Mikkelin Jukurit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mikkelin Jukurit
Perustettu 1970
Historia 1970 Jukurit ry
(1970-2009)
Kotiareena Kalevankankaan jäähalli
Kaupunki Suomen lippu Mikkeli, Suomi
Sarjataso Mestis
Värit                    
Omistaja(t) Jukurit HC Oy
Toimitusjohtaja Suomen lippu Pekka Lipiäinen
Puheenjohtaja Suomen lippu Jukka Toivakka
Päävalmentaja Suomen lippu Antti Pennanen
Kapteeni Suomen lippu Juuso Akkanen
Kultaa 5 (Mestis: 2001, 2002, 2003, 2006, 2013)
Hopeaa 4 (Mestis: 2004, 2007, 2011, 2014)
Pronssia 1 (Mestis: 2008)

Jukurit on vuonna 1970 perustettu mikkeliläinen jääkiekkoseura, joka pelaa Mestis-sarjassa.

Seuran historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikkelin Jukurit sai alkunsa 28. heinäkuuta 1970, kun Mikkelin Palloilijoiden ja Mikkelin Pallo-Kissojen jääkiekkojaostot yhdistyivät. [1] Jukurit merkittiin yhdistysrekisteriin 17. marraskuuta 1970. Vajaa 40 vuotta myöhemmin 15. toukokuuta 2009 seura ilmoitti yhtiöittävänsä toimintansa ja aloittavansa yhteistyön SM-liigaseura SaiPan kanssa.

Vasta perustettu Jukurit peri MP:n paikan maakuntasarjan Keski-Suomen lohkossa. Jukurit piipahti 1970-luvun loppuvaiheilla myös 1. divisioonassa, mutta ei kyennyt vakiinnuttamaan paikkaansa sarjatasolla. Parhaaksi saavutukseksi jäi kauden 1977–1978 viides sija. Keväällä 1980 Jukurit putosi 2. divisioonaan.

Seuraavat runsaat puolitoista vuosikymmentä Jukurit tahkosi 2. divisioonaa vaihtelevalla menestyksellä. Seuran historia saavutti käännekohdan kaudella 1998–1999. Tuolloin Matti Turunen aloitti työt Jukureiden toiminnanjohtajana ja valmentajaksi palkattiin jyväskyläläinen Risto Dufva.

KooKoo-Jukurit 20.11.2007

Jukurit ampaisi saman tien nousuun ja sai sarjapaikan vasta perustetusta Suomi-sarjasta kaudelle 1999–2000. Keväällä 2000 Jukurit juhli Suomi-sarjan mestaruutta ja palasi 20 vuoden tauon jälkeen 1. divisioonaan, jonka nimi muutettiin Mestikseksi SM-liigan sulkemisen myötä.

Jukurit juhli jo heti ensimmäisen Mestis-kauden jälkeen sarjan mestaruutta keväällä 2001. Sarjan voittopokaali pysyi Mikkelissä vielä kaksi seuraavaa vuotta (2002 ja 2003), kunnes Jukurit joutui tunnustamaan KalPan paremmakseen Mestiksen finaaleissa keväällä 2004.

Kauden 2004–2005 päätteeksi Jukureiden oli tyytyminen neljänteen sijaan. Sport tiputti Jukurit välierävaiheessa ja Jukurit hävisi myös pronssi-ottelun TuTolle. Jukurit pelasi kuitenkin mestaruuskantaan keväällä 2006 voitettuaan Sportin finaaleissa otteluvoitoin 3–1, kausi oli Dufvan viimeinen Jukureissa.

Jukurit aloitti kauden 2006–2007 Reijo Ruotsalaisen johdolla, mutta hän sai väistyä Pekka Lipiäisen tieltä tammikuussa. Jukurit saavutti Mestiksessä hopeaa ja pääsi pelaamaan SM-liigan tasonmittauksiin KalPaa vastaan. Kuopiolaiset vei sarjan suoraan otteluvoitoin 0–4, ja Jukureiden kausi päättyi seitsemän ottelun tappioputkeen.

Kausi 2007–2008 meni Kari Makkosen johdolla. Vaikeasta ja ailahtelevasta kaudesta huolimatta Jukurit saavutti pronssia voittamalla KooKoon kauden viimeisessä ottelussa. Makkonen aloitti Jukureiden penkin takana myös syksyllä 2008, mutta sai pian tehdä tilaa Pekka Lipiäiselle. Kaudesta koitui Jukureiden osalta katastrofi, ja joukkue jäi ensimmäistä kertaa sen Mestis-historian aikana ulos pudotuspeleistä. Sijoitus oli yhdeksäs.

Lipiäisen siirryttyä vastuuvalmentajaksi Jukureiden peli parani huomattavasti Makkosen aikojen esityksistä. Täten Lipiäinen solmi Jukureiden kanssa sopimuksen kaudesta 2009–2010.

Mikkeli innostuu ja muuttuu – Risto Dufvan aikakausi alkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keväällä 1998 Jukureiden kauden viimeiseen II divisioonan otteluun Kalevankankaalla myytiin 27 pääsylippua. Kauden yleisökeskiarvo oli alle 200 katsojaa. Arto Rantanen ja muu seuran johto alkoi olla valmis yrittämään ylöspäin. Joukkueessa ei ollut suuria ulkoisia arvoja joille rakentaa, mutta se oli käytännössä velaton. Vesa Kääriäinen ja Seppo Hujanen alkoivat koota Seppo Simpasen ja Jukka Toivakan ympärille muita paikallisesta jääkiekosta kiinnostuneita liikemiehiä Rantasen, Kääriäisen, Reino Rouhiaisen, Veijo Ruthin, Seppo Viherkorven ja muun seurajohdon tueksi. Paikallisista liikemiehistä mukana olivat alusta lähtien Reijo Björkman, Pertti Oksa ja Reijo Turunen. Seppo Hujanen järjesti mikkeliläisille vierailun Hartwall-areenalle, jossa Aake Kalliala ja Hjallis Harkimo isännöivät liigaottelua ja suosittelivat kovasti jääkiekkotoimintaan ryhtymistä. Mikkeliläisliikemiesten joukko alkoi tämän jälkeen laskea seuraavan kauden budjetin perusteita Arto Rantasen tekemien arvioiden pohjalta. Joukosta muodostui Jukureiden edustusjoukkueen tukiryhmä, jonka koollekutsujana oli ensin Toivakka ja sitten Simpanen. Yhtenä Jukureiden kehittämiskonsulttina toiminut helsinkiläinen Kim Pihl vihjasi mikkeliläisille, että Oulun Kärpät SM-liigakarsintoihin johtanut valmentaja Risto Dufva oli vielä keväänkorvalla 1998 ilman kiinnitystä seuraavaksi kaudeksi. Seppo Hujanen muistelee, että Jokereiden toimitusjohtaja Matti Virmanen suositteli Dufvaa parhaana miehenä, joka oli saatavilla.

