NHL-kausi 1944–1945

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

NHL-kausi 1944–1945 oli National Hockey Leaguen historian 28. kausi. Sen aikana kuusi NHL-joukkuetta pelasi kukin 50 runkosarjaottelua.[1][2] Stanley Cupin voitti Hap Dayn valmentama Toronto Maple Leafs, joka kukisti finaalisarjassa Detroit Red Wingsin otteluvoitoin 4–3. Kyseessä oli Toronton seurahistorian viides Stanley Cup -mestaruus.[3][4]

Runkosarjan piste- ja syöttöpörssin voitti Montreal Canadiensia edustanut Elmer Lach.[1] Lach keräsi 50 ottelussa yhteensä 80 tehopistettä, joista 26 oli maaleja ja 54 syöttöpisteitä.[5] Hän myös sai arvokkaimmalle pelaajalle myönnettävän Hart Trophyn.[6][7] Keskushyökkääjänä pelannut Lach ja vasen laitahyökkääjä Toe Blake muodostivat yhdessä Maurice Richardin kanssa erittäin tehokkaan, myöhemmin lempinimellä ”Punch Line” tunnetun ketjun, jonka toimivuuden ansiosta Richard onnistui ensimmäisenä jääkiekkoilijana tekemään 50 maalia 50 NHL-ottelussa. Seuraavan kerran saavutukseen pystyi Mike Bossy 36 vuotta myöhemmin kaudella 1980–1981.[8][9]

Pudotuspelien pistepörssin voittaja oli Detroit Red Wingsin Joe Carveth. Hän teki 14 pudotuspeliottelussa 11 tehopistettä, joista 5 oli maaleja ja 6 maaliin johtaneita syöttöjä.[10] Parhaalle tulokkaalle annettavan Calder Memorial Trophyn sai Toronto Maple Leafsin maalivahti Frank McCool.[1][11]

Runkosarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, V = voitot, H = häviöt, T = tasapelit, Pist. = pisteet, + = tehdyt maalit, − = päästetyt maalit. Pudotuspeleihin päässeet joukkueet on lihavoitu.

Joukkue O V H T Pist. +
Montreal Canadiens 50 38 8 4 80 228 121
Detroit Red Wings 50 31 14 5 67 218 161
Toronto Maple Leafs 50 24 22 4 52 183 161
Boston Bruins 50 16 30 4 36 179 219
Chicago Black Hawks 50 13 30 7 33 141 194
New York Rangers 50 11 29 10 32 154 247

[1][2]

Runkosarjan pistepörssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit

Pelaaja Joukkue O M S Pist. RM
Elmer Lach Montreal Canadiens 50 26 54 80 37
Maurice Richard Montreal Canadiens 50 50 23 73 46
Toe Blake Montreal Canadiens 49 29 38 67 25
Bill Cowley Boston Bruins 49 25 40 65 12
Ted Kennedy Toronto Maple Leafs 49 29 25 54 14
Bill Mosienko Chicago Black Hawks 50 28 26 54 0
Joe Carveth Detroit Red Wings 50 26 28 54 6
Ab DeMarco New York Rangers 50 24 30 54 10
Clint Smith Chicago Black Hawks 50 23 31 54 0
Syd Howe Detroit Red Wings 46 17 36 53 6

[5]

Pudotuspelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  Välierät     Stanley Cup -finaali
                 
  1  Montreal Canadiens 2  
  3  Toronto Maple Leafs 4    
      3  Toronto Maple Leafs 4
      2  Detroit Red Wings 3
  2  Detroit Red Wings 4    
  4  Boston Bruins 3  

[12]

Pudotuspelien pistepörssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit

Pelaaja Joukkue O M S Pist. RM
Joe Carveth Detroit Red Wings 14 5 6 11 2
Ted Kennedy Toronto Maple Leafs 13 7 2 9 2
Maurice Richard Montreal Canadiens 6 6 2 8 10
Elmer Lach Montreal Canadiens 6 4 4 8 2
Eddie Bruneteau Detroit Red Wings 14 5 2 7 0
Herb Cain Boston Bruins 7 5 2 7 0
Flash Hollett Detroit Red Wings 14 3 4 7 6
Ken Smith Boston Bruins 7 3 4 7 0
Butch Bouchard Montreal Canadiens 6 3 4 7 4
Murray Armstrong Detroit Red Wings 14 4 2 6 2
Carl Liscombe Detroit Red Wings 14 4 2 6 0

