Chris Pronger
|
|
|
|---|---|
 |
|
|
|
|
| Syntynyt | 10. lokakuuta 1974 (ikä 38) Dryden, Ontario, Kanada |
| Kansalaisuus |  Kanada |
| Pelipaikka | puolustaja |
| Maila | vasen |
| Pituus | 198 cm |
| Paino | 100 kg |
| Lempinimi | Prongs |
|
|
|
| Seura | Philadelphia Flyers |
| Sarja | NHL |
| Pelinumero | 20 |
|
|
|
| Pääsarjaura | 1993– |
| Aik. seurat | Anaheim Ducks Edmonton Oilers St. Louis Blues Hartford Whalers |
| NHL-varaus | 2. varaus, 1993 Hartford Whalers |
| Stanley Cup | ||
|---|---|---|
 |
Anaheim Ducks | 2007 |
Christopher Robert ”Chris” Pronger (s. 10. lokakuuta 1974 Dryden, Ontario) on kanadalainen jääkiekkoilija, pelipaikaltaan puolustaja. Hän edustaa NHL-seura Philadelphia Flyersia. Pronger on pelannut NHL-urallaan yhteensä yli 1100 runkosarjaottelua. Hän voitti Stanley Cupin vuonna 2007.
Sisällysluettelo |
Ura [muokkaa]
OHL [muokkaa]
Ennen ammattilaisuraansa Pronger edusti kaksi kautta, vuodet 1991–1993, OHL-juniorisarjan Peterborough Petesiä. Vuonna 1992 hänet nimettiin OHL:n tulokkaiden tähdistökenttään. Vuonna 1993 hänelle myönnettiin Canadian Hockey Leaguen vuoden puolustajan palkinto ja hänet nimettiin sekä Canadian Hockey Leaguen että OHL:n ensimmäiseen tähdistökenttään. Vuonna 1993 hän oli mukana voittamassa OHL:n mestaruutta, J. Ross Robertson Cupia, ja pelasi myös Memorial Cupin loppuottelussa.[1]
NHL [muokkaa]
Hartford Whalers varasi Prongerin toisella vuorolla vuoden 1993 NHL:n varaustilaisuuden ensimmäisellä kierroksella. Hän aloitti NHL-uransa saman vuoden syksyllä. Hän pelasi tulokaskaudellaan, kaudella 1993–1994, 81 ottelua ja teki 30 tehopistettä. Kauden päätteeksi hänet valittiin NHL:n tulokkaiden tähdistökenttään.[1] Peliotteidensa ohella Pronger oli ammattilaisuransa alkupuolella esillä myös kentän ulkopuolisten asioiden vuoksi. Hän muun muassa joutui kahdesti pidätetyksi, rattijuopumuksesta ja osallisuudesta kapakkatappeluun.[2] Hartford myi Prongerin 27. heinäkuuta 1995 St. Louis Bluesiin, josta seura sai vaihdossa Brendan Shanahanin.[1]
Prongerin aloittaessa St. Louisissa seuran päävalmentaja oli vaativasta valmennustyylistään tunnettu Mike Keenan. Hänen valmennuksessaan Pronger, jolla oli ollut aiemmin ongelmia muun muassa kuntonsa kanssa, alkoi kehittyä pelaajana.[2][3] Kolmannella kaudellaan St. Louisissa, kaudella 1997–1998, 23-vuotiaana, Pronger saavutti NHL:n plus/miinus-tilastossa NHL:n parhaan lukeman +47, ja hän voitti Bud Ice Plus/Minus Awardin. Hänet nimettiin kauden jälkeen liigan toiseen tähdistökenttään.[1]
Prongerin arvostus pelaajana nousi vuosien myötä. Vuonna 1999 hän pelasi ensimmäistä kertaa urallaan NHL:n tähdistöottelussa (kaikkiaan hän on pelannut tähdistöottelussa viidesti) ja seuraavalla kaudella, 1999–2000, hän teki tähänastiset ennätyspisteensä, 62 tehopistettä, 14 maalia ja 48 syöttöpistettä. Samalla kaudella Pronger voitti toisen kerran urallaan NHL:n plus/miinus-tilaston, lukemalla +52, ja kauden päätteeksi hänelle myönnettiin sekä NHL:n parhaan puolustajan palkinto, James Norris Memorial Trophy, että liigan arvokkaimman pelaajan palkinto, Hart Memorial Trophy. Hänet nimettiin myös NHL:n ensimmäiseen tähdistökenttään.[1]
