Kimmo Kuhta
| Kimmo Kuhta | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. kesäkuuta 1975 Helsinki, Suomi |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi | Kibe, Kille, Kilpuri |
| Pelipaikka | laitahyökkääjä |
| Maila | vasen |
| Pituus | 180 cm |
| Paino | 85 kg |
| Pelinumero | 9 jäädytetty |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1995–2013 |
| Seurat |
Kiekko-Espoo (SML) HIFK (SML) SC Bern (NLA) Hamburg Freezers (DEL) |
| Kimmo Kuhta | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Rullakiekkoilija | |
| Pelipaikka | hyökkääjä |
| Maajoukkue |
|
| Ottelut | 29 60+37=97 5,5 |
| MM-kisat | 1995–1997, 2000 |
| Mitalit | 1–0–2 |
| SM-liiga | |
| Seurat | MahtiAnkat |
| Kaudet | 2000–2003 |
| Mitalit | 1–1–0 |
| Palkinnot | Vuoden rullakiekkoilija 2000 |
| SM-turnaukset | |
| Seurat | VooDoo |
| Kaudet | 1996 |
| Runkosarja | 5 4+11=15 2 |
| Mitalit | 0–0–1 |
| Muut turnaukset | |
| Seurat | PHB |
| Kaudet | 1995, 1997 |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Suomi
| |||
| Miesten rullakiekko | |||
| MM-kilpailut (FIRS) | |||
 Pronssia |
Chicago 1995 | rullakiekko | |
| MM-kilpailut (IIHF) | |||
| Pronssia |
Minneapolis 1996 | rullakiekko | |
 Kultaa |
Chocen 2000 | rullakiekko | |
Kimmo Kuhta (s. 19. kesäkuuta 1975 Helsinki) on suomalainen uransa lopettanut jääkiekkoilija. Kuhta pelasi mittavan uran SM-liigan Helsingin IFK:ssa. Välissä hän pelasi yhden kauden Sveitsissä ja puolikkaan kauden Saksassa. Pitkän HIFK-historiansa takia hän on fanien keskuudessa erittäin suosittu, IFK-ikoniksikin mainittu. Kuhdan päävahvuus oli maalinteko. Hän lopetti uransa 27. maaliskuuta 2013.[1]
Pelaajauransa jälkeen Kuhta on toiminut jääkiekkoasiantuntijana ja kommentaattorina Yleisradion medioissa.[2]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seuraura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varsinaisen jääkiekkouransa Kuhta aloitti Jää-Kissoissa, josta hän siirtyi Karhu-Kissoihin. Hän pelasi Karhu-Kissoissa A-nuoriin saakka. Nuorena pelaajana Kuhdalta jäi yksi kausi pelaamatta pahan selkäkivun takia. Sinä vuonna Karhu-Kissat putosi I-divisioonan alempaan loppusarjaan, jossa Kuhdan kymmenen viimeisen ottelun pistesaldo oli 25+14. Kuhta siirtyi kaudeksi 1995–1996 Karhu-Kissojen A-nuorista Kiekko-Espoon A-nuoriin. Vielä samalla kaudella hän pelasi myös ensimmäiset liigapelinsä, kun hän pääsi pelaamaan Kiekko-Espoon miesten joukkueessa kahden ottelun verran. Seuraavaksi kaudeksi hän siirtyi HIFK:hon, mutta ei vielä vakiinnuttanut paikkaansa kokoonpanossa, ja joutui hakemaan vauhtia 1. divisioonasta kaudella 1996–1997 PiTasta ja 1997–1998 Haukoista.[3]
Kaudesta 1998–1999 Kuhta kuului HIFK:n vakiokokoonpanoon. Hän toimi kaudella 2001–2002 HIFK:n kapteenina. Kaudella 2003–2004 Kuhta muodosti liigan tehokkaimman ketjun yhdessä Brett Harkinsin ja Timo Pärssisen kanssa. Hän teki silloin liigan 56 pelissä tehopisteet 31+28=59 ja oli liigan toiseksi tehokkain pelaaja Pärssisen jälkeen. Kuhta pääsi tuolloin SM-liigan tähdistökentälliseen yhdessä koko kentän kanssa ja sai Raimo Kilpiö -palkinnon herrasmiespelaajana.[4]
