Minnesota Wild

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Minnesota Wild
Konferenssi Läntinen
Divisioona Keskinen
Perustettu 2000
Historia Minnesota Wild
2000-
Kotiareena Xcel Energy Center
Kaupunki Yhdysvaltain lippu Saint Paul, Minnesota
Värit                         
Omistaja(t) Yhdysvaltain lippu Craig Leipold
Toimitusjohtaja Kanadan lippu Chuck Fletcher
Päävalmentaja Kanadan lippu Mike Yeo
Kapteeni Suomen lippu Mikko Koivu
Yhteistyöseurat Iowa Wild (AHL)
Orlando Solar Bears (ECHL)
Quad City Mallards (CHL)
Divisioonan mestaruudet 1 (2008)

Minnesota Wild on NHL-joukkue, jonka kotikaupunki on Saint Paul Minnesotan osavaltiossa Yhdysvalloissa. Wild pelaa NHL:n läntisen konferenssin keskisessä divisioonassa. Se liittyi NHL-liigaan kaudeksi 2000–2001.

Wild pelaa kotiottelunsa 18 064 katsojan Xcel Energy Centerissä, joka valmistui Wildin ensimmäiseksi kaudeksi vuonna 2000. Hallin omistaa Saint Paulin kaupunki ja sen toimintoja pyörittää Minnesota Sports & Entertainment -yhtiö, joka omistaa myös Wildin sekä muun muassa samassa hallissa pelaavan haavipallojoukkue Minnesota Swarmin[1].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkiekko Minnesotassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkiekolla on Minnesotassa, kuten muissakin Yhdysvaltain pohjoisissa ja koillisissa osavaltioissa, pitkät perinteet. Minnesota North Stars pelasi NHL:ssä kaudesta 1967–1968 kauteen 1992–1993 ennen kuin taloudelliset ongelmat saivat sen muuttamaan Dallasiin, Texasiin.

North Stars muutti pois, mutta jääkiekon kysyntä ei kadonnut Minnesotasta. Aukkoa täyttämään perustettiin IHL-liigaan Minnesota Moose, joka kuitenkin viihtyi St. Paulissa vain kaksi kautta, 1994–1996, ennen kuin siirtyi Kanadan Winnipegiin, missä se vuorostaan korvasi Yhdysvaltain puolelle Arizonan Phoenixiin muuttaneen Winnipeg Jetsin.

Minnesotan paluu NHL-kartalle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lopulta NHL myönsi kesäkuussa 1997 sarjapaikan Minnesota Hockey Ventures Group -yhteenliittymälle. Ehdolla joukkueen nimeksi olivat Wildin lisäksi Blue Ox, Freeze, Northern Lights, Voyageurs ja White Bears, mutta lopulta päädyttiin nimeen Minnesota Wild[2].

Kului kuitenkin vielä lähes kolme vuotta ennen kuin Minnesota Wildista tuli virallisesti NHL:n jäsen toukokuussa 2000. Ensimmäisen pelaajasopimuksen Wildin kanssa allekirjoitti Steve Aronson ja päävalmentajaksi nimitettiin Jacques Lemaire. Lemaire valmensi joukkuetta kahdeksan kautta, vuoteen 2009 asti. Ensimmäisen NHL-ottelunsa Wild pelasi Anaheimissa 6. lokakuuta 2000. Kotijoukkue Mighty Ducks voitti kyseisen ottelun 3-1. Wildin historian ensimmäisen maalin teki seuran kaikkien aikojen ykkösvaraus Marián Gáborik.

2000-2002[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wildin ensimmäiset kaksi kautta eivät sujuneet kovinkaan kummoisesti. Pääosin muiden joukkueiden jämäpelaajista laajennusvarauksen kautta kasattu joukkue keräsi ensimmäisellä kaudellaan vain 25 voittoa. Kesällä Wild teki sopimuksen Andrew Brunetten kanssa. Brunettesta tulisi myöhemmin yksi Wildin vielä lyhyen seurahistorian tärkeimmistä pelaajista, mutta hänen 69 pistettään kaudella 2001-02 eivät vielä nostaneet Wildia sarjataulukon pohjilta. Joukkue pärjäsi tälläkin kaudella heikosti ja keräsi vain 26 voittoa. Wild sijoittui läntisessä konferenssissa vasta toiseksi viimeiseksi.

