Minnesota Wild

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Minnesota Wild
Konferenssi Läntinen
Divisioona Luoteinen
Perustettu 2000
Historia Minnesota Wild
2000-
Kotiareena Xcel Energy Center
Kaupunki Yhdysvaltain lippu Saint Paul, Minnesota
Värit                         
Omistaja(t) Yhdysvaltain lippu Craig Leipold
Toimitusjohtaja Kanadan lippu Chuck Fletcher
Päävalmentaja Kanadan lippu Mike Yeo
Kapteeni Suomen lippu Mikko Koivu
Yhteistyöseurat Houston Aeros (AHL)
Bakersfield Condors (ECHL)
Divisioonan mestaruudet 1 (2008)

Minnesota Wild on NHL-joukkue, jonka kotikaupunki on Saint Paul Minnesotan osavaltiossa Yhdysvalloissa. Wild pelaa NHL:n läntisen konferenssin luoteisessa divisioonassa. Se liittyi NHL-liigaan kaudeksi 2000–2001.

Wild pelaa kotiottelunsa 18 064 katsojan Xcel Energy Centerissä, joka valmistui Wildin ensimmäiseksi kaudeksi vuonna 2000. Hallin omistaa Saint Paulin kaupunki ja sen toimintoja pyörittää Minnesota Sports & Entertainment -yhtiö, joka omistaa myös Wildin sekä muun muassa samassa hallissa pelaavan haavipallojoukkue Minnesota Swarmin[1].

Sisällysluettelo

Historia [muokkaa]

Jääkiekko Minnesotassa [muokkaa]

Xcel Energy Center

Jääkiekolla on Minnesotassa, kuten muissakin Yhdysvaltain pohjoisissa ja koillisissa osavaltioissa, pitkät perinteet. Minnesota North Stars pelasi NHL:ssä kaudesta 1967–1968 kauteen 1992–1993 ennen kuin taloudelliset ongelmat saivat sen muuttamaan Dallasiin, Texasiin.

North Stars muutti pois, mutta jääkiekon kysyntä ei kadonnut Minnesotasta. Aukkoa täyttämään perustettiin IHL-liigaan Minnesota Moose, joka kuitenkin viihtyi St. Paulissa vain kaksi kautta, 1994–1996, ennen kuin siirtyi Kanadan Winnipegiin, missä se vuorostaan korvasi Yhdysvaltain puolelle Arizonan Phoenixiin muuttaneen Winnipeg Jetsin.

Minnesotan paluu NHL-kartalle [muokkaa]

Lopulta NHL myönsi kesäkuussa 1997 sarjapaikan Minnesota Hockey Ventures Group -yhteenliittymälle. Ehdolla joukkueen nimeksi olivat Wildin lisäksi Blue Ox, Freeze, Northern Lights, Voyageurs ja White Bears, mutta lopulta päädyttiin nimeen Minnesota Wild[2].

Kului kuitenkin vielä lähes kolme vuotta ennen kuin Minnesota Wildista tuli virallisesti NHL:n jäsen toukokuussa 2000. Ensimmäisen pelaajasopimuksen Wildin kanssa allekirjoitti Steve Aronson ja päävalmentajaksi nimitettiin Jacques Lemaire. Lemaire valmensi joukkuetta kahdeksan kautta, vuoteen 2009 asti. Ensimmäiseen NHL-ottelunsa Wild pelasi Anaheimissa 6. lokakuuta 2000. Kotijoukkue Mighty Ducks voitti kyseisen ottelun 3-1. Wildin historian ensimmäisen maalin teki seuran kaikkien aikojen ykkösvaraus Marián Gáborik.