Kärppien päävalmentajan tehtävistä sivuun kesken kaiken joutunut Dufva oli Vierumäen urheiluopistolla maaliskuussa 1998, kun Kim Pihl soitti hänelle ja ehdotti tutustumista Mikkelin mahdollisuuksiin. Ajatus ei oikein innostanut, Dufva kertoo. Kärppien kanssa oli sovittu, että hän nauttii täysistä palkkaeduista vielä vuoden. Useat I divisioonan seurat tarjosivat Dufvalle valmentajanpaikkaa. Hän lähti kuitenkin tapaamaan II divisioonan ihmisiä, kun Arto Rantanen soitti hänelle ja kertoi tunnin kestäneessä puhelussa mikkeliläisten pitkän tähtäyksen suunnitelmista. Dufva tapasi ensimmäisen kerran Jukurien seurajohtoa ja edustusjoukkueen uuden tukiryhmän jäseniä Mikkelissä sijaitsevat Maksin Puhvetti -ravintolan kabinetissa. Keskusteluissa mikkeliläiset kertoivat haluistaan nostaa Jukurit I divisioonaan. Dufva toppuutteli innokkaimpia, mutta loi uskoa eteenpäinmenolle, jos kaikki osapuolet sitoutuisivat projektiin. Kun tukiryhmä ja Jukurien hallitus vielä sitoutuivat toiminnanjohtajan palkkaamiseen, Dufva yllätti itsensä tekemällä kaksivuotisen valmentajasopimuksen Jukurien kanssa huhtikuussa 1998. Pitkäjännitteinen seuran kehittämistyö kiinnosti enemmän kuin taloudellisissa vaikeuksissa olleiden I divisioonanseurojen tuuliset tehtävät. Hän muutti perheineen Mikkeliin.

Jukurit tarvitsivat vielä toimitusjohtajan. Dufvan ja Kärppien toimitusjohtajan Juha Junnon välit olivat yhä kunnossa, ja hän kysyi Junnolta neuvoja, kuinka Mikkeliin saataisiin pätevä henkilö Jukurien ammattijohtajaksi. Junno oli työskennellyt aikoinaan Kuopiossa ja hän tiesi, että silloinen kuopiolainen Matti Turunen asui tätä nykyä väliaikaisesti Mikkelissä. KalPan puheenjohtajana ja toiminnanjohtajana 1990-luvun alkuun asti toiminut Turunen opiskeli nyt Suomen Nuoriso-opistossa Mikkelissä. Dufva soitti Turuselle, ja he tapasivat saman tien. Dufvalla oli jo sopimus, ja jos Turunen lupautuisi toiminnanjohtajaksi, epäonnistumisen riskiä ei käytännössä ollut. Jukurit tarjosivat tyydyttävät työsuhteen ehdot ja haasteellisen mahdollisuuden, joten Turunen lupautui toiminnanjohtajaksi kolmeksi vuodeksi, kevääseen 2001 saakka. Hän aloitti työn kesäkuun alussa 1998. Jukurit oli ollut jo vuosikymmenet syrjässä jääkiekkokulttuurin kehityksestä, mutta Dufvan ja Turusen palkkaamisen ansiosta seura sai hyödykseen valmiit kontaktit Jääkiekkoliittoon ja useisiin tärkeisiin jääkiekkoseuroihin.

Jukurien nousu Suomi-sarjaan 1998–1999[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koko kauden [3] tilastot eurohockey.netissä.

Risto Dufva pyysi entistä pelikaveriaan Pekka Lipiäistä kakkosvalmentajakseen. Dufvan nimi oli tunnettu jääkiekkopiireissä paitsi seuravalmentajana, myös nuorisomaajoukkueen tehtävistä, joten tulijoita Mikkeliin oli ainakin II divisioonan joukkueista. Joukkueessa oli lopulta uusia pelaajia lähes puolet. Kausi alkoi murskavoitolla Anjalankoskella. Kotiavausta Varkautta vastaan oli seuraamassa lähes 700 maksanutta katsojaa, eli miltei 500 enemmän kuin edelliskauden keskiarvo. Jukurit voitti ottelun murskaluvuin 9–1.

Syyskausi huipentui kahteen otteluun Kouvolaa vastaan. Marraskuun puolivälissä pelattiin Mikkelissä, Jukurit voitti ottelun 4–3. Kalevankankaan hallissa oli yli tuhat tyytyväistä katsojaa. "Suuren mahtavan KooKoon kaataminen on tässä sarjassa henkinen kynnys, jonka nyt pystyimme ylittämään", valmentaja Dufva irrotteli pelin jälkeen.

Joulukuussa pelattiin Kouvolassa uusintaottelu sarjan voitosta, koska KooKoon ja Jukureiden pisteet olivat tasan. Voittaja pääsi suoraan II divisioonan ylempään jatkosarjaan. Kiekkokiinnostus oli nyt jo selvästi lyönyt Mikkelissä läpi, sillä Kouvolaan lähti kolme bussillista Jukuri-faneja ja letka henkilöautoja. Jukurit voitti niukasti 2–1. Jukurit sai voittonsa ansiosta kuukauden ottelutauon.

Lasse Kanerva oli ylivoimaisesti lohkon tehokkain hyökkääjä. Niinpä Mikkelissä ei ihmetelty, kun hän sai joulun jälkeen kutsun KalPan liigamiehistöön otteluihin SaiPaa ja Jokereita vastaan. Myös muu joukkue ahkeroi harjoituksissa joulutauolla, ja Dufva totesi loppiaisen alla, ettei hänellä ole koskaan ollut näin kiitollista ryhmää. Tunnelma oli nousuvireinen. Jatkosarjassa tuli vastaan kovia joukkueita, Tampereen KooVee, Turun Kiekko-67, Kotkan Titaanit, Kouvolan KooKoo, Heinolan Kiekko, Kiekko-Vantaa ja Pitäjänmäen Tarmo Helsingistä.

Jukureiden pelaajat asettivat keskenään tavoitteeksi nousun neljän parhaan joukkoon. Ison pettymiksen riski oli pienentynyt, sillä Suomen Jääkiekkoliitto oli päättänyt perustaa uuden Suomi-sarjan divisioonien väliin, joten vain viimeiseksi eli kahdeksanneksi jäävä joukkue joutuisi seuraavalla kaudella takaisin II divisioonaan. Nousu tuntui Jukureista jopa todennäköiseltä vuoden vaihteessa 1998–1999. Siitä tuli kuitenkin ennakuitua vaikeampi tehtävä.