Menestyskausi 2002-2003[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustavasta pelityylistään tunnettu Jacques Lemaire oli Wildin päävalmentajana yhdeksän kauden ajan.

Kausi 2002-03 sujui Wildin aikaisempiin kausiin verrattuna erinomaisesti. Wild keräsi runkosarjassa 95 pistettä ja oli konferenssinsa kuudes. Pudotuspeleissä Wild eteni sensaatiomaisesti aina konferenssifinaaleihin asti. Playoffien kahdella ensimmäisellä kierroksella se voitti Colorado Avalanchen ja Vancouver Canucksin oltuaan molemmissa sarjoissa 3-1 tappioasemassa. Konferenssifinaaleissa Wild kuitenkin hävisi Mighty Ducks of Anaheimille suoraan 4-0. Lemaire voitti NHL:n parhaan valmentajan palkinnon, ja fanien suuressa suosiossa ollut Wes Walz oli kauden päätteeksi ehdolla Frank J. Selke Trophyn voittajaksi[3]. Nuori Marián Gáborík teki runkosarjassa 30 maalia ja oli joukkueen paras pistemies. Playoffeissa tehot 9+8 tehnyt Gáborík oli playoffien kokonaispistepörssissä peräti kolmas.

2003-2009[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 2003-04 oli edellistä kautta heikompi. Wild sijoittui läntisen konferenssin kymmenenneksi eikä siis selviytynyt pudotuspeleihin. Kesällä 2004 Wild teki sopimuksen vapaana agenttina olleen Brian Rolstonin kanssa[4]. Työsulun jälkeen kaudella 05-06 Wild jäi jälleen playoffien ulkopuolelle Rolstonin ja Gáboríkin hurjista pistemääristä huolimatta. Rolston voitti joukkueen sisäisen pistepörssin 79 pisteellä, kun loukkaantumisista kärsinyt Gáborík taas teki 65 pelaamassaan ottelussa peräti 38 maalia. Kausi oli myös Mikko Koivun ensimmäinen Minnesotan paidassa.

Kaudella 2006-07 Wild saavutti runkosarjassa 104 pistettä, mikä on seuran historian paras lukema. Wild jäi vain pisteen päähän luoteisen divisioonan voitosta ja oli konferenssin seitsemäs. Wild hävisi kuitenkin playoffien ensimmäisellä kierroksella tulevalle Stanley Cup -voittaja Anaheim Ducksille otteluvoitoin 4-1. Gáborík kärsi jälleen loukkaantumisista ja pelasi vain 48 ottelua, mutta teki niissä peräti 57 pistettä. Joukkueen sisäisen pistepörssin kärkisijan jakoivat kovasta laukauksestaan tunnettu Rolston ja kesällä pelaajavaihdossa Los Angelesista hankittu[5] Pavol Demitra. Kauden päätteeksi Niklas Bäckström ja Manny Fernandez pokkasivat vähiten maaleja päästäneen joukkueen maalivahdeille jaettavan William M. Jennings Trophyn. Lisäksi Bäckström nappasi Roger Crozier Saving Grace Awardin[6].

Marián Gáborík teki 20. joulukuuta 2007 viisi maalia New York Rangersin verkkoon

Myös seuraavan kauden runkosarja sujui mainiosti. Wild voitti ensimmäistä kertaa historiassaan oman divisioonansa. Gáborík pelasi vihdoin ilman suurempia loukkaantumisia ja teki ensimmäisenä Wild-pelaajana yli 40 maalia yhdessä kaudessa. Gáboríkn 42 maalia on yhä voimassa oleva seuraennätys. Yksi Minnesotan kauden puhutuimmista aiheista oli Gáboríkin viiden maalin peli New York Rangersia vastaan joulukuussa 2007[7]. Myös Brian Rolston jatkoi hyviä otteitaan tehden kolmantena kautena peräkkäin yli 30 maalia. Hyvän runkosarjan jälkeen Wild joutui kuitenkin pettymään playoffeissa häviten Colorado Avalanchelle otteluvoitoin 4-2. Kausi oli myös seuraikoni Wes Walzin viimeinen. Walz jäi kesken kauden pois kokoonpanosta henkilökohtaisten syiden vuoksi ja ilmoitti uransa loppumisesta joulukuussa 2007[8]. Lopetettuaan uransa Walz oli eniten pelejä Minnesotan paidassa pelannut pelaaja.

