NHL-kausi 2002–2003

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
NHL-kausi 2002–2003
Laji jääkiekko
Järjestäjä NHL
Järjestyksessä oleva kausi 86.
Maa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Kanada
Joukkueita 30
Pistepörssin voittaja Peter Forsberg
Runkosarjan arvokkain pelaaja Peter Forsberg
Mestari New Jersey Devils
Pudotuspelien arvokkain pelaaja Jean-Sébastien Giguère
Sivusto nhl.com (englanniksi)

Kausi 2002–2003 oli National Hockey Leaguen historian 86. kausi. Sarjassa pelasi 30 joukkuetta, joista jokainen pelasi runkosarjassa 82 ottelua. Stanley Cupin voitti New Jersey Devils, joka kaatoi Mighty Ducks of Anaheimin finaalisarjassa otteluvoitoin 4–3.

Runkosarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauteen 2002–2003 suurimpina ennakkosuosikkeina lähtivät San Jose Sharks sekä viime vuosien huippujoukkueet Detroit Red Wings, St. Louis Blues, Colorado Avalanche ja New Jersey Devils. Näistä San Jose petti pahasti ja jäi ulos pudotuspeleistä. Muut suosikit pelasivat itsensä varmasti pudotuspeleihin.

San Josen lisäksi suuria pettymyksiä olivat New York Rangers, joka jäi myös pudotuspelien ulkopuolelle. Carolina Hurricanes, joka pelasi Stanley Cup -finaalissa kaudella 2001–2002 jäi koko liigan viimeiseksi.

Yksi suurimpia yllätyksiä oli Tampa Bay Lightning, joka voitti divisioonansa. Myös Minnesota Wild pääsi ensimmäistä kertaa mukaan pudotuspeleihin. Myös Ottawa Senators ja Vancouver Canucks alkoivat vakiinnuttaa paikkojansa liigan huipulla.

Liigaa varjostivat erilaiset taloudelliset vaikeudet. Ottawa Senators, Buffalo Sabres ja Pittsburgh Penguins kärsivät vakavista ongelmista. Huippujoukkueet myös erottivat valmentajiaan aikaisempia kausia enemmän. Muun muassa New York Rangers, Colorado ja San Jose antoivat kenkää päävalmentajilleen.

Loppusijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runkosarjassa divisiooniensa voittajat jakavat konferenssin kolme kärkisijaa, loput viisi jatkoonpääsijää valitaan pistejärjestyksessä.
O = Ottelut, V = Voitot, H = Häviöt, T = Tasapelit, HJA = Häviöt jatkoajalla, TM = Tehdyt maalit, PM = Päästetyt maalit, PIST = Pisteet

Itäinen konferenssi
Joukkue O V H T HJA TM PM PIST
Ottawa Senators 82 52 21 8 1 263 182 113
New Jersey Devils 82 46 20 10 6 216 166 108
Tampa Bay Lightning 82 36 25 16 5 219 210 93
Philadelphia Flyers 82 45 20 13 4 211 166 107
Toronto Maple Leafs 82 44 28 7 3 236 208 98
Washington Capitals 82 39 29 8 6 224 220 92
Boston Bruins 82 36 31 11 4 245 237 87
New York Islanders 82 35 34 11 2 224 231 83
New York Rangers 82 32 36 10 4 210 231 78
Montreal Canadiens 82 30 35 8 9 206 234 77
Atlanta Thrashers 82 31 39 7 5 226 284 74
Buffalo Sabres 82 27 37 10 8 190 219 72
Florida Panthers 82 24 36 13 9 176 237 70
Pittsburgh Penguins 82 27 44 6 5 189 255 65
Carolina Hurricanes 82 22 43 11 6 171 240 61
Läntinen konferenssi
Joukkue O V H T HJA TM PM PIST
Dallas Stars 82 46 17 15 4 245 169 111
Detroit Red Wings 82 48 20 10 4 269 203 110
Colorado Avalanche 82 42 19 13 8 251 194 105
Vancouver Canucks 82 45 23 13 1 264 208 104
St. Louis Blues 82 41 24 11 6 253 222 99
Minnesota Wild 82 42 29 10 1 198 178 95
Mighty Ducks of Anaheim 82 40 27 9 6 203 193 95
Edmonton Oilers 82 36 26 11 9 231 230 92
Chicago Blackhawks 82 30 33 13 6 207 226 79
Los Angeles Kings 82 33 37 6 6 203 221 78
Phoenix Coyotes 82 31 35 11 5 204 230 78
Calgary Flames 82 29 36 13 4 186 228 75
Nashville Predators 82 27 35 13 7 183 206 74
San Jose Sharks 82 28 37 9 8 214 239 73
Columbus Blue Jackets 82 29 42 8 3 213 263 69

Runkosarjan pistepörssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaaja Joukkue Ottelut Maalit Syötöt Pisteet
1. Peter Forsberg Colorado Avalanche 75 29 77 106
2. Markus Näslund Vancouver Canucks 82 48 56 104
3. Joe Thornton Boston Bruins 77 36 65 101
4. Milan Hejduk Colorado Avalanche 82 50 48 98
5. Todd Bertuzzi Vancouver Canucks 82 46 51 97
6. Pavol Demitra St. Louis Blues 78 36 57 93
7. Glen Murray Boston Bruins 82 44 48 92
8. Mario Lemieux Pittsburgh Penguins 67 28 63 91
9. Dany Heatley Atlanta Thrashers 77 41 48 89
10. Žigmund Pálffy Los Angeles Kings 76 37 48 85

Pudotuspelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauden 2002–2003 pudotuspelit olivat täynnä yllätyksiä. Yksi tiukimpia pareja ensimmäisellä kierroksella oli Philadelphia–Toronto. Kumpikin joukkue oli isolla rahalla kasattu, joten putoaminen olisi ollut suuri pettymys kummallekin. Philadelphia voitti tämän sarjan lopulta 4–3. Ottelusarjassa mentiin kahdesti toiselle jatkoajalle asti ja kerran jopa kolmannelle. Minnesota teki jättiyllätyksen kaatamalla Coloradon ja Anaheim teki vielä suuremman yllätyksen. He kaatoivat puolustavan mestarin, Detroitin, suoraan neljässä ottelussa.

