Igor Larionov
Sivulta puuttuu |
|
|
|---|---|
 |
|
|
|
|
| Syntynyt | 3. joulukuuta 1960 (ikä 52) Voskresensk, Neuvostoliitto |
| Kansalaisuus |  Venäjä |
| Pelipaikka | keskushyökkääjä |
| Maila | vasen |
| Pituus | 175 cm |
| Paino | 77 kg |
| Lempinimi | The Professor |
|
|
|
| Pääsarjaura | 1978–2004 |
| Seurat | Himik Voskresensk TsSKA Vancouver Canucks HC Lugano San Jose Sharks Detroit Red Wings Florida Panthers New Jersey Devils Brunflo IF |
| NHL-varaus | 214. varaus, 1985 Vancouver Canucks |
|
|
|
|
2008 |
|
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Neuvostoliitto |
|||
| Miesten jääkiekko | |||
 Olympialaiset |
|||
 Kultaa |
Sarajevo 1984 | Jääkiekko | |
| Kultaa |
Calgary 1988 | Jääkiekko | |
| Maa: Venäjä |
|||
| Olympialaiset |
|||
 Pronssia |
Salt Lake City 2002 | Jääkiekko | |
Igor Nikolajevitš Larionov (ven. Игорь Николаевич Ларионов, s. 3. joulukuuta 1960 Voskresensk, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto) on venäläinen entinen jääkiekkoilija, olympiavoittaja ja maailmanmestari. Hän oli Neuvostoliiton maajoukkueessa kuuluisan Krutov–Larionov–Makarov-ketjun ("KLM-ketju") keskushyökkääjä. Yhdessä pitkäaikaisten puolustajiensa (Fetisov ja Kasatonov) kanssa ketju muodosti Neuvostoliiton maajoukkueeseen ns. "superviisikon" (Punakoneen), joka dominoi jääkiekon arvoturnauksia 1980-luvulla.
Sisällysluettelo |
Saavutukset[muokkaa]
Larionov edusti Himik Voskresenskia vuosina 1977–1981, jonka jälkeen siirtyi pelaamaan Moskovan TsSKA:aan. Hän on voittanut kaksi nuorten maailmanmestaruutta, vuosina 1979 ja 1980. Olympialaisissa Larionov on saavuttanut kaksi kultaa (1984, 1988) ja yhden pronssimitalin (2002). Hän on voittanut jääkiekon maailmanmestaruuden neljä kertaa: vuosina 1982, 1983, 1986 ja 1989 sekä Kanada Cupin vuonna 1981. Lisäksi hän on voittanut Stanley Cupin kolmesti Detroitissa (1997, 1998 ja 2002). Larionov kuuluukin niihin harvoihin kiekkoilijoihin, jotka ovat voittaneet sekä maailmanmestaruuden, olympiakullan että Stanley Cupin. Lisäksi hän on voittanut myös Kanada Cupin (nykyisin maailmancup).
Ammattilaisura NHL:ssä[muokkaa]
Larionov pelasi kaikkiaan 921 NHL-ottelua seuroinaan Vancouver Canucks (1989–1992), San Jose Sharks (1993–1995), Detroit Red Wings (1995–2000, 2000–2003), Florida Panthers (2000) ja New Jersey Devils (2003–2004). Hänen NHL-uransa kohokohta oli Stanley Cupin kolmas loppuottelu vuonna 2002, jolloin hän teki kaksi Detroitin kolmesta maalista Carolina Hurricanesia vastaan. Maaleista jälkimmäinen ratkaisi maraton-ottelun kolmannessa jatkoerässä. Samalla Larionovista tuli vanhin Stanley Cupin finaaleissa maalin tehnyt pelaaja.
Pelaajana[muokkaa]
Larionov oli taitava syöttelijä ja pelinrakentaja. Hänen lempinimensä olikin "Professori", ja häntä kutsuttiin kuuluisan kanadalaisen kollegansa mukaan myös "Euroopan Gretzkyksi". Larionov pelasi yleensä numerolla 8, mutta Neuvostoliiton maajoukkueessa hänen pelinumeronsa oli 11.
Muuta[muokkaa]
Larionovin NHL-uraa edelsi julkinen konflikti maajoukkueen valmentajan Viktor Tihonovin kanssa. Tihonov ei halunnut päästää pelaajiaan NHL:ään ja rajoitti muutenkin heidän henkilökohtaista vapauttaan. Konfliktin aikana Larionov joutui Länteen loikkauksen pelon vuoksi sivuun maajoukkueesta. Riita oli kuitenkin osaltaan avaamassa neuvostokiekkoilijoiden tietä ammattilaiskaukaloihin.
Pelaajauran jälkeen Larionov on tehnyt uraa viinikauppiaana. Näihin liiketoimiin liittyen hän teki kahden ottelun mittaisen comebackin Ruotsin kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavan Brunflo IF:n paidassa kaudella 2005–2006.
Aiheesta muualla[muokkaa]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Igor Larionov Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta 