Kesällä 2008 Wild teki kolmivuotisen sopimuksen kolme edellistä kautta Coloradossa pelanneen Andrew Brunetten kanssa[9]. Pavol Demitra ja Brian Rolston puolestaan eivät tehneet joukkueen kanssa uusia sopimuksia. Kaudella 08-09 Wild ei päässyt pudotuspeleihin jääden viimeisestä playoff-paikasta vain kahden pisteen päähän. Mikko Koivu oli 67 pisteellään joukkueen paras pistemies. Loukkaantumista kärsinyt Marián Gáborík pelasi vain 17 ottelua. Gáboríkin sopimus päättyi tähän kauteen, eikä Minnesota onnistunut tekemään miehen kanssa uutta sopimusta. Niinpä Gáborík oli kesällä vapaa agentti ja teki sopimuksen New York Rangersin kanssa[10]. Gáboríkin lähtemistä pidetään yhtenä Wildin historian suurimmista menetyksistä.

2009–[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wild-kapteeni Mikko Koivu aloituksessa kauden 2010-11 avausottelussa Helsingissä

Toukokuussa 2009 Wildin manageri Doug Risebrough sai potkut, ja uudeksi manageriksi nimettiin entisen NHL-manageri Cliff Fletcherin poika Chuck Fletcher. Lemaire sai samalla luopua valmennustehtävistä ja uudeksi valmentajaksi valittiin Todd Richards[11] Heinäkuussa 2009 Wild yritti paikata Gáboríkin jättämää aukkoa tekemällä kuusivuotisen sopimuksen Martin Havlatin kanssa. Wild joutui kuitenkin pettymään seuraavalla kaudella jääden jälleen playoffien ulkopuolelle. Joukkueen valopilkku oli Montrealista hankittu Guillaume Latendresse, joka teki Wildissa pelaamassaan 55 ottelussa 25 maalia ja voitti joukkueen sisäisen maalipörssin. Joukkueen paras pistemies taas oli Wildin historian ensimmäinen vakituinen kapteeni Mikko Koivu. Kesän varaustilaisuudessa Minnesota varasi ensimmäisellä kierroksella Mikael Granlundin.

Harjoitusottelussa syyskuussa 2010 päättyi Minnesotan peräti 409 ottelua kestänyt perättäisten loppuunmyytyjen kotiotteluiden putki[12]. Kyseessä on NHL:n ennätys. Kauden ensimmäiset ottelunsa Minnesota pelasi Helsingissä Carolina Hurricanesia vastaan[13]. Wild jäi kolmantena vuotena peräkkäin playoffien ulkopuolelle ollen konferenssinsa kahdestoista. Koivu ja Havlat jakoivat joukkueen pistekuninkuuden. Brent Burns teki Wildin puolustajien yhden kauden piste-ennätyksen iskemällä 46 pistettä, joista peräti 17 oli maaleja.

Kesällä 2011 Wild vaihtoi taas valmentajaa, kun Todd Richardsin tilalle valittiin aiemmin Minneostan farmijoukkue Houston Aerosia valmentanut Mike Yeo[14]. Wild teki kesällä myös kaksi suurta pelaajakauppaa San Jose Sharksin kanssa. Joukkueesta lähtivät mm. Martin Havlat ja Brent Burns. Wildin riveihin puolestaan siirtyivät mm. Devin Setoguchi ja Dany Heatley.[15][16] Itse runkosarja alkoi Wildin osalta loistavasti. Joukkue oli vielä joulukuun alussa koko liigan kärkijoukkue[17], mutta loukkaantumisista kärsinyt joukkue putosi lopulta kauas pudotuspeleistä.

Ennen kautta 2013–2014 Wild siirrettiin NHL:n divisioonajaon uudistuksen myötä lakkautetusta luoteisesta divisioonasta keskiseen divisioonaan.[18]

