NHL-kausi 1949–1950

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

NHL-kausi 1949–1950 oli National Hockey Leaguen historian 33. kausi. Sen aikana kuusi NHL-joukkuetta pelasi kukin 70 runkosarjaottelua.[1][2] Stanley Cupin voitti Detroit Red Wings, joka kukisti finaalisarjassa New York Rangersin otteluvoitoin 4–3. Kyseessä oli Red Wingsin seurahistorian neljäs Stanley Cup -mestaruus.[3][4] New York Rangers sai viimeisen kerran jaetun O’Brien Trophyn, joka oli vuodesta 1939 lähtien ollut loppuottelusarjan hävinneelle joukkueelle kuuluva palkinto. Ensimmäisen kerran O’Brien Trophy oli jaettu vuonna 1910, jolloin se oli NHA-liigan mestaruuspokaali.[5]

Runkosarjan piste- ja syöttöpörssin sekä Art Ross Trophyn voitti Detroit Red Wingsia edustanut Ted Lindsay.[1] Lindsay keräsi 69 ottelussa yhteensä 78 tehopistettä, joista 23 oli maaleja ja 55 syöttöpisteitä.[6] Maalipörssin voitti Montreal Canadiensin Maurice Richard 43 osumallaan.[1]

Hart Trophy myönnettiin New York Rangersin maalivahtina toimineelle Chuck Raynerille.[7][8] Sen sijaan Vezina Trophyn sai Canadiensin Bill Durnan, koska hänen joukkueensa oli päästänyt vähiten maaleja runkosarjassa, mikä oli tuolloin kyseisen palkinnon myöntämiskriteeri.[9] Parhaalle tulokkaalle myönnettävän Calder Memorial Trophyn vei puolestaan Boston Bruins -maalivahti Jack Gelineau.[1][10] Pudotuspelien pistepörssin voittaja oli New York Rangersin Pentti Lund. Hän teki 12 pudotuspeliottelussa 11 tehopistettä, joista 6 oli maaleja ja 5 maaliin johtaneita syöttöjä.[11]

Runkosarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, V = voitot, H = häviöt, T = tasapelit, Pist. = pisteet, + = tehdyt maalit, − = päästetyt maalit. Pudotuspeleihin päässeet joukkueet on lihavoitu.

Joukkue O V H T Pist. +
Detroit Red Wings 70 37 19 14 88 229 164
Montreal Canadiens 70 29 22 19 77 172 150
Toronto Maple Leafs 70 31 27 12 74 176 173
New York Rangers 70 28 31 11 67 170 189
Boston Bruins 70 22 32 16 60 198 228
Chicago Black Hawks 70 22 38 10 54 203 244

[1][2]

Runkosarjan pistepörssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit

Pelaaja Joukkue O M S Pist. RM
Ted Lindsay Detroit Red Wings 69 23 55 78 141
Sid Abel Detroit Red Wings 69 34 35 69 46
Gordie Howe Detroit Red Wings 70 35 33 68 69
Maurice Richard Montreal Canadiens 70 43 22 65 114
Paul Ronty Boston Bruins 70 23 36 59 8
Roy Conacher Chicago Black Hawks 70 25 31 56 16
Doug Bentley Chicago Black Hawks 64 20 33 53 28
Johnny Peirson Boston Bruins 57 27 25 52 49
Metro Prystai Chicago Black Hawks 65 29 22 51 31
Bep Guidolin Chicago Black Hawks 70 17 34 51 42

[6]

Pudotuspelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  Välierät     Stanley Cup -finaali
                 
  1  Detroit Red Wings 4  
  3  Toronto Maple Leafs 3    
      1  Detroit Red Wings 4
      4  New York Rangers 3
  2  Montreal Canadiens 1    
  4  New York Rangers 4  

[12]

