Daniel Mäkiaho
Daniel Mäkiaho | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 4. toukokuuta 2001 Kauniainen, Suomi |
Kansalaisuus | Suomi |
Jääkiekkoilija | |
Pelipaikka | oikea laitahyökkääjä |
Maila | vasen |
Pituus | 187[1] cm |
Paino | 90[1] kg |
Seura | |
Seura | Jukurit |
Sarja | SM-liiga |
Pelinumero | 77 |
Pelaajaura | |
Pääsarjaura | 2020– |
Aik. seurat | HPK (SML) |
Daniel Mäkiaho (s. 4. toukokuuta 2001 Kauniainen) on suomalainen jääkiekkoilija, joka edustaa SM-liigajoukkue Mikkelin Jukureita. Hän on pelipaikaltaan oikea laitahyökkääjä.[2]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mäkiaho on Grankulla IFK:n kasvatti. Hän siirtyi C-juniori-ikäisenä Espoo Bluesiin, josta Mäkiaho siirtyi kaudeksi 2016–2017 Helsingin IFK:n C-nuoriin. Hän jakoi C-nuorten SM-karsinnoissa tehoilla 18+16=34 joukkueen sisäisen pistepörssin voiton Leo Ringin kanssa.[3] Mäkiaho voitti kauden päätteeksi C-nuorten Suomenmestaruuden. Kaudeksi 2017–2018 hän palasi Bluesiin ja siirtyi seuran B-nuoriin. Kaudella 2018–2019 Mäkiaho jakoi tehoilla 28+32=60 koko B-nuorten SM-sarjan pistepörssin toisen sijan Kärppien Petteri Puhakan kanssa edellään vain joukkuetoveri Alexander Forslund.[4] Hänet palkittiin kauden päätteeksi sarjan parhaana pelaajana Esa Tikkanen -palkinnolla ja valittiin ensimmäiseen tähdistökentälliseen.[2] Kaudeksi 2019–2020 Bluesin juniorit siirtyivät Kiekko-Espoo-nimen alle. Mäkiaho oli tehoilla 14+30=44 seuran A-nuorten kolmanneksi paras pistemies. Hän voitti myös joukkueen sisäisen tehotilaston lukemalla +11.[5]
Maaliskuussa 2020 Mäkiaho teki kolmivuotisen SM-liigasopimuksen Hämeenlinnan Pallokerhon kanssa.[6] Hän sai tililleen ensimmäisen liigaottelunsa kauden 2020–2021 toisella kierroksella 7. lokakuuta 2020 vieraissa Porin Ässiä vastaan. Hänet merkittiin HPK:n 13. hyökkääjäksi,[7] mutta Mäkiaho jäi ottelussa kuitenkin ilman peliaikaa.[8] Ensimmäiset jääaikansa hän sai seuraavassa ottelussa 9. lokakuuta 2020 Rauman Lukkoa vastaan. Mäkiaho merkittiin jälleen HPK:n 13. hyökkääjäksi.[9] Hän sai jääaikaa 2.19 minuuttia ja Mäkiaho keräsi teholukeman +1.[10] Hän kärsi alkukaudella loukkaantumisista[11] ja pelasi kauden aikana SM-liigassa kaikkiaan kahdeksan runkosarjaottelua ilman tehopisteitä. Maaliskuussa HPK nimesi Mäkiahon ns. nuorten pelaajien listalle, joka oikeutti hänet siirtymään loppukauden vapaasti seuran ja Forssan Palloseuran Mestis-joukkueen välillä.[12] Mäkiaho siirtyi pian tämän jälkeen lainalle FPS:ään, jossa hän pelasi loppukaudella viisi runkosarjaottelua tehden yhden maalin.[2]
Kauden 2021–2022 Mäkiaho pelasi suurimmaksi osaksi yli-ikäisenä HPK:n U20-joukkueessa, jonka kolmanneksi paras pistemies hän oli tehoilla 9+18=27. Mäkiaho jakoi myös joukkueen sisäisen tehotilaston voiton Jimi Rönkkösen ja Mikael Tapion kanssa lukemalla +6.[13] Hän pelasi kauden aikana SM-liigassa kaksi runkosarjaottelua ilman tehopisteitä. Mäkiaho pelasi myös kaksi ottelua lainalla FPS:n Mestis-joukkueessa.[2]
