Hämeenlinnan Pallokerho

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee jääkiekkoseuraa, joka on Hämeenlinnan Pallokerho -urheiluseuran jaos. Jalkapalloseurasta on erillinen artikkeli. Muita merkityksiä täsmennyssivulla.
Hämeenlinnan Pallokerho
Hämeenlinnan Pallokerhon SM-liigakausi 2014–2015
Perustettu 5. joulukuuta 1929
1929 Hämeenlinnan Pallokerho
1991 HPK Edustusjääkiekko Ry
Kotiareena Ritari-areena
Kaupunki Suomen lippu Hämeenlinna, Suomi
Sarjataso Suomen lippu SM-liiga
HPK Uniform.png
Värit               
Omistaja(t) Suomen lippu HPK-Edustusjääkiekko Ry
Toimitusjohtaja Suomen lippu Risto Korpela
Puheenjohtaja Suomen lippu Heikki Hietanen
Päävalmentaja Suomen lippu Pasi Arvonen
Kapteeni Suomen lippu Joonas Vihko [1]
Kultaa Med 1.png 1 (2006)
Hopeaa Med 2.png 3 (1952, 1993, 2010)
Pronssia Med 3.png 9 (1954, 1991, 1997, 1999, 2000, 2002, 2003, 2005, 2007)

Hämeenlinnan Pallokerho eli HPK on hämeenlinnalainen jääkiekkoseura, jonka edustusjoukkue pelaa jääkiekon SM-liigassa. Kaudella 2005–2006 HPK voitti historiansa ensimmäisen ja ainoan Suomen mestaruuden kukistettuaan Porin Ässät loppuottelussa voitoin 3–1. Kullan lisäksi HPK on saavuttanut kolme hopeaa sekä yhdeksän pronssia. HPK pelaa kotiottelunsa Ritari-areenalla. HPK Naiset pelaavat SM-sarjassa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuodet - Pallosta kiekkoon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hämeenlinnan Pallokerhon perustava kokous pidettiin 5. joulukuuta vuonna 1929. Seuran nimeksi valittiin tuolloin Hämeenlinnan Jääpalloseura, ja toiminta keskittyikin aluksi jääpalloon. Pian seuraavan vuoden alussa seuran nimi vaihtui Hämeenlinnan Pallokerhoksi eli HPK:ksi, jonka nimisenä seura on toiminut aina tähän päivään saakka. Huhtikuussa 1930 päätettiin seuran toimintaa laajentaa siten, että sen ohjelmaan lisättiin myös jalkapallo ja pesäpallo.[2] Vuonna 1935 HPK:n ja sen paikallisen kilpakumppanin Hämeenlinnan Tarmon toiminta yhdistettiin osittain. Yhdistymisen tavoitteena oli että HPK:lle jäisi jääpallo ja pesäpallo, Tarmolle jalkapallo. Yhdistymisen seurauksena sai alkunsa myös Tarmon jääkiekkotoiminta ja helmikuussa 1932 Tarmo pelasi ensimmäisen ottelunsa.[2]

Talvisessa päälajissaan jääpallossa HPK nousi sotien jälkeen vuonna 1946 suomensarjasta mestaruussarjaan. Samoihin aikoihin seura aloitteli myös jääkiekkotoimintaansa.[2][3] Vuoden 1947 jääpallon SM-sarjassa HPK jäi lohkonsa viimeiseksi ja putosi sarjasta.[2][4] Kausi jäi lopulta ainoaksi HPK:n jääpallon SM-sarjakaudeksi, ja seura pelasi jääpallohistoriansa seuraavat vuodet alemmilla sarjatasoilla. HPK:n jääpallomenestys oli kuitenkin hyvin heikkoa, mikä johti omalta osaltaan siihen että seura lopetti jääpallotoiminnan 1950-luvun puolivälissä ja talviseksi päälajiksi valikoitui jääkiekko.[2] Lisäksi jääkiekon suosio pallokerholaisten keskuudessa oli nousussa, vuonna 1948 HPK nousi maakuntasarjasta suomensarjaan ja heti seuraavana kautena vuonna 1949 se nousi suomensarjasta SM-sarjaan. HPK:n nousu tarkoitti sitä että seuraavalla kaudella 1949-1950 SM-sarjassa pelasi kaksi hämeenlinnalaisjoukkuetta.[2][5][6]

Ensimmäiset SM-sarjakaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 1949–1950 oli HPK:n ensimmäinen Suomen jääkiekon pääsarjassa. HPK sai paikalliskilpailijastaan Tarmosta kovan vahvistuksen, kun Eero Salisma siirtyi Pallokerhoon. HPK jäi kuitenkin SM-sarjassa kuudenneksi eli viimeistä edelliseksi ja putosi takaisin suomensarjaan.[5]

Vuoden 1951 suomensarjaan HPK lähti ennakkosuosikkina ja seuran onnistuikin nousta takaisin pääsarjaan. Toiseen SM-sarjakauteensa 1951–1952 HPK lähti suurin odotuksin. Seura voitti oman lohkonsa voittaen kaikki ottelunsa, HPK voitti muun muassa paikallisvastustajansa Tarmon ensimmäistä kertaa SM-sarjaottelussa. Voitto Tarmosta takasi HPK:lle lohkovoiton, kyseessä oli Tarmon ainoa tappio vuoden 1952 SM-sarjassa. Tarmo sijoittui lohkossa HPK:n jälkeen lohkon toiseksi. Lohkovoiton myötä HPK selviytyi ensimmäistä kertaa historiassaan loppuotteluihin, seuran nousu suomensarjasta mitalijoukkueeksi oli nopeaa.[5][7]

