Verohallinto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Verohallinto
Verohallinto logo.jpg
Tehtävä Verotus
Ministeriö Valtiovarainministeriö
Työntekijöitä 5367 (2011)
Vuosibudjetti 392,4 milj. (2011)
Pääjohtaja Pekka Ruuhonen

Verohallinto on Suomen viranomainen, joka huolehtii verojen keräämisestä yhteiskunnalle.

Verohallinto kerää noin kaksi kolmasosaa Suomen veroista ja veronluonteisista maksuista. Keräämänsä verot Verohallinto tilittää yhteiskunnan palveluja ylläpitäville veronsaajille, eli valtiolle, kunnille, Kansaneläkelaitokselle (Kela), sekä evankelisluterilaisille että ortodoksisille seurakunnille, metsänhoitoyhdistyksille ja metsäkeskuksille. Verohallinnon edeltäjä Verohallitus lakkautettiin Verohallinnon organisaation uudistuksen yhteydessä 1.9.2010.

Verohallinnon arvot ovat tasapuolisuus, luotettavuus sekä korkea ammattitaito.[1]

Verotus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen verotuksesta päätetään eduskunnassa ja Euroopan unionissa. Kunnat ja seurakunnat päättävät omista veroprosenteistaan. Lisäksi Ahvenanmaan maakunnalla on joitakin muusta Suomesta poikkeavia verotussäädöksiä. Verolait valmistellaan valtiovarainministeriössä ja hyväksytään eduskunnassa. Myös Euroopan unionissa päätetään Suomen verotuksesta. [2]

Verotulot ovat julkisen talouden merkittävin tulonlähde. Verohallinnon lisäksi veroja ja veronluonteisia maksuja keräävät myös Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi ja Tulli. Ennakoiva ohjaus, hyvä palvelu ja uskottava verovalvonta turvaavat verotulojen kertymisen mahdollisimman täysimääräisinä. Suomessa Verohallinto on valtiovarainministeriön alainen organisaatio.

Verohallinnon keräämät rahat jaetaan veronsaajille: Valtiolle (noin 50 %), kunnille (noin 40 %), Kansaneläkelaitokselle (noin 7 %), seurakunnille (noin 2 %) ja metsänhoitoyhdistyksille (alle 1 %). Verohallinto tekee yhteistyötä julkishallinnon, muiden viranomaisten, yksityisen sektorin ja asiakkaiden etujärjestöjen kanssa. Tavoitteena on vaihtaa tietoa ja osaamista sekä kehittää palveluja. Yhteistyön avulla Verohallinto myös tehostaa verovalvontaa, varmistaa sujuvan maksuliikenteen ja tarjoaa parempia ennusteita verotuloista. [3]

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen verohallinnon organisaatio uudistui 1.9.2010. Organisaatiomuutoksessa Verohallitus lakkautettiin ja sen entiset tehtävät jakautuivat usealle taholle.[4]

Verohallinto muodostuu kolmesta kokonaisuudesta, joita ovat asiakasvastuussa olevat pääyksiköt, palveluyksiköt sekä esikuntayksiköt. Valtakunnallisia pääyksiköitä ovat Henkilöverotus, Yritysverotus, Verotarkastus ja Veronkanto. Kullakin niistä on Helsingissä sijaitseva ohjaus- ja kehittämisyksikkö, joka vastaa toiminnan suunnittelusta, ohjaamisesta ja seurannasta, tietojärjestelmistä, kotimaisesta ja kansainvälisestä sidosryhmäyhteistyöstä sekä hankkeista. Varsinaiset verotustehtävät hoidetaan eri puolella Suomea sijaitsevissa toimipisteissä.

Henkilöverotusyksikkö ohjaa ja palvelee henkilöasiakkaita sekä liikkeen- ja ammatinharjoittajia. Lisäksi se huolehtii asiakastiedoista, tuloverotuksesta ja ennakkoperinnästä, verotuksen yhteydessä tapahtuvasta verovalvonnasta sekä perintö-, lahja-, varainsiirto- ja kiinteistöverotuksesta. Henkilöverotuksen operatiivisesta toiminnasta vastaavat 21 verotoimistoa, jotka toimivat 80 paikkakunnalla.[5].

Yritysverotusyksikkö vastaa osakeyhtiöiden ja muiden yhteisöasiakkaiden palvelusta ja ohjauksesta, asiakastiedoista sekä verotuksen yhteydessä tapahtuvasta verovalvonnasta. Operatiivisesta toiminnasta huolehtivat 8 alueellista yritysverotoimistoa, jotka toimivat 16 paikkakunnalla.

Verotarkastusyksikkö vastaa verotarkastuksista ja muista erityisvalvonnan toimenpiteistä. Toimintaa ohjaa Verotarkastuksen ohjaus- ja kehittämisyksikkö. Operatiivisesta toiminnasta vastaavia tarkastusyksiköitä on 5 ja ne toimivat 30 paikkakunnalla.

