NHL-kausi 1967–1968

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

NHL-kausi 1967–1968 oli National Hockey Leaguen historian 51. kausi. Sen aikana 12 NHL-joukkuetta pelasi kukin 74 runkosarjaottelua.[1] Liigaan tuli mukaan kuusi uutta joukkuetta, jotka olivat California Seals, Los Angeles Kings, Minnesota North Stars, Philadelphia Flyers, Pittsburgh Penguins ja St. Louis Blues.[2] California Seals vaihtoi nimekseen Oakland Seals kesken kauden 8. joulukuuta 1967.[2] Stanley Cupin voitti Montreal Canadiens, joka kukisti finaalisarjassa Scotty Bowmanin valmentaman St. Louis Bluesin otteluvoitoin 4–0.[3][4] Kyseessä oli NHL:n olemassaolon aikana Canadiensin 14. ja seuran koko historian 15. Stanley Cup -mestaruus.[5][6] Kauden päätyttyä Canadiensin kahdeksaan Stanley Cup -voittoon johdattanut valmentaja Toe Blake jäi eläkkeelle.[6]

Runkosarjan pistepörssin voitti Chicago Black Hawks -keskushyökkääjä Stan Mikita, jolle myönnettiin Art Ross Trophyn ohella Hart- ja Lady Byng -palkinnot.[7][8] Mikita keräsi 72 ottelussa 87 tehopistettä, joista 40 oli maaleja ja 47 syöttöpisteitä.[8] Pudotuspelien pistepörssin ykkönen oli puolestaan Minnesota North Starsissa pelannut Bill Goldsworthy, joka teki 14 pudotuspeliottelussa 8 maalia ja 7 syöttöpistettä.[9] Parhaan tulokkaan palkinnon Calder Memorial Trophyn sai Boston Bruinsia edustanut Derek Sanderson.[8][10]

NHL-palkinnoista kaudella 1967–1968 jaettiin ensimmäisen kerran Bill Masterton Memorial Trophy, joka myönnetään parhaiten sisukkuutta, urheiluhenkeä ja jääkiekolle omistautumista osoittavalle pelaajalle. Palkinnon ensimmäinen voittaja oli Montreal Canadiensin Claude Provost.[11] Samalla kaudella Boston Bruinsin Bobby Orr sai ensimmäisen kahdeksasta peräkkäisestä Norris-palkinnostaan eli NHL:n parhaalle puolustajalle vuosittain annettavasta tunnustuksesta.[12]

Runkosarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, V = voitot, H = häviöt, T = tasapelit, Pist. = pisteet, + = tehdyt maalit, − = päästetyt maalit. Pudotuspeleihin päässeet joukkueet on lihavoitu.

Itäinen divisioona O V H T Pist. +
Montreal Canadiens 74 42 22 10 94 236 167
New York Rangers 74 39 23 12 90 226 183
Boston Bruins 74 37 27 10 84 259 216
Chicago Black Hawks 74 32 26 16 80 212 222
Toronto Maple Leafs 74 33 31 10 76 209 176
Detroit Red Wings 74 27 35 12 66 245 257
Läntinen divisioona O V H T Pist. +
Philadelphia Flyers 74 31 32 11 73 173 179
Los Angeles Kings 74 31 33 10 72 200 224
St. Louis Blues 74 27 31 16 70 177 191
Minnesota North Stars 74 27 32 15 69 191 226
Pittsburgh Penguins 74 27 34 13 67 195 216
Oakland Seals 74 15 42 17 47 153 219

[1][7]

Runkosarjan pistepörssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit

Pelaaja Joukkue O M S Pist. RM
Stan Mikita Chicago Black Hawks 72 40 47 87 14
Phil Esposito Boston Bruins 74 35 49 84 21
Gordie Howe Detroit Red Wings 74 39 43 82 53
Jean Ratelle New York Rangers 74 32 46 78 18
Rod Gilbert New York Rangers 73 29 48 77 12
Bobby Hull Chicago Black Hawks 71 44 31 75 39
Norm Ullman Detroit Red Wings,
Toronto Maple Leafs
71 35 37 72 28
Alex Delvecchio Detroit Red Wings 74 22 48 70 14
John Bucyk Boston Bruins 72 30 39 69 8
Kenny Wharram Chicago Black Hawks 74 27 42 69 18

[8]

Pudotuspelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  Puolivälierät Välierät Stanley Cup -finaali
                           
  1  Montreal Canadiens 4  
3  Boston Bruins 0  
  1  Montreal Canadiens 4  
Itäinen divisioona
  4  Chicago Black Hawks 1  
2  New York Rangers 2
  4  Chicago Black Hawks 4  
    I1  Montreal Canadiens 4
  L3  St. Louis Blues 0
  1  Philadelphia Flyers 3  
3  St. Louis Blues 4  
  3  St. Louis Blues 4
Läntinen divisioona
  4  Minnesota North Stars 3  
2  Los Angeles Kings 3
  4  Minnesota North Stars 4  

