Mike Bossy

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mike Bossy
Mike Bossy 1978.JPG
Henkilötiedot
Syntynyt 22. tammikuuta 1957 (ikä 57)
Montréal, Quebec, Kanada
Kansalaisuus Kanadan lippu Kanada
Pelipaikka oikea laitahyökkääjä
Maila oikea
Pituus 183 cm
Paino 84 kg
Lempinimi The Boss
Seura
Seura New York Islanders
Sarja NHL
Pelinumero 22
Pelaajaura
Pääsarjaura 1977–1987
NHL-varaus 15. varaus [1][2], 1977
New York Islanders
Hockey Hall of Fame

1991

Michael Dean ”Mike” Bossy (s. 22. tammikuuta 1957 Montreal, Québec, Kanada) on kanadalainen entinen jääkiekkoilija. Bossy, lempinimeltään The Boss, pelasi koko NHL-uransa New York Islandersissa ja oli voittamassa seurassa neljää Stanley Cupin mestaruutta 1980-luvun alussa (19801983). Pelipaikaltaan Bossy oli oikean laidan hyökkääjä.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juniorivuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen ammattilaisuraansa Bossy pelasi vuodet 19731977 National de Lavalissa Québecin junioriliigassa LHJMQ:ssa. Hän pelasi Nationalissa neljä kokonaista kautta, ensimmäiset LHJMQ-ottelunsa hän pelasi kuitenkin jo kaudella 1972–73.

Bossy oli kaikilla täysillä LHJMQ-kausillaan Nationalin paras pistemies ja maalintekijä. Eniten pisteitä hän teki kaudella 1974–75, 149 tehopistettä, 84 maalia ja 65 syöttöpistettä, 67:ssä runkosarjaottelussa. Hän jakoi tuolloin LHJMQ:n maalipörssin kärkisijan Norm Dupontin kanssa, liigan pistepörssissä hän sijoittui neljänneksi. Kaudella 1973–74 Bossy sijoittui 70:llä runkosarjamaalilla LHJMQ:n maalipörssin kymmenenneksi, kaudella 1975–76 hän oli maalipörssin toinen ja pistepörssin neljäs 136:lla tehopisteellä ja 79:llä maalilla ja kaudella 1976–77 hän oli 75:llä maalilla liigan maalipörssin kolmas.

Bossy voitti neljän vuoden aikana kaksi LHJMQ-palkintoa, vuoden tulokkaan palkinnon (Trophée Michel Bergeron) vuonna 1974 ja herrasmiespelaajan palkinnon (Trophée Frank J. Selke) vuonna 1977. Hänet valittiin myös kerran liigan ensimmäiseen tähdistöön, vuonna 1975, ja kerran toiseen tähdistöön, vuonna 1977.

NHL-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Boss pelasi koko NHL-uransa New York Islandersissa ja oli voittamassa seurassa neljää Stanley Cupin mestaruutta 1980-luvun alussa (19801983).
Stanley Cup
Stanley Cup winner.gif New York Islanders 1980
Stanley Cup winner.gif New York Islanders 1981
Stanley Cup winner.gif New York Islanders 1982
Stanley Cup winner.gif New York Islanders 1983

New York Islanders varasi Bossyn NHL:ään numerolla 15 vuoden 1977 varaustilaisuuden ensimmäisellä kierroksella. Bossy teki tulokaskaudellaan 1977–78 91 tehopistettä 80:ssä runkosarjaottelussa ja voitti kauden päätteeksi vuoden tulokkaan palkinnon Calder Memorial Trophyn. Hän sijoittui 53:lla maalillaan NHL:n maalipörssin toiseksi Guy Lafleurin jälkeen ja pistepörssin kuudenneksi. Vain Teemu Selänne on tehnyt tulokaskaudellaan enemmän maaleja kuin Bossy (76 maalia kaudella kaudella 1992–93).