Loppuotteluissa vastaan tuli toisen lohkon voittaja ja edellisen kauden mestari Ilves. Myös edellisenä kautena Ilves oli voittanut hämeenlinnalaiset loppuotteluissa - silloin vastassa oli ollut Tarmo.[8][7] Ensimmäinen loppuottelu Ilvestä vastaan alkoikin tasaisesti, mutta HPK:n peli sekosi kun Eero Salisma ajettiin ulos kentältä. Ilves voitti lopulta selkein lukemin 6-1. Toinen ottelu oli tasaisempi, sen voitti Ilves maalein 4-3 ja HPK saavutti hopeamitalit.[5]

Seuraavana kautena 1953 Hämeenlinnassa palattiin totuttuun järjestykseen ja Tarmo palasi kaupungin ykkösseuraksi. HPK ja Tarmo pelasivat tosin eri lohkoissa, joten paikallisottelu ei toteutunut. HPK jäi lohkonsa kolmanneksi, Tarmon saadessa hopeamitalit.[5][9] Myös vuonna 1954 jäi SM-sarjan paikallisottelu Tarmoa vastaan pelaamatta, sillä joukkueet oli taas sijoitettu eri lohkoihin. HPK kuitenkin sijoittui lohkonsa toiseksi ja Tarmo jäi neljän parhaan ulkopuolelle, joten HPK nousi taas kaupungin herraksi. Lohkonsa kakkosena HPK selviytyi pronssiotteluun, jossa se oli niukasti Turun Palloseuraa parempi; ensimmäisen ottelun HPK voitti maalilla, toinen ottelu päättyi tasan. Näin HPK saavutti pronssimitalit. Seuraava HPK:n jääkiekon SM-mitalisijoitus tulikin vasta 1990-luvulla ja Tarmo piti huolen kaupungin kiekkomenestyksestä vielä muutaman vuoden ajan.[5][10]

Seuraavina vuosina Kerhon menestys oli vaisumpaa, vuonna 1954–1955 se jäi lohkonsa kolmanneksi ja ulos mitalipeleistä. Seuraavana kautena 1955–1956 HPK säilyi SM-sarjassa voitettuaan uusintaottelun putoamisesta.[11][12] Myös vuosina 1957 ja 1958 HPK jäi mitalipelien ulkopuolelle, putoaminen ei kuitenkaan uhannut.[13][14] Kaudeksi 1958-1959 SM-sarjan sarjajärjestelmää uudistettiin ja sarja pelattiin yksilohkoisena. Sarjan häntäpäässä neljä joukkuetta oli tasapisteissä, mutta HPK jäi kymmenen joukkueen sarjassa viimeiseksi maalieron turvin, mutta kerhon onneksi se ei ratkaissut putoamista vaan sääntöjen mukaan tasapisteissä pelattiin uusintaottelu. Uusintaotteluiden jälkeen HPK säilyi sarjassa, paikallisvastustaja Tarmon kohtalona taas oli putoaminen suomensarjaan.[15][5] Seuraavana kautena 1959-1960 HPK koki kuitenkin saman kohtalon, se jäi sarjassa toiseksi viimeiseksi ja putosi suomensarjaan kaudeksi 1960-1961.[16][5]

Alasarjakaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960-luvun alkuvuodet HPK tahkosi suomensarjassa paikallisvastustajansa Tarmon kanssa. Vuonna 1964 Hämeenlinnassa päästiin pois luonnonjääoloista, kun Rinkelinmäen tekojäärata valmistui. Vuosikymmenen loppupuoliskolla Hämeenlinnan kiekkoherruus oli siirtymässä vähitellen HPK:lle, sillä Tarmo haki välillä vauhtia maakuntasarjasta saakka.[5] Tosin Kerhonkin sarjasijoitukset olivat suomensarjassa vaatimattomia. Kausina 1968-1969 ja 1969-1970 HPK oli juuri putoamisviivan yläpuolella, mutta maakuntasarjaan seura ei sentään pudonnut.[17][18]

Seuraavina kausina sijoitukset paranivat ja kaudella 1971-1972 HPK selviytyi jo SM-sarjakarsintaan asti, mutta lopulta karsintasarjassa nousu SM-sarjaan ei kuitenkaan ollut lähelläkään.[19] HPK:n kurssi oli kuitenkin kääntynyt ja se nousi toiseksi korkeimman sarjatason parhaiden seurojen joukkoon. Kaudella 1972-1973 HPK ei SM-karsintaan yltänyt. Samalla kaudella HPK:n paikallisvastustajan Tarmon menestys oli heikompaa; Tarmo putosi maakuntasarjaan ja HPK jäi ainoana hämeenlinnalaisjoukkueena toiseksi korkeimmalle sarjatasolle. Seuraavalla kaudella 1973-1974 HPK voitti oman suomensarjalohkonsa ja eteni SM-karsintaan. Karsintasarjassa Kerho jäi kuitenkin kolmanneksi, eikä selviytynyt karsimaan SM-sarjapaikasta SM-sarjan yhdeksättä vastaan.[20][21]

