NHL-kausi 1936–1937

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kausi 1936–1937 oli National Hockey Leaguen 20. kausi. Sen aikana kahdeksan joukkuetta pelasi kukin 48 ottelua. Detroit Red Wings vei Stanley Cupin kukistettuaan New York Rangersin loppuottelusarjassa voitoin 3–2.

Frank Calder oli nimennyt parhaat tulokkaat kaudesta 1932–1933 lähtien. Tällä kaudella hän kuitenkin osti ensimmäisen kerran parhaalle tulokkaalle annettavan palkinnon, jonka sai tällä kertaa Syl Apps.

Runkosarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuri lamakausi oli tehnyt tehtävänsä NHL:lle. Vielä vuosikymmenen alussa liigassa oli kymmenen joukkuetta, mutta sen jälkeen kaksi joukkuetta oli joutunut lopettamaan toimintansa. New York Americans näytti olevan listalla seuraavana. NHL ei kuitenkaan aikonut sallia vahingon tapahtua. Niinpä sen sijaan, että joukkueen olisi annettu luhistua raha- ja omistajuusongelmiin, otti liiga joukkueen hallintaansa. Tällöin Americansin omistaja Bill Dwyer nosti asiasta oikeusjutun. Tuloksena oli sopimus, jonka mukaan NHL:n johtama joukkue jäisi hänen omistukseensa, ja Dwyer saisi mahdollisuuden maksaa velkansa takaisin.

Rahapulasta kärsivä Montreal Maroons joutui myymään tähtensä ja kapteeninsa Reginald ”Hooley” Smithin Bostoniin. Carl Vossin toivottiin täyttävän hänen jättämänsä aukon, mutta Voss sairastui influenssaan, eikä hänestä ollut joukkueelle missään vaiheessa apua. Bob Gracie osoittautui kuitenkin todelliseksi tehopelaajaksi, ja Maroons oli vähällä viedä Kanadan divisioonan ykköspaikan Montreal Canadiensien nenän edestä.

New York Americans oli vielä kauden alkuvaiheessa ykkössijalla, mutta sitten sen pelaajat sairastuivat influenssaan, ja joukkueen suoritukset notkahtivat. Pahin isku oli kuitenkin se, kun Roy Worters joutui tyräsairauden takia lopettamaan uransa. Alfie Moore ja Lorne Chabot eivät kyenneet korvaamaan häntä, ja Americans sijoittui Kanadan divisioonan viimeiseksi.

Montreal Canadiens oli tehnyt pohjakosketuksen kaudella 1935–1936, ja Babe Siebert hankittiin jäntevöittämään puolustusta. Lämpimimmän vastaanoton sai kuitenkin Howie Morenzin ostaminen takaisin New York Rangersilta. Canadiens saavutti Kanadan divisioonan ykköspaikan, kun se edellisellä kaudella sijoittui viimeiseksi. Morenz oli vasta pääsemässä huippukuntoonsa tammikuussa 1937, kun sattui traaginen tapahtuma. Yhdessä Morenzin räväköistä rynnistyksistä Chicagon Earl Seibert taklasi hänet tilanteessa, jossa Morenzin vasen luistin jäi jumiin päätylaudoitukseen, ja hänen jalkansa murtui pahoin. Hän kärsi hermoromahduksen murehtiessaan uransa jatkomahdollisuuksia, ja lisää huonoa onnea seurasi. 8. maaliskuuta 1937 paranevasta jalasta otetuissa röntgenkuvissa ilmeni verihyytymiä. Leikkausta kaavailtiin seuraavaksi päiväksi, mutta Howien syötyä kevyen illallisen sekä kerrottua sairaanhoitajalle haluavansa levätä hän nukahti ja hänen tilansa muuttui äkisti. Hoitaja tajusi jotain olevan vialla. Veritulppa oli pysäyttänyt hänen sydämensä, ja yritykset elvyttää Howieta epäonnistuivat. Uutiset Morenzin kuolemasta järkyttivät kiekkomaailmaa, ja tuhannet ihmiset – monet heistä kyynelsilmin – kävivät hänen arkkunsa äärellä jättämässä viimeiset, kunnioittavat jäähyväisensä NHL:n todelliselle suurpelaajalle.

NHL menetti vuoden aikana monia huippuja tavalla tai toisella. Bostonin Eddie Shoren selkä murtui, ja Toronton King Clancy lopetti uransa. Toronton pahin menetys sattui kuitenkin Charlie Conacherin vaurioittaessa ranteensa. Hän ei ollut sen jälkeen enää koskaan entisensä.