2000-2002 [muokkaa]

Wildin ensimmäiset kaksi kautta eivät sujuneet kovinkaan kummoisesti. Pääosin muiden joukkueiden jämäpelaajista laajennusvarauksen kautta kasattu joukkue keräsi ensimmäsellä kaudellaan vain 25 voittoa. Kesällä Wild teki sopimuksen Andrew Brunetten kanssa. Brunettesta tulisi myöhemmin yksi Wildin vielä lyhyen seurahistorian tärkeimmistä pelaajista, mutta hänen 69 pistettään kaudella 2001-02 eivät vielä nostaneet Wildia sarjataulukon pohjilta. Joukkue pärjäsi tälläkin kaudella heikosti ja keräsi vain 26 voittoa. Wild sijoittui läntisessä konferenssissa vasta toiseksi viimeiseksi.

Menestyskausi 2002-2003 [muokkaa]

Puolustavasta pelityylistään tunnettu Jacques Lemaire oli Wildin päävalmentajana yhdeksän kauden ajan.

Kausi 2002-03 sujui Wildin aikaisempiin kausiin verrattuna erinomaisesti. Wild keräsi runkosarjassa 95 pistettä ja oli konferenssinsa kuudes. Pudotuspeleissä Wild eteni sensaatiomaisesti aina konferenssifinaaleihin asti. Playoffien kahdella ensimmäisellä kierroksella se voitti Colorado Avalanchen ja Vancouver Canucksin oltuaan molemmissa sarjoissa 3-1 tappioasemassa. Konferenssifinaaleissa Wild kuitenkin hävisi Mighty Ducks of Anaheimille suoraan 4-0. Lemaire voitti NHL:n parhaan valmentajan palkinnon, ja fanien suuressa suosiossa ollut Wes Walz oli kauden päätteeksi ehdolla Frank J. Selke Trophyn voittajaksi[3]. Nuori Marián Gáborík teki runkosarjassa 30 maalia ja oli joukkueen paras pistemies. Playoffeissa tehot 9+8 tehnyt Gáborík oli playoffien kokonaispistepörssissä peräti kolmas.

2003-2009 [muokkaa]

Kausi 2003-04 oli edellistä kautta heikompi. Wild sijoittui läntisen konferenssin kymmenenneksi eikä siis selviytynyt pudotuspeleihin. Kesällä 2004 Wild teki sopimuksen vapaana agenttina olleen Brian Rolstonin kanssa[4]. Työsulun jälkeen kaudella 05-06 Wild jäi jälleen playoffien ulkopuolelle Rolstonin ja Gáboríkin hurjista pistemääristä huolimatta. Rolston voitti joukkueen sisäisen pistepörssin 79 pisteellä, kun loukkaantumisista kärsinyt Gáborík taas teki 65 pelaamassaan ottelussa peräti 38 maalia. Kausi oli myös Mikko Koivun ensimmäinen Minnesotan paidassa.

Kaudella 2006-07 Wild saavutti runkosarjassa 104 pistettä, mikä on seuran historian paras lukema. Wild jäi vain pisteen päähän luoteisen divisioonan voitosta ja oli konferenssin seitsemäs. Wild hävisi kuitenkin playoffien ensimmäisellä kierroksella tulevalle Stanley Cup-voittaja Anaheim Ducksille otteluvoitoin 4-1. Gáborík kärsi jälleen loukkaantumisista ja pelasi vain 48 ottelua, mutta teki niissä peräti 57 pistettä. Joukkueen sisäisen pistepörssin kärkisijan jakoivat kovasta laukauksestaan tunnettu Rolston ja kesällä pelaajavaihdossa Los Angelesista hankittu[5] Pavol Demitra. Kauden päätteeksi Niklas Bäckström ja Manny Fernandez pokkasivat vähiten maaleja päästäneen joukkueen maalivahdeille jaettavan William M. Jennings Trophyn. Lisäksi Bäckström nappasi Roger Crozier Saving Grace Awardin[6].