Bossy pelasi NHL:ssä yhteensä kymmenen kautta. Hän oli Islandersin paras pistemies kuudella kaudella ja paras maalintekijä kaikilla kymmenellä kaudellaan; viimeisellä kaudellaan, kaudella 1986–87 hän jakoi Islandersin maalipörssin kärkisijan seitsemäntoista ottelua runkosarjassa enemmän pelanneen Pat LaFontainen kanssa. NHL:n maalipörssin hän voitti kahdesti, kaudella 1978–1979, jolla hän teki 69 maalia 80:ssä runkosarjaottelussa, ja kaudella 1980–81, jolla hän teki 68 maalia 79:ssä runkosarjaottelussa. Maalipörssin kymmenen kärkeen Bossy ylsi viimeistä kauttaan lukuun ottamatta joka vuosi, pistepörssin kymmenen kärkeen puolestaan kahdeksana runkosarjakautena.

Bossy oli Bryan Trottierin ja voimahyökkääjä Clark Gilliesin ohella New York Islandersin tärkeimpiä hyökkäyspään pelaajia seuran 1980-luvun alun menestysjoukkueessa. He pelasivat useita kausia samassa ketjussa, joka tunnettiin lempinimillä BTG Line ja Trio Grande. Heidät kaikki on myöhemmin nimetty Hockey Hall of Fameen, Bossy vuonna 1991. Neljä mestaruutta voittaneesta joukkueesta on nimetty Hall of Fameen myös maalivahti Billy Smith ja puolustaja Denis Potvin.

Bossylla on hallussaan NHL-ennätys peräkkäisten yli 50:n runkosarjamaalin kausien määrässä. Hän ylitti rajapyykin yhdeksänä peräkkäisenä kautena. 60:n runkosarjamaalin rajan hän ylitti viitenä kautena ja jakaa näin NHL-ennätyksen Wayne Gretzkyn kanssa. Kaudella 1980–81 hän teki 50 maalia 50 ottelussa ensimmäisenä pelaajana sitten Maurice Richardin, joka teki saman 36 vuotta aiemmin.[3] New York Islandersin seuraennätyksistä on Bossyn hallussa suuri osa. Hän on muun muassa eniten runkosarja- ja pudotuspelimaaleja Islanders-paidassa tehnyt pelaaja, eniten runkosarja- ja pudotuspelipisteitä yhden kauden aikana tehnyt Islanders-pelaaja sekä eniten runkosarjamaaleja yhden kauden aikana tehnyt Islanders-pelaaja.

Uran loppupuolen jatkuvat selkävaivat päättivät Bossyn jääkiekkouran. Viimeiset NHL-ottelunsa hän pelasi keväällä 1987 ja hän lopetti uransa virallisesti syksyllä 1988 31-vuotiaana. Hän pelasi NHL-urallaan yhteensä 752 runkosarjaottelua, joissa hänelle kertyi 1126 tehopistettä, 573 maalia ja 553 syöttöpistettä. Pudotuspeliotteluita hän pelasi 129, joissa hän teki 160 pistettä, 85 maalia ja 75 syöttöpistettä. Bossyn koko NHL-uran keskiarvo on peräti 1,49 pistettä per ottelu ja tämä lukema on NHL:n kautta aikain kolmanneksi paras. Bossya edellä ovat tässä ainoastaan Wayne Gretzky ja Mario Lemiux

Vuoden tulokkaan palkinnon lisäksi Bossy voitti NHL-urallaan kolme kertaa liigan herrasmiespelaajalle jaettavan Lady Byng Memorial Trophyn (1983, 1984 ja 1986) ja kerran pudotuspelien arvokkaimman pelaajan palkinnon Conn Smythe Trophyn, vuonna 1982. NHL:n ensimmäiseen tähdistökentälliseen hänet valittiin viisi kertaa, mihin on pystynyt vain neljä oikean laidan hyökkääjää. Bossyn saavutuksesta tekee huomattavamman se, että kolme muuta samaan pystynyttä pelasivat paljon pitemmän uran (Gordie Howe – 26 vuotta; Maurice Richard – 18 vuotta; Guy Lafleur – 17 vuotta). NHL:n toiseen tähdistökentälliseen hänet valittiin kolmesti.

