Craig MacTavish

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Craig MacTavish
Craig MacTavish.JPG
Henkilötiedot
Syntynyt 15. elokuuta 1958 (ikä 55)
London, Ontario, Kanada
Kansalaisuus Kanada
Pelipaikka keskushyökkääjä
Maila vasen
Seura
Seura Edmonton Oilers
Sarja NHL
Tehtävä toimitusjohtaja (general manager)
Pelaajaura
Pääsarjaura 1979–1997
Seurat Boston Bruins (NHL)
Binghamton Dusters (AHL)
Springfield Indians (AHL)
Erie Blades (AHL)
Edmonton Oilers (NHL)
New York Rangers (NHL)
Philadelphia Flyers (NHL)
St. Louis Blues (NHL)
NHL-varaus 153. varaus, 1978
Boston Bruins
Valmennusura
Vuodet 1997–
Seurat New York Rangers (NHL)
Edmonton Oilers (NHL)
Kanada
Chicago Wolves (AHL)

Craig MacTavish (s. 15. elokuuta 1958 London, Ontario) on kanadalainen jääkiekkovalmentaja ja entinen jääkiekkoilija, pelipaikaltaan keskushyökkääjä. Hän pelasi NHL:ssä vuodesta 1979 vuoteen 1997 viidessä eri joukkueessa (Boston Bruins, Edmonton Oilers, New York Rangers, Philadelphia Flyers ja St. Louis Blues) yli 1 000 ottelua ja voitti neljästi Stanley Cupin. Pelaajauransa jälkeen hän toimi vuosina 1997–2000 New York Rangersin ja Edmonton Oilersin apuvalmentajana ja vuodesta 2000 vuoteen 2009 Edmontonin päävalmentajana. Kaudella 2011–2012 hän toimi AHL-joukkue Chicago Wolvesin päävalmentajana, jota ennen ehti työskennellä kaksi vuotta TSN-kanavan analyytikkona.[1][2]

Kaudeksi 2012–2013 MacTavish palasi NHL:ään, kun Edmonton Oilers palkkasi hänet jääkiekkotoiminnasta vastaavaksi varapresidentiksi (engl. senior vice-president of hockey operations).[3] Huhtikuussa 2013 hänet ylennettiin seuran toimitusjohtajaksi (engl. general manager) Steve Tambellinin irtisanomisen jälkeen.[4]

Ura pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen ammattilaisuraansa MacTavish pelasi vuodesta 1977 vuoteen 1979 yliopistojääkiekkoa Lowellin yliopiston joukkueessa Chiefsissä. Boston Bruins varasi hänet NHL:ään vuorolla 153 vuoden 1978 varaustilaisuuden yhdeksännellä kierroksella. MacTavish aloitti NHL-uransa kaudella 1979–1980, josta pelasi osan myös AHL:n Binghamton Dustersissa. Seuraavat kaudet hän pelasi suurimmaksi osaksi AHL:ssä, Springfield Indiansissa ja Erie Bladesissä, kunnes vakiinnutti paikkansa Bostonin NHL-kokoonpanossa kaudella 1982–1983.[1][5]

MacTavish ajoi tammikuussa 1984 autollaan alkoholin vaikutuksen alaisena ja aiheutti 26-vuotiaan naisen kuoleman törmäämällä tämän ohjaamaan autoon. Hänelle langetettiin toukokuussa 1984 vuoden vankeusrangaistus, josta hän vapautui toukokuussa 1985. Tämän vuoksi hän ei pelannut otteluakaan NHL-kaudella 1984–1985. Hän pelasi viimeiset ottelunsa Bostonissa kauden 1983–1984 lopulla. MacTavish teki vapaana pelaajana pelaajasopimuksen Edmonton Oilersin kanssa helmikuussa 1985 ja siirtyi kaudeksi 1985–1986 Edmontoniin.[6][7][8]

MacTavish pelasi Edmontonissa yhdeksän kautta ja voitti joukkueessa kolme Stanley Cupin mestaruutta vuosina 1987, 1988 ja 1990. Hän oli tärkeä pelaaja mestaruusjoukkueille. Hän toimi joukkueen kapteenina kaudesta 1992–1993 alkaen, kunnes siirtyi maaliskuussa 1994, kesken kauden 1993–1994, New York Rangersiin. Edmonton sai pelaajakaupassa Todd Marchantin. Kesäkuussa 1994 MacTavish oli voittamassa yhdessä kuuden muun entisen Oilers-pelaajan (Glenn Anderson, Jeff Beukeboom, Adam Graves, Kevin Lowe, Mark Messier ja Esa Tikkanen) kanssa Stanley Cupia Rangersille. Mestaruus oli Rangersin ensimmäinen sitten vuoden 1940.[6][9]

Heinäkuussa 1994 MacTavish teki vapaana pelaajana pelaajasopimuksen Philadelphia Flyersin kanssa, jossa pelasi työsulun lyhentämän kauden 1994–1995 ja suurimman osan kaudesta 1995–1996. Hän pelasi jälkimmäisellä kaudella ensimmäisen ja ainoan kerran urallaan NHL:n tähdistöottelussa. Maaliskuussa 1996 Philadelphia myi MacTavishin St. Louis Bluesiin, josta se sai vaihdossa Dale Hawerchukin. MacTavish lopetti pelaajauransa kauden 1996–1997 jälkeen.[6]

MacTavish pelasi 17 kautta kestäneellä NHL-urallaan yhteensä 1 093 runkosarjaottelua, joissa teki 480 tehopistettä, 213 maalia ja 267 syöttöpistettä. Hän pelasi myös 193 pudotuspeliottelua tehden 58 tehopistettä, 20 maalia ja 38 syöttöpistettä. Hän voitti neljä Stanley Cupia. Hänet muistetaan myös viimeisenä NHL-pelaajana, joka ei käyttänyt pelatessaan kypärää.[6][10]