Marián Gáborík teki 20. joulukuuta 2007 viisi maalia New York Rangersin verkkoon

Myös seuraavan kauden runkosarja sujui mainiosti. Wild voitti ensimmäistä kertaa historiassaan oman divisioonansa. Gáborík pelasi vihdoin ilman suurempia loukkaantumisia ja teki ensimmäisenä Wild-pelaajana yli 40 maalia yhdessä kaudessa. Gáboríkn 42 maalia on yhä voimassa oleva seuraennätys. Yksi Minnesotan kauden puhutuimmista aiheista oli Gáboríkin viiden maalin peli New York Rangersia vastaan joulukuussa 2007[7]. Myös Brian Rolston jatkoi hyviä otteitaan tehden kolmantena kautena peräkkäin yli 30 maalia. Hyvän runkosarjan jälkeen Wild joutui kuitenkin pettymään playoffeissa häviten Colorado Avalanchelle otteluvoitoin 4-2. Kausi oli myös seuraikoni Wes Walzin viimeinen. Walz jäi kesken kauden pois kokoonpanosta henkilökohtaisten syiden vuoksi ja ilmoitti uransa loppumisesta joulukuussa 2007[8]. Lopetettuaan uransa Walz oli eniten pelejä Minnesotan paidassa pelannut pelaaja.

Kesällä 2008 Wild teki kolmivuotisen sopimuksen kolme edellistä kautta Coloradossa pelanneen Andrew Brunetten kanssa[9]. Pavol Demitra ja Brian Rolston puolestaan eivät tehneet joukkueen kanssa uusia sopimuksia. Kaudella 08-09 Wild ei päässyt pudotuspeleihin jääden viimeisestä playoff-paikasta vain kahden pisteen päähän. Mikko Koivu oli 67 pisteellään joukkueen paras pistemies. Loukkaantumista kärsinyt Marián Gáborík pelasi vain 17 ottelua. Gáboríkin sopimus päättyi tähän kauteen, eikä Minnesota onnistunut tekemään miehen kanssa uutta sopimusta. Niinpä Gáborík oli kesällä vapaa agentti ja teki sopimuksen New York Rangersin kanssa[10]. Gáboríkin lähtemistä pidetään yhtenä Wildin historian suurimmista menetyksistä.

2009- [muokkaa]

Wild-kapteeni Mikko Koivu aloituksessa kauden 2010-11 avausottelussa Helsingissä

Toukokuussa 2009 Wildin manageri Doug Risebrough sai potkut, ja uudeksi manageriksi nimettiin entisen NHL-manageri Cliff Fletcherin poika Chuck Fletcher. Lemaire sai samalla luopua valmennustehtävistä ja uudeksi valmentajaksi valittiin Todd Richards[11] Heinäkuussa 2009 Wild yritti paikata Gáboríkin jättämää aukkoa tekemällä kuusivuotisen sopimuksen Martin Havlatin kanssa. Wild joutui kuitenkin pettymään seuraavalla kaudella jääden jälleen playoffien ulkopuolelle. Joukkueen valopilkku oli Montrealista hankittu Guillaume Latendresse, joka teki Wildissa pelaamassaan 55 ottelussa 25 maalia ja voitti joukkueen sisäisen maalipörssin. Joukkueen paras pistemies taas oli Wildin historian ensimmäinen vakituinen kapteeni Mikko Koivu. Kesän varaustilaisuudessa Minnesota varasi ensimmäisellä kierroksella Mikael Granlundin.

Harjoitusottelussa syyskuussa 2010 päättyi Minnesotan peräti 409 ottelua kestänyt perättäisten loppuunmyytyjen kotiotteluiden putki[12]. Kyseessä on NHL:n ennätys. Kauden ensimmäiset ottelunsa Minnesota pelasi Helsingissä Carolina Hurricanesia vastaan[13]. Wild jäi kolmantena vuotena peräkkäin playoffien ulkopuolelle ollen konferenssinsa kahdestoista. Koivu ja Havlat jakoivat joukkueen pistekuninkuuden. Brent Burns teki Wildin puolustajien yhden kauden piste-ennätyksen iskemällä 46 pistettä, joista peräti 17 oli maaleja.