Ylempi jatkosarja alkoi Jukureilta loppiaisena loistavasti. Ensin Kiekko -67 kaatui Kalevankankaalla 7–3. Kolmen päivän päästä vieraaksi tuli KooVee, Jukurit voitti ottelun hienosti 5–3. Paikalla oli kauden yleisöennätys, yli 1 700 maksanutta katsojaa.

Tammikuun puolimaissa Jukurit johti yllättäen ylempää jatkosarjaa, mutta siitä alkoivat vaikeudet. Kiekko-Vantaa voitti Jukurit Myyrmäen hallissa, ja Jukurit hävisi viisi seuraavasta kuudesta ottelustaan. Joukkue putosi sarjan kärjestä muutamassa viikossa seitsemänneksi niukasti putoamisviivan yläpuolelle ennen Turkua. Jukurien yleisömäärä väheni tappioden myötä hälyttävästi. Kun Kiekko-Vantaa tuli Kalevankankaalle helmikuussa, oli yleisöä tuhat vähemmän kuin KooVeen pelissä kuukausi sitten, nyt runsaat 700. Tässä pelissä tapahtui kuitenkin käänne parempaan, Jukurit voitti 4–2. Jukurit voitti Vantaan jälkeen kolme seuraavasta neljästä pelistään, näin se tiesi heille paikkaa Suomi-sarjasta, eikä playoffeistakaan jääty kuin yhden pisteen päähän.

Dufvan ensimmäisen kauden tuloksena Jukureiden uskottavuus palautui, keskiyleisömäärä oli noin 1 000. Sen sijaan Jukurien taloustilanne aiheutti harmaita hiuksia seuran johtajille, se oli noin puoli miljoonaa markkaa tappiolla. Jukurit toteutti liigatason markkinointia, mutta keräsi II divisioonan tuotot, todettiin. Pääsponsorien panostuksia aikaistettiin, ja he lainoivat Jukureille omia henkilökohtaisia varojaan.

Suomi-sarjan mestaruus - nousu Mestikseen, 1999–2000[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilastot [4] runkosarjasta ja [5] eurohockey.netissä.

Joukkue uudistui kevään ja kesän aikana, osa edellisen kauden pelaajista lopetti pelaamisen. Jukureilla oli hyvä maine nousevana ja laadukkaana seurana, uusia pelaajia Jukureihin tuli 16. Dufva ja Lipiäinen saivat kauden lopulla avukseen kolmannen valmentajan, Jussi Karin, jonka vastuulle tuli fyysisen harjoittelun ohjaaminen. Dufva sai kesällä 1999 kiinnityksen 19-vuotiaiden maajoukkueen kakkosvalmentajaksi seuraavan kevättalven MM-kisoihin saakka. Lipiäisen vastuu korostui pelikauden aikana Dufvan kiireiden takia. Kahteen lohkoon jaettu uusi sarjataso herätti II divisioonan aluelohkoja enemmän kiinnostusta. Jukurien kanssa etelälohkoon kuuluivat KalPa, Kiekko-Vantaa, KooVee, Anjalankoski, Pitäjänmäen Tarmo, Heinolan Kiekko ja Kotkan Titaanit. Suomi-sarja avattiin Mikkelissä 18.9. Jukurien ja Kiekko-Vantaan ottelulla. Jukurit jatkoi siitä mihin viimekaudellä jäi: paikalla yli tuhatpäinen yleisö, ja Lasse Kanerva polttelee punalamppua.

Jukurit menestyi Suomi-sarjassa jopa paremmin kuin II divisioonan neloslohkossa: Jukurit voitti runkosarjan ylivoimaisesti. Syksyn 1999 odotetuin kohokohta oli konkurssin takia liigasta suoraan Suomi-sarjaan pudonneen KalPan ensimmäinen vierailu Kalevankankaalla 13.11. Paikalla oli 1 700 hengen yleisö. Mikkeliläisten riemuksi Jukurit voitti ottelun 7–3. Runkosarjassa Jukurien yleisökeskiarvo oli 1 050.

Suomi-sarjan playoffit alkoivat maaliskuun alussa. Kaksi ensimmäistä sarjaa pelattiin paras kolmesta systeemillä, ja finaalit paras viidestä. Jukurit selvitti ensin välinsä Kotkan Titaanien kanssa kahdella kotivoitolla. Sitten vastaan tuli pohjoislohkon Haukiputaan Ahmat, jolle riitti yksi käynti Mikkelissä, koska Jukurit voitti myös vieraspelinsä. Mikkeliläiset saivat loppuotteluvastustajakseen tutun Kiekko-Vantaan. Finaalissa pelattiin Suomi-sarjan mestaruudesta sikäli aidosti, että myös hävinnyt joukkue pääsi I divisioonan karsintoihin. Jukurit voitti ensimmäisen kohtaamisen Kalevankankaalla 3–1, ja toisen Vantaalla 2–3 Mikko Hakkaraisen jatkoaika maalilla. Kolmas loppuottelu pelattiin Mikkelissä, Jukurit voitti ottelun jatkoajalla 3–2 Lasse Kanervan tekemällä maalilla. Suomi-sarjan mestaruutta juhlittiin Kalevankankaalla noin 3 500 katsojan voimin. Aalto kiersi katsomoa. Kyseessä oli maaliskuun viides kotiottelu ja samalla viides perättäinen Mikkelin jääkiekon kaikkien aikojen yleisöennätysottelu. Jukurien viiden Suomi-sarjan playoff-pelin yleisö keskiarvoksi tuli mahtavat 2 900 katsojaa, joka oli sata kertaa enemmän kuin Jukurien kevään 1998 viimeisen kotiottelun makseneiden katsojien määrä.