Kaudeksi 1974-1975 toiseksi korkein sarjataso muuttui I-divisioonaksi. I-divisioonaa ei enää pelattu alueellisesti jaetuissa lohkoissa, vaan sarja muuttui yksilohkoiseksi, jolloin ottelumatkat pitenivät. Myös sarjan taso nousi, edellisenä kautena sarjasta pudotettiin 16 joukkuetta.[20][21] Ensimmäinen I-divisioonakausi sujui alkuun lupaavasti, ja sarjan kärkikolmikko Sport, FoPS ja HPK erottui muista jo sarjan alkuvaiheessa. Lopulta kuitenkin HPK oli kuitenkin kärkikolmikon kolmas joukkue selkeällä piste-erolla.[22][23]

Ennen seuraavan I-divisioonakauden 1975-1976 alkua Hämeenlinnan jääkiekkopiireissä tapahtui odottamaton käänne, sillä Tarmo lopetti perinteikkään ja menestyksekkään jääkiekkotoimintansa ja Tarmon jääkiekkotoiminta sulautettiin Pallokerhoon. Hämeenlinnassa katsottiin, ettei sen kokoinen kaupunki voinut ylläpitää kahta menestyvää jääkiekkojoukkuetta.[24] Seuraavina kausina HPK jäi yhä selvemmin I-divisioonan kärkiporukoiden taakse, eikä se yltänyt SM-sarjakarsintapaikkaan. Seura oli kuitenkin vakaasti sarjataulukon keskivaiheen yläpuolella.[25][26] HPK oli kuitenkin paras I-divisioonassa pelaava joukkue, jolla ei vielä ollut jäähallia.[24] Vuonna 1977-1978 kerho oli taas lähellä SM-sarjakarsintaa, mutta vuonna 1978-1979 oli lähempänä jopa putoaminen II-divisioonaan.[27][28]

Nousuyritysten kaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1979 Rinkelinmäen tekojäärata viimein katettiin ja HPK pääsi ensimmäistä kertaa pelaamaan kotiottelunsa jäähallissa. Uusi Rinkelinmäen jäähalli siivitti osaltaan joukkuetta menestykseen, sillä seuraava I-divisioonakausi 1979-1980 oli seuran paras sitten mestaruussarjakausien.[24][29] Sarjan alku meni vielä tasatahtia muiden kärkiseurojen SaiPan ja SaPKon kanssa, mutta sarjan puolivälissä HPK pelasi 15 ottelun tappiottoman putken ja karkasi saavuttamattomaan johtoon. Lopulta HPK oli sarjan selkeä ykkönen.[30] SM-liigan karsintasarja sen sijaan ei sujunutkaan HPK:n kannalta toivotunlaisesti. Neljän joukkueen karsintasarjan ykköseksi pelasi SaiPa, joka jäi runkosarjassa HPK:n taakse. HPK:n ja SaiPan väliin jäi vielä tasapisteissä SaiPan kanssa ollut Jokerit, joka puolusti liigapaikkaansa. Nousu SM-liigaan jäi hämeenlinnalaisittain vielä haaveeksi.[24][31]

Seuraavan kauden I-divisioonaan 1980-1981 HPK sai kovan vahvistuksen, kun Jouni Rinne siirtyi Hämeenlinnaan Rauman Lukosta. Muitakin vahvistuksia tuli HPK:hon ja seura lähtikin kauteen ennakkosuosikkina. HPK johtikin sarjaa alusta alkaen ja Kerho pelasi itsensä runkosarjan voittoon pistepörssin voittaneen Rinteen johdolla.[32][33] Liigakarsinnassa kuitenkin liigajoukkueet Lukko ja Jokerit eivät antaneet divisioonan kärkikaksikolle HPK:lle ja KooVeelle mahdollisuuksia, eikä HPK:n nousuyritys onnistunut.[24][32][33]

Kaudeksi 1981-1982 Jouni Rinne lähti takaisin Raumalle. HPK erottui kuitenkin muista voitti taas lopulta runkosarjan. Uutena sarjajärjestelmänä I-divisioonassa pelattiin pudotuspelit liigakarsintaan pääsystä. Sarjan voittajana HPK sai levätä ensimmäisen kierroksen. Vastustajaksi HPK:lle tuli JyP HT, jolle ei juuri annettu etukäteisarvioissa mitään mahdollisuuksia.[34] Jyväskyläläisseura kuitenkin yllätti HPK:n ja vei ottelusarjan nimiinsä suoraan voitoin 3-0 ja HPK jäi tappion myötä SM-liigakarsinnan ulkopuolelle.[24][35]