Kesällä 2011 Wild vaihtoi taas valmentajaa, kun Todd Richardsin tilalle valittiin aiemmin Minneostan farmijoukkue Houston Aerosia valmentanut Mike Yeo[14]. Wild teki kesällä myös kaksi suurta pelaajakauppaa San Jose Sharksin kanssa. Joukkueesta lähtivät mm. Martin Havlat ja Brent Burns. Wildin riveihin puolestaan siirtyivät mm. Devin Setoguchi ja Dany Heatley.[15][16] Itse runkosarja alkoi Wildin osalta loistavasti. Joukkue oli vielä joulukuun alussa koko liigan kärkijoukkue[17], mutta loukkaantumisista kärsinyt joukkue putosi lopulta kauas pudotuspeleistä.

Minnesota Wild kausi kaudelta [muokkaa]

Kausi O V H T JAH Pist. TM PM RM Runkosarja Pudotuspelit
2000–01 82 25 39 13 5 68 168 210 1200 Divisioonan 5. Ei pudotuspeleihin
2001–02 82 26 35 12 9 73 195 238 1209 Divisioonan 5. Ei pudotuspeleihin
2002–03 82 42 29 10 1 95 198 178 1063 Divisioonan 3. Hävisi konferenssin finaaleissa (Anaheim)
2003–04 82 30 29 20 3 83 188 183 1035 Divisioonan 5. Ei pudotuspeleihin
2004–05 Ei pelattu työsulun vuoksi
2005–06 82 38 36 — 8 84 231 215 1211 Divisioonan 5. Ei pudotuspelihin
2006–07 82 48 26 — 8 104 235 191 850 Divisioonan 2. Hävisi konferenssin neljännesfinaalissa (Anaheim)
2007–08 82 44 28 — 10 98 223 218 1086 Divisioonan 1. Hävisi konferenssin neljännesfinaalissa (Colorado)
2008–09 82 40 33 — 9 89 219 200 869 Divisioonan 3. Ei pudotuspeleihin
2009–10 82 38 36 — 8 84 219 246 914 Divisioonan 4. Ei pudotuspeleihin
2010–11 82 39 35 — 8 86 206 223 965 Divisioonan 3. Ei pudotuspeleihin
2011–12 82 35 36 — 11 81 177 226 994 Divisioonan 4. Ei pudotuspeleihin
Yhteensä 738 331 291 55 61 778 1876 1879 11396 3 kertaa pudotuspeleissä

Nykyinen joukkue [muokkaa]