Jukureiden kausi huipentui I divisioonan karsintoihin Savonlinnan SaPkoa vastaan. Nousukarsintojen paras viidestä -sarja alkoi Mikkelissä viikon kuluttua Suomi-sarjan päättymisestä, lauantaina 25.3. Jälleen syntyi uusi yleisöennätys. Yli 3 700 ihmistä saapui seuraamaan ottelua. SaPko voitti ottelun 2–6. Toinen karsintaottelu oli seuraavana päivänä Talvisalossa Jukureille vielä ankarampi, SaPko johti ensimmäisen erän jälkeen jo 5–0 ja voitti lopulta 6–1.
Kolmas ottelu pelattiin Mikkelissä 29.3. Yleisömäärä romahti lähes puoleen verrattuna ensimmäiseen SaPko-otteluun, 2 100 katsojaa. Yleisön usko myönteiseen lopputulokseen oli vähentynyt selvästi, vaikka tarkkanäköisimmät huomasivat Jukurien pelanneen Savonlinnassa kaksi viimeistä erää tasaväkisesti. Jukurit pelasi taitavammin ja tehokkaammin kuin aiemmissa peleissä. Niinpä Tero Tourunen vei kotijoukkueen johtoon jo toisella minuutilla. Jyri Paavola teki luvuiksi 2–0 vielä ensimmäisessä erässä, mutta SaPko kavensi vielä ensimmäisessä erässä ja tasoitti toisen erän alussa pelatessaan ylivoimaa. Herkko Suvannon ja Antti Laakson maalit toisen erän jälkipuolella käänsivät ottelun Jukureille. SaPko ketti vielä rynnistää, mutta Jyri Paavola teki kolmannessa erässä lopputulokseksi 5–2. Ottelun lopputulos merkitsi sitä, että yleisön kadonnut innostus palautui. Savonlinnaan matkusti kaikkiaan 300 Jukuri-fania. Muut kuuntelivat ottelun Radio-Aaltosesta. Jukurit voitti ottelun 1–4, ja ratkaisu siirtyi Mikkeliin. Kun Jukurien pelaajat tulivat aamulla ensimmäiseen verryttelyharjoitukseen, jäähallin pääovilla oli jo ruuhkaa, koska iltapäivällä pelattavan ottelun ennakkomyynti oli alkanut. Halli oli miltei loppuun myyty, 4 200 ihmistä. Ottelusta tuli Jukurien näytös. Mikko Hakkarainen teki Jukurien avausmaalin jo kolmannella minuutilla. Sama mies oli asialla myös kymmenen minuutin päästä, jolloin Jukurit pelasi ylivoimaa. Jukurien Antti Laakso onnistui toisen erän ensi sekunneilla. Kolmannen erän alkupuolella Laakso ampui jo neljännen maalin, ja ottelu alkoi olla ratkennut. Yleisö juhli äänekkäästi jo kolmannen erän alusta lähtien. Dufva otti Jukureille aikalisän hieman yli minuutti ennen loppua. Joukkue pitkitti sillä voiton nautintoa. Jukurit kaatoi SaPkon 4–0, ja nousi I divisioonaan, joka nimitettiin liigansulkemisen myötä Mestikseksi.

Mestiksen mestaruus heti ensimmäisenä keväänä, 2000–2001[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilastot [6] runkosarjasta ja [7] playoffeista eurohockey.netissä.

Jukurit voitti Mestiksen mestaruuden heti ensimmäisellä kaudellaan sarjassa. Runkosarjassa joukkue sijoittui toiseksi TuTon jälkeen.

Continental Cupin neljäs sija, toinen Mestis mestaruus, 2001–2002[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilastot [8] runkosarjassa ja [9] playoffeissa eurohockey.netissä.

Jukurit lähti toiseen Mestis-kauteensa ennakkosuosikkina ja hallitsevana mestarina. Otteluohjelma oli tiiviimpi kuin muilla Mestis-joukkueilla, sillä kauteen mahtui myös kansainvälisiä otteluita Continental Cupissa. Jukurit sijoittui lopulta Continental Cupissa neljänneksi ja voitti jälleen Mestiksen mestaruuden. Jukurit vie myös Mestiksen runkosarjan nimiinsä.

Jukureille triplaa, 2002–2003[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilastot [10] runkosarjassa ja [11] playoffeissa eurohockey.netissä.

Keväällä 2002 Mestiksen mestaruutta juhlineesta Jukuri-joukkueesta ei tällä kaudella pelannut Mikkelissä kuin kourallinen pelaajia. Helpotusta arkeen ei tuonut myöskään se seikka, että Mikkelin jäähalliin saatiin jää vasta hetkeä ennen ensimmäistä Mestiksen kotiottelua. Siihen saakka joukkueen piti matkustella ympäri maakuntaa harjoitusjään perässä.

Runkosarja oli tällä kaudella tasaisempi kuin edellisellä kaudella. Sen sai todeta myös hyvin runkosarjan aloittanut Jukurit, joka sinnitteli hyvillä otteillaan aivan kärjen tuntumassa. Tasaisuus takasi sen, ettei ero kärkeen revennyt missään kohdassa tavoittamattoman pitkäksi. Jukurit eteni myös tänätalvena Continental Cupiin edelliskauden mestaruutensa myötä, ensimmäinen kierros pelattiin Latviassa. Kovasta pelitahdista ja loukkaantumistilanteesta huolimatta peli kulki. Syksyn pimeinä iltoina Jukuri-joukkue näytti venyvän kerta toisensa jälkeen tärkeämmissä paikoissa voittoon. Ennen joulutaukoa oli tiedossa vielä toinen Continental Cupin turnaus Italiassa. Niukka putoaminen jatkosta koitui loppukaudesta joukkueen hyväksi, sillä joulun jälkeen voitiin kaikki voimavarat kohdistaa nimenomaan kotimaan tapahtumiin ja mestaruusjahtiin. Runkosarja päättyi Jukureiden osalta vieraskiertueeseen, ja sen aikana Jukurit teki uuden piste-ennätyksen Mestiksessä; 70 pistettä 44 ottelussa. Lisäksi merkille pantavaa oli alle sata (86) päästettyä maalia, eli puolustuspeli oli ollut läpi sarjan kiitettävän tehokasta.

Jukurit sai jälleen puolivälierissä vastaansa Hermeksen, se piti Jukureita tiukalla aina loppu vihellykseen asti, mutta lopulta Jukurit vei sarjan nimiinsä suoraan 3–0. Näin Jukurit eteni välieriin taistelemaan finaalipaikasta Sportin kanssa. Yritys oli kova ja marginaalit ottelusarjassa olivat minimaaliset. Vaikka Sport lopulta saikin toisen pelin nimiinsä, joutui se katkeran kalkin nielleenä tunnustamaan savolaiset paremmakseen. Päätösottelu oli todellinen trilleri Vaasassa ja vasta toisessa jatkoerässä tullut ratkaisu oli kotiyleisölle karvas pala nieltäväksi.

Jukurit vastaansa finaalisarjaan saanut K-Vantaa otti ohjat käsiinsä finaalisarjassa. Vantaa vei ensimmäisen ottelun Mikkelissä, kuten myös toisen Vantaalla. Kolmannessa ottelussa sarja oli ensimmäistä kertaa katkolla Vantaalle. Jukurit tuli otteluun sillä liikkeellä, mitä se oli runkosarjassa esittänyt. Nyt Vantaan liike ei riittänyt ja Jukurit palkitsi kotiyleisön ensimmäisellä finaalivoitolla. Neljännessä ottelussa Vantaa kuittasi tasoituksen nopeaan tahtiin ja siirtyi heti perään johtoon. Jukurit näytti menettäneen otteensa. Vantaa näytti kulkevan vastustamattomasti kohti voittoa. Puolitoista minuuttia ennen päätöstä Risto Dufva teki ratkaisun, otti aikalisän ja maalivahdin pois. Paine siirtyi Vantaan päätyyn, mutta maalia ei saatu. Kotijoukkueen luotsi Jarmo Kauppi päätti runsaat 40 sekuntia ennen erän päätöstä ottaa vuorostaan aikalisän. Eipä tiennyt Kauppi mikä odotti aloituksen takana. 37 sekuntia ennen kuin palkintojenjako oli valmis alkamaan Pasi Järvinen pudotti Valtti-areenan katon kotiyleisön niskaan; laukaus ohitti Joni Hallikaisen. Spektaakkeli oli valmis, kun toisen jatkoerän alussa Tero Koposen veto ohitti vielä Hallikaisen ja vei ratkaisun viidenteen finaaliin Mikkeliin.