Minnesota Wild kausi kaudelta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi O V H T JAH Pist. TM PM RM Runkosarja Pudotuspelit
2000–01 82 25 39 13 5 68 168 210 1200 Divisioonan 5. Ei pudotuspeleihin
2001–02 82 26 35 12 9 73 195 238 1209 Divisioonan 5. Ei pudotuspeleihin
2002–03 82 42 29 10 1 95 198 178 1063 Divisioonan 3. Hävisi konferenssin finaaleissa (Anaheim)
2003–04 82 30 29 20 3 83 188 183 1035 Divisioonan 5. Ei pudotuspeleihin
2004–05 Ei pelattu työsulun vuoksi
2005–06 82 38 36 8 84 231 215 1211 Divisioonan 5. Ei pudotuspelihin
2006–07 82 48 26 8 104 235 191 850 Divisioonan 2. Hävisi konferenssin neljännesfinaalissa (Anaheim)
2007–08 82 44 28 10 98 223 218 1086 Divisioonan 1. Hävisi konferenssin neljännesfinaalissa (Colorado)
2008–09 82 40 33 9 89 219 200 869 Divisioonan 3. Ei pudotuspeleihin
2009–10 82 38 36 8 84 219 246 914 Divisioonan 4. Ei pudotuspeleihin
2010–11 82 39 35 8 86 206 223 965 Divisioonan 3. Ei pudotuspeleihin
2011–12 82 35 36 11 81 177 226 994 Divisioonan 4. Ei pudotuspeleihin
Yhteensä 738 331 291 55 61 778 1876 1879 11396 3 kertaa pudotuspeleissä

Nykyinen joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Tilanne 2.8.2014)[19][20][21]
Maalivahdit
Numero Pelaaja Hanskakäsi Sopimus Syntymäpaikka
30 Venäjän lippu Ilja Bryzgalov L 2014 Toljatti, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto
32 Suomen lippu Niklas Bäckström L 2016 Helsinki, Suomi
35 Kanadan lippu Darcy Kuemper L 2014 Saskatoon, Saskatchewan, Kanada
37 Kanadan lippu Josh Harding R 2015 Regina, Saskatchewan, Kanada
Puolustajat
Numero Pelaaja Kätisyys Sopimus Syntymäpaikka
2 Yhdysvaltain lippu Keith Ballard L 2015 Baudette, Minnesota, Yhdysvallat
6 Kanadan lippu Marco Scandella L 2015 Montreal, Québec, Kanada
20 Yhdysvaltain lippu Ryan Suter A L 2025 Madison, Wisconsin, Yhdysvallat
25 Ruotsin lippu Jonas Brodin L 2016 Karlstad, Ruotsi
46 Kanadan lippu Jared Spurgeon R 2016 Edmonton, Alberta, Kanada
Kanadan lippu Justin Falk L 2015 Snowflake, Manitoba, Kanada
Hyökkääjät
Numero Pelaaja Kätisyys Pelipaikka Sopimus Syntymäpaikka
3 Yhdysvaltain lippu Charlie Coyle R KH 2015 East Weymouth, Massachusetts, Yhdysvallat
9 Suomen lippu Mikko Koivu C L KH 2018 Turku, Suomi
11 Yhdysvaltain lippu Zach Parise A L VLH 2025 Minneapolis, Minnesota, Yhdysvallat
19 Kanadan lippu Stephane Veilleux L VLH 2015 Beauceville, Quebec, Kanada
21 Kanadan lippu Kyle Brodziak R KH 2015 St. Paul, Alberta, Kanada
22 Sveitsin lippu Nino Niederreiter L VLH 2014 Chur, Graubünden, Sveitsi
24 Kanadan lippu Matt Cooke L VLH 2016 Belleville, Ontario, Kanada
27 Yhdysvaltain lippu Michael Rupp L H 2014 Cleveland, Ohio, Yhdysvallat
29 Kanadan lippuYhdysvaltain lippu Jason Pominville R OLH 2019 Repentigny, Québec, Kanada
56 Suomen lippu Erik Haula L VLH / KH 2015 Pori, Suomi
64 Suomen lippu Mikael Granlund L KH 2015 Oulu, Suomi
Sveitsin lippuKanadan lippu Cody Almond L KH 2015 Calgary, Alberta, Kanada
Suomen lippu Michael Keränen L KH / OLH 2015 Tukholma, Ruotsi
Yhdysvaltain lippu Jordan Schroeder R KH / OLH 2016 Prior Lake, Minnesota, Yhdysvallat
Kanadan lippu Brett Sutter L KH / VLH Viking, Alberta, Kanada
Itävallan lippu Thomas Vanek R LH 2017 Baden bei Wien, Itävalta

Joukkueenjohto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapteenisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Minnesota Wildissa käytettiin kauteen 2008-2009 asti kiertävän kapteeniuden järjestelyä. Kapteeni ja varakapteenit valittiin aina kuukaudeksi kerrallaan, joskin toimikausia saattoi olla useampi perätysten. C-kirjainta on seuran historian aikana kantanut 22 pelaajaa.