[10]

NHL-palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

O’Brien Trophy:
(finaalisarjan hävinneelle joukkueelle)
Detroit Red Wings [13]
Prince of Wales Trophy: Montreal Canadiens [14]
Calder Memorial Trophy: Frank McCool, Toronto Maple Leafs [11]
Hart Trophy: Elmer Lach, Montreal Canadiens [6][7]
Lady Byng Trophy: Bill Mosienko, Chicago Black Hawks [15]
Vezina Trophy:
(vähiten maaleja päästäneen joukkueen maalivahdille)
Bill Durnan, Montreal Canadiens [16]

Tähdistökentälliset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ykköstähtikenttä   Pelipaikka   Kakkostähtikenttä
Bill Durnan, Montreal Canadiens maalivahti Mike Karakas, Chicago Black Hawks
Butch Bouchard, Montreal Canadiens puolustaja Glen Harmon, Montreal Canadiens
Flash Hollett, Detroit Red Wings puolustaja Babe Pratt, Toronto Maple Leafs
Elmer Lach, Montreal Canadiens keskushyökkääjä Bill Cowley, Boston Bruins
Toe Blake, Montreal Canadiens vasen laitahyökkääjä Syd Howe, Detroit Red Wings
Maurice Richard, Montreal Canadiens oikea laitahyökkääjä Bill Mosienko, Chicago Black Hawks

[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e 1944–45 NHL Season Summary Hockey-Reference.com. Sports Reference LLC. Viitattu 20.6.2013. (englanniksi)
  2. a b 1944–1945 Standings NHL.com. NHL. Viitattu 20.6.2013. (englanniksi)
  3. Fitzpatrick, Jamie: Most Stanley Cup Wins by Team About.com. 13.6.2012. IAC/InterActiveCorp. Viitattu 20.6.2013. (englanniksi)
  4. Stanley Cup Champions CBSSports.com. 2013. CBS Interactive. Viitattu 20.6.2013. (englanniksi)
  5. a b 1944–1945 – Regular Season – Stats NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 20.6.2013. (englanniksi)
  6. a b Hart Memorial Trophy NHL.com. 2013. NHL. Viitattu 20.6.2013. (englanniksi)
  7. a b Fitzpatrick, Jamie: NHL Most Valuable Player: List of Hart Trophy Winners About.com. 2013. IAC/InterActiveCorp. Viitattu 20.6.2013. (englanniksi)
  8. Harper, Davis: First to 500, ’Rocket’ Richard set scoring standard NHL.com. 19.10.2012. NHL. Viitattu 20.6.2013. (englanniksi)
  9. Himanen, Jari: NHL-historiikki: Montreal Canadiens Jatkoaika.com. 24.1.2001. Viitattu 20.6.2013.
  10. a b 1944–1945 – Playoffs – Stats NHL.com. NHL. Viitattu 20.6.2013. (englanniksi)
  11. a b Calder Memorial Trophy NHL.com. 2013. NHL. Viitattu 20.6.2013. (englanniksi)
  12. 1944–45 NHL Playoff Results HockeyDB.com. Viitattu 20.6.2013. (englanniksi)
  13. O’Brien Trophy HHOF.com. 2013. Hockey Hall of Fame and Museum. Viitattu 20.6.2013. (englanniksi)
  14. Prince of Wales Trophy NHL.com. NHL. Viitattu 20.6.2013. (englanniksi)
  15. Lady Byng Memorial Trophy NHL.com. 2013. NHL. Viitattu 20.6.2013. (englanniksi)
  16. Vezina Trophy NHL.com. 2013. NHL. Viitattu 20.6.2013. (englanniksi)