Viidennessä finaalissa Jukureilla oli ratkaisun avaimet käsissään, mutta kolmannen erän nukahtaminen vei ottelun jälleen jatkoajalle. Petri Lehtonen päästi riemun valloilleen laukomalla voiton ja mestaruuden Jukureille.

Jukurit kohtasi finaaleissa parempansa, 2003–2004[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilastot [12] runkosarjassa] ja [13] playoffeissa eurohockey.netissä.

Jukurit lähti neljänteen mestiskauteen jälleen korkein tavoittein ja odotuksin. Joukkueen runko säilyi edellisestä kaudesta kohtalaisen ehjänä. Suurimmat muutokset tapahtuivat puolustuspäässä, kun muutama avainpelaaja vaihtoi maisemia ja molemmat maalivahdit vaihtuivat. Joukkue pelasi alkusyksystä vahvan harjoitusottelujakson ja muun muassa tasapäisiä otteluja liigajoukkueita vastaan.

Jukurit saivat edellisen kauden Mestis-mestaruutensa ansiosta kolmennen peräkkäisen Suomen edustuspaikan Continental Cuppiin. Ensimmäinen retki Jukureilla suuntautui lokakuun puolivälissä Slovakian Zvoleniin, jossa joukkue osallistui toisen kierroksen turnaukseen. Jukurit selvitti turnauksen tappioitta kehnoista olosuhteista huolimatta. Marraskuussa joukkue suuntasi kulkunsa kohti Itävaltaa, jossa pelattiin välieräturnaus. Jukurit kärsi Linzin kovatasoisessa turnauksessa kolme tappiota ja putosi jatkosta.

Jukurit kärsi tappion heti runkosarjan avausottelussa Järvenpäässä ja muutenkin ensimmäinen neljännes oli tavanomaista nihkeämpi. Joukkue kuitenkin nappasi heti tärkeät pisteet KalPalta ja Hermekseltä, eikä kärki päässyt karkaamaan. Vaikeimpana hetkenä syyskaudesta mainittakoon marraskuu, jolloin joukkue kärsi mestishistoriansa suurimman tappion Vaasassa (2–9) ja esitti kovin takkuisia otteita kotihallissaankin voitoista huolimatta muun muassa FPS:aa ja Salamoja vastaan. Maalivahdit Mikael Vuorio ja Mikko Strömberg taistelivat syyskauden ykkösvahdin viitasta, eikä tittelin haltijasta ollut täyttä varmuutta, mikä ainakin joukkueessa nähtiin postiivisena asiana. Kevättä kohden Strömberg valtasi ykkösveskarin tittelin ja säilytti asemansa aina finaalipeleihin asti. Joulutauko osui joukkueelle hyvään saumaan ja miehiä saatiin jälleen parsittua lisää vahvuuteen, puolustajat Jussi Timonen ja Ville Hyrkäs liittyivät uusina mukaan. Vuoden alkajaisiksi joukkue esittikin tasokasta kiekkoa KalPaa vastaan kotihallissaan ottelussa, jossa kuopiolaisten viime hetken tasoitus jakoi pisteet. Jukurit kärsi kauden ainoan kotitappion runkosarjassa tammikuussa joukkueelta kauden aikana voittamattomaksi jääneelle Vaasan Sportille. Viimeisellä kierroksella runkosarjan voitto oli sekä Jukureille että KalPalle katkolla. Jukurit hölmöili Kajaanissa ottelun loppuvaiheet, mutta jatkoajalle venynyt taistelu tiesi runkosarjan voittoa KalPan kärsittyä tappion Vantaalla.

Puolivälierissä Kiekko-Vantaa tarjosi jälleen kunnon vastuksen. Runkosarjassa vakuuttavasti kotiotteluissa esiintynyt Jukurit kärsi kaksi kertaa tappion vantaalaisille, mutta eteni jatkoon otteluvoitoin 3–2. Välierissä vastaan asettui Kouvolan KooKoo. Välieräsarja katkesi suoraan kolmen ottelun jälkeen, mutta totuuden nimissä ei Jukurit aivan selkeästi parempi ollut yhdessäkään kohtaamisessa. Erityisesti Jukureita piinasi kouvolalaisten maalissa hienosti torjunut Jaakko Suomalainen. Finaalissa Jukurit kohtasi kaikki aiemmat pudotuspeliottelunsa voittaneen KalPan. Kaksi ensimmäistä ottelua päättyi kotivoittoihin, mutta sitten sarja alkoi kääntyä kuopiolaisten suuntaan, kun he nappasivat kolmannessa ottelussa Mikkelissä selkeän 1-4 voiton. Neljännessä kohtaamisessa mestaruus oli jo katkolla kuopiolaisille kotihallissaan, mutta Jukurit onnistui vielä venymään jatkoerässä voittoon. Huipennus nähtiin sitten jälleen Kalevankankaalla miltei täyden salin edessä. Jukurit ei onnistunut säilyttämään vahvan avauserän tuomaa johtoasemaa, vaan KalPa kiri tasoihin ja lopulta jatkoerässä mestariksi. Matti Tiihonen viimeisteli nelosketjun laidassa mestaruuden ratkaisseen jatkoaikaosuman.

- Kaikki yrittivät parhaansa ja meidän pitää olla tyytyväisiä. Voitettiin hopea ja olen siitä tosi tyytyväinen, sanaili Dufva tappiosta huolimatta.

Jukurit hyytyi pronssi-otteluun, 2004–2005[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmennusryhmä säilyi samana; päävalmentaja Dufva, apunaan Lipiäinen ja Aho. Mestiksen mestarilla oli kauden päätteeksi mahdollisuus nousta SM-liigaan, mikäli joukkue täyttäisi Sm-liiga kriteerit. Mikael Vuorio matkasi muualle ja Jukurit hankki kakkosmaalivahdikseen Jukuri-kasvatti Kai Tillasen Ahmoista. Mikko Strömberg jatkoi ykköskassarina. Kenttäpelaajista Jukurit menetti 11 muualle ja hankki 8 uutta pelaajaa. Pahimmat menetykset olivat Petri Lehtonen, Ilkka Vaarasuo ja Jussi Timonen. Uusia pelaajia olivat muun muassa Juha Silvander, Joni Tuominen ja Juha Salmu.