Kaudella 2000–2001 Pronger pelasi 51 runkosarjaottelua, koska hän oli loukkaantunut yli 30 ottelun ajan. Tästä huolimatta hän teki 47 tehopistettä. 2002–2003 Pronger kärsi rannevammasta ja pelasi vain viidessä runkosarjaottelussa. 2003–2004 hän pystyi jälleen pelaamaan, ja pelasikin hyvän kauden; hän teki 54 tehopistettä 80:ssä runkosarjaottelussa ja kauden jälkeen hänet nimettiin NHL:n toiseen tähdistökenttään.[1] Pronger edusti St. Louisia yhdeksän kautta, vuodesta 1995 vuoteen 2005. Hän on joukkueen historian toiseksi eniten pisteitä tehnyt puolustaja Al MacInnisin jälkeen ja kaikkiaan yhdeksänneksi eniten pisteitä tehnyt pelaaja. Hän pelasi joukkueessa yhteensä 598 runkosarjaottelua, joissa hän teki 356 tehopistettä, 84 maalia ja 272 syöttöpistettä, ja 85 pudotuspeliottelua, joissa hän teki 51 tehopistettä.[4][5] Pronger oli vuosina 1997–2003 St. Louisin kapteenina.[6]
St. Louis myi Prongerin NHL:n työsulun päätyttyä elokuussa 2005 Edmonton Oilersiin, josta seura sai vaihdossa Eric Brewerin, Jeff Woywitkan ja Doug Lynchin. Pronger teki Edmontonin kanssa viisivuotisen pelaajasopimuksen, mutta lopulta hän edusti joukkuetta vain yhden kauden. Hän oli runkosarjakaudella 2005–2006 Edmontonin eniten pisteitä tehnyt puolustaja (kaikkiaan viidenneksi eniten pisteitä tehnyt pelaaja) ja pudotuspeleissä hän oli joukkueensa paras pistemies 21 tehopisteellä.[1][7] Edmonton eteni vuonna 2006 Stanley Cupin loppuotteluihin, mutta hävisi loppuottelusarjan Carolina Hurricanesia vastaan otteluvoitoin 3–4.[8]
Muutama viikko loppuottelusarjan päättymisen jälkeen Pronger pyysi siirtoa pois Edmontonista. Edmonton myi hänet heinäkuussa 2006 Anaheim Ducksiin, josta seura sai vaihdossa Joffrey Lupulin, Ladislav Šmídin sekä kolme varausvuoroa. Anaheim voitti vuonna 2007 Stanley Cupin. NHL:n mestaruus oli sekä Anaheimin että Prongerin ensimmäinen.[1] Pronger pelasi Anaheimissa kolme kautta, vuoteen 2009, ja toimi kaudella 2007–2008 joukkueen kapteenina. Anaheim myi Prongerin ja Ryan Dinglen kesäkuussa 2009 Philadelphia Flyersiin, josta seura sai vaihdossa Joffrey Lupulin, Luca Sbisan ja kolme varausvuoroa.[9][10]
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Chris Pronger Vancouverin olympialaisissa vuonna 2010. |
|||
| Maa: Kanada |
|||
| Miesten jääkiekko | |||
 Olympialaiset |
|||
 Kultaa |
Salt Lake City 2002 | jääkiekko | |
| Kultaa |
Vancouver 2010 | jääkiekko | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Suomi 1997 | jääkiekko | |
| U20 MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Ruotsi 1993 | jääkiekko | |
Philadelphia eteni kaudella 2009–2010 Stanley Cup -finaaleihin, mutta hävisi ottelusarjan Chicago Blackhawksille.[11] Pronger teki tuon vuoden pudotuspeleissä 18 tehopistettä 23 ottelussa, eniten kaikista puolustajista, ja sai jääaikaa keskimäärin yli 29 minuuttia ottelua kohden, eniten kaikista pelaajista.[12][13] Kaudella 2010–2011 Pronger pelasi runkosarjassa vain 50 peliä loukkaantumisten vuoksi.[14]
Kauden 2011–2012 arvellaan jäävän Prongerin uran viimeiseksi. Mies sai kauden alussa pahan tällin päähänsä, kun pelitilanteessa Pronger sai silmäänsä Mikhail Grabovskin mailan. Teko ei ollut selvästikään tahallinen, koska Grabovskin maila nousi laukauksen yhteydessä Prongerin mailaa vasten kohti Prongerin naamaa. Kun Flyers hankki Luke Schennin vaihdossa James van Riemsdykiin, liikettä pidettiin viimeisenä niittinä Prongerin uran loppumiselle.
