Valeri Harlamov

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Valeri Harlamov
RR5110-0098R.png
Henkilötiedot
Syntynyt 14. tammikuuta 1948
Moskova, Neuvostoliitto
Kuollut 27. elokuuta 1981 (33 vuotta)
Moskovan alue, Neuvostoliitto
Kansalaisuus Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Pelipaikka hyökkääjä
Maila vasen
Sarja Venäjän jääkiekon superliiga
Pelaajaura
Pääsarjaura 1967–1981
Seurat TsSKA
Hockey Hall of Fame

2005

Mitalit
Maa: Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Sapporo 1972 jääkiekko
Kultaa Kultaa Innsbruck 1976 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Lake Placid 1980 jääkiekko

Valeri Borisovitš Harlamov (ven. Валерий Борисович Харламов, 14. tammikuuta 1948 Moskova, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto27. elokuuta 1981 Solnetšnogorsk, Moskovan alue, Neuvostoliitto) oli neuvostoliittolainen jääkiekkoilija, kaksinkertainen olympiavoittaja ja kahdeksankertainen maailmanmestari. Harlamov teki 193 maalia 292 maaottelussa. Hän on Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkueen kaikkien aikojen tehotilaston kolmannella sijalla.

Harlamovia pidetään kaikkien aikojen taitavimpana jääkiekkoilijana. Hänet äänestettiin yhtenä kuudesta pelaajasta vuosisadan tähdistökentälliseen International Ice Hockey Federation 's (IIHF):n kyselyssä 56 asiantuntijan ja 16 kansallisuudesta koostuvan ryhmän mukaan[1] . Hän oli tunnetun hyökkäysketjun Mihailov-Petrov-Harlamov vasen laitahyökkääjä. Hän kykeni yhdistämään nopeuden mailankäyttöön ainutlaatuisella tavalla. Hänen käännöksensä ja suunnanmuutoksensa tulivat kuuluisiksi. Harlamovin lisäksi vain toinen venäläinen kiekkolegenda Anatoli Firsov hallitsi saman tempun: kiekon kuljettamisen pelkästään luistimillalähde?.

Harlamov teki lopullisen kansainvälisen läpimurtonsa vuoden 1972 Summit Series -sarjassa Kanadaa vastaan. Ensimmäisessä kohtaamisessa hän oli kentän paras pelaaja. Kuudennessa pelissä Bobby Clarke sivalsi mailalla Harlamovia nilkkaan, ja monet ovat arvelleet tämän kääntäneen tiukan kahdeksanosaisen sarjan lopullisesti Kanadalle. Vuoden 1976 ensimmäiseen Kanada-cupiin hän ei voinut osallistua loukkaantumisen takia.

Hän edusti koko seurajoukkueuransa useiden muiden maansa huippupelaajien tavoin armeijan joukkuetta Moskovan TsSKA:ta.

Valeri Harlamov kuoli auto-onnettomuudessa 27.8.1981.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläiset tähtipelaajat Ilja Kovaltšuk ja Jevgeni Malkin kantavat numeroita 17 ja 71 (käänteinen 17) Valeri Harlamovin kunniaksi.[2]

Harlamovin mukaan on nimetty yksi KHL-liigan neljästä divisioonasta.

Saavutuksia ja palkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Neuvostoliiton mestari 11 kertaa vuosina 1968, 1970, 1971, 1972, 1973, 1975, 1977, 1978, 1979, 1980, 1981
  • jääkiekon maailmanmestaruuskisoissa kultaa 1969, 1970, 1971, 1973, 1974, 1975, 1978 ja 1979; pistetilaston voittaja ja paras maalintekijä 1972; paras hyökkääjä 1976; tähdistössä 1972, 1973, 1975 ja 1976
  • neuvostoliigan paras maalintekijä 1971
  • Neuvostoliiton tähtikentässä 1971, 1972, 1973, 1974, 1975, 1976, 1978
  • neuvostoliigan paras pistemies 1972
  • olympiakisoissa kultaa 1972, 1976 ja hopeaa 1980
  • Kansainvälisen jääkiekkoliiton tähtikentässä 1972, 1973, 1975 ja 1976
  • Neuvostoliiton paras jääkiekkoilija 1972 ja 1973
  • IIHF Hall of Fameen 1998
  • Hockey Hall of Fameen 2005
  • IIHFn vuosisadan tähtikentälliseen 2008

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]