Runkosarjassa Detroit sijoittui Amerikan divisioonassa ensimmäiseksi Vezina Trophy -voittajan Normie Smithin avustuksella.

Ennen viittä viimeistä peliä joukkueen ollessa epätoivoisesti jumbosijalla Chicago Black Hawksin omistaja Frederic McLaughlin päätti toteuttaa sydäntään lähellä olevan kokeilun. Hän unelmoi päivästä, jona pelkästään yhdysvaltalaisista pelaajista koostuva joukkue pystyisi kilpailemaan NHL-tasolla. Hänellä oli jo Mike Karakas maalissa, mutta hän lisäsi Ernest Klingbeilin ja Paul Schaeferin puolustukseen sekä nopeaa luistelevan keskushyökkääjä Milt Brinkin laitureiden Al Suomi ja Bun Laprairie väliin. Ensimmäisessä testissä 11. maaliskuuta Boston Bruins voitti Black Hawksin 6–2. Yksikään uusista pelaajista ei kyennyt tekemään maalia, mutta puolustajat Klingbeil ja Schaefer olivat jäällä kaikkien Bostonin maalien aikana. Tästä seurasi valituksia Jack Adamsin, Lester Patrickin ja Art Rossin tahoilta. Heidän mukaansa moisia kokeita ei olisi saanut järjestää muiden joukkueiden taistellessa pudotuspelipaikoista. McLaughlinin suojatit eivät kuitenkaan näyttäneet lainkaan huonoilta, kun Toronto Maple Leafs oli onnekas ja pystyi voittamaan heidät 3–2 Maple Leaf Gardensissa. Yhden maalin tehnyt Klingbeil oli pelin tähti. Tulokkaat taklasivat lujaa ja järjestivät ajoittain näyttäviä hyökkäyksiä. 9 600 fania antoivat heille raikuvat aplodit. Tämän ottelun jälkeen Black Hawks voitti New York Rangersin 3–2 samojen pelaajien ollessa edelleen mukana kokoonpanossa. Lester Patrick ei voinut todeta muuta kuin yleisömäärän vähentyneen. Kokeilu oli kutakuinkin päätöksessään, kun New York Americans löylytti Black Hawksin 9–4 David ”Sweeney” Schrinerin ja Nels Stewartin tehdessä kumpikin hattutempun. Myös häviön kärsineen Chicagon Paul Thompson saalisti kolme maalia.

Loppusijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = Ottelut, V = Voitot, H = Häviöt, T = Tasapelit, RM = Rangaistusminuutit

Huom: Pudotuspeleihin selviytyneet joukkueet on lihavoitu.

Kanadan divisioona O V H T Pisteet Tehdyt maalit Päästetyt maalit RM
Montreal Canadiens 48 24 18 6 54 115 111 298
Montreal Maroons 48 22 17 9 53 126 110 379
Toronto Maple Leafs 48 22 21 5 49 119 115 371
New York Americans 48 15 29 4 34 122 161 481
Yhdysvaltojen divisioona O V H T Pisteet Tehdyt maalit Päästetyt maalit RM
Detroit Red Wings 48 25 14 9 59 128 102 244
Boston Bruins 48 23 18 7 53 120 110 303
New York Rangers 48 19 20 9 47 117 106 312
Chicago Black Hawks 48 14 27 7 35 99 131 291

Pistepörssin parhaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = Ottelut, M = Maalit, S = Syötöt, P = Pisteet, RM = Rangaistusminuutit

Pelaaja Joukkue O M S P RM
David Schriner New York Americans 48 21 25 46 17
Syl Apps Toronto Maple Leafs 48 16 29 45 10
Marty Barry Detroit Red Wings 48 17 27 44 6
Larry Aurie Detroit Red Wings 45 23 20 43 20
Harvey Jackson Toronto Maple Leafs 46 21 19 40 12
Johnny Gagnon Montreal Canadiens 48 20 16 36 38
Bob Gracie Montreal Maroons 48 11 25 36 18
Nels Stewart Boston Bruins/New York Americans 43 23 12 35 37
Paul Thompson Chicago Black Hawks 47 17 18 35 28
Bill Cowley Boston Bruins 46 13 22 35 4

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

O’Brien Trophy: Montreal Canadiens
Prince of Wales Trophy: Detroit Red Wings
Calder Memorial Trophy: Syl Apps, Toronto Maple Leafs
Hart Memorial Trophy: Babe Siebert, Montreal Canadiens
Lady Byng Memorial Trophy: Marty Barry, Detroit Red Wings
Vezina Trophy: Normie Smith, Detroit Red Wings

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]