Kaudella 1982-1983 HPK voitti I-divisioonan runkosarjan neljättä perättäistä kertaa. Voitto ei kuitenkaan ollut yhtä selkeä kuin aiempina vuosina, sillä JoKP jäi vain pisteen päähän.[36][37] Pudotuspeleissä vastaan tuli taas JyP HT, jonka HPK voitti tällä kertaa voitoin 3-0 ja eteni liigakarsintaan SM-liigan viimeiseksi jäänyttä Lukkoa vastaan. HPK sai ottelusarjaan kotiedun ja ensimmäinen ottelu Hämeenlinnassa päättyi HPK:n 4-1 voittoon. Seuraava ottelu pelattiin Raumalla. HPK siirtyi ottelussa johtoon jo ensimmäisen minuutin aikana, ja lisäsi parin seuraavan minuutin aikana johtoaan kolmeen maaliin. Lopputulos oli 1-6 hämeenlinnalaisille. Ottelusarjan viimeinen ottelu Hämeenlinnassa tuntui enää muodollisuudelta, sen HPK voitti 3-0. Ottelusarjan voiton myötä varmistui HPK:n paluu korkeimmalle sarjatasolle.[24][36][37]

Lyhyt liigavisiitti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 1983-1984 oli HPK:lle ensimmäinen pääsarjakausi yli 20 vuoden suomensarja- ja I-divisioonakauden jälkeen. Pääsarja oli HPK:n alasarjakausien aikana muuttunut SM-liigaksi. Ennen liigakauden alkua HPK koki raskaita pelaajamenetyksiä ja tulos oli sen mukainen. Lisähuolia toi myös seuran talous, sillä HPK oli liiganousua hakiessaan elänyt yli varojensa.[24][38] HPK voitti ainoastaan kolme ottelua SM-liigassa ja joutui sarjan viimeisenä karsimaan sarjapaikastaan.[39] Liigakarsinnassa vastaan asettui Rauman Lukko, jonka HPK oli edelliskautena pudottanut SM-liigasta. Tällä kertaa Lukko oli selkeästi parempi ja osoitti ansaitsevansa liigapaikan, ensimmäiset ottelut kirjattiin Lukolle maalein 8-2 ja 7-2. HPK voitti kolmannen osaottelun, mutta neljännen Lukko voitti jatkoajan jälkeen 5-4 ja HPK palasi takaisin I-divisioonaan. Liigavisiitti jäi näin kauden mittaiseksi.[24][38]

Matkalla huipulle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavien kausien I-divisioonassa HPK ei yltänyt terävimpään kärkeen, eikä näin päässyt yrittämään paluuta SM-liigaan.[40][41] Divisioonakaudella 1985-1986 HPK:n seurajohto aloitti "Matkalla huipulle"-kampanjan, jonka tavoitteena oli nostaa HPK aina SM-liigan mitalijoukkueeksi asti.[24]

Kauteen 1987-1988 HPK lähti kovin satsauksin, kuten myös moni muu I-divisioonan seura, sillä SM-liigaa laajennettiin 12 joukkueen sarjaksi seuraavaksi kaudeksi 1988-1989, mikä tarkoitti sitä että kaksi I-divisioonan parasta nousivat suoraan SM-liigaan.[24][42] Kausi lähti hämeenlinnalaisittan käyntiin hienosti. HPK siirtyi sarjan johtoon jo alkuvaiheessa ja kahden parhaan joukkoon selviäminen sinetöityi jo tammikuussa. HPK selvitti kuitenkin muodollisuuksiksi jääneet loppukauden ottelut kunnialla ja Hannu Jortikan valmentama HPK oli sarjan päättyessä ylivoimainen ykkönen.[42][43]

Takaisin pääsarjaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SM-liigakaudelle 1988-1989 valmentajaksi tuli Alpo Suhonen. Kausi sujui hämeenlinnalaisittain jopa yli odotusten, sillä nousijajoukkue HPK sijoittui kahdeksanneksi. Pudotuspelipaikka ei vielä ollut lähelläkään, mutta sarjapaikka säilyi, eikä HPK ole kauden 1988-1989 jälkeen enää kertaakaan pudonnut SM-liigasta.[24][44] Seuraava SM-liigakausi 1989-1990 ei vielä tuonut pudotuspelipaikkaa, mutta sijoitus sentään nousi seitsemänneksi. Matkalla huipulle -projektin tavoitteet alkoivat täyttyä vasta tulevina vuosina.[24]


Matkalla mitalijoukkueeksi (1990–2001)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 1990–1991 HPK otti Hannu Savolaisen johdolla SM-pronssia, joka oli joukkueen ensimmäinen liigamitali. Seuran menestys alkoi pikkuhiljaa vakiintua, ja kaudella 1992–1993 tulikin jo SM-hopeaa. Sijoitukset olivat kuitenkin ailahtelevaisia. 1995–1996 tuli neljäs sija ja 1996–1997 pronssia. Kaudella 1997–1998 HPK löysi kuitenkin itsensä jälleen pudotuspelien ulkopuolelta. Kausina 1998–1999 ja 1999–2000 Teijo Räsäsen luotsaama HPK otti ensimmäisen kerran mitalin kaksi kertaa peräkkäin, kun se saavutti molemmilta kausilta pronssia. Näinä kausina HPK:ssa vaikuttivat mm. Niko Kapanen, Antti Miettinen ja Riku Hahl, jotka ovat kansainvälisesti menestyksekkäimpiä Kerho-kasvatteja. Kausi 2000–2001 oli kuitenkin jälleen heikko, kun joukkue jäi vasta 11. sijalle.

SM-liigan menestysseura (2001–2007)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karri Rämö vartioimassa HPK:n maalia sarjaottelussa HIFK:ta vastaan tammikuussa 2006.

