Vladimir Krutov
| Vladimir Krutov | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. kesäkuuta 1960 Moskova, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto |
| Kuollut | 6. kesäkuuta 2012 (52 vuotta) Moskova, Venäjä |
| Kansalaisuus |
 Venäjä |
| Jääkiekkoilija | |
| Pelipaikka | vasen laitahyökkääjä |
| Maila | vasen |
| Pituus | 175 cm |
| Paino | 88 kg |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1977–1996 |
| Seurat |
Vancouver Canucks TsSKA Moskova Zürcher SC Brunflo IK Östersunds IK |
| NHL-varaus |
238. varaus, 1986 Vancouver Canucks |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Neuvostoliitto
| |||
| Miesten jääkiekko | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Sarajevo 1984 | jääkiekko | |
| Kultaa |
Calgary 1988 | jääkiekko | |
 Hopeaa |
Lake Placid 1980 | jääkiekko | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Ruotsi 1981 | jääkiekko | |
| Kultaa |
Suomi 1982 | jääkiekko | |
| Kultaa |
Länsi-Saksa 1983 | jääkiekko | |
| Kultaa |
Neuvostoliitto 1986 | jääkiekko | |
| Kultaa |
Ruotsi 1989 | jääkiekko | |
| Hopeaa |
Itävalta 1987 | jääkiekko | |
 Pronssia |
Tšekkoslovakia 1985 | jääkiekko | |
| EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Ruotsi 1981 | jääkiekko | |
| Kultaa |
Suomi 1982 | jääkiekko | |
| Kultaa |
Länsi-Saksa 1983 | jääkiekko | |
| Kultaa |
Tšekkoslovakia 1985 | jääkiekko | |
| Kultaa |
Neuvostoliitto 1986 | jääkiekko | |
| Kultaa |
Itävalta 1987 | jääkiekko | |
| Kultaa |
Ruotsi 1989 | jääkiekko | |
Vladimir Jevgenjevitš Krutov (ven. Владимир Евгеньевич Крутов, 1. kesäkuuta 1960 Moskova, Venäjän SFNT – 6. kesäkuuta 2012 Moskova, Venäjä) oli neuvostoliittolainen jääkiekkoilija, olympiavoittaja, maailman- ja euroopanmestari. Hän oli 1980-luvun menestyneimpiä jääkiekkoilijoita. Krutov oli kuuluisan Krutov–Larionov–Makarov-ketjun vasen laitahyökkääjä.
Elämä ja urheilu-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maajoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Krutov liittyi puna-armeijan joukkueeseen vuonna 1977. Neuvostoliiton maajoukkueessa hän voitti talviolympialaisista kaksi kultamitalia ja yhden hopean, kun Neuvostoliitto taipui Yhdysvalloille Lake Placidissa 1980.
MM-kilpailuista Krutov voitti viisi maailmanmestaruutta, yhden hopean ja pronssin. EM-kilpailuista Krutov voitti kultaa seitsemän kertaa. Kanada-cupin Krutov voitti vuonna 1981, minkä lisäksi hän saavutti Neuvostoliiton joukkueessa samasta turnauksesta hopeaa 1987 ja pronssia 1984.[1] Hänet valittiin Neuvostoliiton vuoden pelaajaksi vuonna 1987. Krutov oli vuoden 1988 olympiaturnauksen ja vuoden 1987 MM-kilpailujen paras maalintekijä. Nuorten MM-kilpailuista Krutov voitti kultaa vuosina 1979 ja 1980.
Seurajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Krutov voitti Neuvostoliiton mestaruuden 11 kertaa. Hän siirtyi joukkuekaverinsa Larionovin kanssa NHL:n Vancouver Canucksiin vuonna 1989. Krutov ei kuitenkaan sopeutunut elinympäristön vaihdokseen. Hän oli ylipainoinen ja kärsi ulkomailla pelatessaan koti-ikävästä.[2] Ainoalla NHL-kaudellaan Krutov teki 11 maalia, 23 syöttöä, 34 pistettä 61 pelissä. NHL-menestyksestä vaille jäänyt Krutov palasi Eurooppaan kauden 1989–1990 jälkeen. Hän pelasi Sveitsissä ja Ruotsissa.
Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Krutov vietiin sairaalaan 3. kesäkuuta 2012 tämän kärsittyä sisäisestä verenvuodosta ja maksan toimintahäiriöstä, ja hänet vaivutettiin koomaan. Krutov kuoli sairaalassa 6. kesäkuuta, 52 vuoden ikäisenä.[3]
Pelityyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Krutov oli voimakas pelaaja ja maalintekijä.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vladimir Krutov Biography and Olympic Results (Arkistoitu – Internet Archive) Olympics at Sports-Reference.com (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Krutov passes away at 52 iihf.com. 6.6.2012. Viitattu 6.6.2012. (englanniksi)
- ↑ http://www.hs.fi/urheilu/Krutov+ei+sopeutunut+koskaan+l%C3%A4nsimaisiin+vapauksiin/a1305573069255 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.hs.fi/urheilu/J%C3%A4%C3%A4kiekkolegenda+Vladimir+Krutov+on+kuollut/a1305573050301 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.iltasanomat.fi/jaakiekko/art-1288474913906.html (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vladimir Krutovin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa (Arkistoitu – Internet Archive)