Toisella kierroksella Minnesota ja Anaheim jatkoivat yllätyksiään. Tällä kertaa Minnesota kaatoi Vancouverin ja Anaheim lähetti Dallasin kesälomalle.

Konferenssifinaaleissa Anaheim kohtasi Minnesotan ja New Jersey Ottawan. Anaheim voitti Minnesotan helposti otteluvoitoin 4–0. New Jerseyllä oli tiukempi sarja Ottawaa vastaan, joka ratkesi vasta seitsemännessä ottelussa, jonka New Jersey voitti 3–2.

Finaalissa kohtasivat ensikertalainen Anaheim ja New Jersey. New Jersey voitti kolmannen mestaruutensa lopulta otteluvoitoin 4–3.

Neljännesvälierät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itäinen konferenssi
Kotijoukkue Vierasjoukkue Tulos
Ottawa Senators New York Islanders 4–1
New Jersey Devils Boston Bruins 4–1
Tampa Bay Lightning Washington Capitals 4–2
Philadelphia Flyers Toronto Maple Leafs 4–3
Läntinen konferenssi
Kotijoukkue Vierasjoukkue Tulos
Dallas Stars Edmonton Oilers 4–2
Detroit Red Wings Mighty Ducks of Anaheim 0–4
Colorado Avalanche Minnesota Wild 3–4
Vancouver Canucks St. Louis Blues 4–3

Konferenssivälierät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itäinen konferenssi
Kotijoukkue Vierasjoukkue Tulos
Ottawa Senators Philadelphia Flyers 4–2
New Jersey Devils Tampa Bay Lightning 4–1
Läntinen konferenssi
Kotijoukkue Vierasjoukkue Tulos
Dallas Stars Mighty Ducks of Anaheim 2–4
Vancouver Canucks Minnesota Wild 3–4

Konferenssifinaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itäinen konferenssi
Kotijoukkue Vierasjoukkue Tulos
Ottawa Senators New Jersey Devils 3–4
Läntinen konferenssi
Kotijoukkue Vierasjoukkue Tulos
Minnesota Wild Mighty Ducks of Anaheim 0–4

Stanley Cup -finaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finaali
Kotijoukkue Vierasjoukkue Tulos
New Jersey Devils Mighty Ducks of Anaheim 4–3

Pudotuspelien pistepörssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaaja Joukkue Ottelut Maalit Syötöt Pisteet
1. Jamie Langenbrunner New Jersey Devils 24 11 7 18
2. Scott Niedermayer New Jersey Devils 24 2 16 18
3. Marián Gáborík Minnesota Wild 18 9 8 17
4. John Madden New Jersey Devils 24 6 10 16
5. Marián Hossa Ottawa Senators 18 5 11 16
6. Mike Modano Dallas Stars 12 5 10 15
7. Jeff Friesen New Jersey Devils 24 10 4 14
8. Markus Näslund Vancouver Canucks 14 5 9 14
9. Sergei Zubov Dallas Stars 12 4 10 14
10. Andrew Brunette Minnesota Wild 18 7 6 13

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidents' Trophy: Ottawa Senators
Prince of Wales Trophy: New Jersey Devils
Clarence S. Campbell Bowl: Mighty Ducks of Anaheim
Art Ross Trophy: Peter Forsberg, Colorado Avalanche
Bill Masterton Memorial Trophy: Steve Yzerman, Detroit Red Wings
Calder Memorial Trophy: Barret Jackman, St. Louis Blues
Conn Smythe Trophy: Jean-Sébastien Giguère, Mighty Ducks of Anaheim
Frank J. Selke Trophy: Jere Lehtinen, Dallas Stars
Hart Memorial Trophy: Peter Forsberg, Colorado Avalanche
Jack Adams Award: Jacques Lemaire, Minnesota Wild
James Norris Memorial Trophy: Nicklas Lidström, Detroit Red Wings
King Clancy Memorial Trophy: Brendan Shanahan, Detroit Red Wings
Lady Byng Memorial Trophy: Aleksandr Mogilnyi, Toronto Maple Leafs
Lester B. Pearson Award: Markus Näslund, Vancouver Canucks
Lester Patrick Trophy: Willie O'Ree, Ray Bourque, Ron DeGregorio
Maurice 'Rocket' Richard Trophy: Milan Hejduk, Colorado Avalanche
NHL Plus/Minus Award: Peter Forsberg ja Milan Hejduk, Colorado Avalanche
Roger Crozier Saving Grace Award: Marty Turco, Dallas Stars
Vezina Trophy: Martin Brodeur, New Jersey Devils
William M. Jennings Trophy: Martin Brodeur, New Jersey Devils;
Roman Čechmánek ja Robert Esche, Philadelphia Flyers