Maajoukkue [muokkaa]
Pronger on edustanut Kanadaa neljissä talviolympialaisissa, Naganossa 1998, Salt Lake Cityssä 2002, Torinossa 2006 ja Vancouverissa 2010. Kanada voitti olympiakultaa vuosina 2002 ja 2010. Lisäksi hän on edustanut Kanadaa jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 1997 ja jääkiekon nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 1993. Kanada voitti kultaa molemmissa turnauksissa. Pronger on voittanut urallaan maailmanmestaruuden, Stanley Cupin ja olympiakullan, joten hän kuuluu niin sanottuun kolmen kullan klubiin.[1][15]
Perhe [muokkaa]
Prongerin isoveli Sean on entinen NHL-jääkiekkoilija.[16] Kanadassa varttuneiden Prongereiden äiti Eila on kotoisin Porista, Suomesta.[17] Chris Pronger on naimisissa ja hänellä on vaimonsa Laurenin kanssa kaksi poikaa ja yksi tytär.[18]
Tilastot [muokkaa]
| Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | Arvokisat | |||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | ||||||||||
| 1991–1992 | Peterborough Petes | OHL | 63 | 17 | 45 | 62 | 90 | 10 | 1 | 8 | 9 | 28 | ||||||||||||||||
| 1992–1993 | Peterborough Petes | OHL | 61 | 15 | 62 | 77 | 108 | 21 | 15 | 25 | 40 | 51 |  |
JMM | 7 | 1 | 3 | 4 | 6 | |||||||||
| 1992–1993 | Peterborough Petes | M-Cup | 5 | 1 | 5 | 6 | 8 | |||||||||||||||||||||
| 1993–1994 | Hartford Whalers | NHL | 81 | 5 | 25 | 30 | 113 | -- | -- | -- | -- | -- | ||||||||||||||||
| 1994–1995 | Hartford Whalers | NHL | 43 | 5 | 9 | 14 | 54 | -- | -- | -- | -- | -- | ||||||||||||||||
| 1995–1996 | St. Louis Blues | NHL | 78 | 7 | 18 | 25 | 110 | 13 | 1 | 5 | 6 | 16 | ||||||||||||||||
| 1996–1997 | St. Louis Blues | NHL | 79 | 11 | 24 | 35 | 143 | 6 | 1 | 1 | 2 | 22 | MM | 9 | 0 | 2 | 2 | 12 | ||||||||||
| 1997–1998 | St. Louis Blues | NHL | 81 | 9 | 27 | 36 | 180 | 10 | 1 | 9 | 10 | 26 |  |
OK | 6 | 0 | 0 | 0 | 4 | |||||||||
| 1998–1999 | St. Louis Blues | NHL | 67 | 13 | 33 | 46 | 113 | 13 | 1 | 4 | 5 | 28 | ||||||||||||||||
| 1999–2000 | St. Louis Blues | NHL | 79 | 14 | 48 | 62 | 92 | 7 | 3 | 4 | 7 | 32 |  |
 |
|
|||||||||||||
| 2000–2001 | St. Louis Blues | NHL | 51 | 8 | 39 | 47 | 75 | 15 | 1 | 7 | 8 | 32 | ||||||||||||||||
| 2001–2002 | St. Louis Blues | NHL | 78 | 7 | 40 | 47 | 120 | 9 | 1 | 7 | 8 | 24 | OK | 6 | 0 | 1 | 1 | 2 | ||||||||||
| 2002–2003 | St. Louis Blues | NHL | 5 | 1 | 3 | 4 | 10 | 7 | 1 | 3 | 4 | 14 | ||||||||||||||||
| 2003–2004 | St. Louis Blues | NHL | 80 | 14 | 40 | 54 | 88 | 5 | 0 | 1 | 1 | 16 | |
|||||||||||||||
| 2004–2005 | ei pelannut (työsulku) | |||||||||||||||||||||||||||
| 2005–2006 | Edmonton Oilers | NHL | 80 | 12 | 44 | 56 | 74 | 24 | 5 | 16 | 21 | 26 | OK | 6 | 1 | 2 | 3 | 16 | ||||||||||
| 2006–2007 | Anaheim Ducks | NHL | 66 | 13 | 46 | 59 | 69 | 19 | 3 | 12 | 15 | 26 |  |
