13 -- 69 301 322 1. kierros
1980–1981 80 29 35 16 -- 74 328 327 2. kierros
1981–1982 80 48 17 15 -- 111 417 295 1. kierros
1982–1983 80 47 21 12 -- 106 424 315 Finaalitappio
1983–1984 80 57 18 5 -- 119 446 314 Mestari
1984–1985 80 49 20 11 -- 109 401 298 Mestari
1985–1986 80 56 17 7 -- 119 426 310 2. kierros
1986–1987 80 50 24 6 -- 106 372 284 Mestari
1987–1988 80 44 25 11 -- 99 363 288 Mestari
1988–1989 80 38 34 8 -- 84 325 306 1. kierros
1989–1990 80 38 28 14 -- 90 315 283 Mestari
1990–1991 80 37 37 6 -- 80 272 272 Konferenssifinaali
1991–1992 80 36 34 10 -- 82 295 297 Konferenssifinaali
1992–1993 84 26 50 8 -- 60 242 337 Ulkona
1993–1994 84 25 45 14 -- 64 261 305 Ulkona
1994–1995 48 17 27 4 -- 38 136 183 Ulkona
1995–1996 82 30 44 8 -- 68 240 304 Ulkona
1996–1997 82 36 37 9 -- 81 252 247 2. kierros
1997–1998 82 35 37 10 -- 80 215 224 2. kierros
1998–1999 82 33 37 12 -- 78 230 226 1. kierros
1999–2000 82 32 26 16 8 88 226 212 1. kierros
2000–2001 82 39 28 12 3 93 243 222 1. kierros
2001–2002 82 38 28 12 4 92 205 182 Ulkona
2002–2003 82 36 26 11 9 92 231 230 1. kierros
2003–2004 82 36 29 12 5 89 221 208 Ulkona
2005–2006 82 41 28 -- 13 95 256 251 Finaalitappio
2006–2007 82 32 43 -- 7 71 195 248 Ulkona
2007–2008 82 41 35 -- 6 88 235 251 Ulkona
2008–2009 82 38 35 -- 9 85 228 244 Ulkona
2009–2010 82 27 47 -- 8 62 214 284 Ulkona
2010–2011 82 25 45 -- 12 62 193 269 Ulkona
2011–2012 82 32 40 -- 10 74 212 239 Ulkona
2012–2013 48 19 22 -- 7 45 125 134 Ulkona

Lyhenteet: O = ottelut, V = voitot, H = häviöt, T = tasapelit, P = pisteet, JA-H = jatkoaikatappiot, TM = tehdyt maalit, PM = päästetyt maalit

Pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Tilanne 17. syyskuuta 2014)[5][6][7]
Maalivahdit
Numero Pelaaja Hanskakäsi Sopimus Syntymäpaikka
30 Kanadan lippu Ben Scrivens L 2016 Spruce Grove, Alberta, Kanada
35 Ruotsin lippu Viktor Fasth L 2015 Kalix, Ruotsi
Puolustajat
Numero Pelaaja Kätisyys Sopimus Syntymäpaikka
2 Yhdysvaltain lippu Jeff Petry R 2015 Ann Arbor, Michigan, Yhdysvallat
5 Kanadan lippu Mark Fraser L 2014 Ottawa, Ontario, Kanada
19 Kanadan lippu Justin Schultz R 2015 Westbank, Brittiläinen Kolumbia, Kanada
21 Kanadan lippu Andrew Ference C L 2017 Edmonton, Alberta, Kanada
Kanadan lippu Keith Aulie L 2015 Rouleau, Saskatchewan, Kanada
Yhdysvaltain lippu Mark Fayne R 2018 Sagamore Beach, Massachusetts, Yhdysvallat
Venäjän lippu Nikita Nikitin L 2016 Omsk, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto
Kanadan lippu Jordan Rowley L Try-out Edmonton, Alberta, Kanada
Hyökkääjät
Numero Pelaaja Kätisyys Pelipaikka Sopimus Syntymäpaikka
4 Kanadan lippu Taylor Hall L VLH 2020 Calgary, Alberta, Kanada
6 Suomen lippu Jesse Joensuu L VLH 2015 Pori, Suomi
14 Kanadan lippu Jordan Eberle A R OLH 2019 Regina, Saskatchewan, Kanada
20 Kanadan lippuKroatian lippu Luke Gazdic L VLH 2016 Toronto, Ontario, Kanada
23 Yhdysvaltain lippu Matt Hendricks L KH/VLH 2017 Blaine, Minnesota, Yhdysvallat
26 Yhdysvaltain lippu Mark Arcobello R KH / OLH 2015 Milford, Connecticut, Yhdysvallat
27 Kanadan lippu Boyd Gordon R KH/OLH 2016 Unity, Saskatchewan, Kanada
28 Kanadan lippu Ryan Jones R VLH 2014 Chatham, Ontario, Kanada
33 Kanadan lippu Steve MacIntyre L VLH 2014 Brock, Saskatchewan, Kanada
41 Kanadan lippu Will Acton L VLH 2015 Stouffville, Ontario, Kanada
48 Kanadan lippu Ryan Hamilton L VLH 2015 Oshawa, Ontario, Kanada
51 Ruotsin lippu Anton Lander L KH 2014 Sundsvall, Ruotsi
55 Kanadan lippu Ben Eager L VLH 2014 Ottawa, Ontario, Kanada
57 Kanadan lippu David Perron R VLH 2016 Sherbrooke, Quebec, Kanada
64 Venäjän lippu Nail Yakupov L OLH 2015 Nizhnekamsk, Venäjä
68 Yhdysvaltain lippu Tyler Pitlick R OLH 2014 Minneapolis, Minnesota, Yhdysvallat
93 Kanadan lippu Ryan Nugent-Hopkins L KH 2021 Burnaby, Brittiläinen Kolumbia, Kanada
Sveitsin lippu Chris Baltisberger R OLH Try-out
Suomen lippu Iiro Pakarinen R LH 2016 Suonenjoki, Suomi
Kanadan lippu Benoit Pouliot L VLH 2019 Alfred, Ontario, Kanada
Kanadan lippu Teddy Purcell R OLH 2016 St. John's, Newfoundland ja Labrador, Kanada
Kanadan lippu Kevin Westgarth R OLH Try-out Amherstburg, Ontario, Kanada

Joukkueenjohto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hockey Hall of Famen jäsenet (aikajärjestyksessä)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapteenit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäädytetyt numerot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraennätykset runkosarjassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eniten otteluita:

Eniten maaleja:

Eniten syöttöpisteitä:

Eniten pisteitä:

Eniten jäähyminuutteja:

Seuraennätykset pudotuspeleissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eniten otteluita:

Eniten maaleja:

Eniten syöttöpisteiä:

Eniten pisteitä:

Eniten jäähyminuutteja:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Edmonton Oilers 1983-84 to 1989-90 Legends of Hockey. Viitattu 15.4.2013. (englanniksi)
  2. NHL Dynasties Legends of Hockey. Viitattu 15.4.2013. (englanniksi)
  3. Farrell, Andrew: Billionaire Katz Nets Hockey Franchise Forbes.com. 6.2.2008. Viitattu 23.3.2010. (englanniksi)
  4. Panaccio, Tim: NHL announces new division names for 2013-14 CSNPhilly.com. 19.7.2013. Viitattu 20.7.2013. (englanniksi)
  5. Oilers Roster Viitattu 2.11.2013. (englanniksi)
  6. NHL tsn.ca. Viitattu 11.10.2011. (englanniksi)
  7. Pelaajat - Edmonton Jatkoaika.com. Viitattu 26.10.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]