(Tilanne 7.4.2013) [18]
Maalivahdit
Numero Pelaaja Hanskakäsi Sopimus Syntymäpaikka
32 Suomen lippu Niklas Bäckström L 2013 Helsinki, Suomi
35 Kanadan lippu Darcy Kuemper L 2014 Saskatoon, Saskatchewan, Kanada
37 Kanadan lippu Josh Harding R 2015 Regina, Saskatchewan, Kanada
Puolustajat
Numero Pelaaja Kätisyys Sopimus Syntymäpaikka
4 Kanadan lippu Clayton Stoner L 2014 Port McNeill, Brittiläinen Kolumbia, Kanada
5 Kanadan lippu Brett Clark L 2013 Wapella, Saskatchewan, Kanada
20 Yhdysvaltain lippu Ryan Suter A L 2025 Madison, Wisconsin, Yhdysvallat
25 Ruotsin lippu Jonas Brodin L 2016 Karlstad, Ruotsi
39 Yhdysvaltain lippu Nate Prosser R 2014 Elk River, Minnesota, Yhdysvallat
44 Kanadan lippu Justin Falk L 2013 Snowflake, Manitoba, Kanada
46 Kanadan lippu Jared Spurgeon R 2013 Edmonton, Alberta, Kanada
77 Yhdysvaltain lippu Tom Gilbert R 2014 Minneapolis, Minnesota, Yhdysvallat
Hyökkääjät
Numero Pelaaja Kätisyys Pelipaikka Sopimus Syntymäpaikka
7 Yhdysvaltain lippu Matt Cullen L KH 2013 Virginia, Minnesota, Yhdysvallat
9 Suomen lippu Mikko Koivu C L KH 2018 Turku, Suomi
10 Kanadan lippu Devin Setoguchi R OLH 2014 Taber, Alberta, Kanada
11 Yhdysvaltain lippu Zach Parise A L VLH 2025 Minneapolis, Minnesota, Yhdysvallat
15 Kanadan lippuSaksan lippu Dany Heatley L LH 2014 Freiburg im Breisgau, Baden-Württemberg, Saksa
16 Yhdysvaltain lippu Jason Zucker L LH 2014 Newport Beach, Kalifornia, Yhdysvallat
17 Kanadan lippu Torrey Mitchell L H 2015 Greenfield Park, Québec, Kanada
21 Kanadan lippu Kyle Brodziak R KH / OLH 2015 St. Paul, Alberta, Kanada
22 Kanadan lippu Cal Clutterbuck R LH 2013 Welland, Ontario, Kanada
27 Yhdysvaltain lippu Michael Rupp L H 2014 Cleveland, Ohio, Yhdysvallat
28 Kanadan lippu Zenon Konopka L KH / VLH 2014 Niagara Falls, Ontario, Kanada
29 Kanadan lippuYhdysvaltain lippu Jason Pominville R OLH 2014 Repentigny, Québec, Kanada
63 Yhdysvaltain lippu Charlie Coyle R KH 2015 East Weymouth, Massachusetts, Yhdysvallat
64 Suomen lippu Mikael Granlund L KH 2015 Oulu, Suomi
96 Kanadan lippu Pierre-Marc Bouchard L OLH 2013 Sherbrooke, Québec, Kanada

Joukkueenjohto [muokkaa]

Kapteenisto [muokkaa]

Minnesota Wildissa käytettiin kauteen 2008-2009 asti kiertävän kapteeniuden järjestelyä. Kapteeni ja varakapteenit valittiin aina kuukaudeksi kerrallaan, joskin toimikausia saattoi olla useampi perätysten. C-kirjainta on seuran historian aikana kantanut 22 pelaajaa.

Käytäntö vaihtui kaudella 2009-2010 kun seuran ensimmäiseksi vakituiseksi kapteeniksi valittiin Mikko Koivu.

NHL-palkinnot [muokkaa]

Jack Adams Award

Roger Crozier Saving Grace Award

William M. Jennings Trophy

Ennätykset [muokkaa]

Varaushistoria [muokkaa]

Minnesota Wildin Ensimmäisellä kierroksella varaamat pelaajat [muokkaa]

Vuosi Vuoro Pelaaja Pelipaikka
2000 3 Slovakian lippu Marián Gáborík VL
2001 6 Suomen lippu Mikko Koivu KH
2002 8 Kanadan lippu Pierre-Marc Bouchard KH
2003 20 Kanadan lippu Brent Burns P
2004 12 Yhdysvaltain lippu A. J. Thelen P
2005 4 Kanadan lippu Benoit Pouliot VL
2006 9 Kanadan lippu James Sheppard KH
2007 16 Kanadan lippu Colton Gillies VL
2008 23 Kanadan lippu Tyler Cuma P
2009 16 Yhdysvaltain lippu Nick Leddy P
2010 9 Suomen lippu Mikael Granlund KH
2011 10 Ruotsin lippu Jonas Brodin P
2011 28 Kanadan lippu Zack Phillips KH
2012 7 Kanadan lippu Mathew Dumba P

Jäädytetyt pelinumerot [muokkaa]

Nuorena NHL-organisaationa Wild ei ole ehtinyt jäädyttää yhdenkään entisen tähtipelaajansa numeroa. Kuitenkin numero 1 on omistettu minnesotalaisille kiekkofaneille, eikä sitä käytetä[19]. Wayne Gretzkyn numero 99 on jäädytetty koko NHL:ssä.