|
||||||||||||||
| 2007–2008 | Anaheim Ducks | NHL | 72 | 12 | 31 | 43 | 128 | 6 | 2 | 3 | 5 | 12 | ||||||||||||||||
| 2008–2009 | Anaheim Ducks | NHL | 82 | 11 | 37 | 48 | 88 | 13 | 2 | 8 | 10 | 12 | ||||||||||||||||
| 2009–2010 | Philadelphia Flyers | NHL | 82 | 10 | 45 | 55 | 79 | 23 | 4 | 14 | 18 | 36 | OK | 7 | 0 | 5 | 5 | 2 | ||||||||||
| 2010–2011 | Philadelphia Flyers | NHL | 50 | 4 | 21 | 25 | 44 | 3 | 0 | 1 | 1 | 4 | ||||||||||||||||
| 2011–2012 | Philadelphia Flyers | NHL | 13 | 1 | 11 | 12 | 10 | - | - | - | - | - | ||||||||||||||||
| 2012–2013 | ei pelannut loukkaantunut | |||||||||||||||||||||||||||
| NHL yhteensä | 1167 | 157 | 541 | 698 | 1590 | 173 | 26 | 95 | 121 | 326 | ||||||||||||||||||
Lähteet [muokkaa]
- Chris Pronger The Internet Hockey Databasessa (HockeyDB.com) (englanniksi)
- Chris Pronger Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
Viitteet [muokkaa]
- ↑ a b c d e f g h i Legends of Hockey
- ↑ a b Farber, Michael: Looming Large. Sport Illustrated, 29.12.1997, 87. vsk, nro 26, s. 60–62. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Russo, Michael: Watch On Van Ryn Sun Sentinel. 15.11.2003. Viitattu 12.6.2011. (englanniksi)
- ↑ HockeyDB
- ↑ All-time roster for the St. Louis Blues of the NHL hockeydb.com. Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)
- ↑ Pronger steps aside as captain; MacInnis steps in USATODAY.com. 15.9.2003. Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)
- ↑ 2005-06 Edmonton Oilers [NHL] hockeydb.com. Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)
- ↑ Pronger traded to Anaheim CBC News. 4.7.2006. Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)
- ↑ Ducks Name Scott Niedermayer Captain ducks.nhl.com. 7.10.2008. Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)
- ↑ Ducks ship defenceman Pronger to Flyers TSN.ca. 26.6.2009. (englanniksi)
- ↑ Roarke, Shawn P.: Pronger's brilliance not enough to carry Flyers (Tallenne sivusta Internet Archivessa) NHL.com. 9.6.2010. Viitattu 3.9.2011. (englanniksi)
- ↑ NHL Player Points Statistics - 2009-10 ESPN.com. Viitattu 12.6.2011. (englanniksi)
- ↑ Kimelman, Adam: Pronger to miss 4-6 weeks with broken foot NHL.com. 17.12.2010. Viitattu 12.6.2011. (englanniksi)
- ↑ Chris Pronger #20 - D tsn.ca (englanniksi)
- ↑ The Triple Gold Club NHL.com. 2010. Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)
- ↑ Sean Pronger Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
- ↑ Pronger miettii lopettamista MTV3.fi. 17.2.2003.
- ↑ Shea, Kevin: Hockey Hall of Fame – Stanley Cup Journals: 19 HHOF.com. 31.7.2007. Viitattu 3.9.2011. (englanniksi)
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Pronger Philadelphia Flyersin verkkosivuilla (englanniksi)
