NHL-kausi 1941–1942

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

NHL-kausi 1941–1942 oli National Hockey Leaguen historian 25. kausi. Sen aikana seitsemän joukkuetta pelasi kukin 48 runkosarjaottelua.[1][2] Aiemmin New York Americansina tunnettu mutta nimensä Brooklyn Americansiksi muuttanut seura oli viimeistä kertaa mukana NHL:ssä.[3] Stanley Cupin voitti Hap Dayn valmentama Toronto Maple Leafs, joka kukisti finaalisarjassa Detroit Red Wingsin otteluvoitoin 4–3. Kyseessä oli Toronton neljäs Stanley Cup -mestaruus.[4][5]

Runkosarjan pistepörssin voitti New York Rangersia edustanut Bryan Hextall.[1] Hextall keräsi 48 ottelussa yhteensä 56 tehopistettä, joista 24 oli maaleja ja 32 syöttöpisteitä.[6] Maalitilaston ykkönen oli puolestaan Lynn Patrick 32 osumallaan.[1] Arvokkaimmalle pelaajalle myönnettävän Hart Trophyn sai Brooklyn Americansin puolustaja Tommy Anderson.[7][8]

Pudotuspelien pistepörssin voittaja oli Detroit Red Wingsin Don Grosso. Hän teki 12 pudotuspeliottelussa 14 tehopistettä, joista 8 oli maaleja ja 6 maaliin johtaneita syöttöjä.[9] Parhaalle tulokkaalle annettavan Calder Trophyn sai New York Rangersin Grant Warwick.[10] Hän keräsi kauden aikana 33 tehopistettä, joista 16 oli maaleja ja 17 syöttöpisteitä.[1]

Runkosarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, V = voitot, H = häviöt, T = tasapelit, Pist. = pisteet, + = tehdyt maalit, − = päästetyt maalit. Pudotuspeleihin päässeet joukkueet on lihavoitu.

Joukkue O V H T Pist. +
New York Rangers 48 29 17 2 60 177 143
Toronto Maple Leafs 48 27 18 3 57 158 136
Boston Bruins 48 25 17 6 56 160 118
Chicago Black Hawks 48 22 23 3 47 145 155
Detroit Red Wings 48 19 25 4 42 140 147
Montreal Canadiens 48 18 27 3 39 134 173
Brooklyn Americans 48 16 29 3 35 133 175

[1][2]

Runkosarjan pistepörssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit

Pelaaja Joukkue O M S Pist. RM
Bryan Hextall New York Rangers 48 24 32 56 30
Lynn Patrick New York Rangers 47 32 22 54 18
Don Grosso Detroit Red Wings 48 23 30 53 13
Phil Watson New York Rangers 48 15 37 52 58
Sid Abel Detroit Red Wings 48 18 31 49 45
Toe Blake Montreal Canadiens 48 17 28 45 19
Bill Thoms Chicago Black Hawks 47 15 30 45 4
Gordie Drillon Toronto Maple Leafs 48 23 18 41 6
Syl Apps Toronto Maple Leafs 38 18 23 41 0
Tommy Anderson Brooklyn Americans 48 12 29 41 54

[6]

Pudotuspelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  Puolivälierät Välierät Stanley Cup -finaali
                           
        
  1  New York Rangers 2  
    2  Toronto Maple Leafs 4  
      
          
    2  Toronto Maple Leafs 4
  5  Detroit Red Wings 3
  3  Boston Bruins 2  
4  Chicago Black Hawks 1  
3  Boston Bruins 0
    5  Detroit Red Wings 2  
5  Detroit Red Wings 2
  6  Montreal Canadiens 1  

[11]