Toukokuussa 2022 Mäkiahon sopimus HPK:n kanssa purettiin yhteisymmärryksessä.[14] Muutamaa päivää myöhemmin hänen vahvistettiin tehneen 1+1-vuotisen sopimuksen Mikkelin Jukureiden kanssa.[15] Mäkiaho teki ensimmäisen miesten pääsarjamaalinsa Mestarien liigan toisella kierroksella 4. syyskuuta 2022 tanskalaista Aalborg Piratesia vastaan. Hänen osumansa jäi Jukureiden 5–3-voittoon päättyneen ottelun voittomaaliksi.[16] SM-liigauransa avausmaalin Mäkiaho teki runkosarjan avauskierroksella 14. syyskuuta 2022 KooKoota vastaan.[17] Kaikkiaan hän pelasi varsinaisen tulokaskautensa aikana 38 runkosarjaottelua tehopistein 6+7=13. CHL:ssä Mäkiaho pelasi seitsemän ottelua tehopistein 2+1=3.[2] Tammikuussa 2023 hän teki Jukureiden kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[18]
Kaudella 2023–2024 Mäkiaho teki liigauransa ensimmäisen kypärätempun 29. marraskuuta 2023 Helsingin IFK:ta vastaan, kun Jukurit voitti ottelun lukemin 5–3. Hänen kolmas osumansa syntyi ylivoimalla. Mäkiaho sai ottelussa myös syöttöpisteen Niko Huuhtasen tekemään ylivoimamaaliin. Tuomas Anttonen valitsi hänet ottelun Alumnien tähtien ykköstähdeksi.[19]
Pelityyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mäkiaho on maininnut vahvuuksikseen hyökkäyspään pelaamisen, peliälyn sekä syöttö- ja maalintekotaidon. Kehitettäviksi ominaisuuksiksi hän on maininnut kamppailutaidon ja -kovuuden ja oman pään puolustamisen.[20]
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mäkiahon isä Toni pelasi omalla urallaan hyökkääjänä pudotuspelit mukaan lukien yli 700 SM-liigaottelua. Hän loi pääsarjauraa myös Ruotsissa, Sveitsissä, Venäjällä ja Slovakiassa. Toni kuului myös Suomen vuoden 1998 MM-hopeaa voittaneeseen joukkueeseen. Hän on myöhemmin valmentanut Danielia Bluesissa B-junioriksi asti.[21] Danielin äidinisä on jääkiekkovaikuttaja Frank Moberg, joka on aateloitu Suomen Jääkiekkoleijonaksi numerolla 125.[22]
Daniel Mäkiaho harrasti lapsena myös jalkapalloa.[20]
Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Runkosarja | Pudotuspelit | |||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | ||
2019–2020 | Kiekko-Espoo | A-SM | 52 | 14 | 30 | 44 | 14 | – | – | – | – | – | ||
2020–2021 | HPK | U20-SM | 4 | 1 | 4 | 5 | 0 | – | – | – | – | – | ||
HPK | SM-liiga | 8 | 0 | 0 | 0 | 2 | – | – | – | – | – | |||
FPS | Mestis | 5 | 1 | 0 | 1 | 0 | – | – | – | – | – | |||
2021–2022 | HPK | U20-SM | 26 | 9 | 18 | 27 | 12 | – | – | – | – | – | ||
HPK | SM-liiga | 2 | 0 | 0 | 0 | 2 | – | – | – | – | – | |||
FPS | Mestis | 2 | 1 | 1 | 2 | 0 | – | – | – | – | – | |||
2022–2023 | Jukurit | SM-liiga | 38 | 6 | 7 | 13 | 2 | – | – | – | – | – | ||
SM-liiga | Jukurit | SM-liiga | 44 | 7 | 10 | 17 | 6 | 3 | 0 | 0 | 0 | 0 | ||
4 kautta | yhteensä | SM-liiga | 92 | 13 | 17 | 30 | 12 | 3 | 0 | 0 | 0 | 0 | ||
2 kautta | yhteensä | Mestis | 7 | 2 | 1 | 3 | 0 | – | – | – | – | – |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Daniel Mäkiaho The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- Daniel Mäkiaho Eurohockey-sivustolla (englanniksi)
- Daniel Mäkiaho Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Tilastot - Daniel Mäkiaho liiga.fi. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 23.4.2023.
