Bill Ranford

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bill Ranford
Bill Ranford - Los Angeles Kings.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 14. joulukuuta 1966 (ikä 48)
Brandon, Manitoba
Kansalaisuus Kanadan lippu Kanada
Pelipaikka maalivahti
Hanska vasen
Pituus 180 cm
Paino 84 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 1985–2000
Seurat Boston Bruins
Edmonton Oilers
Philadelphia Flyers
Washington Capitals
Tampa Bay Lightning
Detroit Red Wings
NHL-varaus 3. kierros, 52. varaus, 1985
Boston Bruins
Mitalit
Maa: Flag of Canada.svg Kanada
Miesten jääkiekko
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Italia 1994
Kanadan-cup
Kultaa Kultaa Kanada-cup 1991
Hopeaa Hopeaa World Cup 1996

William Edward "Bill" Ranford (s. 14. joulukuuta 1966 Brandon, Manitoba, Kanada) on entinen kanadalainen jääkiekkomaalivahti ja nykyinen maalivahtivalmentaja. Ranford pelasi NHL:ssä 15 kauden ajan, jona aikana hän edusti kuutta eri joukkuetta ja voitti Stanley Cupin kahdesti Edmonton Oilersissa (1988 ja 1990). Ranford oli Kanadan joukkueessa voittamassa Kanada-cupin vuonna 1991 ja maailmanmestaruuden 1994.

Junioriaika ja NHL-varaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen jääkiekkoilun aloittamista Ranford harrasti taitoluistelua, kunnes alkoi vähitellen kiinnostua maalivahtina pelaamisesta. Nuorena hän vietti muutamia vuosia Saksassa, koska hänen isänsä kuului armeijaan. Juniorivuosinaan Ranford edusti kolmen kauden ajan New Westminster Bruinsin joukkuetta. Hyvien otteidensa ansiosta Boston Bruins varasi hänet vuoden 1985 varaustilaisuuden kolmannella kierroksella numerolla 52. WHL-kauden päätyttyä Ranford pääsi pelaamaan Bruinsissa kaudella 1985–86 neljä ottelua, joista hän voitti kolme.

NHL-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranford aloitti kauden 1986–87 AHL-joukkue Moncton Golden Flamesissa kolmella voitto-ottelulla, joiden jälkeen hänet nostettiin loppukaudeksi Bruinsin edustusjoukkueeseen. Bruinsin valmentajavaihdoksen yhteydessä Ranfordin peliaika kuitenkin väheni ja hänet siirrettiin seuraavaksi kaudeksi Edmonton Oilersiin vaihtokaupassa Andy Moogiin. Oilers voitti Stanley Cupin 1988 maalivahtinaan Grant Fuhr. Ranfordille ei kertynyt peliaikaa playoff-otteluissa, ja suuri osa kaudesta kului muutenkin AHL-joukkue Maine Marinersissa.

Kaudella 1988–89 Ranford ei enää pudonnut edustusjoukkueesta alempiin sarjoihin, vaan pelasi Oilersissa 25 NHL-ottelua, joista voitti 15. Hänen ehkä paras kautensa oli kuitenkin seuraava kausi 1989–90, jolloin hän korvasi loukkantumisista kärsineen Fuhrin ja vei joukkueensa aina Stanley Cup -voittoon asti. Ranford sai Conn Smythe Trophyn, eli playoff-otteluiden parhaan pelaajan palkinnon. Ranford jatkoi joukkueessa myös kuuden seuraavan kauden ajan, kuitenkin ilman erityistä menestystä. Kesken kauden 1995–96 hänet kaupattiin takaisin Bostoniin.

Ranford ei vieläkään pelannut Bostonissa kokonaista kautta, vaan kesken kauden 1996–97 hänet vaihdettiin usean pelaajan vaihtokaupassa Washington Capitalsiin. Samassa kaupassa Washingtoniin siirtyivät Adam Oates ja Rick Tocchet, toiseen suuntaan Jason Allison, Anson Carter ja Jim Carey. Ranford pelasi Capitalsissa myös kauden 1997–98, jolloin Capitals hävisi Stanley Cup -finaaleissa Detroit Red Wingsille suoraan neljässä ottelussa. Seuraava kausi kului Tampa Bay Lightningissa ja Detroitissa. Ura päättyi Edmontoniin seuraavaksi kaudeksi tehdyn paluun jälkeen 34-vuotiaana.

Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranford on NHL-otteluiden lisäksi pelannut myös Kanadan jääkiekkomaajoukkueessa. Hänen parhaat saavutuksensa kansainvälisissä turnauksissa ovat Kanada-cupin voitto 1991 ja maailmanmestaruus 1994. Kanada-cupissa hänet valittiin turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi (MVP) ja MM-kisoissa parhaaksi maalivahdiksi.

Pelaajauran jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudesta 2006–07 Ranford on toiminut Los Angeles Kingsin maalivahtivalmentajana. Hän myös pelasi yhdessä Grant Fuhrin kanssa Edmontonin alumnin maalivahtina NHL:n ainoassa ulkojäillä pelatussa Heritage Classic -ottelussa Montreal Canadiensin alumnia vastaan. Edmonton voitti ottelun numeroin 2–0.

Ranford on osallistunut myös elokuvantekoon, sillä hän näytteli Miracle – unelma voitosta -elokuvan USA:n maalivahdin pelitilannekohtaukset.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]