[4]

Pudotuspelien pistepörssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit

Pelaaja Joukkue O M S Pist. RM
Bill Goldsworthy Minnesota North Stars 14 8 7 15 12
Dickie Moore St. Louis Blues 18 7 7 14 15
Milan Marcetta Minnesota North Stars 14 7 7 14 4
Yvan Cournoyer Montreal Canadiens 13 6 8 14 4
Jacques Lemaire Montreal Canadiens 13 7 6 13 6
Frank St. Marseille St. Louis Blues 18 5 8 13 0
Dave Balon Minnesota North Stars 14 4 9 13 14
Stan Mikita Chicago Black Hawks 11 5 7 12 6
Wayne Connelly Minnesota North Stars 14 8 3 11 2
Jean Béliveau Montreal Canadiens 10 7 4 11 6

[9]

NHL-palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prince of Wales Trophy: Montreal Canadiens [13]
Clarence S. Campbell Bowl: Philadelphia Flyers [14]
Art Ross Trophy: Stan Mikita, Chicago Black Hawks [15]
Bill Masterton Memorial Trophy: Claude Provost, Montreal Canadiens [11]
Calder Memorial Trophy: Derek Sanderson, Boston Bruins [10]
Conn Smythe Trophy: Glenn Hall, St. Louis Blues [16]
Hart Memorial Trophy: Stan Mikita, Chicago Black Hawks [17][18]
James Norris Memorial Trophy: Bobby Orr, Boston Bruins [12]
Lady Byng Memorial Trophy: Stan Mikita, Chicago Black Hawks [19]
Vezina Trophy: Lorne Worsley ja Rogatien Vachon, Montreal Canadiens [20]
Lester Patrick Trophy: Walter A. Brown, kenraali John R. Kilpatrick ja Thomas F. Lockhart [21]

Tähdistökentälliset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ykköstähtikenttä   Pelipaikka   Kakkostähtikenttä
Gump Worsley, Montreal Canadiens maalivahti Ed Giacomin, New York Rangers
Tim Horton, Toronto Maple Leafs puolustaja Jim Neilson, New York Rangers
Bobby Orr, Boston Bruins puolustaja J. C. Tremblay, Montreal Canadiens
Stan Mikita, Chicago Black Hawks keskushyökkääjä Phil Esposito, Boston Bruins
Bobby Hull, Chicago Black Hawks vasen laitahyökkääjä John Bucyk, Boston Bruins
Gordie Howe, Detroit Red Wings oikea laitahyökkääjä Rod Gilbert, New York Rangers

[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b 1967–1968 Standings NHL.com. NHL. Viitattu 10.2.2013. (englanniksi)
  2. a b NHL Expansion / Relocation Timeline (1967) DetroitHockey.Net. Viitattu 10.2.2013. (englanniksi)
  3. Stanley Cup Champions CBSSports.com. 2013. CBS Interactive. Viitattu 10.2.2013. (englanniksi)
  4. a b 1967–68 NHL Playoff Results HockeyDB.com. Viitattu 10.2.2013. (englanniksi)
  5. Fitzpatrick, Jamie: Most Stanley Cup Wins by Team About.com. 13.6.2012. IAC/InterActiveCorp. Viitattu 10.2.2013. (englanniksi)
  6. a b Stanley Cup No. 15 Canadiens.com. Club de hockey Canadien, Inc. Viitattu 10.2.2013. (englanniksi)
  7. a b c 1967–68 NHL Season Summary Hockey-Reference.com. Sports Reference LLC. Viitattu 10.2.2013. (englanniksi)
  8. a b c d 1967–1968 – Regular Season – Stats NHL.com. NHL. Viitattu 10.2.2013. (englanniksi)
  9. a b 1967–1968 – Playoffs – Stats NHL.com. NHL. Viitattu 10.2.2013. (englanniksi)
  10. a b Calder Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 10.2.2013. (englanniksi)
  11. a b Bill Masterton Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 10.2.2013. (englanniksi)
  12. a b James Norris Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 10.2.2013. (englanniksi)
  13. Prince of Wales Trophy NHL.com. NHL. Viitattu 10.2.2013. (englanniksi)
  14. Clarence S. Campbell Bowl NHL.com. NHL. Viitattu 10.2.2013. (englanniksi)
  15. Art Ross Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 10.2.2013. (englanniksi)
  16. Conn Smythe Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 10.2.2013. (englanniksi)
  17. Fitzpatrick, Jamie: NHL Most Valuable Player: List of Hart Trophy Winners About.com. 2013. IAC/InterActiveCorp. Viitattu 10.2.2013. (englanniksi)
  18. Hart Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 10.2.2013. (englanniksi)
  19. Lady Byng Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 10.2.2013. (englanniksi)
  20. Vezina Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 10.2.2013. (englanniksi)
  21. Lester Patrick Trophy NHL.com. NHL. Viitattu 10.2.2013. (englanniksi)