Pudotuspelien pistepörssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit

Pelaaja Joukkue O M S Pist. RM
Don Grosso Detroit Red Wings 12 8 6 14 29
Syl Apps Toronto Maple Leafs 13 5 9 14 2
Carl Liscombe Detroit Red Wings 12 6 6 12 2
Billy Taylor Toronto Maple Leafs 13 2 8 10 4
Wally Stanowski Toronto Maple Leafs 13 2 8 10 2
Sweeney Schriner Toronto Maple Leafs 13 6 3 9 10
Nick Metz Toronto Maple Leafs 13 4 4 8 12
Syd Howe Detroit Red Wings 12 3 5 8 0
John McCreedy Toronto Maple Leafs 13 4 3 7 6
Don Metz Toronto Maple Leafs 4 4 3 7 0

[9]

NHL-palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

O’Brien Trophy:
(finaalisarjan hävinneelle joukkueelle)
Detroit Red Wings [12]
Prince of Wales Trophy: New York Rangers [13]
Calder Trophy: Grant Warwick, New York Rangers [10]
Hart Trophy: Tommy Anderson, Brooklyn Americans [7][8]
Lady Byng Trophy: Syl Apps, Toronto Maple Leafs [14]
Vezina Trophy:
(vähiten maaleja päästäneen joukkueen maalivahdille)
Frank Brimsek, Boston Bruins [15]

Tähdistökentälliset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ykköstähtikenttä   Pelipaikka   Kakkostähtikenttä
Frank Brimsek, Boston Bruins maalivahti Turk Broda, Toronto Maple Leafs
Tommy Anderson, Brooklyn Americans puolustaja Pat Egan, Brooklyn Americans
Earl Seibert, Chicago Black Hawks puolustaja Bucko McDonald, Toronto Maple Leafs
Syl Apps, Toronto Maple Leafs keskushyökkääjä Phil Watson, New York Rangers
Lynn Patrick, New York Rangers vasen laitahyökkääjä Sid Abel, Detroit Red Wings
Bryan Hextall, New York Rangers oikea laitahyökkääjä Gordie Drillon, Toronto Maple Leafs

[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f 1941–42 NHL Season Summary Hockey-Reference.com. Sports Reference LLC. Viitattu 26.6.2013. (englanniksi)
  2. a b 1941–1942 Standings NHL.com. NHL. Viitattu 26.6.2013. (englanniksi)
  3. Rasmussen, Clark: NHL Expansion / Relocation Timeline (1941 ja 1942) DetroitHockey.Net. Viitattu 26.6.2013. (englanniksi)
  4. Fitzpatrick, Jamie: Most Stanley Cup Wins by Team About.com. 13.6.2012. IAC/InterActiveCorp. Viitattu 26.6.2013. (englanniksi)
  5. Stanley Cup Champions CBSSports.com. 2013. CBS Interactive. Viitattu 26.6.2013. (englanniksi)
  6. a b 1941–1942 – Regular Season – Stats NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 26.6.2013. (englanniksi)
  7. a b Hart Memorial Trophy NHL.com. 2013. NHL. Viitattu 26.6.2013. (englanniksi)
  8. a b Fitzpatrick, Jamie: NHL Most Valuable Player: List of Hart Trophy Winners About.com. 2013. IAC/InterActiveCorp. Viitattu 26.6.2013. (englanniksi)
  9. a b 1941–1942 – Playoffs – Stats NHL.com. NHL. Viitattu 26.6.2013. (englanniksi)
  10. a b Calder Memorial Trophy NHL.com. 2013. NHL. Viitattu 26.6.2013. (englanniksi)
  11. 1941–42 NHL Playoff Results HockeyDB.com. Viitattu 26.6.2013. (englanniksi)
  12. O’Brien Trophy HHOF.com. 2013. Hockey Hall of Fame and Museum. Viitattu 26.6.2013. (englanniksi)
  13. Prince of Wales Trophy NHL.com. NHL. Viitattu 26.6.2013. (englanniksi)
  14. Lady Byng Memorial Trophy NHL.com. 2013. NHL. Viitattu 26.6.2013. (englanniksi)
  15. Vezina Trophy NHL.com. 2013. NHL. Viitattu 26.6.2013. (englanniksi)