Pudotuspelien pistepörssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit

Pelaaja Joukkue O M S Pist. RM
Pentti Lund New York Rangers 12 6 5 11 0
Gerry Couture Detroit Red Wings 14 5 4 9 2
Don Raleigh New York Rangers 12 4 5 9 4
George Gee Detroit Red Wings 14 3 6 9 0
Sid Abel Detroit Red Wings 14 6 2 8 6
Ted Lindsay Detroit Red Wings 13 4 4 8 16
Edgar Laprade New York Rangers 12 3 5 8 4
Ed Slowinski New York Rangers 12 2 6 8 6
Allan Stanley New York Rangers 12 2 5 7 10
Marty Pavelich Detroit Red Wings 14 4 2 6 13

[11]

NHL-palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

O’Brien Trophy: New York Rangers [5]
Prince of Wales Trophy: Detroit Red Wings [13]
Art Ross Trophy: Ted Lindsay, Detroit Red Wings [14]
Calder Memorial Trophy: Jack Gelineau, Boston Bruins [10]
Hart Trophy: Chuck Rayner, New York Rangers [7][8]
Lady Byng Memorial Trophy: Edgar Laprade, New York Rangers [15]
Vezina Trophy: Bill Durnan, Montreal Canadiens [9]

Tähdistökentälliset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ykköstähtikenttä   Pelipaikka   Kakkostähtikenttä
Bill Durnan, Montreal Canadiens maalivahti Chuck Rayner, New York Rangers
Gus Mortson, Toronto Maple Leafs puolustaja Red Kelly, Detroit Red Wings
Ken Reardon, Montreal Canadiens puolustaja Leo Reise, Detroit Red Wings
Sid Abel, Detroit Red Wings keskushyökkääjä Ted Kennedy, Toronto Maple Leafs
Ted Lindsay, Detroit Red Wings vasen laitahyökkääjä Tony Leswick, New York Rangers
Maurice Richard, Montreal Canadiens oikea laitahyökkääjä Gordie Howe, Detroit Red Wings

[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f 1949–50 NHL Season Summary Hockey-Reference.com. Sports Reference LLC. Viitattu 19.6.2013. (englanniksi)
  2. a b 1949–1950 Standings NHL.com. NHL. Viitattu 19.6.2013. (englanniksi)
  3. Fitzpatrick, Jamie: Most Stanley Cup Wins by Team About.com. 13.6.2012. IAC/InterActiveCorp. Viitattu 19.6.2013. (englanniksi)
  4. Stanley Cup Champions CBSSports.com. 2013. CBS Interactive. Viitattu 19.6.2013. (englanniksi)
  5. a b O’Brien Trophy HHOF.com. 2013. Hockey Hall of Fame and Museum. Viitattu 19.6.2013. (englanniksi)
  6. a b 1949–1950 – Regular Season – Stats NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 19.6.2013. (englanniksi)
  7. a b Hart Memorial Trophy NHL.com. 2013. NHL. Viitattu 19.6.2013. (englanniksi)
  8. a b Fitzpatrick, Jamie: NHL Most Valuable Player: List of Hart Trophy Winners About.com. 2013. IAC/InterActiveCorp. Viitattu 19.6.2013. (englanniksi)
  9. a b Vezina Trophy NHL.com. 2013. NHL. Viitattu 19.6.2013. (englanniksi)
  10. a b Calder Memorial Trophy NHL.com. 2013. NHL. Viitattu 19.6.2013. (englanniksi)
  11. a b 1949–1950 – Playoffs – Stats NHL.com. NHL. Viitattu 19.6.2013. (englanniksi)
  12. 1949–50 NHL Playoff Results HockeyDB.com. Viitattu 19.6.2013. (englanniksi)
  13. Prince of Wales Trophy NHL.com. NHL. Viitattu 19.6.2013. (englanniksi)
  14. Art Ross Trophy NHL.com. 2013. NHL. Viitattu 19.6.2013. (englanniksi)
  15. Lady Byng Memorial Trophy NHL.com. 2013. NHL. Viitattu 19.6.2013. (englanniksi)