Bossy oli koko NHL-uransa ajan pelätty maalintekijä[4] ja hän pelasikin NHL-urallaan vain yhden alle 50 maalin kauden.[5] NHL:ssä hänen maalikeskiarvonsa kautta kohden oli likimain 57 maalia kaudessa, 0,76 maalia ottelua kohden, hänen kymmenen kauden pituisen NHL-uransa uransa aikana.[6]

Kansainväliset pelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitalit
Maa: Kanada
Miesten jääkiekko
Kanada Cup
Hopeaa Hopeaa 1981 jääkiekko
Kultaa Kultaa 1984 jääkiekko

Bossy edusti Kanadaa kahdesti Kanada Cup -turnauksessa, vuonna 1981, jolloin Kanada sijoittui turnauksessa toiseksi, ja vuonna 1984, jolloin maa voitti turnauksen. Bossy oli vuoden 1981 Canada Cupin paras maalintekijä kahdeksalla maalilla.

Vuonna 1979 Bossy edusti NHL:n joukkuetta Neuvostoliittoa vastaan pelatussa Challenge Cup -ottelusarjassa.

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1972–73 Laval National QMJHL 4 1 2 3 0
1973–74 Laval National QMJHL 68 70 48 118 45 11 6 16 22 2
1974–75 Laval National QMJHL 67 84 65 149 42 16 18 20 38 2
1975–76 Laval National QMJHL 64 79 57 136 25
1976–77 Laval National QMJHL 61 75 51 126 12 7 5 5 10 12
1977–78 New York Islanders NHL 73 53 38 91 6 7 2 2 4 2 Calder Trophy Kakkostähdistö
1978–79 New York Islanders NHL 80 69 57 126 25 10 6 2 8 2 Kakkostähdistö
1979–80 New York Islanders NHL 75 51 41 92 12 16 10 13 23 8 Stanley Cup
1980–81 New York Islanders NHL 79 68 51 119 32 18 17 18 35 4 Stanley Cup Ykköstähdistö
1981–82 New York Islanders NHL 80 64 83 147 22 19 17 10 27 0 Stanley Cup Conn Smythe Trophy Ykköstähdistö KC 7 8 3 11 2
1982–83 New York Islanders NHL 79 60 58 118 20 19 17 9 26 10 Stanley Cup Lady Byng Trophy Ykköstähdistö
1983–84 New York Islanders NHL 67 51 67 118 8 21 8 10 18 4 Lady Byng Trophy Ykköstähdistö
1984–85 New York Islanders NHL 76 58 59 117 38 10 5 6 11 4 Kakkostähdistö KC 8 5 4 9 2
1985–86 New York Islanders NHL 80 61 62 123 14 3 1 2 3 4 Lady Byng Trophy Ykköstähdistö
1986–87 New York Islanders NHL 63 38 37 75 33 6 2 3 5 2
NHL yhteensä 752 573 553 1126 210 129 85 75 160 38

Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bossyn jäädytetty pelinumero "22" riippuu Nassau Veterans Memorial Coliseumin katossa muistona hänen menestyksekkäästä NHL-urasta.
  • Hockey Hall of Fameen 1991
  • Islanders jäädytti pelinumeron 22 3. maaliskuuta 1992
  • 1998 sijalla 20 The Hockey News' -lehden 100 suurimman ammattilaispelaajan listalla
  • NHL-ykköstähdistössä 1981, 1982, 1983, 1984, 1986, sekä NHL-kakkostähdistössä vuosina 1978, 1979 ja 1985
  • Äänestetty kaikkien aikojen parhaaksi ensimmäisen kierroksen 15. varaukseksi. [7]

Maajoukkueessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NHL-palkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennätyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eniten perättäisiä yli 50 maalin kausia: 9
  • Eniten yli 50 maalin kausia: 9 (jakaa ennätyksen Wayne Gretzkyn kanssa)
  • Eniten yli 60 maalin kausia: 5 (jakaa ennätyksen Wayne Gretzkyn kanssa)
  • Korkein maali per peli -keskiarvo NHL:ssä: 0.762 maalia per ottelu
  • Eniten perättäisiä hattutemppuja: 3 (jakaa ennätyksen Joe Malonen kanssa, joka saavutti sen kahdesti)

[8] [9]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]