NHL-kausi 1929–1930

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kausi 1929–1930 oli National Hockey Leaguen 13. kausi. Sen aikana kymmenen joukkuetta pelasi kukin 44 ottelua. Loppuottelusarjassa Montreal Canadiens kaatoi suuren ennakkosuosikin Boston Bruinsin 2–0 ja voitti Stanley Cupin.

Runkosarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastatoimenpiteenä vähäisille maalimäärille tehtiin merkittävä sääntömuutos. Pelaajille annettiin lupa syöttää eteenpäin myös hyökkäysalueella. Aikaisemmin tämä oli ollut sallittua vain puolustus- ja keskialueella. Väärinkäytöksiä seurasi, sillä pelaajat jäivät seisoskelemaan vastustajan maalin eteen ja odottamaan syöttöä. Sääntöä muutettiin uudelleen kauden puolivälissä joulukuussa 1929, ja pelaajien ei enää sallittu luistelevan hyökkäysalueelle ennen kiekkoa. Näin syntyi nykyinen paitsiosääntö.[1]

Boston Bruinsin Ralph ”Cooney” Weiland otti sääntömuutoksista kaiken irti ja murskasi NHL:n vanhan piste-ennätyksen 73 tehopisteellään.[2] Weiland ja Vezina Trophyn voittanut Tiny Thompson kiidättivät Bruinsin sellaiseen vauhtiin, että kauden päätteeksi joukkueen tilastot koostuivat 38 voitosta, 5 tappiosta ja yhdestä tasapelistä. Siten Bruinsin voittoprosentiksi muodostui 87,5, joka oli vuonna 2006 voimassa oleva NHL:n ennätys.

Conn Smythe kasvatti kaksi erinomaista hyökkääjää, Harvey Jacksonin sekä Charlie Conacherin, ja yhdessä Joe Primeaun kanssa syntyi näiden kolmen muodostama niin sanottu tenavaketju, Kid line.[3] Conacher teki maalin heti ensimmäisessä NHL-vaihdossaan. Jackson sai lempinimen ”Busher” Toronton valmentaja Tim Dalyltä, joka pyysi häntä auttamaan eräiden mailojen kanssa. ”Olen kiekkoilija, en mailapoika”, Jackson totesi Dalylle, joka vastasi sanomalla: ”Sinä senkin nuori, kokematon puskapoika (’busher’)!” Siitä lähtien ensin mainittua alettiin kutsua nimellä Busher Jackson.[4]

Eddie Gerard erosi Montreal Maroonsin managerivalmentajan tehtävästään. Managerin tehtävät otti hoitoonsa joukkueen toimitusjohtaja James Strachan. Valmentajaksi puolestaan palkattiin Dunc Munro, joka johdatti joukkueen Kanadan divisioonan ykkössijalle.

Loppusijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = Ottelut, V = Voitot, H = Häviöt, T = Tasapelit, RM = Rangaistusminuutit

Huom: Pudotuspeleihin selviytyneet joukkueet on lihavoitu.

Kanadan divisioona O V H T Pisteet Tehdyt maalit Päästetyt maalit RM
Montreal Maroons 44 23 16 5 51 141 114 651
Montreal Canadiens 44 21 14 9 51 142 114 600
Ottawa Senators 44 21 15 8 50 138 118 536
Toronto Maple Leafs 44 17 21 6 40 116 124 613
New York Americans 44 14 25 5 33 113 161 372
Yhdysvaltojen divisioona O V H T Pisteet Tehdyt maalit Päästetyt maalit RM
Boston Bruins 44 38 5 1 77 179 98 449
Chicago Black Hawks 44 21 18 5 47 117 111 573
New York Rangers 44 17 17 10 44 136 143 445
Detroit Cougars 44 14 24 6 34 117 133 474
Pittsburgh Pirates 44 5 36 3 13 102 185 384

Pistepörssin parhaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = Ottelut, M = Maalit, S = Syötöt, P = Pisteet, RM = Rangaistusminuutit

Pelaaja Joukkue O M S P RM
Ralph Weiland Boston Bruins 44 43 30 73 27
Frank Boucher New York Rangers 42 26 36 62 16
Aubrey Clapper Boston Bruins 44 41 20 61 48
Bill Cook New York Rangers 44 29 30 59 56
Hec Kilrea Ottawa Senators 44 36 22 58 72

Pudotuspelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Boston Bruins ei ollut koko kauden aikana hävinnyt kahta peliä peräkkäin ja voittikin Montreal Maroonsin ilman suuria ongelmia. Seuraavaksi Bruins kuitenkin joutui Montreal Canadiensin jyräämäksi otteluvoitoin 0–2 paras kolmesta -järjestelmällä pelatussa sarjassa. Ensimmäisessä ottelussa Boston pelasi selvästi normaalitasoaan heikommin. Tämän jälkeen Canadiens voitti toisen ottelun 4–3 ja vei Stanley Cupin.

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

O’Brien Trophy: Montreal Maroons
Prince of Wales Trophy: Boston Bruins
Hart Memorial Trophy: Nels Stewart, Montreal Maroons
Lady Byng Trophy: Frank Boucher, New York Rangers
Vezina Trophy: Tiny Thompson, Boston Bruins

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiset lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. NHL History (December 21, 1929) tmlfever.com. Viitattu 10.2.2007. (englanniksi)
  2. Cooney Weiland Biography Legends of Hockey. Viitattu 10.2.2007. (englanniksi)
  3. Michael Menser Dell: What's My Line? LCS Hockey. Viitattu 10.2.2007. (englanniksi)
  4. Busher Jackson Biography Legends of Hockey. Viitattu 10.2.2007. (englanniksi)