NHL:n työsulku oli menossa, ja NHL-tähdillä (Adam Hall, Kimmo Timonen, Sami Kapanen) vahvistunut KalPa voitti runkosarjan ja Jukurit jäi tasaisilla suorituksillan toiseksi. Myös Jukureihin huhuttiin kovasti NHL vahvistusta: Jody Shelleyta, joka kuitenkin päätti suunnata Jyväskylään ja Jukurit jäi ilman NHL apuja. Runkosarjan parhaat pistenikkarit olivat Samuli Piiroinen, Lasse Kanerva ja Olli Sipiläinen.

Jukurit sai play offien ensimmäiselle kierrokselle vastaansa Salamat. Jukurit aloitti puolivälieräsarjan jo tuttuun tyyliin hieman säästellen. Jukurien vaarallisuus palautui kuitenkin kaikkien mieleen viimeistään Kirkkonummen kamppailun päätöserässä, kun Jukurit takoi viisi maalia taululle. Kolmas kamppailu Mikkelissä oli enää kosmetiikkaa, vaikka Salamat lopussa lähelle pääsikin. Numerollisesti jännittävä kamppailu oli kotijoukkueen hanskassa täydet minuutit ja Jukurit raivasi tiensä välieriin suoraan voitoin 3–0. Välierät käynnistyivät 22.3. Mikkelissä, Jukurit saivat vastaansa Sportin. IS Veikkaaja kertoi ennen välierä sarjaa Jukureita vaivanneesta flunssa-aallosta. Kymmenkunta miestä oli sivussa viikonlopun harjoituksista, ensimmäiseen otteluun päästiin kuitenkin parhaalla kokoonpanolla ainoastaan Ilkka Kallioinen joutui jäämään pois. Jukurit voitti ottelun 5–0. Vajalukuinen Jukurit hävisi myös kaksi seuraavaa ottelua, ja joutui pronssi-otteluun TuTon kanssa. TuTo oli parempi kauden päätösottelussa ja Jukurit joutui tyytymään neljänteen sijaan.

Dufvan viimeinen kausi Jukureissa - neljäs mestaruus, 2005–2006[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jukurit lähti kauteen samalla valmennuskolmikolla kuin edelliskauteen Dufva - Lipiäinen - Aho. Ykkösmaalivahti vaihtui, kun Mikko Strömberg matkasi muualle ja Jaakko Suomalainen KooKoosta saapui Mikkeliin. Pahoja menetyksiä olivat Juha Silvander ja Esa Saksinen, vahvistuksia muun muassa Petri Lehtonen, Mika Niemi, Petri Koskinen, Harri Suutarinen, sekä tulevaisuuksien NHL-mies Mikko Mäenpää.

KalPa nousi edelliskeväänä Jääkiekon SM-liigaan ja Jukurit voitti runkosarjan viiden pisteen erolla Sportiin. Jukurien paras pistemies oli Petri Lehtonen, joka oli neljäs runkosarjan pistepörssissä. Lisäksi tehokkaita olivat Mika Niemi ja Samuli Piiroinen.

Jukurit voitti play offeissa ensimmäisellä kierroksella Jokipojat voitoin 3–1, sekä välierissä Hokin 3–2. Näin ollen Mestiksen unelmafinaalissa kohtasivat Mikkelin Jukurit ja Vaasan Sport. Sport oli ensimmäisessä parempi, mutta Jukurit vei kolme seuraavaa ja oli mestiksen mestari 2006. Kaikki hyvä päättyy kuitenkin aikanaan. Tämän saivat myös jukurikannattajat todeta lukiessaan uutisia 6. huhtikuuta. Risto Dufvan kahdeksanvuotinen ajanjakso on kunniakas luku kaupungin menestyksekkäässä urheiluhistoriassa. Neljä Mestiksen mestaruutta, kaksi perättäistä sarjanousua ja esiintyminen Continental Cupin finaalissa ovat komea saavutus. Lisäksi meriitiksi voi lukea useat Jukureista SM-liigaan ponnistaneet pelaajat.

Reijo Ruotsalaisen aika jäi lyhyeksi - hopeaa ja SM-liigan tasonmittaukset 2006–2007[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilastot [14] runkosarjassa eurohockey.netissä.

Joukkueen uutena päävalmentajana aloitti 29. huhtikuuta 2006 Reijo Ruotsalainen. Kakkosvalmentajaksi Jukurit pestasi Pasi Parviaisen. Uudeksi toiminnanjohtajaksi kesken kauden nimettiin 15. tammikuuta 2007 tradenomi Mikko Romo. Maalivahtivalmentajaksi tuli Mikko Eloranta, joka on valmentanut muun muassa Venäjän pääsarjassa. Ykkäskassari vaihtui kun Jaakko Suomalainen matkasi Ouluun, ja Ari Reunanen saapui Jukureihin. Jukureista lähti 12, ja tuli 10 pelaajaa. Lähtijöitä oli muun muassa Niemi, Piiroinen, Sipiläinen, Erholtz, Mäenpää ja Salmivirta. Tulijoita muun muassa Tuomas Tikkanen, Ossi Pellinen, Lauri Kinos, Turo Asplund, Timo Kuuluvainen, Tuomas Immonen, sekä Andreas Sundin. Lisäksi Daniel Wågström tekaisi joulun alla loppukauden mittaisen sopimuksen [15], mutta pelasi vain yhden ottelun, Mestiksen taso yllätti hänet. [16]Patrik Bäärnhielm kävi try outilla, muttei saanut sopimusta. [17] Kolme ruotsalaista pelaajaa olivat Jukurien ensimmäiset ulkomaalaisvahvistukset Mestiksessä.

Jukurit aloitti kauden vahvasti pelaamalla 11 tappiotonta peliä. Jukureiden vahva vire kuitenkin alkoi hiipua joulukuun aikana, valmentajien ja pelaajien välit olivat menneet poikki. Antti Laakso ja Petri Lehtonen totesivatkin kauden jälkeen, että lopettaminen oli todella lähellä joulun jälkeen. [18] Tämä johti siihen, että Jukurit hävisi 4 peliä putkeen, mikä sivuaa seuran ennätystä Mestiksessä. Jukurit onnistui voittamaan runsaan kuukauden aikana vain häntäpään joukkueita. Tämä taas johti lopulta Reijo Ruotsalaisen potkuihin, mitkä herätti paljon keskustelua. [19] Jukureiden uudeksi päävalmentajaksi nimettiin Pekka Lipiäinen, jonka väli vuosi jäi lyhyeksi, sillä hän toimi Jukureiden a-junioreiden vastuuvalmentajana alku kaudesta. Jukurit aloitti Playoffit Jokipoikia vastaan. Jukurit voitti puolivälierät puhtaasti otteluvoitoin 3–0 ja eteni kohti välieriä TuToa vastaan. Jukurit voitti heppoisen TuTon voitoin 3–1 ja pääsi jo kuudennen kerran Mestiksen finaaleihin. Vastaan asettui Kajaanin Hokki, joka oli ottanut välierävoiton Sportista. Liitto kuitenkin ilmoitti ennen finaalipelejä, että Jukurit pääsisi SM-liigan tasonmittaukseen, vaikka häviäisikin finaalit. [20] Tämä mahdollisesti heikensi jukuripelaajien motivaatiota, sillä Hokki vei mestaruuden selvästi otteluvoitoin 3–0. Jukurit saivat kuitenkin toisen hopeansa mitä voidaan pitää hyvänä saavutuksena, sillä moni ei uskonut että Jukurit pääsisi finaaleihin. Tappiostaan huolimatta Jukurit sai 125 000 € palkintorahoja, koska se oli voittanut edellisellä kaudella mestaruuden.

