Marc Crawford

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Marc Crawford

Marc Joseph John Crawford (s. 13. helmikuuta 1961 Belleville, Ontario) on kanadalainen jääkiekkovalmentaja ja entinen ammattilaisjääkiekkoilija, pelipaikaltaan vasen laitahyökkääjä.[1][2]

Pelaajaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen uraansa ammattilaisena Crawford kiekkoili vuodet 1978–1981 Cornwall Roaylsin riveissä LHJMQ-juniorisarjassa. Hän oli voittamassa kahta LHJMQ-mestaruutta ja kahta Memorial Cupia, vuosina 1980 ja 1981. 1981 hänet myös nimettiin Memorial Cup -turnauksen tähdistökenttään. Hänen pisteiden valossa paras juniorikautensa oli kausi 1980–1981.[1] Hän teki tuolla kaudella 63:ssa runkosarjaottelussa tehot 42 maalia ja 57 syöttöpistettä ja oli seuransa kolmanneksi paras pistemies Dale Hawerchukin ja Scott Arnielin jälkeen[3]. NHL-varauksen Crawford sai vuonna 1980 Vancouver Canucksin varattua hänet numerolla 70 varaustilaisuuden neljännellä kierroksella[2].

Ammattilaisdebyyttinsä Crawford teki kaudella 1981–1982, jolla hän pelasi 40 runkosarjaottelua Canucksin riveissä NHL:ssä ja 34 ottelua Dallas Black Hawksissa Central Hockey Leaguessa. Keväällä 1982 hän edusti Canucksia Stanley Cupin loppuotteluissa, mutta New York Islanders vei mestaruuden suoraan neljässä ottelussa. Tulokaskautensa jälkeiset vuodet hän pelasi vuoroittain Canucksissa ja sen farmiseurassa Fredericton Expressissä AHL-liigassa onnistumatta vakiinnuttamaan paikkaansa Canucksin vakiomiehistössä.[1]

Crawfordin viimeinen NHL-kausi pelaajana oli kausi 1986–1987, jolla hän pääsi pelaamaan 21:ssä ottelussa. Hän pelasi NHL-urallaan yhteensä 176:ssa runkosarjaottelussa ja teki 50 tehopistettä (19 maalia ja 31 syöttöpistettä), joista puolet kaudella 1985–1986, jolla hän teki 11 maalia ja antoi 14 maalisyöttöä. Pudotuspeliotteluja hän pelasi kaksikymmentä, joissa hän teki kolme tehopistettä, maalin ja kaksi syöttöpistettä. Hän päätti pelaajauransa lopullisesti vuonna 1989, ollessaan 28-vuotias. Viimeiset kaksi pelikauttaan hän edusti Fredericton Expressiä (1987–1988) ja IHL-seura Milwaukee Admiralsia (1988–1989). Hän toimi myös molempien apuvalmentajana.[1]

Vuonna 1981 Crawford edusti Kanadaa jääkiekon nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa. Hän teki neljä tehopistettä, maalin ja kolme syöttöpistettä, viidessä ottelussa.[1]

Valmentajaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Crawford debytoi päävalmentajana vuonna 1989 entisessä junioriseurassaan Cornwall Roaylsissa, joka pelasi tuolloin OHL-liigassa, ja 1991 hän siirtyi AHL-seura St. John's Maple Leafsin peräsimeen[1]. Hän valmensi Maple Leafsin heti ensimmäisellä kaudellaan AHL:n loppuotteluihin, pelaamaan Calder Cupin voitosta; Adirondack Red Wings vei mestaruuden voitoin 4–3[4]. Vuonna 1993 hänelle myönnettiin AHL:n vuoden valmentajan palkinto Louis A. R. Pieri Memorial Award[5].

Kolmen AHL-kauden jälkeen Crawford aloitti uransa NHL-valmentajana. Heti ensimmäisen kautensa, kauden 1994–1995 jälkeen hän sai vuoden valmentajalle jaettavan Jack Adams Awardin valmennettuaan Quebec Nordiquesin itäisen konferenssin runkosarjavoittoon. Hän sai palkinnon kautta aikain nuorimpana, 34-vuotiaana.[6] Kaudella 1995–1996 hän valmensi Colorado Avalanchen (Nordiques siirtyi Denveriin vuonna 1995) Stanley Cup -voittoon ja seura eteni pudotuspeleihin myös kahdella seuraavalla kaudella. Vuonna 1998 Avalanchen tuolloinen GM Pierre Lacroix tarjosi hänelle yksivuotista jatkosopimusta, mutta Crawford hylkäsi tarjouksen ja jätti seuran 27. toukokuuta samana vuonna[7].