Kaudelle 2001–2002 HPK nimesi päävalmentajakseen tuolloin vielä varsin tuntemattoman Jukka Jalosen, joka oli aiemmin valmentanut SM-liigassa Tampereen Ilvestä ja Rauman Lukkoa, vaatimattomalla menestyksellä. Heti ensimmäisellä kaudellaan Jalosen HPK otti jälleen pronssisen mitalin, ja seuraavalla kaudella sama toistui, joukkueen voittaessa samalla runkosarjan ensimmäistä kertaa historiassaan. Kaudella 2003–2004 joukkue oli jo kolmatta kertaa peräkkäin välierissä, jääden kuitenkin ilman mitalia. Kaudella 2004–2005 HPK oli jälleen pronssilla.

Kaudella 2005–2006 joukkueen kannattajien unelma kävi toteen, kun HPK raivasi tiensä finaalin, jossa se kaatoi Porin Ässät voitoin 3-1. 22. huhtikuuta HPK otti historiansa ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan mestaruutensa voittamalla Ässät 1-4. Kausi 2006–2007 jäi Jalosen HPK-taipaleen viimeiseksi, kun joukkue otti jälleen kunniakkaasti pronssimitalin.

Jalonen valmensi HPK:ta yhteensä kuusi kautta, kaudesta 2001–2002 aina kauteen 2006–2007 saakka. Seura saavutti tuona aikana yhden kullan, neljä pronssia ja yhden neljännen sijan, joka tekee Jalosesta samalla menestyksekkäimmän että pitkäaikaisimman Kerho-valmentajan. Jalonen tavaramerkiksi nousi HPK-kaudellaan varsin nimettömien pelaajien kykyjen löytäminen ja hyödyntäminen, jolloin monet pelaajat pelasivat uransa parhaat kaudet juuri Jalosen luotsattavina.

Talousongelmia ja vaihtelevaa menestystä (2007–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HPK:n Teemu Lassila 2010.

Kaudelle 2007–2008 HPK:n organisaatiossa tapahtui muutoksia, kun Risto Korpelan tilalle toimitusjohtajaksi nimettiin Kai Tervonen, ja menestysvalmentaja Jukka Jalosen paikan otti Matti Alatalo. Siinä missä HPK oli edellisinä kausina ollut yksi SM-liigan menestyneimmistä seuroista, nyt se floppasi pahasti, jääden vasta 12. sijalle. Kaudeksi 2008–2009 päävalmentaja vaihtuikin Jukka Rautakorpeen, joka valmensi HPK:n heti viidennelle sijalle. Kaudelle 2009–2010 Risto Korpela palasi HPK:n toimitusjohtajaksi. Samalla kaudella HPK saavutti menestyksekkäästi hopeaa, häviten finaalissa Turun Palloseuralle voitoin 1-4.

Rautakorpi jätti HPK:n menestyskauden jälkeen, ja hänet korvattiin Harri Rindellillä. Ensimmäisellä kaudellaan Rindellin joukkueen kausi päättyi Villi kortti-kierroksella, mutta seuraava kausi jäikin historiaan HPK:n katastroofisimpana. Joukkue paini talousvaikeuksissa ja Rindell erotettiin kauden loppupuolella joukkueen huonojen esityksiä vuoksi, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Rindellin korvasi Timo Lehkonen, mutta suunta ei muuttunut ja lopullinen sijoitus oli HPK:n historian huonoin, 13. sija.

Kaudelle 2012–2013 joukkue ei lähtenytkään suurin odotuksin, vaikka pelaajisto ja valmennus kokikin muutoksia. Uudeksi päävalmentajaksi nimettiin Ari-Pekka Selin. Joukkue kuitenkin lähti suureen liiton ja voitto alkukaudella parhaimmillaan yhdeksän ottelua putkeen. Lopullinen sijoitus runkosarjassa oli kuudes, mutta rahkeet eivät riittäneet puolivälieriä pidemmälle. Monen mielestä seuran uskottavuus kuitenkin palautettiin ja joukkue saavuttikin historiansa parhaan yleisökeskiarvon. Lopullinen sijoitus oli seitsemäs.

Ennen kautta 2013–2014 HPK koki kolauksen, kun Ari-Pekka Selin siirtyi KHL:ään ennen kauden alkua. Hänen tilalleen hankittiin Kai Rautio. Raution aika HPK:ssa jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä hän riitautui joukkueen pelaajien kanssa, ja joutui lopulta erotetuksi. Valmennustiimissä jo kaudesta 2006–2007 toiminut Pasi Arvonen nostettiin päävalmentajaksi. Lähes kokonaan pudotuspelimahdollisuutensa menettänyt HPK vuokrasi runkosarjan lopussa kapteeni Ville Viitaluoman ja Jere Sallisen loppukaudeksi SHL-joukkue Örebro HK:seen Ruotsiin. Yllättäen joukkue kiri 11. sijalta Tampereen Ilveksen ohi voittaen kahdeksan viimeistä runkosarjaotteluaan putkeen, ja saavutti näin ollen paikan Lomarengas-kierroksella (entinen Villi kortti -kierros). Kymmenennen sijan kohtalo ratkesi vasta runkosarjan viimeisellä kierroksella, jossa HPK kaatoi HIFK:n 3–1 ja Ilves hävisi Rauman Lukolle 1–4. Lomarengas-kierroksella Kerho sai vastaansa SM-liigan suurimmalla budjetilla ja toistaiseksi viimeistä SM-liiga-kauttaan pelanneen Helsingin Jokerit, joka hävisi ottelusarjan 0–2. HPK:n voittoputki kasvoi jo kymmeneen otteluun. Puolivälierissä tuli vastaan runkosarjan voittanut Kärpät, joka voitti ottelusarjan 4-0. Lopullinen sijoitus oli kahdeksas

Tunnukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peliasu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HPK pelaa kotipelinsä oransseilla paidoilla, mustilla housuilla sekä oransseilla sukilla. Vierasotteluissaan joukkue käyttää valko-oranssi-mustia paitoja, mustia housuja ja valkoisia sukkia. HPK:n kypärät ovat koti- ja vierasotteluissa pohjaväriltään valkoiset.

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HPK:n maalilauluna on toiminut pitkään Vexi Salmen kirjoittama ja Kai Hyttisen esittämä "Se on siellä". HPK:n tunnuskappaleena on toiminut kaudesta 2008–2009 "Lujaa tulee HPK", joka on Janne Saksan ja Petri Lapintien säveltämä, sanoittama ja esittämä.

Logot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue kaudella 2014–2015[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Päivitetty: 10.11.2014)

# Kans. Pelaaja Paikka Kätisyys Ikä Sopimus Syntymäpaikka
27 Suomen lippu Arkiomaa, Eetu-VilleEetu-Ville Arkiomaa LH R 21 2015+1 Rauma
23 Suomen lippu Bruun, AnttiAntti Bruun P L 35 2015 Savonlinna
47 Suomen lippu Eerola, Ville-VeikkoVille-Veikko Eerola P L 22 2015 Hämeenlinna
15 Suomen lippu Grönholm, Ossi-PetteriOssi-Petteri Grönholm P L 33 2015 Kotka
29 Kanadan lippu Hamill, ZachZach Hamill KH R 26 2015 Port Coquitlam, BC, Kanada
10 Suomen lippu Jalo, ToniToni Jalo KH L 25 2015+1 Turku
9 Suomen lippu Jasu, JuhaniJuhani Jasu KH R 26 2015 Eurajoki
79 Suomen lippu Järveläinen, VilleVille Järveläinen LH R 21 2015 Hämeenlinna
12 Suomen lippu Koivisto, JuhaJuha Koivisto LH R 30 2015 Vantaa
34 Suomen lippu Laakso, AleksiAleksi Laakso P L 24 2015 Seinäjoki
91 Suomen lippu Liedes, HeikkiHeikki Liedes LH L 21 2015+1 Helsinki
32 Suomen lippu Myllykoski, JoniJoni Myllykoski MV L 30 2015+1 Tornio
8 Suomen lippu Niemi, JyriJyri Niemi P L 24 2015+1 Hämeenkyrö
74 Suomen lippu Nikkilä, PetteriPetteri Nikkilä P L 22 2016 Hämeenlinna
7 Suomen lippu Paajanen, OttoOtto Paajanen (A) KH L 22 2015 Loppi
85 Suomen lippu Saarinen, JesseJesse Saarinen LH L 29 2015 Lahti
26 Suomen lippu Salminen, SakuSaku Salminen LH L 20 2015 Helsinki
1 Suomen lippu Saros, JuuseJuuse Saros MV L 19 2016 Hämeenlinna
6 Kanadan lippu Schira, CraigCraig Schira (A) P R 26 2015 Spiritwood, SK, Kanada
33 Suomen lippu Somervuori, EeroEero Somervuori LH R 35 2015 Järvenpää
26 Suomen lippu Tuulola, JoniJoni Tuulola P L 18 2017 Hämeenlinna
5 Suomen lippu Vainio, JuusoJuuso Vainio P R 20 2015 Hämeenlinna
25 Slovakian lippu Viedenský, MarekMarek Viedenský KH R 24 2015 Handlová, Tšekkoslovakia
40 Suomen lippu Vihko, JoonasJoonas Vihko (C) LH R 33 2015 Helsinki
19 Suomen lippu Vänttinen, TuomasTuomas Vänttinen KH R 31 2015 Savonlinna

Muokkaa kokoonpanoa


Valmennus ja huolto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Päävalmentaja: Suomen lippu Pasi Arvonen
  • Valmentaja: Suomen lippu Vesa Viitakoski
  • Maalivahtivalmentaja ja joukkueenjohtaja: Suomen lippu Kari Lehtonen
  • Huoltaja Suomen lippu Jari Jalasvaara
  • Huoltaja Suomen lippu Harri Riikonen
  • Huoltaja Suomen lippu Kari Järvinen
  • Huoltaja Suomen lippu Tuomo Hulkkonen
  • Fysioterapeutti Suomen lippu Ville Suomalainen
  • Hieroja Suomen lippu Petri Kemppainen
  • Hieroja Suomen lippu Juha Sulin
  • Osteopaatti Suomen lippu Markku Keränen
  • Lääkäri Suomen lippu Peter Pippingsköld
  • Lääkäri Suomen lippu Marko Kivimäki

Fanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HPK:n faniryhmänä toimii nykyään G-kulma. Aikaisempana faniryhmänä on toiminut mm. Ritarikunta.

Pääyhteistyökumppanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hämeenlinnan kaupunki, Aina, Hartwall, Pohjantähti, Osuuspankki, Cumulus, Konecranes, Ruukki, Kolmeks, Länsiauto, Lemminkäinen, Reebok, Sunny Trading Olvi

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SM-liigan tunnustuspalkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Palkinto Voittaja
1988–1989 Jarmo Wasaman muistopalkinto Pekka Peltola
1990–1991 Veli-Pekka Ketola -palkinto Teppo Kivelä
1992–1993 Aarne Honkavaara -palkinto Tomáš Kapusta
1992–1993 Urpo Ylönen -palkinto Timo Lehkonen
1994–1995 Aarne Honkavaara -palkinto Kai Nurminen
1995–1996 Kalevi Numminen -palkinto Sakari Pietilä
1996–1997 Kalevi Numminen -palkinto Hannu Kapanen
1996–1997 Pekka Rautakallio -palkinto Brian Rafalski
1998–1999 Jarmo Wasaman muistopalkinto Timo Pärssinen
2001–2002 Matti Keinonen -palkinto Marko Tuulola
2002–2003 Harry Lindbladin muistopalkinto Hämeenlinnan Pallokerho
2002–2003 Aarne Honkavaara -palkinto Tomáš Kucharčík
2002–2003 Lasse Oksanen -palkinto Antti Miettinen
2002–2003 Pekka Rautakallio -palkinto Marko Tuulola
2002–2003 Veli-Pekka Ketola -palkinto Tomáš Kucharčík
2002–2003 Kultainen kypärä Antti Miettinen
2004–2005 Matti Keinonen -palkinto Jukka Voutilainen
2004–2005 Raimo Kilpiö -palkinto Jani Rita
2005–2006 Jari Kurri -palkinto Miika Wiikman
2005–2006 Kalevi Numminen -palkinto Jukka Jalonen
2008–2009 Aarne Honkavaara -palkinto Jussi Makkonen
2012-2013 Matti Keinonen -palkinto Jere Sallinen
2013-2014 Jarmo Wasaman muistopalkinto Juuse Saros

Parhaat pistemiehet kaudesta 1990–1991[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 1. 2. 3.
1990–1991 Teppo Kivelä Raimo Summanen Pekka Peltola
1991–1992 Teppo Kivelä Tomas Jelinek Radek Toupal
1992–1993 Radek Toupal Jarkko Varvio Tomas Kapusta
1993–1994 Tomas Kapusta Marko Palo Igor Boldin
1994–1995 Kai Nurminen Risto Jalo Tony Virta
1995–1996 Niklas Hede Tony Virta Aleksandr Andrijevski
1996–1997 Jani Hassinen Aleksandr Andrijevski Risto Jalo
1997–1998 Jari Kauppila Juha Virtanen Jarkko Savijoki
1998–1999 Tomas Vlasak Roman Simicek Niko Kapanen
1999–2000 Tomas Vlasak Timo Pärssinen Niko Kapanen
2000–2001 Pavel Rosa Timo Pärssinen Tommi Santala
2001–2002 Vladimír Vůjtek Antti Miettinen Eero Somervuori
2002–2003 Tomáš Kucharčík Tommi Santala Antti Miettinen
2003–2004 Tony Virta Jani Keinänen Tomáš Kucharčík
2004–2005 Jukka Voutilainen Jani Rita Josh Holden
2005–2006 Ville Leino Jukka Voutilainen Jukka Laamanen
2006–2007 Toni Mäkiaho Mikko Mäenpää Ville Leino
2007–2008 Pasi Salonen Jari Sailio Joonas Vihko
2008–2009 Jussi Makkonen Steve Kariya Mikko Mäenpää
2009–2010 Ville Viitaluoma Joonas Vihko Miikka Männikkö
2010–2011 Ville Viitaluoma Juuso Puustinen Marko Tuulola
2011–2012 Alex Leavitt Mathias Porseland Janne Laakkonen
2012–2013 Ville Viitaluoma Jere Sallinen Eric Fehr
2013–2014 Borna Rendulic Juha Kiilholma Ville Viitaluoma

(päivitetty 14.03.2014)

Jäädytetyt pelinumerot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sulatettu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kannattajien suosikit

