Vladislav Tretjak

Wikipedia

Vladislav Tretjak
pelipaikka	maalivahti
maila	vasen
pituus paino	183 cm 91 kg
seurat	TsSKA
kansalaisuus	Venäjä
syntymäaika	25. huhtikuuta 1952 (ikä 56), Dimitrov, Neuvostoliitto
pääsarjaura	1968–1984
Hall of Fame	1989

Mitalit
Maa: Neuvostoliitto
Miesten jääkiekko
Olympialaiset
Kultaa	Sapporo 1972	jääkiekko
Kultaa	Innsbruck 1976	jääkiekko
Kultaa	Sarajevo 1984	jääkiekko
Hopeaa	Lake Placid 1980	jääkiekko

Vladislav Aleksandrovitš Tretjak (ven. Владислав Александрович Третьяк, s. 25. huhtikuuta 1952, Dimitrov, Neuvostoliitto) on venäläinen entinen jääkiekkomaalivahti. Tretjakia pidetään yleisesti yhtenä jääkiekkohistorian parhaista maalivahdeista.^[1]

Tretjak teki ammattilaisdebyyttinsä 17-vuotiaana kaudella 1968–1969 Anatoli Tarasovin valmentamassa puna-armeijan seurassa TsSKA Moskovassa, jossa hän pelasi koko uransa. Vuonna 1971 hänet valittiin ensimmäistä kertaa Neuvostoliiton jääkiekkoliigan ensimmäiseen tähdistökenttään, ja valinta toistui joka vuosi aina vuoteen 1984 saakka. Hän voitti näiden vuosien välillä kolmetoista Neuvostoliiton kiekkomestaruutta, ja hänet nimettiin viisi kertaa liigan arvokkaimmaksi pelaajaksi. Hänet valittiin myös kolmesti Euroopan parhaaksi jääkiekkoilijaksi, vuosina 1981, 1982 ja 1983.^[2]

Kansainväliseen kuuluisuuteen Tretjak nousi otteillaan vuoden 1972 Summit Series -ottelusarjassa Neuvostoliiton ja Kanadan välillä.^[2]^[3] Samana vuonna hän oli voittamassa Sapporon talviolympialaisissa ensimmäistä olympiakultaansa.^[1] Myöhemmin Tretjak oli voittamassa Neuvostoliiton paidassa kultaa myös Innsbruckin talviolympialaisissa vuonna 1976 ja Sarajevon talviolympialaisissa vuonna 1984.^[4] Lisäksi hän oli voittamassa vuoden 1981 Kanada Cupia, kymmentä jääkiekon maailmanmestaruutta ja yhdeksää Euroopan-mestaruutta.^[2] Vuoden 1980 talviolympialaisten Miracle on Ice eli Yhdysvaltain yllättävä olympiakulta toi kuitenkin ikävän tahran Tretjakin muuten menestyksekkääseen maajoukkueuraan. Neuvostoliiton päävalmentaja Viktor Tihonov vaihtoi Yhdysvaltoja vastaan pelatussa loppusarjan ottelussa Tretjakin pois maalinsuulta jo ensimmäisen erän jälkeen tämän päästettyä helpohkosti kaksi maalia. Yhdysvallat vei ottelun voiton lopulta maalein 4–3 ja loppusarjan lopulta viidellä pisteellä. Neuvostoliitto jäi kisoissa hopealle^[1] neljällä pisteellä.

Tretjak lopetti uransa vuonna 1984 Tšekkoslovakiaa vastaan pelatun, 2–0 päättyneen ottelun jälkeen. Vuonna 1990 Mike Keenan palkkasi hänet Chicago Blackhawksin maalivahtivalmentajaksi, ja hän on toiminut tehtävässä aina 2000-luvulle saakka. Hän on ollut valmentamassa Chicagossa muun muassa Dominik Hašekia ja Ed Belfouria, jotka lukeutuvat aikansa parhaimpien maalivahtien joukkoon.

Vuonna 2003 Tretjak valittiin Venäjän duuman jäseneksi^[4] Yhtenäinen Venäjä -puolueen listoilta, ja vuodesta 2006 lähtien hän on toiminut myös Venäjän jääkiekkoliiton puheenjohtajana^[5].

Tretjak palkittiin vuonna 1978 Leninin kunniamerkillä. Vuonna 1989 hänet nimettiin Hockey Hall of Fameen ensimmäisenä venäläisenä. Vuonna 2000 hänet äänestettiin 1900-luvun parhaaksi venäläiseksi jääkiekkoilijaksi. Hän on kirjoittanut uransa jälkeen myös muutamia kirjoja, joihin lukeutuu vuonna 1987 ilmestynyt omaelämäkerta Tretiak: The Legend. Suomeksi on ilmestynyt varhaisempi muistelmakirja Maalissa Tretjak (1978). Tretjak on myös opettanut junioreita Suomessa. (2007)

[muokkaa] Viitteet

↑ ^1,0 ^1,1 ^1,2 Vladislav Tretiak Encyclopædia Britannica. Viitattu 21.2.2007. (englanniksi)
↑ ^2,0 ^2,1 ^2,2 Vladislav Tretiak – Biography Legends of Hockey. Viitattu 21.2.2007. (englanniksi)
↑ #20 Vladislav Tretiak 1972 Summit Series.com. Viitattu 21.2.2007. (englanniksi)
↑ ^4,0 ^4,1 Wings of Success Holiday Party Honors Sports Stars 2.12.2006. American Chamber of Commerce in Russia. Viitattu 21.2.2007. (englanniksi)
↑ Tretjak Venäjän jääkiekkoliiton johtoon 25.4.2006. MTV3 Internet. Viitattu 21.2.2007.