- ↑ a b c d e Daniel Mäkiaho Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- ↑ Elite Prospects - HIFK U16 eliteprospects.com. Everysport Media Group. Viitattu 7.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Elite Prospects - U18 SM-sarja Stats 2018-2019 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 7.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Elite Prospects - Kiekko-Espoo U20 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 7.10.2020. (englanniksi)
- ↑ HPK julkaisi viisikollisen uusia pelaajia – Ville Koistinen palaa Liigaan Jatkoaika.com. 23.3.2020. Jatkoaika r.y. Viitattu 7.10.2020.
- ↑ Ässät - HPK, 7.10.2020 liiga.fi. 7.10.2020. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 7.10.2020.
- ↑ Ässät - HPK, 7.10.2020 liiga.fi. 7.10.2020. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 7.10.2020.
- ↑ HPK - Lukko, 9.10.2020 liiga.fi. 7.10.2020. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 10.10.2020.
- ↑ HPK - Lukko, 9.10.2020 liiga.fi. 9.10.2020. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 10.10.2020.
- ↑ HPK:lla loukkaantumishuolia – Jere Innala sivussa viikon, Ossi Ikosen vamma vaatii kuukauden huilin Jatkoaika.com. 16.11.2020. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.4.2021.
- ↑ Jere Jokinen loppukauden FPS:ssa forssanpalloseura.fi. 1.3.2021. Forssan Palloseura Ry. Viitattu 2.3.2021.
- ↑ Elite Prospects - HPK U20 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 26.4.2022. (englanniksi)
- ↑ Steve Moses HPK:n hyökkäykseen − norjalaisnuorukaiselle ja omalle juniorille myös sopimukset Jatkoaika.com. 16.5.2022. Jatkoaika r.y. Viitattu 17.5.2022.
- ↑ HPK:sta lähtenyt Daniel Mäkiaho Jukurien hyökkäykseen Jatkoaika.com. 19.5.2022. Jatkoaika r.y. Viitattu 19.5.2022.
- ↑ Matches championshockeyleague.com. 4.9.2022. Champions Hockey League (CHL) AG. Viitattu 4.9.2022. (englanniksi)
- ↑ Jukurit - KooKoo, 14.9.2022 liiga.fi. 14.9.2022. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 14.9.2022.
- ↑ Nikulin, Antti: Daniel Mäkiaho ja Hannes Häkkilä jatkavat Jukureissa myös ensi kaudella Jatkoaika.com. 24.1.2023. Jatkoaika r.y. Viitattu 24.1.2023.
- ↑ Jukurit - HIFK, 29.11.2023 liiga.fi. 29.11.2023. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 30.11.2023.
- ↑ a b Savolainen, Samuel: Daniel Mäkiaho siirtyi isänsä Tonin jalanjäljissä HPK-paitaan – "Pidemmällä tähtäimellä tavoitteeni on NHL" hameensanomat.fi. 24.3.2020. Hämeen Sanomat Oy. Viitattu 7.10.2020.
- ↑ Toni Mäkiaho Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- ↑ Elite Prospects - Frank Moberg Team Staff Profile eliteprospects.com. Everysport Media Group. Viitattu 7.10.2020. (englanniksi)
6 Nordsäter |
7 Engebråten |
8 Soini |
10 Butkovskiy |
11 Leppänen |
15 Arkko |
15 Ka. Helenius |
17 Mäkinen |
18 Sandvik |
19 Häkkilä |
20 Puistola |
23 Nässén (A) |
25 Jormakka (C) |
26 Immonen (A) |
28 Peltomäki |
29 Frilander |
32 Hynninen |
34 O. Kovařčík |
36 Ruusu |
40 Korhonen |
41 Pasanen |
54 Piitulainen (A) |
60 Lundgren (A) |
71 Romppanen |
77 Mäkiaho |
87 M. Kovařčík |
88 Huuhtanen |
91 Ko. Helenius |
92 Salonen |
95 Batņa |
98 Larsen
Valmentajat Jokinen – Lydman – Helenius – Hyvärinen – Forssell – Mäntylä