Kaudella 2004–2005 Kuhta jatkoi erinomaisia otteitaan ja teki 56 ottelussa tehot 29+20=49 ollen liigan kolmanneksi tehokkain pelaaja Steve Kariyan ja Pasi Saarelan jälkeen. Kaudeksi 2005–2006 Kuhta siirtyi ensimmäisen kerran urallaan ulkomaille, kun sveitsiläinen SC Bern pestasi hänet kaksivuotisella sopimuksella.[5] Hän teki seurassa 42 ottelussa tehot 16+23=39. Hän pelasi seurassa voimassa olevasta sopimuksesta huolimatta vain yhden kauden, ja palasi heinäkuussa 2006 HIFK:n riveihin kolmivuotisella sopimuksella.[6] Hänet nimettiin joukkueen kapteeniksi. Hän teki 55 ottelussa tehot 24+26=50 ja oli joukkueen toiseksi paras pistemies. Kaudella 2007–2008 Kuhdan tahti hiipui edellisistä kausista huomattavasti, kun 56 ottelussa syntyivät tehot 20+18=38. Kaudella 2008–2009 Kuhta pelasi nivusvamman vuoksi vain 34 ottelua ja teki tehot 12+12=24.[7]
Kuhdan sopimuksen päätyttyä keväällä 2009 hän ei päässyt HIFK:n kanssa yhteisymmärrykseen jatkosopimuksesta ja siirtyi syyskuussa 2009 Saksan DEL-liigaan Hamburg Freezersiin yksivuotisella sopimuksella.[7] Kuhta ehti pelata seurassa 32 ottelua tehoin 14+5=19, kunnes hän palasi tammikuussa 2010 HIFK:n riveihin.[8] Hän teki loppukaudella 18 ottelussa tehot 8+6=14 ja teki seuran kanssa kevääseen 2011 asti ulottuvan jatkosopimuksen.[9]
Kausi 2010–2011 oli monien arvioiden mukaan Kuhdalle kaikkien aikojen paras. Kausi päättyi IFK:n riemukkaaseen mestaruuteen. Kuhta oli Ville Peltosen ja Mikael Granlundin ohella koko pudotuspelisarjan parhaita pelaajia. Hän piti mestaruusjuhlissa tunteikkaan puheenvuoron, jossa kertoi pojaltaan Veetiltä saamastaan onnenkolikosta. Kuhta solmi vuoden mittaisen jatkosopimuksen IFK:n kanssa koskien kautta 2011–2012.
Kuhta lopetti uransa HIFK:ssa keväällä 2013.[10] Hänen tarkoituksenaan oli jatkaa pelaamista vielä Keski-Euroopassa,[11] mutta lukuisten leikkausten jälkeen Kuhta ei kokenut olevansa enää pelikunnossa.[12]
Kuhdan pelinumero 9 jäädytettiin 26. lokakuuta 2018 pelatussa HIFK–Tappara -ottelussa.[13]
Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuhta on edustanut Suomea Euro Hockey Tour -turnauksissa vuodesta 2003 lähtien.[3]
Valmennusura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kimmo Kuhta aloitti valmentajauransa vuonna 2014 HIFK:n nuoremman C-ikäluokan haastajajoukkueen valmennustiimissä.[14] Kaudella 2016–17 Kuhta voitti Suomen mestaruuden IFK:n C-junioreiden päävalmentajana.[15]
Kaudella 2017–18 Kuhta valmentaa seuran B-junioreita.[16]
Kuhta on nimetty HIFK:n A-juniorien päävalmentajaksi kaudelle 2019–20.[17]
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuhdalla on myös rullakiekon maailmanmestaruus vuodelta 2000 sekä kaksi MM-pronssimitalia. Hänet valittiin vuonna 2000 vuoden rullakiekkoilijaksi Suomessa. Kuhdan poika Veeti Kuhta pelaa Pelicansin junioreissa kaudella 2022-23.
Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | |||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | |||||||||
| 1994–1995 | Karhu-Kissat | A-I-div | 22 | 34 | 20 | 54 | 16 | ||||||||||||||
| 1995–1996 | Kiekko-Espoo | A-SM | 36 | 30 | 16 | 46 | 10 | ||||||||||||||
| Kiekko-Espoo | SM-liiga | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | – | – | – | – | – | ||||||||||
| 1996–1997 | HIFK | SM-liiga | 38 | 1 | 1 | 2 | 6 | ||||||||||||||
| 1997–1998 | HIFK | SM-liiga | 23 | 1 | 1 | 2 | 2 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 1998–1999 | HIFK | SM-liiga | 45 | 12 | 10 | 22 | 45 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 1999–2000 | HIFK | SM-liiga | 47 | 15 | 9 | 24 | 14 | 8 | 0 | 0 | 0 | 0 | |||||||||
| 2000–2001 | HIFK | SM-liiga | 43 | 19 | 5 | 24 | 16 | 5 | 0 | 1 | 1 | 2 | |||||||||
| 2001–2002 | HIFK (C) | SM-liiga | 51 | 10 | 13 | 23 | 14 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2002–2003 | HIFK | SM-liiga | 46 | 22 | 16 | 38 | 8 | 4 | 2 | 0 | 2 | 2 | |||||||||
| 2003–2004 | HIFK | SM-liiga | 56 | 31 | 28 | 59 | 18 | 13 | 8 | 1 | 9 | 2 | 
| ||||||||
| 2004–2005 | HIFK | SM-liiga | 56 | 29 | 20 | 49 | 36 | 5 | 2 | 0 | 2 | 0 | |||||||||
| 2005–2006 | SC Bern | NLA | 42 | 16 | 21 | 37 | 16 | 6 | 2 | 4 | 6 | 2 | |||||||||
| 2006–2007 | HIFK (C) | SM-liiga | 55 | 24 | 26 | 50 | 32 | 5 | 0 | 1 | 1 | 2 | |||||||||
| 2007–2008 | HIFK (C) | SM-liiga | 56 | 20 | 18 | 38 | 36 | 7 | 1 | 2 | 3 | 6 | |||||||||
| 2008–2009 | HIFK (C) | SM-liiga | 34 | 12 | 12 | 24 | 28 | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | |||||||||
| 2009–2010 | Hamburg Freezers | DEL | 32 | 14 | 5 | 19 | 35 | – | – | – | – | – | |||||||||
| HIFK | SM-liiga | 18 | 8 | 6 | 14 | 6 | 5 | 0 | 4 | 4 | 4 | ||||||||||
| 2010–2011 | HIFK | SM-liiga | 59 | 24 | 27 | 51 | 20 | 16 | 5 | 7 | 12 | 10 | 
| ||||||||
| 2011–2012 | HIFK | SM-liiga | 50 | 14 | 26 | 40 | 26 | 4 | 0 | 1 | 1 | 0 | |||||||||
| 2012–2013 | HIFK | SM-liiga | 51 | 6 | 13 | 19 | 22 | 7 | 2 | 3 | 5 | 0 | |||||||||
| 17 kautta | yhteensä | SM-liiga | 731 | 248 | 231 | 479 | 343 | 81 | 20 | 20 | 40 | 28 | |||||||||
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kimmo Kuhta The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- Kimmo Kuhta Eurohockey-sivustolla (englanniksi)
- Kimmo Kuhta Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- Kimmo Kuhta Jatkoaika.comissa (Internet Archive)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jatkoaika.com
- ↑ Kimmo Kuhta Yle Puheen Jääkiekkokierroksen uusi asiantuntija yle.fi. Viitattu 23.8.2016.
- ↑ a b Elite Prospects
- ↑ SM-liiga jakoi palkintoja 17.4.2004. Jatkoaika.com. Viitattu 18.1.2011.
- ↑ Söderholm ja Kuhta Berniin 29.3.2005. Jatkoaika.com. Viitattu 18.1.2011.
- ↑ Kimmo Kuhta palaa HIFK:hon 11.7.2006. Jatkoaika.com. Viitattu 18.1.2011.
- ↑ a b Kimmo Kuhta Hampuriin 7.9.2009. Jatkoaika.com. Viitattu 18.1.2011.
- ↑ Kimmo Kuhta palaa HIFK:hon 28.1.2010. Jatkoaika.com. Viitattu 18.1.2011.
- ↑ Kuhta jatkaa HIFK:ssa 19.8.2010. Jatkoaika.com. Viitattu 18.1.2011.
- ↑ Liigauransa lopettanut Kuhta opastaa nuoria pelaajia: ”Nauttikaa jokaisesta pelistä” yle.fi. Viitattu 1.5.2017.
- ↑ Kimmo Kuhta halajaa takaisin kaukaloon mtv.fi. Viitattu 1.5.2017. [vanhentunut linkki]
- ↑ Kimmo Kuhta kommentoi Jere Karalahden lopettamisuutista: ”Tylsiä kausia ei ollut koskaan” Ilta-Sanomat. 23.8.2016. Viitattu 1.5.2017.
- ↑ HIFK jäädytti Kimmo Kuhdan pelinumeron tyylikkäässä seremoniassa – ”Tämä on mulle tosi tärkeää” is.fi. Viitattu 26.10.2018.
- ↑ Uutiset › Kimmo Kuhta IFK:n juniorivalmennukseen – HIFK Hifk. Arkistoitu 13.4.2014. Viitattu 1.5.2017.
- ↑ Petteri Ikonen: Leijonat.fi – CSM // HIFK jyräsi Suomen mestaruuteen – ”Jätkät osti duunin kautta tekemisen” leijonat.fi. Viitattu 1.5.2017.
- ↑ HIFK-juniorit www.hifkjrs.com. Arkistoitu 29.6.2017. Viitattu 1.5.2017.
- ↑ HIFK-juniorit www.hifkjrs.com. Arkistoitu 22.12.2018. Viitattu 21.12.2018.
| Edeltäjä: Ville Peltonen |
Raimo Kilpiö -palkinnon voittaja 2004 |
Seuraaja: Jani Rita |