Ura valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MacTavish liittyi New York Rangersin valmennusryhmään apuvalmentajana kaudella 1997–1998 ja jatkoi seurassa myös seuraavan kauden. Kaudeksi 1999–2000 hän siirtyi Edmontoniin entisen joukkuetoverinsa Kevin Lowen johtamaan valmennusryhmään ja vuonna 2000, Lowen siirryttyä general manageriksi, MacTavishista tuli Edmontonin päävalmentaja. Vuonna 2006 hän valmensi Edmontonin Stanley Cupin loppuotteluihin, joissa Carolina Hurricanes oli kuitenkin parempi otteluvoitoin 4–3.[10][11]

MacTavish toimi Edmontonin päävalmentajana kauden 2008–2009 loppuun saakka, jonka jälkeen hänet vapautettiin tehtävästään. Hän toimi vuosina 2009–2011 televisiokanava The Sports Networkin (TSN) jääkiekkoasiantuntijana, kunnes aloitti AHL-seura Chicago Wolvesin päävalmentajana.[10][11]

MacTavish on toiminut Kanadan jääkiekkomaajoukkueen valmentajana. Hän oli joukkueen apuvalmentaja maailmanmestaruuskilpailuissa vuosina 2005 ja 2008 sekä päävalmentaja 2010.[12]

Pelityyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MacTavish oli pelaajarooliltaan puolustava hyökkääjä ja oli myös hyvä aloittaja. Hän oli hyvä karvaaja, mutta osasi tehdä myös maaleja. MacTavish johti joukkueen pelaajistoa ja lisäksi hän osasi pelata kovaotteisesti.[6]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM            
1977–78 U. of Massachusetts-Lowell ECAC-2 21 26 19 45
1978–79 U. of Massachusetts-Lowell ECAC-2 31 36 52 88
1979–80 Boston Bruins NHL 46 11 17 28 8 10 2 3 5 7
Binghamton Dusters AHL 34 17 15 32 29
1980–81 Boston Bruins NHL 24 3 5 8 13
Springfield Indians AHL 53 19 24 43 81 7 5 4 9 8
1981–82 Boston Bruins NHL 2 0 1 1 0
Erie Blades AHL 72 23 32 55 37
1982–83 Boston Bruins NHL 75 10 20 30 18 17 3 1 4 18
1983–84 Boston Bruins NHL 70 20 23 43 35 1 0 0 0 0
1984–85 vankilassa/ei pelannut
1985–86 Edmonton Oilers NHL 74 23 24 47 70 10 4 4 8 11
1986–87 Edmonton Oilers NHL 79 20 19 39 55 21 1 9 10 16 Stanley Cup
1987–88 Edmonton Oilers NHL 80 15 17 32 47 19 0 1 1 31 Stanley Cup
1988–89 Edmonton Oilers NHL 80 21 31 52 55 7 0 1 1 8
1989–90 Edmonton Oilers NHL 80 21 22 43 89 22 2 6 8 29 Stanley Cup
1990–91 Edmonton Oilers NHL 80 17 15 32 76 18 3 3 6 20
1991–92 Edmonton Oilers NHL 80 12 18 30 98 16 3 0 3 28
1992–93 Edmonton Oilers NHL 82 10 20 30 110
1993–94 Edmonton Oilers NHL 66 16 10 26 80
New York Rangers NHL 12 4 2 6 11 23 1 4 5 22 Stanley Cup
1994–95 Philadelphia Flyers NHL 45 3 9 12 23 15 1 4 5 20
1995–96 Philadelphia Flyers NHL 55 5 8 13 62
St. Louis Blues NHL 13 0 1 1 8 13 0 2 2 6
1996–97 St. Louis Blues NHL 50 2 5 7 33 1 0 0 0 2
17 kautta yhteensä NHL 1093 213 267 480 891 193 20 38 58 218

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b HockeyDB
  2. LaTour, Paul: MacTavish brings solid resume to Wolves Chicago Tribune. 7.10.2011. Viitattu 16.4.2013. (englanniksi)
  3. Oilers bring back MacTavish as senior VP of hockey operations TSN.ca. 11.6.2012. Viitattu 16.4.2013. (englanniksi)
  4. Oilers name MacTavish to replace Tambellini as GM TSN.ca. 15.4.2013. Viitattu 16.4.2013. (englanniksi)
  5. Larson, Craig: ULowell alums ready for Hall induction Boston.com. 31.12.2006. Viitattu 13.5.2012. (englanniksi)
  6. a b c d e Legends of Hockey
  7. NHL's MacTavish Is Released After Serving One Year in Jail. Los Angeles Times, 14.5.1985. Artikkelin verkkoversio Viitattu 13.5.2012. (englanniksi)
  8. Rosoff, Larry: MacTavish returns to Garden. The Lewiston Journal, 14.1.1986, s. 10. Artikkelin verkkoversio Viitattu 13.5.2012. (englanniksi)
  9. Wigge, Larry: Rangers' Cup runneth over with ex-Oilers. The Sporting News, 13.6.1994. Artikkelin verkkoversio Viitattu 15.4.2013. (englanniksi)
  10. a b c Willis, Jonathan: Profiles in Coaching: Craig MacTavish blogs.edmontonjournal.com. 3.4.2012. Viitattu 13.5.2012. (englanniksi)
  11. a b Tait, Cam: MacT: The king of second chances (Tallenne sivusta Internet Archivessa) edmontonjournal.com. 5.5.2012. Viitattu 16.4.2013. (englanniksi)
  12. Craig MacTavish EliteProspects-sivustolla (englanniksi)