Jukurit pelasi siis tasonmittaukset KalPaa vastaan, ja ne menivät puhtaasti otteluvoitoin 4–0 (3–2ja, 5–4ja, 8–2, 5–2) KalPalle. Vaikka Jukurit olisikin voittanut tasonmittaussarjan, KalPa ei olisi pudonnut Mestikseen ja Jukureiden liigakelpoisuus olisi ratkaistu vasta 31.3.2007 pidettävässä kokouksessa.

Kari Makkosen aikakausi alkaa - pronssia, 2007–2008[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kautta tarkemmin käsittelevä artikkeli: Jukurit 2007–2008.

Jukureiden valmentajana aloitti 26.3.2007 Kari Makkonen. Avukseen hän sai Jukurien pitkä aikaisen kakkosvalmentajan, ja edelliskauden loppu puolella päävalmentajana toimineen Pekka Lipiäisen. Kaudella 2006–2007 Jukureiden kakkosvalmentajana toiminut Pasi Parviainen siirtyy valmentamaan Jukureiden A-nuoria. Molemmat maalivahdit vaihtuivat; Joni Myllykoski ja Pekka Lahikainen muodostivat Jukurien maalivahti kaksikon. 9 pelaajaa matkasi muualle ja 8 saapui Jukureihin. Pahoja menetyksiä oli muun muassa Tikkanen, Pellinen, Mälkiä, Kanerva ja Sundin. Uusina mukaan lähtivät muun muassa Jussi-Mikko Makkonen, Jesse Uronen, Matti Koistinen, sekä kesken kauden Jokereista Mika Rontti. Jukurien selkeä tavoite kauteen lähdettäessä oli mitalin kirkastaminen hopeasta kultaan.

Jukurit ilmoitti 7.2.2008 Kari Makkosen kahden vuoden jatkosopimuksesta ja ilmoitti, että seuralla on yhtiöittämisprosessi meneillään. Jäähalliin kaivattaisi ravintola- ja aitiotiloja nyt selvitetään mahdollisuutta, että osa rahoituksesta tulisi yksityiseltä sektorilta. [21]

Jukurit joutui tyytymään kolmanteen sijaa runkosarjassa, hävittyään runkosarjan päätösottelu Vantaalla 3–2. Näin Jukurit sai Sportin puolivälieriin vastaansa, mikäli Jukurit olisi voittanut Vantaan, Jukurit olisi sijoittunut toiseksi ja olisi saanut viime aikoina heikosti pelanneen Jokipojat vastaansa. TuTo voitti runkosarjan ylivoimaisesti 105 pisteellä, toiseksi sijoittuneelle KooKoolle pisteitä kertyi 84, kuten myös Jukureille. KooKoo sijoittui kuitenkin Jukurien edelle, sillä heidän maaliero oli 2 maalia Jukureita parempi, eli ei jäänyt toinenkaan sija kauas. Jukureille sarja oli vuoristorataa, voitto- ja tappio putkia. Jukurien puolustus oli hyvä, ja joukkue päästi sarjassa toiseksi vähiten maaleja. Sen sijaan Jukurien ongelmat olivat maalinteossa. Joni Myllykoski pelasi 44 ottelussa ja Pekka Lahikaisen oli tyytyminen yhteen peliin toiseksi viimeisellä kierroksella.

Jukurit voitti puolivälierissä Sportin voitoin 3–2. Ottelusarja oli jo 1–2 vaasalaisille, mutta Jukurit kiri tasoihin ja ohi. Puolivälirien viidennen ottelun ja välierien ensimmäisen ottelun välissä oli vain yksi päivä. Jukureita vastaan asettui viikon huilannut hallitseva mestari Kajaanin Hokki. Hokki voitti kaksi ensimmäistä kohtaamista, mutta Jukurit oli kahdessa seuraavassa parempi. Ratkaisu venyi siis viidenteen otteluun Kajaaniin, jonka Jukurit hävisi 2–6. Näin ollen Jukurit päätyi pronssi-otteluun KooKoota vastaan, jonka se voitti 4–2. Jukurit voitti Mestis-pronssia.

Makkoselle kenkää, todellinen floppi, 2008–2009[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kautta tarkemmin käsittelevä artikkeli: Mikkelin Jukurit kaudella 2008–2009.

Jukurit aloittivat toisen kautensa päävalmentaja Kari Makkosen johdolla. Apulaisvalmentajana jatkoi Pekka Lipiäinen, joka siirtyi kesken kauden päävalmentajaksi. Jukurien tavoitteena tulevaan Mestis -kauteen on sijoittua neljän parhaan joukkoon runkosarjassa. Pahimmat menetykset Jukurit kokivat, kun maalivahti Joni Myllykoski, sekä kenttäpelaajat Matti Koistinen, Lauri Kinos, Timo Kuuluvainen, Tomi Lindfors ja Jesse Uronen siirtyivät muualle. Antti Laakso ja Petri Lehtonen sen sijaan lopettivat uransa. Uusina mukaan lähtivät muun muassa maalivahti Ari Reunanen, sekä kenttäpelaajat Miikka Lindholm, Sami Kautto, Tommi Lehtonen, sekä kanadalainen Kory Baker ja ranskalainen Nicolas Besch.

Harjoitusottelut menivät Jukureilta kohtalaisesti, mutta alkukausi meni huonosti. Jukurit erottivat päävalmentaja Kari Makkosen tehtävistään 13. lokakuuta ollen sarjassa toiseksi viimeisenä. Päävalmentajan paikan otti Pekka Lipiäinen.

Logot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäähalli ja yleisöennätys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jukurit pelaa kotiottelunsa Kalevankankaan jäähallissa Mikkelissä. Yleisöennätys on 4 357, joka tuli ottelussa Jukurit–KooKoo 3. huhtikuuta 2002. Mikkelin jäähallin yleisökapasiteetti on 4 500.