Käytäntö vaihtui kaudella 2009-2010 kun seuran ensimmäiseksi vakituiseksi kapteeniksi valittiin Mikko Koivu.

NHL-palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jack Adams Award

Roger Crozier Saving Grace Award

William M. Jennings Trophy

Ennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varaushistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Minnesota Wildin ensimmäisellä kierroksella varaamat pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Vuoro Pelaaja Pelipaikka
2000 3 Slovakian lippu Marián Gáborík VL
2001 6 Suomen lippu Mikko Koivu KH
2002 8 Kanadan lippu Pierre-Marc Bouchard KH
2003 20 Kanadan lippu Brent Burns P
2004 12 Yhdysvaltain lippu A. J. Thelen P
2005 4 Kanadan lippu Benoit Pouliot VL
2006 9 Kanadan lippu James Sheppard KH
2007 16 Kanadan lippu Colton Gillies VL
2008 23 Kanadan lippu Tyler Cuma P
2009 16 Yhdysvaltain lippu Nick Leddy P
2010 9 Suomen lippu Mikael Granlund KH
2011 10 Ruotsin lippu Jonas Brodin P
2011 28 Kanadan lippu Zack Phillips KH
2012 7 Kanadan lippu Mathew Dumba P
2013 ei varausvuoroa

Jäädytetyt pelinumerot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorena NHL-organisaationa Wild ei ole ehtinyt jäädyttää yhdenkään entisen tähtipelaajansa numeroa. Kuitenkin numero 1 on omistettu minnesotalaisille kiekkofaneille, eikä sitä käytetä[22]. Wayne Gretzkyn numero 99 on jäädytetty koko NHL:ssä.


Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. About Us Minnesota Wild Hockey Club. Viitattu 3.12.2007. (englanniksi)
  2. Timeline Vanessa Green. Viitattu 3.12.2007. (englanniksi)
  3. Lehtisestä NHL:n paras puolustava hyökkääjä 13.6.2003. jatkoaika.com.
  4. Wild signs former Bruins forward Rolston 8.7.2004. nbcsports.com. (englanniksi)/
  5. Wild acquire Demitra from Kings for O'Sullivan, pick 24.4.2006. ESPN. (englanniksi)
  6. < Niklas Bäckström otti vastaan NHL-palkintoja 3.6.2007. mtv3.fi.
  7. Marian Gaborik teki viisi maalia 21.12.2007. hs.fi.
  8. Minnesota Wild center Wes Walz announces retirement from NHL 1.12.2007. usatoday.com. (englanniksi)
  9. Wild signs LW Andrew Brunette 1.7.2008. wild.nhl.com. (englanniksi)
  10. Gaborik signs with Rangers 1.7.2009. nhl.com. (englanniksi)
  11. Wild hire Minnesota native Todd Richards as coach 16.6.2009. nhl.com. (englanniksi)
  12. Wild's 409-game sellout streak ends in 5-1 exhibition loss to Blues 22.9.2010. thehockeynews.com. (englanniksi)
  13. Suomalaistähtien NHL-seurat tulossa Suomeen 27.1.2010. iltasanomat.fi.
  14. Wild hire Mike Yeo 17.6.2011. startribune.com. (englanniksi)
  15. San Jose Sharks trade Dany Heatley to Minnesota Wild for Martin Havlat 4.7.2011. nhl.com. (englanniksi)
  16. Sharks deal Setoguchi to Wild for Burns, picks 25.6.2011. nhl.com. (englanniksi)
  17. Sinnikäs Wild nousi NHL:n kärkeen 1.12.2011. yle.fi.
  18. Rosen, Dan: NHL introduces new division names with schedule NHL.com. 19.7.2013. National Hockey League. Viitattu 29.9.2013. (englanniksi)
  19. Wild Roster Minnesota Wild. Viitattu 26.10.2013. (englanniksi)
  20. Minnesota Depth Chart thehockeynews.com. Viitattu 19.10.2011. (englanniksi)
  21. NHL tsn.ca. Viitattu 19.10.2011. (englanniksi)
  22. Everything2.com retired numbers Viitattu 3.12.2007. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]