Igor Larionov

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Igor Larionov
Igor Larionov3-2008-11-21.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 3. joulukuuta 1960 (ikä 54)
Voskresensk, Neuvostoliitto
Kansalaisuus Venäjän lippu Venäjä
Pelipaikka keskushyökkääjä
Maila vasen
Pituus 175 cm
Paino 77 kg
Lempinimi The Professor
Pelaajaura
Pääsarjaura 1978–2004
Seurat Himik Voskresensk
TsSKA
Vancouver Canucks
HC Lugano
San Jose Sharks
Detroit Red Wings
Florida Panthers
New Jersey Devils
Brunflo IF
NHL-varaus 214. varaus, 1985
Vancouver Canucks
Hockey Hall of Fame

2008

Mitalit
Maa: Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Sarajevo 1984 Jääkiekko
Kultaa Kultaa Calgary 1988 Jääkiekko
Kanada-cup
Kultaa Kultaa Kanada-cup 1981 jääkiekko
Maa: Venäjän lippu Venäjä
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Salt Lake City 2002 Jääkiekko

Igor Nikolajevitš Larionov (ven. Игорь Николаевич Ларионов, s. 3. joulukuuta 1960 Voskresensk, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto) on venäläinen entinen jääkiekkoilija, olympiavoittaja ja maailmanmestari. Hän oli Neuvostoliiton maajoukkueessa kuuluisan Krutov–Larionov–Makarov-ketjun ("KLM-ketju") keskushyökkääjä. Yhdessä pitkäaikaisten puolustajiensa (Fetisov ja Kasatonov) kanssa ketju muodosti Neuvostoliiton maajoukkueeseen ns. "superviisikon" (Punakoneen), joka dominoi jääkiekon arvoturnauksia 1980-luvulla.

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Larionov edusti Himik Voskresenskia vuosina 1977–1981, jonka jälkeen siirtyi pelaamaan Moskovan TsSKA:aan. Hän on voittanut kaksi nuorten maailmanmestaruutta, vuosina 1979 ja 1980. Olympialaisissa Larionov on saavuttanut kaksi kultaa (1984, 1988) ja yhden pronssimitalin (2002). Hän on voittanut jääkiekon maailmanmestaruuden neljä kertaa: vuosina 1982, 1983, 1986 ja 1989 sekä Kanada Cupin vuonna 1981. Lisäksi hän on voittanut Stanley Cupin kolmesti Detroitissa (1997, 1998 ja 2002). Larionov kuuluukin niihin harvoihin kiekkoilijoihin, jotka ovat voittaneet sekä maailmanmestaruuden, olympiakullan että Stanley Cupin. Lisäksi hän on voittanut myös Kanada Cupin (nykyisin maailmancup).

Ammattilaisura NHL:ssä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Larionov pelasi kaikkiaan 921 NHL-ottelua seuroinaan Vancouver Canucks (1989–1992), San Jose Sharks (1993–1995), Detroit Red Wings (1995–2000, 2000–2003), Florida Panthers (2000) ja New Jersey Devils (2003–2004). Hänen NHL-uransa kohokohta oli Stanley Cupin kolmas loppuottelu vuonna 2002, jolloin hän teki kaksi Detroitin kolmesta maalista Carolina Hurricanesia vastaan. Maaleista jälkimmäinen ratkaisi maraton-ottelun kolmannessa jatkoerässä. Samalla Larionovista tuli vanhin Stanley Cupin finaaleissa maalin tehnyt pelaaja.

Pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Larionov oli taitava syöttelijä ja pelinrakentaja. Hänen lempinimensä olikin "Professori", ja häntä kutsuttiin kuuluisan kanadalaisen kollegansa mukaan myös "Euroopan Gretzkyksi". Larionov pelasi yleensä numerolla 8, mutta Neuvostoliiton maajoukkueessa hänen pelinumeronsa oli 11.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Larionovin NHL-uraa edelsi julkinen konflikti maajoukkueen valmentajan Viktor Tihonovin kanssa. Tihonov ei halunnut päästää pelaajiaan NHL:ään ja rajoitti muutenkin heidän henkilökohtaista vapauttaan. Konfliktin aikana Larionov joutui Länteen loikkauksen pelon vuoksi sivuun maajoukkueesta. Riita oli kuitenkin osaltaan avaamassa neuvostokiekkoilijoiden tietä ammattilaiskaukaloihin.

Pelaajauran jälkeen Larionov on tehnyt uraa viinikauppiaana. Näihin liiketoimiin liittyen hän teki kahden ottelun mittaisen comebackin Ruotsin kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavan Brunflo IF:n paidassa kaudella 20052006.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.