Tammikuussa 1999 Crawford aloitti Vancouver Canucksin päävalmentajana ja toimi tehtävässä seitsemän vuoden ajan, huhtikuuhun 2006 asti, jolloin hänet erotettiin joukkueen jäätyä pudotuspelien ulkopuolelle kaudella 2005–2006. Hänen päävalmentajakaudellaan Canucks voitti 246 runkosarjaottelua, mikä on seuraennätys, ja eteni neljästi pudotuspeleihin.[8] Pian Canucks-pestin päättymisen jälkeen, toukokuussa 2006, Crawford palkattiin Los Angeles Kingsin päävalmentajaksi, jona hän toimi kahden kauden ajan. Kings jäi molempina pudotuspelien ulkopuolelle ja seura irtisanoi hänet kesäkuussa 2008.[9]

Kesäkuussa 2009 Crawfordista tuli Dave Tippettin seuraaja Dallas Starsin päävalmentajana. Hän valmensi Starsia kaudet 2009–2010 ja 2010–2011, joilla molemmilla seura jäi pudotuspelien ulkopuolelle, jälkimmäisellä vain kahden pisteen erolla viimeiseen jatkoonmenijään. Seura voitti noina kausina yhteensä 79 ottelua ja hävisi 60 ottelua varsinaisella peliajalla sekä 25 ottelua jatkoajalla tai rangaistuslaukauskilpailun jälkeen. Stars erotti hänet huhtikuussa 2011.[10][11]

Crawford on valmentanut myös Kanadan jääkiekkomaajoukkuetta. Hän oli apuvalmentajana vuoden 1996 jääkiekon maailmancupissa, jossa Kanada sijoittui toiseksi, ja päävalmentajana 1998 olympialaisissa, joissa Kanada jäi neljänneksi.[1]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Crawford on toiminut myös jääkiekkokommentaattorina televisiossa. Hän toimi Canadian Broadcasting Corporationin Hockey Night in Canadan kommentaattorina kaudella 1998–1999, ennen kuin siirtyi Vancouver Canucksin päävalmentajaksi, ja kaudella 2008–2009.[12]

Crawford on naimisissa ja hänellä on vaimonsa Helenen kanssa kaksi lasta, poika Dylan ja tytär Kaitlin[13][14]. Hänellä on kahdeksan sisarusta[15]. Heistä kaksi on entisiä NHL-jääkiekkoilijoita: Bob Crawford edusti neljää eri NHL-seuraa, St. Louis Bluesia, Hartford Whalersiä, New York Rangersiä ja Washington Capitalsia, yhteensä 246:ssa runkosarjaottelussa ja 11:ssä pudotuspeliottelussa kausien 1979–1980 ja 1986–1987 välillä[16] ja Lou Crawford Boston Bruinsia yhteensä 26:ssa runkosarjaottelussa ja yhdessä pudotuspeliottelussa kausina 1989–1990 ja 1991–1992[17]. Heidän veljensä Todd Crawford edusti Kanadaa rattikelkkailussa Naganon olympialaisissa 1998[15].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Marc Crawford Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
  2. a b Marc Crawford The Internet Hockey Databasessa (HockeyDB.com) (englanniksi)
  3. 1980–81 Cornwall Royals [QMJHL] hockeydb.com. Viitattu 13.4.2011. (englanniksi)
  4. 1991–92 AHL Playoff Results hockeydb.com. Viitattu 13.4.2011. (englanniksi)
  5. Dallas Stars Hire Marc Crawford DallasStars.com. 11.6.2009. (englanniksi)
  6. Associated Press: Stars choose Crawford as coach ESPN.com. 13.6.2009. (englanniksi)
  7. N.H.L.: PLAYOFFS -- COLORADO; Coach Crawford Resigns. New York Times, 28.5.1998. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  8. Associated Press: Canucks fire head coach Marc Crawford USATODAY.com. 25.4.2006. (englanniksi)
  9. CBC Sports: Kings fire head coach Marc Crawford CBCSports.ca. 12.6.2008. (englanniksi)
  10. Stars fire coach Marc Crawford SI.com. 12.4.2011. Viitattu 13.4.2011. (englanniksi)
  11. Pudotuspeleistä pullahtanut Dallas antoi potkut päävalmentaja Crawfordille HS.fi. 13.4.2011. Viitattu 13.4.2011.
  12. CBC Sports: Marc Crawford joining Hockey Night in Canada CBCSports.ca. 31.7.2008. Viitattu 13.9.2011. (englanniksi)
  13. Willes, Ed: Absence makes the heart grow fonder The Province. 13.2.2011. Viitattu 13.9.2011. (englanniksi)
  14. Marc Crawford - Head Coach stars.nhl.com. Dallas Stars. Viitattu 13.9.2011. (englanniksi)
  15. a b Barry, Derek: Pete, Bob Crawford have lofty goals for Springfield Jr. Blues Hockey’s Future. 13.11.2000. (englanniksi)
  16. Bob Crawford Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
  17. Lou Crawford Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)