NHL-kausi 1930–1931

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kausi 1930–1931 oli National Hockey Leaguen 14. kausi. Sen aikana kymmenen joukkuetta pelasi kukin 44 runkosarjaottelua. Stanley Cupin vei toisen kerran peräkkäin Montreal Canadiens, joka kukisti Chicago Black Hawksin otteluvoitoin 3–2 viiden pelin loppuottelusarjassa.

Kauden aikana Art Ross teki katkeran valituksen Stanley Cup -finaalien toteutustavasta. Montreal Canadiens oli nimittäin voittanut hänen joukkueensa kahdessa peräkkäisessä pelissä kaudella 1929–30. Valituksen seurauksena NHL:n johtokunta päätti, että loppuottelusarja pelattaisiin jatkossa paras viidestä -järjestelmällä.

Runkosarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuri lamakausi oli alkanut verottaa NHL:ää. Taloudellisten ongelmien selvittämiseksi Pittsburgh Pirates muutti Philadelphiaan, ja siitä tuli Philadelphia Quakers, mutta joukkueessa ei ollut mitään, millä se olisi voittanut otteluita tai faneja puolelleen. Tarkoituksena oli, että joukkue viipyisi Philadelphiassa vain siihen asti, kunnes Pittsburghiin saataisiin uusi areena. Hallia ei kuitenkaan rakennettu, joten joukkueen historia päättyi ainoastaan yhden uudessa kaupungissa vietetyn kauden jälkeen. Myös Ottawa Senators oli taloudellisissa vaikeuksissa, mutta muuttamisen sijaan joukkue myi tähtensä ja tulevan Hockey Hall of Fame -pelaajan King Clancyn Toronto Maple Leafsille 35 000 dollarista ja kahdesta pelaajasta. Tämä vahingoitti joukkuetta, ja yleisömäärät vähenivät entisestään. Tosin vaikka ottelu Philadelphia Quakersia vastaan ei juurikaan kerännyt yleisöä, seurasi Montreal Canadiensin voittoa Ottawasta yli 10 000 silmäparia. Ottawan fanit olivat selvästikin valikoivia sen suhteen, mitä joukkueita he tulivat katsomaan.

Runkosarjan pistepörssin voitti Howie Morenz, joka houkutteli lamakaudesta huolimatta runsaasti yleisöä NHL-kaukaloihin.

Dick Irvin aloitti valmentajauransa Chicagossa, ja joukkue sijoittui toiseksi Yhdysvaltojen divisioonassa. Hän erosi kauden päätteeksi vietyään Black Hawksin loppuotteluihin.

Detroit Cougars vaihtoi tällä kaudella nimensä Detroit Falconsiksi.

Loppusijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = Ottelut, V = Voitot, H = Häviöt, T = Tasapelit, RM = Rangaistusminuutit

Huom: Pudotuspeleihin selviytyneet joukkueet on lihavoitu.

Kanadan divisioona O V H T P Tehdyt maalit Päästetyt maalit RM
Montreal Canadiens 44 26 10 8 60 129 89 602
Toronto Maple Leafs 44 22 13 9 53 118 99 540
Montreal Maroons 44 20 18 6 46 105 106 568
New York Americans 44 18 16 10 46 76 74 495
Ottawa Senators 44 10 30 4 24 91 142 486
Yhdysvaltojen divisioona O V H T P Tehdyt maalit Päästetyt maalit RM
Boston Bruins 44 28 10 6 62 143 90 403
Chicago Black Hawks 44 24 17 3 51 108 78 416
New York Rangers 44 19 16 9 47 106 87 514
Detroit Falcons 44 16 21 7 39 102 105 429
Philadelphia Quakers 44 4 36 4 12 76 184 477

Pistepörssin parhaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = Ottelut, M = Maalit, S = Syötöt, P = Pisteet, RM = Rangaistusminuutit

Pelaaja Joukkue O M S P RM
Howie Morenz Montreal Canadiens 39 28 23 51 49
Ebbie Goodfellow Detroit Red Wings 44 25 23 48 32
Charlie Conacher Toronto Maple Leafs 37 31 12 43 78
Bill Cook New York Rangers 43 30 12 42 39
Ace Bailey Toronto Maple Leafs 40 23 19 42 46
Joe Primeau Toronto Maple Leafs 38 9 32 41 18
Nels Stewart Montreal Maroons 42 25 14 39 75
Frank Boucher New York Rangers 44 12 27 39 20
Ralph Weiland Boston Bruins 44 25 13 38 14
Frederick Cook New York Rangers 44 18 17 35 72
Aurel Joliat Montreal Canadiens 43 13 22 35 73

Pudotuspelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chicago Black Hawks otti varhaisen 2–1-johdon ensi kertaa paras viidestä -järjestelmällä pelatussa loppuottelusarjassa. Montreal Canadiens tuli kuitenkin takaisin peliin mukaan ja voitti sarjan lopulta 3–2. Tämä oli joukkueen toinen peräkkäinen Stanley Cup -voitto.

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

O’Brien Trophy: Montreal Canadiens
Prince of Wales Trophy: Boston Bruins
Hart Memorial Trophy: Howie Morenz, Montreal Canadiens
Lady Byng Trophy: Frank Boucher, New York Rangers
Vezina Trophy: Roy Worters, New York Americans

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]