HPK:n päävalmentajat ja kapteenit SM-liigassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harri Rindell toimi HPK:n päävalmentajana 2010–2012.
Kausi Päävalmentaja Kapteeni
1983–1984 Hannu Savolainen Markku Hakulinen
1988–1989 Alpo Suhonen Mika Lartama
1989–1990 Olli Hietanen ja Hannu Savolainen Teppo Kivelä
1990–1991 Hannu Savolainen Teppo Kivelä
1991–1992 Samu Kuitunen Teppo Kivelä
1992–1993 Hannu Jortikka ja Juha Hietanen Janne Laukkanen
1993–1994 Pentti Matikainen Janne Laukkanen
1994–1995 Hannu Savolainen Risto Jalo
1995–1996 Sakari Pietilä Risto Jalo
1996–1997 Hannu Kapanen Risto Jalo
1997–1998 Kari Heikkilä ja Alpo Suhonen Risto Jalo
1998–1999 Teijo Räsänen Jarkko Savijoki
1999–2000 Teijo Räsänen Jarkko Savijoki
2000–2001 Teijo Räsänen Kimmo Peltonen
2001–2002 Jukka Jalonen Kimmo Peltonen
2002–2003 Jukka Jalonen Marko Tuulola
2003–2004 Jukka Jalonen Marko Tuulola
2004–2005 Jukka Jalonen Jani Keinänen
2005–2006 Jukka Jalonen Mikko Jokela
2006–2007 Jukka Jalonen Mikko Jokela
2007–2008 Matti Alatalo Veli-Pekka Laitinen
2008–2009 Jukka Rautakorpi Tony Virta
2009–2010 Jukka Rautakorpi Jukka Laamanen
2010–2011 Harri Rindell Marko Tuulola
2011–2012 Harri Rindell ja Timo Lehkonen Marko Tuulola
2012–2013 Ari-Pekka Selin Ville Viitaluoma
2013–2014 Kai Rautio ja Pasi Arvonen Ville Viitaluoma ja Marko Tuulola

Sijoitukset SM-liigassa ja SM-sarjassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. HIFK, HPK, Ilves ja Lukko julkistivat ensi kauden kapteenistonsa Liiga.fi. 5.8.2014.
  2. a b c d e f HPK:n historia - Pallosta kiekkoon hpk.fi. Viitattu 4.10.2014.
  3. Suomen Palloliiton toimintakertomus urheilumuseo.fi. Viitattu 4.10.2014.
  4. Anttinen, Pekka & Hoppu, Tuomas: Vuosisata jääpalloa. Multiprint Oulu, 2011.
  5. a b c d e f g h i HPK:n historia - Ylhäältä alas hpk.fi. Viitattu 4.10.2014.
  6. Hockey archives Viitattu 4.10.2014.
  7. a b Hockey Archives Viitattu 5.10.2014.
  8. Hockey archives Viitattu 4.10.2014.
  9. Hockey Archives Viitattu 5.10.2014.
  10. Hockey Archives Viitattu 5.10.2014.
  11. Hockey Archives Viitattu 5.10.2014.
  12. Hockey Archives Viitattu 5.10.2014.
  13. Hockey Archives Viitattu 5.10.2014.
  14. Hockey Archives Viitattu 5.10.2014.
  15. Hockey Archives Viitattu 5.10.2014.
  16. Hockey Archives Viitattu 5.10.2014.
  17. Hockey Archives Viitattu 5.10.2014.
  18. Hockey Archives Viitattu 5.10.2014.
  19. Hockey Archives Viitattu 5.10.2014.
  20. a b Jääkiekkokirja 1973-1974 urheiluarkisto.fi. Viitattu 5.10.2014.
  21. a b Jääkiekkokirja 1974-1975 urheiluarkisto.fi. Viitattu 5.10.2014.
  22. 74-75 Kyllä lähtee jatkoaika.com. Viitattu 5.10.2014.
  23. Jääkiekkokirja 1975-1976 urheiluarkisto.fi. Viitattu 5.10.2014.
  24. a b c d e f g h i j k l m HPK:n historia - Matkalla huipulle hpk.fi. Viitattu 4.10.2014.
  25. Jääkiekkokirja 1976-1977 urheiluarkisto.fi. Viitattu 5.10.2014.
  26. Hockey Archives Viitattu 5.10.2014.
  27. Hockey Archives Viitattu 5.10.2014.
  28. Hockey Archives Viitattu 5.10.2014.
  29. 79-80 Ekaa kertaa Kerhon komennossa jatkoaika.com. Viitattu 5.10.2014.
  30. Hockey Archives Viitattu 5.10.2014.
  31. MMM 1981. Otava, 1981. ISBN 951-1-05971-8.
  32. a b 80-81 51 Maalin Rinne jatkoaika.com. Viitattu 5.10.2014.
  33. a b Hockey Archives Viitattu 5.10.2014.
  34. 81-82 Yllätykselliset pudotuspelit jatkoaika.com. Viitattu 5.10.2014.
  35. Hockey Archives Viitattu 5.10.2014.
  36. a b 82-83 Katto pään päälle jatkoaika.com. Viitattu 5.10.2014.
  37. a b Hockey Archives Viitattu 5.10.2014.
  38. a b 83-84 Kosto on suloinen jatkoaika.com. Viitattu 5.10.2014.
  39. Hockey Archives Viitattu 5.10.2014.
  40. 84-85 JyP hyvästelee divarin jatkoaika.com. Viitattu 5.10.2014.
  41. 85-86 Kun Väinö saapui Kuopioon jatkoaika.com. Viitattu 5.10.2014.
  42. a b 87-88 Kovat piipuissa jatkoaika.com. Viitattu 5.10.2014.
  43. Hockey Archives Viitattu 5.10.2014.
  44. Hockey Archives Viitattu 5.10.2014.
  45. http://www.hpk.fi/hpk-edustusjaakiekko-ry/
  46. http://www.saunalahti.fi/~sut/1952/010252.html
  47. http://www.saunalahti.fi/~sut/1954/030254.html

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hämeenlinnan Pallokerho.