Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkue

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkue edusti Neuvostoliittoa kansainvälisissä jääkiekon maajoukkuekilpailuissa vuosina 19511991. Olemassaolonsa aikana Neuvostoliitto hallitsi kansainvälisiä jääkiekkokenttiä melko ylivoimaisesti. Joukkue voitti kahdeksan olympiakultaa ja 22 maailmanmestaruutta. Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkueen jäsenet olivat sääntöjen vastaisesti todellisuudessa ammattilaisia, mistä johtuen vuosina 19631991 joukkue jäi MM-kisoista vain kuudesti ilman kultamitalia. Neuvostoaikana jääkiekkovalmennus oli totalitääristä ja systeemin romahtamisen seurauksena ja olojen vapaudutta ei Venäjä ole yltänyt entisen emämaansa tasolle vuoden 1993 mestaruutta lukuun ottamatta. Totalitäärisestä valmennuksesta kertoi mm. se, että maajoukkuepelaajat harjoittelivat 11 kuukautta vuodessa eristyksissä ja viettivät yhden kuukauden perheensä parissa.

  • Ensimmäinen maaottelu: 22. huhtikuuta, 1951, Berlin, Neuvostoliitto-Itä-Saksa 23-2
  • Viimeinen maaottelu: 10. marraskuuta, 1991, Frankfurt Neuvostoliitto- Ruotsi 2-2
  • Suurin voitto: 26. joulukuuta 1967,Colorado Sprigs, Neuvostoliitto- Italia 28-2
  • Suurimmat tappiot: 9. tammikuuta, 1968, Ottawa, Kanada- Neuvostoliitto 8-2, 21. maaliskuuta, 1975, Praha, Tšekkoslovakia- Neuvostoliitto 9-3

Sisällysluettelo

[muokkaa] Saavutukset arvokisoissa

[muokkaa] Olympialaiset

[muokkaa] MM-kisat


[muokkaa] Kanada-cup

[muokkaa] Pelaajia

Muuta:
Monet entiset neuvostoliittolaiset jääkiekkoilijat ovat kertoneet, että 1970-ja 1980-luvulla maajoukkueessa vallitsi sellainen ajatustapa, että hieno kuvio, joka päättyi tolppalaukaukseen oli tärkeämpi kuin räkämaali.

[muokkaa] Tilastot

Johtavat maalintekijät (Olympiakisat, Maailmanmestaruuskisat, Canada-cupit, 1972 Summit Series)

  1. Valeri Harlamov 199 pistettä
  2. Aleksandr Maltsev 198 pistettä
  3. Boris Mihailov 180 pistettä
  4. Vladimir Petrov 176 pistettä
  5. Sergei Makarov 172 pistettä

[muokkaa] Aiheesta muualla

Henkilökohtaiset työkalut