Katso myös [muokkaa]

Lähteet [muokkaa]

  1. ↑ About Us Minnesota Wild Hockey Club. Viitattu 3.12.2007. (englanniksi)
  2. ↑ Timeline Vanessa Green. Viitattu 3.12.2007. (englanniksi)
  3. ↑ Lehtisestä NHL:n paras puolustava hyökkääjä 13.6.2003. jatkoaika.com.
  4. ↑ Wild signs former Bruins forward Rolston 8.7.2004. nbcsports.com. (englanniksi)/
  5. ↑ Wild acquire Demitra from Kings for O'Sullivan, pick 24.4.2006. ESPN. (englanniksi)
  6. ↑ < Niklas Bäckström otti vastaan NHL-palkintoja 3.6.2007. mtv3.fi.
  7. ↑ Marian Gaborik teki viisi maalia 21.12.2007. hs.fi.
  8. ↑ Minnesota Wild center Wes Walz announces retirement from NHL 1.12.2007. usatoday.com. (englanniksi)
  9. ↑ Wild signs LW Andrew Brunette 1.7.2008. wild.nhl.com. (englanniksi)
  10. ↑ Gaborik signs with Rangers 1.7.2009. nhl.com. (englanniksi)
  11. ↑ Wild hire Minnesota native Todd Richards as coach 16.6.2009. nhl.com. (englanniksi)
  12. ↑ Wild's 409-game sellout streak ends in 5-1 exhibition loss to Blues 22.9.2010. thehockeynews.com. (englanniksi)
  13. ↑ Suomalaistähtien NHL-seurat tulossa Suomeen 27.1.2010. iltasanomat.fi.
  14. ↑ Wild hire Mike Yeo 17.6.2011. startribune.com. (englanniksi)
  15. ↑ San Jose Sharks trade Dany Heatley to Minnesota Wild for Martin Havlat 4.7.2011. nhl.com. (englanniksi)
  16. ↑ Sharks deal Setoguchi to Wild for Burns, picks 25.6.2011. nhl.com. (englanniksi)
  17. ↑ Sinnikäs Wild nousi NHL:n kärkeen 1.12.2011. yle.fi.
  18. ↑ Wild Roster Minnesota Wild. Viitattu 7.4.2013. (englanniksi)
    Minnesota Depth Chart thehockeynews.com. Viitattu 19.10.2011. (englanniksi)
    NHL tsn.ca. Viitattu 19.10.2011. (englanniksi)
  19. ↑ Everything2.com retired numbers Viitattu 3.12.2007. (englanniksi)

Aiheesta muualla [muokkaa]

National Hockey League (NHL)
Läntinen konferenssi Itäinen konferenssi
Keskinen divisioona Luoteinen divisioona Tyynenmeren divisioona Atlantin divisioona Koillinen divisioona Kaakkoinen divisioona
Chicago Blackhawks Calgary Flames Anaheim Ducks New Jersey Devils Boston Bruins Carolina Hurricanes
Columbus Blue Jackets Colorado Avalanche Dallas Stars New York Islanders Buffalo Sabres Florida Panthers
Detroit Red Wings Edmonton Oilers Los Angeles Kings New York Rangers Montréal Canadiens Tampa Bay Lightning
Nashville Predators Minnesota Wild Phoenix Coyotes Philadelphia Flyers Ottawa Senators Washington Capitals
St. Louis Blues Vancouver Canucks San Jose Sharks Pittsburgh Penguins Toronto Maple Leafs Winnipeg Jets
Entiset joukkueet

Atlanta Flames | Atlanta Thrashers | California Golden Seals | Cleveland Barons | Colorado Rockies | Hamilton Tigers | Hartford Whalers | Kansas City Scouts | Minnesota North Stars | Montreal Maroons | Montreal Wanderers | New York Americans | Ottawa Senators | Philadelphia Quakers | Pittsburgh Pirates | Quebec Bulldogs | Quebec Nordiques | St. Louis Eagles | Winnipeg Jets

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Minnesota_Wild&oldid=13193285