Vladislav Tretjak

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vladislav Tretjak
Vladislav Tretiak.JPG
Henkilötiedot
Syntynyt 25. huhtikuuta 1952 (ikä 62)
Dmitrov, Venäjän SFNT,
Neuvostoliitto
Kansalaisuus Venäjän lippu Venäjä
Pelipaikka maalivahti
Maila vasen
Pituus 183 cm
Paino 91 kg
Sarja Venäjän jääkiekon superliiga
Pelaajaura
Pääsarjaura 1968–1984
Seurat TsSKA
Hockey Hall of Fame

1989

Mitalit
Maa: Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Sapporo 1972 jääkiekko
Kultaa Kultaa Innsbruck 1976 jääkiekko
Kultaa Kultaa Sarajevo 1984 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Lake Placid 1980 jääkiekko
Kanada-cup
Kultaa Kultaa Kanada-cup 1981 jääkiekko
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Länsi-Saksa 1983 jääkiekko
Kultaa Kultaa Suomi 1982 jääkiekko
Kultaa Kultaa Ruotsi 1981 jääkiekko
Kultaa Kultaa Neuvostoliitto 1979 jääkiekko
Kultaa Kultaa Tsekkoslovakia 1978 jääkiekko
Kultaa Kultaa Länsi-Saksa 1975 jääkiekko
Kultaa Kultaa Suomi 1974 jääkiekko
Kultaa Kultaa Neuvostoliitto 1973 jääkiekko
Kultaa Kultaa Sveitsi 1971 jääkiekko
Kultaa Kultaa Ruotsi 1970 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Puola 1976 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Tsekkoslovakia 1972 jääkiekko
Pronssia Pronssia Itävalta 1977 jääkiekko
U19 EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Länsi-Saksa 1969 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Suomi 1968 jääkiekko

Vladislav Aleksandrovitš Tretjak (ven. Владислав Александрович Третьяк, s. 25. huhtikuuta 1952 Dmitrov, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto) on uransa päättänyt venäläinen jääkiekkomaalivahti. Tretjakia pidetään yleisesti yhtenä jääkiekkohistorian parhaista maalivahdeista.[1]

Tretjak aloitti ammattilaisena 17-vuotiaana kaudella 19681969 Anatoli Tarasovin valmentamassa puna-armeijan seurassa TsSKA Moskovassa, jossa hän pelasi koko uransa. Vuonna 1971 hänet valittiin ensimmäistä kertaa Neuvostoliiton jääkiekkoliigan ensimmäiseen tähdistökenttään, ja valinta toistui joka vuosi vuoteen 1984 saakka. Hän voitti näiden vuosien välillä kolmetoista Neuvostoliiton kiekkomestaruutta, ja hänet nimettiin viisi kertaa liigan arvokkaimmaksi pelaajaksi. Hänet valittiin myös Euroopan parhaaksi jääkiekkoilijaksi kolmesti, vuosina 1981, 1982 ja 1983.[2]

Kansainväliseen kuuluisuuteen Tretjak nousi otteillaanselvennä vuoden 1972 Summit Series -ottelusarjassa Neuvostoliiton ja Kanadan välillä.[2][3] Samana vuonna hän oli voittamassa Sapporon talviolympialaisissa ensimmäistä olympiakultaansa.[1] Myöhemmin Tretjak oli voittamassa Neuvostoliiton paidassa kultaa myös Innsbruckin talviolympialaisissa vuonna 1976 ja Sarajevon talviolympialaisissa vuonna 1984.[4] Lisäksi hän oli voittamassa vuoden 1981 Canada Cupia, kymmentä jääkiekon maailmanmestaruutta ja yhdeksää Euroopan-mestaruutta.[2] Vuoden 1980 talviolympialaisten Miracle on Ice eli Yhdysvaltain yllättävä olympiakulta toi kuitenkin ikävän tahran Tretjakin muuten menestyksekkääseen maajoukkueuraan. Neuvostoliiton päävalmentaja Viktor Tihonov vaihtoi Yhdysvaltoja vastaan pelatussa loppusarjan ottelussa Tretjakin pois maalilta jo ensimmäisen erän jälkeen tämän päästettyä helpohkosti kaksi maalia. Yhdysvallat vei ottelun voiton lopulta maalein 4–3 ja loppusarjan lopulta viidellä pisteellä. Neuvostoliitto tuli kisoissa hopealle[1] neljällä pisteellä.

Tretjak päätti uransa 1984 Tšekkoslovakiaa vastaan pelatun, 2–0 päättyneen ottelun jälkeen. Vuonna 1990 Mike Keenan palkkasi hänet Chicago Blackhawksin maalivahtivalmentajaksi, ja hän on toiminut tehtävässä 2000-luvulle saakka. Hän on ollut valmentamassa Chicagossa muun muassa Dominik Hašekia ja Ed Belfouria, jotka ovat aikansa parhaimpia maalivahteja.

Tretjak valittiin 2003 Venäjän duumaan[4] Yhtenäinen Venäjä -puolueen listoilta, ja vuodesta 2006 lähtien hän on toiminut myös Venäjän jääkiekkoliiton puheenjohtajana[5].

Tretjak palkittiin 1978 Leninin kunniamerkillä. Vuonna 1989 hänet nimettiin Hockey Hall of Fameen ensimmäisenä venäläisenä. Vuonna 2000 hänet äänestettiin 1900-luvun parhaaksi venäläiseksi jääkiekkoilijaksi. Hän on kirjoittanut uransa jälkeen muutamia kirjoja, kuten vuonna 1987 ilmestyneen omaelämäkerran Tretiak: The Legend. Suomeksi on ilmestynyt muistelmakirja Maalissa Tretjak (1978). Tretjak on myös opettanut junioreita Suomessa 2007.

Tretjak sytytti Sotšin talviolympialaisten olympiatulen yhdessä taitoluistelijalegenda Irina Rodninan kanssa vuonna 2014. [6]

Saavutuksia ja palkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Vladislav Tretiak Encyclopædia Britannica. Viitattu 21.2.2007. (englanniksi)
  2. a b c Vladislav Tretiak, Biography Legends of Hockey. Viitattu 21.2.2007. (englanniksi)
  3. [http://www.1972summitseries.com/tretiak.html
    1. 20 Vladislav Tretiak] 1972 Summit Series.com. Viitattu 21.2.2007. (englanniksi)
  4. a b Wings of Success Holiday Party Honors Sports Stars 2.12.2006. American Chamber of Commerce in Russia. Viitattu 21.2.2007. (englanniksi)
  5. Tretjak Venäjän jääkiekkoliiton johtoon 25.4.2006. MTV3 Urheilu. Viitattu 21.2.2007.
  6. http://www.aamulehti.fi/Urheilu/1194873292200/artikkeli/rodnina+ja+tretjak+sytyttivat+kisat+liekkiin.html

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]