Nykyinen joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Tilanne 30. lokakuuta 2014)

# Kans. Pelaaja Paikka Kätisyys Ikä Sopimus Syntymäpaikka
4 Suomen lippu Akkanen, JuusoJuuso Akkanen (C) P L 30 2015 Rauma
20 Suomen lippu Forsström, JaniJani Forsström P L 28 2015 Lahti
35 Tšekin lippu Galanský, TadeášTadeáš Galanský MV L 21 2015 Brno, Tšekkoslovakia
12 Ranskan lippu Guttig, AnthonyAnthony Guttig LH L 26 2015 Dijon, Ranska
28 Suomen lippu Hiltunen, TimoTimo Hiltunen LH R 22 2015 Kuopio
8 Suomen lippu Hokkanen, IivoIivo Hokkanen (A) KH L 29 2015 Hämeenlinna
9 Suomen lippu Hyyryläinen, MikkoMikko Hyyryläinen LH R 19 2016 Mikkeli
11 Suomen lippu Hämäläinen, RoopeRoope Hämäläinen LH L 22 2015 Lappeenranta
25 Suomen lippu Kalliola, JoonasJoonas Kalliola LH L 23 2015 Rauma
23 Suomen lippu Laakkonen, NikoNiko Laakkonen LH L 26 2015 Varkaus
2 Suomen lippu Laamanen, ElmeriElmeri Laamanen P L 20 2015 Mikkeli
3 Suomen lippu Lukka, SanteriSanteri Lukka P R 23 2015 Pori
30 Suomen lippu Luomi, NicolasNicolas Luomi MV L 19 Juniori Helsinki
16 Suomen lippu Lähde, NestoriNestori Lähde LH L 25 2015 Nokia
15 Suomen lippu Nöyränen, PenttiPentti Nöyränen (A) LH L 31 2016 Espoo
26 Suomen lippu Palve, OulaOula Palve LH L 22 2015 (2016) Keuruu
34 Suomen lippu Paven, JarnoJarno Paven P R 21 2015 Turku
14 Suomen lippu Pihlström, RoyRoy Pihlström P R 24 2015 Helsinki
5 Suomen lippu Piipponen, SamuliSamuli Piipponen P L 21 2015 Helsinki
27 Suomen lippu Pitkänen, RikuRiku Pitkänen LH R 23 2015 Suolahti
7 Suomen lippu Purolinna, Juha-PetteriJuha-Petteri Purolinna P L 26 2015 Helsinki
1 Ranskan lippu Quemener, RonanRonan Quemener MV L 26 2015 Pariisi, Ranska
13 Suomen lippu Ripatti, ErnoErno Ripatti LH L 19 2016 Ristiina
17 Suomen lippu Savolainen, JaniJani Savolainen LH R 26 2015 Kuopio
18 Suomen lippu Sipola, JuusoJuuso Sipola LH R 21 2015 Oulu
19 Suomen lippu Turtiainen, JaakkoJaakko Turtiainen LH L 23 2015 Helsinki
29 Suomen lippu Turunen, TeemuTeemu Turunen LH L 19 Laina (Jokerit 2015+1) Lahti
6 Suomen lippu Vaarasuo, IlkkaIlkka Vaarasuo (A) P L 31 2015 Iisalmi
33 Suomen lippu Väyrynen, JanneJanne Väyrynen LH R 22 2016 Järvenpää


Muokkaa kokoonpanoa

Joukkueenjohto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäädytetyt pelipaidat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Numero 21 ei ole käytössä (liikenneonnettomuudessa menehtynyt Sami Lehmusmetsä).
  • #24 Lasse Kanerva nostettiin Mikkelin jäähallin kattoon 26.10.2007 Jukurit-Jokipojat TV-ottelussa.
  • #22 Martti Salminen, 15 kautta pelaajana Jukureiden seurahistorian alusta 1970 kevääseen 1985 saakka. Valmentajana 1988–1991. Paita nostettiin kattoon seuran 40 vuotisjuhlaottelussa Jukurit–KooKoo 17.9.2010

Tunnettuja pelaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvatit SM-liigassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tero Leinonen torjui Jukurit Mestiksen mestariksi vuonna 2001. Tämän jälkeen hänen tiensä aukesi SM-liigaan. Pelejä on sittemmin kertynyt myös Ruotsissa, Tšekissä, Italiassa ja Saksassa.

[22]

Palkitut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Herrasmiespelaaja

Paras maalivahti

Pudotuspelien arvokkain pelaaja

Tehopelaaja

Vuoden valmentaja

Valmentajat Mestiksessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.jukurit.fi/jukurit/www/fi/jukurit/historia.php
  2. Kirja: Janne Viitamies, Mikkelin Jukurit ja Mestis 2001 - ensimmäinen kevät
  3. http://www.eurohockey.net/players/show_roster.cgi?team=287&league=16&season=99
  4. http://www.eurohockey.net/players/show_roster.cgi?team=287&league=69&season=100
  5. http://www.eurohockey.net/players/show_roster.cgi?team=287&league=69&season=100&playoff=1 playoffeista/karsinnoista
  6. http://www.eurohockey.net/players/show_roster.cgi?team=287&league=245&season=101
  7. http://www.eurohockey.net/players/show_roster.cgi?team=287&league=245&season=101&playoff=1
  8. http://www.eurohockey.net/players/show_roster.cgi?team=287&league=245&season=102
  9. http://www.eurohockey.net/players/show_roster.cgi?team=287&league=245&season=102&playoff=1
  10. http://www.eurohockey.net/players/show_roster.cgi?team=287&league=245&season=103
  11. http://www.eurohockey.net/players/show_roster.cgi?team=287&league=245&season=103&playoff=1
  12. http://www.eurohockey.net/players/show_roster.cgi?team=287&league=245&season=104
  13. http://www.eurohockey.net/players/show_roster.cgi?team=287&league=245&season=104&playoff=1
  14. http://www.eurohockey.net/players/show_roster.cgi?team=287&league=245&season=107
  15. http://www.jatkoaika.com/mestis.php?sivu=uutiset&id=6207
  16. http://www.jatkoaika.com/mestis.php?sivu=uutiset&id=6230
  17. http://www.jatkoaika.com/mestis.php?sivu=uutiset&id=6563
  18. http://www.jatkoaika.com/mestis.php?sivu=kolumnit&id=6549
  19. http://www.jatkoaika.com/mestis.php?sivu=uutiset&id=6604
  20. http://www.sm-liiga.fi/arkisto/uutiset/sm-liigan-viimeinen-ja-jukurit-kohtaavat-karsintaottelusarjassa.html
  21. http://www.jukurit.fi/jukurit/www/fi/ajankohtaista/index.php?we_objectID=4969
  22. Elite Prospects (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]