Veronkantoyksikkö vastaa verojen maksamiseen, perintään ja tilittämiseen sekä verotilimenettelyyn liittyvistä tehtävistä. Toimintaa ohjaa Veronkannon ohjaus- ja kehittämisyksikkö. Veronkannon operatiivisesta toiminnasta vastaavia veronkantoyksiköitä on 5 ja ne toimivat 12 paikkakunnalla. Veronkantoyksiköt vastaavat maksusuoritusten vastaanotosta ja palautuksista, verotilimenettelyyn liittyvistä tehtävistä sekä maksumuistutuksista ja -järjestelyistä. Ne huolehtivat myös verojen ilmoittamisen ja maksamisen valvonnasta, maksuihin ja palautuksiin liittyvästä asiakaspalvelusta sekä verovarojen kirjanpidosta ja tilittämisestä veronsaajille.[6]

Vuoden 2011 alusta Verohallinnon alaisuudessa on toiminut myös Harmaan talouden selvitysyksikkö, jonka tehtävänä on muun muassa edistää ja tukea harmaan talouden torjuntaa tuottamalla ja jakamalla tietoa harmaan talouden ilmiöistä. [7]

Verohallinnon kustannukset ovat kehittyneet viime vuosina seuraavasti:

  • Vuonna 2009 377,2 miljoonaa €
  • Vuonna 2010 380,1 miljoonaa €
  • Vuonna 2011 392,4 miljoonaa €
  • Vuonna 2012 397,8 miljoonaa €
  • Vuonna 2013 395,2 miljoonaa €

Kustannuksista henkilömenot lohkaisevat suurimman osan (Vuonna 2013 65,8 %), IT-menot seuraavaksi suurimman osan (systeemityö, laitteet ja ohjelmistot 19,5 %), kiinteistömenot (8,3 %), Postitus ja painatus (3,3 %) sekä muut menot (4,5 %).[8]

Henkilöstö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen verohallinnossa työskenteli vuoden 2013 lopulla 5 072 henkilöä. Verohallinnon henkilöstön keski-ikä oli vuoden 2013 lopussa 49,8 vuotta, ja yli kolme neljäsosaa työntekijöistä on naisia. [9]

Henkilöstön koulutusjakauma 2013[10]

  • Perusaste 5,7 %
  • Keskiaste 12,6 %
  • Alin korkea-aste 38,5 %
  • Alempi korkeakouluaste 17,6 %
  • Ylempi korkeakouluaste 25,2 %
  • Tutkijakoulutus 0,5 %

Ympäristövastuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen verohallinto on tehnyt konkreettisia tekoja kustannusten ja hiilidioksidipäästöjen pienentämiseksi. Ympäristökuormituksen vähentämiselle on asetettu prosentuaaliset tavoitteet, joita seurataan järjestelmällisesti. Vuonna 2008 aloitetussa yhteistyössä Maailman luonnonsäätiön WWF:n kanssa verotoimistot ja pääkonttori laativat toimitiloilleen ympäristöohjelman ja sitoutuivat noudattamaan valittuja Green Office -kriteerejä. Näitä olivat muun muassa paperin-, energian- ja sähkönkulutuksen sekä jätemäärien vähentäminen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Verohallinto, vuosikertomus 2013 Verohallinnon vuosikertomus 2013. Viitattu 30.5.2014.
  2. Verohallinto, yleisesite 2010 Verohallinnon yleisesite. Viitattu 30.5.2014.
  3. Verohallinto, vuosikertomus 2013 Verohallinnon vuosikertomus 2013. Viitattu 30.5.2014.
  4. Verohallinnon organisaatio muuttui uuden strategian mukaiseksi - asiakaspalveluun muutoksella ei ole välittömiä vaikutuksia Verohallinnon lehdistötiedote 1.9.2010. Vero.fi. Viitattu 30.4.2012.
  5. Verohallinnon asiakaspalvelu muuttaa muotoaan pienillä paikkakunnilla Verohallinnon lehdistötiedote 21.2.2012. Vero.fi. Viitattu 30.4.2012.
  6. Verohallinnon organisaatio ja työnjako. Vero.fi. Viitattu 30.4.2012.
  7. Verohallinto kokoaa yhteen harmaan talouden tilastoja Verohallinnon lehdistötiedote 14.3.2011. Vero.fi. Viitattu 27.4.2011.
  8. Verohallinto, vuosikertomus 2013 Verohallinnon vuosikertomus 2013. Viitattu 30.5.2014.
  9. Verohallinto, vuosikertomus 2013 Verohallinnon vuosikertomus 2013. Viitattu 30.5.2014.
  10. Verohallinto, vuosikertomus 2013 Verohallinnon vuosikertomus 2013. Viitattu 30.5.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]